« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 348 Seuraava »

Äänimies numero uno

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 10.5.2013, klo 23:28

Viikot hujahtelevat eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. Vastahan oli sunnuntai, ja nyt on jälleen yksi viisipäiväinen lusittu. Aamupäivät ovat menneet töitä tehdessä. Iltapäivät sen sijaan hieman yllättäen koulussa. Tästä lisää hieman myöhemmin.

Keskiviikkona irroittauduin hetkeksi arjesta ja lähdin kaverin tupareihin katsomaan Suomi-USA-peliä. Menin paikalle turkoosissa paidassa ja kun talosta löytyi turkoosia kynsilakkaa, saimme älynväläyksen lakata kynnet paitaan sopivaksi. Eilisen käytin sitten kynsilakanpoistoainetta etsien. Löysin sitä pitkällisen etsinnän jälkeen Kontinkankaalta iltakahdeksalta. Jäin kynsienkiillotusoperaation jälkeen vielä juomaan teetä ja syömään kotikutoisia keksejä. Havahduin kolmelta aamulla siihen, että kotiinkin voisi mennä, kun keksitkin olivat lähes loppu.

Mutta niin, olen siis ollut koulussa, vaikka lähiopetus on tältä keväältä loppunut. Syynä on luokkalaisteni studiotyön kurssi, johon he pyysivät minua tuurailemaan maanantaina ja perjantaina. Olen itse käynyt kurssin pari vuotta sitten ja sain sen hyväksiluettua. Koska luokkani on auttanut minua selviämään lukuvuoden aikataulu- ja motivaatiohaasteista ihailtavan pitkämielisesti, päätin nyt sitten vastavuoroisesti tarjota oman auttavan käteni.

Maanantaina kuvasimme game showta nimeltä Kolme viisasta apinaa. Vastasin inserteistä ja onnistuin kuin onnistuinkin palauttelemaan studiotekniikan mieleeni parin vuoden tauon jälkeen mokailematta sen enempiä. Tänään olin äänisuunnittelija, ja täytyy myöntää, että se homma ei mennyt ihan putkeen.

Sarjan suunnittelijoiden äänisuunnitelma oli varsin kunnianhimoinen. Juontajan lisäksi piti mikittää neljä henkilöä, ja jokaisen speakin aikana soi taustamusiikki. Mikityksessä törmättiin kuitenkin heti käytännön ongelmiin ja suunnitelma muutettiin muotoon kolme mikitettyä henkilöä ja yksi haastattelumikki. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että insertin päättyessä piti vetää inserttiliu'ut alas, avata yhdestä neljään mikrofonia ja musiikkikanava sekä lyödä läppäriltä biisi päälle yhtä aikaa. Ammattilainen olisi osannut, liu'uissa viimeksi pari vuotta sitten istunut toimittaja ei.

Sain kuningasidean, ja löin inserttien ajaksi niiden äänet soolokanavaan. Live-vedon aikana kaikki meni hyvin, ja elin siinä vakaassa uskossa, että muita ääniä ei nauhalle päässyt. Nauhoitusta kuunnellessa karu totuus paljastui: mikit olivat auki koko ajan ja taustamusiikki soi inserttien päällä. Auts.

Tällä ansaitsisi jo melkein vuoden koulukaverin tittelin, jos sellainen jaettaisiin: yhdeksän kuukautta luokka jaksaa kannustaa ja auttaa kolmea työtä koulun ohella tekevää koulukaveriaan, joka palaa ryhmän viimeiselle tunnille pilaamaan näiden studiokurssin lopputehtävän. No, meidän luokkamme sattuu onneksi olemaan maailman paras: ne päättivät antaa minulle kasan halauksia ja totesivat, että voi voi.

Ilta on mennyt Suomen peliä katsoessa. Voisi olla hyvä vaihtoehto mennä aikaisin nukkumaan, sillä aamulla lähdemme parin kuvallisen kanssa roadtripille Meri-Lappiin. Taidan tällä kertaa poikkeuksellisesti noudattaa tätä hyvää vaihtoehtoa.

Kesälaitumille

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 9.5.2013, klo 22:30

Epäilemättä se on kaikkien huulilla, kesä ja kesäloma, niitä kohtihan tässä mennään ja kovaa vauhtia. Tekniikan pojat ja tytöt jäivät kesälomille jo vapun aikoihin, itse liiketalouden yksikön opiskelijana tein viimeisen tenttini tällä viikolla, sotelaiset raatavat vielä koulun parissa kuun loppuun asti. Mutta sieltä se tulee, kesäloma! Ulos kun katson niin näyttää lähinnä syksyltä. Mutta asennehan se on mikä ratkaisee, eikö totta?

Erityisen mukavaa on jäädä kesälomille koulusta, kun opiskelijakunnassa on rikottu ennätyksiä ja meillä on ensimmäistä kertaa yli 4000 jäsentä. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme voimakkaampia kuin koskaan. Voimakkuus on toki tässä asiayhteydessä voimakas sana, mutta jokainen jäsen tuo painoarvoa OSAKOn sanomisille ja näin myös mahdollisuuksia vaikuttaa paremmin opiskelijoiden arkeen. Kiitos tästä saavutuksesta kuuluu kaikille jäsenrekrytointia tehneille, ja erityisesti meidän jokaiselle jäsenelle, joka on ollut yhdessä viemässä OSAKOa kohti 4000 rajaa. Hienoa!

Vaikka OSAKOn edustajisto kokoontuukin ensi viikolla viimeisen kerran tälle keväälle, ei opiskelijakuntamme nuku kesällä.  Kesä kuluu opiskelijakunnan uutta strategiaa pohtiessa ja vaikuttamistyö on muutenkin ympärivuotista.

Toisaalta kesän tulo tuo myös haikeita tunnelmia opiskelijan arkeen, sillä ainakin omasta ryhmästäni moni valmistuu ja yhteydenpito näihin opiskelutovereihin harvenee ja joissain tapauksissa jopa katkeaa kokonaan. Myöskään osa edustajiston jäsenistä ei palaa enää syksyllä edustajiston kokouksiin, vaan he ovat valmiita kirjastotätejä, tradenomeja, bioanalyytikkoja, agrologeja ja muita alojensa ammattilaisia.

Tunteet ovat sekavat. Toisaalta hymyilyttää kun näkee ihmisten, joista on näinä kolmena vuotena tullut kavereita, jopa ystäviä, lopettavan yhden jakson elämässään ja siirtyvän eteenpäin. Toisaalta väistämättä kaikkiin ei tule pidettyä yhteyttä, ja kun heitä ei päivittäin näe, jää kuulumisien vaihtokin pahimmassa tapauksessa Facebookin tarkkailun varaan.

Pitäkää kuitenkin tämän vuoden kokemukset, niin ylämäet kuin onnistumiset, mielessä myös tulevaisuudessa. Opiskeluaika on ainutlaatuista ja opiskelijakavereistakin voi tulla elinikäisiä ystäviä, kunhan muistaa välillä ottaa puhelimen käteen ja kysyä kuulumisia, vaikka itse muuttaisikin toiselle puolelle Suomea.

Toivon kaikille hyvää kesää! Opintoja jatkavat muistakaa levätä, ja valmistuneille onnea työmarkkinoille!

Ja sitten se haiku, joka on muuten yllättävän vaikea keksiä:

 

Kesä fiilistä

Jäsen määrän kasvua

Hymyilyttääkö?

 

Sini-Elina Kärsämä, opiskelijakunnan puheenjohtaja

 

Työn tylsyys ei haittaa, kunhan saan innovoida!

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 7.5.2013, klo 08:46

Opintoihini liittyen päädyin lukemaan teknologiajohtaja Tuomo Alasoinin artikkelia ”Uusi tapa oppia ja tuottaa innovaatioita: osallistava innovaatiotoiminta” (Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2010), jossa hän hahmottelee osallistavan innovaatiotoiminnan käsitettä ja pohtii sen mahdollisuuksia myös työhyvinvoinnin näkökulmasta. Haluan nostaa joitakin Alasoinin herättämiä ajatuksiani myös sinun luettavaksesi.

Innovaatioiden tuottaminen on olennainen osa yritysten toimintakykyä. Toimintaympäristön muutokset luovat mahdollisuuksia kilpailuedulle ja edelleen uusille kehitystarpeille ja verkostoille. Alasoinin mukaan innovaatioiden avulla kilpailuetua hakevien organisaatioiden ominaisia piirteitä ovat innovaatioiden tuottamistavan muuttuminen, tuottamisaktiivisuuden lisääntyminen ja interaktiivisuus, nopeasyklisyys, avoimuus ja integroituneisuus. Innovaatiot syntyvät tyypillisesti vuorovaikutteisten prosessien kautta, usein asiakasrajapinnassa, jossa yritykset toimivat läheisessä yhteistyössä asiakkaiden, verkoston muiden yritysten ja erilaisten koulutus- ja tutkimuslaitosten kanssa. Innovaatioiden tuottamistavan muuttuminen näkyy organisaatioiden rakenteissa, ohjauksessa, henkilöstöjohtamisessa ja esimiestyössä sekä työn sisällöissä. Palveluvaltainen elinkeinorakenne, koko yritysrakenteen sirpaleisuus, vaikeasti ennakoitavat markkinamuutokset ja työntekijöiden koulutustason nousu ovat muutoksen ajureita.

Osallistavan innovaatiotoiminnan käsitteeseen liittyvät työntekijöiden korkea sitoutuneisuus ja piilotetun luovuuden hyödyntäminen. Työntekijöillä organisaation kaikilla tasoilla voi olla monenlaista piilotettua luovuutta, mikä voi johtaa sattumanvaraisiin innovaatioihin, kunhan sitä tuetaan. Alasoini arvioi, että innovaatioprosessin vaatimiin toimenpiteisiin kykenevä organisaatio pystyy yhdistämään uuden etsimisen, rutiinien hyödyntämisen ja vähittäisen kehittämisen. Aloitteellisuus, luovuus ja intohimoinen sitoutuminen ovat ominaisuuksia, joiden merkitys korostuu erityisesti uuden tiedon etsimisen ja luomisen vaiheessa.

Useiden tutkimusten mukaan työelämän jatkuva muutos aiheuttaa ihmisille ongelmia nähdä elämä hallittavana kokonaisuutena. Osallisuudessa kokemus toimijan roolista on tärkeä. Jos haasteet muodostuvat liian raskaiksi, aiheuttavat ne pahimmillaan kielteisiä vaikutuksia terveyteen. Työn positiiviset arvolataukset lisäävät sitoutumista ja merkityksen tunnetta. Osallistava innovaatiotoiminta mahdollistaa innovaatiodemokratian olemassaolon. Toimiva innovaatiodemokratia on haasteellisempi ylläpitää kuin perinteinen innovaatioautokratia, jossa innovaatiovastuu on eriytetty vain muutamille asiantuntijoille. Sosiaaliset mediat tarjoavat välineitä innovaatiodemokratiaan, sillä ne vahvistavat yhteisöllistä luovuutta.

Alasoini arvoi, ettei osallistava innovaatiotoiminta sellaisenaan ole ratkaisu työelämän kaikkiin keskeisiin ongelmiin. Se luo kuitenkin uudenlaisia mahdollisuuksia myös työhyvinvoinnin paranemiselle lisäämällä työntekijöiden osallisuutta muutosten yhteydessä. Valitettavasti suomalaisten yritysten heikkoudeksi onkin paljastunut yritysten puutteellinen kyky hyödyntää henkilöstönsä luovuutta ja innovointikykyä.

Mielestäni Alasoini on päätellyt naulan kantaan todetessaan; ”Osallisuuden kokeminen muutoksissa voi lopultakin olla nykyajan työelämässä tärkeämpää ihmisten ja heidän hyvinvointinsa kannalta kuin jotkin yksittäiset työn sisällölliset ominaisuudet, joita työoloja kartoittavissa tutkimuksissa on totuttu seuraamaan.” Myös se Alasoinin näkemys on helppo ymmärtää, että johtamisajattelun on merkittävästi muututtava, jotta voidaan puhua toimivasta - osallistavasta innovaatiotoiminnasta. Omien kokemusteni valossa suomalaisissa yrityksissä on vielä nykyäänkin mielestäni usein etusijalla tehokkuuden ja joustavuuden vaatimukset. Näiden piirteiden korostuessa työilmapiiri kärsii. Osallistavan innovaatiotoiminnan käsitteen merkityksen sisäistäminen ja hyödyllisyyden ymmärtäminen niin yrityksen kilpailuedun kuin työntekijöiden osallisuuden kokemusten vuoksi olisi siis enemmän kuin tarpeellista yrityskulttuurin uudistumiselle. Alasoini mainitsee sosiaalisten medioiden hyödyntämisen olevan vielä alkutekijöissään suomalaisissa työorganisaatioissa, mutta hänen mukaansa sosiaalisia medioita voitaisiin käyttää osallistavan innovaatiotoiminnan tukena. Itse arvioisin, että huomattavaa muutosta sosiaalisten medioiden käytössä on tapahtunut artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Mitä tästä opimme; avoin ajatustenvaihto ja erityisesti kuuntelemisen taito vievät koko organisaatiota eteenpäin. Osallisuuden tunne on hyvän yhteistyön tulos ja edellytys.

 Saija Hyttinen

Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma

 

KAIKKI MULLE HETI NYT!

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 6.5.2013, klo 12:36

Tänä päivänä on hienoa, että meillä on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Ennen muinoin viimevuosituhannella kun tilanne oli koko lailla sellainen, että jo peruskoulun jälkeen piti olla hajulla (lue aavistus) siitä, miksi isona sitten haluaa tulla, ja kuten 50-luvulla syntyneet isämme ja äitimme kertoivat, se valinta oli sitten siinä. Ja arvatkaas mitä, minulla ei ollut todellakaan mitään suuntaa olemassa. Isää ei ollut ja yksinhuoltajaäitini voimat taisivat mennä töissä raatamiseen ja villin pojan kaitsemiseen. Ei ollut enää voimia opastaa nuorta aikuista. Tunne oli vähän niin kuin viidakon Ykällä: annettiin elämän opettaa. Kauppakoulu (miksi minä siellä olin!) oli helppo jättää kesken kun mukavampaa oli painaa aamua-iltaa Mäkkärissä ja saada siitä eväät tulla itsenäisesti toimeen, eli vuokrakämpän pään päälle, puhtaat vaatteet lämmikkeeksi ja edullisen hampurilaisaterian henkilökuntahintaan -50%. I loved it!

Parikymppisenä koin jopa hetkellistä ahdistusta, koska kaikilla muilla tuntui jo silloin olevan suunta elämälleen selvillä: kunnon koulutus, kiva muija ja pari miljoonaa markkaa talolainaa. Elettiin kasinotalouden kulta-aikaa. Todella eläinrakkailla taisi haaveissa olla myös kultainen noutaja, mutta ei minulla. Kaikki mulle heti nyt-tauti oli tarttunut minuunkin.

Nyt kun olen nelikymppinen, minulla on kiva työ, perhe ja totta kai, velkaa mukavasti päällä. Voin ylpeänä todeta, että vaikka jaetut kortit eivät kohdallani olleet parhaat mahdolliset, pelasin käteni hyvin! Kaikkea en ole kuitenkaan saanut, mutta se ei enää ahdista niin kuin nuorempana. Erityisesti yksi asia tuntuu pakenevan minua kaikenaikaa, nimittäin sivistys! Tämän takia minusta tuli aikuisopiskelija. Rakastan sitä tunnetta, kun luennolla huomaat kuinka paljon on asioita, joista et aiemmin ole ollut tietoinen. Antoisaa on myös tutustua muihin ”kohtalotovereihin”, joiden erilainen ajattelutapa viehättää minua jatkuvasti. Huomata oman rajallisuutensa. Kaikkihan me olemme yksilöitä, sanotaan. Mutta yhdessä olemme enemmän: yksi plus yksi on kolme! Toisinaan vaan sortuu ajattelemaan asioita omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Se on ikävää se. Vaikka opettajat osaavat asiansa, on erilaiset ryhmätyöt ja yhteiset käytäväkeskustelut koulun parasta antia, sillä sitä se on työelämässäkin, sitten aikuisena, yhdessä tekemistä ja yhdessä menestymistä! Ja jos oikein hyvin käy, voit saavuttaa sen kaiken josta joskus haaveilit!

Charles Meyer, opiskelija

Superlatiiveja CINiBA-keskuksessa

anliikan Kirjoittanut Anu   blogissa Rohkeasti kirjasto
Julkaistu 6.5.2013, klo 11:45

Muistatteko sen viikon huhtikuussa, kun Oulussa satoi vettä kaatamalla? Itsehän jäin paitsi tästä keväisestä ilosta, sillä vierailin kyseisellä viikolla Erasmus henkilöstövaihdon merkeissä aurinkoisessa ja lämpimässä Etelä-Puolassa.

Matka oli oikein onnistunut, ja reissun kruunasi vierailu Euroopan uusimpaan, kauneimpaan ja moderneimpaan korkeakoulukirjastoon CINiBA-keskukseen. CINiBA on Sleesian yliopiston ja Katowicen kauppatieteellisen yliopiston yhteinen kirjastokeskus, joka avattiin viime lokakuussa (2012) täysin uusissa tiloissa. Uudisrakennusta varten järjestettiin suunnittelukilpailu, ja lopputulos on odotetusti voittanut useimmat paikalliset arkkitehtuuripalkinnot, mitä sen käyttöönoton jälkeen on jaettu.

Massiivinen kirjastokeskus on avoin kaikille vauvasta vaariin ja palvelee maanantaista lauantaihin aamusta iltaan (8-20). Pelkästään asiakaspalvelu työllistää vähintään 20 henkilöä joka päivä.

Loppujen lopuksi mitään superinnovatiivistahan palvelujen toteutuksen suhteen tässä eurooppalaisen korkeakoulukirjastojen uusimmassa helmessä ei ole. Vaikka palvelut ja työskentelytilat ovat perinteisen korkeakoulukirjaston palvelumallin mukaiset, niiden toteutukseen toki on panostettu, mikä kyllä näkyy ja tuntuu. CINiBA-keskusta taivastellessa ei tullut ainakaan ensimmäisenä mieleen, että Puolassa kärsittäisiin samanlaisista säästöpaineista kuin täällä meillä päin.

Koko kirjoitus »

« Edellinen 1 ... 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 ... 348 Seuraava »