« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »

Kesäisen valon linnassa – IAML:in 66.vuotuinen kongressi Latviassa 18.-22.6.2017

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 29.6.2017, klo 10:33

International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres (IAML) järjesti vuosittaisen kongressinsa tänä vuonna upeissa puitteissa, Latvian uudessa Kansalliskirjastossa, joka tunnetaan nimellä Castle of Light. Tämän Riiassa sijaitsevan huikean, vuonna 2014 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut latvialaissyntyinen, Yhdysvalloissa asuva arkkitehti Gunnar Birkerts. Kongressi tarjosi siis elämyksen myös visuaalisesti korkeatasoisen ohjelman lisäksi.

 

Läheisen sijainnin ansiosta kongressiin osallistui tänä vuonna ennätysmäärä suomalaisia edustajia, kaikkiaan 15 henkilöä, joista kolmella oli esitys ohjelmassa. Itse olin tällä kertaa opintomatkalla, kuulemassa musiikkikirjastojen tulevaisuuden kehityssuunnista ja myös verkostoitumassa kansainvälisten kollegoiden kanssa. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja mm. yhdysvaltalaisen kirjastoväen kanssa mm. nuottiaineiston hankinnan problematiikasta. Ilokseni muutama muisti minut vielä IAMLin vuoden 2014 kongressista Antwerpenistä, jossa esittelin omaa projektiani Digitaalista nuottikirjastoa. Oli mukava kuulla että en tee työtäni turhaan!

 Ohjelmaan sisältyi alun perin tutustuminen Latvian musiikkiakatemian kirjastoon, mutta se peruttiin viime hetkellä ennen kongressin alkua. Päätimme kuitenkin muutaman suomalaisen kollegan kanssa käydä paikan päällä katsomassa, josko pääsisimme kurkistamaan sisälle. Saimme yllätysvierailustamme huolimatta lämpimän vastaanoton ja lyhyen esittelyn sekä nuotti, äänite- että kirjakokoelmasta, jotka kaikki sijaitsivat erillisissä tiloissa. Alla olevasta kuvasta voi päätellä, että henkilökunnalta vaaditaan hieman myös akrobaatin taitoja, kun he hakevat nuotteja lähemmäs kolmen metrin korkeuteen nousevista hyllyistä:

 

Viikko sisälsi hienoja kulttuurielämyksiä, kuulimme säveltäjä Eriks Ešenvaldsin esityksen kuinka kirjastot ovat tarjonneet hänelle inspiraatiota multimediasinfoniansa "Northern Lights" säveltämistyön yhteydessä. Oheisohjelmassa oli myös State Choir LATVIJAn konsertti, jota muistellessa iho nousee vieläkin kananlihalle. Uskomattomia sävellyksiä ja huipputulkintoja! Hymy korvissa palasin takaisin Suomeen juhannuksen viettoon, oli kerrassaan antoisa matka.
 

Tiina Tolonen
Kotkantien kirjasto

Kyliä ja hiiliviisautta

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 19.6.2017, klo 11:30

Suoritin viimeisen harjoitteluni tammi-helmikuussa 2017 Maaseudun sivistysliitossa Pohjois-Suomen aluepiirissä. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan 5E- ja Hyvän mielen paikat –hankkeisiin. Eniten herätystä koin kylätoiminnan puolelta ja siitä, kuinka aktiivisia kyliä Suomesta löytyy! Yhtenä esimerkkinä tästä on Paltamon kuusi kylää, jotka ovat mukana Elävä ekomuseo –kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on muun muassa kerätä talteen kylien historiaa ja rakentaa opastettuja reittejä kylille. Keski-Suomesta puolestaan löytyy Onnenlaakson kyläyhdistys, joka on muun muassa kunnostanut venemajan, kosteikon ja pitäneet erilaisia tapahtumia kylällä. Eivätkä nämä teot ole jääneet huomioimatta, sillä Onnenlaakso sai vuonna 2016 Vuoden maisemateko-tunnustuksen. 

Mielestäni erityisen ilahduttava on se, että kyläläiset ovat myös yhdessä alkaneet miettimään energian kulutusta ja hiilijalanjäljen suuruutta sekä tekemään tekoja niiden pienentämiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Iitä, joka on yksi Suomen 34 HINKU-kunnasta sekä Pohjois-Iin kyläyhdistystä, joka on toiminnassaan ottanut huomioon hiilijalanjäljen pienentämisen. HINKU-sanana tarkoittaa kohti hiilineutraalia kuntaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen sitoutuneet kunnat vähentävät hiilipäästöjen 80 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. 

Harjoittelun aikana havahduin itsekin vielä enemmän miettimään sitä, mitä itse voisin tehdä ollakseni hiiliviisas. Pieninä arkipäivän ekotekoina voin mainita jätteiden kierrättämisen, turhien valojen sammuttamisen sekä lamppujen vaihtamisen led-valoihin. Ollessani helmikuun alussa Saarijärvellä Hiiliviisaat kylät –seminaarissa kuulin omavaraiseläjän mietteitä. Hänen periaatteena oli, ettei jätteitä saa syntyä vaan kaikki tulisi mahdollisimman hyvin kierrättää. Tämä ekoeläjä oli muun muassa poistattanut kodistaan jääkaapin, vesivessan, pesukoneet sekä sähkökiukaan. Ruuan hän säilytti kellarissa, minkä lisäksi hän pyrki kasvattamaan itse mahdollisimman paljon kasviksia ja vihanneksia. Vesivessan hän oli vaihtanut kuivakäymälään, jonka jätteen hän pystyi hyödyntämään. Hänellä ei ollut käytössään autoa, vaan käytti joko julkisia kulkuvälineitä tai kimppakyytiä tarvittaessa.

Kuunnellessani tämän omavaraiseläjän mietteitä pohdiskelin sitä, kuinka eri tavoin voi olla hiiliviisas. Yleisesti hyvinä ekotekoina voitaisiin pitää esimerkkinä kierrättämistä, julkisen liikenteen hyödyntämistä, energiansäästämistä sekä lähiruuan suosimista. Kaikille ei sovi samat tavat vähentää hiilipäästöjä, mutta jokainen varmasti löytää omat keinonsa olla hiiliviisas. Ja onneksi apua löytyy paljon esimerkiksi netistä. Esitänkin lopuksi ajatuksia toivottavasti herättävän kysymyksen. Millä tavoin sinä voit olla hiiliviisas? 

Aija Sarajärvi, valmistumisen kynnyksellä oleva agrologi

Kanadan kesä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 17.6.2017, klo 12:15
Suoritin kolmen kuukauden mittaisen maatilaharjoittelun viime kesänä Kanadassa. Maatila, jossa harjoittelun tein, oli ennestään tuttu, sillä olin siellä jo pari vuotta takaperin viettänyt neljä kuukautta. Noiden neljän kuukauden aikana sain kokea Saskatchewanin lämpimän ja pitkän syksyn, joka kuitenkin nopeasti muuttui hyytävän kylmäksi talveksi. Viimekesän harjoittelun aikana taas vietin tilalla kolme kesäistä kuukautta ja näin paljon erilaisia asioita, kuin talvella pääsin näkemään. 
Eksynyt vasikka.

Tila sijaitsee Kanadassa Saskatchewanin provinssissa Outlookin kylässä.  Tilalla kasvatetaan lihakarjaa laidunruokintaperiaatteella. Lihakarjan lisäksi heiltä löytyy munivia kanoja, tipuja, tyhjänpanttina puuhaavia karjuja sekä pari emakkoa, neljä hevosta, poni, aasi, viisi lammasta ja koira sekä kissa. Tila noudattaa pitkälti luomuviljelyn ja kasvatuksen periaatteita, mutta he eivät ole rekisteröityneet luomutilaksi sen aiheuttamien rajoituksien takia.

Lapset harjoittelevat lassoamista.

Hiehot karkuteillä. 

Yksi löysi oman aitauksen

Tilalla pääsin tekemään monipuolisesti tilan töitä. Peltotöitä riitti ja yhden pellon muokkaamiseen menikin aikaa, sillä yhden pellon koko saattoi olla 60 hehtaaria. Vaikka koneet olivat suuria, tuntui kuin olisi ruokalusikalla peltoa muokannut. Yhteensä tilalla oli maata 900 hehtaaria, josta kuitenkin suuri osa oli eläinten laidunnettavana.

Peltotöissä

Heinänniiton aikaan paalasin heinää, sekä kuljetin paaleja talvea varten pelloille. Tilalla lehmät ruokitaan laitumelle myös talviaikaan eivätkä he kuljeta lehmiä tilan läheisyyteen kuten lähes kaikki muut tilalliset tekevät. Peltotöiden lisäksi huolehdin hevosista ja niiden laitumista, ruokin pikkupossuja sekä kanoja ja keräsin munia kanoilta.

Hevosia tarkastamassa
Porsaan ruoka-aika

Kanojen häkkiä siirrettiin eri kohtaan tuoreen ruohon loppuessa. 

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma koko kesän ajalta oli vasikoiden polttomerkkaus. Ensinnä lehmät vasikoineen paimennettiin suurelta laitumelta pieneen aitaukseen, jossa ne voitaisiin erotella. Emät siis eroteltiin vasikoista, sillä vain vasikoille tehtiin toimenpiteet, kuten polttomerkittiin vasikka tilan omalla tunnuksella, rokotettiin, laitettiin korvamerkit ja sonnivasikat kuohittiin. Käytännössä tämä onnistui niin, että vasikka lassottiin takajaloista ja kiinnitettiin kaulasta maahan kiinnitettyyn naruun. Tämän jälkeen vasikka ei juuri voinut pyristellä vastaan ja toimenpiteet voitiin suorittaa. Näkemäni ja vasikan huudon perusteella voin sanoa, että oli varmasti erittäin kivulias kokemus. Hajukaan ei ollut paras mahdollinen, kun vasikoiden nahkan käry leijui ilmassa. Tämä oli kuitenkin tilallisten mielestä helpoin, varmin ja halvin tapa merkata tilan vasikat niin, että merkkaus pysyy ja ne voidaan vielä aikuisenakin tunnistaa. 

Hevosten avulla lehmät koottiin laitumelta pienempään aitaukseen.

 
Vasikat kiinni.
Polttomerkkaus. 
Kuohitseminen.
Lounastauko.

 

Suosittelen lämpimästi kaikkia lähtemään vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Toisin kuin Suomessa, Kanadassa ei ole määräyksiä ja rajoituksia joka asiaa koskien, joten siellä pääsee vapaammin tekemään sellaisia juttuja, mitä Suomessa ei pääsisi ilman kokemusta, koulutusta tai lupia tekemään. Sain esimerkiksi ajaa rekalla sekä kuljettaa lehmiä karjavaunussa. Ainakin itselleni oli erittäin avartava kokemus nähdä, miten elämä kulkee toisella puolen maapalloa. Koulun asettamien tavoitteiden lisäksi ulkomailla oppii paljon muutakin hyödyllistä.

Kesä ohi ja aika palata Suomeen.

Jenny Jurvakainen, 3. vuoden agrologiopiskelija



Hälsningar från Österbotten

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 17.6.2017, klo 11:38

Opiskelen agrologiksi neljättä vuotta. Suoritin toisen harjoitteluni talvella työpaikallani pohjanmaalaisella emolehmätilalla. Työnkuvani on hyvin monimuotoinen; työnjohtoa, suunnittelua, käytännön töitä sekä paperitöitä. Tilalla työskentelee itseni lisäksi myös ulkomaalaisia työntekijöitä päivittäisten askareiden parissa.

Pohjoisemmasta ”maitosuomesta” kotoisin olevalle maisemanvaihdos rannikkoseudulle, perunapeltojen ja kasvihuoneiden keskelle, on tuonut erittäin paljon uusia näkökulmia ja uutta tietoa maatalouden eri osa-alueista. Olen oppinut hyvin paljon lisää niin perunantuotannosta kuin emolehmistäkin. Aivan uutena asiana on tullut myös kananmunan tuotanto. Tilalla on myös pieni lattiakanala jossa kanat kulkevat vapaana.

Vaihteleva ja vaativa työnkuva on toisinaan ollut raskasta, mutta myös erittäin palkitsevaa. Harvemmin ensimmäisenä tehtävänä on sertifikaatin hankkiminen tilalle, mutta läpäistyn tarkastuksen jälkeen voi tuntea onnistuneensa työssään!

Aina ei tarvitse lähteä edes Suomen rajojen ulkopuolelle nähdäkseen jotain uutta!

Sampsa Heikkilä, 4. vuoden agrologiopiskelija

Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 16.6.2017, klo 12:14

Suoritin ensimmäisen työharjoitteluni Turkan ratsurinteellä kesällä 2016. Harjoittelussa Turkan ratsurinteellä sain tutustua monipuolisesti sekä hevostallin että viljatilan toimintaan.

Harjoittelussa työskentelin pääsääntöisesti aamutallivuorossa, ja osallistuin tallitöiden ohella viljatilan töihin. Tallityöt ja työskentely hevosten kanssa oli jo ennestään tuttua, mutta harjoittelussa sain kertausta ja lisää varmuutta hevosten kanssa työskentelyyn. Sain seurata hevosyrittäjyyden arkea ja siihen liittyviä päätöksentekoja. Pääsin myös päivittäin seuraamaan hevosten luonnollista käyttäytymistä niiden ulkoillessa päivät laumoissa suurissa tarhoissa, sekä kesän alkaessa vehreillä laitumilla.

Turkan ratsurinteellä on hevosia varsoista vanhuksiin. Laajan ikärakenteen lisäksi hevosia on eri käyttötarkoituksiin, kuten harraste- ja kilparatsuja sekä siitoshevosia. Tämän ansiosta työtehtävät tallilla olivat monipuolisia. Pääsinkin opettelemaan varsan käsittelyä ja hoitoa, sekä seuraamaan niiden kasvua ja kehitystä. Osallistuin varsan koulutukseen ajo-opetuksessa sekä pienen varsan talutuksessa.

Talliarjen lisäksi sain osallistua talutusratsastusten järjestämiseen sekä tamma- ja varsanäyttelyihin. Talutusratsastusta järjestettiin erilaisissa tapahtumissa, jolloin pääsin kertaamaan hevosen lastausta ja kuljetusta, sekä harjoittelemaan asiakaspalvelua. Hevosnäyttelyissä toimiminen oli minulle uutta, joten tamma- ja varsanäyttelypäivä jäi erityisesti mieleen. Pääsin seuraamaan myös kengittäjän ja eläinlääkärin toimintaa, kuten tiineystarkastuksia ja kavioiden vuolua.

Viljatilan töistä minulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta Turkalla pääsin osallistumaan niihinkin töihin. Sain opetusta esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, sekä pääsin seuraamaan ruiskutusten tekoa. Sain kertausta traktorin käsittelystä, ja pääsinkin itse tekemään suorakylvöjä sekä karhitsemaan peltoa.

Harjoittelu Turkan ratsurinteellä kerrytti monipuolisia taitoja työelämää varten. Turkalla oli ilo työskennellä maalaismaisemassa tyytyväisten ja ihmisystävällisten hevosten parissa. Hyvä talli-ilmapiiri luotettavine hevosineen tekivät harjoittelupäivistä mukavia, sekä hevosten laaja ikärakenne ja eri käyttötarkoitukset kartuttivat kokemusta monenlaisten hevosten kanssa työskentelystä. Työskentely hyvin toimivassa talliympäristössä oli mielekästä ja innostavaa tulevaa työelämää ajatellen.

Eveliina Saukko, 3. vuoden agrologiopiskelija

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 348 Seuraava »