HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 353 Seuraava »

Säpinää seinillä - Alumnit kokeilee seinäkiipeilyä

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 8.6.2013, klo 13:17

Puolivälinkankaan nuorisotalon liikuntasaliin kerääntyi torstaina 6.6. klo 18.00 joukko innostuneita itsensäylittäjiä. Liikuntasalin nurkassa lojui kasa kenkiä ja valjaita, katosta roikkui köysiä ja päätyseinistä "kasvoi" kummallisen muotoisia kiinnikkeitä. Illan agenda: kiipeä seinää pitkin niin korkealle kuin pääset (tai uskallat). Oulun kiipeilyseura 91:n ohjaajan johdolla rupesimme valitsemaan kenkiä kasasta ja jännityksellä odottamaan mitä ilta toisi tullessaan.

 

 

Kun kaikki olivat saaneet ahtauduttua sukkamaisiin kenkiinsä ja taiteiltua itsensä kiipeilyvaljaisiin, oli alkulämmittelyn aika. Isot lihakset laitettiin töihin ja kiipeilyssä koville joutuvat paikat irroteltiin venyttelyllä. Erikoishuomiota kiinnitettiin käsivarsiin, hartioihin ja yläselkään. Alkulämmittelyn jälkeen tutustuttiin kiipeilyn perusteisiin boulderointiseinällä, jossa tarkoituksena oli edetä sivusuunnassa. Jalat, kädet, kroppa ja pää piti saada kaikki toimimaan yhteen; mikä oli paljon hankalampaa kuin ohjaajan esimerkkisuorituksesta saattoi päätellä. Yksi jos toinenkin tuntui miettivän, voiko seinällä eteneminen oikeasti olla näin vaikeaa ja ehdinkö väsyttää itseni jo harjoitellessa.

 

 

Punaisen langan löydyttyä siirryttiin isolle seinälle. Saimme opastuksen kiipeilijän varmistamiseen ja jokainen pääsi vuorollaan ohjaajan avustamana kokeilemaan varmistamista. Oma koordinaatiokyky ja luottamus kanssa alumniin olivat harjoitellessa koetuksella. Tärkeintä oli kiipeilytiimin välinen kommunikointi "Lukko kunnolla kiinni? On. On. Kiipeän. Varmistan.". Kaikki pääsivät hyvin kärryille sekä kiipeämisestä että varmistamisesta harjoittelun aikana.

 

 

Ohjatun harjoittelun jälkeen jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin ja kiipeilemään keskenämme. Hurjapäisimmät saivat hommasta kiinni heti ja kurkottelivat kohti kattoa. Toiset tyytyivät jäämään matalammalle. Jokainen aivan varmasti ylitti kuitenkin itsensä. Minun päänsisäinen soundtrack soitti jostain syystä koko illan Hämähäkkimiehen tunnuslaulua ("Spiderman, Spiderman, does whatever a spider can").

 

 

Kiipeilyyn varatut kaksi tuntia vierähtivät todella nopeasti. Kellon lähestyessä kahdeksaa liikuntasali alkoi olla täynnä käsiään venyttäviä, väsähtäneitä alumneja. Illan päätteeksi jaoimme ajatuksia seinäkiipeilyn hankaluudesta, saimme lisätietoa Oulun kiipeilymahdollisuuksista sekä lopuksi kehotuksen venytellä illan päälle, jos suinkin muistamme.

 

 

Kiitos Oulun Kiipeilyseura -91:lle ja kanssa alumneille hauskasta illasta. Ylitetään itsemme jatkossakin! 

Anne-Mari Kemppainen

Oamkin Alumnit, hallituksen jäsen

Puhutaanko norjaa?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 7.6.2013, klo 08:32

Jeg og min kollega Leila hadde tre hyggelige dager i Oslo med en gruppe lærere i svensk fra ulike finske yrkeshøyskoler. Temaet for seminariedagene var Norge, det norske språket, samfunnet og arbeidslivet. Utenom forelesninger besøkte vi Holmenkollen, Operaen, Vikingskipshuset og spiste masse nydelig mat i det gode selskap.

Och samma på svenska:

Jag och min kollega Leila hade tre trevliga dagar i Oslo med en grupp lärare i svenska från olika finska yrkeshögskolor. Temat för seminariedagarna var Norge, det norska språket, samhället och arbetslivet. Förutom föreläsningar besökte vi Holmenkollen, Operan, Vikingskeppsmuseet och åt massor av god mat i gott sällskap.

 

NORSK

SVENSKA

hyggelig

trevlig

samfunnet

samhället

spise

äta

nydelig

god, fin

 

 
 
 

Ymmärsitkö? Hyvä! Norja ja ruotsi muistuttavat paljon toisiaan, ja ruotsin kielellä pärjää Norjassa erinomaisesti. Itse asiassa 80-90 % norjalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista sanoista ovat samoja tai samankaltaisia. Meitä pohjoismaalaisia yhdistää kielen lisäksi kulttuuri ja yhteiskuntarakenne. Muumi ja Peppi Pitkätossu ovat yhtä lailla osa norjalaislasten kuin suomalaislastenkin elämää. Vaikka suomalaislapset saavatkin päiväkodeissa ja kouluissa lämpimän aterian ja norjalaislapset syövät kotoa tuotuja eväsleipiä, on meillä paljon yhteistä.

Pohjoismaalaisuuden korostaminen ja me-henki jäivätkin parhaiten mieleemme kolmen päivän mittaiselta koulutusmatkaltamme kauniiseen Osloon. Osallistuimme toukokuussa kollegani Leila Karjalaisen kanssa Suomen amk-ruotsinopettajien VÅRTRÄFF-seminaariin, jossa käytiin tänä vuonna läpi Norjaa monelta kantilta: kieltä, yhteiskuntaa, työelämää. Loppuhuipennus oli kansallispäivän vietto (17 mai) Oslon kaduilla. Tunnelma oli iloinen, kun norjalaiset vauvasta vaariin olivat pukeutuneita kansallispukuihinsa, Norjan liput liehuivat, lapset lauloivat ja soittivat kulkueissa (barnatøget) ja ”Hip hip hurraa” –huudot raikuivat kaduilla kuningasperheen vilkuttaessa linnansa parvekkeelta.

 

Rikkaassa Norjassa on huutava työvoimapula. Kannustankin opiskelijoita opiskelemaan ruotsin kieltä, sillä koskaan ei tiedä, minne elämä vie. Meillä suomalaisilla vaikutti olevan hyvä maine tunnollisina työntekijöinä, ja suomalaista koulutusta arvostetaan Norjassakin. Esimerkiksi Nordjobb voisi tarjota hienon ensikosketuksen työelämään jossakin muussa Pohjoismaassa.

Kieliasiat ovat aina mielenkiintoisia kielten opettajan mielestä.  Bokmål ja nynorska ovat kaksikielisen Norjan viralliset kielet. Kun Suomessa opiskelijat ovat opiskelleet välillä ”pakkoruotsia”, opiskelevat norjalaiset ”spynorskaa”, ja ruotsia osaavat tietävät, mitä ´spy´ tarkoittaa. :) Liikuttavaa oli kuunnella erään norjalaisen luennoitsijan puheenvuoron aloitus äidinkielellään, kveenin kielellä (Pohjois-Norjassa puhuttu suomensukuinen vähemmistökieli). Sitä ymmärsi, sehän kuulosti vähän Pohjois-Suomen murteilta tai Pohjois-Ruotsin meänkieleltä. Maailmanlaajuisesti ajatellen: kaksikielisyys on tavallista, ei epätavallista. Kielitaito on aina rikkaus. Kielitaito avaa ovia.

Ida Valtonen
Ruotsin kielen lehtori


Lukuvuoden päättyessä

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 5.6.2013, klo 10:38

Tämä vuosi on ollut yksikössämme monessa mielessä erityinen. Ensinnäkin valmistuneita on tänä vuonna paljon ja toiseksi olemme viimeistä kertaa päättäneet lukuvuoden nykyisissä tiloissa. Valmistuneita on tosiaankin ennätysmäärä 71. Näyttää siis siltä, että opiskelijoillamme on ollut hyvä draivi päällä. Mikäpä sen parempaa, koska tällä tavalla rakennamme myös pohjaa tuleville vuosille, kun rahoituksemme jatkossa tulee määräytymään ennen muuta tutkintojen mukaan.

Valmistuminen ammattiin on edellyttänyt opiskelijoilta kovaa ponnistelua. Agrologi ja hortonomi ovat arvostettuja tutkintonimikkeitä, joita valmistuneet nyt voivat ylpeänä kantaa. Osaamistasoa ei tietenkään mitata tittelillä. Uskon, että koulutus on antanut ammatillista osaamista ja vastannut niitä tulevaisuuden näkymiä, mitä itse kullakin on ollut koulutukseen lähtiessä.

Meidän alalla tarpeet ovat kovin monenlaisia. Viimevuoden aikana valmistuneista puolet ilmoitti aloittavansa koulutuksensa jälkeen uudessa työpaikassa, 10 % ilmoitti aloittavansa työskentelyn omassa yrityksessään, esim. maatilalla, tai viheralan yrityksessä. Aika monella on työpaikka ollut jo opintojen aikana, ja jatkuu myös opintojen jälkeen. Liian moni, yli 30%, on kuitenkin joutunut vastaamaan työpaikkaa koskevaan kysymykseen, että töitä ei ole tiedossa.  Alallemme on leimallista myös kausiluonteisuus ja tällä hetkellä tyypillinen projekteihin sidottu pätkätyöläisyys.

Kokonaisuutena uskon, että työllistymismahdollisuudet valmistuneille ovat kohtalaiset, mutta toisaalta tarvetta osaamisen kehittämiseen tulee kaikilla olemaan myös myöhemmin uransa aikana. Koulutus avaa tien ja tukevan pohjan kehittyä alan todellisiksi ammattilaisiksi. Arvaan, että juuri tällä hetkellä moni valmistuva ei juuri jatko-opintojen perään haikaile, mutta silti toivon että opintonsa päättävät pitävät mielessä erilaiset jatkokoulutuksen mahdollisuudet. Esimerkiksi Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma, ylempi AMK-tutkinto, on tarkoitettu nimenomaan vastaamaan niihin haasteisiin, joita uudistuva työelämä edellyttää.

Mennyt lukuvuosi on ollut ammattikorkeakoululle varsin kiireinen ja muutoksia täynnä. Ne ovat parhaillaan historiansa suurimpien haasteiden edessä. Täällä meidän omassa mittakaavassamme nämä muutokset koskettavat erityisen vahvasti tätä meidän pientä alaamme. Entistä pienemmillä aloituspaikkamäärillä ja resursseilla meidän tulee pystyä vastaamaan koko laajan Pohjois-Suomen luonnonvara-alan tarpeisiin yhdessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa. Haastetta ja työtä siinä tulee riittämään.

Isoimpia muutoksia ovat hortonomikoulutuksen loppuminen, ja yksikön siirtyminen nykyisistä tiloista Kaukovainiolle osaksi isoa kampusta. Näistä kipeistäkin päätöksistä on mielestäni pystytty sopimaan varsin rakentavasti. Esimerkiksi yksikön muuttoon on suhtauduttu yksikössä kaikin puolin realistisesti ja tulevaa lähdettiin rakentamaan yhdessä heti, kun perusratkaisut selvisivät. Tällä positiivisella ja asenteella on ollut se hyvä seuraus, että asiamme on Kaukovainiolla edennyt hyvässä hengessä. Nyt on hyvä syy ennakoida, että saamme toimivat ja modernit puitteet, joissa voimme edelleen uudistaa toimintaamme.   

Takana on siis haasteellinen vuosi ja sen lopputulemana saavutetut hyvät tulokset ovat vaatineet koko henkilöstöltä hyvää panosta ja joustoa. Oppiminen on opiskelijoiden tehtävä ja meidän henkilökunnan tehtävä on luoda oppimisen puitteet ja tukea opiskelijoiden työtä. Tässä olemme onnistuneet tänä vuonna hyvin. Koulutusohjelmavastaavat ja opettajat ovat ennakkoluulottomasti kehittäneet toimintatapojamme tulosvaateiden edellyttämään suuntaan. Tuloksemme ovat olleet hyvät ja positiivinen asenteemme on noteerattu. Uskon, että kovalla työllä saavutetut tulokset koituvat luonnonvara-alan opetuksen hyödyksi jo lähivuosina, kun tilanne nyt käynnissä olevien muutoksen vuosien jälkeen taas pieneksi hetkeksi varmasti rauhoittuu.

Olemme nyt kaikki ansainneet kunnon tauon.

 Hyvää kesää

Jukka Tikkanen

Yritykset viestivät vastuullisuudestaan vain harvoin sosiaalisessa mediassa

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 4.6.2013, klo 12:27

Oamkin Liiketalouden yksikössä kaikki tradenomiopiskelijat saavat ajankohtaiset tiedot yritysten yhteiskuntavastuun perusteista: Green thinking- kurssi on kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille pakollinen. Kurssiin sisältyy luentojen lisäksi projekti, jossa tehdään työelämäläheisiä toimeksiantoja aiheen parissa.

Omassa projektiryhmässäni Degree in International Business- opiskelijoiden kanssa tarkastelimme yritysten vastuullisuusviestintää internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Taustalla oli toimeksianto aiheesta Nokia Oyj:n pääkonttorille älypuhelinten osalta ja lisäksi opiskelijaryhmät tarkastelivat muita toimialoja kiinnostuksensa mukaan: muotia, elintarviketeollisuutta, matkailualaa ja urheilua. 

Tehtävän tavoitteena oli ensin kartoittaa toimialalla Suomessa toimivia yrityksiä, valita niistä kolme lähempään tarkasteluun ja sen jälkeen kuvata jokaisen yrityksen yhden tuotteen elinkaarta saatavilla olevien tietojen perusteella.  Vastuullisuuden näkökulmastahan tuotteen elinkaari alkaa jo raaka-aineiden ja energian tuotannosta ja päättyy vasta jätteiden käsittelyyn tuotteiden käytöstä poistuessa. Tämä harjoitus tuotteiden elinkaaren pohdinnasta osoitti jälleen kerran hyödyllisyytensä: ilman yksityiskohtaisia tietojakin opiskelijat saavuttivat ihan uudenlaista ymmärrystä siitä millaisia materiaali- ja energiavirtoja tuotantojärjestelmiin liittyy, ja millaisia ovat  keskeisimmät vastuullisuuskysymykset. Elinkaariharjoituksen pohjalta opiskelijat osasivat sitten tarkastella huolellisesti yritysten viestintää: mitä asioita kehitetään, mistä asioista ei puhuta viestinnässä, ja millä tavoin asioista viestitään.

 Johtopäätöksiä ympäristötehokkuudesta ja sosiaalisesta vastuusta

Toimialasta riippumatta kansainvälisten alihankintaketjujen hallinta on yrityksille haasteellista. Vaikeita työoloihin tai poliittisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisen vastuun kysymyksiä tunnistettiin mm. suklaan raaka-aineisiin, harvinaisempiin metalleihin tai tekstiilien halpatuotantoon liittyen. Näiden osalta yritykset totesivat ainoastaan että ne ovat mukana kansainvälisissä yhteistoiminta-elimissä jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja ongelmiin.

Kansainvälisten tuotantoketjujen yleisenä ongelmana on, että yritysten on lähes mahdotonta saada alihankkijoiltaan luotettavaa tietoa työntekijöiden olosuhteista ja hyvinvoinnista. Palkkauksen ja työehtojen tutkimista mm. vaikeuttaa se, että halpatuotantomaissa tuplakirjanpito on yleistä, eikä oikeiden tietojen jäljille tai olosuhteita tarkkailemaan yritysten ulkopuolelta pääse. Suurimmaksi ongelmaksi opiskelijat kuitenkin nimesivät useiden yritysten strategiat, jotka perustuvat joko mahdollisimman suurten volyymien myymiselle mahdollisimman halvalla tai tuotteiden edulliselle hinnalle vaikka lapsiorjienkin käyttämisen kustannuksella, kuten suklaan tuotannossa.

Erityisesti muodissa yleisenä ongelmana nähtiin se, että yhtiöt keskittyvät myymään suuria määriä tuotteita jotka ovat lyhytikäisiä joko huonon laadun tai tyylien vaihtumisen vuoksi. Muotia tarkastellut ryhmä totesi mm. että runsaasta vastuullisuusviestinnästään huolimatta esimerkiksi H&M ei vaikuta ottavan lainkaan todellista vastuuta huolestuttavista tapahtumista sen alihankintaketjuissa. 

Matkailualallakin havaittiin tarvetta kehittää vastuullisuutta ja vastuullisuusviestintää. Kuluttajille tarjotaan ympäristöystävällisempiä "vihreitä" matkavaihtoehtoja, mutta ei välttämättä esteettömiä tai allergiavapaita vaihtoehtoja. Lapin matkailuyrittäjien viestinnässä usein monet vastuullisuusnäkökohdat kuten rekikoirien hyvinvointi, moottorikelkkailun vaikutukset paikalliseen luontoon, tarjotun ruuan laatu jne. loistivat viestinnässä poissaolollaan.

Tarkastelun myötä pääsimme mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä onko yksittäisellä yrityksellä mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Löysimme esimerkkejä puolesta ja vastaan. Hyvin huomionarvoista yrityksille on että meillä on tradenomiopiskelijoidenkin keskuudessa kasvava ryhmä nuoria kuluttajia, jotka ymmärtävät ja osaavat etsiä tietoa vastuullisuuskysymyksistä - ja antavat niille arvoa. He haluavat jopa opiskelijabudjetin puitteissa päättää millaista toimintaa rahoillaan kuluttajana äänestävät. Ja heidän mielestään teollisuuden nykyiset toimet ehkäistä työntekijöiden myrkytystapauksia tekstiilien halpatuotannossa tai lapsiorjien käyttöä kaakaon tuotannossa eivät yksikertaisesti riitä. Tarkastelimme myös esimerkkejä yrityksistä, joiden koko liikeidea kiertyy hyvän tekemisen ympärille ja eettisen toiminnan edistämiselle. Tällaisia ovat mm. Tom's shoes, Globe Hope, Table for two ja Oululainen Kiks. Myös esimerkiksi reilun kaupan merkki tuotteessa voi lisätä kuluttajien luottamusta tuotantoketjuun. Vaihtoehtojakin siis jo on.

 Johtopäätöksiä vastuullisuusviestinnästä

Vastuullisuusviestinnän tarkastelussa keskusteltiin sisältöjen lisäksi myös viestinnän tavoista ja kanavista. Opiskelijat löysivät suuria eroja siinä, kuinka yritykset toimivat sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi älypuhelinten valmistajat ovat lähestyneet dialogisuutta sosiaalisessa mediassa viestiessään hyvin eri tavoin. Keskustelua Applen tuotteista pitävät yllä hyvin pitkälle kuluttajat. Yritys on hyödyntänyt heimoajattelua toimintakulttuurissaan, ja on saanut aikaan sovelluksia tuottavan yhteisön ja myös kuluttajista muodostuvia käyttäjäheimoja jotka mm. tukevat toisiaan, välittävät tietoa ja markkinoivat tuotteita muille kuluttajille. Nokia ja Samsung taas ovat yrityksinä vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa ja yritysten edustajat käyvät asiakkaiden kanssa keskustelua.

Sosiaalisen median ympäristöistä useat yritykset ovat läsnä ensisijaisesti Facebookissa, kuten esimerkiksi Lumene, joka pyrkii vastaamaan kaikkiin kommentteihin eri maiden Facebook-sivuillaan. Twitterin käyttö taas on enemmän lapsenkengissä ja useat yritykset sieltä vielä puuttuvat kokonaan, vaikka esimerkiksi Valio ja Fazer käyttävät Twitteriä jo hyvinkin dialogisesti.

Ehkä hätkähdyttävimpänä johtopäätöksenä näistä eri toimialoilla tehdyistä tarkasteluista päädyimme käsitykseen siitä, että vaikka useat yritykset viestivät vastuullisuudestaan yhteiskuntavastuun raporteissa ja nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa vastuullisuusviestintää on vielä todella vähän. Tämä on hämmästyttävää siksi, että juuri ne yritykset ja kampanjat joilla on erityistä goodwill-arvoa, saavat helpommin huomiota sosiaalisessa mediassa. Seuraavalla Green thinking- kierroksella voisimmekin vaikka tuottaa yrityksille käytännön ideoita tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi.

KTT Sanna Oja
Tuntiopettaja

Study Experience with Chandani...

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 3.6.2013, klo 09:37

Coming to Oulu University of Applied Sciences two years ago, is a student who hail from Kathmandu, Nepal. She arrived Finland in August, 2011 and her name is Chandani. Below were some of her words when I asked to know exactly how she felt when she arrived: “… I’m rewinding my memory and taking myself two years back when everything felt new and everything smelt so strange. Well this was my first ever time leaving my country and going away from my family. I was clad with the mixed feelings of sadness, thrill and a lot of excitement. The first sight of Finland is still afresh in my mind. As my flight was about to land in Helsinki Vantaa airport, I got the first glimpse of Finland. All I could see was a green landmass covered with forest and long beautiful train moving through the woods. It was indeed a beautiful sight. But it was still hard for me to absorb that it was the place I was going to live for next four years or more.”

When I asked to know her experiences since she came to Oulu and how she was able to adapt with the system here, this was her words and I quote: “Ever since I came to Finland, I’ve been living the life that I had never dreamt of. Past two years went past at the speed of light with bitter sweet experiences. I got to learn so many new things. It felt like being introduced to the totally different side of life. When I look back now, I only see the good things. There were tough times but they only helped me to come out stronger. Another thing was making new friends. I found the friends who helped me a lot during tough hours and I feel really happy to have them. And also my brothers Deep Sharma and Bikram Lama gave their utmost support in coping up with the adverse situations in the distant land. Having them around is like having a small family away from home.”

Talking about the weather here in Finland (Oulu in particular), this is what she has to say: “Weather in Finland is totally different from the weather in my country. We have quite moderate temperature in my city. But this bleak Nordic weather was expected. I was prepared to face this kind of weather so I was not really disappointed. Getting the frozen lashes, waiting for the first snowfall, making our Nepali version of snowman, learning to skate , watching the snowflakes swirling through the window and imagining that you are living inside the snowball house were the marries of winter. Moreover, the lightless winter days and night less summer days are quite amazing. These are the things that make Finland so unique. Future is uncertain so I’m not sure how long I’ll get to live in this country. But as long as I stay here I’ll be counting the days that I will never forget. And the most memorable moment here in Finland was watching the aurora borealis dancing in front of my eyes. It was the most beautiful thing that I ever witnessed in my life and the moment of bliss.”

Having fun in Oulu, she talked about the memorable ones as meeting real Santa Claus in Santa village Rovaniemi, the joyous feeling of standing in the Arctic Circle and the trip to Hailuoto Island. She (in her opinion) also said that Finnish people are helpful, reliable and honest people. They might appear unfriendly (as she also said) in the first encounter but once you get to know them they can be really open, friendly and warm. At her leisure, Chandani enjoys hanging out with her friends and going for shopping. During winter, she hardly goes out but summer is quite different because she mostly loves to go fishing, berry picking, picnics, biking and lake swimming which she hopes to do more often.

Giving her general opinion about Oulu UAS, below is what she has to say: “I think Oulu UAS provides a great environment for the students to get a good education. As an international student, obviously the teaching method was quite different for me but still I didn’t have to face much difficulty in adjusting to the education system. And the school is always trying its best in improving the quality of education by asking for feedbacks from the students. I’ll always be thankful to our international coordinators - Bastian Fähnrich and Katja Kurasto and our tutor teacher Susanna Kujanpää for the support they provided to us throughout the academic year. Well there is still few more years to go before I’ll be done with my studies. I hope I’ll be having more fun n collecting more beautiful experiences from this land. No matter wherever my life will lead me, this beautiful country will always have a special place in my heart.”

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 353 Seuraava »