HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 ... 353 Seuraava »

Home Away with Matti Karppinen

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 10.7.2012, klo 15:54

It is one thing to start a career and it is totally a different thing to have it completed. Some people start a career but because of some challenges that may arise along the way, they quit or give up. For Matti Karppinen, it was totally different. His dream to have a degree in civil engineering finally came to reality this past spring. Although he has not officially graduated, but he has already taken all of his courses and right now he working as an sales engineer in Vantaa Finland.

This week on “Home and Away”, I decided to have him to share some of his study experiences since he came to Finland. The 24-year-old Matti, who hail from Raahe– Finland has been in Oulu all through his studies. Below are some of his study experiences which he shared with me when I had a chat with him on Facebook.

I began my brief interview with Matti, by asking him to share or tell us some of his study experiences while in Oulu University of Applied Sciences. He started by expressing how nice his study days had been and I think I will not be a bad idea if I quote exactly what he said to me: “Studying in Oulu UAS was really a nice time and the possibilities were great. Everything is working nicely and the levels of lectures are good. Also Oulu is really nice town for student.

Did you have some fun while you were in Oulu studying? If yes, can you tell me some of the places that you have visited to catch your fun?This was another question I asked him and he responded with a smile in support of the fact that he actually had some fun during his study days. I will like to quote him as well : “Haha, off course I did. I like to go out and have fun, going to the parties organized by student unions are nice way to get know other students and people in Oulu.

Did you meet some International students while in school? What is your general opinion about them?
Was another question that I asked him and here were his opinion about International students: “Yes I did. In Oulu UAS were lots of exchange students and last year of my studies I was working as an International tutor. That’s was nice way to get know people from other cultures and keep up with your linguistic skills.

Apart from studies, what else do you enjoy doing at your spare time? Was another question that I asked him again,Knowing fully well that almost every student has one or two things that he/she enjoys doing at their spare times and here was his very brief response : “I’m a sports fan so I like to watch the sports and play.

Finally, it was time for me to know Matti’s general opinion about Oulu University of Applied Sciences, the teaching environments and the teachers as well. This was his brief but very meaningful opinion : “Oulu UAS is really nice place for studies. I can recommended warmly to everyone.” What a nice interview time with an International student tutor who made my coming to Oulu UAS as a new student very relaxing and convenient! I wish you success in all you endeavors Matti.

Kwa heri Tanzania! Näkemiin Tansania!

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Kitendawili! – Tansanian arvoitus
Julkaistu 9.7.2012, klo 20:34

Olen palannut Suomeen nelisen viikkoa sitten. Neljä viikkoa… Apua, mihin aika katoaa?! Paluutani seurasi välitön hyppy takaisin hurjaan työ- ja opiskelurumbaan. Onneksi tällä kertaa sain kuitenkin palata Suomen kesään, joten shokki ilmaston suhteen ei ollut niin raju, kuin talvella. Mutta tämä länsimaalainen elämäntahti, huh, tässä sitä on sopeutumista vaikka Afrikan seikkailuni ei tällä kertaa ollutkaan ajallisesti kovin pitkä.

Mitä sitten jäi käteen reilusta neljästä viikosta Tansaniassa? Vaikka mitä! Paljon ihania ystäviä ympäri Suomea ja maailmaa, ikimuistoisia kokemuksia sekä nälkä nähdä ja tehdä enemmän. Koen, että olen jälleen kasvanut piirun verran ihmisenä. Olen oppinut paljon uusia asioita tansanialaisesta kulttuurista, ihmisistä ja jopa swahilin kieli tuntui tarttuvan minuun paremmin kuin edellisellä reissulla. Sain mukaani myös reilun annoksen itseluottamusta. Nyt tiedän, että osaan ja pystyn toimimaan sekä tekemään työtä maailman toisella laidalla.

Myös huoli Raun päiväkodin lapsista tuli mukanani Suomeen. Toisinaan yritän kuvitella, mitä näiden tapaamieni lasten tulevaisuus tulee olemaan. Tässä ei auta vilkaskaan mielikuvitus; tulevaisuus voi tuoda heille melkeinpä mitä vain. Jos elämä etenee mukavasti, ruokaa ja tarvittaessa lääkkeitä on saatavilla, pääsevät he kenties kouluun. Entäpä ne lapset, jotka tietämättään kantavat HI-virusta? Tässä kohdassa turhaudun.

Tällä kertaa Tansania tuntui melkeinpä kodilta ja tansanialaiset perheeltä. Kaikki perheet tosin ovat toisinaan kummallisia. Tiedän jo nyt, että palaan vielä Tansaniaan. Ihan takuulla palaan Raun päiväkotiin, missä toivottavasti odottaa tunteikas jälleennäkeminen. Näinkin lyhyessä ajassa ehdin jo kiintyä kovasti päiväkodin välittömiin ja nauravaisiin lapsiin. Erityisesti eräs pitkänhuiskea 5-vuotias tyttö sai paikan ajatuksissani.

Reissaamisen kääntöpuoli on ikävä. Siltä ei voi välttyä. Suomessa ikävöin Afrikan ääniä, värejä, tuoksuja, tervehdyksiä sekä erityisesti ihmisiä. Toivoisin, että oppisin itse elämään enemmän hakuna matata – hetkiä, siis vailla huolen häivää. Jostain syystä stressihormonin välitys kiihtyy jo Helsinki-Vantaalla. Tässä on minulla vielä opettelemista.

Uusien asioiden kokeminen sekä oman osaamisen vieminen uuteen ympäristöön ja tuntemattomaan maahan on kokemus, jota suosittelen lämpimästi opettajaksi opiskeleville. Tansaniassa opettajien koulutus on vielä hyvin perinteistä ja tiedonjano on kova. Erityisesti paikan päälle toivotaan opettajia, jotka voisivat kouluttaa uusia opetusmenetelmiä maan omille opettajille. Oppilasryhmät ovat suuria ja lapset vilkkaita. Kuria perinteisissä tansanialaisissa kouluissa pidetään vielä vitsan avulla, koska muusta ei ole tietoa. Näihin vaivoihin löytyisi varmasti uutta näkökulmaa monen suomalaisen opettajaopiskelijan työkalupakista.

Tähän päätän blogini Tansanian vaihdosta. Kiitos lukijoille. Jatkan haaveilua seuraavasta matkasta Afrikkaan.

 

-Aija-

Kotikaupunkiin tutustumista

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 8.7.2012, klo 22:21

Muutin ensimmäisen kerran Ouluun kahta kuukautta vaille kolme vuotta sitten. Kesiä lukuun ottamatta olenkin sitten asustellut täällä siitä lähtien. Asunto on vaihtunut kerran, silloin muuttomatkaa tuli huikeat 50 metriä.

Tällä viikolla tajuntaani kuitenkin iski, miten huonosti tunnen kotikaupunkini. Olen liikkunut pääasiassa Höyhtyän ja keskustan välillä. Voisi oikeastaan sanoa, että Limingantullin, Kaukovainion ja Tuiran muodostaman kolmion sisäpuolella olen kuin kotonani. Ulkopuolesta en tiedä mitään. Esimerkiksi Oulunsuu, Värttö ja Maikkula ovat vain nimiä kartalla, enkä sen kummemmin tiedä, mitä niissä sijaitsee.

Kuitenkin osana yhtä työkeikkaa päädyin tällä viikolla polkemaan 35 kilometrin pyörälenkin. Kävin Kastellissa, Oulunsuulla, Knuutilanrannassa, Patamäessä, Madekoskella, Sanginsuulla, Saarelassa ja Kirkkokankaalla. Ainakin. Siinä kierrellessä sitä alkoi huomata, että Oulussa on sittenkin myös kauniita puolia Toppiloiden ja muiden vastapainona. Itse asiassa taisin tykästyä Patamäkeen oikein kunnolla. Se on Maikkulan takana jokirannassa oleva pieni pläntti, jossa on kaikkea tuliteristä miljoonataloista pienkerrostaloihin. Se on peltojen keskellä ja metsäinen ja vehreä. Jos pidemmäksi tähän kaupunkiin jään, niin taidan tietää, minne muuttaa.

Lauantaina lähdin pitkälle kaupunkikierrokselle etsimään sopivia, tutkittavia autiotaloja. Kiersin koko Ruskon ja Hiukkavaaran. Erityisesti jälkimmäinen oli pelottava paikka. Ränsistyviä, mutta silti käytössä olevia kerrostaloja keskellä metsää ja vieressä aidattu sotilasalue. Jos suunnitelmat 20 000 asukkaan lähiöstä toteutuvat, niin alueella on melkoinen muutos edessään.

Ensi viikolla voisin ottaa projektiksi tutkia Oulun karttaa hieman lähemmin ja lähteä kiertelemään vielä toistaiseksi tutkimattomia alueita. Täältähän voi löytää vaikka mitä ihanaa, kun vain jaksaa lähteä Kaukovainiota edemmäs kalaan.

Tutkimusretkiä lukuun ottamatta viikko on ollut varsin tavanomainen. Kävin salilla maanantaina, tiistaina ja torstaina. Keskiviikkona olin pelaamassa kolmisen tuntia beachvolleytä työkavereiden kanssa Nallikarissa. Urheilu-urakan jälkeen kävimme vielä kahden kollegan kanssa heittämässä talviturkit.

Viikonloppu sen sijaan meni juhliessa. Perjantaina menin erään luokkakaverin kanssa Ainolanpuistoon nauttimaan oluesta. Jatkoimme iltaa tämän luokkakaverin kämpillä parin muun luokkakaverin kanssa. Yksi kavereista erehtyi lupaamaan, että saan katsoa, kun se vaihtaa vaatteita. Se piti lupauksensa ja sen jälkeen lähdimme baariin.

Baarissa luokkakaveri lahjoi minut oluella laulamaan Junnu Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä. Viimeisen kertosäkeen aikaan hain hänet mukaani valssiin ja koko baari oli ilmeisen mielissään. Minä sen sijaan en ollut mielissään nähdessäni aamulla videon laulutaidoistani.

Eilen pelasimme kaverin kanssa Futiskingiä pihanurmikolla varmaan viiden ottelun verran ja joimme samalla olutta. Ilta jatkui Jousimieheen, josta poistuimme pilkun jälkeen. Vietimme vielä pienimuotoiset jatkot luonani, mutta kolmen maissa kaverit lähtivät kotiin.

Tänään minut herätti äitini, joka oli ehtinyt Zeppeliniin asti. Hän tuli kyläilemään ja vietimme iltapäivän shoppaillen ja syöden. Kiertelimme kauppoja ja söimme kesän ensimmäiset pallojäätelöt. Ilta meni James Bondia katsoessa.

Työkesä on jo pian puolessa välissä. Voi jälleen aiheellisesti kysyä, että Minne katosi päivät?

 

Hyvästejä

t7leja00 Kirjoittanut t7leja00   blogissa Tuulimyllyjä ja puukenkiä
Julkaistu 8.7.2012, klo 19:49

Tämä on ollut hiljainen viikko sillä joka päivä on joku lähtenyt opiskelija-asuntolasta takaisin kotiin. Joka päivä on joutunut hyvästelemään hyviä ystäviä. Uusia opiskelijoita tulee taloon viikonloppuna, mutta he ovat täällä vain kuukauden koska he ovat kesäopiskelijoita. Taloon tuli myös uusi käytäntö ja uusien opiskelijoiden pitää ostaa itselleen uudet keittiövälineet, kun me pystyimme käyttämään keittiössä olevia välineitä. Uuden käytännön tarkoitus on helpottaa pitämään keittiöt siistinä.

Keskiviikkona minulla oli uusintakoe, johon en ehtinyt kovin paljoa lukea, joten olin aika varma etten läpäise sitä. Yleensä tuloksia saa odottaa vähintään kolme viikkoa, mutta tällä kertaa sain tuloksen jo samalla viikolla. Koe menikin yllättävän hyvin ja sain siitä 2 opintopistettä.

Projektiviikko

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 7.7.2012, klo 14:42

Tällä viikolla oli lukukauden tärkeimpien projektien esitykset sekä viimeiset luennot, ja seuraavat kaksi viikkoa on kokeita. Koeviikko alkaa maanantaina Intercultural Managementin kokeella ja päättyy 18.7 Strategic Managementin kokeeseen. Oon nyt viikonlopunajan päntännyt jo tohon ekaan kokeeseen, ja jättänyt bileetkin sen vuoksi välistä. Totista puuhaa siis.

Seminaari

Esittelin maanantaina Seminar -kurssin työni, jonka kirjoitin siis aiheesta "Being at home while being abroad: Social aspects of exchange program". On vähän semmonen fiilis, että tästä on kerrottu jo aiemminkin? Anyways, esitelmä meni hyvin ja professori näytti aika tyytyväiseltä. Vähän harmittaa, kun en "kerennyt" kirjoittaa työhön loppujen lopuksi ihan kaikkea mitä oli mielenpäällä, kun samaan aikaan piti tehdä Webproject -kurssin työtäkin. Toivottavasti siitä on kuiteskin apua HNU:lle ja ehkäpä arvosanakaan ei tule olemaan ihan paskimmasta päästä.

Seminaarityö

Tuon työn aikana tuli perehdyttyä vähän enemmän tuohon kulttuurishokkiin, joka on iskenyt vaihdon aikana aikalailla jokaiseen vaihto-opiskelijaan. Alkoi jo vähän jänskättää, että kuinka pahana tuo kulttuurishokki iskee kotimaassa. Siellä kun aika liikkuu varmaan vähän hitaammin, niin on enemmän aikaa pohtia näitä asioita. Mut aika hyvillä mielillä odottelen jo kotiin pääsyä, onhan tää vuosi jo aika tarpeeksi yhteen putkeen.

Webproject

Tähän projektiin panosti koko luokka ihan hirveesti aikaa ja resursseja, jättäen kaikki muut kurssit vähän toissijaiseksi. Kuten jo aiemmin useasti viitattu, niin tehtiin siis biOrb nimiselle yritykselle konsepti, designaus ja prototyyppi nettisivusta.

Meillä oli torstaina esitelmä yrityksen edustajille, ja tällä kertaa paikalla oli professorin, yrityksen toimitusjohtajan ja markkinointijohtajan lisäksi kait joku koodari. Itse esitys meni aika nappiin. Tää meidän ryhmän ulkoasunsuunnittelija ensin näytti kuvatiedostona miltä nettisivun tulisi näyttää valmiina. Sen jälkeen minä näytin havainnollistuksena kuinka nettisivu toimii ja miltä se näyttää selaimessa. Lopuksi meidän ryhmän tytöt näytti yritykselle luodun graafisen ilmeen oppaan, jossa oli esimerkki flaijereita, printtimainoksia ja typografiaa. Yrityksen edustajat oli tosi tyytyväisiä.

Mulla ei oo mitään hajua saanko mä julkaista sitä nettisivua tai ees designausta täällä blogissa, niin taidanpa jättää tältä erää julkasematta.. Näätte sitte ku biOrb laukaisee niitten sivuston :)

Shit just got real

Esityksen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtumaan. Tää meidän ulkoasunsuunnittelija tuli kertoo saksaksi meidän ryhmän tytöille, että se haluu erillisen arvosanan sen ulkoasusta, eikä ryhmäarvosanaa. Sen mielestä meidän muitten työ alentaa sen arvosanaa. Oli käynyt kuulemma tästä puhumassa proffalle jo pari viikkoa sitten, kun oli aatellut, että muut ei oo tehnyt tarpeeksi hyvää työtä. Ei ollut vaan kehdannut sitten meille kertoa, ja nyt proffa tarttis jonkun kirjallisen paperin, että kuka teki ja mitä ryhmätyöhön. Tosiaan, tällä kurssilla oli nimenomaan tarkoitus toimia ryhmissä ja arvioida koko ryhmän työ yhtenä.

Ei vissiin oo tyypillä paljon ryhmähenkeä, kun tekee mitä vaan arvosanan eteen. Oltiin kuitenkin jaettu lukukauden alussa vastuut projektin jokaiseen vaiheeseen: Analysointi 20%, konsepti 20%, ulkoasu 20%, toteutus 20%, lopullinen esitys 20% + graafinen ilme. Jokainen valkkas vahvuuksiensa perusteella oman vastuualueen, autettiin toisiamme jokaisessa vaiheessa ja pidettiin ryhmätapaamisia kerran viikkoon. Tuohon ulkoasuunkin kun erityisesti oltiin kaikki annettu ideoita, plus mun piti toteutuksen lisäksi tehdä kolmas ulkoasupohja kun tällä designerillä ei ollut aikaa, plus lopullisesta designauksesta en saanut mitään hajua värikoodeista tahi mitoista kun ne oli kaikki annettu päin persettä, niin ei oo kyllä mitään hajua, että millä perusteella se ois tehnyt tähän työhön yhtään enempää kuin kukaan muukaan meistä. Siinä oli paskamyrskyä hetken aikaa ilmassa, kun saksaksi lentää Scheißea suuntaan ja toiseen ryhmän ottaessa yhteen tän designerin kanssa. Tai no, siis tytöt otti, meikä vaan suomalaiseen tapaan otti askeleen taaksepäin ja silmäilin minne jätin kaljani (selviää myöhemin miksi join kaljaa koululla).

Keskusteltiin myöhemmin tästä meidän proffan kanssa, ja sovittiin, että loppuryhmä saa arvosanan koko työstä, ja tämä designeri saa oman arvosanan vain sen omasta työstään. Vähän semmonen täpinä, että se kusi vielä omaan nilkkaansa, kun kirjoitetaan siihen kirjalliseen paperiin mitä se oikeasti on tehnyt, ja mitä ei. Enkä usko, että tommonen sooloilu muutenkaan on eduksi työelämässä, jos ei tule toimeen ryhmässä.

Palkkio hyvästä työstä

Noh, unohdetaanpa äskeinen. Esitykset oli kuiteskin pidetty, ja kaikki kymmenen ryhmää palkittiin. Meille oli jo ennalta luvattu pizzat kun projekti on valmis. Kokoonnuttiin siis koulun takapihan katokseen, jonne pizzataksi toi kymmenen metriä pizzaa sekä virvokkeita. Olipa yritys ostanut kolme koria kaljaakin nautittavaksi, ja suomalaisilla oli tietty oma kori varalta mukana, ettei vain pääse loppumaan.

Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Ensin yrityksen edustajat julisti voittajan, joka oli Olliksen ryhmä. Me tultiin toiseksi. Kuulin myöhemmin toimitusjohtajalta, että me oltiin hänen henkilökohtainen suosikki. Oli ollut todella innostunut tuosta 3D-efektistä, joka luotiin vertikaalisella ja horizontaalisella parallaxilla. Ja vielä enemmän siitä, että saatiin se oikeasti toteutettua. Tosi usea muista ryhmistä ei saanut kunnolla toimimaan toteutusta, vaikka onni onnettomuudessa, että yritys olikin kiinnostunut lähinnä vain ideoista. Myöhemmin illalla meidän ryhmän tytöt kehui vielä mun taitoja tolle toimitusjohtajalle niin paljon, että se tuli vähän kuin tarjoamaan töitä mulle. En tiedä vielä mitä mun pitäisi tehdä, mutta yhteyttä pitää aineskin kuulemma ottaa ja keskustella myöhemmin lisää, josko auttasin niitä tossa nettisivuprojektissa tai jossain muussa ton toimitusjohtajan projektissa.

Tässäpä tää jo huomattiin, että hyvällä ryhmähengellä tosiaan saavuttaa enemmän. Autoin oman osioni lisäksi nimittäin tyttöjä niitten graafisen ilmeen esimerkkimainosten tekemisessä oman osioni lisäksi nopeella aikataululla, enkä alkanut vaatimaan mitään omia arvosanoja extra työstä. Tekihän nekin ihan kauheesti hommaa niitten omissa osioissa. Ryhmässä kun ei ole sanaa minä vaan ainoastaan me. Puhuttiinkin niin ton yrityksen edustajien kanssa kuin mun ryhmän tyttöjen kanssa, että pitää sitä työelämässäkin pystyä tulemaan toimeen asiakkaiden, esimiesten, alaisten kuin muittenkin työntekijöiden kanssa, eikä pelata vain omaan pussiin.

Tuo ei kuiteskaan ollut vielä se loppuhuipennus. Tällä yrityksellä oli kaikille ryhmille nimittäin pizzojen ja kaljojen lisäksi ihan kunnon palkintokin tiedossa. Professorin oli täytynyt varmistaa tämä ihan koulun varapresidentiltä, että onko se ees laillista. Saatiin nimittäin lahjaksi viisi yötä hostellissa Kroatian rannikolla Splitin lähellä. Toi hostelli on toimitusjohtajan vanhempien yritys, ja jokainen ryhmän jäsen voi yöpyä siellä joko nyt tulevan syyskuun aikana, ensi vuonna huhtikuun ja heinäkuun välillä, tai ensi vuoden syys-lokakuussa. Matkat täytyy maksaa kuiteskin itse, mutta eipä tuonne oo kalliit lennot tai paha ajomatka jos Saksassa asuu. Lisäksi ensimmäisestä biOrb ostoksesta netissä saisi -30% kaikista tuotteista. Ei paha.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vielä kun kokeet menis yhtä hyvin.

Koko torstai oli semmoset +30c lämmin kesäpäivä, kunnes siinä takapihalla pizzaa napostellessa alkoi taivas tummenemaan ja yllättäen.. Jumalaton myrsky, rakeita, ja tulomatkalla polviin asti vettä tiellä.

« Edellinen 1 ... 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 ... 353 Seuraava »