HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 ... 353 Seuraava »

Reunion, II osa.

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 22.7.2012, klo 23:13

Tänä kesänä kului kahdeksan viikkoa siihen, mihin viime vuosina on tarvittu vain pari hassua työpäivää. Nimittäin siihen, että sain takamukseni yli 50 kilometrin päähän Oulusta. Vietin ensimmäisen viikonlopun Vaasassa liki kahteen kuukauteen ja ikiliikkujamaiseen tapaan se tarjosi jälleen kerran rutkasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Starttasin Volvolla kohti etelää suoraan töistä. Matkaan lähti yksi työkaveri, joka jäi mökille Kokkolaan. Jostain syystä kulutin vajaan 350 kilometrin mittaiseen matkaan viisi tuntia ja saavuin perille viisi minuuttia saunavuoron alkamisen jälkeen.

Saunoimme kaveripariskunnan rumempaa sukupuolta edustavan puoliskon kanssa ja katsoimme kolmistaan komediaa, jossa kämppikset päättivät rahapulassa kuvata aikuisviihdeleffan ja menivät rakastumaan keskenään. Aivot narikkaan -viihteen aikana ilmaantuivat kuitenkin ensimmäiset synkät pilvet Suomen aurinkoisimman kaupungin ylle: majapaikka lauantain ja sunnuntain väliselle yölle meni nimittäin alta.

Syynä ei ollut oharit tehnyt kaveri, vaan omat oharini. Olin viikolla sanonut, etten jaksa lähteä Vaasaan ja se päätti keksiä itselleen muuta tekemistä. Olin unohtanut ilmoittaa, että perun perumiseni, mutta sänkyä (tai tässä tapauksessa sohvaa) ei enää ollut. Ei muuta kuin majapaikan etsintään.

Aloitimme etsinnän kaverin kanssa kirpputorilta. Emme löytäneet majapaikkaa. Sen sijaan löysimme jotain niin häiritsevää, että se oli kertakaikkisen pakko ostaa. Se oli pehmeäkantinen vihkonen, jota on hyvin vaikea kuvailla. Kyse oli kaiketi aikuisviihdesarjakuvasarjakuvasta, joka oli toteutettu oikein valokuvin. Se oli tehty hiustyyleistä päätellen 1970-luvulla ja juonena oli varsin epäpyhä lääkäri-potilassuhde. Soitin kirpputorilta Tumelle ja se nauroi puhelimessa ja yllytti ostamaan.

Nyt omistan siis aikuisviihdekirjan, joskin väärinkäytän sitä rajusti: tekijän tarkoitus ei kai ollut tehdä kirjaa naurulihasten harjoittamiseen..

Toiselta kirpputorilta mukaan tarttui saksalaislegenda Lothar Matthäuksen pelipaita. Matthäus oli libero, jonka uran suurimmat hetket ajoittuivat 1980- ja 1990-luvuille. Ikää paidalla lienee siis parikymmentä vuotta. Kolmannelta kirpparilta ostin vielä kasettikuoret iPhoneen sekä vuoden 1998 jalkapallon MM-kisojen vuosikirjan. Sitten lähdin bileisiin.

Tällä kertaa vuorossa olivat vanhan koulukaverini tuparit. Se pirulainen oli ostanut asunnon ja kutsunut vanhan rymyporukkamme koolle. Kaksi porukasta tuli kuitenkin vain pyörähtämään paikalla: toinen oli kuukausi sitten saanut vauvan ja toinen oli raskaana. Ensimmäiset kolme merkkiä siitä, että alan oikeasti tulla vanhaksi.

Illasta tulikin sitten jälleen kummallisten kohtaamisten ilta. Tapasin ensin baarissa yhden tytön, jonka kanssa leikin ekaluokalla joka välitunti. Se muutti pois Vaasasta sen vuoden jälkeen ja kohtasimme uudelleen lyhyesti vasta lukiossa. Se tunnisti minut, minä en sitä. Yllätys. Sen jälkeen samaan baariin eksyi absolutistiystäväni, jota en koskaan ole nähnyt baarissa. Selvinpäin se oli, mutta se ei estänyt meitä valtaamasta tanssilattiaa.

Jossain vaiheessa lähdin harhailemaan toiseen baariin ja sieltä poistuessa sattui sitten se kummallisin kohtaaminen. Menin juttleemaan torin laidalla istuvalle tytölle, kun se yhtäkkiä totesi minulle, että "Hei, Tintti". Ihmettelin tätä syvästi, sillä minua ei ole kutsuttu Tintiksi sen jälkeen, kun muutin takaisin vaasaan Vvuonna 1996. Viiksistä huolimatta se tunnisti minut. Lopulta hoipertelin kiinalaisen katukeittiön kautta yläasteluokkakaverini sohvalle nukkumaan. Tänään kotiuduin Ouluun.

Muuten viikko on ollut harvinaisen tapahtumaköyhä. Verottaja muisti minua uudella verokortilla, koska joudun pirstaleisen työmuotoni takia alkamaan freelanceriksi. Veroprosentti nousi hieman, mutta mitäpä siitä, koska on lottovoitto syntyä Suomeen ja niin edelleen. Just.

Viikon urheiluannoksen tarjosivat maanantainen pyöräretki sekä tiistainen jalkapallomatsi. Maanantaina lähdin töistä rannalle Tumen, Idan, Iran ja Sallan kanssa. Kävimme syömässä kiinalaista ja päätimme Tumen ja Idan kanssa lähteä polkemaan sen 30-kilometrisen vaelluksen joen ympäri. Ensimmäiset 25 kilometriä menivät hyvin ja meillä oli hauskaa. Sitten Tumelta puhkesi kumi ja se juoksi perässä loppumatkan. Koitimme käydä Koivurannan kahvilassa jäätelöllä, mutta sen hifistelypaikan valikoima ja hinta eivät kohdanneet. Ostimme jäätelöt lopulta K-kaupasta ja koulukaveri vei Tumen ja pyörän kotiin.

Tiistaina puolestaan lähdimme kolmen työkaverin kanssa potkimaan palloa Huuhkajanpuistoon. Meidät tuli haastamaan matsiin kolmihenkinen porukka ja aloimme pelata sekajoukkuein. Parituntisen futissession lopputulos oli se, että isovarpaani kynsi meni mustaksi. Toinen nappikseni on puoli kokoa liian pieni, joten edessä lienee tuskainen uuden kynnen kasvatus.

Sää on surkea, voikaa hyvin. Koulun alkuun aikaa on kuukausi. Kotkantielle alkaa jo olla hieman ikävä.

Hiljainen opiskelija-asuntola

t7leja00 Kirjoittanut t7leja00   blogissa Tuulimyllyjä ja puukenkiä
Julkaistu 22.7.2012, klo 21:21

Opiskelija-asuntolassa on enää ehkä 10 ihmistä jotka tunnen, kesäopiskelijatkin ovat jo lähteneet. On outoa nähdä opiskelija-asuntola näin hiljaisena ja tyhjänä.

Ensi viikolla pitää alkaa valmistautumaan kotiinpaluuseen. Minulla on monta asiaa hoidettavana täällä päässä. Ensi viikolla pitää lähettää osa tavaroista Suomeen, koska tavarat eivät mahdu laukkuun, pitää ilmoittaa kaupungintaloon että muutan pois kaupungista ja irtisanoa hollantilainen pankkitili.

Viimeinen kouluviikko

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 22.7.2012, klo 14:35

Kaksoistutkinto-opinnot on nyt suoritettu viimeisten kokeiden ollessa menneellä viikolla. Saksan matka ei kuitenkaan pääty vielä tähän, vaan jatkuu elokuun loppuun. Vuokrasopimuksesta en päässyt vielä eroon, joten päätin jäädä kirjoitteleman tänne opinnäytetyötä. HNU:n kirjasto kun tarjoaa hyviä lähdekirjoja, ja saan halvemmat lennotkin Suomeen kun lähden vasta kuukauden päästä.

Lisäksi sain töitä

Meidän ryhmän Biorb nettisivuprojekti meni sen verran hyvin, että kyseisen firman toimitusjohtaja tuli tarjoamaan mulle töitä. Kävin lauantaina juttelemassa tuosta mahdollisuudesta Choclet kahvilassa, ja ilmeisesti ainakin nyt elokuulle oisi töitä tarjolla. Kyseessä on siis jotain nettiprojekteja ja PHP-ohjelmointia Stuttgartissa. Meen ensi viikon keskiviikkona käymään heidän toimistolla ja vähän kattomassa millaista hommaa on tarjolla. Alustavan suunnitelman mukaan tekisin elokuussa muutamana päivänä viikossa duunia. Kerkeen kirjoitella opparia samalla ja lisäksi heillä ei oo tarvettakaan tällä hetkellä kokoaikaiselle. Jatkoa katellaan sen mukaan miten itseä kiinnostaa, elikkä kun Suomeen oisi kuitenkin tarkoitus suunnata ja jos hommia ei oo tarpeeksi, ja mitenkä heitä kiinnostaa, eli vastaako taidot ja kokemus ihan täysin sitä mitä hakevat. Kuitenkin pitää molempien kommunikoida englanniksi saksan sijaan. Arvokas kokemus varmaan kuitenkin molemmille, joten ihan hyvillä mielin lähen kattomaan, vaikka vähän jänskättääkin.

Goodbye dinner

Perjantaina oli viralliset läksiäiset International Officen puolesta HNU:lla. Aluksi oli kiitospuhe ja palkintojenjako kuvakilpailuun osallistuneille, joka oli ollut käynnissä viimeiset kolme kuukautta vaihto-opiskelijoille. Tehtävänä oli ottaa kuva "parhaasta paikasta Neu-Ulmissa/Ulmissa". Sattuipa niin, että voitin pääpalkinnon, joka oli iPod. "Jee".

Tarjolla oli myös päivällinen, jossa oli vaihtoehtona ainakin peri-saksalaista käsespätzleä. Onneksi ei ollut sentään weisswurstia, joka on siis perinteinen baijerilainen makkara. Yagh. HNU -paitoja saatiin ostettua kanssa, sekä annettiin Mirjamille (HNU:n vaihtokoordinaattori) lahjakori vaihtariporukalla. Lisäsin koriin kaktuksen, johon kirjoiteltiin kaikki nimmarit. Mirjam muistaa meidät vielä pitkään!

Kuvakilpailun palkinnot, vaihtopalautelomake & HNU t-paidat
Erasmukset viimeistä kertaa kaikki koolla
Katkus & nimmarit.

Schwörwoche

Koeviikkojen aika on ollut ilmeisesti Ulmin aktiivisinta aikaa. Aiempaan postaukseen kirjoitinkin jo Donaufestistä, ja tällä viikolla vuorossa on ollut Friedrichsaussa sijaitseva Ulmer Volksfest, Neu-Ulmin puolella oleva Rock am Petruzplatz tapahtuma, Ulmin puolella esiintyi Elton John ja lisäksi nyt on menossa Schwörwoche.

Tuohon Schwörwocheen kuuluu ainakin lauantaina ollut kynttiläserenadi, jossa laskettiin pimeän tultua 10 000 kynttilää Tonavaan, ilotulitus täytti taivaan ja musiikki raikasi joessa seilaavilta laivoilta. Maanantaina puolestaan on Navada karnevaali, johon otetaan Kaisan ja Lassin kanssa osaa. Karnevaaliin voi ostaa tai valmistaa vapaavalintaisen veneen (ilmeisesti uimalelut ja kumiveneet on aika suosittuja), joilla kellutaan Tonavassa Neu-Ulmin ja Ulmin kaupunkien läpi ja päädytään lopulta Friedrichsaun puistoon.

Kumiveneet on vaan niin nähtyjä, joten rakennetaan tänään oma lautta.

Kynttiläserenadi alkamassa
Noista kynttilöistä oli pirun vaikea saada hyvää kuvaa
Räks Poks
Lichterserenade
Lichterserenade
Ulmer Volksfest
Ulmer Volksfest

Iloisia jälleennäkemisiä

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 15.7.2012, klo 23:28

Heinäkuu on tasan puolessavälissä. Se tarkoittaa sitä, että myös kesätoimittajapestini alkaa olla puolivälin krouvissa. Se tuntuu hassulta, sillä aika on mennyt niin kuin siivillä. Joko töissä on niin hauskaa, että aika lentää, tai sitten sitä on vihdoin tullut vanhaksi ja sunnuntait vain humahtelevat läpi korvien.

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on ollut hyvin omituinen kesä. Viime vuonna perjantait olivat aina hirveän kiireisiä. Aamulla oli kiire pakata laukut ennen töihin lähtöä ja iltapäivällä oli kiire pois töistä, jotta pääsisi aloittamaan kahdeksantuntisen matkan viikonlopun viettoon. Toissavuonna puolestaan vapaapäiviä oli niin oudoissa paikoissa, että Ouluun oli vaikea ehtiä. Vaikka matkaa olikin "vain" 290 kilometriä.

Tänä kesänä töistä ei ole ollut kiire mihinkään. Itse asiassa auton kilometrimittariin ei ole tullut edes vielä tuhatta kilometriä, kun siihen viime kesänä rullasi 13000 kilometriä. En ole koko kesänä käynyt Kempelettä kauempana. Siellä olenkin sitten vieraillut melko useasti vaatteiden ja donitsien perässä.

Olen tehnyt päättyvän viikon iltavuoroa. Se merkitsee aina rajallista sosiaalista elämää. Parasta kesätöissä ovat yleensä muut kesätoimittajat. Heidän kanssaan syödään ja juodaan kahvit töissä, vaihdetaan kuulumisia pitkin päivää ja riekutaan iltaisin ties missä. Iltavuoroviikoilla tähän ei oikein ole mahdollisuutta: kun muut ovat töissä, olet itse vapaalla ja toisin päin.

Sosiaalinen elämä rajoittui siis tällä viikolla siihen, kun satuin törmäämään tuttuihin Vanillassa syödessäni. Alkuviikosta minua puolestaan kävi ilahduttamassa äitini, joka vietti pari päivää Oulussa. Hänen käyntinsä tärkein anti oli pyöräostoksille lähtö.

Oulu on pyöräilykaupunki henkeen ja vereen ja fillari on ehdottomasti paras tapa liikkua täällä paikasta toiseen. Kun aikanaan muutin tänne, ei minulla ollut toimivaa pyörää. Sain sellaisen vasta erään espanjalaisvaihtarin jätettyä minulle omansa perinnöksi kaksi vuotta sitten. Pyörän avain katkesi lukkoon samana syksynä ja polvikivut estivät polkemisen. Pyörä seisoo edelleen lukittuna ja renkaat puhki tuossa entisen taloni edessä.

Pääsiäisenä sen sijaan toin vanhan pyöräni tänne. En ehtinyt ajaa sillä kertaakaan ennen kuin se katosi. Oulu on myös pyörävarkaiden luvattu maa, nääs.

Maanantaina sain kuitenkin alleni keltaisen kiiturin, eli räiskyvän keltaisen retromummiksen. Varustin sen saman tien kolmella lukolla, jotta se pysyisi ilonani edes muutaman vuoden. Äiti oli sitä mieltä, että noin moni lukko vastaa todella hyvää ajokuntotestiä: opiskelijabileissä on tullut otettua liikaa, jos lukkoja ei saa auki.

Ensimmäiseen ajokuntotestiinsä lukot joutuivat perjantaina. Lähdin töiden jälkeen pitämään sadetta St. Michelsiin, jossa istui Tuomas siskoineen ja sekalainen seurakunta muuta väkeä. Istuimme jonkin aikaa irkkutunnelmissa ja vaihdoimme sitten Vanhaan Paloasemaan. Jonossa törmäsimme Olgaan ja sen siskoon. He eivät jaksaneet baariin asti, mutta lainasivat ystävällisesti sateenvarjonsa meille.

Paloasemalla meillä ei Tuomaksen kanssa ole koskaan ollut tylsää, eikä ollut tälläkään kertaa. Vietimme ajan pääosin tanssien ja tuttujen kanssa jutellen. Tällä kertaa vastaan tuli melkoisen omituinen kaarti tuttuja. Ensin törmäsin yhteen kaverinkaveriin, jonka olen tavannut kerran. Se vastasi kesän ensimmäisestä lukijapalautteesta kehumalla tähänastisen työnjälkeni maasta taivaisiin.

Seuraavaksi paikalle sattui yksi lääkisläinen, jonka tapasin viime vuoden Qstockin aikaan jatkoilla Meritullissa. En tiedä, miten kummassa se vielä muisti minut, sillä olin autuaasti unohtanut koko tyypin syksyyn mennessä.

Kolmas tuttavuus oli kaikkein omituisin. Tuomas alkoi viittoa minulle, että täällä on joku, joka puhuu ruotsia. Menin sitten juttelemaan tyypille ja ihmettelin, että mistä se Tuomaksen tuntee. Se kertoi tavanneensa parhaan ystäväni viime vuoden juhannuksena Posiolla. Silloin minulla sytytti. Tuomas soitti minulle tuona juhannuksena joskus kukonlaulun aikaan ja halusi, että puhun jonkun ruotsalaisen kanssa. Siinä me sitten jauhoimme puoli tuntia, minä unentokkurassa ja ruotsalainen päissään kuin ankka. En ollut saada paksusta riikinruotsista mitään selvää, mutta hyvin me kuitenkin juttuun tulimme. Se lähti kotiin ja lupasi soitella taas ensi juhannuksena.

Lauantaina menimme Tuomakselle. Viimeisetkin entiset luokkatoverini ovat nimittäin palanneet vaihdosta ja päätimme kokoontua yhteen puolen vuoden tauon jälkeen. Alkuperäinen ajatus oli mennä piknikille, mutta koska ulkona tuli vettä kuin siitä kuuluisasta Esterin takamuksesta, levitimme piknikviltin Tuomaksen matolle. Vaihdoimme kuulumisia puolen vuoden ajalta ja pelailimme Trivial Pursuitia. Kun ulkona kirkastui, siirsimme ruhomme yhdeksännen kerroksen kattoterassille. Niin tunnelmallisista bileistä on pitkä aika. Istuimme ringissä, Make soitti kitaraa ja kaikki lauloivat. Siinä sivussa juttelimme henkeviä ja kuvailimme Autodance-videoita. Meno ja henki olivat kuin ensimmäisenä opiskeluvuonna, joka edelleen on se kaikkein paras.

Tänään olen viettänyt lähes koko päivän kotona uuden tuttavuuteni kanssa. Latasin viikolla iPhoneeni pelin nimeltä New Star Soccer. Siinä pelaaja luo jalkapalloilijan ja luo tälle uran vakuuttamalla pomot, fanit, tyttöystävän, joukkuekaverit ja henkilökohtaiset sponsorit. Homma on ihan pirun koukuttavaa. Peli haastaa Football Managerin pääasiallisen ajankäyttöni lähteenä. Pelaamisen lomassa ehdin käväistä juomassa kakkukahvit Heinäpäässä yhden koulukaverin synttäreiden kunniaksi.

Kesä jatkuu ja työt jatkuvat. Ensi viikonloppuna en ole Oulussa!

Koeviikko

k8pani01 Kirjoittanut Niko Pääkkönen   blogissa Double Degree! Raus Raus!
Julkaistu 15.7.2012, klo 20:51

On heinäkuu, Ulmissa paistaa aurinko ja Suomessa sataa vissiin jo lunta. Olipa sää mikä hyvänsä, siitä ei paljon nyt nautita. On nimittäin koeviikko, ja tällä kertaa ei voi vaan sluibata. Viime lukukaudella kun koeviikko tuli otettua liiankin rennosti ja luottavaisesti. Saksalainen koejärjestelmä antoi kylmää rättiä naamalle, ja kolmesta kokeesta iski nicht bestanden opintosuoritusotteeseen. Siitä nyt maksellaan, ja kahden kokeen edestä luettavana onkin ollut yhteensä viisi koetta menneellä ja tulevalla viikolla.

Intercultural Management

Kokeista ensimmäinen, tämän lukukauden kuuden opintopisteen kulttuurisia eroja käsittelevä ICM -kurssi, oli viime maanantaina. Tuohon kurssiin luettiin Kaisan kanssa yhdessä perjantaista maanantaihin, neljä päivää putkeen, jotain 20 tuntia yhteensä. Osattiin koealue etu- ja takaperin ulkoa, mutta kuinka ollakaan, kokeessa kysyttiin enemmän esitelmien aiheena olevista maista yksityiskohtaisia tietoja. Jeps.

Niin saksalaiset kuin vaihto-opiskelijatkin valitti opettajalle kokeen jälkeen, kuinka koe oli jotain aivan muuta mitä oli odotettu. Tällä opettajalla on kyllä tapana tehdä kokeisiin paljon case study -tyyppisiä kysymyksiä, joissa opittua tietoa täytyy soveltaa - ja paljon. Varsinaisessa kurssimateriaaliassa oli kuitenkin käyty lähinnä yksityiskohtaisesti ainoastaan Saksaa, Yhdysvaltoja sekä Kiinaa. Muuten kulttuurieroja käytiin läpi vain yleisesti, esimerksi vertailtiin maskuliinisia ja feminiinisiä maita, joista jälkimmäiseen kuuluu lähinnä ainoastaan Hollanti ja Pohjoismaat.

Itse kokeessa kuitenkin kysyttiin erityisen paljon Etelä-Afrikasta sekä Turkista. Ei mitään "kerro onko maa individualistinen vai kollektiivinen", vaan erittäin laajoja analyyseja kyseisistä maista. Opettajan vastaus saksalaisille luokkakavereilleni kokeen vaikeuteen oli, että "En voi kysyä mitään Saksasta, kun silloin vaihto-opiskelijat reputtaa". Mielestäni jokainen vaihto-oppilas tietää enemmän Saksasta, kuin esimerkiksi Etelä-Afrikasta. Ja luulisi, että olisi kysynyt ennemminkin Kiinasta, joka sentään on tämän hetken tärkein talousmaa. Ainoat, ketkä tästä kokeesta loppujen lopuksi hyötyivät, olivat turkkilaiset vaihto-opiskelijat.

Noh, ehkä sen silti läpäisen. Toivottavasti.

Business Process Management & Business Information Systems

Maanantain kokeesta pettyneenä en voinut muuta, kuin alkaa lukea tiistain kokeeseen. Itseasiassa, olin jo alkujaan päättänyt jättää menemättä tiistain kokeeseen, koska se oli ehdottomasti vaikein kurssi, jonka viime vuonna yritin suorittaa. Onni onnettomuudessa, että maanantain pettymyksen jälkeen tätä oli pakko yrittää. Ja hyvä että yritin.

Luin kokeeseen pari tuntia maanantai-iltana heti edellisen kokeen jälkeen, ja pari tuntia vielä aamusta tiistaina. Tällä lukemisella ja niillä tiedoilla mitä viime vuodelta muistin koe meni sen verta hyvin, että eiköhän se ainakin läpi mene. Vastasin kokeen pääpainona olevaan ykkösosion kaikkiin kysymyksiin toivon mukaan prikulleen oikein, joten pitäisi riittää. Alunperinkin tämän kokeen vaikeaksi teki nimenomaan kokeen toinen osio, joka tälläkin kertaa meni aika heikosti.

Kurssi oli siis jaettu kahteen osioon. Pääpainona toimi liiketoimintaprosessin kuvausta ja optimoimista käsittelevä osio, joka Oamkilla tunnetaan paremmin nimellä systeemityö. Tästä tulikin mieleeni Oamkin Liiketalouden yksikön miestenvessaan jonkun sankarin kirjoittama loru: "Systeemityö, se miehen mieltä syö. Armahtakaa, tahdon takaisin nukkumaan".

Systeemityötä on käyty siis jo Oamkilla, joten kurssin ykkösosio ei ollut vaikeaa, jos ei lasketa sitä, että Saksassa tosiaan tuo koejärjestelmä on hieman vaikeampaa sorttia. Vaikeudeksi osottautui nimenomaan kurssin kakkososio, joka keskittyi SAP-toiminnanohjausjärjestelmään. Proffana oli hieman vanhemman koulukunnan professori, eikä tunneista saanut kukaan mitään selkoa. Itse kokeeseen tuli hämäriä kuvankaappauksia ohjelmasta, joista en ainakaan minä tajunnut yhtään mitään.

Niin tai näin, kakkososio on arvostelusta ainoastaan kolmasosan, joten pitäisi ykkösosiolla päästä koe jo läpi.

Internal Communication

Tämä koe on ehdottomasti helpoin koko kurssitarjottimellani Saksassa. Suorastaan hävettää, etten päässyt tätä ensi yrittämällä läpi. Kaksi muuta uusintaa sentään on selitettävissä niiden vaikeudella, epämääräisyydellä ja armahtamattomalla koejärjestelmällä, mutta ei tämä. Tätä koetta en päässyt läpi yksinkertaisesti sen takia, että en lukenut siihen tarpeeksi. Jos laisinkaan.

Tällä kurssilla ainoa asia mitä täytyy muistaa, on ilmestyä paikalle viimeisellä oppitunnilla ja ottaa muistiinpanovälineet mukaan. Opettaja nimittäin kertoo suht selkeällä englannin ja saksan kielellä, mitkä slaidit kannattaa opetella ja mitä ei. Kokeessa ei tartte soveltaa yhtä paljon kuin muissa tenteissä, vaan opetella ainoastaan ulkoa noin 30 powerpoint slaidia ja muistaa ne. Tällä kertaa tein nimenomaan sen, ja opiskelin koko keskiviikon kyseiseen tenttiin. Uusintakoe oli torstaina.

Tästä kokeesta tulee mitä luultavammin paras numero vaihdon ajalta. Jos ei sitten joku noista projektikursseista pistä paremmaksi.

Vielä on kokeita jäljellä..

Ensi viikon tiistaina uusin Corporate Communication II -kurssin, jota opettaa sama professori kuin ICM:ää. Toivottavasti ei tule yhtä epämääräinen koe. Keskiviikkona puolestaan on vaihtoni viimeinen tentti, kurssina Strategic Management. Jatkanpas tässä niihin lukemista, joten loman jatkoja sinne koti-Suomeen vaan kaikille.

Donaufest

Täällä on nyt viikon verran ollut kansainväliset festivaalit, joissa käytiin lauantaina vähän pällistelemässä. Kojuista päätellen nämä on jotkut unkarilaiset festivaalit, koska suurin osa kojuista myy nimenomaan unkarilaista tavaraa. Tonava kun virtaa kuitenkin Unkarin läpikin, niin kaippa se jotenkin siihen liittyy. Eipä tästä nyt sitten kerrottavaa varsinaisesti olekaan, mutta kuvia sen sijaan on.

 
 
 
 

« Edellinen 1 ... 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 ... 353 Seuraava »