HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 ... 353 Seuraava »

Alumnin suusta

luova Kirjoittanut Luova   blogissa Luovalla päällä
Julkaistu 12.6.2013, klo 16:16

Luova päättää viimeisen lukuvuotensa niissä tiloissa, joista myös itse valmistuin 11 vuotta sitten. Vuosikurssini aloitti opinnot vuonna 1998 Muhoksella, seuraava vuosi oltiin Kempeleessä ja viimeiset vuodet saimme keskittyä opintoihimme Vallinkorvassa. Ja se oli hyvä juttu. Tuntui kuin kiertolaiset olisivat saapuneet vihdoinkin kotiin: oma yksikkö luonnon keskellä tuntui turvalliselta ja kotoisalta. Vallinkorvan henki oli meistä kaikista leppoisa, virikkeellinen ja kannustava.

Suurin osa vuosikurssiltani on työllistynyt hyvin oman alansa töihin. Kun keväällä 2012 tapasimme, totesimme että valtaosa työskentelee edelleen luonnonvara-alalla. Työnantajakenttä on laaja: useat työskentelevät julkishallinnon eri organisaatioissa (kunnat, seurakunnat, Metsäkeskus, ProAgria ja Metsähallitus), osa on sijoittunut yksityissektorille erilaisiin suunnittelufirmoihin, metsäteollisuuteen tai yrittäjiksi. Myös kolmannen sektorin palveluksessa (järjestöissä) on muutamia. Vain murto-osa on kouluttautunut täysin uudelle alalle.

Oma työputkeni on ollut katkeamaton aina valmistumispäivästä lähtien, vaikkakin määräaikaisuus on tuonut siihen oman sävynsä näinä vuosina. Olen työskennellyt erilaisissa maaseudun kehittämistehtävissä sekä ympäristöalan kouluttajana. Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikkö on edelleen yksi tärkeimmistä sidosryhmistäni nykyisessä työssäni Oulun kaupungilla. On ollut helppoa jatkaa yhteistyötä, kun yksikkö on pieni ja henkilökunta tuttua ja myös opiskelijoiden kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä ja kokemukset siitäkin ovat olleet erittäin hyviä. Vallinkorvan henki ei ole haihtunut eikä toivottavasti haihdu sittenkään, kun yksikkö on osa Kaukovainion kampusta.

Luonnonvara-alalla opiskeleville ja vasta valmistuneille haluan sanoa vielä, että olette valinneet perinteisen mutta myös tulevaisuuden ammatin. Luonnonvara-ala on hyvin monipuolinen ja mahdollisuudet uralla etenemiseen ovat hyvät. Kannustan kaikkia säilyttämään siteet ammattikorkeakouluun ja omaan yksikköönne valmistumisen jälkeenkin. Opiskelijoille on varmasti tärkeää saada kontakteja työelämään meidän täältä valmistuneiden kautta, mutta vähintään yhtä tärkeää meille on pysyä ajan hermolla opiskelijoiden kautta.

Rita Porkka, Agrologi (YAMK)

projektipäällikkö

Oulun kaupunki

KantriOulu-hanke

Digivoituminen opiskelijasta harjoittelijaksi

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 11.6.2013, klo 14:38

Suurin osa Liiketalouden yksikön opiskelijoista on jo aloittanut kesäloman – tai ainakin viettää päivänsä koulun seinien ulkopuolella. Vielä jokin aika minäkin luulin kuuluvani tähän joukkoon.

Huomasin, ettei taloushallinnon suuntautumisvaihtoehto ollut se minun juttuni, joten heitin opinnot uusiksi. Syksyllä suunnistan markkinoinnin puolelle opiskelemaan. Enää minulla oli ongelmana löytää kesätöitä tai mukava paikka suorittaa markkinoinnin yleisharjoittelua, joka mielellään tukisi myöhempiä opiskeluja ja töitä.

Alettiin lähestyä toukokuuta ja yhä kesätyöpaikat tuntuivat olevan jättikokoisen kiven alla. Seuraavan kolmen kuun osalta kalenterini näytti pelottavan tyhjältä. Epätoivo kesäni kohtalosta alkoi vallata alaa. Siinä vaiheessa sähköpostiin kilahti vihdoinkin vastaus rukouksiini. ”Kiinnostaisiko sinua yleisharjoittelu Liiketalouden yksikön viestintäryhmässä?” Ai että kiinnostaisiko, todellakin! Harvemmin käy näin päin, että minua pyydetään töihin.

Vaihtaminen opiskelijoiden puolelta henkilöstön puolelle oli aluksi hämmentävää.

  • Täällä pyörii kamalasti ihmisiä, joita ei ole koskaan aiemmin nähnytkään.
  • Opettajat eivät katoa koululta heti lähiopetuksen päätyttyä.
  • Koulukaan ei ole typötyhjä kesäisin.
  • Henkilöstön taukotilaan voi vain kävellä ja hakea kahvia.

Loppujen lopuksikin tällaisen yksittäisen LIK-opiskelijan näkemys yksikön rattaiden pyörittämisestä on kovin kapea. Mistäpä sitä tietäisi esimerkiksi TIK- tai KIR-opettajia? Ja harvemmin tulee törmättyä hallintohenkilöstöön luentojen lomassa.

Harjoittelussani olen saanut tehdä kaikenmoista. Olen muun muassa

  • metsästänyt vanhentuneita linkkejä ja tietoja iki-ihanan Oivamme loputtomalta tuntuvasta suosta,
  • kirjoittanut elämäni ensimmäisen palaverimuistion,
  • opetellut käyttämään videokameraa,
  • löytänyt uusia ilmoitustauluja ja esitetelineitä,
  • kahlannut läpi kirjoja sosiaalisessa mediassa viestimisestä sekä
  • facebookannut ahkerasti. Yksikön Facebook-sivun kehittämistehtävän parissa totta kai.

Kuusi viikkoa ei muutenkaan ole mahdottoman pitkä aika, mutta nyt tämä harjoittelu alkaa suorastaan huveta käsiin; enää on kaksi ja puoli viikkoa sekä monta viestinnän kirjaa jäljellä. ”Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu”, lauloi Sinisen talon Nalle aikoinaan, ja se on totinen tosi.

 

Varo ettet jää nalkkiin! …Me taidetaan kaikki olla entisiä opiskelijoita.”

Kollegan varoitukset huomioon ottaa

Heta Jyrälä
Viestintäryhmän harjoittelija

 

Tää on uneton yö,,,

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 9.6.2013, klo 23:55

... joka on kyllä syönyt sisältä kaikki mahdolliset toiveet. En ole nukkunut oikeastaan puoleentoista viikkoon kunnolla. Pyytämättä ja yllättäen tullut hellekesä on toki ihana asia - siihen asti, että tajuaa asunnon ikkunoiden olevan etelään päin.

Myös kesätyöt alkoivat tällä viikolla toden teolla, vaikka olenkin lusmuillut samaisessa työpaikassa jo yli kuukauden. Täyspitkä työviikko ja huonot yöunet ovat olleet lähes tuhoisa yhdistelmä: töistä lähdön jälkeen en ole jaksanut tai voinut tehdä yhtään mitään. Ainakaan täällä kämpässä, jossa on niin kuuma, että hengittäminenkin hikoiluttaa.

Olenkin yrittänyt keksiä mahdollisimman paljon tekemistä kodin ulkopuolelta. Olen pelannut futista, käynyt kahvilla ja piknikeillä, juhlinut yhdet lakkiaiset ja yhdet synttärit. Lisäksi olen onnistunut polskimaan lasten uima-altaassa keskellä yötä, käymään vaatteet päällä suihkussa ja katsomaan legendaarisen yksin kotona 2:n - kaikki saman illan aikana. Tämän viikonlopun olen nukkunut evakossa kavereiden viileämmissä kämpissä ja uskokaa tai älkää, olo on melko levollinen.

Kuluneelle viikolle sattui myös melko random puolituntinen. Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen ostamaan itselleni jotain hieman hienompaa vaatetta kesän juhlallisuuksiin. Löysin täydellisen, vaalean bleiserin, ja päädyin ostamaan sen. Myyjä tyrkytti minulle myös vitosen uimahousuja, jotka lupasin ostaa, jos hän lähtee rannalle kanssani. Lupasi lähteä. Spoilattakoon tämä kaunis tarina nyt sillä, että tunnen kyseisen myyjättären ennestään.

Lähdin polkemaan kotiin, kun ensimmäisessä risteyksessä pyörästä kuului valtava rusaus, ja istuminen alkoi tuntua pahalta. Penkki oli lähtenyt irti, eikä siinä vielä kaikki. Se irtosi tasan tarkkaan samassa risteyksessä, jossa Tuomaksen pyörän penkki katkesi kolmisen vuotta sitten hämärissä olosuhteissa.

Lähdin taluttamaan hikisenä pyörää kohti kotia, kun puhelimeni soi. Joku ihmehiippari soitti ja sanoi tekevänsä kyselytutkimusta veroviranomaisen toiminnasta. Olisin muuten ärissyt ja lyönyt luurin korvaan, mutta se puhui täydellistä ruotsia. Kymmenen minuuttia vastailin verokysymyksiin, ja siinä se kotimatka rattoisasti vierähtikin. Lopuksi se esitteli itsensä vielä uudestaan. Siinä vaiheessa minulle valkeni, että siellä linjan toisessa päässä oli kaveri, johon olen tutustunut tanssimalla hänen kanssaan valssia Scandinavian Music Groupin keikan eturivissä Qstockissa kesällä 2010.

Asunnon lämpötila on ehkä laskenut alle 30 asteen. Seuraavaksi voisi koittaa nukkumishommia.

Kesän korkkajaiset

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 9.6.2013, klo 23:20

Kesäaika aloitettiin alumnien järjestämillä Kesän Korkkajaisilla perjantaina 26.4. Business Kitchenillä Torikatu 23:ssa. Illan isäntänä toimi Liiketalouden yksikkö ja juontajana vuoden 2012 alumni Joni Pakanen. Joni sai yleisön viiihtymään  upealla taikashow:llaan, jossa hävitettiin mm. alumnien puheenjohtajan seteli, joka saatiin onneksi lopuksi takaisin. Lisäksi Joni viihdytti meitä esittämällä lähitaikuutta. Jäimme miettimään sudoku-tempun arvoitusta, mutta emme aivan saaneet sitä ratkaistua.

 

 
Ruokapöydän tarjottavat olivat erittäin herkullisia ja Juhlanekka hoiti järjestelyt sujuvasti. Maistelimme mm. hedelmäistä couscous-salaattia, caesar-salaattia ja lohipiirakkaa sekä Mancheno-juustoa viikunahillokkeella. Tilkan viiniäkin saimme palan painikkeeksi. Ruokailun ohessa ohjelmassa oli puheita ja yleistä verkostoitumista. Paikalla oli runsaasti alumniyhdistyksen jäsenten lisäksi OAMK:n henkilökuntaa.
 
 

 

 Business Kitchenilta suuntasimme kohti Kulumaa ja sieltä juhlatuulisimmat jatkoivat iltaa vielä yökerho Gloriassa.

 

 

Study Experience with Nguyen...

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 9.6.2013, klo 18:58

Coming to Oulu University of Applied Sciences for studies is a 19-year-old (who will be 20 by August) Nguyen An , who hails from Vietnam. He arrived Finland on the 23rd of August 2012 and according to him, the first thing that he could feel when he arrived was the cool, fresh air in Finland, compared with the one from his home country. What a first time experience!

Expressing his opinion about the weather in Oulu, he said that does not like the cold weather much and that the dark weather makes him lazy and sleepy. For the snow here in Oulu, below is what he has to say: “Well, for me, and like most of the students coming from tropical countries, snow is really something new. When there was the first snow in last October, I was very happy. However, this only lasted for a few days, since I realized that I had to face a lot of troubles when there was snow.”

Asking to know whether or not Nguyen has been having fun since he came to Oulu, this is what he has to say: “Not all the time, since I had to focus on studying. But sometimes I did travelling around to relax. My trip to Santa Claus’s Village in Rovaniemi with OSAKO would be the best trip since I came here. Because it was the opening ceremony when we got there and we saw people singing, dancing and then Father Christmas came out and said Hello to everyone. That made me really happy.”

Knowing Nguyen’s opinion about Finnish people was of interest to me and when I asked him what he thinks of them ,this was his words: “Before I came to Finland, I had heard people said that Finns are quite shy. When I got here, I realized that this depends on the individual, since I have met a lot of Finns who are really open-minded. But generally, I can say that Finns are friendly and they will surely help you if you need help.” In this summer holiday, Nguyen plans to focus more on improving his Finnish language skills since his only goal (as he said) right now is to communicate easily with the Finnish people.

Finally, knowing his general opinion about his school-Oulu University of Applied Sciences will not be a bad option and when I asked what his general view about Oulu UAS, he concluded thus: “I love the school and its facilities. The school environment doesn’t make me feel like I’m under pressure so I can study better. The teaching environment is quite good since it makes you more independent and active on studying, compared to the teaching environment in Vietnam, which is very passive. Besides, you have the chance to develop teamwork skills through projects and finally, you have the experience to work with people from different cultures. But in general, I can say that teachers tend to help the students when they need it. In addition, they also try to listen to your opinions, ideas, feedbacks and discuss with you about that.”

« Edellinen 1 ... 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 ... 353 Seuraava »