HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 ... 353 Seuraava »

Mekin ollaan täällä, Bangkokissa

k9lija00 Kirjoittanut Janne Liikka   blogissa 120 Days From Bangkok to Phuket
Julkaistu 9.11.2012, klo 18:15

Kohta on pari viikkoa vierähtänyt täällä lämpimässä ja kaoottisessa kaupungissa. Olemme vihdoin löytäneet oman asuinpaikkamme, minulle ja Mialle oman, sekä Ollille ja Jonille oman. Pari ensimmäistä päivää asustelimme hostellissa, sekä muutaman hotellissa ja pohdiskelimme keskenämme Freddie Mercuryn sanoin: "Is this real life? Is this just fantasy?" Ulkona on yli 30 astetta lämpimämpää kuin Oulussa, eikä täällä ihmiset näytä murjottavan, mitä ihmettä? Pohdimme yhdessä asiaa ja ajatelimme, ettei kyseessä voi pelkästään olla Chang-olut, vaan syynä täytyy olla lämpötila, sekä paikallisten yleinen iloisuus ja kulttuuriin kuuluva hymy. Kumma kyllä, täällä ihmiset saattavat olla ystävällisiä ihan muuten vain, eikä jokaista meitä kohti lähestyvää paikallista tarvitse olla pelkäämässä, josko sitä ollaan rahaa huijaamassa tai onko meitä tahallaan ohjattu kävelemään väärään suuntaan, kuten monessa muussa paikassa.


Kodin löysimme aika läheltä "keskustaa", jos niin voi sanoa, sillä Bangkokissa keskustan määrittely on hankalaa. Tärkeintä on, että  skytrain- sekä metropysäkit ovat lähellä, eikä kouluunkaan ole liian pitkä matka. Koulussa täytyy käydä pari kertaa viikossa, sillä opiskelemme ahkerasti myös kotona. Yliopistona Siam University vaikuttaa oikein mukavalta ja rennolta paikalta opiskella. Ensimmäisen viikon opiskelleena eniten haasteita aiheuttanee thaimaalainen aksentti. Onneksi tuntuu siltä, että tähän aksenttiin tottuu, kun hetken sitä kuuntelee puhuttavan. Esimerkkinä vuokran hintaa kysyttäessä lisäkysymyksenä tuli "Mali o deli?" suomeksi siis: "Monthly or daily", tai juoma ilman jäitä ymmärretään paremmin ilmaisulla: "No eye, please".


Mitenkähän suomalainen rallyenglish särähtää thaimaalaisen korvaan? Paha mennä sanomaan. Opiskelusta rallyenglishillä koulupuvuissa lisää ensi jaksossa!


- Janne

Otsikko tähän

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 8.11.2012, klo 19:25

Marraskuu on jo lähes puolessavälissä, kaarteen päässä häämöttää toimintavuoden 2012 loppusuora ja asiaan kuuluva loppukiri. Ilmassa voisi sanoa olevan sitä suuren urheilujuhlan tuntua, jos tässä nyt haluaa joitakin kielikuvakukkasien sipuleita viljellä vielä lumettomaan ja roudattomaan maaperään.

Opiskelijakunnan kannalta tämä aika tarkoittaa useita merkittäviä asioita. Seuraavan vuoden linjat alkavat hahmottumaan hallituksen valmistellessa esitystään vuoden 2013 toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi. Myös valtakunnallisella tasolla tapahtuu, sillä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOKin ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLL:n liittokokoukset lähestyvät ja OSAKOlla on ollut aina aktiivinen rooli liittojen toiminnan ohjaamisessa. Vastaavasti kuin opiskelijakunnan (todennäköisesti 27.11. pidettävässä) syyskokouksessa päätetään seuraavan vuoden avainasioista ja luottamushenkilöistä, päätökset tehdään liittotasolla liittokokouksissa.

 

Keskiviikkona Liiketalouden yksikössä pidetyssä, viiden pohjoisimman opiskelijakunnan ”yläviitosen” yhteistyössä järjestämässä tapahtumassa saimme liiton tämän vuoden puheenjohtajan Elin Blomqvistin avaamaan ja tulkitsemaan tulevan liittokokouksen materiaaleja. Iloksemme saimme vieraiksemme myös ensi vuoden SAMOKin liittohallitukseen ehdolla olevat henkilöt, eli ”tyrkyt”, paneeliin tentattavaksi. Keskustelu oli hyvää ja ilahduttavaa oli se, että useat ehdokkaista olivat yllättävänkin paljon samoilla linjoilla OSAKOn perinteisesti ajamien asioiden kanssa useista eri asioista. Pitkästä aikaa OSAKOlla ei ole esittää omaa ehdokastaan SAMOKin hallitukseen, mutta hallituksemme jäsen, Vesa-Ville Väänänen on ehdolla Opiskelijoiden Liikuntaliiton varapuheenjohtajaksi vuodelle 2013.

 

 

Juuri kun olemme selvinneet kunnallisvaaleista ovat omat edustajistovaalimme ajankohtaiset. Meneillään olevassa vaalissa valitaan  OSAKOn ylintä päätäntävaltaa käyttävä 25-henkinen edustajisto. Arvoisa opiskelijakunnan jäsen, jollet ole vielä käyttänyt äänioikeuttasi, niin äkkiä äänestämään. Tämän helpommaksi homma ei nimittäin mene, kaikki jäsenet ovat saaneet koulun sähköpostiosoitteeseensa linkin sähköiseen äänestykseen. Kaikille vielä äänestämättömille on lähtenyt asian tiimoilta jo muistutusviestikin. Tarjolla on hyviä ehdokkaita, joiden mielipiteisiin pääset tutustumaan täällä. Toivon, että jäsenistömme ei pode äänestysväsymystä, vaan vielä löytyisi intoa antaa ääni opiskelijakuntamme vaaleissa.

 

 

Toimiston pihalla on myllerretty kuukauden päivät. Meille ei ole tosin selvinnyt vieläkään, mitä siellä oikeastaan tehdään. Rakennuksemme ympärille on jo kahdesti kaivettu vallihauta ja oven edustalla on ollut laskusiltaa muistuttava rakennelma. Vain vesi ja krokotiilit ovat puuttuneet.

 

Tapio Korhonen, pääsihteeri

 

 

otsikon salat

jäsenille avautuu

vaaliteemainen

Discosilakkapäivä

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 7.11.2012, klo 22:54

Taas on keskiviikko. Viikko on vierähtänyt puoleen kuin maanantaita ja tiistaita ei olisi koskaan ollutkaan. Alkuviikosta kiirettä on pitänyt sekä töiden että koulun kanssa. Ajankäyttö on ollut melko pirstaleista, joten mennäänpä tällä kertaa siinä paljon parjatussa kronologisessa järjestyksessä.

Maanantai oli vapaapäivä. Minulle vapaapäivä merkitsee sitä, ettei ole oppitunteja tai työvuoroja. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että tekemistä ei olisi. Nukuin poikkeuksellisen pitkään, eli kahdeksaan. Aloitin aamuni kymmeneltä palaverilla Kontinkankaalla. Palaverin aiheena oli eräs minulta tilattu pieni videotuotanto, jonka sisällöllisiä lähtökohtia lähdin selvittelemään.

Jatkoin matkaani Osakon toimistolle kahvikupposelle. Keskustelin samalla opiskelijakunta-aktiivien ja työntekijöiden kanssa Osakolaisen tulevaisuuden linjauksista. Vietin mukavan puolituntisen epämuodollisessa "palaverissa" höyryävän kupillisen ääressä. Saatiinko sillä mitään aikaan, on sitten toinen juttu.

Lounaan jälkeen lähdin keskustaan. Olin aikatauluttanut kaksi juttukeikkaa puolentoista tunnin sisään. Tämän jälkeen rynnin pitämään palaveria kolmanteen kerrokseen parin tanssinopettajan kanssa. Palaverin jälkeen aloin työstää päivän keikoilta saamaani materiaalia. En kuitenkaan edennyt raakatekstiä pidemmälle, sillä väsy painoi. Harkitsin ensimmäistä kertaa tänä syksynä jättäväni tanssitunnit väliin, mutta tulin järkiini ja lähdin heilumaan.

Tiistaina istuin aamun oppitunneilla. Iltapäivän aikana kävin vielä läpi maanantaina kirjoittamiani juttuja. Koska aikaa on hyvin, päätin vielä jättää ne toistaiseksi palauttamatta. Jos niiden katsoisi olevan loppuviikosta valmiita, voisi ehkä kerrankin palauttaa jotain ennen deadlinea. Se olisi kovin poikkeuksellista.

Suuntasin hyvissä ajoin ennen tanssituntia takaisin koululle viettämään aikaa toisen lempiharrastukseni, Kultturellissa kahvilla istumisen, parissa. Noin 45 minuuttia ennen discotunnin alkua huomasin vaihtohousujeni jääneen kotiin. Tiukissa punaisissa farkuissa ei tanssita, joten yksi tanssija lupautui lainaamaan trikoitaan. Vaihdoin trikoot ylleni ja tajusin näyttäväni tyhmältä. Toisen tanssijan kaapista löytyi hopeinen, paljetein koristeltu tiukka haalari, joten päädyin vetämään sen ylleni. Jos kerran pitää näyttää typerältä, niin tehdään se sitten kunnolla, piru vieköön.

Kävin heilumassa paljetit kimaltaen tanssitunnilla, jolla kaikki nauroivat asuvalinnalleni. Kotiin tultuani mietin, miltä tuntuisi edes joskus toimia kuin normaali ihminen. Päätin, että se olisi aivan liian tylsää.

Viime yön nukuin surkeasti. Heräsin kolmelta siihen, että yksi tauluistani ilman mitään syytä putosi lattialle. Kiroilin aikani ja nukahdin uudestaan vain nähdäkseni unta, että ajoin kolarin. Tämä oli viikon sisään jo toinen kerta, kun unessa rysäytin Volvoni lunastuskuntoon samassa paikassa. Tiekin on tosielämästä tuttu, nimittäin seututie 718 Vöyrin keskustan ja Kaitsorin välillä. Onhan se mutkainen ja talvella paha ajaa. Päätin turvallisuussyistä pysyä kaukana sieltä jonkin aikaa.

Takana on pitkä ja puuduttava koulupäivä. Se alkoi Interaktiivisen median tuotantoprosessi -nimihirviökurssilla. Kävimme tutustumassa koulumme Cave-tilaan ja mietimme, mitä sinne voisi kurssin aikana suunnitella. Iltapäivällä meille puolestaan luennoitiin Turun kulttuuripääkaupunkitapahtuman järjestelyistä.

Iltapäivä ja ilta ovat menneet myös työ- ja kouluhommissa. Olen lähettänyt laskuja, kirjoittanut rästiin jääneitä tehtäviä, lähetellyt sähköposteja, sopinut palavereita ja koettanut tehdä koulutehtäviä. Lisäksi olen lukenut vanhoja sanomalehtiä. Minulle tulee tällä hetkellä neljä eri lehteä, enkä ehdi lukea kaikkia millään. Siksi luen niistä päivittäin tärkeimmät uutiset ja jätän ne syrjään odottamaan sitä aikaa, että ehdin lukea ne kokonaan. Nyt niitä on pinossa ties kuinka paljon odottamassa, ja marraskuun aikana aion purkaa koko pirun pinon. Tänään luin siis neljä sanomalehteä kannesta kanteen. Saavutus sekin.

Sisältöhän on tärkein, vai onko?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 6.11.2012, klo 12:41

"Hyvältä valistavalta asiantuntijalta odotetaan, että hän yhtäältä tuntee asiansa, mutta että hän toisaalta tuntee ne pedagogiset menetelmät, joilla eri asiakkaat ymmärtävät sanoman." – Ilkka Pirttilä 1997

Näillä Ilkka Pirttilän sanoilla Anja Alasilta aloitti valmennuksensa asiatekstien tekijöille Oamkissa 31.10. Alasillan mukaan asiantuntijoiden viestintävalmiuksiin tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Ei riitä, että asiantuntija tuntee asiansa. Hänen on myös kyettävä viestimään se selkeästi ja ymmärrettävästi muille!

Siinäpä haastetta meille asiantuntijoille, jotka sorrumme usein viestimään oman alan käsitteillä omaa oppineisuutta osoittaen. Kirjoitamme kiireessä, sillä sisältöhän on tärkein. Vai onko?

Alasillan mukaan omien viestien epäselvyyttä perustellaan usein kiireellä. Kiireessä ei ehdi lukemaan omaa sähköpostiviestiä moneen kertaan ennen lähettämistä, saati miettimään sen ymmärrettävyyttä. Väärin! Alasillan mukaan juuri tällainen työskentelytapa on oikea aikasyöppö. Jonkun on aina käytettävä aikaa. Jos se ei ole esimerkiksi sähköpostiviestin lähettäjä, se on sähköpostiviestin vastaanottaja.

Varmasti monelle on tuttu tilanne, että saadun sähköpostin sanoma ei aukea vielä kolmannellakaan lukemiskerralla. Mutta mitä jos viestinä lähettäjä olisi ennen lähettämistä uhrannut viestille vielä pari minuuttia lisäaikaa? Se olisi säästänyt viestin saajilta monin verroin aikaa, kun ei tarvitsisi kysellä muilta viestin saaneilta kollegoilta, mitä viestin lähettäjä mahdollisesti yrittää viestissään sanoa.

Käytännön vinkkejä tehokkaampaan tekstiin

Alasilta jakoi valmennuksessa myös käytännön vinkkejä tehokkaampaan tekstiin ja selkeämpään viestintään. Tässä teille kaksi konstia, millä on helppo lähteä parantamaan omaa ilmaisuaan:

1. Tehokas teksti mukailee uutisrakennetta

Laita tärkein asia alkuun, mahdollisesti jo pääotsikkoon.Panosta ensimmäiseen virkkeeseen. Se on kynnys, joka joko nappaa lukijan koukkuun tai sitten ei.Jätä taustatiedot viimeiseksi.

2. Pyri eroon kapulakielestä:  

Vaihda vieraat ja vaikeat sanat tutumpiin ja helpompiin.Lyhennä ja yksinkertaista virkerakenteita. Jos et tiedä pilkun paikkaa, laita piste!Kerro tekijä, kun tiedät sen.Pidä verbit verbeinä, vältä substantiivityyliä.Karta turhia lauseenvastikkeita.Jätä turha pois: lukijalle tarpeettomat asiat, tyhjät sanat ja perusteeton toisto.

PS. Seuraavan kerran kun joku kertoo, ettei oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit, älä syytä vastaanottajaa. Katso peiliin ja mieti, olisitko itse kyennyt sanomaan asian selkeämmin.

Sirpa Ahvenlampi,
suunnittelija, ePookin toimitussihteeri

Suuntana España

toni Kirjoittanut toni   blogissa Hallo! Mijn naam is Toni.
Julkaistu 5.11.2012, klo 23:24

Viikko 11 lähti käyntii vähä ku mopo karkas käsistä. Oli viel lomalta ja koeviikolta päällä semmone rytmi et tuli skipattua tyylillä ne vähäsetki tunnit mitä ois alkuviikosta ollu. Keskiviikkona kävin yhe matikan tunnin ja torstaina jäpikkä jo otti ja suihkasi Espanjaan.

Mainoskatko: Kaikki joilla ei oo viikonloppuna Oulussa tekemistä, tai oikeestaa kaikki vaa ni kattoo sunnuntaina 11.11 klo 17:30 Linnanmaalle laatusäbää. Ei maksa palio, ehkä joku femman. Siellä ottaa yhtee Oulun oma yllättäjä SS Rankat Ankat (3.div) ja SSV (liiga) Suomencupin puolivälierissä. Ankat pääsi jatkoo viime kiekalta ku puottivat sarjaa ylemmän SBS Kingsin murskaluvuin 15-5. Ja SSV muuten vaa kuhisee maailmanmestareita ja liigajyriä. Pystyykö Ankat järjestää jymypaukun vai tuleeko SSV Ouluun hakee omansa? Mut se siitä mainostuksesta, vois kertoa vähä mitä Espanjassa näky. Nojo viel kerra: Viva la Ankat!

Pidennetty viikonloppu riemulomalla Pohjois-Espanjassa. Sinneki oli jo syksy tullu ja vettä tuli muute paitsi perjantaina mut ei mun lomafiilistä pilannu. Kuite torstaiaamuna puol 6 aamulla ylös ja kohti Amsterdamin lentokenttää. Lentoyhtiönä toimi Espanjan oma Vueling ja lento oli perillä puol 1 Bilbaossa. Flättihollannissa ku jo unohtanu miltä kukkulat näyttää ni lennossa ku puotettii pilvie alapuolelle ni rupes vuoret siintää. Oli valtavan hienon näköstä.

Huomas kyllä et minne ollaa tultu ku ei enkun kielellä ollu enää mitää virkaa. Bilbaossa koitin kysyä iha vaa mite pääsen keskustaa ni vastauksena tuli jotaa ”buenos tardes hobla habla cha cha por el ninjos los Pedros och Pablos.” Niijoo, ota se paikallisbussi. Olimmää oikeesti etukättee kattonu et lentokentältä menee sukkula termibussiin, eli Bilbaon bussiasemalle. Siitä sit ALSA:n onnikalla San Sebastianii, matka kesti 1h 20min ja makso 6,23€. Tosi halvat bussit, ja jos koittaa omalla autolla liikkua ni näillä on reitit täynnä tietulleja ni ois saanu pelkkää tullia maksaa 9€ jos Risto ois tullu mut pösöllä hakee.

Bilbaon termibus

San Sebbessä eka reaktio oli et nyt ollaa oikeesti tultu lomakylään. Vaikka vesisaje vähä teki tunnelman et pysty vaa fiilistelee minkälaine paikka ois täyessä loistossa, mut oli silti iha tyrevän näköstä. Ripe tuli sit hakee pösölläsä ja vei majapaikkaa. Ovella oliki vastassa Peksi, takatukkahurmuri Oulusalosta, ja ku vähä peremmälle pääsin ni takahuoneesta vilkutteli Pale da surferdude Oulunsalon poikia myöski. Poikie kans perus pikku läpyläpyt heitettii ja alettii kattoo Kärppäpeliä. Matkasta rasittuneena en kauheesti Koivun Misiä taikka Korpikosken Latea nähäny ku tuli vähä nukahettua.

Ensisilmäys San Sebastianii

Pojat on mahtavalla lomalla Espaniassa. Ripe ja Peksi opiskelee, tai siis on koulun kirjoilla. Niille löyty kaks kurssia mitä käyä, Amerikan historia ja joku tavaroitten siirtokurssi espanjaksi mutta enkunkielisellä oppikirjalla. Pojilla on joku 4h viikossa koulua ni vähänkö jätkät voi ottaa rennosti. Niie koululla on kuulemma legenda et 2 jätkää tullu Suomesta omalla autolla mut niitä ei oo kukaa kertaakaa nähny. Palella taas oli Barcelonan keikkaa tullu muutos ni se oli tullu poikie luo asumaa ja päivät surffaa. San Sepi on muute loistava paikka surffaa. En käyny laineilla mut isot pojat oli kuulemma kehuneet. Noo kuiteki oliko pikkuse hienoa nähä hienoja miehiä ja vähä heittää helttaa poikkai kans ni tätä pysty jo oikeesti sanoo lomaksi. Tampereen Matti lähti Venlosta jo syyslomalla pitemmille lomille ni ny ollu taas kolmisen viikkoa taukoa etten oo kenenkää kans kasvokkai päässy suomia puhuu. Ni kyä tuntu hyvältä.

Perjantaina, eli reissun ainoana aurinkoisena päivänä, otettii Ripen kans ja lähettii Aralarin kansallispuistoo kattoo luontoa. Poimittii sopiva 10km rata et tuo vejetää ja mentii sisälle kysyy karttaa. Ni tiskin takaa tirskuttii ja sanoivat etteivät päästä meitä enää sinne, ottaa 6h ni menee pimiän puolelle enneku ollaa poisa sieltä. Tuo ois vissii ollu aika jyrkkää settiä ni vaihtoehtosena reittinä saatii 8km vuoren päälle, ja samaa reittiä alaspäi takasi. Sillee iha siistiä ku Lapissa käyny vaeltaa ja nähny tuntureita ja ruskaretkiä ja ollu muna vaahossa, mut tänne ku tuli ni täälloli vieri vieressä vuoria ja kunno kasvillisuutta. Kilometrin korkusia vuoria vieri vieressä, ei pelkästää tuolla kansallispuistossa vaa koko Pohjois-Espanja täynnä Bilbaosta San Sebastianii. Aivan uskomattoman hienoa seutua. No kuiteki kiivettii tuon yhen kilometrin korkusen vuoren huipulle, ja näköalat oli aivan uskomattomat! Ei oo uskoa silmiää ja ku ne vuoret vaa on. Ne ei vaa liiku mihikää ja sitä vaa kattoo. Nolottaa ees laittaa Huaweilla ottamia kuvia ku jos vuoret vois liikkua ni ne tulis ja löis. Häpäisen ne tuolla kameralla mut voin koittaa varovaisesti pikku matskua laittaa jos pikkuse saisitte sitä fiilistä mikä tuolla vuoren huipulla on. Kui pieni ihminen on, nää vuoret on hengannu tuolla ikuisuuen ja tulee hengaa toisen ikuisuue ku meillä taas vaihtuu porukka muutaman vuojen sykleissä.

Sierra de Aralar

Vuorilta ku tultii takas kaupunkii ni lähettii vähä kattoo maisemia. Ei San Sepikää oo ruma paikka laguuneineen, rantoineen ja palmuineen. Siihe läheiselle vuorelle pääsi autolla ja illan päälle ku pimeys laskeutu San Sebbeen ni käytii kattoo kaupunkia valojen loisteessa. Kyllä tänne voi lomaileen tulla. Käytii sit viel käppää kaupungilla ja vilkasee iltamenot. Ei tätä iha turhaa kutsuta lomaparatiisiksi.

San Sebastian

Lauantaina aamusta käytii Peksin kans hakkaa tennistä palmujen alla. Vaikka vähä vettä satoki ni silti oli iha lomafiilis ku lämmin vesisaje ja tennispelit. Mikäs sen mahtavempaa. Ja pelien jälkee käyä pulahtaa Atlantin turkoosissa suolaveessä. Takas kämpille tekee pikku safkat ja valmistautuu illan peliä varte. Käytii kattoo paikallinen Espanjan lätkäliigan matsi, Txuri-Urdin vastaa joku toine. Txurissa hengaa 5 Espanjan maajoukkueen pelaajaa mut nää on silti ehkä jotai Suomen 3.divaritasoa ja vauhtia riittää mut käjet ja pää ei oikee pysy mukana. Vähä oli semmone meno et eka jengi kelaa kauheet vauhit ja sit mennää suoraa päi vastustajaa. Ei ne mitää taklauksia ollu vaa törmäyksiä. No vihuilta kuite sen verra löyty käsiä et peli päätty 1-4. Aikasemmi vissii vähä jengillä kiehahellu mut tää matsi oli siisti. Vaa yks polvitaklaus josta kaveri kinkattii kentältä pois ja löyty katsomosta myöhemmi polvi tiukassa paketissa.

 

Lätkää espanjalaisee tyylii

Sunnuntaiaamuna ysin jälkee starttasi bussi San Sepistä Bilbaoon. Bilbaon kentältä taas perus Vuelingilla takas Amsterdamii. Tällä kertaa hc travelleri keksi ettei otakkaa helpointa reittiä takas Venloo, eli perussuora reitti Amsterdam-Eindhoven-Venlo viivattii yli ja otettii vähä haastetta kehii ja aattelimpa mennä Nijmegenin kautta. Vähä erilaista mut tää kyllä kostautu. Muute ois menny iha hyvi mut sattu puoles välii olee ratahuolto menossa ni piti alkaa säätää jonku väliaikasen ratkasun kans ja ottaa bussi välii. Sit taas junaa ja kohti Nijmegeniä. Sieltä jollai paikallisjunalla joka stoppas joka pysäkillä ni hc travellerilla meni matkaan 5h kahen tunni sijaan. Erilaisuus kannatti. Taas kerra.

Jovain, pahoittelut ku tulee vähä myöhäs tää blogaus mut meillä lähti netti hiivattii tuossa viikonlopun aikana ku vuokraisäntä jotai sääti uusie reitittimien kans. Uus viikko kuite tuli ny ja heti alkuu oli pino rästihommia projektin kans ku ei sunnuntaina päässy vilkasee sähköpostia. Uus viikko uuet kujeet ja uusilla paristoilla kohti uusia seikkailuja. Katellaa!

« Edellinen 1 ... 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 ... 353 Seuraava »