« Edellinen 1 ... 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 ... 348 Seuraava »

Muutos = mahdollisuus?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 23.4.2013, klo 13:52

Sanotaan, että ainoa varma asia elämässä on muutos. Syksyllä käsittelimme Johtamisen ja esimiestyön kurssilaisten kanssa muutosjohtamista sekä teorian kautta että toiminnallisesti.

Muutosjohtaminen voi olla ennakoivaa dynaamisten ja uusiutuvien organisaatioiden kehittämistä tai pakollista sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Nykyisten Yt-uutisten maailmassa se on useimmin jälkimmäistä, negatiivista muutospuhetta ja saneeraamista. On kuitenkin myös yrityksiä jotka laajentavat ja palkkaavat lisää väkeä. Kurssilla kokosimme yhdessä käsitystä siitä millaista on hyvä ja tuloksellinen muutosjohtaminen.

Kuuluisassa muutosjohtamisen kirjassaan John Kotter kertoo tarinaa pingiiviniyhteiskunnasta, jonka kotina toimiva jäävuori on sulamassa. Opiskelijoiden kanssa pohdimme mitä voimme oppia noilta pingviineiltä. Tarinan takana onkin vankka aineisto erilaisista tilanteista muuttuvissa organisaatioissa ja siitä, millaisilla keinoilla muutos voi jopa koitua menestykseksi.

Tutkailimme myös organisaatiokulttuurin merkitystä. Inspiroivan johtamisen guru René Carayol sanoo, että organisaatiokulttuuri on menestymisen kannalta tärkeämpää kuin strategia. Kilpailijat voivat kopioida ja toteuttaa jonkin tuottavan strategian nopeastikin, mutta organisaatiokulttuuria eivät. Sen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä, järjestelmällistä työtä. Asiantuntijatyön aikakautenamme kulttuuri myös määrittää paljon sitä, millaista laatua ja tehokkuutta työntekijät tuottavat.

Kokeilimme näitä asioita kurssilaisten kanssa mm. tuottamalla tarinoita erilaisista johtamisen tavoista ja pohtimalla niiden käyttöä organisaatiokulttuurin kehittämisessä. Tutustuimme myös organisaatiokulttuurin kehittämisen tapoihin mm. Googlen toiminnassa. Kokeilimme myös päätöksenteon haasteellisuutta muutostilanteissa draaman keinoin.

Opiskelijat kommentoivat draamaharjoituksen jälkeen, että haasteita kohtaavassa organisaatiossa on paljon helpompi olla työntekijöiden joukossa kuin istua pomon tuolilla vastaamassa hankaliin kysymyksiin ja vastuussa päätöksistä. Yhteinen johtopäätöksemme oli myös, ettei muutokselta voi työelämässä välttyä ja että viestintä on keskeisessä roolissa muutosten johtamisessa. Totesimme myös, että organisaatiokulttuurin näkökulma on avain työhyvinvoinnin kehittämiseen, mikä on ajassamme suurimpia yksittäisiä työelämän haasteita valtakunnallisellakin tasolla. On hienoa huomata, että voimme tuoda siihen Oamkissa oman pienen panoksemme valmistuvien opiskelijoiden osaamista vahvistamalla!

Sanna Oja, tuntiopettaja

 

Lehti purkkiin ja speksineitsyys veks

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 21.4.2013, klo 23:37

Takana on jälleen rankka ja paljon valvomista aiheuttanut viikko. Ehdin vain maanantaiselle tanssitunnille, koska tein kahta lehteä koko viikon. Lähiopetus päättyi onneksi jo keskiviikkona, joten hieman on saanut hengähtääkin.

Perjantaina menin katsomaan elämäni ensimmäistä speksiä. Itse asiassa  minulla ei vielä lippujen ostohetkellä ollut hajuakaan siitä, mikä se on. Kovasti olivat yliopistolaiset harjoitelleet salissamme suljettujen ovien takana suututtaen puolet yksikkömme opiskelijoista: Yleensä, kun salissamme harjoitellaan jotain, sinne on vapaa pääsy. Nyt kaikki kuitenkin käännytettiin tylysti pois.

Show kesti uskomattomat neljä ja puoli tuntia ja oli kyllä joka sekunnin arvoinen. Sen jälkeen väänsin vielä Osakolaisen kantta puoli kolmeen yöllä. Voin tarjota pienen maistiaisen tulevasta lehdestä: koska kanteen ei saatu aikuisviihdettä (toim. huom. tämän piti rimmata, mutta blogi sensuroi edelleen sanan p*rno.) tai paljasta pintaa, siitä tehtiin mahdollisimman kamala.

Lauantaina sitten vedostimme koko komeuden. Olimme ennätysajassa, kolmessa tunnissa, valmiit ja pistimme toimistolla bileet pystyyn. Ilta päättyi Kaarlen patiolle, joskin sitä ennen olimme jo ehtineet suunnitella, että ammattikorkeakouluissakin voisi olla korkea aika aloittaa speksiperinne.

Tämäkin postaus muuten kirjoitetaan jostain muualta kuin Oulusta. Olen nimittäin mökillä hakemassa kesärenkaita Volvoon. Aamulla matka jatkuu Ouluun, sillä luvassa on kiireinen "lomaviikko". Palavereita on useampi kuin yksi, ja Tanssia-näytökset koittavat jälleen. Nousen lavalle keskiviikon ja torstain iltanäytöksissä. Rohkea vaivautukoon paikalle.

Study Experience with Nhung

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 21.4.2013, klo 18:35

Coming to Oulu University of Applied Sciences as a degree student, is a 19-year-old Doan Thi Cam Nhung, who hails from a beautiful country called Vietnam. She and her friend arrived Finland on the 19th of August 2012 and were received here in Oulu by one of their Vietnamese friend-Phong. According to her, the weather was quite cold when she arrived because the temperature in her country is quite warm when compared to what she experienced on arrival.

Sharing about her first experience here in Oulu, she said and I quote: “When I first came to Oulu, the first days I ate only instant noodles I brought from Vietnam. The prize range in the market was so high compare to Vietnam and I didn’t know which brand was which and which one is good or bad,so I chose to not buying anything. Things were so different and strange on the first days. However, things started to change after I went to school. I met new friends, new people from other countries, I started to get used to the prize and the currency and things started to get back on track. You just need to open yourself up to new things and you’ll get used to it and surprise at the result.”

Knowing quite well that the weather in Oulu can very cold sometimes, I wanted to know how she feels about the cold weather and she said that she likes it when it is not so cold that temperatures from -5 to 15degrees suits her most. Nhung also likes it when it snows here in Oulu but for the dark weather in Oulu, here was what she said: “The dark is nice when I have time to sleep, otherwise it’s horrible. It makes the day feel tired, I’m sleepy all the time and every hour without light feels like I have to spend extra hours after school to have more school.”

Having fun here in Oulu was not a bad option for Nhung as she and her friends usually go to the riverside during autumn where they had nice time enjoying some ice cream, having some chats and playing as well. During winter, she enjoys cooking, doing some school stuffs and having dinner with her friends. At her spare times, she likes testing some new recipes when cooking and preparing some Vietnamese food as well.

Trying to find out what Nhung thinks about Finnish people since she came to Oulu, this is her opinion about them: “In my opinion, Finns are quite shy. They barely start the conversation with you (of course, there are still exceptions), but once you pass the barrier, you can talk for hours with them without even notice about time. They are really nice people and they are willing to help when you need help. I am not sure about all the Finns, but for what I’ve experience or at least in my own view, they are great people.”

Finally, when I asked about how she feels about Oulu University of Applied Science and the teaching method, she said she likes the teaching environment especially the nice PCs in the lab, the good library with useful books and also the friendly teachers as well. She concluded with these few words: “I still haven’t got used to the teaching method here. The main method here is that you have to spend time studying on your own and if you can’t understand something you can ask the teacher. Self study is highly evaluated. It is an excellent method, but when I was in Vietnam, everything was “served”. I just need to learn things by heart so I need time to get along with this self study method.”

Tapahtumatuottaja koulutusmatkalla

kulttuuri Kirjoittanut Kulttuurialan yksikkö   blogissa Pieninkin yhteinen jaettava
Julkaistu 19.4.2013, klo 12:25

Jo seitsemättätoista kertaa järjestetty Kongressi-tapahtuma kokosi 17.-18.4.2013 Finlandia-talolle tapahtuma-alan ammattilaisia sekä alan palveluntarjoajia. Minä tapahtumatuottajana kävin osallistumassa ensimmäistä kertaa.

Ohjelmassa oli tarjolla mielenkiintoisia puheenvuoroja ja toisaalta tapahtuman ilmapiiriä oli hyvä aistia juuri tapahtumatuottajan näkökulmasta, seurata, miten järjestelyt on hoidettu, minkälaisia kukka-asetelmia kussakin tilassa on, miten opasteet on laitettu, miten aikataulut on koottu, jne. Paikkana Finlandia-talo oli sikäli hyvä, että siellä on useampi tila, jossa koulutuksellisia puheenvuoroja voidaan järjestää ja toistaalta näiden olemassa olevien salien lisäksi tiloista oli rajattu väliaikaisilla rakennelmilla muutama lisätila. Yhteensä erilaisia saleja oli käytössä 7. Toisaalta, kun tiloja oli muokattu väliaikaisin seinin, vaikutti se melko sokkeloiselta; sisäänkäynti oli kerroksessa 1, näyttely- ja muita tiloja kerroksissa 0-2, joten piti olla tarkkana, mistä nurkasta tai portaikosta liikkuu kerrosten välillä, jotta pääsee sinne, mihin on menossa.

Ohjelma oli koottu niin, että esitysten välillä piti vaihtaa tilasta toiseen, joten messuosastojen ohi oli käveltävä monta kertaa päivän aikana. Toisaalta osallistujia oli selvästi kahdenlaisia, niitä, jotka kiersivät esittelypisteissä ja niitä, jotka kävivät ensisijaisesti kuuntelemassa esityksiä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon. Kävin kuuntelemassa erityisesti sellaisia esityksiä, jotka liittyvät työhöni tapahtumatuottajana. Ensimmäisessä Satu Penttinen ja Eva Taskinen käsittelivät tapahtumamarkkinointia organisaation kulttuurin vahvistajana. Esityksessä todettiin, että tapahtumien rooli on ja pysyy, sillä vaikka kuinka asioita voidaan hoitaa puhelimitse ja verkossa, ihmiset haluavat tavata kasvokkain. Puhuttiin paljon tapahtumamarkkinoinnista ja markkinoinnin roolista yleisemmin liiketoiminnan sparraajana.

Seuraava mielenkiintoinen esitys oli  päätoimittaja Jussi Lähteen. Hän jakoi oman sixpackinsä tapahtuman tiedottamiseen liittyen. Hän korosti etenkin tiedottamisen oikea-aikaisuutta - ja toisaalta vapaaehtoisten hyödyntämistä tapatuman järjestämisessä: "Anna ihmisten tehdä omilla ehdoillaan, omia unelmiaan toteuttaen!" Ohje, josta on hyötyä monessa.

Kongressin ohjelmassa oli myös paljon erilaisia tietoiskuja. Itse käivn kuuntelemassa muutamaa. Mielenkiintoinen esitys oli Tuija Kauppisen puheenvuoro hyvästä businessimagosta. Toki hän oli paikalla myymässä omaa palveluaan, mutta hyvä oli pysähtyä välillä miettimään myös sitä, mitä haluaa viestittää pukeutumisellaan tavatessaan organisaation edustajana asiakkaita ja sidosryhmien edustajia. Tuijan ohje oli: "Panosta takkiin, silmälaseihin ja käsilaukkuun. Käsilaukku voi olla myös statement." Käsilaukkuja naiselle riittää kuulemma kaksi, toinen talvi- ja toinen kesäkäyttöön. Hän korosti toisaalta myös sitä, että imagoon kuuluu ulkoisten elementtien lisäksi myös hyvä elämänhallinta, liikunta, ravinto ja lepo. Kaikki ne vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja miltä me näytämme.

Keskiviikkopäivä päättyi paneelikeskusteluun aiheesta Onnistuneen tapahtuman tavoitteet ja tulos. Keskustelemassa olivat Hanna Heikkinen, Jussu Koppanen, Mika Lehtinen ja Nina Ståhls. He puhuivat esimerkiksi siitä, mikä on tapahtuman omistajan, meeting ownerin, rooli, ja haasteista tapahtuman omistajan ja tapahtuman järjestäjän välissä. On tärkeää, että tapahtuman omistaja tietää, miksi tapahtumaa järjestetään, ja että omistajien tavoitteet on tiedossa koko organisaatiossa. Puhuttiin paljon osallistumisesta ja osallistamisesta, osallistamisesta erityisesti. Ihmiset haluavat osallistua tapahtumiin, joissa yhdistyvät "learning, networking ja motivation". Vuorovaikutus tapahtuman osallistujien kanssa aloitetaan jo ennen tapahtumaa ja toisaalta tapahtuman jälkeen on hyvä kysyä osallistujilta, oppivatko he jotain uutta. Kun rationaaliset asiat esitetään emotionaalisesti, jää pysyvämpi muistijälki. Esityksen viimeisiä kommentteja oli se, että tapahtuman osallistujan tulee kokea saaneensa tapahtumassa rahoilleen tai ajalleen vastinetta - ja sen päälle jonkin Vau! -elämuksen. 

Vau! -elämyksestä jatkettiinkin torstaina, kun Oulusta kotoisin oleva Michelin-kokki Sauli Kemppainen puhui ruokailujen tärkeydestä esimerkiksi seminaaripäivän aikana. Ihmiset tarvitsevat energiaa, jotta jaksavat keskittyä ja tehdä töitä. Toisaalta, keittämisen tulee lähteä siitä, että ruoka maistuu hyvältä. Hän totesi moneen kertaan, että ruoka on juuri sellainen, josta erilaiset seminaari muistetaan, etenkin, jos siihen on liittynyt yllätyksellisyyttä ja aikaisemmin mainittuja Vau! -elämyksiä. Ruuan pitää maistua, siinä pitää olla joku yllätyksellisyys, ruokailut pitää ajoittaa oikein ja palvelun pitää olla hyvää ja ammattimaista.

Mielenkiintoinen esitys oli myös Anne Lahnajärven puheenvuoro tiedottamisen tuskasta ja onnesta. Hän korosti erityisesti sitä, että viestinnän pitää olla avointa, aktiivista ja ajankohtaista. Toinen asia, jota hän korosti oli se, että markkinointiviestintä ja muu viestintä tulee pitää erillään toisistaan. Lopuksi hän totesi, että jos yritys säästää, tapahtumat eivät ole oikea säästökohde. Olen samaa mieltä ;-)

Kiertäessäni ja katsellessani messuosastoilla löysin helmiä, esimerkiksi Oulun osastolta alkoholitonta Kuusenkerkkä-kuohujuomaa ja Logomon ja Ruissalon kylpylän osastojen edessä esiintyneen Club for fiven. Jonottaessani saman osaston jäätelötiskille kuulin Club for fiven laulajien keskustelevan siitä, miten valtavan kallista tällaisten konferenssien järjestäminen on - asia, jota mietin osastoilla kävellessäni useita kertoja itsekin. Tapahtumaan tulevat esittelijät suunnittelevat ja sisustavat omat osastonsa, hankkivat sinne esiintyjiä ja hyvää tarjottavaa - ja kuljettavat sen kaiken messuilla osastolle, josta maksavat vuokraa. Toisaalta, kuten puheenvuoroissa kuulin, ihmiset haluavat edelleen osallistua tapahtumiin verkostoitumaan, oppimaan ja motivoitumaan. Konferenssi 2013 tavoitti keskiviikkona 1600 osallistujaa ja torstaina vain vähän vähemmän.

 

Opettavainen kokemus.

Mira Kolanen, tapahtumatuottaja

Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta. Puhelimen kamera ei ole kovin hyvä.

 

Vappu lähestyy, kiirettä ja kurailmoja

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 18.4.2013, klo 16:28

Viikko alkoi SAMOKin opiskelijakuntien puheenjohtajien ja pääsihteerien tapaamisella ja huipentui SAMOKin ylimääräiseen liittokokoukseen, johon arvoisa puheenjohtajistomme katosi alkuviikon ajaksi. OSAKOn toimistollakin rupeaa olemaan kevättä  rinnassa, sillä vappuun on aikaa enää kaksi viikkoa. Vapun järjestäminen onkin vienyt allekirjoittaneen ajasta suurimman osan, mutta eiköhän tästäkin hyvinkin onnistunut tapahtuma saada aikaiseksi.

OSAKOn jäsenmäärä hipoo ennätyslukemia, ja maaginen neljäntuhannen (4000) jäsenen rajapyykki toivottavasti rikkoutuu lähipäivinä.  Viimeisimpien tietojen mukaan tähän rajaan puuttuu enää vain yksitoista (11) jäsentä. Toivommekin kovasti, että meidän kortittomat lapsokaisemme hommaavat itsellensä kortin ja saavat mahtavat edut käyttöönsä.

Tällä viikolla alkoivat hallituksen kehityskeskustelut. Keskusteluja on jo käyty hallituksen jäsen Juho Koskelaisen sekä allekirjoittaneen kanssa ja huomenna on taas vuorossa hallituksen jäsen Kiril Kotikangas ja ensi viikolla hallituksen puheenjohtajisto. Itse voin sanoa jo, että keskustelut ovat olleet varsin antoisia, ainakin omalta osaltani.

 

Kehittymistä,
Vappua jäseniä,
Viikko täynnä on

 

Terveisin,

Hallituksen jäsen Toni Lyytikäinen

« Edellinen 1 ... 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 ... 348 Seuraava »