HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 ... 353 Seuraava »

Yksityiskohtia kirjastotiloista. KATSO KUVAT!

kirjasto Kirjoittanut Kirjasto   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 16.4.2013, klo 16:13

Huhtikuun aurinko paljasti ihania yksityiskohtia jokaisesta kirjastosta. Tiedätkö mistä kirjastosta mikin on? Vastaa kommentissa!

Koko kirjoitus »

Aivojen toiminnan ymmärtäminen työhyvinvoinnin, laadun ja tuloksellisuuden lähteenä

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 16.4.2013, klo 10:45

Kahden mielenkiintoisen ja antoisan pestin tullessa tänä keväänä osaltani päätökseen on mukava pysähtyä makustelemaan oman työn antia ja sen kautta opittua. Olen saanut perehtyä työhyvinvointiin liittyviin asioihin työskennellessäni Voimaa ossaamisesta! -hankkeessa. Laatuasioihin olen päässyt tutustumaan täydennyskoulutuksen laatukoordinaattorin roolin kautta. Molemmat tehtävät ovat opettaneet minulle paljon ja olen kiitollinen niiden tarjoamista kokemuksista. Näiden vuosien aikana on käynyt ilmeiseksi, että työhyvinvointi, laatu ja tuloksellisuus liittyvät erottamattomasti yhteen. Ei ole olemassa yhtä ilman toista, tai kahta ilman kolmatta.

Minulla oli mielessäni moniakin työhyvinvointiin, laatuun ja tuloksellisuuteen liittyviä aiheita, joista olisi ollut mielenkiintoista ja hyödyllistäkin kirjoittaa. Päädyin kuitenkin lähestymään asiaa yhdestä, perustavaa laatua olevasta näkökulmasta käsin. Mielestäni asiantuntijaorganisaatiossa työskenneltäessä pohja työhyvinvoinnille, laadulle ja tuloksellisuudelle voitaisiin luoda jo pelkästään aivojen toiminnan ymmärtämisellä. Aivot ovat asiantuntijan ja tietotyöläisen tärkein työväline. Jos aivokapasiteetista on käytössä vain murto-osa, menetämme koko ajan valtavan määrän potentiaalia, jolle olisi paljon käyttöä, varsinkin näinä haastavina aikoina.

Lähdetään liikkeelle neuropsykologisista perusteista. Aivojen otsalohkot säätelevät ja ohjaavat monin tavoin kaikkia tiedollisia ja älyllisiä toimintoja. Erityisesti otsalohkojen etuosat mahdollistavat korkeamman älyllisen toiminnan kuten suunnittelun, päämäärän asettelun, ennakoinnin, toiminnan korjaaminen sekä seurausten arvioinnin. Otsalohkot ovat mukana myös sovittamassa tunnereaktioita ja toimintatarpeita yhteen ympäristön tilanteiden kanssa. Lisäksi ne säätelevät tarkkaavaisuutta ja sen suuntaamista toiminnan kannalta tärkeään kohteeseen.

Jotta havainnollistuisi paremmin, miten aivot toimivat, kuvitellaan akuutti stressitilanne, esimerkiksi kohtaaminen karhun kanssa. Nähdessämme karhun, aivoissa käynnistyy monimutkainen prosessi, jonka seurauksena stressihormonit vähentävät toimintaa aivojen etulohkojen alueella merkittävästi. Tämä on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeää, jotta varmistetaan nopea päätöksenteko, taistele tai pakene. Stressitilanteessa aivojen etulohkot ovat siis käytännössä ikään kuin kytketyt pois päältä. Tuolloin meidän ei ole mahdollista käyttää suunnittelussa ja muussa tiedollisessa työssä tärkeitä aivojen osiamme, vaikka haluaisimmekin. Aivojen fysiologisia reaktioita vastaan ei voi taistella tahdon voimalla.

Stressaavan tilanteen mentyä ohi, esimerkiksi karhun poistuessa takavasemmalle, stressihormonit palautuvat normaalitasolle. Tämä tunnetaan rentoutumisreaktiona. Sen seurauksena kaikki elimistön toiminnot palautuvat normaaleiksi. Tällöin on jälleen mahdollista palata korkeampaa aivotoimintaa vaativan työskentelyn pariin.

Nykyelämässä harvoin kohtaamme karhuja tai joudumme muutenkaan hengenvaarallisiin tilanteisiin. Elimistömme hälytysjärjestelmä on kuitenkin aina valppaana ja reagoi helposti erilaisiin ärsykkeisiin, sekä sisäisiin että ulkoisiin. Saatamme esimerkiksi säikähtää äkillistä kovaa ääntä, jolloin sama mekanismi aktivoituu. Huomatessamme, että säikähdys oli aiheeton eikä vaaraa ole, rentoudumme jälleen ja palaamme normaalitilaan. Hälytysjärjestelmä aktivoituu myös fysiologisista syistä, esim. verensokerin laskiessa liian alas tai väsyessämme. Tällöin aivot saavat käskyn tankata energiaa, syödä ja levätä, jonka jälkeen palaudumme taas normaaliin toimintakykyyn.

Vaikka työelämässä ei ole juurikaan todellisia uhkia, on elimistömme usein jopa pitkäkestoisessa stressitilassa. Tämä johtuu siitä, että aiheutamme hälytyksiä ja ylläpidämme uhkatilanteita omilla ajatuksillamme. Esimerkiksi erilaiset työpaikan ristiriitatilanteet tai käynnissä olevat ja tulevat muutokset saavat meissä aikaiseksi erilaisia pelkoajatuksia ja uhkakuvia. Nämä ajatukset puolestaan laukaisevat saman primitiivisen stressireaktion. Ja kun ylläpidämme ajatusta pelottavasta ja uhkaavasta tilanteesta, ei elimistöllämme ole tilaisuutta palautua hälytystilasta takaisin normaalitilaan, vaan stressitila pitkittyy. Näin saatamme olla todella pitkiäkin aikoja tilassa, jossa emme pysty hyödyntämään aivojemme täyttä kapasiteettia.

Oman ajattelumme roolin ymmärtäminen on tärkeää stressin vähentämisessä. On olennaista oivaltaa, että omat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme. Tällöin turha stressi vähenee ja saamme käyttöömme huikean määrään lisää aivokapasiteettia, jonka hyödyntäminen on ollut mahdotonta stressitilassa. Ennen tunnetta on aina ajatus, joskus se on vain niin nopea, ettemme ehdi panna sitä merkille. Aluksi voi tuntua hankalalta ajatella, että tunteemme ovat aina oman ajattelumme seurausta, eivät suoraan ulkopuolisten olosuhteiden aiheuttamia. Kun kuitenkin mietimme asiaa, huomaamme, että aivan kaikista asioista on mahdollista ajatella monella tavalla. Se miten kustakin asiasta kulloinkin ajattelemme, riippuu osaltaan mielialastamme, väsymystilasta ja lukemattomista muista seikoista.

Aina kun ajatuksiimme liittyy pelkoa, uhkaa, tarvetta suojautua tai puolustaa itseämme tai vaikuttaa toisten silmissä tietynlaiselta, aivomme aktivoituvat stressitilaan ja otsalohkon toiminta kytkeytyy pois päältä. Tämä voi tuntua yllättävältä, onhan työelämä pitkälti rakentunut suorittamisen ja pätemisen varaan. Aivot toimivat kuitenkin parhaiten silloin, kun olotilamme on rento, avoin ja positiivinen. Silloin aivokuoremme uloin osa ja otsalohko toimivat parhaiten ja kykenemme luovaan ongelmanratkaisuun, pystymme näkemään eri vaihtoehtoja laajasti, näemme yhteyksiä asioiden välillä, pystymme rakentavaan yhteistyöhön ja saamme parhaita ideoita. Kun taas olemme kireitä, stressaantuneita, väsyneitä, peloissaan tai paineen alla, ajattelumme kapeutuu, näemme herkemmin uhkia ja vaihtoehtojen määrä sekä laatu supistuvat. Emme pysty paremmanlaatuiseen ajatteluun, vaikka haluaisimmekin. Aivojen on fysiologisesti mahdotonta toimia parhaalla mahdollisella tavalla, kun keho on stressitilassa.

Joukosta löytyy aina joku, joka ajattelee toimivansa tehokkaimmin pienen paineen alla. Tämä onkin totta tietynlaisten rutiininomaisten tehtävien kohdalla. Kuitenkin korkeampaa aivotoimintaa vaativien tehtävien kohdalla on toisin. Monikaan ei ehkä tiedä, kuinka huikean paljon paremmin, laadukkaammin ja tuloksellisemmin hän pystyisi työskentelemään rennossa, avoimessa ja positiivisessa olotilassa.

Haluaisin haastaa teidät mukaan pieneen ajatusleikkiin. Jos aivojen toiminnan ja kokemuksen rakentumisen merkitys ymmärrettäisiin syvällisesti, mitä siitä seuraisi käytännön tasolla?

 Annukka Tihinen
Tuntiopettaja, Täydennyskoulutus

 

Kulttuuria Karjalan kunnailta

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 15.4.2013, klo 15:13
Kulttuuria Karjalan kunnailta

Culma- hankkeen matka Petroskoihin 10.-12.4.2013.

Tapahtumatuotannon ja kulttuurimatkailun täydennyskoulutuksen Culma- hankkeen käynnistysseminaari 11.4.2013 Petroskoissa onnistui monella tasolla. Hankkeen venäläiset kumppanit esittelivät laajasti omien alueidensa tapahtumatuotanto- ja kulttuurimatkailutoimintaa. Karjalan alueen kunnissa kuten Olonets (Aunus), Pryazha ja Kostamus on runsaasti kulttuuritarjontaa. Esityksistä jäivät mieleen mm. Kostamuksen monikulttuurisuus: suomalaisten avulla kaupunki rakennettiin lähes tyhjästä ja kaupunki imi asukkaita ympäri venäjää. Kaupunki on nykyisin eräänlainen venäläisten kansojen sulatusuuni, jossa asuu 26 eri kansallisuutta. Juhlia riittää ympäri vuoden.  Huhti-toukokuussa vietetään kaupungin 30 vuotisjuhlia näkyvästi mm. White Roads -projektin avulla. Pryazhan alueella järjestetään useita mielenkiintoisia tapahtumia, mm. Kindesavan huumorifestivaali (10 000 vierailijaa) ja Karjalassa kolmet koiravaljakkokilpailut ja jopa lajin MM-kisat. Kinnermäen kulttuurifestivaaleilla käy 10 000 - 20 000 vierasta tapahtuman aikana kesällä. Olonetsissa järjestetään mm. hanhien juhla huhtikuussa, kun kevätmuuton yhteydessä pelloille laskeutuu tuhansia hanhia. Lisäksi järjestetään mm. suourheilun kilpailut, jossa lajeina jalkapallon lisäksi mm. sulkapallo, tennis ja lentopallo. Olonetsissä järjestetään joulukuun alussa joulupukkifestivaalit isäntänä Karjalan joulupukki Pakkaine, ja muina vieraina mm. Pakkasukko sekä Siperian Jakutian ja Rovaniemen joulupukit. Kirkkomusiikin ystäville järjestetään Olonetsissä ortodoksisen lauletun kirkkomusiikin festivaali karjalaksi ja venäjäksi.

Kaiken kaikkiaan useat Karjalan tapahtumat ovat kilpailuhenkisiä mutta leikkimielisiä, ja niiden teemat on kehitetty kylän tai alueen omista vahvuuksista.

Lucia ja Jussi esittelivät seminaarissa Oamkin kulttuurialan ja liiketalouden yksikön opetus- ja tk-toimintaa. Lisäksi Lucia esitteli suomalaisten hankekumppaneiden eli Oulun juhlaviikkojen tapahtumatuotantoja ja Oulun sekä Pudasjärven kaupunkien tapahtumatoimintaa ja luovien alojen kehittämistä.

Kun virallinen seminaariosuus oli ohi, Petroskoin yliopiston ja hankekumppaneiden muodostama isäntäväki johdatti meidän paikalliskulttuurin äärelle, ja saimme maistella illallisella erilaisia perinneruokalajeja ja juomia. Joka välissä kohoteltiin maljoja, kaikki tietenkin toinen toistaan parempien maljapuheiden saattelemina. Yritimme itsekin kehua ja kiittää vuolaasti isäntiämme upeasta kokemuksesta, sekä sanoa edes yhden sanan venäjää jossain kohdin: Spasiba! (kiitos). Erilaisten tarinoiden kertominen ja vastapuolen naurattaminen kuuluivat seurusteluun, vaikka läsnä oli varsin arvovaltaisia henkilöitä, mm. yliopiston Krimel-instituutin johtaja. Isäntämme Denis Pyzhikov toimi tulkkina erittäin ansiokkaasti koko illan ajan, vaikka moni isännistäkin osasi englantia erinomaisesti. Saimme myös seurata paikallisen kulttuuri- ja taideopiston (Karelian College of Culture and Arts) tanssin opiskelijoiden huikeaa tanssiesitystä ravintolassa. Muutamia kulttuurierojakin tuli tässä yhteydessä havaittua. Venäläinen yleisö osallistui innokkaasti taputtaen ja huutaen kaikkiin ohjelmanumeroihin. He myös lähtivät mukaan kaikkiin tanssinumeroiden välissä leikittyihin seuraleikkeihin. Yleisössä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä. Me suomalaiset istuimme turvallisesti salin takarivissä hämärässä ja vältimme onnistuneesti kaikki tanssiin hakuyritykset. Olemme selvästi ujompaa sorttia kuin Karjalan asukkaat!

Petroskoi on Karjalan alueen pääkaupunki. Noin 200 000 asukkaan kauppakaupunki sijaitsee Karjalan eteläosassa. Matkaa Ouluun noin 750 km ja ajomatka kestää noin 12 tuntia riippuen tullimuodollisuuksista.

Automatkalla Etelä-Karjalassa ja Petroskoin kaduilla kävellessä kävi selväksi, että Karjalassa tuloerot ovat hyvin suuret. Nuhruinen maaseutu muuttuu hyvin äkisti Petroskoita lähestyessä teollisen kaupunkimaiseksi. Karjalan alueen metsiä ei ole hoidettu tai juurikaan hyödynnetty, ja niiden puuvarantoa voisi taloudellisesti hyödyntää alueen kehittämisessä, jos omistaja eli Venäjän valtio niin haluaisi. Karjalan maaseudun kylistä on väki muuttanut jatkuvasti kasvukeskuksiin. Maaseutu on tyhjentynyt, kuten on monin paikoin käynyt Suomessakin.

Yllätyimme positiivisesti moneen kertaan matkan aikana, esim. kun kysyimme neuvoa englanniksi tai sanakirjasta huonoa venäjää sopertamalla, saimmekin vastauksen selvällä suomen kielellä! Karjalan kieltä osasi aina joku ja sitä ymmärsi varsin helposti. Tulipa välillä vastaan joku venäläinenkin, joka oli kiinnostuksen vuoksi opetellut suomea.

Perjantaiaamuna oli lähdettävä vastentahtoisesti kotimatkalle. 12 tunnin pituinen automatka ei tuntunut läheskään niin houkuttelevalta kuin paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja –kohteisiin tutustuminen. Valitettavasti aikataulumme ei sallinut jälkimmäisiin enää aikaa käytettäväksi. Kaikille kolmelle matkalaiselle jäi vielä paljon tutustuttavaa myöhempiä matkoja varten. Lyhyt visiitti oli täydellinen kokemus ja kulttuurikylpy, joka sytytti halun tietää ja oppia lisää Karjalasta ja Venäjästä. Suosittelemme lämpimästi vierailua Petroskoihin ja Karjalan seuduille.

Culma-hanke on nyt virallisesti käynnistynyt ja toiminnan suunnittelu jatkuu mm. hankepartnereiden tarpeiden kartoittamisella. Hanke kestää 7.10.2014 saakka.

- событие группа (Tapahtuma-ryhmä eli Lucia Jakobsson, Heikki Timonen ja Jussi Haukkamaa)

Koko kirjoitus »

Etsintäkuulutus: Kenestä Vuoden alumni 2013?

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 15.4.2013, klo 10:50

Vuoden alumnin nimitys on kunnianosoitus Oamkista valmistuneelle omalla alallaan ansioituneelle henkilölle. Valinnassa yleisiin kriteereihin kuuluvat oman koulutustaustan ja Oamk-identiteetin esiinnostaminen sekä tunnettuuden lisääminen. Mikäli erityistä aihetta on, voi kollegio nimittää myös vuoden kunnia-alumnin sellaisesta henkilöstä, joka ei ole valmistunut Oamkista, mutta joka on erityisen ansiokkaasti tehnyt työtä Oamkin tai alumniyhdistyksen toiminnan eteen.

Käytännössä Vuoden alumni on kunnianosoituksen lisäksi myös edustustehtävä. Hänet kutsutaan seuraavan vuoden ajan kunniavieraana Oamkin tilaisuuksiin. Hän voi olla mukana opiskelija- ja alumnirekrytoinnissa. Vuoden alumni toimii edustuskasvona sekä alumniyhdistyksen että Oamkin puolesta.

Vuoden alumnin valitsee alumniyhdistyksen kokoama kymmenen henkilön muodostama kollegio, johon kuuluu jäseniä Oamkin eri yksiköistä sekä alumniyhdistyksestä. Vuoden alumni 2013 julkistetaan syksyllä.

Ja keitä ne aikaisemmat vuoden alumnit sitten ovat olleet? Kerrataanpa vielä:

Vuonna 2012 arvonimen sai Kulttuurialan yksiköstä valmistunut medianomi, taikuri Joni Pakanen: http://www.jonipakanen.com/

Vuonna 2011 Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä valmistunut sosionomi (YAMK) Teemu Vähä: http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/302/

Vuonna 2010 Raahesta valmistunut Tony Manninen: http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/237/

Vuonna 2009 Kulttuurialan yksiköstä tanssinopettajaksi valmistunut Sanna Hirvaskari http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/168/

Ehdotettavan henkilön ei tarvitse olla alumniyhdistyksen jäsen, vaan ehdolle voi asettaa kenet tahansa Oamkista valmistuneen, omalla alallaan arvonimensä ansaitsevan henkilön. 

 Joko sinulle tulee mieleen sopiva ehdokas? Aikaa esityksen tekemiseen on 15.5.2013 saakka!

Lisätietoja ja lomake esityksen tekemistä varten: http://www.oamk.fi/yhteistyo_ja_palvelut/alumnit/ajankohtaista/?id=31346

 

Kolme Vuoden alumnia: Teemu, Joni ja Tony.

Jälleen Italian keväässä!

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 14.4.2013, klo 22:26
Jälleen Italian keväässä!

 

Jo pari kertaa aikaisemmin minulla on ollut mahdollisuus vierailla keväisessä Italiassa, joten pitääkin paikkansa, ettei kahta ilman kolmatta. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi reissukseni ja nyt tuntuukin, että italian kielen opiskelu tulevaisuutta ajatellen saattaisi olla hyödyllistä, uusia seikkailuja siis odotellen. Olen aikaisemmin ollut opettajavaihdossa Triestessä, joista ensimmäinen reissu oli ikimuistoinen seikkailu Islannin tuhkapilvien ansiosta. Toinen Tristen opettajavaihto oli viime keväänä ja onnistui hyvin ilman suurempia kommelluksia.

Nyt keväinen Italian vierailuni suuntautui Roomasta noin 130km etelään Cassinon kaupunkiin, jossa Working with Music -kansainvälisen hankkeen toinen seminaari pidettiin 24.-25.3.2013. Hankkeen tarkoituksena on antaa nuorille italialaisille musiikin ammattilaisille mahdollisuus päästä työharjoitteluun Eurooppaan oppimaan kansainvälisyyttä työelämätaitojen ohella paremman työllistymisen toivossa. Lähettävinä kouluina toimivat italialaiset konservatoriot ja vastaanottajina on ollut jo lukuisa joukko musiikin eri organisaatioita ympäri Eurooppaa.

Vuosi sitten yksikön johtajamme Riitta Tötterström otti osaa ensimmäiseen seminaarin ja nyt minä sain vuorostani mahdollisuuden osallistua tähän toiseen seminaariin. Suomesta Metropoliasta oli edustus, mutta muuten osallistujat olivat etupäässä Keski-Euroopasta ja Italiasta. Mukavaa ja kansainvälistä porukkaa ja keskustelu virtasi vuolaana. Pöytäseurueissa puhuttiin italiaa, englantia, ranskaa, saksaa, eli välillä tuli tunne, että puhuimme yhdessä "vieraita kieliä". Yllätyksenä minulle oli, että suurin osa seminaarin puhujista puhui ainoastaan italiaa, joka simultaanitulkkauksen kautta käännettiin englanniksi. Kuulokkeista kuului molemmat kielet päällekkäin ja todella kovaa, joten kuuntelu ja ylipäätänsä keskittyminen siihen, mitä puheenvuorossa käsiteltiin, oli todella haastavaa. 

Puitteet seminaarille olivat mitä loistavimmat. Kokoonnuimme historiallisesti kuuluisaan Montecassinon linnoitukseen, joka oli tärkeä saksalaisten ja liittoutuneiden taistelukenttä toisen maailman sodan aikana. Nyt sodassa kärsinyt linnoitus luostariyhteisöineen on vuosien kuluessa restauroitu entiseen asuunsa. Nykyään siellä elää edelleen noin parikymmentä munkkia muusta ympärillä olevasta elämästä eristäytyneenä.

http://www.montecassino.it  

Seminaariohjelma oli mielenkiintoinen; saimme kuulla nuorien muusikoiden kokemuksia työharjoittelusta ja myös siitä, mitä uutta heidän elämäänsä oli avautunut harjoittelun myötä. Myös isäntäkoulujen edustajat kertoivat kokemuksiaan. Yhteisenä kokemuksena tuli vahvasti esille, että tällaista yhteistyötä tarvitaan.  Toisaalta ehkä pieniä näkemyseroja meille suomalaisille tuli nuorien muusikoiden työharjoittelun merkityksestä. Nuorten muusikoiden kokemuksista korostui, kuinka heidän oma soitto-/laulutaitonsa oli mennyt eteenpäin. Toki tämä on tärkeää jokaiselle muusikolle. Suomalaisen kollegamme kanssa keskustelimme siitä, kuinka tärkeää nuorille muusikoille on oppia tekemään muusikon työtä monipuolisesti. On tarpeellista saada tuntumaa siihen, mitä erilaisia taitoja työelämä odottaa nykyään myös nuorilta muusikoilta. Yksinomaan pelkkä soitto-/laulutaito ei enää riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan mm. sosiaalisia taitoja, laajempaa näkemystä työstä, avoimuutta, halua ja taitoa markkinoida omaa osaamista jne., tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Harjoitteluun tulevan muusikon työsuunnitelmassa tulee olla kirjattuna monipuolisesti erilaisia tehtäviä soittamisen lisäksi, koska näin voidaan mahdollisesti välttää uupuminen liiallisen soittamisen vuoksi.

Toki seminaariohjelman lisäksi saimme nauttia maittavista italialaisista ruuista, jotka valmisti ja tarjoili nuoret ravintola-alan opiskelijat Istituto Alberghierossa. Nuorimmat opiskelijat olivat noin 15-vuotiaita, mutta hienosti he selvisivät tarjoilusta tärisevistä käsistä huolimatta. Italialaiseen tyyliin meillä oli perjantaina 22.3. illallinen ennen konserttia, mutta lukuisten maittavien alkupalojen vuoksi emme ennättäneet syödä lainkaan varsinaista pääruokaa, koska konsertti oli alkamassa. Uskoisin, että kaikki saivat syödä kylläkseen ilman pääruokaakin. Loppujen lopuksi myöhästyimme siitäkin huolimatta konsertista noin puoli tuntia. Kukaan ei katsonut kelloa tai hermostunut konsertin myöhästymisestä, vaan se alkoi sitten kun kaikki asianomaiset olivat saapuneet paikalle. Olisiko meillä tiukkojen aikataulujemme kanssa tästä jotakin opittavaa? 

Lauantaina oli mahdollisuus tutustua Montecassinon museoon ja ottaa osaa vesperiin. Vierailimme lisäksi Cassinon historiallisessa museossa, jossa esiteltiin seikkaperäisesti toisen maailmasodan tapahtumia Montecassinon kukkuloilla. Julmaa, vaikuttavaa ja raskasta.

Syksyllä 2013 saamme musiikin osastolle kaksi nuorta muusikkoa työharjoitteluun; viulistin Triestestä ja cornistin Frosionesta. Odotamme heitä innolla ja avoimin mielin. Seminaarin yhteydessä tapasin cornistin, Matteo Mastropietron. Kehotin häntä opiskelemaan ahkerasti englantia ennen Ouluun saapumista. Kerroin myös talvesta, vaatetuksesta ja muusta tarpeellisesta. Ihmetykseni oli suuri, kun Matteo tiedusteli, onko meillä koskaan aikaisemmin ollut ulkomaisia opiskelijoita. Varmaankin hän on ajatellut tekevänsä suuren kulttuurisen teon halutessaan harjoitteluun pohjoiseen Ouluun ja Suomeen. En jatkanut enää kyselemällä, ajatteliko hän, että täällä kävelee jääkarhuja kaduilla tms. arktisia juttuja. Matteo sai tietää, että jo musiikin osastolla on ensi syksynä ainakin kolme italialaista nuorta muusikkoa sekä mahdollisesti muita vaihto-opiskelijoita tanssin ja viestinnän osastoilla. Matteo ei siis tule pohjoisen periferiaan, vaan vireään ja kansainväliseen seuraan Oamkssa ja koko Oulun seudun alueella. Tervetuloa kansainvälisyys!

Jaana Sariola

Koko kirjoitus »

« Edellinen 1 ... 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 ... 353 Seuraava »