HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 ... 353 Seuraava »

Elämä aikuisopiskelijana

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 27.5.2013, klo 10:27

Ryhmätöitä, palautettavia tehtäviä, tenttejä tulossa… Jos jätän tentteihin lukemisen hieman myöhemmäksi ja keskityn nyt palautettaviin tehtäviin ja ryhmätöihin. Moneltako lapsilla olikaan tänään treenit? Entäs miehen koulu, olikohan hänellä tänään koulua vai tehtävien tekoa? Äh, ne täytyy tarkastaa ensin ennen kuin aloitan omat kouluhommat.

Nopea tarkistus mieheltäni mitä on tänään hänen ohjelmassaan. Koulupäivä, tai siis oikeastaan kouluilta, hänelläkin. Pikaisesti käymme läpi pari seuraavaa päivää mitä kenelläkin on ohjelmassa: kenellä kokeisiin lukua, milloin pitää mikäkin tehtävä palauttaa, kumpi käyttää tänään lapset treeneissä entä kaupassa käynti? Okei, minulla on vielä pari päivää aikaa tehdä palkanlaskennan tehtävät, niin jos minä otan treeneihin mukaan kirjat, niin ehdin varmaankin lukea siellä samalla. Käytätkö sinä lapset huomenna treeneissä?

Olemme siis perhe johon kuuluu kaksi aikuisopiskelijaa ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Oma opiskeluni alkoi syksyllä 2010. Pari vuotta tässä on mennyt opiskelua työn ohessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset lukuvuodet olivat aika kaaosmaisia. Päivät olin töissä (ja välillä illatkin) ja pari iltaa viikosta meni luentoja kuunnellen.  Kyllä isovanhemmille saa kauniin kiitoksen esittää, kun ovat jaksaneet lapsiamme kaitsea luentojen ajan.

Koska olen etäopiskelija, minulla on kahtena iltana AC –luentoja ja lähiopetustunteja joka toinen perjantai. Jos tämänlaista opiskelumuotoa ei olisi ollut tarjolla, tuskin olisin alkanut opiskelemaan. AC -luentojen kuuntelu on helppoa (mikäli tekniikka toimii) ja opettajat pystyvät hyödyntämään hyvin tätä tekniikkaa. Kuinkahan moni yritys hyödyntää tämänlaista tekniikkaa esimerkiksi eri kaupunkien välisissä neuvotteluissa? Vai onko heidän aina pakko kokoontua yhteen kaupunkiin/paikkaan, jotta voivat pitää kokouksensa?

Nyt keväällä 2013 olen ollut puoli vuotta täysiaikainen opiskelija. Vuosi sitten käydyissä yt –neuvotteluissa kohdalleni tuli irtisanominen. Ajattelin tuolloin, että koska opiskeluni ovat jo yli puolen välin, satsaisin niihin nyt kunnolla. Hieman toisin on käynyt. En ole saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin voinut panostaa opiskeluun täysin sataprosenttisesti. Jollain tavalla tuntui, kun työt loppuivat, että halusin vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä. Jäikö minulle tämä vaihe päälle? Mitä siitä, jos haluan nauttia elämästä? Eihän elämä voi olla ainaista stressaamista ja menemistä ja kulkemista ja tekemistä? Siitä pitää saada nauttia. Nautin nyt Suomen kesästä koko pitkän kesän ajan, sen tavanomaisen neljän viikon sijaan.

Kati Järvitalo, aikuisopiskelija

 

The Power of Information

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 25.5.2013, klo 13:01

The importance of information cannot be overemphasized. Whether as students or as individuals, information is as important to us just as fuel is to a car. As students, looking for the relevant information is what is really important not just any information out there. The difference between the educated and the uneducated, the informed and the uninformed is simply INFORMATION. Below are some channels where we can seek relevant information as students.

The Internet: As the world is getting global and digital, seeking the right information has become much easier unlike the traditional methods of acquiring knowledge or information. With the help of the internet, one can acquire any kind of information one desires with few clicks of buttons. This is commonly achieved through the use of the search engines like Google, Yahoo, and others. It is simply done by inputting any keyword or phrases (e.g. Jobs in Finland) of interest into the search box of any of the above search engines and it will then display all the relevant resources that will be of great importance to you.

Traditional Media: The traditional media is another good source of getting whatever information that one desires. This could be from the local news papers, television or radio. For example, if you are interested in any news in your city or community, the news papers, radio or the television maybe the right medium to use. Although most traditional mediums can now be easily accessed online via the internet but the point that I am trying to clarify here is that one can still get some relevant information on any subject from the local or traditional news papers, television or radio.

Social Networking: One can also get relevant information from friends, classmates, loved ones, or other new contacts as well. There could be a relevant information that you may be interested in but do not know how to go about it, you may get such information by asking some persons that you know maybe able to guide you with such information or resources. For example, if you are looking for a summer job or internship placement, you can get such information from your friends who have already found the kind of job that you may be interested in. You may also choose to visit the company or companies that you are interested in, to inquire if there is any vacancy or internship placement that you may be qualified for.

There could still be other ways that you can seek information of interest. So this is not limited to the three most common channels of information that I have explained above. In my opinion, what is most important is one’s interest in seeking relevant information in any field of interest.

Sekalaisia seikkailuja

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 24.5.2013, klo 19:57

Voisin kirjoittaa siitä, miten olen käyttänyt kaikki viikon arkipäivät töissä. Voisin kirjoittaa myös siitä, että töiden ohella olen sohinut projektiopintojen paperisotaa eteenpäin, ja käynyt parikin palaveria sen tiimoilta. Sitten voisin kai kirjoittaa myös siitä, miten olen käynyt pyöräilemässä 30 kilometrin lenkin maanantaina ja tiistaina, tai voisin kirjoittaa siitä, miten olen sotkenut nokkani taas uuteen tuotantoon.

Vaan enpä kirjoita, koska koulun ja töiden ulkopuolella on tapahtunut jotain monin verroin mielenkiintoisempaa. Itse asiassa pitkästä aikaa on ollut seikkailuja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Aloitetaanpa viikonlopusta.

Perjantaina lähdin jo aamusta ajamaan kohti Etelä-Suomea. Äitini ja tämän hyvä ystävä olivat matkalla kukkanäyttelyyn Tallinnaan, ja minut oli palkattu kuskiksi.  Poimin äidin kyytiin Pietarsaaresta ja tuttavan Kristiinankaupungista. Tavaratilassa puolestaan olivat erään koulumme tanssinopettajaopiskelijan muuttotavarat.

Matka sujui hyvin Porin eteläpuolelle asti, kunnes vastaantullut auto pamautti euron kolikon kokoisen kiveniskemän tuulilasiin. Seuraavalla tauolla totesimme, että myös tuulilasia reunustava lista on puoliksi irti ja aloimme fiksata Volvovanhusta jeesusteipillä Humppilan lasin pihassa.

Olimme Helsingissä kymmenen jälkeen. Äidin tuttavan sisko otti meidät vastaan innolla. Minua hän ei ollut nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, eikä itseasiassa ollut edes tunnistaa. Pöytään oli katettu juustoja ja viinejä, mutta minä liukenin paikalta valitettavan aikaisin toimittamaan muuttokuormaa oikeaan osoitteeseen.

Kuorman kannettuani suuntasin majapaikkaani Alppilaan. Talon emäntä oli lähtenyt jo lähipubiin istumaan erään työkaverinsa kanssa, joten tavarat sisään saatuani liityin seuraan. Jossain vaiheessa päätimme lähteä kaupunkiin. Parikymmenminuuttinen kävely keskeytyi Kiasman kulmilla, kun skeittarijoukko pysäytti meidät. Yksi pojista ihastui ikihyviksi mustavalkoisiin housuihini, koska käski minun alkaa näyttää jääkiekkotuomarin käsimerkkejä. Toinen pojista puolestaan ihastui ikihyviksi kaveriini, koska tuli sanomaan minulle, että "haluan ton sun muijan". Sanoin, että vie pois.

Menimme baariin ja kaverin työkaveri päätyi melko nopeasti juttusille erään kauniin naisen kanssa. Joimme kaverin kanssa oluemme loppuun ja lähdimme pois. Paluumatkalla pysähdyimme ensin bussipysäkille juttelemaan jonkun syöpähoitajan kanssa ja lopuksi törmäsimme jälleen skeittareihin, joista ensimmäinen halusi minun näyttävän tuomarien käsimerkkejä ja toinen totesi kaverille, että "oikeasti, lähe mun mukaan, älä ton". Ei lähtenyt.

Eikä oikein nappiin mennyt sillä työkaverillakaan. Kaunotar oli 36-vuotias kahden lapsen äiti ja loppuillasta baariin oli tullut vesivahinko, joka oli kastellut asiakkaat ja pistänyt paikan kiinni siltä illalta.

Lauantaina kaverilla oli kylppärinlaatoituskrapula, ja toinen kaveri, jota minun piti nähdä, oli oksennustaudissa. Lähdin yhden vanhan lukiokaverimme kanssa katsomaan Suomen peliä ja syömään pitsaa. Hieman myöhemmin pelatun Sveitsi-USA-ottelun aikana kehitimme termin Sveitsi-känni. Se tarkoittaa sitä, että on niin päissään, että Sveitsin pelaama jääkiekko näyttää hyvältä. Tosiasiassa emme olleet päissämme ja Sveitsi pelasi hiton hyvin.

Minut majoittanut kaveri oli tällä välin toennut ja lähtenyt kavereidensa kanssa bilettämään, joten liityimme seurueeseen. Käppäilimme jonon ohi Apolloon, mutta illan aikana ei oikein tapahtunut mitään järkevää. Jos sitä ei lasketa, että ilmeisesti entiseen elokuvateatteriin remontoitu baari oli järkyttävän siisti paikka.

Sunnuntaina näin vielä pari kaveria, poltin nahkani auringossa ja lähdin satamaan äitiä ja tämän ystävää vastaan. Sain tuliaisiksi läjän suklaata, skumppaa ja Southern Comfortia. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista puoli yhdeksän aikaan illalla. Liikennettä ei ollut nimeksikään, joten nopeusrajoituksia hieman venyttämällä tehokkaalla Volvolla oli helppo ajaa. Olimme Kristiinankaupungissa puoli yhdeltä ja Pietarsaaressa puoli kolmelta. Jäin äidin luokse nukkumaan ja jatkoin matkaani aamukahdeksalta kohti Oulua.

Tiistai-illan seikkailuihin kuului pyörälenkin jälkeinen Facebook-keskustelu, jossa onnistuin kutsumaan itseni kaverille syömään persikkapiirakkaa ja karpalopikkuleipiä. Sanoin viihtyväni vain hetken, koska väsymys, mutta loppupeleissä taisin lähteä kotiin puoli kahdelta. Keskiviikkona kävin puolestaan katsomassa yksikkömme showtanssijoiden ja popjazzareiden Looney Bin -yhteisproduktion. Jälleen kerran meillä on pienillä resursseilla saatu jotain upean erilaista aikaan.

Eilinen olikin sitten oikeastaan se seikkailujen seikkailu. Istuin kotona ja pesin pyykkiä puolen yön maissa, kun kaveri soitti ja alkoi anella baariin Osakon vuosijuhlien jatkoille. Alun perin minun piti mennä itse vuosijuhlaan, mutta koska laskin joutuvani vielä perjantaina tekemään töitä, päätin jättää sen väliin.

Tämä kyseinen kaveri ei koskaan soita minulle. Edellinen kerta on viime syyskuulta, kun hän kuuden puhelun aikana ilmaisten viinojen verukkeella houkutteli minut Dioneen ja yritti siellä sokkotreffiparittaa minua koulukaverinsa laastariksi siinä surkeasti epäonnistuen. Olin aivan varma, että tälläkin kertaa mukana oli joku taka-ajatus, joten päätin lähteä autolla ja selvinpäin katsomaan, että mitä hittoa siellä vuosijuhlien jatkoilla tapahtuu.

Ensimmäiset puoli tuntia hengasimme baarin ulkopuolella ruotsia puhuen. Meitä oli kolme suomenruotsalaista ja yksi ruotsin ystävä sekä pari tönkköruotsalaista, jotka saimme aika hyvän keskustelun aikaan. Sitten lähdimme tanssimaan. Oikeastaan koko ilta meni tanssilattia-ulko-ovi-takanurkan sohvat -akselilla, mutta yksi episodi on mainitsemisen arvoinen.

Kello oli jo reilusti yli kolmen, kun sankarillinen dj päätti soittaa Sini Sabotagen superhitin Levikset repee. Siinä vaiheessa minua tarttui olkapäästä kauluspaitaan pukeutunut mies.

"Eksä muista mua?"
"Sori, en" *jatkaa tanssia*
"EKSÄ MUISTA MUA?!"
"Anteeks, on me varmaan tavattu, mutta mulla on tosi huono naamamuisti"
"EKSÄ OIKEESTI MUISTA MUA"
"No en muista. On me varmasti tavattu. Anteeks"
"EKSÄ OO ELIAS?"
"No itse asiassa en."
"EKSÄ OO ELIAS *sukunimi*"
"En, oon Daniel"
"Mikä se oli?"
"Niin, että oon Daniel, Daniel Wallenius"
"MIKÄ SUN OIKEA NIMI ON?"
"No Daniel Wallenius"
"heh heh, hyvin keksitty, MIKÄ SUN OIKEA KOKO NIMI ON?!"
"DANIEL LUCA FRANCESCO WALLENIUS, SIINÄ ON PAPERIT SAATANA, EN JAKSA ENÄÄ KUUNNELLA!"

Tässä vaiheessa tyyppi oli jo lähes teryleeneissä kiinni ja paikalle saapui Osakon hallituksen entinen puheenjohtaja, joka totesi voivansa todistaa minun olevan Daniel Wallenius, koska on itse palkannut minut. Tyyppi syynäsi ajokorttiani ainakin minuutin, antoi sen takaisin, pyysi anteeksi ja lähti.

Olimme pilkkuun asti ja tanssin jopa hitaat ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Porukka halusi lähteä jatkoille Välkkylään, joten lupauduin kuskaamaan pyörättömät sinne. He vaativat minua jatkoille mukaan, ja pitkin hampain päätin suostua. Muut joivat viskiä ja rommia, minulle tuotiin teetä. Se tarjoiltiin kissamukissa, joka oli täsmälleen samanlainen kuin meillä oli lapsena kotona. Pillahdin väsymykesltäni itkuun lapsuusmuistojen vyöryessä mieleen.

Väki väheni ja pidot paranivat ja muuttuivat entistäkin sekopäisemmiksi. Söimme puolijäätyneitä karviaisia, puhuimme unista, mielenterveysongelmista ja paljastimme salaisuuksia, suunnittelimme agathachristiemäisiä murhamysteereitä ja perhe-elämää. Seitsemän aikaan nakkasin yhden jatkolaisen kotiinsa, hain pyörän kotoa ja ajoin Volvon Haukiputaan Kelloon tuulilasikorjaukseen.

Lähdin veivaamaan polkupyörällä Kellosta kotiin umpiväsyneenä joskus kahdeksan jälkeen. Tuirassa tuli vastaan yksi työkaveri, joka ihmetteli kovasti, miten ihmeessä olen liikkeellä siihen aikaan väärällä puolella kaupunkia. Selitin sille, mitä oli tapahtunut ja jatkoin ostamaan Coffee Housesta ison latten. Matkalla kotiin kävin surullisena katsomassa, miten yhä suurempi palanen Linja 25:ttä katosi kaivinkoneen kauhan myötä kartalta.

Tein aamupäivällä vielä hieman projektihommia, kävin suihkussa, koululla syömässä ja menin nukkumaan päiväunet. Sitten lähdin hakemaan autoa huollosta. Firmalla oli synttärit, joten sain alennusta tuulilasinvaihdosta, pesunesteen ilmaisen täytön, irronneen listan kaupan päälle ja osallistuin arvontaan, jolla voin saada rahani takaisin koko operaatiosta. Lisäksi seuraavan kiveniskemän korjaaminen on maksutonta. Kyllä kannatti.

Paluumatkalla pysähdyin lähikaupassa ostamassa lihaa ja limsaa. Matkalla kassalle jäin tuijottamaan monttu auki kaljahyllyä täyttävää myyjää: hän oli joskus ollut koulumme ravintolassa myymässä meille päivittäin ruokaa ja saanut kenties pahimman osan kaikista ruokaraivareistani ikinä. Totesin, että hän ei ilmeisesti pääse minusta ikinä eroon, ja mainitsin samalla, etten todellakaan ole mikään asiakaspalvelijan unelma. Vastaus oli, että olenpas, jos minua osaa käsitellä oikein. Lähtiessäni toinen myyjä huikkasi, että en vissiin kehtaa enää tulla ostoksille, kun kaupassa on tuttuja töissä. Kehtaanpas! Ostan vaikka kaliaa joka päivä.

Luovan työelämäyhteydet tiivistyvät

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 24.5.2013, klo 10:48

Oamkin rehtori Jouko Paaso ja ProAgria Oulun johtaja Vesa Nuolioja allekirjoittivat 16.5. Oamkin ja ProAgria Oulun välisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on panostaa koulutuksen kautta tulevaisuuden osaajiin, jotta alueen maaseutuelinkeinojen osaamistaso turvattaisiin jatkossa. Sopimuksella varmistetaan Oamkin koulutuksen laatua ja työelämälähtöisyyttä ja siten myös ProAgrian osaajien saatavuutta tulevaisuudessa.

Oamk pyrkii vahvistamaan työelämäyhteyksiään solmimalla kumppanuussopimuksia strategiaansa tukevien partnereidensa kanssa. Oamkin Luonnonvara-alan yksikkö on jo aiemmin solminut tällaisen kumppanuussopimuksen Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja saksalaisen Eberswalden ammattikorkeakoulun kanssa. ProAgrian kanssa tehty sopimus on ensimmäinen Oamkin suomalaisen luonnonvara-alan työelämäkumppanin kanssa tehty sopimus.

Sopimuksen tarkoitus on tehdä jo pitkään jatkuneesta yhteistyöstä entistä johdonmukaisempaa. Luonnonvara-alan vetovoiman parantaminen on tulevaisuuden avainasia. Allekirjoitettu sopimus tähtää muun muassa siihen, että alan tunnettuutta parannetaan yhteisillä toimenpiteillä. 

Käytännössä sopimus tulee näkymään Oamkin agrologiopiskelijoiden arjessa monin tavoin.  Nyt allekirjoitetun sopimuksen mukaan opiskelijat tulevat tekemään vierailemaan ProAgrialla ja tekemään työharjoittelujaksoja, opinnäytetöitä ja opintoihin liittyviä projekteja yhdessä ProAgrian asiantuntijoiden kanssa. ProAgria käy myös esittelemässä organisaatiotaan ja ammattejaan tuleville agrologeille.

Myös asiantuntijavaihtoa Oamkin ja ProAgrian välillä lisätään. ProAgrian ammattilaiset osallistuvat agrologien opetukseen ja vastaavasti Oamkin asiantuntijat tarjoavat osaamistaan ProAgrian ammattilaisten täydennyskoulutukseen. 

Kumppanuussopimus tarjoaa puitteet parantaa Oamkin luonnonvara-alan koulutuksen tasoa. Se, miten puitteita hyödynnetään, riippuu ennen muuta kummankin organisaation ammattilaisista. Organisaatioiden johto on nyt antanut selvän signaalin toivotusta kehityksen suunnasta. Meidän tehtävämme yksikkötasolla on ryhtyä toimeen!

Yksikönjohtaja

Jukka Tikkanen

Oamkin rehtori Jouko Paaso ja ProAgria Oulun johtaja Vesa Nuolioja allekirjoittivat 16.5. Oamkin ja ProAgria Oulun välisen yhteistyösopimuksen

Liikuntaa, koulutuksia, kokouksia

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 23.5.2013, klo 13:36

Kun kävelee kaupasta ulos banaaneja täynnä olevan muovikassin kanssa, saattaa hetken aikaa ihmetellä, mihin on tullut hypättyä mukaan. Sama tunne voi iskeä silloin, kun huomaa katsovansa mm-lätkää lähes tuntemattomien ihmisten kanssa toisella puolen Suomea ja pelaavansa juomapelin sijasta liikuntapeliä, jossa mm. venytellään aina, kun tulee pitkä kiekko, hakataan nyrkillä lattiaa vastustajan tehdessä maalin ja matkitaan fanien reaktioita, kun he tajuavat olevansa ruudussa. Ja jos muulloin vielä pysyy todellisuudessa kiinni, ote irtoaa viimeistään sitten, kun näkee työkaverin jonglööraavan viittä työtehtävää ilmassa ja olevan kolmessa eri tilassa yhtä aikaa.

Hetkinen, eikö OSAKOssa töissä oleminen meinannutkaan sitä, että suunnitellaan vaan bileitä ja käydään sitten niissä?

Kaksi kuukautta sitten olin vielä tavallinen opiskelija. Tavallinen siinä mielessä, että valmistumiseen suunniteltu normiaika oli jo kulunut ja tarkoitus oli aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Kuukausi sitten opiskelijakuntamme edustajisto päätti ottaa allekirjoittaneen töihin, ja sen jälkeen viikot ovat hukkuneet oppimiseen ja välittämiseen.

Kaksi kuukautta sitten en tiennyt, mitä liikuntatuutorit ovat; kaksi viikkoa sitten olin mukana kouluttamassa heitä. Siinä välissä opin, että liikuntatuutorit ovat tuutoreita, jotka järjestävät erilaisia liikunnallisia tapahtumia eri ryhmille ja liikkuvat heidän kanssaan. Tarkoituksena on löytää yhdessä mukavia tapoja liikkua ja päästä viimeistään nyt yli peruskoulun pakkoliikunnasta. Miten, sitä mietitään syksyllä tarkemmin ensi vuoden liikuntatuutorien kanssa, kun koulutus jatkuu. Toissaviikon koulutuksessa ohjelma oli vielä teoriapainoitteista, mutta silti koulutettavat vaikuttivat olevan täynnä intoa ja ideoita.

Ensi viikolla koulutettavina ovat uudet häirintäyhdyshenkilöt. Siis opiskelijat, joihin voi ottaa yhteyttä, jos on kokenut tai epäilee kokeneensa häirintää ja haluaa keskustella tapahtuneesta luottamuksellisesti.

Kouluttaminen itsessään on mielenkiintoinen prosessi. Muutaman tunnin koulutuksen takana voi olla kymmenien tuntien työ: perehtymistä, suunnittelua, järjestelyä, tiedottamista, materiaalien laatimista, kaupassa käyntiä ja kahvinkeittoa. Esiintymistaitojensa lisäksi pääsee siis helposti testaamaan vuorovaikutus-, organisointi- ja catering-taitojaan. Onneksi välillä pääsee nauttimaan koulutusten antimista katsomon puolelta, itse viimeksi viime viikolla OSAKOn järjestökoulutuksessa, jossa opittiin kokoustekniikkaa ja esiintymistä, sekä Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämässä liikuntavastaavien tapaamisessa Nurmijärvellä.

Kokoukset ja palaverit ovat viimeisen kuukauden aikana tulleet harvinaisen tutuiksi. Niiden lisäksi pääsin eilen debytoimaan opiskelijanäkökulman sanansaattajana työryhmässä, aiheena opiskeluhyvinvointi.

Mutta onhan niitä bileitäkin. Tänään on aihetta iloita, sillä illalla juhlitaan 16-vuotiasta OSAKOa cocktail-tilaisuuden ja Super Sweet Sixteen -synttäriteemabileiden muodossa. Tämän viikon haiku onkin omistettu meidän omalle pärinäpupulle:

Elämä haisee
Vaikka kasvatkin, muista:
Oot super upee


Pinja Laukkanen
OSAKOn hallituksen jäsen

« Edellinen 1 ... 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 ... 353 Seuraava »