« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 346 Seuraava »

Kohti vappua

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 26.4.2013, klo 11:42

Takana on jälleen mielettömän kiireinen, mutta antoisa viikko. Heräsin maanantaina Lappajärvellä kello 6.30. Pakkasin kesärenkaat auton perään ja ajoin vaihdattamaan ne paikalliseen korjaamoon. Ajoin takaisin mökille, kannoin talvirenkaat varastoon ja söin runsaan munapekoniaamiaisen äidin kanssa. Jo puoli yhdeksän maissa istuin autossa matkalla kohti Oulua.

Valitsin tällä kertaa hieman poikkeavan reitin. Yleensä ajan ensin kasitietä Kokkolaan, jatkan Jyväskyläntietä Teerijärvelle asti, ajan Teerijärven keskustan läpi Evijärvelle ja sieltä Lappajärvelle. Tämä reitti on hieman pidempi, mutta valitsen sen aina, koska Teerijärvi kuuluu mielestäni Suomen kauneimpiin kyliin. Se on pienenpieni umpiruotsinkielinen puutaloidylli pienen järven rannalla.

Nyt minulla oli kuitenkin kiire Osuman päivystykseen, joten ajoin suorinta tietä halki Kaustisen, Toholammin, Sievin ja Ylivieskan. Reitti on paljon tylsempi, mutta säästi minulta arvokkaat 20 minuuttia.

Osuman jälkeen oli aika nousta lavalle ensimmäisen kerran showtyttöjen kanssa, nimittäin Tanssia-näytösten valoharjoituksiin. Meitä puuttui pari, mutta reeni meni kuitenkin kohtalaisesti ja antoi luottoa siihen, että lavashowsta selvitään tälläkin kertaa. Polvi on oikutellut jo useamman viikon, joten tanssin puolella opiskeleva fysioterapeuttikaverini teippasi sen ennen illan tanssituntia. Teippaus auttoi ja loppuviikko onkin mennyt hyvin kivuttomissa merkeissä.

Tiistain edistin projektisuunnitelmaa ja tuotantolupalappuja Particle Plays -tanssiteokseen, jonka tuotan projektiopintoinani. Etenemistä voi edelleen seurata osoitteessa http://blogit.oamk.fi/particleplays/ . Kävin illalla myös discotunnilla, polvi kesti senkin.

Keskiviikkona meillä oli lyhyt palaveri tanssiteoksen graafikoiden kanssa, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen näytöksen kenraaleihin meitä puuttui jälleen kenraalista pari tyyppiä, mutta sekin meni kohtalaisesti. Samoin illan ensimmäinen näytös.

Näytökset ovat hyvin erilainen kokemus, kun on itse lavalla. Yleisön joukossa on tottunut vain rentoutumaan, katsomaan ja nauttimaan toinen toistaan upeammista esityksistä. Todellisuus seinän takana on kuitenkin toinen. Paikka on täynnä eri-ikäisiä ja eri lajin tanssijoita, jotka lämmittelevät, meikkaavat ja jännittävät. Vaikka miten on harjoiteltu, jännittää lavalle meno tällaista amatööriä aina. Onneksi jännityksen poisti tällä kertaa näyttämömies, joka kertoili meille Cotton Eye Joe -biisin alkuperästä.

Torstaiaamuna käväisin töissä tekemässä liitesuunnitelmia, katsoin tanssinäytöksen päivänäytöksen ja aloin jälleen valmistautua iltaan. Tällä kertaa tein näytösmeikin ensimmäistä kertaa itse. No, siltä se kyllä näyttikin. Näytöksen jälkeen yritin poistaa niitä maanantaina laitettuja kinesioteippejä jalasta. Kirpoi niin, etten uskaltanut itse. Yksi tanssija lupautui auttamaan, mutta housuni olivat niin tiukat, ettei lahkeita voinut nostaa tarpeeksi. Tulos: kiskaisin housut nilkkoihin keskellä tanssin käytävää ja tanssija repi teipit (ja puolet säärikarvoista) irti kertarysäyksellä. Sattui.

Näytöksen jälkeen menimme tyttöjen kanssa syömään. Show imi melkolailla kaikista mehut, eikä kukaan yhtä lukuun ottamatta jaksanut yöelämään. Tällä kertaa se yksi en muuten ylläripylläri ollut minä.

Tänään olen parannellut kroppaa, tehnyt baletin tuotantoluvan eteen vaadittavia asioita, suunnitellut vappua ja jännittänyt Osakolaisen ilmestymistä. Sen piti ilmestyä keskiviikkona Osakon toimistolle ja olla jaossa torstaina. Kaikki toimitettiin painoon ajoissa, mutta kun lehteä ei torstainakaan näkynyt, alkoi toimiston väki soitella painoon. Paino oli kyllä saanut lehden, mutta unohtivat sattumalta painaa sen. Amatöörimäistä puuhastelua. Kaksi minuuttia sitten soitin tilannepäivitystä toimistolle. Lehti saapui vihdoin.

Particle Plays – ideasta musiikiksi

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Particle Plays
Julkaistu 26.4.2013, klo 11:14

Teksti on teoksen säveltäjä Jouko Tötterströmin käsialaa.

Danielilla ja minulla oli idea tanssiteoksesta. Kun tunnustelut Kulttuurialan yksikössä projektin liikkeelle polkaisemiseksi saivat positiivisen vastaanoton, panimme toimeksi. Koreografiksi saimme Ida Johanssonin, Oamkista tänä keväänä valmistuvan tanssipedagogin. Käytännön seikkojen ohessa olemme pyrkineet huolehtimaan siitä, että olennaisin asia, taiteellinen sisältö, saisi riittävästi huomiota heti alusta asti.

Minä ja Ida pohdimme yhdessä teoksen viitekehystä, sen rakennetta ja ilmettä. On tuntunut siltä, että päämäärämme ovat hyvin rinnakkaisia ja samankaltaisia. Tavoitteemme ovat lähes yhtenevät esimerkiksi suhteessa musiikin hengittävyyteen ja tanssin liikekieleen unohtamatta jaksotusta, dramatiikkaa, elekieltä, valojen käyttöä ja ennen kaikkea kokonaiskonseptia. Teoksen teema on abstrakti, mutta siinä yhdistyvät Idan idea soluista ja minua viime aikoina kiehtoneet avaruudelliset mielikuvat.

Teimme molemmat omat luonnoksemme kokonaisuudesta ja niitä vertaillessamme pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, miltä teoksen on tarkoitus näyttää ja kuulostaa. Particle playsin kokonaiskestoksi tulee noin 45 minuuttia, ja se on yhtäjaksoinen kokonaisuus, jossa ei ole klassisten balettiteosten tapaan lyhyitä kohtauksia lainkaan. Kaiken on tarkoitus toimia orgaanisesti ja kiinteästi.

Kumpikaan meistä ei varmasti tee omassa työssään kompromisseja, vaikka joutuukin – ja saakin – ottaa toisen näkemyksen huomioon. Olen aina nähnyt tiettyjen raamien asettamisen etukäteen sävellystyötä helpottavaksi tekijäksi, koska silloin konteksti on selkeämmin hahmotettavissa. Yksi raami ja tärkeä tekijä on käytettävissä oleva kamariyhtye, jossa on viisi soittajaa: huilisti, klarinetisti, alttoviulisti, sellisti ja pianisti. Muusikot soittavat omien soittimiensa lisäksi hiukan myös lyömäsoittimia, jotka antavat lisäväriä ja -ulottuvuutta musiikkiin.

Olen tähän mennessä säveltänyt teoksesta puolet, neljä erilaista osaa. Sävelkieli alkaa hitaasti, jopa fragmentaarisesti, ja ensimmäisen kuuden minuutin aikana kuullaan (ja varmaan nähdäänkin tanssin kielellä) niukkaa ja pelkistettyä musiikkia. Sitä seuraavat kolme osaa ovat liikkuvampia, mutta ilmeeltään keskenään varsin erilaisia. Neljäs osa on toccatamainen, varsin rytmikäs hurjimus. Siinä musiikin sähäkkyys, nopeat tahtilajin vaihdokset ja tietty epäsäännöllisyys haastavat tanssijat. Sävellyksen on tarkoitus olla valmis kesäkuun alussa.

Ote Particle Playsin neljännen osan nuottikuvasta
 

Minulle säveltämisessä yksi kiehtovimpia asioita on se, miten alkuideasta syntyy musiikkia. Lopputulos on tuskin koskaan täysin alkuperäisen idean kaltainen. Voisi kuitenkin sanoa, että jos olen säveltämässä Norsua, ei siitä tule Lehmää, vaan ehkä Vaaleanpunainen elefantti tai Mekaaninen leikkinorsu. Musiikki yleensä vie itse itseään, ja joskus liika pakottaminen tuhoaa inspiraation eikä sitä paljon puhuttua flowta synny. Säveltäjällä on oma tahto, mutta usein sävellettävällä musiikilla tuntuu olevan se myös. Tämän haasteen kanssa saa päivittäin työskennellä.

Säveltäminen on kuitenkin käsityöammatti, ja tämä konkretisoituu siinä, että jotkin sävellystekniset seikat toimivat työtä edistävänä jokapäiväisenä apukeinona. Sen vuoksi olen iloinen saamastani sävellysopetuksesta. Kaanon- ja soinnutusharjoitukset sekä pikkutarkat sinfonia- ja miniatyyrianalyysit eivät ole menneet hukkaan. Niissä on musiikkimateriaaleja niin kuin talon rakentamisessa tiilissä, laastissa, puutavarassa ja nauloissa.

What is this thing called vappu?

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 25.4.2013, klo 16:03

The first of May seems to be on every student's mind at this time of the year. For those of you who don’t yet know what all the fuss is about: May Day, Walpurgis night, 1st of May – or vappu, as we call it – is without a doubt the biggest student happening of the year, and also a national holiday.

On vappu we celebrate the workers and students. For many it also means the beginning of summer season; some visit their summer cottage for the first time after the winter and some throw their first barbeque party. You will be seeing balloons and paper streamers, kids (and maybe grown-ups, too) dressed in funny costumes, parades, live music, and probably some political speeches. People will be having picnics in the parks wearing their student caps, eating doughnuts and drinking sima. But as were are located 65 degrees north, a wise vappu-person prepares a plan B in case of rain and sleet.

However, it is not the actual vappu day that all the students are so excited about. All the biggest student parties take place the day before, April 30th, and the traditions vary from school to school. In Oulu UAS the celebrations begin with a checkpoint orienteering at 12 pm. The orienteering takes you and your team around Oulu, and on every checkpoint you gather points by performing different tasks. The orienteering ends at 6 pm, but only to give you few hours to get yourself ready for the party starting at 8 pm in Ainola park summer theatre. If you want to celebrate vappu the OUAS way, this is how you do it!

 

Have a fun, exciting and safe vappu!

 

This is the end of

all things dull, stressful, pressing

Switch summer mood on!


Tanja Vallo, Secretary of Cultural Affairs

 

PS. There’s something fun to do on Sunday 28th and Monday 29th, as well! Key words: barrel sauna and Otokylä. Check out the events on OSAKO’s website.

Big Business in Oulu UAS

keke Kirjoittanut Arkista kestävyyttä   blogissa Arkista kestävyyttä
Julkaistu 25.4.2013, klo 15:37

We are all familiar with the common saying, which instructs to "hide one's light under a bushel". Finns, in particular, have adopted the advice more than well, and usually do not make too much fuss about one’s (personal/professional, big/small) accomplishments or good fortune. In fact, it is claimed that poor communication and marketing have been our Achilles heel for ages, and gradually we are trying to outgrow of the legacy in order to be taken even more seriously as true Europeans and, at least, as better talkers than our beloved neighbours in the West. This text is also a step towards that proud-wise direction.

You see, in Oulu University of Applied sciences (Oulu UAS) something remarkable took place in the very first week of April that calls for a recognition in black and white. Our environmental work was externally audited by Inspecta (http://www.inspecta.com/en/), whose consultant assessed whether the schools of Business and Information Management (aka Liike), Social and Health Care (Sote) and Renewable Natural Resources (Luova), and Department of Energy Technology (located in the School of Engineering) complied with the demands of ISO14001 environmental standard and operated as stated in their environmental programmes.

External audits are carefully planned and a lot of preparation takes place before the actual day. Documents and instructions are updated (i.e. not written for the first time!), staff and students are properly informed and processes are studied in relation to the goals and objectives elaborated in the programmes. Now you begin to wonder, what is the outstanding part in all this? Well, the results our schools received are worthwhile mentioning: First of all, each passed the rigorous inspection. Liike, Sote and Luova renewed their certifications. In the Department of Energy Technology, a newcomer in the ISO-world, there were pretty excited people on the A-day. But all went well, and we are happy to welcome the staff and students of the department to ISO-family of Oulu UAS. :-)

The auditor provides two-level feedback: instant observations are given at the end of the day, and later, a written report is sent. When having the feedback discussion in Luova on Thursday afternoon that week the auditor was particularly impressed with our internal environmental audit procedure that is carried out without any help of the consultants. I recall him describing the procedure systematic, efficient and exact. He defined the environmental work of Oulu UAS well organised and successful, and wished to use our example as a reference when auditing elsewhere. And this, my friend, is the remarkable emphasis that deserves mentioning. To receive such explicit acknowledgement from auditors does not take place often, and certainly not always.

We, the SD team of Oulu UAS, are of course tremendously happy about the results. Many thanks to all taken part in the audits, and warm compliments to our SD key persons in Liike, Luova, Sote and in the Department of Energy Technology.

Outi Virkkula
SD co-ordinator in Oulu UAS

P.S. Big = ISO in Finnish.
P.P.S. http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/sustainable_development/ 

Muutos = mahdollisuus?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 23.4.2013, klo 13:52

Sanotaan, että ainoa varma asia elämässä on muutos. Syksyllä käsittelimme Johtamisen ja esimiestyön kurssilaisten kanssa muutosjohtamista sekä teorian kautta että toiminnallisesti.

Muutosjohtaminen voi olla ennakoivaa dynaamisten ja uusiutuvien organisaatioiden kehittämistä tai pakollista sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Nykyisten Yt-uutisten maailmassa se on useimmin jälkimmäistä, negatiivista muutospuhetta ja saneeraamista. On kuitenkin myös yrityksiä jotka laajentavat ja palkkaavat lisää väkeä. Kurssilla kokosimme yhdessä käsitystä siitä millaista on hyvä ja tuloksellinen muutosjohtaminen.

Kuuluisassa muutosjohtamisen kirjassaan John Kotter kertoo tarinaa pingiiviniyhteiskunnasta, jonka kotina toimiva jäävuori on sulamassa. Opiskelijoiden kanssa pohdimme mitä voimme oppia noilta pingviineiltä. Tarinan takana onkin vankka aineisto erilaisista tilanteista muuttuvissa organisaatioissa ja siitä, millaisilla keinoilla muutos voi jopa koitua menestykseksi.

Tutkailimme myös organisaatiokulttuurin merkitystä. Inspiroivan johtamisen guru René Carayol sanoo, että organisaatiokulttuuri on menestymisen kannalta tärkeämpää kuin strategia. Kilpailijat voivat kopioida ja toteuttaa jonkin tuottavan strategian nopeastikin, mutta organisaatiokulttuuria eivät. Sen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä, järjestelmällistä työtä. Asiantuntijatyön aikakautenamme kulttuuri myös määrittää paljon sitä, millaista laatua ja tehokkuutta työntekijät tuottavat.

Kokeilimme näitä asioita kurssilaisten kanssa mm. tuottamalla tarinoita erilaisista johtamisen tavoista ja pohtimalla niiden käyttöä organisaatiokulttuurin kehittämisessä. Tutustuimme myös organisaatiokulttuurin kehittämisen tapoihin mm. Googlen toiminnassa. Kokeilimme myös päätöksenteon haasteellisuutta muutostilanteissa draaman keinoin.

Opiskelijat kommentoivat draamaharjoituksen jälkeen, että haasteita kohtaavassa organisaatiossa on paljon helpompi olla työntekijöiden joukossa kuin istua pomon tuolilla vastaamassa hankaliin kysymyksiin ja vastuussa päätöksistä. Yhteinen johtopäätöksemme oli myös, ettei muutokselta voi työelämässä välttyä ja että viestintä on keskeisessä roolissa muutosten johtamisessa. Totesimme myös, että organisaatiokulttuurin näkökulma on avain työhyvinvoinnin kehittämiseen, mikä on ajassamme suurimpia yksittäisiä työelämän haasteita valtakunnallisellakin tasolla. On hienoa huomata, että voimme tuoda siihen Oamkissa oman pienen panoksemme valmistuvien opiskelijoiden osaamista vahvistamalla!

Sanna Oja, tuntiopettaja

 

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 346 Seuraava »