« Edellinen 1 ... 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 ... 348 Seuraava »

Study Experience with Nhung

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 21.4.2013, klo 18:35

Coming to Oulu University of Applied Sciences as a degree student, is a 19-year-old Doan Thi Cam Nhung, who hails from a beautiful country called Vietnam. She and her friend arrived Finland on the 19th of August 2012 and were received here in Oulu by one of their Vietnamese friend-Phong. According to her, the weather was quite cold when she arrived because the temperature in her country is quite warm when compared to what she experienced on arrival.

Sharing about her first experience here in Oulu, she said and I quote: “When I first came to Oulu, the first days I ate only instant noodles I brought from Vietnam. The prize range in the market was so high compare to Vietnam and I didn’t know which brand was which and which one is good or bad,so I chose to not buying anything. Things were so different and strange on the first days. However, things started to change after I went to school. I met new friends, new people from other countries, I started to get used to the prize and the currency and things started to get back on track. You just need to open yourself up to new things and you’ll get used to it and surprise at the result.”

Knowing quite well that the weather in Oulu can very cold sometimes, I wanted to know how she feels about the cold weather and she said that she likes it when it is not so cold that temperatures from -5 to 15degrees suits her most. Nhung also likes it when it snows here in Oulu but for the dark weather in Oulu, here was what she said: “The dark is nice when I have time to sleep, otherwise it’s horrible. It makes the day feel tired, I’m sleepy all the time and every hour without light feels like I have to spend extra hours after school to have more school.”

Having fun here in Oulu was not a bad option for Nhung as she and her friends usually go to the riverside during autumn where they had nice time enjoying some ice cream, having some chats and playing as well. During winter, she enjoys cooking, doing some school stuffs and having dinner with her friends. At her spare times, she likes testing some new recipes when cooking and preparing some Vietnamese food as well.

Trying to find out what Nhung thinks about Finnish people since she came to Oulu, this is her opinion about them: “In my opinion, Finns are quite shy. They barely start the conversation with you (of course, there are still exceptions), but once you pass the barrier, you can talk for hours with them without even notice about time. They are really nice people and they are willing to help when you need help. I am not sure about all the Finns, but for what I’ve experience or at least in my own view, they are great people.”

Finally, when I asked about how she feels about Oulu University of Applied Science and the teaching method, she said she likes the teaching environment especially the nice PCs in the lab, the good library with useful books and also the friendly teachers as well. She concluded with these few words: “I still haven’t got used to the teaching method here. The main method here is that you have to spend time studying on your own and if you can’t understand something you can ask the teacher. Self study is highly evaluated. It is an excellent method, but when I was in Vietnam, everything was “served”. I just need to learn things by heart so I need time to get along with this self study method.”

Tapahtumatuottaja koulutusmatkalla

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 19.4.2013, klo 12:25

Jo seitsemättätoista kertaa järjestetty Kongressi-tapahtuma kokosi 17.-18.4.2013 Finlandia-talolle tapahtuma-alan ammattilaisia sekä alan palveluntarjoajia. Minä tapahtumatuottajana kävin osallistumassa ensimmäistä kertaa.

Ohjelmassa oli tarjolla mielenkiintoisia puheenvuoroja ja toisaalta tapahtuman ilmapiiriä oli hyvä aistia juuri tapahtumatuottajan näkökulmasta, seurata, miten järjestelyt on hoidettu, minkälaisia kukka-asetelmia kussakin tilassa on, miten opasteet on laitettu, miten aikataulut on koottu, jne. Paikkana Finlandia-talo oli sikäli hyvä, että siellä on useampi tila, jossa koulutuksellisia puheenvuoroja voidaan järjestää ja toistaalta näiden olemassa olevien salien lisäksi tiloista oli rajattu väliaikaisilla rakennelmilla muutama lisätila. Yhteensä erilaisia saleja oli käytössä 7. Toisaalta, kun tiloja oli muokattu väliaikaisin seinin, vaikutti se melko sokkeloiselta; sisäänkäynti oli kerroksessa 1, näyttely- ja muita tiloja kerroksissa 0-2, joten piti olla tarkkana, mistä nurkasta tai portaikosta liikkuu kerrosten välillä, jotta pääsee sinne, mihin on menossa.

Ohjelma oli koottu niin, että esitysten välillä piti vaihtaa tilasta toiseen, joten messuosastojen ohi oli käveltävä monta kertaa päivän aikana. Toisaalta osallistujia oli selvästi kahdenlaisia, niitä, jotka kiersivät esittelypisteissä ja niitä, jotka kävivät ensisijaisesti kuuntelemassa esityksiä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon. Kävin kuuntelemassa erityisesti sellaisia esityksiä, jotka liittyvät työhöni tapahtumatuottajana. Ensimmäisessä Satu Penttinen ja Eva Taskinen käsittelivät tapahtumamarkkinointia organisaation kulttuurin vahvistajana. Esityksessä todettiin, että tapahtumien rooli on ja pysyy, sillä vaikka kuinka asioita voidaan hoitaa puhelimitse ja verkossa, ihmiset haluavat tavata kasvokkain. Puhuttiin paljon tapahtumamarkkinoinnista ja markkinoinnin roolista yleisemmin liiketoiminnan sparraajana.

Seuraava mielenkiintoinen esitys oli  päätoimittaja Jussi Lähteen. Hän jakoi oman sixpackinsä tapahtuman tiedottamiseen liittyen. Hän korosti etenkin tiedottamisen oikea-aikaisuutta - ja toisaalta vapaaehtoisten hyödyntämistä tapatuman järjestämisessä: "Anna ihmisten tehdä omilla ehdoillaan, omia unelmiaan toteuttaen!" Ohje, josta on hyötyä monessa.

Kongressin ohjelmassa oli myös paljon erilaisia tietoiskuja. Itse käivn kuuntelemassa muutamaa. Mielenkiintoinen esitys oli Tuija Kauppisen puheenvuoro hyvästä businessimagosta. Toki hän oli paikalla myymässä omaa palveluaan, mutta hyvä oli pysähtyä välillä miettimään myös sitä, mitä haluaa viestittää pukeutumisellaan tavatessaan organisaation edustajana asiakkaita ja sidosryhmien edustajia. Tuijan ohje oli: "Panosta takkiin, silmälaseihin ja käsilaukkuun. Käsilaukku voi olla myös statement." Käsilaukkuja naiselle riittää kuulemma kaksi, toinen talvi- ja toinen kesäkäyttöön. Hän korosti toisaalta myös sitä, että imagoon kuuluu ulkoisten elementtien lisäksi myös hyvä elämänhallinta, liikunta, ravinto ja lepo. Kaikki ne vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja miltä me näytämme.

Keskiviikkopäivä päättyi paneelikeskusteluun aiheesta Onnistuneen tapahtuman tavoitteet ja tulos. Keskustelemassa olivat Hanna Heikkinen, Jussu Koppanen, Mika Lehtinen ja Nina Ståhls. He puhuivat esimerkiksi siitä, mikä on tapahtuman omistajan, meeting ownerin, rooli, ja haasteista tapahtuman omistajan ja tapahtuman järjestäjän välissä. On tärkeää, että tapahtuman omistaja tietää, miksi tapahtumaa järjestetään, ja että omistajien tavoitteet on tiedossa koko organisaatiossa. Puhuttiin paljon osallistumisesta ja osallistamisesta, osallistamisesta erityisesti. Ihmiset haluavat osallistua tapahtumiin, joissa yhdistyvät "learning, networking ja motivation". Vuorovaikutus tapahtuman osallistujien kanssa aloitetaan jo ennen tapahtumaa ja toisaalta tapahtuman jälkeen on hyvä kysyä osallistujilta, oppivatko he jotain uutta. Kun rationaaliset asiat esitetään emotionaalisesti, jää pysyvämpi muistijälki. Esityksen viimeisiä kommentteja oli se, että tapahtuman osallistujan tulee kokea saaneensa tapahtumassa rahoilleen tai ajalleen vastinetta - ja sen päälle jonkin Vau! -elämuksen. 

Vau! -elämyksestä jatkettiinkin torstaina, kun Oulusta kotoisin oleva Michelin-kokki Sauli Kemppainen puhui ruokailujen tärkeydestä esimerkiksi seminaaripäivän aikana. Ihmiset tarvitsevat energiaa, jotta jaksavat keskittyä ja tehdä töitä. Toisaalta, keittämisen tulee lähteä siitä, että ruoka maistuu hyvältä. Hän totesi moneen kertaan, että ruoka on juuri sellainen, josta erilaiset seminaari muistetaan, etenkin, jos siihen on liittynyt yllätyksellisyyttä ja aikaisemmin mainittuja Vau! -elämyksiä. Ruuan pitää maistua, siinä pitää olla joku yllätyksellisyys, ruokailut pitää ajoittaa oikein ja palvelun pitää olla hyvää ja ammattimaista.

Mielenkiintoinen esitys oli myös Anne Lahnajärven puheenvuoro tiedottamisen tuskasta ja onnesta. Hän korosti erityisesti sitä, että viestinnän pitää olla avointa, aktiivista ja ajankohtaista. Toinen asia, jota hän korosti oli se, että markkinointiviestintä ja muu viestintä tulee pitää erillään toisistaan. Lopuksi hän totesi, että jos yritys säästää, tapahtumat eivät ole oikea säästökohde. Olen samaa mieltä ;-)

Kiertäessäni ja katsellessani messuosastoilla löysin helmiä, esimerkiksi Oulun osastolta alkoholitonta Kuusenkerkkä-kuohujuomaa ja Logomon ja Ruissalon kylpylän osastojen edessä esiintyneen Club for fiven. Jonottaessani saman osaston jäätelötiskille kuulin Club for fiven laulajien keskustelevan siitä, miten valtavan kallista tällaisten konferenssien järjestäminen on - asia, jota mietin osastoilla kävellessäni useita kertoja itsekin. Tapahtumaan tulevat esittelijät suunnittelevat ja sisustavat omat osastonsa, hankkivat sinne esiintyjiä ja hyvää tarjottavaa - ja kuljettavat sen kaiken messuilla osastolle, josta maksavat vuokraa. Toisaalta, kuten puheenvuoroissa kuulin, ihmiset haluavat edelleen osallistua tapahtumiin verkostoitumaan, oppimaan ja motivoitumaan. Konferenssi 2013 tavoitti keskiviikkona 1600 osallistujaa ja torstaina vain vähän vähemmän.

 

Opettavainen kokemus.

Mira Kolanen, tapahtumatuottaja

Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta. Puhelimen kamera ei ole kovin hyvä.

 

Vappu lähestyy, kiirettä ja kurailmoja

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 18.4.2013, klo 16:28

Viikko alkoi SAMOKin opiskelijakuntien puheenjohtajien ja pääsihteerien tapaamisella ja huipentui SAMOKin ylimääräiseen liittokokoukseen, johon arvoisa puheenjohtajistomme katosi alkuviikon ajaksi. OSAKOn toimistollakin rupeaa olemaan kevättä  rinnassa, sillä vappuun on aikaa enää kaksi viikkoa. Vapun järjestäminen onkin vienyt allekirjoittaneen ajasta suurimman osan, mutta eiköhän tästäkin hyvinkin onnistunut tapahtuma saada aikaiseksi.

OSAKOn jäsenmäärä hipoo ennätyslukemia, ja maaginen neljäntuhannen (4000) jäsenen rajapyykki toivottavasti rikkoutuu lähipäivinä.  Viimeisimpien tietojen mukaan tähän rajaan puuttuu enää vain yksitoista (11) jäsentä. Toivommekin kovasti, että meidän kortittomat lapsokaisemme hommaavat itsellensä kortin ja saavat mahtavat edut käyttöönsä.

Tällä viikolla alkoivat hallituksen kehityskeskustelut. Keskusteluja on jo käyty hallituksen jäsen Juho Koskelaisen sekä allekirjoittaneen kanssa ja huomenna on taas vuorossa hallituksen jäsen Kiril Kotikangas ja ensi viikolla hallituksen puheenjohtajisto. Itse voin sanoa jo, että keskustelut ovat olleet varsin antoisia, ainakin omalta osaltani.

 

Kehittymistä,
Vappua jäseniä,
Viikko täynnä on

 

Terveisin,

Hallituksen jäsen Toni Lyytikäinen

Ajatuksia Afrikasta

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Mwalimu! Opettajana Tansaniassa
Julkaistu 16.4.2013, klo 19:30
Alla asioita, joita olen Tansaniassa havainnoinut ja tuntenut subjektiivisesti omasta kokemuspohjastani käsin.
 

No horry in Africa

Niinhän se on. Useat asiat Tansaniassa eivät tapahdu ollenkaan samaan tahtiin kuin kotona Suomessa. Ja hyvä niin! Itse ainakin enimmäkseen nautin hetkistä, jolloin ei tarvitse suorittaa yhtään mitään. Suomessa en jostain syystä tätä osaa. Aikatauluihin vaikuttavat usein myös ruuhkat ja huono infrastruktuuri. Sadekaudella tiet voivat olla yhtä kuravelliä ja kulkuneuvoja yksinkertaisesti jää mutaan kiinni. Se miten alati eläviin aikatauluihin suhtautuu, on jokaisen päätettävä itse. Niiden kanssa voi joko hermostua hiiteen saakka tai sitten kohauttaa olkapäitään ja todeta: hakuna matata. Sitä paitsi, hulluhan se on, joka tässä ilmastossa juoksee!

Bakteereista

Tropiikissa elää ja voi hyvin bakteerikanta, joka on huomattavasti moninaisempi kuin meillä pohjolassa. Vaalean miehen ja naisen elimistö ei ole näihin pöpöihin tottunut, joten ajoittainen poteminen mahtaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Näidenkin asioiden kanssa voi joko heittäytyä hysteeriseksi tai hankkiutua hoitoon ja yksinkertaisesti potea olot pois. Valinta on jokaisen oma. Itse ajattelisin, että pöpöjä hysteerisesti pelkäävien on parempi jäädä kotiin ja viettää päivänsä steriilissä tyhjiössä. Maalaisjärjen käyttö on sallittua.

Sähköstä

Sähkön ja veden jakelu ei ole yhtä varmaa kuin meillä Suomessa. Pari päivää ilman nettiyhteyttä on suomalaiselle kova pala. Varsinkin kun kotona Suomessa asiat eivät pysähdy vaan porskuttavat eteenpäin 24/7. Sähkötön ilta Tansaniassa voi itse asiassa olla aika tunnelmallinen. Kun sähköä ei ole, sulavat pakkaset, mikä puolestaan vaikuttaa pöpöjen määrään ruokatarvikkeissa. Logiikka on yksinkertainen.

Tuloeroista

Tuloerot suomalaisten opiskelijoiden ja tansanialaisten töissä käyvien ihmisten välillä ovat valtavat. Täällä ihmisten on vaikea ymmärtää, että meillä Suomessa nuoret saavat rahaa käytännössä ilmaiseksi ja tyhjän palkaksi. Paikallinen ihan ok kuukausipalkka on vähemmän kuin suomalainen opintotuki. Täällä suomalaisen opiskelijan taskussa voi helposti pyöriä paikallinen kuukausipalkka, jonka eteen tehdään pitkiä päiviä vähintään kuusi päivää viikossa. Fakta on se, että kalpea ihminen maksaa ostoksistaan enemmän kuin paikallinen. Minusta tämä on ihan hyväksyttävää. Olen valmis maksamaan kaikesta hieman enemmän, mutta en kuitenkaan ihan hulluja hintoja. Joitain matkailijoita tämä ärsyttää suunnattomasti. Noh. Tässä kohtaa tarvitaan hieman suhteellisuudentajua.

Turismista

Turistin näköisiä tallaajia yritetään huijata kaikkialla. Tämän kyllä tietävät kaikki vähänkään matkustaneet. Yhtälailla turisteja huijataan Suomen lapissa. Jälleen taustalla ovat tuloerot. Mitäpä tekisit itse, jos huomisesta ruuasta ei olisi tietoa ja nälkä kurnisi vatsaa? Väitän, että siinä tilanteessa moni meistäkin sortuisi huijaamaan sitä, joka näyttää kilometrin päähän kävelevältä lompakolta.

Erilaisuudesta

Erilaisuuden kohtaaminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan yksinkertaista. Erilaisuus voi olla hämmentävää, kiehtovaa tai sydäntä särkevää. Euroopasta tulevat ihmiset suhtautuvat erilaisuuteen eri tavoin. Pinnalle voi nousta suuria tunteita, huolta tai inhoa. Kaikenlaisen huomion määrä voi suomalaisesta tuntua ahdistavalta tai sitten 15 minutes of fame – hetkeltä. Itse olen kaivannut Suomeen palatessani tervehdyksiä ja ihan vaan tyhjänpäiväisiä jutusteluja. Ensimmäiset päivät kotiin paluun jälkeen tuntuvat musertavilta, kun yhtäkkiä kukaan ei olekaan kiinnostunut siitä, mitä juuri minulle kuuluu.

Matkailu avartaa

Minulle matkani maailmalla ovat opettaneet, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, pohjimmiltaan samanlaisia hyvässä ja pahassa. Kaikkialla maailmassa ihmiset tekevät, mitä täytyy tehdä selvitäkseen vallitsevissa olosuhteissa. Elämä Afrikassa on opettanut minulle monia asioita, joita en ehkä koskaan olisi saanut kohdata kotona Suomessa. Olen oppinut myös olemaan kiitollinen näistä mahdollisuuksista nähdä ja kokea. Minun maailmassani asiat eivät ole enää mustavalkoisia vaan harmaan eri sävyjä. Kauniita, vivahteikkaita, täyteläisiä ja erilaisia harmaan sävyjä.

Trapesti T:stä I:hin

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 16.4.2013, klo 17:21

Trapestin nimestä on moneksi. Useimmiten se kääntyy muotoon ”Trapetsi”, mutta meidän yritys on onneksi kaukana akrobatiasta. Otetaanpa siis kirjainharjoituksena mikä on Trapesti, ja mitä kaikkea niiden kirjaimien taakse oikein kätkeytyykään.


T = Tapa oppia
Trapesti on mitä parhain paikka tehdä niitä asioita, joita sitten valmistumisen jälkeen tulee työkseen tekemään. Kukaan ei ole yksin, sillä tukemassa on kasa entisiä ja nykyisiä trapestilaisia, ohjaavia opettajia sekä hallitus.

R = Rentouttava
Kovin kuivia luentomateriaaleja ei kukaan jaksa pidemmän päälle lukea. Mutta kun saa välillä käytännössä tehdä projekteja luokkien ulkopuolella, niin se auttaa taas kummasti jaksamaan. Ja kyllähän se toimiston pehmoinen sohvakin ajaa asiansa…

A = Asiallinen
Viikkopalaverit ja asiakastapaamiset hoidetaan asiallisesti. Samalla tulee tehokkaasti verkostoiduttua ja hankittuja kontakteja tulevaa työelämää varten.

P = Palkitseva
Tapahtumakoordinaattori hyppii riemusta, kun järjestämänsä tapahtuma onnistuu. Webbisuunnittelija puolestaan on hyvin tyytyväinen, kun hänen tekemänsä verkkosivut ovat asiakkaan mieleiset. Onnistunut työ palkitsee, ja lopussa kiitos seisoo.

E = Erilaistaminen
Kukapa haluaisi olla tusinatradenomi, jos mahdollisuutena on erilaistaa CV Trapestin avulla. Valitsen sinut, Trapesti!

S = Seurallinen
Meillä on aivan huippu työporukka. Ja mikä parasta, ovet ovat aina avoinna kaikille. Tule sinäkin messiin!

T = Tuloksellinen
Vaikka Trapestilla ollaankin oppimassa, niin kyllä me silti teemme tulosta. Se on raha joka puhuu, sano. Sekä eurot että opintopisteet karttuvat työskennellessä Trapestilla.

I = Innostava
Kaikki pääsevät mukaan juuri itseään innostaviin ja inspiroiviin projekteihin. Meillä voi vapaasti toteuttaa itseään ja tähdätä kohti tavoiteuraa.

 

Meikäläiset ovat myös jälleen mukana perinteisessä Osakon Wappurallyssa 30.4. Tulehan moikkaamaan meitä Trapestin rastille Franzénin puistoon ja hakemaan parhaat pisteet. Muista myös tykätä meistä Facebookissa ja voit voittaa leffaliput!

 

Kaikkien trapestilaisten puolesta säteilevin kevätterveisin

Heta Jyrälä
Tapahtumakoordinaattori
Trapesti Oy

 

« Edellinen 1 ... 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 ... 348 Seuraava »