« Edellinen 1 ... 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 ... 347 Seuraava »

Etsintäkuulutus: Kenestä Vuoden alumni 2013?

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 15.4.2013, klo 10:50

Vuoden alumnin nimitys on kunnianosoitus Oamkista valmistuneelle omalla alallaan ansioituneelle henkilölle. Valinnassa yleisiin kriteereihin kuuluvat oman koulutustaustan ja Oamk-identiteetin esiinnostaminen sekä tunnettuuden lisääminen. Mikäli erityistä aihetta on, voi kollegio nimittää myös vuoden kunnia-alumnin sellaisesta henkilöstä, joka ei ole valmistunut Oamkista, mutta joka on erityisen ansiokkaasti tehnyt työtä Oamkin tai alumniyhdistyksen toiminnan eteen.

Käytännössä Vuoden alumni on kunnianosoituksen lisäksi myös edustustehtävä. Hänet kutsutaan seuraavan vuoden ajan kunniavieraana Oamkin tilaisuuksiin. Hän voi olla mukana opiskelija- ja alumnirekrytoinnissa. Vuoden alumni toimii edustuskasvona sekä alumniyhdistyksen että Oamkin puolesta.

Vuoden alumnin valitsee alumniyhdistyksen kokoama kymmenen henkilön muodostama kollegio, johon kuuluu jäseniä Oamkin eri yksiköistä sekä alumniyhdistyksestä. Vuoden alumni 2013 julkistetaan syksyllä.

Ja keitä ne aikaisemmat vuoden alumnit sitten ovat olleet? Kerrataanpa vielä:

Vuonna 2012 arvonimen sai Kulttuurialan yksiköstä valmistunut medianomi, taikuri Joni Pakanen: http://www.jonipakanen.com/

Vuonna 2011 Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä valmistunut sosionomi (YAMK) Teemu Vähä: http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/302/

Vuonna 2010 Raahesta valmistunut Tony Manninen: http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/237/

Vuonna 2009 Kulttuurialan yksiköstä tanssinopettajaksi valmistunut Sanna Hirvaskari http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/168/

Ehdotettavan henkilön ei tarvitse olla alumniyhdistyksen jäsen, vaan ehdolle voi asettaa kenet tahansa Oamkista valmistuneen, omalla alallaan arvonimensä ansaitsevan henkilön. 

 Joko sinulle tulee mieleen sopiva ehdokas? Aikaa esityksen tekemiseen on 15.5.2013 saakka!

Lisätietoja ja lomake esityksen tekemistä varten: http://www.oamk.fi/yhteistyo_ja_palvelut/alumnit/ajankohtaista/?id=31346

 

Kolme Vuoden alumnia: Teemu, Joni ja Tony.

Jälleen Italian keväässä!

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 14.4.2013, klo 22:26
Jälleen Italian keväässä!

 

Jo pari kertaa aikaisemmin minulla on ollut mahdollisuus vierailla keväisessä Italiassa, joten pitääkin paikkansa, ettei kahta ilman kolmatta. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi reissukseni ja nyt tuntuukin, että italian kielen opiskelu tulevaisuutta ajatellen saattaisi olla hyödyllistä, uusia seikkailuja siis odotellen. Olen aikaisemmin ollut opettajavaihdossa Triestessä, joista ensimmäinen reissu oli ikimuistoinen seikkailu Islannin tuhkapilvien ansiosta. Toinen Tristen opettajavaihto oli viime keväänä ja onnistui hyvin ilman suurempia kommelluksia.

Nyt keväinen Italian vierailuni suuntautui Roomasta noin 130km etelään Cassinon kaupunkiin, jossa Working with Music -kansainvälisen hankkeen toinen seminaari pidettiin 24.-25.3.2013. Hankkeen tarkoituksena on antaa nuorille italialaisille musiikin ammattilaisille mahdollisuus päästä työharjoitteluun Eurooppaan oppimaan kansainvälisyyttä työelämätaitojen ohella paremman työllistymisen toivossa. Lähettävinä kouluina toimivat italialaiset konservatoriot ja vastaanottajina on ollut jo lukuisa joukko musiikin eri organisaatioita ympäri Eurooppaa.

Vuosi sitten yksikön johtajamme Riitta Tötterström otti osaa ensimmäiseen seminaarin ja nyt minä sain vuorostani mahdollisuuden osallistua tähän toiseen seminaariin. Suomesta Metropoliasta oli edustus, mutta muuten osallistujat olivat etupäässä Keski-Euroopasta ja Italiasta. Mukavaa ja kansainvälistä porukkaa ja keskustelu virtasi vuolaana. Pöytäseurueissa puhuttiin italiaa, englantia, ranskaa, saksaa, eli välillä tuli tunne, että puhuimme yhdessä "vieraita kieliä". Yllätyksenä minulle oli, että suurin osa seminaarin puhujista puhui ainoastaan italiaa, joka simultaanitulkkauksen kautta käännettiin englanniksi. Kuulokkeista kuului molemmat kielet päällekkäin ja todella kovaa, joten kuuntelu ja ylipäätänsä keskittyminen siihen, mitä puheenvuorossa käsiteltiin, oli todella haastavaa. 

Puitteet seminaarille olivat mitä loistavimmat. Kokoonnuimme historiallisesti kuuluisaan Montecassinon linnoitukseen, joka oli tärkeä saksalaisten ja liittoutuneiden taistelukenttä toisen maailman sodan aikana. Nyt sodassa kärsinyt linnoitus luostariyhteisöineen on vuosien kuluessa restauroitu entiseen asuunsa. Nykyään siellä elää edelleen noin parikymmentä munkkia muusta ympärillä olevasta elämästä eristäytyneenä.

http://www.montecassino.it  

Seminaariohjelma oli mielenkiintoinen; saimme kuulla nuorien muusikoiden kokemuksia työharjoittelusta ja myös siitä, mitä uutta heidän elämäänsä oli avautunut harjoittelun myötä. Myös isäntäkoulujen edustajat kertoivat kokemuksiaan. Yhteisenä kokemuksena tuli vahvasti esille, että tällaista yhteistyötä tarvitaan.  Toisaalta ehkä pieniä näkemyseroja meille suomalaisille tuli nuorien muusikoiden työharjoittelun merkityksestä. Nuorten muusikoiden kokemuksista korostui, kuinka heidän oma soitto-/laulutaitonsa oli mennyt eteenpäin. Toki tämä on tärkeää jokaiselle muusikolle. Suomalaisen kollegamme kanssa keskustelimme siitä, kuinka tärkeää nuorille muusikoille on oppia tekemään muusikon työtä monipuolisesti. On tarpeellista saada tuntumaa siihen, mitä erilaisia taitoja työelämä odottaa nykyään myös nuorilta muusikoilta. Yksinomaan pelkkä soitto-/laulutaito ei enää riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan mm. sosiaalisia taitoja, laajempaa näkemystä työstä, avoimuutta, halua ja taitoa markkinoida omaa osaamista jne., tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Harjoitteluun tulevan muusikon työsuunnitelmassa tulee olla kirjattuna monipuolisesti erilaisia tehtäviä soittamisen lisäksi, koska näin voidaan mahdollisesti välttää uupuminen liiallisen soittamisen vuoksi.

Toki seminaariohjelman lisäksi saimme nauttia maittavista italialaisista ruuista, jotka valmisti ja tarjoili nuoret ravintola-alan opiskelijat Istituto Alberghierossa. Nuorimmat opiskelijat olivat noin 15-vuotiaita, mutta hienosti he selvisivät tarjoilusta tärisevistä käsistä huolimatta. Italialaiseen tyyliin meillä oli perjantaina 22.3. illallinen ennen konserttia, mutta lukuisten maittavien alkupalojen vuoksi emme ennättäneet syödä lainkaan varsinaista pääruokaa, koska konsertti oli alkamassa. Uskoisin, että kaikki saivat syödä kylläkseen ilman pääruokaakin. Loppujen lopuksi myöhästyimme siitäkin huolimatta konsertista noin puoli tuntia. Kukaan ei katsonut kelloa tai hermostunut konsertin myöhästymisestä, vaan se alkoi sitten kun kaikki asianomaiset olivat saapuneet paikalle. Olisiko meillä tiukkojen aikataulujemme kanssa tästä jotakin opittavaa? 

Lauantaina oli mahdollisuus tutustua Montecassinon museoon ja ottaa osaa vesperiin. Vierailimme lisäksi Cassinon historiallisessa museossa, jossa esiteltiin seikkaperäisesti toisen maailmasodan tapahtumia Montecassinon kukkuloilla. Julmaa, vaikuttavaa ja raskasta.

Syksyllä 2013 saamme musiikin osastolle kaksi nuorta muusikkoa työharjoitteluun; viulistin Triestestä ja cornistin Frosionesta. Odotamme heitä innolla ja avoimin mielin. Seminaarin yhteydessä tapasin cornistin, Matteo Mastropietron. Kehotin häntä opiskelemaan ahkerasti englantia ennen Ouluun saapumista. Kerroin myös talvesta, vaatetuksesta ja muusta tarpeellisesta. Ihmetykseni oli suuri, kun Matteo tiedusteli, onko meillä koskaan aikaisemmin ollut ulkomaisia opiskelijoita. Varmaankin hän on ajatellut tekevänsä suuren kulttuurisen teon halutessaan harjoitteluun pohjoiseen Ouluun ja Suomeen. En jatkanut enää kyselemällä, ajatteliko hän, että täällä kävelee jääkarhuja kaduilla tms. arktisia juttuja. Matteo sai tietää, että jo musiikin osastolla on ensi syksynä ainakin kolme italialaista nuorta muusikkoa sekä mahdollisesti muita vaihto-opiskelijoita tanssin ja viestinnän osastoilla. Matteo ei siis tule pohjoisen periferiaan, vaan vireään ja kansainväliseen seuraan Oamkssa ja koko Oulun seudun alueella. Tervetuloa kansainvälisyys!

Jaana Sariola

Koko kirjoitus »

Exchange Experience with Roxana

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 14.4.2013, klo 17:32

Roxan Damaschin is an exchange student who hails from the Republic of Moldova but is currently studying in Timisoara, Romania. The 22-year Roxana came to Oulu University of Applied as an exchange student in September, 2012. According to her, when she arrived Oulu Airport, she was warmly received by her student tutor (which the school has arranged for her before she arrives) who gave her a free SIM card for calls and also took her to her student dormitory where she will be staying throughout her exchange period here in Oulu UAS.

Although, during her first week on Oulu, she felt a little bit feverish because of the new environment but she was cool after some days, according to her. As time went on, she visited the Oulu city and had the opportunity of making new friends as well. According to Roxana, she said and I quote: “I think the most beautiful experience which I had here, in Oulu, was Finnish Survival Course. We had a very good teacher. We learn words in Finnish language through different games. I thank Mrs. LeiberInkeri for her big heart. My first word that I learned in the first day was ‘kiitos’ that means ‘thank you’. At the end of the course, our teacher organized a trip to the island Hailuoto. It was the first time for me to go on an island.”

Roxana has experienced real winter with wonderful aurora borealis/Northern lights since came to Oulu and also had the privilege of learning a lot about Circumpolar World making via an online lesson called ‘Introduction to the Circumpolar World‘ from Canada. For the dark weather here in Oulu, here was Roxana’s words: “It was very strange the first few days for me when I woke up at 7 and had to go through the darkness to the university. In the weekend I could sleep until the light came out. :D” She also likes snow and had her first Skiing experience here in Oulu. Roxana has actually had lot of fun since she came here. She has visited other cities like Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Kemi, Ranua, Ruka and Rovaniemi, here in Finland. She also had the opportunity of visiting Stockholm and Riga. What a nice exchange experience for her!

Trying to know Roxana’s opinion about Finnish people? Here is what she has to say about Finnish people: “Finnish people are very peaceful and always with open hands to help if you have problems or questions. I was surprised that even older people know English. Once I wandered through town and asked an old woman how to find my way and she explained me very easily in English.” During her spare times here in Oulu, she took some hip-hop classes and she extends her appreciation to her dance teacher-Manu Uimi, for his method of teaching and good humor.

In conclusion, she gave her final opinion about Oulu UAS (where she had exchange studies) and she said the university gave her good impressions and offered her all possibilities to enhance her desire to learn. She sends her thank-you message to Bastian Fähnrich (International Coordinator in School of Engineering, Oulu UAS) for the good support given her during her exchange period. She likes the school’s teaching environments and felt very free to learn at her own pace, without any pressure. She concluded with these words below:

“Teachers are very responsive and know their profession. Courses are carried with the projector to allow everyone to see the content. Also we have all the materials available on the website of teachers. Laboratory classes are in computer classrooms. Every student has a username and password to login. All students have received free server space where we could put all our projects. Something special for me is that there are so many presentations. Each project or homework must include a power point presentation which is presented to all colleagues and teachers. I want to thank all the teachers who taught me new things here in Oulu: Väisänen Veijo Toivo, Holappa Terhi, Haverinen Lasse, Leiber Inkeri, Tapan Timo Heikkinen, Kari Laitinen Seppo, Korhonen Veijo Sakar, Alaluukas Kari Pekka, Heikkilä Pertti Tapi, Pia Eriksson, Teemu Juhani Korpela.”

Lisää etätekstiä

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 12.4.2013, klo 18:00

Helsingistä ja Jyväskylästä parin viime viikon aikana kirjoitettujen postausten seuraksi liittyy tällä kertaa Tornio. Istun Rajalla-kauppakeskuksessa, naukkailen lattea ja tapan aikaa ennen siirtymistä Kemingradiin, tuohon no.. jätän sanomatta.

Olen täällä useammastakin syystä. Ensiksikin päädyin tv-seikkailujeni jälkeen ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi muotinäytökseen paikalliseen kauppakeskukseen ja tänään oli vaatteiden sovitus. Toiseksi minulla on Kemissä sovittuna yksi tapaaminen, joten kaksi reissua hoituivat näin yhdellä iskulla.

Tämä ajan tappaminen on kallista puuhaa. Kävin vaatteet sovitettuani Ruotsin puolella ja tietysti surffasin itseni Ikeaan. Hetken harkitsin ostavani tuhannen kruunun valkoisen sohvan, sillä nykyinen keltainen paholaiseni on kamalan kauhtunut, narisee kuin viimeistä päivää jo pelkästä istumisesta, eikä sovi sisustukseen millään mittarilla.

Sohva kuitenkin jäi, kun tajusin minulla olevan hyvälläkin tuurilla vuosi opintoja jäljellä. Sen jälkeen on edessä muutto opiskelijakämpästä pois. Koska en tiedä mihin päin Suomea päädyn (koti-Vaasaan, vihaamaani Helsinkiin, Itä-Lappiin vai kenties jokerikorttina Joensuuhun), päätin kävellä sohvan ohi ja säästää rahani.

En enää pystynyt kävelemään ohi, kun pääsin tauluosastolle. Jo siitä alkaen, kun 2009 ensimmäisen kerran eksyin Ikeaan, olen haaveillut sellaisesta koko seinän kokoisesta New York -maisemataulusta, joka maksaa ihan sikana, ja joka löytyy puolesta kodeista. Kukaan ei ollut estämässä, joten pistin visan vinkumaan. Tästä on siis kyse.

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20114901/

Tänä keväänä olen siis laittanut jo kaksi seinää kämpästäni uusiksi. Tästä tulee vielä kallis vuosi.

Ja mitä oikeastaan lähdin Ikeaan ostamaan? Kolmea kappaletta niitä vänkyräonnenbambuja, jotka tietysti olivat loppu koko huonekalutaivaasta.

Muuten viikko on ollut melkomoista rutiinia. Maanantaina oli tulevan studiotyön kurssin tuotannon suunnittelua ja äänityön tehtävän viimeistelyä. Tiistaina tuotantosuunnittelu jatkui ja ohjelmassa oli myös projektiopintojen edistämistä. Teen projektiopintoinani tanssiteoksen. En sentään tanssi itse, vaan tuotan Jouko Tötterströmin säveltämän ja Ida Johanssonin koreografioiman teoksen ensi syksylle. Teoksen syntyä voi seurata toisessa Oamkin blogissa, osoitteessa http://blogit.oamk.fi/particleplays/ . Pitänee varoa, että nämä kaksi blogia eivät vahingossa sekoa. Siinä menisi tanssituotannolta uskottavuus.

Keskiviikko oli parituntista Osuman toimistolla päivystämistä lukuun ottamatta vapaa. Päätin nukkua pitkään, mutta valvoinkin tiistaina neljään. Eilen meillä oli budjetointia ja projektin tuottaja-info. Tänään puolestaan kävin vain yhdessä Osuma-palaverissa.

Siviilielämässä ei ole tapahtunut mitään. Osakolainen menee pian painoon ja sen kanssa on ollut valtavasti työtä. Samoin projektiopinnot ovat työllistäneet iltaisin, kun tuotantosopimuksia, projektisuunnitelmaa ja muita tekemistä vaativia asioita on pitänyt lykkiä eteenpäin. Tanssitunneillekin olen ehtinyt kolmesti, vaikka polveni alkaa taas osoittaa irtisanoutumisen merkkejä näin kevään korvilla.

Tämä on ollut vaasalaisille surullinen päivä, sillä legendaarinen rokkiklubi Club25 paloi viime yönä ja rauniot purettiin maan tasalle päivällä.

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/liikenne-toimii-taas-normaalisti-club-25-n-ymparilla-katso-kuvat-ja-video-1.1370624

En itse ehtinyt koskaan käymään tuolla ennen kuin klubi suljettiin, mutta kuljin koulumatkani rakennuksen ohi yhtä lukuvuotta lukuun ottamatta vuodet 1996-2006. Se oli kaunis rakennus. Jo varmaan viimeiset 15 vuotta on väännetty, että suojellaanko se vai puretaanko se. Eipähän enää tarvitse miettiä, mitä tehdään, kun rakennus on raunioina.

Harvemmin otan tässä blogissa kantaa mihinkään yleishyödylliseen, mutta nyt kyllä teen sen. En voi ymmärtää, miten tässä onnistutaan päätymään juhannuskokkoon joka kerta, kun joku suojelemisen arvoinen autiotalo on kävelymatkan säteellä kaupungin ydinkeskustasta. Veikkaanpa, että joku rakennusliike (en tiedä mikä) hieroo tällä hetkellä jossain käsiään yhteen erittäin iloisena.

Viimeksi näin kävi Vaasassa kesällä 2008, kun eräs hieman vastaavan oloinen tyhjä rakennus kärähti raunioiksi paikallisen rock-festivaalin yönä. Pistäkää ne röttelöt kuntoon, saatana. Minä haluan säilyttää kotikaupunkini kasvot!

 

Välitilinpäätös

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 12.4.2013, klo 13:34

Lukuvuoden aloitus viime syksynä oli meille taloushallinnon opettajille tavallistakin jännittävämpää: pääsimme aloittamaan ensimmäisten taloushallintoon suuntautuneiden ryhmien opetuksen.  Onhan meillä aiemminkin ollut opiskelijoita, jotka ovat painottaneet opintojaan taloushallintoon.  Mutta ammattiaineisiin on päästy kunnolla käsiksi vasta toisen vuoden keväällä. Tutkintoon ei myöskään ole mahtunut niin paljoa laskennan opintoja kuin opiskelijat olisivat halunneet.  Uudistus oli siis tervetullut sekä opiskelijoiden että  opettajien näkökulmasta. Unohtamatta tietenkään työelämän tarpeita, jotka otettiin huomioon opintosuunnitelmaa laadittaessa.

Syksy lähti puolin ja toisin ehkä vähän varovaisesti liikkeelle. Opiskelijat tutustuivat uuteen ryhmään ja uusiin opettajiin. Monelle tuli myös hiukan yllätyksenä se, kuinka tiivistä työskentelyä taloushallinnon opiskelu vaatii. Useimmat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä sv-valintaansa ja myös viihtyneet hyvin ryhmässään.  Erityisesti taloushallinnon opintojaksot ovat olleet mieluisia. Numeroiden pyörittäminen on siis tuottanut iloa - niin oudolta kuin se voi ulkopuolisesta tuntuakin.

Talven mittaan on siis tultu tutuksi puolin ja toisin ja ainakin minusta tuntuu suorastaan haikealta, että suurin osa opiskelijoista on syksyn ajan harjoittelussa. Mutta nähdäänhän me työharjoittelukäyntien yhteydessä. Ja samalla saadaan myös palautetta siitä, onko uusi ops antanut entistä parempia valmiuksia harjoitteluun lähtijöille. Harjoittelun jälkeen on sitten vielä monta ihanaa opintojaksoa luvassa, tervetuloa takaisin!

Nyt sitten pitäisi vielä ottaa loppukiri ja saada loputkin kevään ryhmätyöt/etätehtävät/tentit suoritettua.  Kyllä me jaksetaan, kunhan vain muistetaan syödä ja nukkua hyvin!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

« Edellinen 1 ... 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 ... 347 Seuraava »