HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 ... 353 Seuraava »

Ensimmäinen!

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 2.6.2013, klo 19:35

Viime viikon torstaina juhlimme kevään aikana valmistuneita tradenomeja. Yksi valmistuneista on Jonna Räsänen, ryhmästä LIK1SNT2. Hän on ensimmäinen uudesta taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdosta valmistuva opiskelija. Jonnan opinnot sujuivat varsin sutjakkaasti, sillä hän aloitti opinnot syksyllä 2011 ja valmistuu siis 1,5 vuotta etuajassa Siksipä esitin hänelle muutamia kysymyksiä liittyen hänen polkuunsa opintojen läpi valmiiseen tutkintoon asti.

Jonna kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Uravalinta ei ollut itsestään selvä. Hän haki useampana vuonna yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Samoin hän haki OAMK:iin liiketaloutta opiskelemaan, mutta aika ei ollut vielä kypsä kummallekaan vaihtoehdolle ja opiskelupaikka jäi saamatta. Loppujen lopuksi opiskelupaikka löytyi Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, matkailun koulutusohjelmasta. Ennen sitä Jonna kuitenkin vietti vuoden Australiassa erilaisia töitä tehden.

Opiskelu Rovaniemen ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2006 ja sisälsi mm. vaihtolukukauden Kanadassa. Opintojen ollessa loppusuoralla Jonna kiinnostui projektitoiminnasta ja teki harjoittelunsa matkailuhankkeen projektisihteerinä. Se antoi kipinän opiskella vielä International Project Management –erikoistumisopinnot. Kun opinnot olivat valmiit, Jonna suuntasi takaisin Ouluun ja alkoi etsiä töitä. Se osoittautui erittäin haastavaksi, koska taloushallinnon osaaminen ei riittänyt haaveena olleisiin projektiassitentin tai –koordinaattorin tehtäviin. Niinpä Jonna päätti hakea OAMK:iin uudestaan - tällä kertaa hyvällä menestyksellä.

Jonna aloitti siis opinnot OAMK:sn Liiketalouden yksikössä syksyllä 2011. Opintojen ripeää etenemistä selittää osaltaan Jonnan tausta:  hän sai noin 60 op hyväksilukuja aiemmista opinnoistaan. Hän piti myöskin yllä reipasta tahtia opintojen suorittamisen suhteen. Hän mm. käytti tehokkaasti hyväkseen koulun tarjoamat erilaiset opiskelumahdollisuudet ja suoritti opintojaksoja niin päivä- kuin iltaopintoinakin. Hänellä oli alusta asti tavoitteena päästä mahdollisimman pian työelämään, joten hän teki palkkatyötä opintojen ohella vain sen verran, että tuli toimeen. Opiskelijaelämääkin tuli nähtyä ja koettua jo Rovaniemen aikana, joten nyt oli aikaa keskittyä opiskeluun.

Jonna toteaa, että haasteita on toki ollut matkan varrella. Esimerkiksi eräällekin viikolle saattui kuusi tenttiä. Ja palautettavia tehtäviä on välillä ollut runsain mitoin samanaikaisesti tehtävänä. Yksi nurja puoli on ollut myös siinä, ettei tavallaan tunne kuuluvansa oikein mihinkään ryhmään, kun opintojaksoja on tullut suoritettua monien eri ryhmien mukana. Jonnalla oli kuitenkin sikäli hyvä tuuri, että samaan aikaan aloitti opinnot myös Riikka Kallo, jolla oli samanlaiset taustaopinnot ja myöskin hyvin samanlaiset suunnitelmat opintojen suhteen. He pystyivät siis valitsemaan samoja opintojaksoja ja toimimaan tehokkaana parina ryhmätöissä. Riikan mukavan elämänmuutoksen takia  Jonna kuitenkin  jäi toiseksi vuodeksi ”yksin” opiskelemaan.

Mukavinta Jonnan mielestä on ollut opiskella itseä kiinnostavaa alaa ja suurimmassa osassa opintojakoja opetus on ollut erittäin laadukassta. Tästä Jonna lähettää ison kiitoksen opettajille. Ja opintojen alkuperäinen tavoitekin toteutui: Jonna sai jo ennen valmistumistaan vakituisen työpaikan projektiassistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Hän vastaa projektien taloushallinnosta.

Kun kysyin Jonnalta vinkkejä nykyisille / tuleville taloushallinnon opiskelijoille, hän vastasi seuraavaa:

”Jokaisen opiskelijan polku on ainutlaatuinen, joten ainoa vinkkini on opiskella oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti työelämän tarpeet mielessä pitäen. Taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdon opettajien ammattitaitoa kannattaa hyödyntää  ja opintojaksoista ottaa kaikki irti, sillä niitä tulet varmasti tarvitsemaan työelämään siirtyessäsi.

Haluan kiittää kaikkia opettajiani ja kanssaopiskelijoita näistä kahdesta vuodesta. Onnea ja menestystä kaikille valmistuneille ja aurinkoista kesää!”


Ulla Reinikainen - taloushallinnon lehtori ja ryhmän LIK1SNT2 tutoropettaja

Ensiapua henkilökunnalle

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 31.5.2013, klo 10:01

Harvoin tulee ajatelleeksi mitä kaikkea täällä meillä koulussakin voi tapahtua. Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota pelastautumisharjoituksin, mutta ensiaputaidoissa on ollut vielä petrattavaa. Vaikka työntekijämäärään suhteutettuna ensiapukoulutettuja on ollut riittävästi, niin pyöriihän täällä paljon opiskelijoitakin. Portaissa voi kaatua, pihalla liukastua, sairaskohtaus iskeä, sähkölaite aiheuttaa palohaavan tai vaikka Kiriacammion hirvittävä paperigiljotiini voi leikata sormen. Kevään korvilla pidettiin siis ensiapukoulutus neljälletoista henkilökunnan jäsenelle.

 

 
Elvytystä harjoiteltiin Anssin kanssa

Todettiin, että vaikka työympäristömme sinällään onkin turvallinen, niin koskaan ei voi tietää mitä voi sattua. Useimmat jo tiesivätkin, ettei esim. sähköiskun saaneeseen saa koskea ennen, kuin sähkölaitteen virta on katkaistu, mutta hyvä sitä on välillä muistuttaa mieleen. Samaten se, että tietyt vammat ja sairaskohtaukset vaativat aina lääkärissä käyntiä on joskus itselläkin saattanut unohtua.   

Kesäreissuilla voi osua kolaripaikalle ja tärkeää on muistaa pysyä rauhallisena ja uskaltaa mennä auttamaan avuntarvitsijoita. Ja vaikka ei ensiapukurssia olisi käynytkään, niin jokainen osaa soittaa apua ja ohjata ammattiauttajia paikalle. Samoin on syytä muistaa, että vaikka itselle ampaisen pistosta ei olisi mitään haittaa, niin kaveri voi ollakin allerginen.

Jos törmätään maassa tajuttomana makaavaan ihmiseen muistetaan kolme H:ta Herätys (=yritetään herättää), Hälytys (pyydetään apua jos ei herää), Hengitys (varmistetaan, että tajuton pystyy hengittämään avun tuloon asti)

Jos taas nilkka tai ranne muljahtaa, muistetaan kolme K:ta Kylmä (viileää vamman päälle), Koho (vahingoittunut raaja ylös), Kompressio (painetaan kipeää kohtaa, ensin käsin ja sitten laitetaan side).

Ja mikäs se hätänumero olikaan? 112

Muistakaahan tarkistaa ensiapulaukkujen sisältö myös autoissa ja mökeillä.

 

Turvallista kesää kaikille!

 

-Ulla Virranniemi (kohta lomalais-lehtori)

Rakkauven kesä 2013 on täällä!

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 31.5.2013, klo 00:18

Olen oikealla alalla, hyvässä työtilanteessa, eikä vapaa-ajanvietto-ongelmia (hui, mikä sana) ole. Silti en mittaa elämäni onnistumista töiden määrällä, hyvillä työsuorituksilla tai sillä, olenko joskus Mikael Pentikäinen Mikael Pentikäisen entisellä paikalla. Minulle hyvä elämä on sarja uuden oppimista ja odottamattomia sattumuksia, ja tällä viikolla niitä on totta vie kyllä piisannut enemmän kuin tarpeeksi.

Perjantaina illalla lähdin parin muusikkokaverin kanssa Kiikeliin footbagaamaan ja sieltä testaamaan uutta Hevimestaa. Kestin jälleen pilkkuun asti ja jäin kaverin kanssa vielä seisoskelemaan baarin ulkopuolelle, koska porukka pisti siinä pystyyn spontaanit jatkot. Yksi soitti kitaralla CCR:ää, Lynyrd Skynyrdiä ja ties mitä rockin klassikoita ja muut lauloivat. Kaverille tuli jossain vaiheessa paha mieli ja yritin häntä siinä halailemalla lohdutella. Tässä vaiheessa paikalle saapuu kaatokänninen mieshenkilö, jonka kanssa käydään ehkä hämmentävin keskustelu ikinä.

mies: "Siinä lesbot halailee"
minä: "Hei nyt silmä käteen mies"
mies: "Elä nyt lesbo hermostu"
minä: "No en minä muuten, mutta nyt oikeasti! Mullahan kasvaa parta!"
mies: "Elä hermostu, ei mulla mitään lesboja vastaan ole"
minä: "No ei minullakaan, mutta kuunteleppa nyt minun ääntä, määhän oon mies!"
kaveri: "Voisitko nyt vaan mennä pois"

Mies poistui mutisten jotain äkäisistä lesboista. Jotain osuutta asiaan saattoi tietysti olla sillä, että päälläni oli pinkki huppari ja reisipituiset katkaistut minifarkkushortsit. Lähdin kaverin luokse nukkumaan, koska kotiin meneminen tuntui jotenkin tylsältä.

Aamulla hyppäsin Vaasan-junaan aikomuksenani mennä juhlistamaan entisen luokkakaverini 24-vuotissynttäreitä. Oikeasti olisin halunnut kotiin nukkumaan, mutta lähtemisen vaakakupissa painoi kaksi syytä: en ole nähnyt näitä kavereita sitten viime vuoden kesäkauden avajaisten, ja vuodesta 2004 alkaen samaan aikaan samassa paikassa järjestetyt juhlat olen missannut vain vuosina 2004 ja 2011. Alussa bileet olivat vain meidän kaveriporukkamme, sitten ne laajenivat kaverin isoveljen kaveriporukkaan ja lopuksi sulassa sovussa rivitalonpätkän terassilla juhlivat vanhemmat ja lapset kavereineen.

Kesken illan minulle soitteli kaksi kaveria, joita en ole nähnyt vielä pidempään aikaan. He lupasivat myös majapaikan, joten vaihdoin bileitä ja lähdin heidän kanssaan baariin. Jo puolen yön maissa totesin kuitenkin, että nyt on viisainta lähteä nukkumaan. Kaverit kuitenkin halusivat vielä bilettää, joten aloin lähetellä facebookissa hereillä oleville vaasalaiskaverille sohvapyyntöjä. Päädyin lopulta lukioaikaisen tyttöystäväni lattialle nukkumaan. Ne kahdeksantuntiset unet olivat elämäni makeimmat.

Iltapäivällä hilluimme parvekkeella puhumassa pehmeitä. Läksin junalle ja Seinäjoella tajusin, että junassa istui entinen luokkakaverini, joka myös oli matkalla Ouluun. Routavaurioiden vuoksi olimme perillä vasta lähempänä puoltayötä. Asemalla törmäsin yhteen koulukaveriin, joka odotteli toiselta junalta yhtä koulumme hakijaa. Suunnittelimme kuvausretkeä aseman vieressä purkua odottavaan punatiilitaloon ja lähdimme kaverin luokse syömään tämän poikaystävän kokkaamia pestoperunoita ja jauhelihapihvejä. Hoipuin nukkumaan aivan liian myöhään.

Maanantaina kyhjötin koko päivän viestinnän suurryhmätilassa. Aamulla valvoin journalistien valmistautumista ryhmätehtävään, iltapäivällä visujen valmistautumista ryhmätehtävään ja haastatteluun. Käytännössä kertoilin opiskelusta ja näytin videoita. Kuvallisilla venähti päivä hieman pitkäksi ja aloimme suunnitella sopivaa jäynää. Lopuksi päädyimme pistämään koneen näytönsäästäjäksi tekstin Visu-pääsykokeet ohi! ja laittamaan taustalle soimaan 10 tunnin version Remove Kebabista. Viimeisten lähdettyä suljimme luokan. Siellä se soi toista tuntia.

Tiistai ja keskiviikko menivät kiivaasti töitä tehdessä. Tiistai-iltana Sini tuli tänne Pohjanmaalta pääsykokeitaan varten. Kävimme katsomassa reitin meiltä yliopistolle ja sitten seikkailemaan keskustaan. Söimme kiinalaisessa ja kävimme jättämässä hyvästit vanhalle Snookerille. Sinin mielestä se oli kamala paikka. Mutta mitäpä pohjalaiset laatubaareista tietäisivät.

Tänään on jälleen siirrytty astetta mielenkiintoisimpien seikkailujen pariin. Aamulla oli yksi Particle Playsiin liittyvä palaveri, keskipäivällä puolestaan ihan toinen palaveri. Kirjoitin pari viikkoa sitten, että minut värvättiin Mestan päiväkänneiltä tuottamaan PahkiSpeksiä. No nyt minut valittiin ihan virallisestikin mukaan, ja pidimme yliopistolla ensimmäisen tuottajapalaverin. Iltapäivällä kokoonnuimme vielä valitsemaan speksin tarinan. Ehdolla olivat Pasi ja Pertti ja voittajaksi selviytyi jälkimmäinen. Oamkin vuoden opettajaksi taas valittiin Pasi, joten eiköhän tässäkin tasapuolisuus toteutunut.

Tämän palaverin jälkeen me kolme tuottajaa päätimme lähteä ex-temporepiknikille Kaijonharjuun. Kävimme hakemassa vähän evästä Tokmannilta. Siellä oli perhe, jonka pikkutyttö aiheutti päivän naurut. Se koputti Karhu-laatikkoa ja totesi: "Isi kato, täs on tätä hirviolutta". Ilmiselvä City kid.

Hengasimme pari tuntia Kaijonharjun nurmikoilla puhuen melkoisen deeppiä sitruunaa jaulimme ihan loistavasti juttuun. Olen sitä mieltä, että tästä tulee vielä hyvä vuosi!

Tämä ilta onkin sitten mennyt baletti- ja speksisavotan kanssa puuhaillessa. Huomenna hyppään taas lehtitoimittajaksi. Elämä on melkoisen kiintoisaa, jos siitä tekee sellaista.

Ps. On jälleen kesä, ainakin lämpömittarin mukaan. Se tarkoittaa sitä, että viime kesän tapaan otan koko kesän Instagramilla typeriä hipsterikuvia ja kesän lopulla nimeän koko kansion nimellä Rakkauven kesä *vuosiluku tähän*. Sen rakkauden kohtaamisen kanssa tänä(kin) kesänä voi sitten olla vähän niin ja näin.

Suvi-uuno kesäduunissa

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 30.5.2013, klo 13:00

Ei pääskysestä päivääkään. Kesä on paukutellut hellerajoja rikki pitkin Pohjois-Suomea, mutta siitä huolimatta rannat ja torit eivät täyty nuorista. Miksi näin? Vastaus on: kesäduuni! Sosiaali- ja terveysala, teollisuus ja muut alat imevät korkeakouluopiskelijat koulun penkeiltä työelämään muutamaksi kuukaudeksi.  Joillekin kesätyö on opintopisteitä kerryttävää harjoittelua, toisille se on jo oikeaa työkokemusta cv:n jatkoksi.

Osa opintoja tai ei, kesätyö on arvokasta työtä niin työllistävän tahon kuin myös meidän opiskelijoiden kannalta. Palkka ja työttömyyskassaan kerrytetyt kuukaudet ovat se konkreettinen palkkio tehdystä työstä, mutta työkokemus on tulevien töiden haussa nykypäivänä ehkä se halutuin ominaisuus hakijassa. Opiskeluaikanani olen ehtinyt olla jo kaksi kesää oman alani töissä ja tällä viikolla alkoi kolmas ”suvi-uunoiluni”. Työelämän pelisäännöt ja työyhteisön dynamiikka jotakuinkin säilyvät vaikka työpaikka vaihtuisi. Ne kun on kerran omaksunut, tulee työssä käymisestä kuin pyörällä ajoa; aluksi voi pitkän tauon jälkeen vähän horjuttaa, mutta pian muistaa, miten ajetaan ilman käsiä.

Jokaisen työn alkaessa kunnon perehdytys on A ja O. Ja uskon, että jokainen korkeakouluopiskelijakin osaa arvostaa kunnon perehdytystä. Se tunne kun olet yksin työpisteessäsi, etkä tiedä mitä tehdä, on yhtä kiusallinen, kuin huomata kaupan kassalla lompakon unohtuneen kotiin. Työ jää tekemättä, jos kukaan ei ole neuvomassa. Viime kesänä sain perinpohjaisen perehdytyksen organisaation strategiasta ihan ruohonjuuritasolle asti. Perehdytysasiakirjani jopa jäivät säilöön työyksikkööni siltä varalta että jos palaan, niistä voi kerrata ja katsoa, mitä viimeksi tehtiin ja mitä ei tehty. Tästä jäi lämmin olo – olen siis tervetullut takaisin milloin vain.

Kesätyön kuva ja työyhteisön suhtautuminen suvi-uunoon eli kesätyöläiseen kertoo yleisesti organisaation hengestä. Yksinkertainen työnkuva ja ynseä kohtelu ovat arkipäivää monille meistä. Monesti kuulen tarinoita siitä, ettei opiskelijan nimeä viitsitä edes opetella. Kesätytöttely ja -pojittelu on varsin yleistä. Vaikka tituleeraan kesätyöntekijöitä suvi-uunoiksi tässä blogissa, en tarkoita sitä pahalla. Kunnon perehdytys, hyväksyvä työyhteisö ja monipuolinen työnkuva ovat osoitus siitä, että työnantaja ja muut työntekijät luottavat kykyysi hallita sinulle annetut työtehtävät. Tänä kesänä saan tehdä hieman edistyneempää työtä kuin aikaisemmin ja olen todella innoissani!

Opiskelijuus kesätyöpaikassa mielestäni saa näkyä, ja sen saa tuoda esille! Vaikka et olisikaan harjoittelussa, mielestäni sinulla opiskelijana on oikeus toivoa ja jopa vaatia asianmukaista opastusta työtehtävääsi! Akavan opiskelijat ovat laatineet harjoittelusuositukset, joissa on ohjeita niin opiskelijalle, harjoittelupaikalle kuin korkeakoulullekin. Mielestäni useimmat opiskelijaa ja työnantajaa koskevat kohdat pätevät myös työelämässä ja näitä suosituksia voisi noudattaa myös kesätyön aikana.

Työelämän suola on hyvä meininki ja sitä toivotan teille kaikille, olitte sitten duunissa tai harjoittelemassa tai jopa ihan vaan lomalla! Muistakaa myös rentoutua! Niin minäkin teen!

 

suvi-uuno duunissa

piikana autan

et muut pääsee lomalle


Noora Nousiainen

Hallituksen puheenjohtaja, kesätyöläinen ja välillä lomalainen

Oamk muuttuu – muutummeko me?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 30.5.2013, klo 10:40

Viime vuosikymmeninä on tullut tavaksi todeta muutoksen olevan jatkuva olotila samalla, kun meitä on kannustettu sopeutumaan siihen. Muutosten kiivastahtisuus ja markkinatalouden lainalaisuuksien päästäminen valloilleen on tehnyt ainakin minun sukupolveni levottomaksi. Olemmehan kasvaneet tiukan valtiovallan sääntelyn ja huolellisesti pohdittujen ulkopoliittisten oppijärjestelmien aikakaudella, jossa presidentin sana painoi eikä sitä saanut ääneen arvostella.  Nykyään sana on vapaa ja asioista tuodaan esille monia eri puolia, mikä on hyvä asia, mutta monesti ääri-ilmiöt saavat kuitenkin eniten huomiota.

Koska meidät on johdatettu elämään tässä muutoksen maailmassa, joudumme pohtimaan, kuinka parhaiten eläisimme ja tulisimme toimeen sen kanssa. Näemmekö muutoksen uhkana vai mahdollisuutena? Ensimmäinen vaihtoehto tarjoaa meille perusmelankolisille suomalaisille rajattomasti taivasteltavaa ja surtavaa. Jälkimmäinen taas tarjoaa mahdollisuuden uusiutumiseen ja uusien ideoiden hyödyntämiseen.

Onko Oamk sitten varautunut muutoksiin? Mahtanetteko muistaa viime marraskuussa Oamkin hallituksessa hyväksytyn vuoteen 2015 ulottuvan kehittämissuunnitelman loppusanat:

Vuoteen 2015 ulottuva suunnitelmakausi tulee olemaan Oamkin historian haasteellisin jakso. Toimintaa ja sen tuloksellisuutta on voitava kehittää talouden samanaikaisesti kiristyessä. Niukkenevat voimavarat on kohdistettava mahdollisimman tehokkaasti. Tarpeettomista toiminnoista on voitava luopua ja monia tehtäviä on hoidettava uusin keinoin. Toiminta itsenäisenä yhtiömuotoisena korkeakouluna haastaa erityisesti hallinnon ja esimiestyön. Talouden reunaehdot edellyttävät koko henkilöstöltä joustavuutta ja venymistä. Onnistuminen muutoksessa on mahdollista vain hyvässä yhteistyössä eri organisaatiotasojen ja henkilöstöryhmien kesken.

Näin kirjoitin viime syksynä ja huomaan olevani edelleen täsmälleen samaa mieltä. Urakka on vain tekemistä vaille valmis!

Oamk muuttuu monella tavoin. Organisaatio uudistuu 1.7.2013 lukien. Alamme harjoitella itsenäistä elämää jo tulevan syksyn aikana. Vuoden vaihteeseen saakka toimintaamme ohjaa kuitenkin edelleen kuntayhtymän säännöstö. Henkilöstöasioissa päätösvaltaa delegoidaan jo muuttunutta tilannetta vastaavasti.  Palvelun tuottajaksi eräissä hr- ja taloushallinnon tehtävissä tulee kesästä alkaen Monetra Oy. Vuoden vaihtuessa nimi muuttuu Oulun ammattikorkeakouluksi ja saamme samalla uuden liikemerkin ja graafisen ilmeen. Astumme uuteen aikakauteen Oulun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön ylläpidossa. Osekkin yhtymäkokous päättää liikkeen luovutuksesta jo 11.6.2013. Oamk Oy puolestaan saa varsinaisen hallituksen 31.5.2013 pidettävässä yhtiökokouksessa, jossa päätetään myös osakeannista kuntaomistajille.

Vuosi 2014 tuo mukanaan uudet haasteet myös toimiluvan osalta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen toimiluvat lakkaavat kuluvan vuoden lopussa. Uusia toimilupia anotaan 30.9.2013 mennessä eikä toistaiseksi voimassa olevia lupia ole Helsingistä tihkuneiden tietojen mukaan jaossa kaikille nykyisille korkeakouluille. Kun samanaikaisesti Kataisen hallitus on linjannut ammattikorkeakoulujen rahoitukseen lähivuosille rajun leikkauksen, olemme tilanteessa, jossa toimilupahakemusta on kaikilta osiltaan punnittava huolellisesti. Aikaa tähän on kovin vähän.

Talouden tasapainottaminen edellyttää meiltä kaikilta sopeutumista ja joustavuutta. Säästöjä haetaan tilaratkaisuilla. Siirrymme kolmen kampuksen malliin ja pyrimme sijoittamaan mahdollisimman monet toiminnat Osekkilta vuokrattuihin ”omiin” tiloihin. Hallinnon ja tukipalvelujen toiminnot linjataan organisaatiouudistuksessa siten, että palvelut tarjotaan jatkossa kampuskohtaisesti.

Muutos tarjoaa myös mahdollisuuden muokata opetusta siten, että Oamkin laaja-alainen osaaminen saadaan nykyistä paremmin hyödynnettyä. Meidän tulee olla eturintamassa hyödyntämässä tietoverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta osaamisemme ja koulutuksemme on tulevaisuudessa kehityksen kärjessä.

Toiminnan ohjaus ja laadun hallinta tullaan muokkaamaan muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Runsas vuosi sitten läpäisty auditointi toi esille monia kehitysajatuksia, joiden pohjalta suunniteltuja  kehittämistoimenpiteitä voimme tehdä samalla, kun kevennämme ja yksinkertaistamme järjestelmiämme.

Kuten kehittämissuunnitelmaan on kirjattu, tulevaisuus on täynnä muutoksia. Ainakin minä näen sen mahdollisuutena. Toivottavasti tekin!

Hyvää kesää kaikille!

Risto Kimari

« Edellinen 1 ... 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 ... 353 Seuraava »