HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 ... 353 Seuraava »

Olipa kerran loma

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 24.10.2012, klo 20:06

Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi vietin yli neljän päivän loman. Syyslomalla 2010 pakkasin itseni ja tietokoneeni viikoksi mökille ja kieltäydyin käyttämästä nettiä. En tehnyt kouluhommia, en töitä (niitä ei silloin vielä ollut), en yhtään mitään. Sen jälkeen lomailu on aina jäänyt haaveeksi. Joululomalla 2010 ja hiihtolomalla 2011 tein avoimen yliopiston tehtäviä minkä kerkesin. Kesän 2011 tein töitä Lappeenrannassa. Syysloman 2011 piti olla lomaa, mutta lopetin sen, peruin Etelä-Suomen matkani ja tulin Ouluun editoimaan Radio Kombon juttuja. Joululomalla 2011 lopetin Madetoja-pianokilpailun käsiohjelman työstämisen aatonaattona ja jatkoin toisena joulupäivänä. Hiihtoloma meni opinnäytetyön kanssa ja kesäloma töissä. Lomani, joka muuten jatkuu edelleen, oli siis vähintäänkin ansaittu, ainakin minun mielestäni.

Perjantaina käänsin Volvon nokan kohti Pietarsaarta. Tein illan vielä rästiin jääneitä koulutehtäviä ja kirjoitin yhtä minulta tilattua juttua. Sitten suljin sähköpostini suosiolla, enkä sen koommin ole sitä avannut.

Lauantaiaamuna ajoimme äidin kanssa Vaasaan ja hyppäsimme Golden Airin punavalkoisille siiville kohti Tukholman Arlandan lentokenttää. Heräsimme kukonlaulun aikaan, mutta kone lähti puolitoista tuntia myöhässä. Se ei haitannut, koska jatkolentomme Arlandasta Lontooseen oli myös myöhässä. Arlandan kentällä oli kumma kyllä suomea puhuva passintarkastaja. Se katseli passiani hetken, totesi, että "Ej ole kovin sumalanen nimi", ja naureskeli päälle. Miten niin Daniel Luca Francescoja ei kasva joka kadunkulmassa?

Menomatkan viimeinen kommellus oli se, että tuloportti oli rikki. Kökötimme koneessa kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen britit luovuttivat ja laittoivat meidät käppäilemään lentokentän kamaraa pitkin terminaaliin. Otimme metron hotellille, joka oli vain kivenheiton päässä ydinkeskustasta. Se oli oikein sympaattinen pikkuinen hotelli. Huoneemme oli neljännessä kerroksessa, johon ainut kulkutie oli noin metrin levyinen portaikko. Pikkuinen huone oli muuten ihan jees, mutta sen lattia vietti ainakin 10 astetta ovelle päin. Väsyneenä oli hankala pysyä pystyssä.

Lähdimme heti ensimmäisenä iltana käppäilemään ostoskatu Oxford Streetille, jonka kävelimme päästä päähän. Lopulta tulimme bussilla takaisin hotellille käytyämme ensin syömässä perinteiset fish & chipsit. Paluumatkalla vastaan tuli koko reissun ainut spurgu. Selkeässä humalassa ollut mies, joka keskustelumme kuultuaan kääntyi ympäri ja tokaisi vaivoin: "Finland, I love you"

Sunnuntai alkoi englantilaisella aamiaisella, eli munilla, pekonilla, makkaralla, pavuilla, kahvilla ja jogurtilla. Sen jälkeen lähdimme pienelle maisemakierrokselle. Kävimme Tower of Londonilla, ylitimme joen Tower Bridgeä pitkin, katsastimme nykytaiteen museon, parlamenttitalon, Big Benin ja Buckingham Palacen ja menimme lopulta Harrodsille. Matkalle sattui myös Equadorin suurlähetystö, jonka edessä partioi kaksi poliisia. Ilmeisesti Julian Assange has still not left the building.

Harrods oli hirveä paikka. Joka nurkassa oli työntekijä kysymässä, voiko auttaa. Rappukäytävä oli koristeltu egyptiläisittäin ja siellä soi Schubertin Ave Maria lähes täydellä volyymillä. Kellarissa oli Dodi Al-Fayedin ja prinsessa Dianan muistomerkki. Koko ylihypetetty tavaratalo näytti paikalta, josta ei halua ostaa yhtään mitään.

Päivän päätteeksi menimme British Museumiin katselemaan muinaisjäänteitä Egyptistä ja muista arabimaista. Maisemakierroksemme oli vienyt niin kauan, että ehdimme olla museossa vain tunnin ennen sen sulkemista. Illalla menimme syömään pubiruokaa (maassa maan tavalla) ja läksimme hyvin aikaisin nukkumaan. Laskimme, että kävelimme noin 25 kilometriä päivän aikana.

Maanantai oli päivistä hurjin. Vuokrasimme aamuvarhaisella auton hotellin läheltä. Meille lykättiin käteen pieni sininen Citroen, tietysti manuaalivaihteistolla. Alku oli hirveää. Minulla ei ollut hajuakaan, mistä piti kääntyä, ketä piti väistää,  millä kaistalla pitää ajaa, missä pirussa se vaihdekeppi on ja mikä on nopeusrajoitus. Kun pääsimme ulos Lontoosta, tilanne helpottui hieman. En ollut koskaan ennen ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä, enkä toivottavasti taas hetkeen joudu sitä kokemaan.

Määränpäämme oli Beaulieu Etelä-Englannissa. Tarkemmin sanottuna olimme matkalla kansalliseen moottorimuseoon, jossa James Bondin 50-vuotiaan valkokangastaipaleen kunniaksi oli näyttelillä 50 aitoa elokuvissa käytettyä ajopeliä. Sieltä löytyi sukellusveneeksi muuttuva Lotus, legendaarinen keltainen Citroen 2cv, kahdella pyörällä ajettu Mustang, suksilla varustettu Aston Martin ja sellokotelo, jolla Bond yhdessä elokuvassa lasketteli Tsekkoslovakiasta itävaltaan sellisti sylissään. Viimeistään Bondin lyhytikäiseksi jääneen paremman puoliskon Cougaria katsoessa meinasi tulla itku. Ne saattavat olla vain autoja, mutta niillä autoilla on tehty yhdet elämäni ikimuistoisimmista elokuvakohtauksista.

Automuseon jälkeen söimme jälleen paikallisen keittiön antimia (jotain kanakastiketta ja voitaikinarasvaköntti) ja vilkaisimme vielä Beaulieun linnaa (upea vanha kartano, jonka seinillä roikkui potretit varmaan viidestäkymmenestä Montagun sukupolvesta) sekä linnan puutarhaa. Sitten luovimme itsemme takaisin Lontooseen. Auto vuokrattiin tankki täynnä, joten se piti palauttaakin tankki täynnä. Ainut ongelma oli, ettei Lontoosta mistään löytynyt bensa-asemaa. Autovuokraaja sanoi, että yksi on "kymmenen minuutin päässä tuolla päin". Harmi vain, että se oli keskellä yksisuuntaisten katujen viidakkoa. Seuraava asema oli sulkenut ovensa lopullisesti. Kolmannen missasimme kokonaan.

Bensa-aseman etsimisessä vierähti puolitoista tuntia (saman verran kuin ajomatka Beaulieuhun). Palautettuamme auton join tärisevin käsin tuplaviskin jälleen yhden pubi-illallisen päälle. Samalla huomasimme, että autonvuokraussopimuksessa auto oli vuokrattu herra Francesco Walleniukselle Pietarssareen. Toivottavasti saavat laskun perille.

Tiistaina lähdimme shoppailemaan. Äiti osti aamupäivän aikana niin paljon tavaraa, että jouduimme kesken päivän palaamaan hotellille. Omat ostokseni rajoittuivat Lana Del Reyn ja Mike Oldfieldin levyihin sekä lapasiin.

Asetelmat menivät toisin päin iltapäivällä, kun lähdimme Oxford Streetin sijasta Sohoon. Hetkessä löysin kaksi t-paitaa, kolme hupparia ja laukun. Laukun ostimme Selfridgesiltä, yhdestä niistä kalliista tavarataloista, joissa joka nurkassa on joku palveluvalmis setä pönöttämässä ja tuotteiden keskihinnassa on neljä numeroa. Laukku maksoi sentään kohtalaisen vähän. Säästin silti puljun muovikassit, jotta voisin vielä joskus todistaa itselleni ostaneeni jotain tuosta ökykaupasta. Ulospäin lähtiessä aiheutimme neljä hälytystä. Laukkuun oli jäänyt yksi ylimääräinen häly, mutta loppujen kohtaloa emme saaneet selville ennen hotelliin paluuta: yksi kaupoista oli unohtanut hälyttimet molempiin sieltä ostettuihin huppareihin. Taitaa tulla vasaralle töitä..

 Illalla luovuimme viimein brittiruuasta ja söimme taivaallista Thaimaalaista. Läksimme aikaisin nukkumaan, koska tänä aamuna piti herätäkin aikaisin. Viidennen (ja viimeisen) brittiaamiaisen jälkeen lähdimme metrolla kentälle, kävelimme suoraan koneeseen ja lensimme Tukholman kautta Vaasaan. Tunnin mittaisen autoilun jälkeen selvisimme takaisin äidin luokse monta satasta köyhempinä ja monta kokemusta rikkaampina.

Lomailu ei silti tähän lopu, vaikka Lontoosta tuli niin paljon uutta virtaa, että tekisi mieli tehdä koulutöitä. Puhelin on auki, mutta sähköpostiin kosken vasta sunnuntaina iltapäivällä. Silloin pitää lukea opponoitavan pienoistutkielma ja tehdä yksi esitelmä. Sitä odotellessa voisi katsella vaikka lomakuvia. Tähän postaukseen ne eivät ehtineet.

FLASHCARD – A Good Tool for Learning and Memorizing

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 22.10.2012, klo 07:25

Hello friends, I want to assume you are already enjoying your autumn holiday by engaging with one or two activities that will make this holiday a memorable one for you. For most students in the school of engineering-Information Technology, this holiday will be somehow busy for them because many of them will be doing their home work exercise from one of their courses-Animation.

Nevertheless, this week, I will like to share with you one very nice learning tool that I think it will very useful to us students to help increasing our learning and enhance our productivity in any area of interest. I have also included some screenshots where necessary, for easy comprehension of this piece of information that I am sharing with you. I hope you find it useful!

A set of cards holding information, as words or numbers, on either or both sides is known as Flashcards; these can be used in classroom drills or in private study. One writes a question on a card and an answer on the other side of page. Flashcards can hold vocabulary, historical dates, formulas or any subject matter that can be learned by way of question and answer format. Flashcards are widely used as a learning drill to aid memorization by way of space repetition. It is a learning technique that includes boosting intervals of time between subsequent reviews of previously learned material in order to exploit the psychological spacing effect.

In order to learn and memorize most subjects, flash cards play pivotal role for enhancing mental skills and make great companions to refresh your memory every so often. You might be used to making flashcards by hand, but focusing how most people probably type faster, here’s one way to digitize your flashcards and review them on your laptop and Smartphone with Google Docs and gFlash+. Flash cards are effective memory-aid tools that can help students learn new material quickly. Although it may be tempting to associate flash-card learning with younger children who may be learning the basics of arithmetic.

STEPS REQUIRE IN FORMING OF FLASHCARDS

Making of Flash cards needs to be used spread sheets from Google Docs to input terms and definitions on two columns. To start, head to Google Docs’s site and create a new spreadsheet.

Click on Unsaved Spreadsheet right at side of the Google Docs logo to give this spreadsheet a particular name.

In column A, just type the names of all the terms, and definitions on the next column B.

Collections of vocabulary words can be divided into groups and assign one spreadsheet document not sheet for each group because the gFlash+ app works with individual documents.

EXAMINING OF YOUR INPUTTED TERMS
Some tools are required for examining your newly inputted terms that can help hide and show the terms on demand. Not many users know this, but there are special gadgets you can insert in Google Docs documents to make use of the data you entered, and since Google Docs is prepared towards common users as well as students, there are some educational gadgets, a few of which are flashcard gadgets.

The most useful one for this tutorial is one made by Google. To see this, click on Insert > Gadget.

On the Featured tab, scroll down to the 6th to last gadget, Flash Cards Gadget by Seth Glickman, and click on Add to spreadsheet.

If you can’t find this gadget, you can just copy the link below into the box in the custom tab(as shown in the screenshot below).
http://hosting.gmodules.com/ig/gadgets/file/107586420984574887835/flashcards.xml

You’ll get a dialog box to indicate which columns have the words with the terms and definitions. Since your terms are in column A and the definitions are in B, we need to edit the default text “Sheet1! A1″ and type “Sheet1!A:B”.

Now you will get a somewhat primitive but still very automatic and beneficial gadget with terms.

You can move the gadget to cover the terms for practice or resize it to see more terms. Other useful features that you can use down the road include the Shuffle and Flip Cards features.

Roadtrip

toni Kirjoittanut toni   blogissa Hallo! Mijn naam is Toni.
Julkaistu 21.10.2012, klo 16:17

Viikko 9 eli syysloma. Kaua suunniteltu Lontoon roadtrip tuli toteutettua ja kätee jäi valtavan paljon hyviä muistoja, hyvää matkaseuraa ja mielenkiintosta nähtävää. 1600km autolla neljän maan läpi kolmeen päivään. Pakko sanoa et ei oo niitä keveimpiä reissuja nää kaupunkilomat.

Roadtrip

ROADTRIP venlo-ARNHEM-antwerpen-bryssel-calais-dover-lontoo-windsor-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Maanantai, Venlosta Arnhemiin. Kaks rölliä naamat turvoksissa starttasi seittämän jälkee aamulla kohti Arnhemia hakee meä kaks matkakumppania. Svenin rentoilija kaverit Saksasta, Marina ja Tina. Marina on Svenin koulukaveri ja Tina on Marinan kaveri. Tytöt on siis vaihossa Arnhemissä. Tuli aika nopiaa selville et Tina on enneki käyny Lontoossa ja meiä välipysähykset, Antwerpen ja Bryssel on myös tuttuja Tinalle eli meilloli takuuvarma opas mukana. Paljon nähtävyyksiä ja paljon kävelyä, mut todella palkittevasta reissusta saahaa kiittää meiä Schedule-Freak-Tinaa! Nauretti just et jos oltas Svenin kans kahestaa menty luumuilee Lontoosee ni ois tainnu Tower Bridge ja Big Ben löytyä ja loppuaika istuttu pirtelöllä mäkissä ja ihmetelty Lontoon menoa.

ROADTRIP venlo-arnhem-ANTWERPEN-bryssel-calais-dover-lontoo-windsor-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Arnhemistä lähettii sit lasettaa etelää rajan yli Belgian puolelle. Pakko kysyä täsä vaiheessa mitä tiiätte Belgiasta? Joteki semmone EU:n pyhäkoululainen sieltä takarivistä josta ei koskaa oo kuullu iha mitää. Ku ei ne oikee menesty ees urheilussa. Antwerpenissä käytii vilkasee vakuuttava rautatieasema ja vähä käytii kattoo kaupunkia, iha kivan näkösiä vanhoja rakennuksia. Ja belgialaiset luulee et ne on kuuluisia suklaasta. Ei ees oo mut silti niitte suklaakauppoja on joka kulmassa.

Rautatieasema, Antwerpen

Rautatieasema, Antwerpen

Townhall, Antwerpen

Cathedral of Our Lady, Antwerpen

Antwerpen

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-BRYSSEL-calais-dover-lontoo-windsor-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Tuli yllätyksenä et Brysseli eli EU:n pääkaupunki löytyy Belgiasta. Nolo. Brysselissä käytii eka kattoo Atomica, tuommone ihme metalliatomi josta tultii siihe lopputuloksee et kerra Brysselillä ei oo itessää turisteille mitää annettavaa ni sit pitää rakentaa jotain nuin sairasta. Iha siisti oli. Tän jälkee laitettii auto parkkii ja käytii vähä kävelee ja kattoo EU:n pääkaupunkia. Eli käytii vilkasee EU:n päämajaa. Paikkaa missä se Piia-Noora Kauppiki pieri aikoinaa. Ootteko koskaa käyny EU-museossa? Emmääkää. Mut oli kyl ehoton reissun leijona. Oli vähä semmone olo että no ei kai ny mihikää EU-museoo jaksa mennä. Mut paikkana yllätti todella. Todella hyvi oli laitettu esille Euroopan historiaa ja Suomi oli otettu tosi hyvi huomioo. Näkkyy olevan nykyää joka museossa et saa audioesittelyn mukaa ni tuollaki saatii korvalappustereot, millä sai ohjatun vierailun museoo suomen kielellä. Mut tää oli siisti paikka, eipä ois koskaa tullu vierailtua Brysselissä EU-museossa jos ei ois ollu meiä opasta, Tinaa mukana.

Atomica, Bryssel

EU:n päämaja, Bryssel

EU:n päämaja, Bryssel

EU-museo, Bryssel

EU-museo, Bryssel

Bryssel

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-bryssel-CALAIS-DOVER-lontoo-windsor-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Parisataa kilsaa Belgiasta Ranskan pohjoisosaan länsirannikolle Calaisii aikeina tulla Englannin kanaalin yli Brittien puolelle. Niiku wikipedia totesi: "Calais'nsalmen kohdalla Englannin kanaali on kapeimmillaan, ja on vain 34 kilometriä leveä. Kirkkaana päivänä Calais’sta voi nähdä Doverin valkoiset kalliot." Meillä molempii suuntii oli jo pimiä ni jäi White Cliffs parhaimmillaan näkemättä. Ois ollu vaihtoehtoina autolautta tai sit se tunneli meren ali. Tunneli on vähä semmone X päivä kalenterissa, koskaa ei tiiä millä tuulella se on. Huonona päivänä maksaa pari tonttua, hyvänä päivänä alta satasen suihkasta tunnelia pitki Englantii. Tyydyttiin autolauttaan 150€ auto+4h molemmat suunnat tuntu iha kohtuulliselta.

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-bryssel-calais-dover-LONTOO-windsor-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Doverista Lontoosee. Kello rupesi olee jo kymmentä paikallista aikaa (GMT±0) ku oltii saarilla ja ainut tavote oli päästä illaksi meä hostellii. Ihme sakkia: Liikenne on vasemmanpuoleista, rahayksikkö on punta ja mittaavat etäisyyttä maileissa. Mikseivät voi olla niiku muut Euroopassa. No päästii meä hostellii. Jos niiku joku ettii hostellia Lontoosta ni voin suositella: Palmers Lodge - Hillspring. Joku 10km keskustasta mut metroasema löytyy kävelymatkan päästä, makso 25€ yö, henkilökunta oli aivan päälikköä, huoneet ja suihkut oli siistit ja äänieristeet oli sillee kunnossa et yöllä ei porukan elämine haitannu nukkumista. Aamupalaksi oli aika perus hostel-eväät: Paahtoleipää, vähä muroja, appelsiini- ja omppumehut ja kahavia.

Aamupalan jälkee lähettii liikkeelle metrolla ja pakko sanoa et Helsingin itämetro on aika köykäne vehe näitte verkostoo verrattuna. Ei nää oikeestaa muita julkisia tarttekkaa, tai omia autoja. Kuustoista linjaa itä-länsi akselilla ja kolkytkaks etelä-pohjos akselilla veikkaisin. No kuite pari vaihon jälkee nousti jostai maanpinnalle ja kappas, Tower Bridge avautu silmie etee. Siitä sit uusiksi metrolla ja kappas, Big Ben. Tästä ku lähettii kävelee puistoje ja muitte läpi ni kohta oltii kuningattaren kämpän eessä. Tästä sit suihkastii keskustaa vähä shoppa shoppa ja kello oli jotaa 6 ku suihkastii takas hostellii lataa uutta trippiä varte. Oli siis hostellien yhessä kehittämä keikka missä kokoonnuttii kaikki reppureissaajat yhtee vaihtelee kuulumisia. Sielloli nii Tartsania Ausseista ku Keviniä Kanadasta, mummi ja vaari oli ottanu osaa ja Maria Brasiliasta kaverisa kans ja monia monia muita. Marian kans tuli sit tehtyä vähä enemmä tuttavuutta ja vertailtua Suomen ja Brassien koulujärjestelmiä ja fiilisteltyä Lontoon meininkiä. Mukavaa sakkia.

Sanotaako näi et se mitä Lontoossa näky, ei oo sanoin kuvailtavissa ja suotta rupeen ees yrittää, nii moni on käyny Lontoossa ja käyny kattoo samat paikat et suotta alan fiilistelee kaupunkia itessää. Kuvat saatte. Tuossa ku käytii shoppailee ja aikasa katteli tätä meininkiä ni rupesi oksettaa. En oo koskaa Jenkeissä käyny mut silti veikkaisin että Lontoo on vähäniiku Euroopan Jenkkilä. Kaikki pitää näyttää isosti ja hypettää ja flamettaa. Joka kolmas kauppa oli täynnä I ♥ Londonia ja Big Benejä, joka puolella oli Brittien lippua ja löyty hirvein kauppa ikinä: Cool Britannia - the biggest and by far the coolest souvenir stores in London and the UK. Hyi. Jos niiku keksit mitä ei ois saanu Brittien lippujen värisenä tai muute vaa I ♥ Londonina ni kerro.  I ♥ London muuttu aika nopiaa I ♥d Lontooksi. Johoki se raja Urpot. Mut mitä fanitan iha kympillä on lontoon aksentti. Joku päivä vielä puhun kunnon Cockney-aksentilla lontoota.

Tower Bridge, Lontoo

Big Ben, Lontoo

Big Ben, Lontoo

Buckingham Palace, Lontoo

Buckingham Palace, Lontoo

Trafalgar square, Lontoo

Lontoo

Hyi puklu. Cool Britannia, Lontoo

 

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-bryssel-calais-dover-lontoo-WINDSOR-stonehenge-dover-calais-arnhem-venlo

Keskiviikko-aamuna otettii ja lähettii painaa Lontoosta 40km länteen Windsorii. Siellä käytii kattoo Windsorin linnaa. On nuilla kuninkaallisilla massia päällä. Joteki vähä saman näköstä ku Pietarissa ku kommunismin aikoihi jotku rakensi itelle vähä isompia taloja ku muut, tasavertasuus oli niihi aikoihi aika suhteellista. Täälläki tarjottii audiotouria, suomen kielellä ei saanu ni piti tyytyä lontooseen, mut ees jotai kuvaa sai kuninkaallisten linnasta ja sen aarteista.

Windsor castlen sisäpiha

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-bryssel-calais-dover-lontoo-windsor-STONEHENGE-dover-calais-arnhem-venlo

Tän jälkee ajettii noi 100km lounaasee kattoo Stonehengeä. Tää UNESCO:n maailmanperintökohe on kyllä ihme. Kasa kiviä ja 750k vierailijaa käy vuosittai pällistelemässä sitä. Vaikka aluksi oli olo et nää on vaa kiviä mut sitku kuunteli audiotouria ni rupesi mielikuvitus laukkaa ja päälimmäisenä kysymyksenä jäiki mielee - miksi. Miks tuommone valtava työ on tehty, liekkö jää ikuseksi mysteeriksi miksi ja mihin tarkotuksee tuo on rakennettu. Tuski ois koskaa tullu käytyä vierailee jos ei ois omalla autolla ollu liikkeellä, iso peukku Svenille tästä.

Stonehenge

ROADTRIP venlo-arnhem-antwerpen-bryssel-calais-dover-lontoo-windsor-stonehenge-DOVER-CALAIS-ARNHEM-VENLO

Tän jälkee sit 12 tuntia ja vajaa 700km autossa Salisburystä Stonehengen luota jällee Doveriin, josta autolautalla Ranskan puolelle Calaisii ja siitä Arnhemin kautta Venloo oli aika puuduttavaa mut hengissä selvittii. Puol neljä aamusta oltii takas kotona ja torstai oliki sit aika palautumista reissusta.

Pikaruokaloista on iha pakko sanoa sananen. Vaikka nuo kaupunkilomat on lähes mahoton suorittaa tiukalla aikataululla ilman pikaruokaloita, mut onhan ne paskinta paskaa mitä tää nyky-yhteiskunta on koskaa suoltanu. Belgiasta löyty Quick, paskaa. KFC eli mäkkäri jossa myyää kanaa on samaa paskaa. Burger King ei yhtää sen parempi. Sori kaikille jotka aatteli et mäkkäri on maailman paras rafla mutku ei sitä vaa voi ruokapaikaksi laskea. McDonalds ja Hesburger ollu viitise vuotta mun kieltolistalla, ollu oikeestaa vaa periaate etten mene mäkkii taikka hesee mut kyl nytte ku tuli muutki pikkikset koekuormitettua ni voin hyvillä mieli lisätä viimesetki pikaruokalat lopullisesti boikottilistaan. Jopa grilliruoka, snägärit ja lättylät vetää iha 100-0 kuokkaa joka ikistä. Vaikka joutuu vähä oottaa mut oottelu palkitaa ku ne tarjoilee jotai mitä voi oikeesti syödä. Hyi puklu. Joteki koko ilmapiiri pikaruokaloissa ku jengi ravaa suorittaan toiminnon nimeltä ruokailu, kaikki on muovia ja pahvia, hampparit on jauhettu suoraa nuista muoveista ja pahveista mitkä me dumpataa roskiksii, henkilökunta on useimmite aina sen näköstä et alipalkattu ja kiire pakottaa liikkeelle: Jos et ruoki tätä laumaa nälkäsiä hulluja ni pomo tulee ja antaa fudut. Ei, mun järkee ei vaa mahu mikä saa pikaruokalat menestyy nii hyvi.

Jovain, loppuviikko meniki sit aivan lomaillesa vaikka joku ääni päässä sanooki et ois pitäny ottaa ne koekirjat esille ja alkaa valmistautuu ens viikon tenttisumaan. Ei mulla ole oikeesti ku 3 koetta joista yks vielä matikka ni ei täs hätii. Vaa nyt vois jatkaa penkkurheilemista,VVV-Venlo vs Feyenoord Rotterdam. Pojat on johos eka puolikkaa jälkee 2-0 ni tästähä on tulossa voitokas ilta Venloo. Katellaa!

Kuka edustaisi minua?

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 18.10.2012, klo 09:08

Arvon Naiset ja Herrat!

Nyt tulee edustajistovaalisettiä! Minä, Jussi Ilkka Matias Ylitalo, olen huolissani. Huolestumiseni johtuu omien asioiden hoitamisesta. Äänestysprosentti laski edellisissä opiskelijakuntamme edustajistovaaleissa historiallisen alas. Paras tapa, jolla me opiskelijat voimme huolehtia arkemme toimivuudesta, on äänestää OSAKOn edustajistovaaleissa. Tänä vuonna pystymme toivottavasti yhdessä nostamaan päämme puskasta.

Edustajisto on juuri sen näköinen kuin opiskelijat siitä äänestyshetkellä tekevät. Nyt on hyvä hetki miettiä, kuinka opintoihin vaikutetaan ja kenet itse haluaisi nimetä edustamaan omia mielipiteitään ja itselle tärkeitä asioita. Edustajistovaalit ovat jo aivan ovella: ehdokasasettelu on päättynyt ja ehdokasnumerotkin ovat jo selvillä!

Korkeakouluopiskelijoina pystymme vaikuttamaan aiempaa vahvemmin opintoihimme ja välillisesti myös tulevaan työelämään osallistumalla yhteisten asioiden hoitoon. Kaikkien ei tarvitse olla koulutusohjelmatiimissä, koulutusalajärjestössä, OSAKOn edustajistossa tai hallituksessa. Riittää, että ilmaisemme näille tahoille omia mielipiteitämme – ja äänestämme tulevissa vaaleissa.

Edustajisto on tällä hetkellä paras vaikutuskanavamme ja todennäköisesti näin on myös tulevaisuudessa. Voimme olla tyytyväisiä siihen, kuinka koulumme hallinto arvostaa ja kuuntelee opiskelijakuntaa. Hallintohan arkipäiväämme ohjaavista asioista loppujen lopuksi päättää. Haluankin ajatella, että OSAKO on osa Oamkin hallintoa. Meitä opiskelijoita vartenhan tämä koulu on.

Jussi Ylitalo, yksi edustajistasi

 

Vaalipäivänä

lupaus paremmasta

lukuvuodesta

Hissipuheita ja tanssihehkutusta

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 17.10.2012, klo 20:55

Tunnen itseni ahkeraksi. Siksipä postaan ensimmäistä kertaa kaksi kertaa viikon sisään tänä syksynä. Varoitus lukijoille: luvassa on myös varmaan koko blogin ensimmäinen asiallinen päivitys. En ole kahdessa päivässä Lapin reissun jälkeen vielä ehtinyt tehdä yhtään pahuuksia. Todennäköisesti en pääse niiden kanssa vauhtiin koko tällä viikolla, sillä perjantaina odottaa matka äidin kanssa Lontooseen.

Syy tähän energisyyteen löytyy mistäpä muualtakan kuin koulusta. Meillä alkoi viime viikolla tapahtuma- ja kulttuurituottamisen kurssi. Olin ensimmäisen tunnin jälkeen pillahtaa itkuun, sillä kurssi kuulosti niin mahtavalta. Tämän takia otin toisen tutkinnon ja nyt se vauhti raskaan ja teoriapainotteisen syksyn jälkeen alkoi. Teoriaahan tuokin kurssi läpeensä on, mutta sitä vetävä opettaja on kutsunut meille vieraileviksi tähdiksi joukon alan ammattilaisia. Tänään kuuntelimme kahden tunnin luennon Kärppien ottelutapahtumien järjestämisestä. Tai oikeastaan se ei ollut luento, vaan kyselytunti. Siksi se ehkä olikin niin mielekästä.

Raskaista ja teoriapainotteisista kursseista puheen ollen, törmäsin jälleen siihen samaan ongelmaan kuin edellisten opintojeni toisena vuonna. Ensimmäiset kurssit olivat kovin turhauttavia, koska ne käsittelivät asioita, joita ei ollut vielä tarvinnut. Vähän sama fiilis tuli myös tänä vuonna, kun olen ährännyt exceleiden ja käyttöliittymäsuunnittelujen kanssa. En kyllä todellakaan osannut odottaa, että sekä Mediatuottajan tietotekniikan, että konseptisuunnittelun tunnilla opitun hissipuheen merkitykset näin nopeasti.

Ensin Mediatuottajan tietotekniikkaan. Näytin hapanta naamaa, kun piti kerrata joka päivä käytössä olevia Exceliä ja Wordia. Kertauspaketti sisälsi kuitenkin valtavasti asiaa, jota harvoin tulee käytettyä, mutta jo sunnuntai-iltana tarvitsin niitä, nimittäin erinäisiä kaavojen pikakomentoja ja pyöristyksiä.

Päätin seitsenvuotiaana, eli yli 15 vuotta sitten, että käyn jokaisessa Suomen kunnassa. Urakka on manner-Suomen osalta 31 kuntaa vaille purkissa ja minulla on jo pitkään ollut sellainen lapsenomainen haave hoitaa se loppuun. Aloin tehdä Excel-taulukkoa siitä, minkä verran menisi aikaa ja rahaa kiertää kaikki kunnat yhdessä rysäyksessä. Yhtäkkiä huomasin käyttäväni noita tunnilla opettelemiani kaavoja. Tulos: matkaa 3993 kilometriä, aikaa 5 päivää ja hintaa tonni. Rahoitustarjouksia otetaan vastaan.

Hissipuheen merkitys sen sijaan valkeni eilen. Hissipuhe on oman konseptin esittely yhteistyökumppanille tai rahoittajalle tiiviisti ja todella lyhyessä ajassa. Ehdin tehdä niitä jo kolme kappaletta ilman mitään kiirettä. Vasta siinä vaiheessa, kun havaitsin kipittäväni erään koulumme henkilökuntaan kuuluvan herrasmiehen vierellä 100-metristä viestinnän käytävää ja tajusin, että hän on menossa ulos sen keskellä olevasta ovesta, tajusin, että tässähän minä omasta konseptistani juuri olen tekemässä hissipuhetta. Olisi ehkä aika oppia, että opettajakin voi joskus olla oikeassa.

Muuten kaksi päivää ovat olleet suhteellisen hiljaisia. Olemme pitäneet yhden Osuma-palaverin ja koulutusohjelmatiimin kokouksen. Koulu teki itselleen karhunpalveluksen antamalla minun jatkaa tiimissä kolmannen vuoden. Nyt en besserwisseröi siellä enää pelkästään journalismin asioista, vaan räksytän myös mediatuottamisesta.

Lisäksi tilaamani pinkit housut tulivat postissa. Nappasin ne laatikosta mukaani matkalla kouluun ja kävin koulun vessassa vaihtamassa. Ne olivat mahtavat. Jostain syystä kaikki eivät olleet samaa mieltä. On myös kehuskeltava sillä, että ehdin tällä viikolla pitkästä aikaa lukea kirjan. Kultin tilassa oli pyörimässä Robert Ludlumin Omertan laki -teos. Lukaisin sen paremman puutteeksi päivässä ja nakkasin takaisin. Se oli niin mahtava opus, että kävin metsästämässä sen hyllyyni divarista myöhemmin.

Lopuksi siihen tanssiin. Puhuin toissapäivänä erään baletinopettajaystäväni kanssa ja hän totesi meidän muuttaneen toistemme elämän. Olen pystynyt käyttämään äänieditointitietouttani useamman tanssinopettajaopiskelijan hyväksi, välillä jopa pelastamaan heidän produktionsa. He puolestaan ovat antaneet minulle monta uutta hyvää ystävää ja uuden harrastuksen. En todellakaan tiedä, miten muuten pitäisin pääni kasassa tämän työmäärän keskellä kuin liikkumalla. En myöskään tähän hätään keksi tanssia hienompaa liikuntamuotoa.

Mikä siinä sitten on niin hienoa sellaisen ihmisen mielestä, joka on jäykempi kuin Kanki-Kaikkonen, jonka jalat ovat hajalla ja jonka kroppa ja järki eivät vain kykene tekemään niitä liikkeitä oikein, eikä varsinkaan sulavasti? Vastaus on juuri tuossa edellisessä virkkeessä.  Se on mielekästä ja upeaa, koska se on niin vaikeaa. Silloin jokainen kerta, kun kroppansa on saanut väännettyä oikeaan asentoon tai sarjan liikkeet on edes muistanut oikein, tuntuu ihan pirun hyvälle. Itsensä voittamisesta siinä on kyse.

Sitä paitsi aijon edelleen valmistua tapahtumatuottajaksi. Sittenhän tanssin parissa voi ehkä tehdä sitä, mitä eniten haluaa ja mitä oikeasti osaa.

Tänään muistin myös käydä mainitsemassa asuntotoimistolla, että jääkaappini on rikki. Puoli päivää myöhemmin kotiin tullessani uusi jääkaappi hyrisi tyytyväisyyttään keittiön nurkassa. Ylläkseltä yli jääneet olueni olivat kadonneet. Huoltomies oli nostanut ne siististi jääkaapin oveen. Now that's what I call service!

 

« Edellinen 1 ... 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 ... 353 Seuraava »