HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 ... 353 Seuraava »

Exchange Experience with Roxana

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 14.4.2013, klo 17:32

Roxan Damaschin is an exchange student who hails from the Republic of Moldova but is currently studying in Timisoara, Romania. The 22-year Roxana came to Oulu University of Applied as an exchange student in September, 2012. According to her, when she arrived Oulu Airport, she was warmly received by her student tutor (which the school has arranged for her before she arrives) who gave her a free SIM card for calls and also took her to her student dormitory where she will be staying throughout her exchange period here in Oulu UAS.

Although, during her first week on Oulu, she felt a little bit feverish because of the new environment but she was cool after some days, according to her. As time went on, she visited the Oulu city and had the opportunity of making new friends as well. According to Roxana, she said and I quote: “I think the most beautiful experience which I had here, in Oulu, was Finnish Survival Course. We had a very good teacher. We learn words in Finnish language through different games. I thank Mrs. LeiberInkeri for her big heart. My first word that I learned in the first day was ‘kiitos’ that means ‘thank you’. At the end of the course, our teacher organized a trip to the island Hailuoto. It was the first time for me to go on an island.”

Roxana has experienced real winter with wonderful aurora borealis/Northern lights since came to Oulu and also had the privilege of learning a lot about Circumpolar World making via an online lesson called ‘Introduction to the Circumpolar World‘ from Canada. For the dark weather here in Oulu, here was Roxana’s words: “It was very strange the first few days for me when I woke up at 7 and had to go through the darkness to the university. In the weekend I could sleep until the light came out. :D” She also likes snow and had her first Skiing experience here in Oulu. Roxana has actually had lot of fun since she came here. She has visited other cities like Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Kemi, Ranua, Ruka and Rovaniemi, here in Finland. She also had the opportunity of visiting Stockholm and Riga. What a nice exchange experience for her!

Trying to know Roxana’s opinion about Finnish people? Here is what she has to say about Finnish people: “Finnish people are very peaceful and always with open hands to help if you have problems or questions. I was surprised that even older people know English. Once I wandered through town and asked an old woman how to find my way and she explained me very easily in English.” During her spare times here in Oulu, she took some hip-hop classes and she extends her appreciation to her dance teacher-Manu Uimi, for his method of teaching and good humor.

In conclusion, she gave her final opinion about Oulu UAS (where she had exchange studies) and she said the university gave her good impressions and offered her all possibilities to enhance her desire to learn. She sends her thank-you message to Bastian Fähnrich (International Coordinator in School of Engineering, Oulu UAS) for the good support given her during her exchange period. She likes the school’s teaching environments and felt very free to learn at her own pace, without any pressure. She concluded with these words below:

“Teachers are very responsive and know their profession. Courses are carried with the projector to allow everyone to see the content. Also we have all the materials available on the website of teachers. Laboratory classes are in computer classrooms. Every student has a username and password to login. All students have received free server space where we could put all our projects. Something special for me is that there are so many presentations. Each project or homework must include a power point presentation which is presented to all colleagues and teachers. I want to thank all the teachers who taught me new things here in Oulu: Väisänen Veijo Toivo, Holappa Terhi, Haverinen Lasse, Leiber Inkeri, Tapan Timo Heikkinen, Kari Laitinen Seppo, Korhonen Veijo Sakar, Alaluukas Kari Pekka, Heikkilä Pertti Tapi, Pia Eriksson, Teemu Juhani Korpela.”

Lisää etätekstiä

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 12.4.2013, klo 18:00

Helsingistä ja Jyväskylästä parin viime viikon aikana kirjoitettujen postausten seuraksi liittyy tällä kertaa Tornio. Istun Rajalla-kauppakeskuksessa, naukkailen lattea ja tapan aikaa ennen siirtymistä Kemingradiin, tuohon no.. jätän sanomatta.

Olen täällä useammastakin syystä. Ensiksikin päädyin tv-seikkailujeni jälkeen ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi muotinäytökseen paikalliseen kauppakeskukseen ja tänään oli vaatteiden sovitus. Toiseksi minulla on Kemissä sovittuna yksi tapaaminen, joten kaksi reissua hoituivat näin yhdellä iskulla.

Tämä ajan tappaminen on kallista puuhaa. Kävin vaatteet sovitettuani Ruotsin puolella ja tietysti surffasin itseni Ikeaan. Hetken harkitsin ostavani tuhannen kruunun valkoisen sohvan, sillä nykyinen keltainen paholaiseni on kamalan kauhtunut, narisee kuin viimeistä päivää jo pelkästä istumisesta, eikä sovi sisustukseen millään mittarilla.

Sohva kuitenkin jäi, kun tajusin minulla olevan hyvälläkin tuurilla vuosi opintoja jäljellä. Sen jälkeen on edessä muutto opiskelijakämpästä pois. Koska en tiedä mihin päin Suomea päädyn (koti-Vaasaan, vihaamaani Helsinkiin, Itä-Lappiin vai kenties jokerikorttina Joensuuhun), päätin kävellä sohvan ohi ja säästää rahani.

En enää pystynyt kävelemään ohi, kun pääsin tauluosastolle. Jo siitä alkaen, kun 2009 ensimmäisen kerran eksyin Ikeaan, olen haaveillut sellaisesta koko seinän kokoisesta New York -maisemataulusta, joka maksaa ihan sikana, ja joka löytyy puolesta kodeista. Kukaan ei ollut estämässä, joten pistin visan vinkumaan. Tästä on siis kyse.

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20114901/

Tänä keväänä olen siis laittanut jo kaksi seinää kämpästäni uusiksi. Tästä tulee vielä kallis vuosi.

Ja mitä oikeastaan lähdin Ikeaan ostamaan? Kolmea kappaletta niitä vänkyräonnenbambuja, jotka tietysti olivat loppu koko huonekalutaivaasta.

Muuten viikko on ollut melkomoista rutiinia. Maanantaina oli tulevan studiotyön kurssin tuotannon suunnittelua ja äänityön tehtävän viimeistelyä. Tiistaina tuotantosuunnittelu jatkui ja ohjelmassa oli myös projektiopintojen edistämistä. Teen projektiopintoinani tanssiteoksen. En sentään tanssi itse, vaan tuotan Jouko Tötterströmin säveltämän ja Ida Johanssonin koreografioiman teoksen ensi syksylle. Teoksen syntyä voi seurata toisessa Oamkin blogissa, osoitteessa http://blogit.oamk.fi/particleplays/ . Pitänee varoa, että nämä kaksi blogia eivät vahingossa sekoa. Siinä menisi tanssituotannolta uskottavuus.

Keskiviikko oli parituntista Osuman toimistolla päivystämistä lukuun ottamatta vapaa. Päätin nukkua pitkään, mutta valvoinkin tiistaina neljään. Eilen meillä oli budjetointia ja projektin tuottaja-info. Tänään puolestaan kävin vain yhdessä Osuma-palaverissa.

Siviilielämässä ei ole tapahtunut mitään. Osakolainen menee pian painoon ja sen kanssa on ollut valtavasti työtä. Samoin projektiopinnot ovat työllistäneet iltaisin, kun tuotantosopimuksia, projektisuunnitelmaa ja muita tekemistä vaativia asioita on pitänyt lykkiä eteenpäin. Tanssitunneillekin olen ehtinyt kolmesti, vaikka polveni alkaa taas osoittaa irtisanoutumisen merkkejä näin kevään korvilla.

Tämä on ollut vaasalaisille surullinen päivä, sillä legendaarinen rokkiklubi Club25 paloi viime yönä ja rauniot purettiin maan tasalle päivällä.

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/liikenne-toimii-taas-normaalisti-club-25-n-ymparilla-katso-kuvat-ja-video-1.1370624

En itse ehtinyt koskaan käymään tuolla ennen kuin klubi suljettiin, mutta kuljin koulumatkani rakennuksen ohi yhtä lukuvuotta lukuun ottamatta vuodet 1996-2006. Se oli kaunis rakennus. Jo varmaan viimeiset 15 vuotta on väännetty, että suojellaanko se vai puretaanko se. Eipähän enää tarvitse miettiä, mitä tehdään, kun rakennus on raunioina.

Harvemmin otan tässä blogissa kantaa mihinkään yleishyödylliseen, mutta nyt kyllä teen sen. En voi ymmärtää, miten tässä onnistutaan päätymään juhannuskokkoon joka kerta, kun joku suojelemisen arvoinen autiotalo on kävelymatkan säteellä kaupungin ydinkeskustasta. Veikkaanpa, että joku rakennusliike (en tiedä mikä) hieroo tällä hetkellä jossain käsiään yhteen erittäin iloisena.

Viimeksi näin kävi Vaasassa kesällä 2008, kun eräs hieman vastaavan oloinen tyhjä rakennus kärähti raunioiksi paikallisen rock-festivaalin yönä. Pistäkää ne röttelöt kuntoon, saatana. Minä haluan säilyttää kotikaupunkini kasvot!

 

Välitilinpäätös

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 12.4.2013, klo 13:34

Lukuvuoden aloitus viime syksynä oli meille taloushallinnon opettajille tavallistakin jännittävämpää: pääsimme aloittamaan ensimmäisten taloushallintoon suuntautuneiden ryhmien opetuksen.  Onhan meillä aiemminkin ollut opiskelijoita, jotka ovat painottaneet opintojaan taloushallintoon.  Mutta ammattiaineisiin on päästy kunnolla käsiksi vasta toisen vuoden keväällä. Tutkintoon ei myöskään ole mahtunut niin paljoa laskennan opintoja kuin opiskelijat olisivat halunneet.  Uudistus oli siis tervetullut sekä opiskelijoiden että  opettajien näkökulmasta. Unohtamatta tietenkään työelämän tarpeita, jotka otettiin huomioon opintosuunnitelmaa laadittaessa.

Syksy lähti puolin ja toisin ehkä vähän varovaisesti liikkeelle. Opiskelijat tutustuivat uuteen ryhmään ja uusiin opettajiin. Monelle tuli myös hiukan yllätyksenä se, kuinka tiivistä työskentelyä taloushallinnon opiskelu vaatii. Useimmat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä sv-valintaansa ja myös viihtyneet hyvin ryhmässään.  Erityisesti taloushallinnon opintojaksot ovat olleet mieluisia. Numeroiden pyörittäminen on siis tuottanut iloa - niin oudolta kuin se voi ulkopuolisesta tuntuakin.

Talven mittaan on siis tultu tutuksi puolin ja toisin ja ainakin minusta tuntuu suorastaan haikealta, että suurin osa opiskelijoista on syksyn ajan harjoittelussa. Mutta nähdäänhän me työharjoittelukäyntien yhteydessä. Ja samalla saadaan myös palautetta siitä, onko uusi ops antanut entistä parempia valmiuksia harjoitteluun lähtijöille. Harjoittelun jälkeen on sitten vielä monta ihanaa opintojaksoa luvassa, tervetuloa takaisin!

Nyt sitten pitäisi vielä ottaa loppukiri ja saada loputkin kevään ryhmätyöt/etätehtävät/tentit suoritettua.  Kyllä me jaksetaan, kunhan vain muistetaan syödä ja nukkua hyvin!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Työnsankareita kolmessa polvessa

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 11.4.2013, klo 23:03
Työnsankareita kolmessa polvessa

Kuulostaa kovin tutulta, kun yhteiskuntatieteiden instituutin General Secretary kertoo virallisessa tervetulopalaverissa unkarilaisesta koulutuspolitiikasta. Alun perin Dunaújvárosin Fõiskolan 11 instituuttia on yhdistetty parissa vuodessa kolmeksi instituutiksi. Unkarin oikeistohallitus on pistänyt tuulemaan.

Mediaosaston opettajakollegat, tämän päivän työnsankarit, eivät juuri kommentoi. Ilmeistä luen heidän tunteensa, kun virallinen ääni rämpii tulkin välityksellä jossain poliittisen korrektiuden suossa.

Mediaosasto oli alkujaan itsenäinen mutta nyt osa yhteiskuntatieteitä. Aikaa kuvaa hyvin se, että kolmesta painoalasta - bisnesviestinnästä, mediatekniikasta ja journalismista - viimeksi mainittuun ei otettu viimeksi opiskelijoita ollenkaan.

Kampuksella on asiallinen TV-studio, joka on rakennettu kansallisen TV-kanavan kanssa yhteen sopivaksi. Siellä käyvät harjoittelemassa myös Budapestin maisterivaiheen opiskelijat. Myös radiostudio löytyy ja oma radio, Radio 24.

Koska koulu ei voi pyörittää kaupallista radiota, siitä vastaa erillinen yhtiö, jonka oppilaitos tosin omistaa. Tasaisessa maisemassa radio kuuluu 70 kilometrin säteellä, siis Budapestissäkin, jonne Dunaújvárosista on kuutisenkymmentä kilometriä. Monet opettajat käyvätkin pääkaupungista asti täällä töissä.

Mediakoulutus meikäläistä oppilaitosta vastaavassa Fõiskolassa on painottunut enemmän tekniikkaan kuin sisältöön. Se on oululaisten vaihtareiden kannalta pelkästään hyvä asia, sillä journalismin vääntäminen unkariksi voisi olla hieman haasteellista, vaikka kyseessä onkin sukulaiskieli. Editointisoftat ovat samoja ja muutenkin tekemisen meininki samanlaista. Myös haasteet ovat näillä tulevaisuuden työnsankareilla samat kuin Suomessa: journalismi ei elä kukoistuskauttaan.

Opettajat puhuvat englantia, toiset erinomaisesti ja paremmin kuin toiset. Kaikki kuuntelevat sujuvasti ja yhteistä ymmärrystä löytyy aina tarvittaessa. Oppilaitoksen ystävälliseen väkeen oli helppo tutustua, vaikka ihan mitä tahansa hekään eivät nielleet. Tuliaissalmiakit jäivät kv-toimiston väeltä syömättä. Aikoivat käyttää niitä rangaistuksena opiskelijoille, erityisesti lukuisille turkkilaisille vaihtareille. Turkkilaiset kun ovat makean perään. Se on paljon sanottu unkarilaisilta, joiden omakaan suu ei ole tuohesta tehty.

Unkarilaisnuoret osaavat opettajien mukaan kohtuullisesti englantia. Sen ymmärtää, että vierailuluennolla luokassa, jossa on reippaat sata ihmistä, ei keskustelua juuri synny. Mutta se tuntuu hieman oudolta, että normaalisti jatkuvasti äänessä olevat nuoret ovat opettajan mukaan ujoja puhumaan englantia. Liekö syynä se, että televisiosta ei kuule kuin unkaria. Kaikki on dubattu.

Dunaújváros on kaupunkina todella mielenkiintoinen. Se rakennettiin 1950-luvun alussa sosialistisen realismin ihanteiden mukaiseksi mallikaupungiksi ja maan teollisuuden uudeksi keskittymäksi. Kaupunki on kokonaisuudessaan menneiden työnsankareiden kädenjälkien suuri ulkoilmamuseo ja arkkitehtuurin muistomerkki. Lisäksi kaupungista löytyy lukuisia veistoksia, kauniista jokivarresta varta vasten rakennettu valtava veistospuisto. Rauhallinen kaupunki henkii aikaa, jolloin työllä oli erilainen arvo kuin nykyään.  

College of Dunaújváros: http://www.duf.hu/english

Dunaújváros: http://fi.wikipedia.org/wiki/Duna%C3%BAjv%C3%A1ros

Patsaspuisto: http://www.partvedelem.hu/szoborpark_en.htm

Pertti Sillanpää
kävi opettajavaihdossa Dunaújvárosissa 8.-12.2013

 

Koko kirjoitus »

Kiire on kova ja meno on hurjaa, meil ei oo koskaan kurjaa

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 11.4.2013, klo 16:30

Huhtikuun puolessa välissä on OSAKOn toimistolla vilkasta. Kevään huomaa olevan käynnissä, kun kävelee toimistolle auringonpaisteessa ja illemmalla pois kävellessä on myös valoisaa. Viimeinen rutistus ennen kesää alkaa olla ovella.

Kuluneet viikot ovat olleet sopivan työläitä, eipähän ole ainakaan joutunut istumaan ja pyörittämään peukaloita tekemisen puutteessa. Perustuutorikoulutukset on nyt pidetty ja vuorossa ovat eilen alkaneet kv-tuutorikoulutukset. Tulevien vaihto-opiskelijoiden ja tutkinto-opiskelijoiden kannalta tilanne näyttää hyvältä, sillä tänä vuonna koulutettavien kv-tuutoreiden määrä kasvoi viime vuodesta parilla kymmenellä. Ensimmäisen päivän jälkitunnelmat ovat hyvät. Vaikkakin päivä oli rankka koulutuksen kestäessä kahdeksaan asti illalla normaalin opiskelun edeltäessä, riitti koulutettavilla mielenkiinto vielä päivän viimeisiin aiheisiin asti. Perjantaina sitten koulutus loppuun ja rennon letkeä saunailta perään!

Kouluttamisen lisäksi tuli tehtyä myös Helsingin reissu, kun torstaina 4.5. ja perjantaina 5.5. osallistuimme Tanja Vallon kanssa Helsingissä SAMOKin kv-sektoritapaamiseen. Kahden päivän tiukkaan ohjelmaan mahtui mm. European Students’ Unionin (ESU) esittelyä ja liiton ajankohtaisia asioita, kv-opiskelijoiden asumisen tilanne ympäri Suomea, sekä kuulumiset muiden opiskelijakuntien kv-toimijoilta. Eri kaupunkien kv-opiskelijoiden asumisjärjestelyjen tilannetta käsiteltäessä huomasimme tilanteen olevan vähintäänkin loistava täällä Oulun päässä. Suuri kiitos erityisesti Otokylä ry:lle ja Oamkille, joiden ansiosta varsinkin vaihto-opiskelijoiden asuminen on järjestetty todella mallikkaasti. Varsinaisen asiasisällön jälkeen oli torstaina myös rentoutumista saunomisen parissa kv-toimijoiden kesken.

Tästä on hyvä jatkaa tuutorikoulutukset loppuun, hoitaa vappu alta pois ja kevät kunnialla loppuun, jonka jälkeen ansaittu kesälom………… tai siis kesätyö.

 

Vappu on paras.

Koulutus on parempi.

Kumpikin on jees.

Kiril Kotikangas, OSAKOn hallituksen jäsen

« Edellinen 1 ... 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 ... 353 Seuraava »