« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 348 Seuraava »

KAIKKI MULLE HETI NYT!

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 6.5.2013, klo 12:36

Tänä päivänä on hienoa, että meillä on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Ennen muinoin viimevuosituhannella kun tilanne oli koko lailla sellainen, että jo peruskoulun jälkeen piti olla hajulla (lue aavistus) siitä, miksi isona sitten haluaa tulla, ja kuten 50-luvulla syntyneet isämme ja äitimme kertoivat, se valinta oli sitten siinä. Ja arvatkaas mitä, minulla ei ollut todellakaan mitään suuntaa olemassa. Isää ei ollut ja yksinhuoltajaäitini voimat taisivat mennä töissä raatamiseen ja villin pojan kaitsemiseen. Ei ollut enää voimia opastaa nuorta aikuista. Tunne oli vähän niin kuin viidakon Ykällä: annettiin elämän opettaa. Kauppakoulu (miksi minä siellä olin!) oli helppo jättää kesken kun mukavampaa oli painaa aamua-iltaa Mäkkärissä ja saada siitä eväät tulla itsenäisesti toimeen, eli vuokrakämpän pään päälle, puhtaat vaatteet lämmikkeeksi ja edullisen hampurilaisaterian henkilökuntahintaan -50%. I loved it!

Parikymppisenä koin jopa hetkellistä ahdistusta, koska kaikilla muilla tuntui jo silloin olevan suunta elämälleen selvillä: kunnon koulutus, kiva muija ja pari miljoonaa markkaa talolainaa. Elettiin kasinotalouden kulta-aikaa. Todella eläinrakkailla taisi haaveissa olla myös kultainen noutaja, mutta ei minulla. Kaikki mulle heti nyt-tauti oli tarttunut minuunkin.

Nyt kun olen nelikymppinen, minulla on kiva työ, perhe ja totta kai, velkaa mukavasti päällä. Voin ylpeänä todeta, että vaikka jaetut kortit eivät kohdallani olleet parhaat mahdolliset, pelasin käteni hyvin! Kaikkea en ole kuitenkaan saanut, mutta se ei enää ahdista niin kuin nuorempana. Erityisesti yksi asia tuntuu pakenevan minua kaikenaikaa, nimittäin sivistys! Tämän takia minusta tuli aikuisopiskelija. Rakastan sitä tunnetta, kun luennolla huomaat kuinka paljon on asioita, joista et aiemmin ole ollut tietoinen. Antoisaa on myös tutustua muihin ”kohtalotovereihin”, joiden erilainen ajattelutapa viehättää minua jatkuvasti. Huomata oman rajallisuutensa. Kaikkihan me olemme yksilöitä, sanotaan. Mutta yhdessä olemme enemmän: yksi plus yksi on kolme! Toisinaan vaan sortuu ajattelemaan asioita omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Se on ikävää se. Vaikka opettajat osaavat asiansa, on erilaiset ryhmätyöt ja yhteiset käytäväkeskustelut koulun parasta antia, sillä sitä se on työelämässäkin, sitten aikuisena, yhdessä tekemistä ja yhdessä menestymistä! Ja jos oikein hyvin käy, voit saavuttaa sen kaiken josta joskus haaveilit!

Charles Meyer, opiskelija

Superlatiiveja CINiBA-keskuksessa

anliikan Kirjoittanut Anu   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 6.5.2013, klo 11:45

Muistatteko sen viikon huhtikuussa, kun Oulussa satoi vettä kaatamalla? Itsehän jäin paitsi tästä keväisestä ilosta, sillä vierailin kyseisellä viikolla Erasmus henkilöstövaihdon merkeissä aurinkoisessa ja lämpimässä Etelä-Puolassa.

Matka oli oikein onnistunut, ja reissun kruunasi vierailu Euroopan uusimpaan, kauneimpaan ja moderneimpaan korkeakoulukirjastoon CINiBA-keskukseen. CINiBA on Sleesian yliopiston ja Katowicen kauppatieteellisen yliopiston yhteinen kirjastokeskus, joka avattiin viime lokakuussa (2012) täysin uusissa tiloissa. Uudisrakennusta varten järjestettiin suunnittelukilpailu, ja lopputulos on odotetusti voittanut useimmat paikalliset arkkitehtuuripalkinnot, mitä sen käyttöönoton jälkeen on jaettu.

Massiivinen kirjastokeskus on avoin kaikille vauvasta vaariin ja palvelee maanantaista lauantaihin aamusta iltaan (8-20). Pelkästään asiakaspalvelu työllistää vähintään 20 henkilöä joka päivä.

Loppujen lopuksi mitään superinnovatiivistahan palvelujen toteutuksen suhteen tässä eurooppalaisen korkeakoulukirjastojen uusimmassa helmessä ei ole. Vaikka palvelut ja työskentelytilat ovat perinteisen korkeakoulukirjaston palvelumallin mukaiset, niiden toteutukseen toki on panostettu, mikä kyllä näkyy ja tuntuu. CINiBA-keskusta taivastellessa ei tullut ainakaan ensimmäisenä mieleen, että Puolassa kärsittäisiin samanlaisista säästöpaineista kuin täällä meillä päin.

Koko kirjoitus »

Olisitko elämäni viimeinen, elämäni vappu

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 5.5.2013, klo 20:18

Takana on elämäni kirkkaasti pisin ja paras opiskelijavappu. Samalla se taisi myös olla opintojen huikeasta etenemisvauhdista johtuen vapuistani viimeinen. Kuinka pitkä, kostea ja riehakas, sen aion sensuroida tästä blogista kokonaisuudessaan. Koska vappuna tapahtui paljon asioita, aion kertoa sen kulun topein ja flopein satunnaisessa järjestyksessä.

Topit:

1. Päiväkännirekrytointi
Olin elämäni ensimmäistä (ja ilmeisesti myös viimeistä) kertaa Hevimestan päiväkänneillä. Jotenkin suustani lipsahti, että olisi joskus itse hauska päästä mukaan tekemään speksiä, ja lopputulos on, että ilmeisesti ensi keväänä teenkin.

2. Pussikaljat tuntemattomien teekkareiden kanssa
Eksyin seurueeseen, jossa oli kaverini ja tämän kavereita. Lopulta kaveri häipyi olutmaistajaisiin, ja minä jäin viiden tuntemattoman teekkaritytön kanssa Kuusisaaren paviljongin viereen pussikaljoittelemaan. Vai olivatkohan ne edes teekkareita?

3. Bioanalyytikot
Niitä oli vaihteleva määrä bilettämässä kämpilläni kolmena eri päivänä. Ne kylvivät serpentiiniä, pahvimukeja ja tavaraa ympärilleen, ja yksi hukkasi jopa korunsa ja lompakkonsa, jotka kuitenkin sitten löytyivät. Yksi niistä toi jopa sekalaisen lääkisseurakunnan tänne bilettämään mukanaan. Kukaan ei kyllä tainnut tuntea niitä lääkäreitä. Bioanalyytikot olivat suunnattoman hauskoja tyyppejä, ja saman alan edustajista oli myös iloa viimeisenä päivänä: yksi väsynyt ikiliikkuja vuodatti pari vappukyyneltä. Kukapa muukaan olisi tuolloin rientänyt silittelemään päätä kuin bioanalyytikko.

4. Futiskingi
Joka vappu sitä on Vessun kanssa pelattava ja vielä tuomaripillin kera. Tällä kertaa minä voitin kaikki kahdeksan matsia.

5. Tynskä
Tänä vappuna tehtiin kaksi ennätystä. Ensimmäisellä kerralla tynnyrisaunassa oli 31, toisella 33 tyyppiä ikään, sukupuoleen ja haalareihin väriin katsomatta. Ensimmäisellä kerralla mukana olin myös minä. Toisella en.

6. Deja vu
Vuosi sitten vappuna kohtasin Otokylän nurmikolla kaverini lapsuudenystävän, joka sattui olemaan entisen kesätoimittajakaverini naapurin vaimo Evijärveltä. Tänä vappuna, ja vielä tismalleen samassa paikassa, kohtasin evijärvisen tytön, joka oli entisen kesätoimittajakaverini kavereita. Sennin reaktio: "Tuttu tyttö. Mistä ihmeestä sä näitä joka vappu löydät?"

7. Pettymys
Päivän jo alkaessa hämärtää, esittelin itseäni jollekin kaverin kaverille. Tällöin tämä tradenomi kivahti, että "Sinäkö nyt olet se Daniel Wallenius? Olen vähän pettynyt." Hän oli odottanut sliipattua suomenruotsalaista ja nimeä kantoikin viiksekäs pitkätukka suomipaidassa.

8. Suomi-paidat
Koska teemamme Vappurallyssä oli ny rillataan, ostimme Vessun kanssa kirpputorilta Suomi-paidat. Ne olivat kaverin mielestä niin hirveät, että päätimme kiusaksi laittaa ne päällemme. Kävimme kirpputorilla, kaupassa, alkossa, Vessun kotona ja Hesessä ne päällä.

9. Reippaat pojat
Ollessamme Hesburgerissa Suomi-paidat päällä söimme pöydässä hampurilaisiamme odotellessa ranskalaiset pois. Myyjän tuodessa hampurilaiset, se kysyi, olemmeko jo syöneet ranskalaisemme. Vastasimme myöntävästi, jolloin myyjä totesi meidän olevan reippaita.

10. Painimatsi
Kohdassa 7 mainittu tradenomi vannoi jaksavansa heittää minut puskaan. Se löysi itsensä puskasta neljästi, minä kerran. Ei kannata uhota.

11. Aamukahviseuraa
Meillä olivat vapun aikana yötä sekä Vessu että yksi uusi tuttavuus. Meillä ei ollut kahvia, ja kun kuulimme tämän uuden ystävämme menevän naapuriin kaverinsa luo kahville, tuppauduimme mukaan Suomi-kamoissamme. Uusi tuttavuus kuulostaa ehkä hieman pervolta, mutta ihan oikeasti se ei ole sitä.

12. Tiim spiritti
Teimme Vappurallyyn joukkueen, jossa oli kaksi journalistia, yksi pianisti ja n-määrä logopedeja, eikä kukaan tuntenut toisiaan. Alussa satoi ja kaikkia otti päähän, mutta lopussa vedimme täysiä pisteitä joka rastilta. Salaisuutemme olivat yhteneväinen pukeutuminen sekä huikea musiikkirepertuaarimme: lauloimme Den glider inin ainakin sata kertaa. Listalla olivat myös Poika Saunoo, Selvä päivä, Ny Rillataan ja Tapparan maalilaulu. Voittoa ei irronnut, mutta täsä mää olen!

Ja sitten flopit:

1. Krapula
No tarvitseeko tästä sanoa yhtään enempää? Yleensä en kärsi siitä, mutta tänä vappuna se oli harmillisen ikävä.

2. Sotku
Okei, meillä oli kovat bileet. Tämän seurauksena joka paikka oli täynnä hiekkaa, serpentiinejä, paperimukeja ja oksia. Nyt on siistiä.

3. Poika
Vappurally-rekvisiittamme kuului myös futisvuosina minulle unohdettu Norrvalla Cupin P-15-sarjan pronssipokaali, jonka otimme rekvisiitaksi. Ensinnäkin sen reunat olivat käsittämättömän terävät, ja se viilsi minulle kolme haavaa jo ennen ensimmäistä rastia. Viimeisellä rastilla se sitten kiskaisi sellaisen vekin toiseen etusormeen, että kolme laastaria ja paperipyyhekään eivät riittäneet lopettamaan verilöylyä. Toisekseen siinä oli jotain ihme sotkua (epäilen, että linnunkakkaa, joka tuli siihen erään sirkuttajan lentäessä sisään ikkunasta viime kesänä). Kolmannella rastilla eräs tuttu musiikinopiskelija pesi sen skumpalla ja sen jälkeen siitä juotiin sitten kaikki, mitä irtosi. Laulun säestämänä tietysti.

On tässä viikon aikana tehty muutakin kuin biletetty, krapuloitu ja nukuttu. Lauantaina olin Torniossa, Rajalla-kauppakeskuksessa, muotinäytösmallina. Tunsin olevani hieman väärässä paikassa, koska juontajana oli Saija Palin ja malliluettelossa komeilivat myös Hunksit. Kaikki meni kuitenkin ihan kohtalaisesti siihen asti, että oli aika palauttaa vaatteet. Ostin britticonverset, mustavalkoraidalliset housut ja kaksi t-paitaa. Tornio tulee kalliiksi.

Vapun jälkeen olen paiskinut kouluhommia. Suurin työllistäjä on edelleen ollut Particle Plays-baletti, jossa humahti huomaamatta lähes kokonainen työpäivä projektisuunnitelmien ja muiden tekemisessä.

Viikonlopun olen ansaitusti (jos lasketaan vuoden suoritettu opintopistemäärä) levännyt. Ostin ison kasan irtokarkkia ja hyvää ruokaa ja syvennyin lukemaan kirjoja, sekä pelaamaan kympillä heräteostamaani GTA San Andreasia. Perjantaina kävimme Otto K:ssa katsomassa Suomen tuherruksen Saksaa vastaan. Vähemmän yllättäen kolme nelihenkisestä seurueestamme joi pelkkää limsaa.

Tänään istuin pitkän tovin Eepun kanssa Coffee Housessa ja kiertelemässä ympäri Toppilaa, Tuiraa, Pateniemeä ja Herukkaa valokuvaamassa. Päivä oli kaunis ja ehkä rentouttavin tähän mennessä tänä keväänä. Näin illalla olen jälleen palannut Particle Playsin pariin. Huomenna jatkuvat työt.

Kesää ja ansaittuja talviunia kohti

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 2.5.2013, klo 19:55

Taannoisiin viikkoihin on jälleen mahtunut tapahtumia laidasta laitaan. Suurimpana epäilemättä useille opiskelijoille lukuvuoden päättymistä merkitsevä juhla, vappu. Opiskelijakunnalle tämä merkitsi vuoden suurimman ja mahtavimman rastisuunnistuksen järjestämistä, joiden valmisteleminen on toki aloitettu jo kuukausia sitten.

Aamusta iltapäivään kestäneet sadekuurot ja koleahko sää eivät lannistaneet juhlakansaa, vaan liikkeellä oli jälleen satoja suunnistajia. Jälkipelit ja juhlien huipennus vietettiin perinteiden mukaan kesäteatterilla. Setämies kärsii ilmeisesti jonkin sortin talvista kaamosmasennusta vastaavaa turnausväsymystä näin kevät aikaan ja oli väsymykseltään kykenemätön pääsemään kesäteatterille vipatuttamaan vipattelevia tanssahdusjalkojaan.

Työn alla on alkuvuodesta saakka ollut päivitettävä strategia opiskelijakunnalle. Vuonna 2011 voimaan astunut strategia tulee tiensä päähän vuoden vaihteessa ja niinpä on jälleen uuden strategian luomisen aika. Viime viikon tiistaina pidimme kaikille halukkaille avoimen strategiaseminaarin, jossa vanhemmat toimijamme kertoivat osallistuneille OSAKOn historiasta ja vieraamme, Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan - Metkan koulutuspoliittinen asiantuntija, aiempi opiskelijakuntatoimija Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – JAMKOsta, Aku Aarva, piti alustuksen strategiatyöstä. Seminaari tarjosi paljon hyviä ajatuksia osallistujille, mutta ilmeisen epäseksikäs aihe aiheutti varmaankin sen, ettei paikalla ollut kymmentä osallistujaa enempää.

Viime viikon keskiviikkona pidettiin opiskelijakunnan sääntömääräinen kevätkokous. Kokouksessa hyväksyttiin toimintavuoden 2012 toimintakertomus ja tilinpäätös. Kokouksessa täydennettiin myös helmikuusta asti vajaana toiminutta hallitustamme. Tervetuloa mukaan Pinja! Tässä vaiheessa vuotta katseen voi siis viimein kääntää kokonaan kuluvaan vuoteen, kevääseen – tai mitä siitä tässä vaiheessa on enää jäljellä – ja syksyyn.

Kaiken toiminnan lomassa olemme toimittaneet ensi vuoden kalenterimateriaalin eteenpäin ja työn alla on hyväksymiskirjeiden mukana uusille Oamkilaisille lähetettävä Uuden Opiskelijan Opas. Vuoden toinen Osakolainen julkaistiin pienien toimitusvaikeuksien siivittämänä perjantaina, kuitenkin onneksi ennen vappua.

Suuren kysynnän vuoksi järjestimme lauantaille retken Ranuan eläinpuistoon. Reissu oli järjestäjien ja osallistujien mielestä oikein onnistunut, vaikka eläimet viettivät pahimmoilleen päiväuniaan seurueemme visiitin aikana.

Kulunut päivä kului opiskelijakunnan hallituksen ja sihteereiden kanssa evakossa puolivuotiskertomuksen ja viestintästrategian merkeissä. Niin on mennyt aika kuin siivillä, tuntuu että vastahan se oli kun vuosi vaihtui ja nyt pitää olla kasaamassa kulunutta alkuvuotta kasaan, ennen kuin toimijat siirtyvät kesätöihin ja –lomille.

Ps. OSAKOn hallitus valitsi vuoden opettajaksi tänä vuonna Kulttuurinalan yksikön lehtorin Pasi Särkelän. Pasi ei päässyt kesäteatterille pokkaamaan palkintoaan, toimitamme sen perille tavalla tai toisella ennen pitkään. Onnea Pasi!

 

Strategiatyö

Tilinpäätös ja vappu

Saavu kesäyö

 

Tapio Korhonen, pääsihteeri

May Day Update-Vappu

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 1.5.2013, klo 23:48

This week was a very busy one indeed as there were so many events that happened during the same week especially yesterday (30th of April 2013). At the streets of the city of Oulu were people celebrating with their friends especially the students who were colorfully dressed in their various overalls (which also represents their various departments in school). The interesting thing is these events that happened yesterday were just the eve of the main event which is the May Day (May 1st). It is one of the biggest (if not the biggest)student events here in Finland and that day is usually observed as a national holiday also.

Vappu, as it is commonly called is the 1st of May each year, which is the day that workers and students are mostly celebrated in Finland. According to one of the articles published in OSAKO’S blog, it clearly explains the idea behind this memorable event and it is quoted thus: “On Vappu we celebrate the workers and students. For many it also means the beginning of summer season; some visit their summer cottage for the first time after the winter and some throw their first barbeque party. You will be seeing balloons and paper streamers, kids (and maybe grown-ups, too) dressed in funny costumes, parades, live music, and probably some political speeches. People will be having picnics in the parks wearing their student caps, eating doughnuts and drinking sima. But as are located 65 degrees north, a wise Vappu-person prepares a plan B in case of rain and sleet.”

In conclusion, a day (April 30th) before the May Day (May 1st) is usually more memorable than the actual day as many student parties are usually organized on this day. This provides a very good opportunity for students to spend some nice moments with their friends and their loved ones as well. Below is one of the Vappu pictures I extracted from one of my friend’s Facebook pictures. What an interesting event!

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 348 Seuraava »