HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 ... 353 Seuraava »

J. K. Rowling: Paikka vapaana (2012)

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 19.2.2013, klo 13:48

Paikka vapaana (eng. The Casual Vacancy) on idylliseen pikkukaupunkiin sijoittuva mustan huumorin sävyttämä romaani täynnä yllätyksellisiä käänteitä. Kun Barry Fairbrother kuolee äkillisesti, pieni englantilainen Pagfordin kaupunki on shokissa. Pagford näyttää idylliseltä pikkukaupungilta, mutta todellisuudessa idyllin takana on sota käynnissä. Rikkaat ja köyhät sotivat keskenään, nuoriso käy sotaa vanhempiaan vastaan, vaimot sotivat miestensä ja opettajat oppilaidensa kanssa. Kun Fairbrotherilta jää paikka kunnanneuvostossa vapaaksi, ristiriidat kaupungissa kärjistyvät. Seuraajan valinta nostattaa tunteita ja johtaa odottamattomiin paljastuksiin...

Paikka vapaana on supersuositun Harry Potter -kirjasarjan kirjoittaneen J.K. Rowlingin ensimmäinen, aikuisille suunnattu romaani.

 

- Annika T.

Ari Paulow : Viidakkojuoksu

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 19.2.2013, klo 13:10

Ari Paulowin Viidakkojuoksu on ensimmäinen osa Jesse Hackman – kirjasarjasta. 

Kirja alkaa New Yorkista, jonne yksityisetsivä Jesse Hackman on paennut epäonnistunutta liittoaan. Hän saa helpolta kuulostavan toimeksiannon mystiseltä kaunottarelta, joka päättyykin tutun baarimikon kuolemaan. Sattumalla on kuitenkin sormensa pelissä, joten Hackman pääseekin pakenemaan niin lain kuin gangstereiden kouraa Ouluun, jossa hän alkaa pyörittää olutkuppilaa Heinäpäässä ja sen ohella tekemään etsivän töitä.

Eräänä iltana Jessen puheille tulee apteekkari Niemikari, jonka kaunis punatukkainen tytär on kadonnut jälkiä jättämättä. Jesse ottaa toimeksiannon vastaan luullen tytön vain piileksivän poikaystävänsä luona. Tapaus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ja sitä tutkiessa Jesse ajautuu mukaan Oulun alamaailmaan ja sen huumebisneksiin.

Paulowin kieli on vivahteikasta ja sitä on helppo lukea. Kirja nappaa mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta ja juonenkäänteiltä ei vältytä. Kirja onnistuu yllättämään viimeiseen sivuun asti ja lukija jää janoamaan lisää luettavaa.

Kirjasarjan seitsemäs osa julkaistaan toukokuussa 2013.

-Veera

Laskiaisleikin loppu

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 17.2.2013, klo 22:27

Ei, en viettänyt enää yhtään yötä evakossa, vaan tärisin torstai-illan kotona ja nukuin kiltisti omassa sängyssäni. Perjantaina olin aikaisin pystyssä ja läksin Osuman tehotiimin kokoukseen. Sen jälkeen aloin valmistautumaan illan Paskiaisriehaa varten. Laskimme pääasiassa jätesäkkiin käärityllä pahvilla. Yksi joukkue kiskoi mäkeä alas kahden suksiparin päälle kyhätyllä pöydällä, joka vapautui kisan jälkeen muiden laskijoiden käyttöön. Kiskoimme sillä useamman kerran hyppyrimäestä niin, että kaikki jalat lopulta katkesivat.

Jatkoimme vielä saunaillalla, mutta minä lopetin bileet ja lähdin lätkimään jo ennen puoltayötä seuraavan päivän työpäivän vuoksi. Kiskaisin työt pakettiin ja lähdin luokkakaverilleni katsomaan leffoja. Ensin katsoimme Inceptionin. Sitten katsoimme dramaturgian kurssin elokuva-analyysin kohteena olevan leffan. Se oli niin kamala, että meinasin lähteä kolmesti kotiin itkemään. Lopulta lähdin kotiin nukkumaan.

Myös tänään oli työpäivä. Sen jälkeen olen tehnyt koulutehtäviä ja facebookannut. Outo viikonloppu. Tosin tuon laskiaisen jälkeen ei ole muuta kyllä kaivannutkaan kuin arkista puurtamista ja hyviä yöunia.

Romaani haalareiden ulkoiluttamisesta

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 14.2.2013, klo 20:01

Menossa on elämäni ensimmäinen "oikea" opiskelijalaskiainen. Korkeakoulutusta harkitsevat lapset: älkää menkö haalaribileisiin. Tämä homma alkaa nimittäin oikeasti käydä jo voimille, sillä olen juhlinut kolme kertaa laskiaista ja nukkunut viimeksi kotona sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Toisaalta näiden päivien aikana on myös pitkästä aikaa löytynyt se bilettämisen ilo. Olen koko syksyn ollut jotenkin niin väsynyt, että haalaribileet ovat olleet kiinnostusten kohteiden listalla viimeisenä. Hauskuus löytyi, ehkä juuri siksi, että tapahtui kaikkea niin kovin outoa.

Viime viikonloppu meni Turussa melko mielenkiintoisen junamatkan jälkeen. Vastapäätä istui semisti vanhalle viinalle lemahtava nainen, takana turkulainen setä. Käytävän toisella puolella istui ulkomaalainen mies, häntä vastapäätä sannaraipemainen olento, joka oli täysin omissa maailmoissaan ja heidän takanaan kaksi keski-ikäistä naista, joista toinen tuijotti minua herkeämättä. Heidän takanaan istui rennosti pukeutunut 50-60-vuotias mies. Tästä yhdistelmästä saatiin aikaan parempi sketsi kuin yksikään Putouksen jakso on koskaan ollut.

Ulkomaalainen mies lyö itseään kämmenellä otsaan ja karjaisee "Ei, miten olen näin tyhmä: unohdin lihat edelliseen junaan!" Keski-ikäiset tuijottajat alkavat kilpaa päivitellä, että miten se nyt niin. Selitys on valmiina: "Se on mun vaimon vika. Se soitti, kun piti vaihtaa junaa ja sitten mä alan stressata ja sitten se jäi sinne. Tämä sama kävi kaksi viikkoa sitten. Siinä oli 50 eurolla lihaa. Nyt ei ole perheellä ruokaa".

Keski-ikäiset tädit päivittelevät hetken aikaa tapahtunutta miehen kanssa. Sitten ulkomaalainen mies kysyy minulta, onko junassa ravintolavaunua. Vastaan, että on, mutten tiedä kummassa suunnassa, koska en muista, miltä puolelta tulin junaan sisään. Tässä vaiheessa turkulainen mies takanani avaa suunsa.

"Ei se ny tuol suunnas ainakaa ole hei. Ethän sä tuolta löydä muuta ku veturin."

Ulkomaalainen mies kiittää ja poistuu. Turkulainen, rasittavan paljon Samppa Linnalta kuulostava setä jatkaa vielä hetken suuntavaistostani naljailemista. Keski-ikäiset naiset säälivät ääneen ulkomaalaisen miehen lapsia. Vaunussa on hetken hiljaista, kunnes siististi pukeutunut mies saa puhelimen käteensä.

"No se oon minä täs terve. Kuule mä laitoin sulle viestiä, mutta olenhan mä vähän kuppia ottanu, niin se ei merkkaa mitään, EI MITÄÄN!"

Päät vaunussa kääntyvät ja kaikki ovat ihan monttu auki, että mieshän on ämpärikännissä. Selostus jatkuu.

"Mä oon tässä justiin junassa Tampereelta Turkuun ja siellä mä nousen Helsinkiin menevään junaan, mutta mun määränpäätä, sitä ei tiedä kukaan, EI KUKAAN! Hei voisitko sä ostaa mulle Pall Mallin vihreää, kun tuun sinne? Mulla on tässä semmonen melkeen täys aski, mutta eihän se riitä mihinkään. EI MIHINKÄÄN! No etkö voi? Miksi et. Vitun nyyppä, kuulikko, vitun nyyppä, HEI!"

Vaunuun laskeutuu aavemainen hiljaisuus. En voi enää pidätellä naurua, ja tavoitan vastapäätä istuvan naisen katseen. Molemmat repeävät täysin. Yritän pidätellä naurua ja katson toiselle puolelle käytävää, missä tuijottavat keski-ikäiset näkevät reaktioni ja repeävät. Lopuksi koko vaunu nauraa. Homma rauhoittuu noin vartin päästä. Ja siinä vaiheessa soi puhelin.

"NO TERVE! Joo, yritin soittaa. Kuule, mä oon junassa Tampereelle ja mulla on tupakka ihan loppu. Voisitko yhen askin vihreetä Pall Mallia ostaa? Kyllä mä maksan sulle? No miksi sä oot tommonen nyyppä? Heippa"

Repeily jatkuu. Sitten setä nukahti ja pääsin Turkuun, missä kaveri oli asemalla vastassa. Kävimme kaupassa, söimme tortilloja ja simahdimme sekunnissa. Nukuimme noin 13 tuntia.

Kaveri oli juuri muuttanut ja kämpässä oli vielä remontti kesken. Nappasimme läppärin mukaan, ostimme suklaajäätelöä ja menimme tämän vanhaan, putkiremontin tieltä tyhjennettyyn kämppään katsomaan Amelietä. Näin sen ensimmäisen kerran ja voi luoja se oli ihana elokuva. Ensinnäkin Amelie on maailman suloisin sekopää. Toisekseen Audrey Tautou on loistava näyttelijä. Kenelläkään ei vain voi olla tuollaisia ilmeitä. Elokuva jätti meidät hyvälle tuulelle, mutta nälkäisiksi. Haimme pitsat ja kökötimme tuntikausia ylhäällä juttelemassa kaikesta mahdollisesta kuunnellen samalla naapureiden etkoja. Jossain vaiheessa katsoimme japanilaisen kauhuelokuvan. Viideltä heräsimme, koska naapureilla oli jatkot. Harkitsimme hetken rynnäkkökännien kiskomista ja mukaan liittymistä, mutta päätimme jättää väliin. Höpisimme henkeviä johonkin aamukahdeksaan saakka.

Sunnuntaina luonnollisesti väsytti. Itse asiassa niin paljon, etten jaksanut tehdä kotimatkalla muuta kuin facebookata. Söimme edellisen illan pitsanjämät pois ja sitten pakkasin tavarani ja ulostauduin. Ennen junaan nousemista kävin vielä kahvilla entisen lukiokaverini kanssa. Muistelimme menneitä ja erityisesti sitä kertaa, kun abivuonna kohtasimme hullun ylilääkärin ja paperimiehille katkeroituneen juopon kahvilassa. Lisäksi äänestimme. Italiassa on vaalit ja minulla on kansalaisena äänestysvelvollisuus. Annoin ääneni Berlusconin puolueelle kahdesta syystä. Isäni, jonka kanssa en ole ollut väleissä vuosikausiin, ei pidä hänestä, ja minä haluan lukea lehdistä lisää setä Silvion hölmöjä perseilyjä. Facebookiin tulleista kommenteista päätellen äänestäminen on niin vakava asia, ettei sillä voi leikkiä. No minäpä leikin.

Maanantai oli koulupäivänä taas jonkinsortin vitsi. Katsoimme ja analysoimme läpi yhden osan New York Storiesia ja sitten siirryimme ääniohjelmien kimppuun. Tunnin aikana onnistuin värkkäämään klassisen musiikin kappaleen, jonka taustalla on lampaita, kanoja ja lehmiä. Ajattelin liittää siihen Youtube-videon nukkuvista koirista. On ihanaa olla medianomi.

Sain maanantaina myös takaisin haalarini. Jätin ne torstaina yhdelle tanssinopettajakaverilleni, joka lupasi ommella haalarimerkkini, jos autan häntä yhdessä äänityössä. Diili oli hyvä, sillä estelyistäni huolimatta Partasen tyttö ompeli minulle kahdeksantoista haalarimerkkiä. Hyppäsin sen kaulaan siitä hyvästä. Merkityt haalarit näyttivät kivoilta, joten ostin spontaanisti lipun illan hirvilimubileisiin. Ajattelin ottaa rauhassa ja tulla aikaisin kotiin, mutta tapahtui jälleen hups.

Ihan ensimmäiseksi bongasin pari OSAKO-tuttua, joiden kanssa aloin puhua ruotsia. Seuraavaksi löysin jonkun tytön, jolla oli samanväriset haalarit kuin minulla ja joka opiskeli musiikkia. Lähdin tytön ja hänen kaverinsa kanssa tanssimaan, mutta emme ehtineet heilua kovin kauaa, kun minua tuli nykimään olemattomasta hihastani keltahaalarinen tyttö. Se tiesi nimeni ja sen, missä käyn kaupassa. Olin taas ihan H. Moilasena, kunnes se selitti olleensa lähikaupassani kassana ja valitti, että linkki Ikiliikkujan päiväkirjaan on aina Oamkin etusivulla, kun hän käy siellä. Tällainen tunnistaminen on sattunut kerran ennenkin. Silloinkin baari oli Kaarle ja nykijänä keltahaalari. Ilmeisesti tätä blogia lukevat siis äitini lisäksi Kulttuurialan opettajat ja insinööriopiskelijat.

Seuraava episodi sattui, kun törmäsin ulkona englantia puhuvaan mieheen (M).

D:"Where are you from?"
M: "Italy"
D: "Which city?"
M: Torino"
D: "My father is also from Torino"
M: "Do you speak Italian?"
D: "No"
M: "NO?! YOU ARE HALF ITALIAN AND YOU DON'T SPEAK THE LANGUAGE? WHAT IS THIS SHIT?!"

Seurasi viidentoista minuutin saarna siitä, miksi minun pitäisi osata italiaa. Argumentit kuulostivat hyvin samanlaisilta kuin isäni ja Italian suurlähetystön kaverin argumentit aikanaan. Ilmeisesti italialaiset ovat sitä mieltä, että jos sinut voi jotenkin yhdistää heidän maahansa, sinun on osattava kieltä. Todellinen pommi tuli kuitenkin tämän vartin raivoamisen jälkeen.

M: "And yes, I can see that you like boys."
D: "Well, actually I don't."
M: "But of course you like boys"
D: "Well I don't, you are mistaken"
M: "It's fine if you like boys"
D: "I think being gay is fine but I just am not one"
M: "I don't believe you!"

Seurasi viiden minuutin väittely. Sitten italiaano saa kuningasidean.

M: "We find my friend who is good at this. If he says you like boys, it must be true."

Ja sitten se löysi kaverinsa. Tyypit vaihtoivat muutaman sanan italiaksi ja sitten kaveri nyökkäsi.

M: "See, I told you. You like boys."
D: "If it makes you happy to say that, fine. I just don't agree"
M: "I DON'T BELIEVE YOU!"

Kyllästyin, lähdin yläkertaan, tilasin lisää hirvilimua ja tanssin ikkunalaudoilla. Lähdin kaverin kanssa samaa matkaa kotiin, mutta en jaksanut puolimatkaa pidemmälle ja kutsuin itseni yökylään. Yöunet jäivät lyhyiksi. Suurin syy oli se rajaton rakkaus, jota kaverin koira osoitti minulle. Sillä oli ihan suunnaton turbokieli, ja se halusi pussata minua monesti. Naama tuli pestyä.

Tiistain käytin kouluhommien tekoon. Erehdyin menemään discotunnille illalla. Kroppa ei tykännyt siitä sitä vähääkään. Discon jälkeen aloin miettiä vaihtoehtoja. Määränpään piti olla poliittinen saunailta, mutta lopulta yksi teekkarituttu kutsui minut etkoilleen. Etkoilin hetken kuuden teekkaritytön kanssa, mutta sitten poliittisesta saunaillasta tuli viesti, että lippu menee jälleenmyyntiin, ellen pian hae sitä. Vaihdoin etkoja, mutta paikalla oli melkein pelkkiä demareita. Lähdin kahden tanssinopettajan ja yhden randombileissä vuonna kirves tapaamani lappilaisen kanssa yliopiston laskiaisbileisiin ja matkalla mukaan liittyi yksi Kokoomusnuori. Kokoomuslainen ja demari saivat rajun poliittisen debatin käyntiin. Sillä aikaa minä ja Ida pelasimme kivi, paperi, sakset -peliä arpoaksemme ainoan haalarimerkin saajan. Hävisin.

Pääsimme sisään tunnin jonottamisella. Pyörimme eestaas ja jossain vaiheessa hukkasin taas melkein kaikki kaverit. Lopulta lähdin yhden kaverin kanssa pitsalle. Koska kaveri asui ihan pitserian vieressä ja minua väsytti, jäin sinne yöksi. Sillä oli aamulla hillitön krapula. Minulla ei.

Keskiviikon koulupäivä koostui Stand by Me:n katsomisesta ja analysoinnista. Skippasin suosiolla balettitunnin ja lähdin Osakon laskiaismäkeen. Laskin kaksi kertaa ja muuten katselin, kun opiskelijatoverini laskivat bikineissä (myös se joukkueen ainut miespuolinen). Tämän jälkeen lähdin luokkakaverille Etu-Lyöttyyn saunomaan. Höpötimme henkeviä ja katsoimme Herkkusieniliigan matsia. Sitten siirryimme Gloriaan. Baariin päästessä oli hieman väsy, mutta päästessäni tanssilattialle totesin itselleni, että fuck this shit ja heiluin väsymykseni pois. Kotiin en kuitenkaan päässyt, vaan eksyin kaverin puiselle ja pehmustamattomalle sohvalle. Juurikin siksi, että päätin katsoa, montako yötä pystyn evakossa viettämään.

Tänään olemme katselleet Chinatownia. Analysointi jäi väliin parin palaverin mukaan. Laskiaisen vietto on tauolla tämän päivän. Huomenna pitäisi vielä selvitä Kultin omista laskiaisista. Sitten loppuu.

Jäljellä on vielä yksi kysymys: vietänkö ensi yönkin evakossa?

Laskuhumalaa ja hyvinvointia

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 14.2.2013, klo 15:42

OSAKOn toimistolla on ollut hiukan hektisempi viikko ensimmäisen tapahtuman johdosta. Tiistai vei valtaosan hallituksen ja työntekijöiden voimista pullien leivonnassa, johon itsekin pääsin käteni likaamaan, vaikkakin vain pienissä määrin. Keskiviikkona taas oli ohjelmassa pullien täyttöä, jossa koko OSAKOn muu henkilöstö pääsi loistamaan. Omasta mielestä itse tapahtuma oli hyvinkin onnistunut näin ensimmäiseksi tapahtumaksi. Mäki liikutti useita laskijoita ja itse allekirjoittanutkin uskaltautui mäkeen. Tuomarien lahjonta ja vähät vaatteet johtivat Haltin Kullituksen voittoon joukkuekilpailussa. Parilaskussa taas Valelääkärit voittivat itsellensä palkinnon. Ei muuta kuin seuraavasta tapahtumasta monin verroin parempi! 

Viikon kruunaa vielä aikainen herätys hyvinvointipäivää varten, keskiviikkona kahteen asti yöllä kestäneen viimeisen lipunmyyntivuoron jälkeen, joten väsymys alkaa jo tässä vaiheessa iltaa painamaan. Hyvinvointipäivässä OSAKO järjesti pienimuotoista kilpailua, johon osallistujamäärä oli suorastaan kiitettävä, hiukan yli sata henkilöä otti osaa pallonheittokilpailuun.

Eka rieha jo
laskettu on, vauhdilla
kohti seuraavaa

 

Toni Lyytikäinen

Hallituksen jäsen

« Edellinen 1 ... 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 ... 353 Seuraava »