HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 ... 353 Seuraava »

Olisitko elämäni viimeinen, elämäni vappu

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 5.5.2013, klo 20:18

Takana on elämäni kirkkaasti pisin ja paras opiskelijavappu. Samalla se taisi myös olla opintojen huikeasta etenemisvauhdista johtuen vapuistani viimeinen. Kuinka pitkä, kostea ja riehakas, sen aion sensuroida tästä blogista kokonaisuudessaan. Koska vappuna tapahtui paljon asioita, aion kertoa sen kulun topein ja flopein satunnaisessa järjestyksessä.

Topit:

1. Päiväkännirekrytointi
Olin elämäni ensimmäistä (ja ilmeisesti myös viimeistä) kertaa Hevimestan päiväkänneillä. Jotenkin suustani lipsahti, että olisi joskus itse hauska päästä mukaan tekemään speksiä, ja lopputulos on, että ilmeisesti ensi keväänä teenkin.

2. Pussikaljat tuntemattomien teekkareiden kanssa
Eksyin seurueeseen, jossa oli kaverini ja tämän kavereita. Lopulta kaveri häipyi olutmaistajaisiin, ja minä jäin viiden tuntemattoman teekkaritytön kanssa Kuusisaaren paviljongin viereen pussikaljoittelemaan. Vai olivatkohan ne edes teekkareita?

3. Bioanalyytikot
Niitä oli vaihteleva määrä bilettämässä kämpilläni kolmena eri päivänä. Ne kylvivät serpentiiniä, pahvimukeja ja tavaraa ympärilleen, ja yksi hukkasi jopa korunsa ja lompakkonsa, jotka kuitenkin sitten löytyivät. Yksi niistä toi jopa sekalaisen lääkisseurakunnan tänne bilettämään mukanaan. Kukaan ei kyllä tainnut tuntea niitä lääkäreitä. Bioanalyytikot olivat suunnattoman hauskoja tyyppejä, ja saman alan edustajista oli myös iloa viimeisenä päivänä: yksi väsynyt ikiliikkuja vuodatti pari vappukyyneltä. Kukapa muukaan olisi tuolloin rientänyt silittelemään päätä kuin bioanalyytikko.

4. Futiskingi
Joka vappu sitä on Vessun kanssa pelattava ja vielä tuomaripillin kera. Tällä kertaa minä voitin kaikki kahdeksan matsia.

5. Tynskä
Tänä vappuna tehtiin kaksi ennätystä. Ensimmäisellä kerralla tynnyrisaunassa oli 31, toisella 33 tyyppiä ikään, sukupuoleen ja haalareihin väriin katsomatta. Ensimmäisellä kerralla mukana olin myös minä. Toisella en.

6. Deja vu
Vuosi sitten vappuna kohtasin Otokylän nurmikolla kaverini lapsuudenystävän, joka sattui olemaan entisen kesätoimittajakaverini naapurin vaimo Evijärveltä. Tänä vappuna, ja vielä tismalleen samassa paikassa, kohtasin evijärvisen tytön, joka oli entisen kesätoimittajakaverini kavereita. Sennin reaktio: "Tuttu tyttö. Mistä ihmeestä sä näitä joka vappu löydät?"

7. Pettymys
Päivän jo alkaessa hämärtää, esittelin itseäni jollekin kaverin kaverille. Tällöin tämä tradenomi kivahti, että "Sinäkö nyt olet se Daniel Wallenius? Olen vähän pettynyt." Hän oli odottanut sliipattua suomenruotsalaista ja nimeä kantoikin viiksekäs pitkätukka suomipaidassa.

8. Suomi-paidat
Koska teemamme Vappurallyssä oli ny rillataan, ostimme Vessun kanssa kirpputorilta Suomi-paidat. Ne olivat kaverin mielestä niin hirveät, että päätimme kiusaksi laittaa ne päällemme. Kävimme kirpputorilla, kaupassa, alkossa, Vessun kotona ja Hesessä ne päällä.

9. Reippaat pojat
Ollessamme Hesburgerissa Suomi-paidat päällä söimme pöydässä hampurilaisiamme odotellessa ranskalaiset pois. Myyjän tuodessa hampurilaiset, se kysyi, olemmeko jo syöneet ranskalaisemme. Vastasimme myöntävästi, jolloin myyjä totesi meidän olevan reippaita.

10. Painimatsi
Kohdassa 7 mainittu tradenomi vannoi jaksavansa heittää minut puskaan. Se löysi itsensä puskasta neljästi, minä kerran. Ei kannata uhota.

11. Aamukahviseuraa
Meillä olivat vapun aikana yötä sekä Vessu että yksi uusi tuttavuus. Meillä ei ollut kahvia, ja kun kuulimme tämän uuden ystävämme menevän naapuriin kaverinsa luo kahville, tuppauduimme mukaan Suomi-kamoissamme. Uusi tuttavuus kuulostaa ehkä hieman pervolta, mutta ihan oikeasti se ei ole sitä.

12. Tiim spiritti
Teimme Vappurallyyn joukkueen, jossa oli kaksi journalistia, yksi pianisti ja n-määrä logopedeja, eikä kukaan tuntenut toisiaan. Alussa satoi ja kaikkia otti päähän, mutta lopussa vedimme täysiä pisteitä joka rastilta. Salaisuutemme olivat yhteneväinen pukeutuminen sekä huikea musiikkirepertuaarimme: lauloimme Den glider inin ainakin sata kertaa. Listalla olivat myös Poika Saunoo, Selvä päivä, Ny Rillataan ja Tapparan maalilaulu. Voittoa ei irronnut, mutta täsä mää olen!

Ja sitten flopit:

1. Krapula
No tarvitseeko tästä sanoa yhtään enempää? Yleensä en kärsi siitä, mutta tänä vappuna se oli harmillisen ikävä.

2. Sotku
Okei, meillä oli kovat bileet. Tämän seurauksena joka paikka oli täynnä hiekkaa, serpentiinejä, paperimukeja ja oksia. Nyt on siistiä.

3. Poika
Vappurally-rekvisiittamme kuului myös futisvuosina minulle unohdettu Norrvalla Cupin P-15-sarjan pronssipokaali, jonka otimme rekvisiitaksi. Ensinnäkin sen reunat olivat käsittämättömän terävät, ja se viilsi minulle kolme haavaa jo ennen ensimmäistä rastia. Viimeisellä rastilla se sitten kiskaisi sellaisen vekin toiseen etusormeen, että kolme laastaria ja paperipyyhekään eivät riittäneet lopettamaan verilöylyä. Toisekseen siinä oli jotain ihme sotkua (epäilen, että linnunkakkaa, joka tuli siihen erään sirkuttajan lentäessä sisään ikkunasta viime kesänä). Kolmannella rastilla eräs tuttu musiikinopiskelija pesi sen skumpalla ja sen jälkeen siitä juotiin sitten kaikki, mitä irtosi. Laulun säestämänä tietysti.

On tässä viikon aikana tehty muutakin kuin biletetty, krapuloitu ja nukuttu. Lauantaina olin Torniossa, Rajalla-kauppakeskuksessa, muotinäytösmallina. Tunsin olevani hieman väärässä paikassa, koska juontajana oli Saija Palin ja malliluettelossa komeilivat myös Hunksit. Kaikki meni kuitenkin ihan kohtalaisesti siihen asti, että oli aika palauttaa vaatteet. Ostin britticonverset, mustavalkoraidalliset housut ja kaksi t-paitaa. Tornio tulee kalliiksi.

Vapun jälkeen olen paiskinut kouluhommia. Suurin työllistäjä on edelleen ollut Particle Plays-baletti, jossa humahti huomaamatta lähes kokonainen työpäivä projektisuunnitelmien ja muiden tekemisessä.

Viikonlopun olen ansaitusti (jos lasketaan vuoden suoritettu opintopistemäärä) levännyt. Ostin ison kasan irtokarkkia ja hyvää ruokaa ja syvennyin lukemaan kirjoja, sekä pelaamaan kympillä heräteostamaani GTA San Andreasia. Perjantaina kävimme Otto K:ssa katsomassa Suomen tuherruksen Saksaa vastaan. Vähemmän yllättäen kolme nelihenkisestä seurueestamme joi pelkkää limsaa.

Tänään istuin pitkän tovin Eepun kanssa Coffee Housessa ja kiertelemässä ympäri Toppilaa, Tuiraa, Pateniemeä ja Herukkaa valokuvaamassa. Päivä oli kaunis ja ehkä rentouttavin tähän mennessä tänä keväänä. Näin illalla olen jälleen palannut Particle Playsin pariin. Huomenna jatkuvat työt.

Kesää ja ansaittuja talviunia kohti

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 2.5.2013, klo 19:55

Taannoisiin viikkoihin on jälleen mahtunut tapahtumia laidasta laitaan. Suurimpana epäilemättä useille opiskelijoille lukuvuoden päättymistä merkitsevä juhla, vappu. Opiskelijakunnalle tämä merkitsi vuoden suurimman ja mahtavimman rastisuunnistuksen järjestämistä, joiden valmisteleminen on toki aloitettu jo kuukausia sitten.

Aamusta iltapäivään kestäneet sadekuurot ja koleahko sää eivät lannistaneet juhlakansaa, vaan liikkeellä oli jälleen satoja suunnistajia. Jälkipelit ja juhlien huipennus vietettiin perinteiden mukaan kesäteatterilla. Setämies kärsii ilmeisesti jonkin sortin talvista kaamosmasennusta vastaavaa turnausväsymystä näin kevät aikaan ja oli väsymykseltään kykenemätön pääsemään kesäteatterille vipatuttamaan vipattelevia tanssahdusjalkojaan.

Työn alla on alkuvuodesta saakka ollut päivitettävä strategia opiskelijakunnalle. Vuonna 2011 voimaan astunut strategia tulee tiensä päähän vuoden vaihteessa ja niinpä on jälleen uuden strategian luomisen aika. Viime viikon tiistaina pidimme kaikille halukkaille avoimen strategiaseminaarin, jossa vanhemmat toimijamme kertoivat osallistuneille OSAKOn historiasta ja vieraamme, Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan - Metkan koulutuspoliittinen asiantuntija, aiempi opiskelijakuntatoimija Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – JAMKOsta, Aku Aarva, piti alustuksen strategiatyöstä. Seminaari tarjosi paljon hyviä ajatuksia osallistujille, mutta ilmeisen epäseksikäs aihe aiheutti varmaankin sen, ettei paikalla ollut kymmentä osallistujaa enempää.

Viime viikon keskiviikkona pidettiin opiskelijakunnan sääntömääräinen kevätkokous. Kokouksessa hyväksyttiin toimintavuoden 2012 toimintakertomus ja tilinpäätös. Kokouksessa täydennettiin myös helmikuusta asti vajaana toiminutta hallitustamme. Tervetuloa mukaan Pinja! Tässä vaiheessa vuotta katseen voi siis viimein kääntää kokonaan kuluvaan vuoteen, kevääseen – tai mitä siitä tässä vaiheessa on enää jäljellä – ja syksyyn.

Kaiken toiminnan lomassa olemme toimittaneet ensi vuoden kalenterimateriaalin eteenpäin ja työn alla on hyväksymiskirjeiden mukana uusille Oamkilaisille lähetettävä Uuden Opiskelijan Opas. Vuoden toinen Osakolainen julkaistiin pienien toimitusvaikeuksien siivittämänä perjantaina, kuitenkin onneksi ennen vappua.

Suuren kysynnän vuoksi järjestimme lauantaille retken Ranuan eläinpuistoon. Reissu oli järjestäjien ja osallistujien mielestä oikein onnistunut, vaikka eläimet viettivät pahimmoilleen päiväuniaan seurueemme visiitin aikana.

Kulunut päivä kului opiskelijakunnan hallituksen ja sihteereiden kanssa evakossa puolivuotiskertomuksen ja viestintästrategian merkeissä. Niin on mennyt aika kuin siivillä, tuntuu että vastahan se oli kun vuosi vaihtui ja nyt pitää olla kasaamassa kulunutta alkuvuotta kasaan, ennen kuin toimijat siirtyvät kesätöihin ja –lomille.

Ps. OSAKOn hallitus valitsi vuoden opettajaksi tänä vuonna Kulttuurinalan yksikön lehtorin Pasi Särkelän. Pasi ei päässyt kesäteatterille pokkaamaan palkintoaan, toimitamme sen perille tavalla tai toisella ennen pitkään. Onnea Pasi!

 

Strategiatyö

Tilinpäätös ja vappu

Saavu kesäyö

 

Tapio Korhonen, pääsihteeri

May Day Update-Vappu

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 1.5.2013, klo 23:48

This week was a very busy one indeed as there were so many events that happened during the same week especially yesterday (30th of April 2013). At the streets of the city of Oulu were people celebrating with their friends especially the students who were colorfully dressed in their various overalls (which also represents their various departments in school). The interesting thing is these events that happened yesterday were just the eve of the main event which is the May Day (May 1st). It is one of the biggest (if not the biggest)student events here in Finland and that day is usually observed as a national holiday also.

Vappu, as it is commonly called is the 1st of May each year, which is the day that workers and students are mostly celebrated in Finland. According to one of the articles published in OSAKO’S blog, it clearly explains the idea behind this memorable event and it is quoted thus: “On Vappu we celebrate the workers and students. For many it also means the beginning of summer season; some visit their summer cottage for the first time after the winter and some throw their first barbeque party. You will be seeing balloons and paper streamers, kids (and maybe grown-ups, too) dressed in funny costumes, parades, live music, and probably some political speeches. People will be having picnics in the parks wearing their student caps, eating doughnuts and drinking sima. But as are located 65 degrees north, a wise Vappu-person prepares a plan B in case of rain and sleet.”

In conclusion, a day (April 30th) before the May Day (May 1st) is usually more memorable than the actual day as many student parties are usually organized on this day. This provides a very good opportunity for students to spend some nice moments with their friends and their loved ones as well. Below is one of the Vappu pictures I extracted from one of my friend’s Facebook pictures. What an interesting event!

Tuulahdus Italiasta

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 29.4.2013, klo 12:25
Tuulahdus Italiasta

Olin viime viikon opettajavaihdossa Torinossa, Italiassa. Italiassa oli kaunis kevät, kunhan perille pääsi. Matka ei ollut mutkaton, sillä se piti taittaa parin välilaskun kautta.

Aluksi lennettiin Oulusta Tukholmaan, ja sieltä lähdettiin Saksaan. Lentokoneeseen tuli kuitenkin vikaa ja sen piti palata Tukholmaan. Seuraavana päivänä oli Lufthansan lakko (jonka vuoksi matkapäivää oli jo aikaistettu), joten Tukholmassa piti viipyä pari yötä.

Käytin kuitenkin ajan hyödyksi Skansenilla ja kiertoajelulla, joten päivä oli ihan mukava.

No, tiistaina sitten pääsin Torinoon saakka. Opiskelijoita en kuitenkaan silloin ennättänyt nähdä, heille olisi pitänyt olla opetusta johtamisesta. Olivat kuulemma olleet pettyneitä, kun ei vieras saapunutkaan. Ehkä sitten toisena vuonna!

Politecnico di Torino on teknillispainotteinen yliopisto, luontevasti sijaiten 900 000 asukkaan teollisuuskaupunki Torinossa. Oma opetuksenikin olisi ollut insinööriopiskelijoille. Opiskelijaryhmät ovat isoja, omassanikin olisi ollut yli 100 opiskelijaa.

Yliopistorakennus oli suuri, osassa tiloissa toimii myös yhteistyöyrityksiä. Minulle esiteltiin mm. cnc-työstökoneita ja robotteja sekä erilaisia prototyyppejä mekaniikan osastolla. Osastolla on noin 1 500 opiskelijaa ja henkilökuntaa reilu sata. Näin ollen osasto on suurin piirtein Oamkin Liiketalouden yksikön kokoinen. Yhteensä Politecnicossa oli 11 osastoa, mm. arkkitehtuuri ja tietojenkäsittelytieteet.

 

Torstaina vietettiin Italian itsenäisyyspäivää, joka on maassa tärkeä juhla. Katukuvassa näkyi paljon ihmisiä toreilla sekä mm. jonglöörejä liikennevaloissa. Pieniä autoja oli kaikkialla, kuten muinakin päivinä. Ainoan Lamborghinin näin Tukholmassa!

Vapaa-aikana ajelin raitiovaunuilla kaupungilla ja tein ostoksia. Nähtävyydet jäivät nyt välistä, Torinossa on mm. maailman toiseksi suurin Egypti-museo. Säät suosivat, lämmintä oli noin parikymmentä astetta päivisin. Tosin rankkasadekin yllätti kerran. Rankka, mutta antoisa reissu, jossa oli seikkailun makua!

 

Terhi Mustakangas

Opettaja

Koko kirjoitus »

Kohti vappua

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 26.4.2013, klo 11:42

Takana on jälleen mielettömän kiireinen, mutta antoisa viikko. Heräsin maanantaina Lappajärvellä kello 6.30. Pakkasin kesärenkaat auton perään ja ajoin vaihdattamaan ne paikalliseen korjaamoon. Ajoin takaisin mökille, kannoin talvirenkaat varastoon ja söin runsaan munapekoniaamiaisen äidin kanssa. Jo puoli yhdeksän maissa istuin autossa matkalla kohti Oulua.

Valitsin tällä kertaa hieman poikkeavan reitin. Yleensä ajan ensin kasitietä Kokkolaan, jatkan Jyväskyläntietä Teerijärvelle asti, ajan Teerijärven keskustan läpi Evijärvelle ja sieltä Lappajärvelle. Tämä reitti on hieman pidempi, mutta valitsen sen aina, koska Teerijärvi kuuluu mielestäni Suomen kauneimpiin kyliin. Se on pienenpieni umpiruotsinkielinen puutaloidylli pienen järven rannalla.

Nyt minulla oli kuitenkin kiire Osuman päivystykseen, joten ajoin suorinta tietä halki Kaustisen, Toholammin, Sievin ja Ylivieskan. Reitti on paljon tylsempi, mutta säästi minulta arvokkaat 20 minuuttia.

Osuman jälkeen oli aika nousta lavalle ensimmäisen kerran showtyttöjen kanssa, nimittäin Tanssia-näytösten valoharjoituksiin. Meitä puuttui pari, mutta reeni meni kuitenkin kohtalaisesti ja antoi luottoa siihen, että lavashowsta selvitään tälläkin kertaa. Polvi on oikutellut jo useamman viikon, joten tanssin puolella opiskeleva fysioterapeuttikaverini teippasi sen ennen illan tanssituntia. Teippaus auttoi ja loppuviikko onkin mennyt hyvin kivuttomissa merkeissä.

Tiistain edistin projektisuunnitelmaa ja tuotantolupalappuja Particle Plays -tanssiteokseen, jonka tuotan projektiopintoinani. Etenemistä voi edelleen seurata osoitteessa http://blogit.oamk.fi/particleplays/ . Kävin illalla myös discotunnilla, polvi kesti senkin.

Keskiviikkona meillä oli lyhyt palaveri tanssiteoksen graafikoiden kanssa, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen näytöksen kenraaleihin meitä puuttui jälleen kenraalista pari tyyppiä, mutta sekin meni kohtalaisesti. Samoin illan ensimmäinen näytös.

Näytökset ovat hyvin erilainen kokemus, kun on itse lavalla. Yleisön joukossa on tottunut vain rentoutumaan, katsomaan ja nauttimaan toinen toistaan upeammista esityksistä. Todellisuus seinän takana on kuitenkin toinen. Paikka on täynnä eri-ikäisiä ja eri lajin tanssijoita, jotka lämmittelevät, meikkaavat ja jännittävät. Vaikka miten on harjoiteltu, jännittää lavalle meno tällaista amatööriä aina. Onneksi jännityksen poisti tällä kertaa näyttämömies, joka kertoili meille Cotton Eye Joe -biisin alkuperästä.

Torstaiaamuna käväisin töissä tekemässä liitesuunnitelmia, katsoin tanssinäytöksen päivänäytöksen ja aloin jälleen valmistautua iltaan. Tällä kertaa tein näytösmeikin ensimmäistä kertaa itse. No, siltä se kyllä näyttikin. Näytöksen jälkeen yritin poistaa niitä maanantaina laitettuja kinesioteippejä jalasta. Kirpoi niin, etten uskaltanut itse. Yksi tanssija lupautui auttamaan, mutta housuni olivat niin tiukat, ettei lahkeita voinut nostaa tarpeeksi. Tulos: kiskaisin housut nilkkoihin keskellä tanssin käytävää ja tanssija repi teipit (ja puolet säärikarvoista) irti kertarysäyksellä. Sattui.

Näytöksen jälkeen menimme tyttöjen kanssa syömään. Show imi melkolailla kaikista mehut, eikä kukaan yhtä lukuun ottamatta jaksanut yöelämään. Tällä kertaa se yksi en muuten ylläripylläri ollut minä.

Tänään olen parannellut kroppaa, tehnyt baletin tuotantoluvan eteen vaadittavia asioita, suunnitellut vappua ja jännittänyt Osakolaisen ilmestymistä. Sen piti ilmestyä keskiviikkona Osakon toimistolle ja olla jaossa torstaina. Kaikki toimitettiin painoon ajoissa, mutta kun lehteä ei torstainakaan näkynyt, alkoi toimiston väki soitella painoon. Paino oli kyllä saanut lehden, mutta unohtivat sattumalta painaa sen. Amatöörimäistä puuhastelua. Kaksi minuuttia sitten soitin tilannepäivitystä toimistolle. Lehti saapui vihdoin.

« Edellinen 1 ... 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 ... 353 Seuraava »