« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 342 Seuraava »

Kyyläten vai arvioiden?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 10.4.2013, klo 15:18

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on toteuttanut vuoden 2012 alusta korkeakoulujen laatujärjestelmien toisen kierroksen auditointeja. Viime syksynä minulla oli kunnia osallistua opiskelijajäsenenä Mikkelin ammattikorkeakoulun (MAMK) laatujärjestelmän auditointiin.

Itse prosessi auditointia varten alkoi minulla jo keväällä 2011 hakemalla KKA:lle auditoijapooliin opiskelijaedustajaksi. Hakemista varten minun piti kirjoittaa hakukirje ja liittää siihen CV:ni. Opiskelijaedustajien kokoamista koordinoi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry. Syksyllä 2011 sain KKA:lta tiedon valinnastani auditoijapooliin, jota seurasi KKA:n kansainvälinen auditointikoulutus. Koulutukseen osallistui edustajia ympäri maailmaa ja oli mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä korkeakoulutuksesta eri maista.

Keväällä 2012 KKA:sta lähestyttiin minua ensimmäistä kertaa liittyen MAMKin auditointiin. Ilmaistuani kiinnostukseni auditointia kohtaan piti minun kirjoittaa itsestäni henkilökuvaus ja lähettää päivitetty CV KKA:lle arviointineuvostoa varten, joka asetti auditointiryhmän. Lisäksi minun piti vannoa olevani jäävi auditoimaan MAMKia. Tiedon valinnastani auditointiryhmään sain kesän alussa, josta alkoi auditointiprosessin aikataulun valmistelu.

Auditointimateriaalin saimme käyttöömme syksyn alussa ja ensimmäinen auditointiryhmän kokous oli lokakuussa. Ensi vaikutelma materiaalia lukiessa oli, että eihän siellä toimi yhtikäs mikään. Reaktio pohjautui luultavammin siihen, että peilasin MAMKin toimintoja oman korkeakouluni toimintoihin ja omiin kokemuksiini sekä ajatuksiini korkeakoulutuksesta. Kuitenkin ensimmäisessä kokouksessa ryhmän kanssa käydyssä keskustelussa sitä huomasi, että tuohan on potentiaalinen hyväkäytänne ja tuo onkin vahvuus. Eli voisi puhua yhdenlaisesta korkeakoulukulttuurishokista. Kokouksen jälkeen alkoi auditointikysymysten valmistelu marraskuun auditointivierailua varten.

Auditointivierailu korkeakouluun kestää koko viikon. Maanantai meni matkustaessa ja vierailuun valmistautuessa auditointiryhmnä kanssa. Tiistaista torstaihin haastattelimme yhteensä 16:sta haastattelussa MAMKin henkilöstöä ja opiskelijoita sekä sidosryhmiä. Perjantaiaamuna ennen kotimatkaa kokosimme päällimmäiset ajatukset auditointivierailusta. Iltaisin nautimme kävelystä syksyisessä säässä hotellimme ja tutustuen paikallisien ravintoloiden ruokatarjontaan. Jaksamista auditointivierailun aikana ruokki runsas huumori sekä innostus omia mielenkiinnon kohteita kohtaan.

Raportin koostaminen oli auditointiprosessin työläin vaihe. Kirjoittamisprosessia helpotti MAMKin luoma itsearviointiraportti sekä saamamme vastaukset haastatteluista. Auditointivierailun aikana hahmottui suhteellisen selkeästi jo, mitkä asiat MAMKissa laatujärjestelmän kannalta toimii ja missä on kehitettävää. Tarkempi penkominen ja kyylääminen kirjoittamisen aikana vahvisti näitä käsityksiä ja sen myötä raportti pikkuhiljaa muodostui kokonaisuudeksi. Raportin sisältöä käsiteltiin kahdessa kokouksessa ja KKA:n arviointineuvosto hyväksyi raportin kokouksessaan helmikuussa.

Kokemuksena laatujärjestelmän auditointi oli todella opettavainen. MAMKista sain useita hyviä käytänteitä, joita voin hyödyntää omassa työssäni. Syksyllä 2013 Oamkissa järjestetään sisäisen auditointi. Kannustan kaikkia ilmoittautumaan käytettäväksi auditoijaksi. On rikastuttavaa jo tutustua eri koulutusohjelman käytänteisiin ja sen kautta löytää uusi näkökulmia oman koulutusohjelman toimintaan sekä työhönsä. Kiinnostuneita kannustan myös tutustumaan MAMKin auditointiraporttiin, josta voi löytää ratkaisuja tai ideoita oman arjen haasteisiin.

 Timo Pieti
Suunnittelija, Luonnonvara-alan yksikkö

Villieläimiä ja aurinkorantoja

aija Kirjoittanut Aija Saari   blogissa Mwalimu! Opettajana Tansaniassa
Julkaistu 9.4.2013, klo 21:31

 

Olen ajoituksen mestari. Kerrankin! Ihmeen kaupalla olen onnistunut ajoittamaan matkani Tansaniaan niin, että matkan varrelle sattui pääsiäislomat. Lomien kynnyksellä seisoin Kilimanjaron lentokentällä aamuyöllä vastaanottamassa vierasta kotoa Oulusta. Heti seuraavana aamuna starttasimme kolmen naisen voimin ikimuistoiselle Serengetin safarille. Minun missioni oli löytää safarilta leijona, jota olen metsästänyt jo pitkään ympäri Afrikkaa. Kotijoukoille terveisiä: leijona löytyi. Voin siis palata kotiin, kun aikani koittaa.

Jo ensimmäinen safaripäivä sai kolmikkomme haukkomaan henkeä. Pääsimme näkemään ja kokemaan asioita, joita aikaisemmin on ihmetelty vain kotisohvalla television kautta. Serengetin maisemat ovat häkellyttävän kauniita. Ei suotta kutsuta yhdeksi maailman parhaista luonnonpuistoista.  Alkava sadekausi oli kastellut maan ja luonut uskomattoman määrän vihreän eri sävyjä. Eläimiä pääsimme näkemään hyvinkin läheltä. Yömme vietimme teltassa täysikuun paisteessa. Toisen telttayön ainutlaatuinen kokemus oli ihan lähistöllä vesitankista yöhuikalle saapunut norsu. Oppaamme vakuutteli, että otus osaa kyllä väistää telttamme yön pimeydessä. Tästä huolimatta nukahdimme hieman jänniin tunnelmiin. Jälleen ikimuistoinen kokemus, jota voi kiikustuolissa muistella.

Serengetiltä matka jatkui väliaikaisen kotimme kautta kohti Sansibarin hiekkarantoja. Halpalentoyhtiöt ovat jalkautuneet myös Tansaniaan, joten pääsimme Sansibarin saarelle näppärästi edullisella 50 minuutin lennolla, mikä on huomattavasti kivuttomampi vaihtoehto kuin vajaan kymmenen tunnin bussimatka Dar es salaamiin ja parin tunnin lauttamatka sen päälle. Tässä vaiheessa matkaseurueemme oli kutistunut kahteen vielä vitivalkoiseen naiseen. Muutaman päivän grillaamisen ja armottoman hikoilun jälkeen väritys kuitenkin muuttui punaisen kautta ruskeaan. Tämän lähemmäs paratiisia en pääse. Autio hiekkaranta Intian valtameren rannalla on paikka, jonne pakenen mielikuvissani aina tiukan paikan tullen.

Loman jälkeen edessä on kuitenkin paluu arkeen. Ja arki on arkea myös Afrikassa. Tämän hetken tunnelmia kuvaa kiire ja stressi. Uskolliset kumppanit, jotka kulkevat mukanani kaikkialle. Pesukorissa nyrkkipyykkiä odottaa vuori likaisia vaatteita. Ei auta itku markkinoilla. Nyt tehdään töitä ja keskitytään olennaiseen. Ilmassa leijuu potentiaalinen aikataulujen romuttuminen. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei voisi korjata ottamalla tiukan ilmeen ja kalenterin käteen.

 

 

Alussa oli idea

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Particle Plays
Julkaistu 8.4.2013, klo 23:44

Oli elokuun loppu viime vuonna, kun sain rutiinijuttukeikan. Tehtävänä oli haastatella apurahan turvin sävellystyöhön keskittyvää Jouko Tötterströmiä Oulun seudun ammattikorkeakoulun Aito-lehteen. Haastattelun jälkeen aloimme keskustella niitä näitä, ja jossain keskustelun vaiheessa jompi kumpi heitti ilmoille idean: mitä, jos tekisimme baletin?

Aluksi idea jäi vain hautumaan, mutta lokakuussa päätimme alkaa selvitellä, mitä realistisia mahdollisuuksia projektin toteuttamiseen olisi. Yksikössämme, jossa tavoitteena on lisätä musiikin, tanssin ja viestinnän osastojen välistä yhteistyötä ja pyritään käytännönläheiseen opetukseen, ajatus otettiin lämmöllä vastaan. Erityisesti, kun idea tuli suoraan opiskelijalta itseltään. Koreografin houkutteleminen ei ollut vaikeaa, ja pidimme taiteellisen johdon ja koulun avainhenkilöiden kanssa ensimmäiset palaverit jo loppusyksystä.

Talven aikana projekti on edennyt hiljakseen eteenpäin ja saanut työnimen Particle Plays. Tällä hetkellä tiedämme tanssijoiden määrän ja soitinkokoonpanon, sekä sen, että teos nähdään lavalla ennen joulua. Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin kantaesitykseen asti päästään. Varmaa on kuitenkin se, että lavalla nähdään täysin oamkilaisin voimin synnytetty tanssiteos.

Tämän blogin tarkoituksena on valottaa sitä, millainen teos etenee ideatasolta näyttämölle. Projektin keskeiset henkilöt kertovat täällä kokemuksia ja ajatuksia siitä, minkälainen luomisprosessi on.

Ensimmäisessä kirjoituksessa raapaistaan lähinnä pintaa. Jostain on aina aloitettava.

Daniel Wallenius
tuottaja

Lintsaten töihin

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 7.4.2013, klo 20:50

Pääsiäisen Pullo-Waild oli kovin perinteinen: halpaa kaljaa ja paljon kavereita, joita ei sitten näekään ennen joulupäivää.

Tämän viikon lintsasin koulusta ihan rehellisesti, koska olin töissä. Onneksi opettajat suhtautuivat ymmärtäväisesti, eikä ylimääräistä tekemistä tullut hirveästi: tärkeintä oli kuulemma pysyä kärryillä siitä, mitä tunneilla tehdään ja yrittää ymmärtää ja oppia asiat omin päin. Mielestäni ideassa on tavoitettu opiskelun syvin olemus, kiitos siitä.

Iltapäivät, illat ja osin aamutkin olen sitten kököttänyt tehden koulutehtäviä. Kesken ovat niin projektiopintojen projektisuunnitelma kuin pari itsenäisesti suoritettavaa kurssiakin.

Torstaina minun hetkeni julkisuudessa koitti viimein, kun Kuningaskuluttaja näytti koko kansalle, miten mieheltä poistetaan karvat. Yllättävän moni kaveri katsoi ohjelmaa ja ihmetteli sen jälkeen, mitä he oikein näkivät. Käytin torstai-illan koulutehtävien sijaan ensimmäisen vuoden journalistien etkoilla. Istuskelin tovin verkostoitumassa ja kuskasin sitten koko porukan baariin, autolla kun satuin olemaan liikenteessä.

Perjantain nysväsin kotona ja lauantaina lähdin luokkakavereiden kanssa parille Jumpruun. Koska väsytti, lähdin kotiin nukkumaan joskus yhden kieppeillä. Tämän viikonlopun jälkeen olenkin poikkeuksellisen hyvin levännyt, sillä olen käyttänyt aikaa sängyn pohjalla enemmän kuin missään muualla.

Sunnuntai onkin mennyt Osakolaisen anatomiaan tutustuessa. Vappunumeron jutut ovat editoinnissa. Valmista pitäisi tulla parin viikon päästä.

Tällä kertaa ei ollut hirveästi kirjoitettavaa. Jospa ensi viikolla tapahtuisikin jotain. Jäljellä taitaa olla huikeat viisi lähiopetuspäivää tälle keväälle. Kesälomasta on turha vielä ilakoida, sillä itsenäistä työtä ja palavereita on jäljellä rutkasti.

Touhua ja tohinaa!

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 4.4.2013, klo 12:14

Heipä hei!

Aika on kulunut kuin siivillä. Tuntuu kuin edellinen blogivuoroni olisi ollut viime viikolla vaikka se oli tammikuun lopulla ja eletäänhän nyt jo huhtikuuta..  Kulunut kevät on ollut OSAKOlla yhtä hulinaa. Monessa olemme olleet mukana ( kuten blogia seuranneet ovat varmasti huomanneet) ja paljon on vielä tänä keväänä edessä. Seuraavana isona asiana edessä on yllätys yllätys, vappu. Vapun suunnittelu onkin jo kovassa vauhdissa hallituksen jäsen Toni Lyytikäisen johdolla.

Viihteellisen puolen lisäksi OSAKO on ollut mukana myös ”tositarkoituksella” Joonas Husan ja Isabella Nissisen opinnäytetyössä joka käsittelee työhyvinvointia. Työ käsittelee stressiä, työuupumusta, sekä loppuun palamista ja ennen kaikkea näiden ennalta ehkäisyä. OSAKOn hallitus olikin opinnäyte työstä innoissaan ja suunnitelmissa on ottaa työ mukaan osaksi ensi vuoden hallituksen perehdytyskansiota. Aihe on myös ollut ajankohtainen, sillä tälläkin hetkellä työskentelemme yhden henkilön vajauksella ja kuormitus on ollut hetkittäin kovaa ja töitä on tehty kellon ympäri. Uskon vahvasti, että työstä on meille suuri apu jo nyt, sekä myös tulevaisuudessa tulevien vuosien hallituksille. Kiitos Isabella ja Joonas!

Viime sekä tällä viikolla työmääräämme ovat lisänneet käynnissä olevat tuutorkoulutukset. Koulutuksien tehtävänä on antaa hyvät valmiudet ensi syksynä aloittaville tuutoreille luotsata uudet ykköset kunnialla vastaan tulevan informaatiotulvan lävitse, sekä muista uusista haasteista, joita Oamk tuo tuoreiden opiskelijoiden elämään. Tuutorikoulutuksissa tuleville tuutoreille ovat käyneet puhumassa mm. opintopsykologi, oppilaitospastori, korkeakoululiikunnan edustaja, sekä esiintymiskouluttaja. OSAKOn saama palaute koulutuksista on ollut pääsääntöisesti positiivista vaikka kehitettävääkin toki aina löytyy.

Tekemistä siis riittää siis edelleen mutta onneksi on jo kevät ja päivät ovat pidentyneet huimasti tammikuun alun pimeydestä. Kesäkin siintää jo yllättävän lähellä, jolloin pääsemme onneksi hieman hengähtämään. Sitä odotellessa, oikein mukavaa kevään jatkoa!

 

Vielä jaksetaan

Vappu on jo ovella

Sitten on kesä

 

Heikki Leppänen, OSAKOn hallituksen varapuheenjohtaja 

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 342 Seuraava »