HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 ... 353 Seuraava »

Töihin vai ei?

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 16.5.2013, klo 22:40

Now Playing: Scandinavian Music Group - Minne katosi päivät

En voi uskoa, että taas on ehtinyt vierähtää viikko edellisestä postauksesta. En myöskään voi uskoa, että on jo toukokuun puoliväli. Kuka helvetti nämä tunnit, päivät ja viikot on oikein syönyt? Kiitääkö se aika oikeasti näin tasaista tappotahtia kohti ensi talvea ja niitä tuplamedianomin papereita, jotka kaiken mennessä nappiin silloin ovat minulla kädessä?

Lähdimme lauantain roadtripille kahden kuvallistytön kanssa ankean harmaassa ilmassa. Kuuntelimme musiikkia, räpsimme valokuvia kalansilmälinssillä ja höpöttelimme henkeviä elämästä. Joimme munkkikahvit Kemissä Nesteellä ja ajoimme suorinta tietä Ikean parkkipaikalle.

Palloilimme huonekaluparatiisissa aikamme, mutta matkaan ei tarttunut hirveästi tavaraa. Tytöt ostelivat kaikkea pientä sekä itselleen että äideilleen, minä puolestani en taaskaan löytänyt niitä kiekurabambuja, joita sieltä olen etsinyt koko kevään. Sen sijaan matkaani tarttui kahdeksan kappaletta lasten kirkkaanvärisiä muovisia lelulaseja. Ei siksi, että lapsettaisi tai joku olisi paksuna, vaan siksi, että niistä saa täydelliset shottilasit.

Kävimme myös syömässä Ikean kuuluisia (hevosen)lihapullia. Tai siis minä ja toinen tytöistä söimme. Toinen söi kanaa. Tilasimme kaikki annoksemme nohevasti ruotsiksi ja jotenkin se pölijä tarjoilija onnistui kuulemaan sanan "kycklingfilé" tarkoittavan "köttbullar". Vahinko oli kuitenkin helppo korjata.

Ikean jälkeen kävimme Stadiumissa ja yritimme sieltä Systembolagetiin. Systeemi jäi kuitenkin käymättä, koska Ruotsin alkoholipolitiikka näyttää joissain asioissa olevan vielä natsimpaa kuin Suomessa: viinakauppa sulki jo kahdelta. Kipaisimme vielä Rajalla ja suuntasimme kohti Lappia.

Joskus vuosikausia sitten näin painajaisen, jonka yhdessä kohtauksessa pysähdyin skootterilla keskelle kapeaa tietä. Tie oli leveämpi kuin pyörätie, mutta kapeampi kuin normaali maantie, kestopäällystetty, viivasuora ja kulki matalan metsän keskellä. Uni jäi mieleen ja salaisena haaveenani on jo pitkään ollut löytää sellainen. Erästä maanteiden historiasta kertovaa sivustoa selaillessani sitten törmäsin kuvaan, joka muistutti hyvin paljon tämän unen tietä, ja pakkohan se oli lähteä katsomaan, josko tuollainen paikka oikeasti olisi olemassa.

Ajoimme Aavasaksan kautta keskelle ei mitään ja käännyimme sieltä takaisinpäin Tervolaan. Lopulta hyvin paljon painajaisen oloinen tienpätkä löytyi Tervolasta, Sihtuunan kylän pohjoispuolelta. Elämä on omituista.

Jätin auton paluumatkalla Tuiraan ja lähdin mediatuottajien lukuvuoden päättäjäisiin. Kävimme läpi koulujuttuja, muita juttuja, kertoilimme tarinoita ja lähdimme Numeroon. Meno pysyi melko villinä loppuun asti, ja kotiinpaluun aika oli suhteellisen myöhäinen. Sunnuntaina autoa hakiessani Osakon kulttuurisihteeri rekrysi minut pelaamaan ex-tempore erän Mölkkyä. Sijoituin viimeiseksi.

Alkuviikko kului töissä, ja ajoittuipa sille viimeinen showtanssituntikin. Opettaja pisti meidät tanssimaan Thrilleriä. Keskiviikkona oli viestinnän pääsykokeen läpimeno, ja keskiviikkona itse koe. Kuljettelimme aamun hakijoita luokkiin, sitten eksyneitä hakijoita luokkiin ja loppuaamupäivän käytin läsnäolotodistusten jakamiseen ne haluaville hakijoille.

Kokeen päätyttyä vilkaisin journalistien koetta ja hämmästykseni oli suuri, kun viimeisellä sivulla mainittiin minut ja opinnäytetyöni. Näen tässä ilmiselvästi kaksi vaihtoehtoa: joko se opari oli niin loistava, että sitä kelpaa mainostaa, tai sitten journalistigurumme olivat niin ällistyneitä siitä että sain sellaisen edes räävittyä kasaan, että ovat päättäneet kiduttaa sillä nykyisiä ja tulevia opiskelijoita nyt ja iankaikkisesti, aamen.

Kokeen jälkeen testasin myös omat taitoni sillä kokeella. Jos olisin sitä oikeasti ollut tekemässä, olisin vissiin selviytynyt kakkosvaiheeseen saakka.

Loppukeskiviikko ja tämä päivä ovat jälleen menneet töitä tehdessä. Töiden suhteen tilanne on nyt melko jännittävä. Journalistiliitto antoi lakkovaroituksen kaksi viikkoa sitten, ja jos neuvotteluissa ei synny sopua, alkaa lakko huomenna iltapäivällä. Vastapuoli vastasi työsulku-uhalla, ja se astuu sitten voimaan maanantaina, jos sopua ei vieläkään synny. Lakko koskisi myös minua, ja sen uhka aiheuttaa kyllä melkoisesti harmaita hiuksia. En minä nyt tällaiseen kuvitellut joutuvani.

Tänään olemme myös balettiproggikseni säveltäjän kanssa tavanneet tulevan teoksen soittajat. Siitä lisää toisessa blogissa. Illalla pakkasimme yhden Helsinkiin muuttavan tanssijan maallisen omaisuuden Volvon perään. Hän kaipasi hetkeksi seuraneitiä, joten menimme meille, joimme teetä, söimme suklaata ja puhuimme henkeviä elämästä pari tuntia.

Samalla olen alkanut kääntää katseet jo opintojen jälkeiseen aikaan. Valmistuminen näyttäisi ajoittuvan talvelle, mutta nohevana poikana olen aloittanut vapaiden työpaikkojen katselemisen jo nyt. Toimittajaa näyttäisi olevan tarjolla vähän, tiedottajaa ja tuottajaa sitäkin enemmän. Ilokseni sain huomata, että tuplatutkinnon suoritettuani täyttäisin lähes jokaisen paikan kelpoisuusvaatimukset ainakin muodollisesti. Toki viestintäalan jännän työtilanteen vuoksi markkinoilla lienee myös tukku minua kokeneempia hakijoitakin.

Vaikka toinen jalka on jo Oulusta ulkona, pysyy loppuvartalo vielä tiukasti täällä pohjolan haisevassa helmessä. Aikaavievät projektiopinnot ja kesätyö ovat tae sille, että ainakin tällä hetkellä näyttäisin pysyvän Otokylän asukkina vuoden 2013 (hamaan loppuun) saakka.

Jälkipeliä opiskelijoiden toimeentulosta

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 16.5.2013, klo 15:04

Kevään suurimmat odotukset opiskelijoilla olivat hallituksen puolivälitarkastelussa. Opintotuen puolesta Helsingin kaduilla ja toreilla marssi tuhansia opiskelijoita. Opiskelijaliike näytti voimaansa. Ennen hallituksen lupauksia oli paljon pelkoja nykymuotoisen opintotukijärjestelmän romuttamisesta. 

Opintotuki otti tarkastelun jälkeen muodonmuutoksia ja nähtäväksi jää miten muutokset, opintotukikuukausien kokonaismäärän vähentäminen kuudella tukikuukaudella ja vähimmäisopiskeluvaatimus, tulevat vaikuttamaan opiskelijan arkeen.

Menikö opintotukikeskustelu väärille raiteille? Mitä opiskelijat oikein ovat vaatimassa itselleen? Kelataanpa mitä opiskelijakunta sanoo asiasta Valtakunnallisen vaikuttamisen ohjelmassaan:

Opiskelijan toimeentulo on varmistettava

Opintotuella on tultava toimeen, ja sen on oltava tasa-arvoinen kaikille korkeakouluopiskelijoille elämäntilanteesta huolimatta. Opintotukea on kehitettävä opintorahapainotteisesti, ei opintolainapainotteisesti. ja opintoraha on sidottava elinkustannusindeksiin. Näin lyhennetään opintoaikoja sekä vähennetään opintojen aikaista velkaantumista ja toimeentulo-ongelmista johtuvaa epävarmuutta.

Harjoittelun aikaiseen toimeentuloon ja sen turvaamiseen on etsittävä uudenlaisia ratkaisuja. Opiskelijan tulee voida keskittyä harjoitteluunsa täysipainoisesti ilman kohtuutonta taloudellista rasitusta.

Kesäajan toimeentulotuen saamisesta on tehtävä helpompaa. Epävarmassa kesätyötilanteessa opiskelijan kesäajan toimeentuloa vaikeuttavat toimeentulotuen pitkät käsittelyajat sekä pakollinen opintolainan nostaminen. Järjestelmää on kehitettävä näiden rajoitusten vähentämiseksi.

Opiskeluiden aikaisen asumisen tukemisen tulee olla ympärivuotista ja riittävän kattavaa.

Kuulostaako tämä kohtuuttomalta?

Kesän aika on opiskelijalle tunnetusti mahdollisuuksien aikaan. Mahdollisuus menettää vuokra-asunto ja mahdollisuus elää tuikitavallista arkeaan (opinto-)lainarahalla. Moni toki työskentelee, mutta suurelle osalle kesän ajaksi yhteiskunta tarjoaa vain lämmintä kättä. Tiesitkö, että opiskelija ei ole oikeutettu asumistukeen kesällä? Oikeus on ainoastaan asumislisään mikäli kesäkuukausilta nostaa kesäopintotukea. Ainoana poikkeuksena on perheelliset opiskelijat, jotka kuuluvat asumistuen piiriin.

Opiskelijat ovat ainoa osa Suomen väestöstä, jolla ei ole ympärivuotista asumisen tukea. Opiskelijat ovat myös ainoa ryhmä, joka pakotetaan elämään köyhää (pelkkä opintotuki opintolainoineenkin on köyhyysrajan alapuolella) arkeaan lainalla. Opiskelijalla ei ole oikeutta toimeentulotukeen ellei opintolaina ole ensin kokonaisuudessaan nostettu.

Muistatko Sata-työryhmän, jonka oli tarkoitus uudistaa Suomen sosiaaliturvajärjestelmä? Yhtenä esityksenä kyseinen työryhmä esitti kaikkia opiskelijoita siirrettäväksi asumislisän piiristä asumistukijärjestelmään. Jaoin muutamia pointteja tästä hyviin, huonoihin ja neutraaleihin vaikutuksiin:

Hyvät vaikutukset opiskelijan kannalta:

a) asumisen tuki olisi ympärivuotista, b) asumisen tukemisen kattosumma kasvaisi asumislisän 201,60 eurosta asumistuen 298 euroon (III kuntaryhmä) sekä c) asumisen tuki kohdistuisi paremmin niihin opiskelijatalouksiin, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Huonot vaikutukset opiskelijan kannalta:

a) asumistukijärjestelmä sisältää itsessään oman tuloleikkurinsa eli toisin sanoen, mitä enemmän tienaat sitä vähemmän saat asumistukea, b) opiskelija olisi tällöin kahden tulorajan loukussa, kun opintorahaa valvotaan tulorajoilla ja asumistukea tuloleikkurilla sekä c) kymmenet tuhannet (40 000 arviolta vuonna 2009) opiskelijat putoaisivat asumisen tukemisen piiristä kokonaan liian korkeiden tulojensa vuoksi.

Neutraalihkot vaikutukset:

Valtio säästäisi siirrossa huomattavan summan rahaa. Ei välttämättä ole takeita sille, että säästetty summa siirtyisi automaattisesti esim. opintorahan kehittämiseen.

 

Miltä kuulostaisi?

 

opintotuki

mistä olikaan kyse

toimeentulosta


Jari-Pekka Kanniainen

Koulutussihteeri

Study Experience with Dang Chau

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 14.5.2013, klo 13:35

Studying at Oulu University of Applied Sciences is a 22-year old student who hails from Vietnam. He arrived Finland on the 27th of August 2012 and was very excited because it was his first time of travelling abroad for studies. His first experience reminded me of exactly how I felt when I arrived Finland the first time. What an exciting moment!

Sharing more about his study experience, he was quite happy to say this and I quote: “I haven’t had any difficult since I came to Oulu, while my friends were having allergic to the weather, home-sick, bed bugs…One factor is that I was too lucky compare to the others. One other is that I got the information from friends when they faced problems so it helps me to get pass the problem smoothly.”

Talking about the weather in Finland, especially in Oulu, Dang Chau said he likes the cold weather but for the dark weather here , he feels much uncomfortable with it. Also, he was quite happy when he told me that he had his first snow experience here in Oulu and that because there was no snow from where he was coming from, he felt quite excited to touch snow for the first time in Oulu.

Talking about his general opinion about Finnish people, this is what he has to say: “The Finnish people are very nice and friendly, and they tend to help people. Actually, I really have not many opportunities to work or contact usually with Finnish but throughout my school and events of city I have general opinions about them. I think that Finnish are very friendly and jolly, some of them always keep smile in their mouths even give a handshake when I say hello with them.”

Speaking about his fun experience and what he does at his leisure, he confirmed that he likes to play games and chat with his friends but does not go out for parties. For Dang Chau’s general opinion about his school, this was what he has to say: “Yes, the school is so beautiful and the facilities are very high tech. Most of the technology in school and lectures are up to date and that’s very great thing in Oulu University of Applied Sciences. I agreed with most of the teachers about their teaching method. They did a very professional job, providing many materials, new technologies, appropriate skill for the assignment, and so on… Just only some of the teachers are likely to be outdated, but most of the cases, everything is good and I’m satisfied with that.”

Terveisiä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan JAMKOn laatupäiviltä!

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 14.5.2013, klo 11:12

Opiskelijakuntamme osallistui JAMKOn laatupäivillä perjantaina 10.5. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan Suomen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntakentällä. Laadunvarmistus tuntui useimmilla opiskelijakunnilla olevan vielä lapsen kengissä, toisin kuin meillä Oulussa.

OSAKO esitteli laatupäivillä opiskelijaedustajiensa kouluttamista laatutyöhön. Opiskelijaedustaja sanana kattaa jokaisen opiskelijakuntamme kouluttaman tuutorin, koulutusohjelmatiimin opiskelijajäsenen sekä Oamkin muissa toimielimissä edustavan opiskelijaedustajan.

Tuutori- ja koulutusohjelmatiimikoulutuksissa kannustamme opiskelijoita osallistumaan avoimesti kehittämään koulumme käytäntöjä ja antamaan palautetta aina kun se on mahdollista. Aito ja avoin palautekulttuuri edistää korkeakouludemokratiaa ja luo kaikille yhteisön jäsenille osallistumisen tunteen.

Opintojaksoilla annettava oppimispalaute on puhuttanut myös opiskelijakunnassamme. Palautteen avoimuus tai avoimuuden puute vaikuttaa opiskelijan mielekkyyteen antaa palautetta. Jos opettajat ja koulutusohjelmavastaavat käsittelevät oppimispalautteita työhuoneissaan vastaamatta niihin avoimesti esimerkiksi ko-tiimeissä, jää opiskelijalle tunne, ettei hänen palautteelleen anneta arvoa tai, ettei sillä ole vaikutusta toimintaan.

Oamk sai KKA:n (Korkeakoulujen arviointineuvosto) auditoinnissa kehuja nimenomaan koulutusohjelmatiimeistään. Ne ovat avainasemassa rakentavan palautekulttuurin luomiselle. Palautekanavat ja laatukäsikirja antavat puitteet toiminnan kehittämiselle, mutta vallitseeko korkeakoulussamme sloganimme mukainen rohkeasti aito ja avoin palautekulttuuri? Onko laatumme aitoa vai näennäistä?

Laatuasioissa itse palautteen laatu on tärkeä tekijä. Opiskelijakunta pyrkii kasvattamaan opiskelijaedustajansa rakentaviksi palautteen antajiksi. Monesti opettaja-opiskelija vastakkainasettelu aiheuttaa palautteen luonteeseen heikentävästi. Suojamuurin takaa perusteluja heittelevä henkilökunnan edustaja saa opiskelijaedustajan turhautumaan ja turvautumaan hyökkäävään palautteenantotyyliin.

Opintojaksopalautteen ei koskaan saisi kohdistua opettajaan vaan opetus- ja oppimismenetelmiin sekä opintojaksolla tehtäviin harjoituksiin. Monesti kuulemme opiskelijakunnassakin opiskelijoilta, kuinka henkilökunta reagoi palautteeseen loukkaantuen.  Tällainen suhtautuminen on suurin kompastuskivi palautekulttuurissamme.

Haluankin muistuttaa sekä opiskelijoita, että henkilökuntaa, että yhteinen etumme on kehittyvä ja  hyvinvoiva ammattikorkeakoulu. Päämäärän tulee tuntua yhteiseltä ja tavoitteiden kaikkien ymmärrettävissä.

Noora Nousiainen
Opiskelijakunta OSAKOn hallituksen puheenjohtaja, tuutori ja ko-tiimiläinen

Vuoden Alumnin kuulumisia

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 13.5.2013, klo 11:51

Heti näin aluksi on kyllä todellava kliseisesti, että kylläpäs aika rientää. Aivan uskomatonta, että kevät on jo täällä ja kohta aurinko helottaa ja on täysi kesä. Näin aktiivisena ja intohimoisena yrittäjänä ei juhlapäivät minulle paljon merkitse, kun kuitenkin teen töitä joka päivä. Vuodenajoissa on vähän sama juttu, mutta pienen poikkeuksen tekee kesä. Silloin kun asiakkaani ovat myöskin enemmän lomalla, niin myös minä pääsen hieman rentoutumaan ja nauttimaan siis kesästä.

Mutta mennään vielä hieman taaksepäin tätä vuotta.  tai oikeastaan nyt kun päästiin oikein menneitä muistelemaan, niin hypätään suoraan viime syksyyn, jolloin sain tuon "Vuoden Alumni" -kruunun päähäni. Kuten jo Oamk Gaalassa totesin, harvoin menen todella hämilleni, mutta tuossa tilaisuudessa en osannut yhtään odottaa tätä kunniaa johtuen siitä, että olin palkattuna tilaisuuden juontotehtäviin. Mutta hienoahan se oli ja niin mieluinen yllätys. Loppusyksy taittuikin sitten kivasti Peacockin Kabareessa, jossa esiinnyin pikkujouluporukoille jouluun saakka.

Uusi vuosi ja uudet kujeet oli ensimmäinen ajatukseni tammikuun alussa. Sain Kabareen myötä aimo annoksen innostusta teatterimaailmaa kohtaan ja myös kiinnityksen uuteen esitykseen, Hevisaurusten "Velhojenvuoren Salaisuus" -musikaaliin. Työt tuossa legendaarisessa Linnanmäen Peacock-teatterissa siis jatkuivat maailskuussa. Sen myötä ryhdyin myös pohtimaan omaa paikkaani tässä Suomen viihdemaailmassa. Mikälainen esiintyjä olen, mihin taitoni riittävät, mikä erottaisi minut muista ja mitä oikeasti haluaisin tehdä loppuelämäni. Pohdiskelu meni jopa niin pitkälle, että tunsin olevani kriisin partaalla, kun en keksinyt vastausta kysymykseeni, mikä minusta tulee isona. Tätä ääneen pohtiessani eräs ystäväni totesi, ettei tuollaista asiaa tarvitse vielä tietää. Riittää että on suunnitelmia edes lähitulevaisuuteen. Pohdiskelujakso teki todella terää, sain aikaan paljon uusia ideoita, listasin asioita joita haluaisin tehdä ja lopulta ymmärsin tämän hetkisen paikkani tässä maailmassa. Nyt pöytälaatikkoni on siis täynnä ideoita ja asetettuna on tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen ja myös lähitulevaisuus näyttää kiireiseltä, kun uusia kiinnityksiä ja projekteja tulee tarjolle tuon tuosta. :)

Viimeisten vuosien aikana olen pannut merkille, että yksi asia kaikessa tekemisessäni tuntuu pomppaavan esille jatkuvasti. Se on Oamkin koulutus. Jos en puhu koulusta, niin ainakin ajatukseni ovat vähän väliä eri oppitunneila, opituissa asioissa ja kouluajan kavereissa. Yksi todella tärkeä kouluajoista muistuttava ihminen asuu myös saman katon alla, joten varmaa on, ettei Oamk lähde koskaan sydämmestäni. Saan siis olla kiitollinen koululle monessa mielessä ja myös sen vuoksi tämä Vuoden Alumni -titteli on erittäin suuri kunnia minulle. On hienoa saada edustaa noin mahtavaa koulua ja puhua sen puolesta. Sen tunnen olevani velkaa koululle.

Loppuun on vielä todettava, kuinka mukavaa olikin nähdä alumneja kesän korkkajaisissa 26.4. Uusia ja vanhoja tuttuja, joita ei välttämättä näe kuin kerran vuodessa. Omasta puolestani vielä kiitokset Alumniyhdistyksen hallitukselle järjestelyistä sekä Liiketalouden yksikölle ja Business Kitchenille. Kesä on nyt siis korkattu ja pian pääsemme kaikki nauttimaan lomasta. Syksyllä sitten taas jaksaakin miettiä uusia asioita ja ehkäpä jotain yhteistäkin projektia pääsen Alumniyhdistyksen kanssa toteuttamaan tämän Vuoden Alumni -vuoteni lopulla. Samalla voimme alkaa jännittämään, kenet valitaan seuraavaksi Vuoden Alumniksi.

Kesäisin terveisin

Joni Pakanen

Lisää kuulumisiani: www.facebook.com/TaikuriJoniPakanen

« Edellinen 1 ... 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 ... 353 Seuraava »