HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 ... 353 Seuraava »

Keskikesän juhlaa

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 24.6.2013, klo 00:21

Kannattaako pelätä huonoa viikkoa, jos maanantain ensimmäinen kalenterimerkintä työvuoron jälkeen on auton katsastus?

No ei kannata, ainakaan jos ajaa minun autollani. Katsastusmies syynäsi joka nurkan, mutta antoi lopulta Volvo-vanhukselle puhtaat paperit.

Maanantain ja tiistain vietin töissä, keskiviikon ja tostain vapaalla. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä syömään ja kahville yhden läksiäisiään viettävän ja Ruotsiin muuttavan kaverin kanssa. Pienen sattumankaupan ansiosta meitä lopulta söi porukalla viisi koulukaverusta. Ruuan jälkeen vielä kahvittelimme ja sovimme näkevämme illalla pienten läksiäiskekkereiden merkeissä.

Minun piti siivota lounaan ja juhlien välissä, mutta lähdinkin iltapäiväteelle yhden koulukaverin luokse tsekatakseni samalla sen uuden kämpän. Pelasimme jotain ikivanhoja Playstation-leffavisa ja -musavisa-pelejä ja puhuimme henkeviä. Minä voitin pelit.

Pelien jälkeen kävimme ostamassa läksiäislahjaksi tikkareita ja suuntasimme Tuiraan. Bileissä valtasimme parvekkeen ja loistimme jälleen sosiaalisuudellamme puhumalla vain oman koulumme opiskelijoiden kesken.

Perjantaina alkoi sitten juhannus. Itse vietin koko keskikesän juhlan selvinpäin, mutta minulla oli silti aivan suunnattoman hauskaa. Vapun tapaan listaan jälleen juhlaviikonlopun topit ja flopit.

Topit:

1. Ei mennyt niinkuin elokuvissa
Kävellessäni montuksi kaivetun ja tyhjän Letkunpuiston läpi perjantaina minua vastaan käveli joku tyttö. Yhtäkkiä se huusi "Dankku" ja lähti juoksemaan minua kohti. Minulla ei ollut hajuakaan, kuka se oli, joten nostin arasti kättäni ihmetellen, mitä tapahtuu. Ohihan se juoksi ja jonkun pojan syliin. Oikeastaan aika harmi.

2. Kakkua synttärisankarille
Koska Volvoni ensirekisteröintipäivästä tuli perjantaina kuluneeksi 18 vuotta, päätin kakuttaa täysi-ikäisen sankarini. Menin Heinäpäähän, missä kaverini viettivät city-juhannusta, ja otin mukaani bravuurini, valkosuklaa-rahkakakun. Menimme grillauksen jälkeen syömään kakkua Volvon konepellille. Viereisessä ikkunassa istui kaksi nuorta naista kuuntelemassa Scandinavian Music Groupia ja nauramassa meidän touhuillemme. Menimme kohteliaina kysymään ikkunaan, haluavatko hekin kakkua. Kakku kelpasi, mutta tytöt eivät jaksaneet tulla ulos. Lupasin tarjoilla kakun ikkunasta, jos he soittaisivat Casablancan. He soittivat, joten tarjoilin kakun ikkunasta. Samalla he kysyivät, kenen synttärit ne ovat, kun laulamme ja kaikkea. Osoitin autoani, jolloin he luulivat, että päivänsankari makaa takapenkillä sammuneena. Korjasin heidän käsityksensä, jolloin naurusta ei meinannut enää tulla loppua. No, ainakin piristin jonkun päivää.

3. Panttaa tietoa
Käväisimme aattoiltana myös Jumprussa juomassa jaffaa, missä pöytääni sattui kaksi keski-ikäistä naista. Kaveri murjaisi jonkun Kelan täti -vitsin, jolloin paljastui, että molemmat naiset olivat Kelassa töissä. Sen jälkeen he halusivat tietää, missä me olemme töissä. Kaksi tuntia he arvailivat, mutta lähin arvaus oli yksityisetsivä.

4. Juhannuksen pyöräretki
Sain perjantai-iltana kutsun lähteä pyöräilemään. Viestin lähettäjä oli eräs entinen koulukaveri, joka epäili, että olen yksi niitä harvoja, joilla ei lauantaina ole krapulaa. Epäilys osui oikeaan, joten lähdimme lauantaina polkemaan Valkiaisjärvelle sen reilut 10 kilometriä. Sää oli juuri sopiva: lämmin, mutta niin tuulinen, ettei hiki jäänyt pintaan. Näitä lisää!

5. Ylisuojeleva äitipuoli
Tapahtui myöskin Jumprun terassilla, jossa seisoin yhden vapputarinoista tutun bioanalyytikkotytön kanssa. Paikalle saapui erään tytön lapsuudenkaverin äiti, joka ensin sulki tytön pitkiksi ajoiksi syleilyynsä ja sen jälkeen meitä pariksi luullen piti pitkän saarnan siitä, miten tuota kaveria pitää kohdella.

Flopit:

1. Suomalaiset ja kohteliaisuus
Eksyin juttelemaan juhannuksen aikana myös kahdelle opettajaopiskelijalle. Molemmat olivat aluksi mukavia, mutta sitten se toinen sai päähänsä, että yritän iskeä sen kaveria ja alkoi hyvin tylyksi. Suomessa ei voi vieläkään olla ilmeisesti kohtelias ilman taka-ajatuksia.

2. Suomalaiset ja viina
Jättäessäni kaveria auton kyydistä Torinrantaan joku pinkkipaitainen setämies luuli minun olevan taksi, sillä se näytti käsimerkkiä. Ignorasin herran ja aloin ajaa pois. Se lähti kävelemään auton perässä. Ongelma oli vain, että se oli niin saatanan päissään, että se ei kävellyt suoraan. Se hoippui autotietä pitkin siksakkia varmaan 50 metrin matkan perässäni taksia viittoen pysäyttäen koko liikenteen ja törmäten neljään pysäköityyn autoon.

3. Juhannuksen Hästens
Päissään voi ilmeisesti nukkua missä vaan, ainakin päätellen siitä, että jo matkalla Torinrannasta Kirkkokadulle jouduin jonkun randomin tytön kanssa herättämään pankkiautomaatin eteen poikittain sammuneen nuoren miehen. Ohjeistimme hänet lähimmälle taksitolpalle, mutta emme ilmeisesti tarpeeksi selvästi, sillä seuraavaksi herra pyrki sisään jonkun ökybemarin vänkärin puolen ovesta. Talutimme miehen taksiin. Kotimatkalla näin vielä yhden jalkakäytävälle sammuneen tyypin sekä yhden pariskunnan, jossa nainen yritti herättää keskelle jalkakäytävää sammunutta miestään. Koska herättäminen ei onnistunut, laittoi nainen itsensä nukkumaan miehen kainaloon.

4. Juhannusheilatarjonta
Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena, sanotaan. Tällä kertaa kysyntää ilmeisesti olisi ollut, mutta laatu jätti toivomisen varaa. Kerätessäni kukkia juhannustaikoja varten viereeni parkkipaikalle pysähtyi auto, jossa istui kaksi nuorta miestä, joista ainakin toinen oli ilmeisen kännissä. Se huusi perääni "HEI POIKA" ja kääntyessäni kysyi, että "otakko suihin?" Päätin ignorata kaksikon ja jatkoin kukkien keräämistä, jolloin kuului uusi huuto "Annakko persettä?" Kieltäydyin kohteliaasti.

5. Juhannustaiat
Sinä ainoana vuonna, kun oikeasti jaksan nähdä vaivaa ja kerätä ne seitsemän kukkaa voisin kyllä nähdä unta jostain muusta kuin itseäni pari vuotta nuoremmasta vaasalaisesta tytöstä, joka asuu jossain Etelä-Suomessa ja seurustelee. Or is this my destiny?

Niin, sellaista siis juhannuksena. Seuraavaksi siirryn menneisyyden maisemiin. Teini-ikäisenä minulla oli aina tapana valvoa yöt ja pelata vuoden 2002 jalkapallon mm-kisojen virallista peliä ikkuna auki kesäilmaa haistellen. Nyt voisin ottaa muutaman matsin.

Google Project Loon

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 23.6.2013, klo 17:40

Since two-thirds of the world’s population does not yet have Internet access, Project Loon is a network of balloons traveling on the edge of space, designed to connect people in rural and remote areas, help fill coverage gaps, and bring people back online after disasters. Project Loon balloons are carried around the Earth by winds and they can be steered by rising or descending to an altitude with winds moving in the desired direction. People connect to the balloon network using a special Internet antenna attached to their building. The signal bounces from balloon to balloon, then to the global Internet back on Earth.

How Project Loon Works
Project Loon balloons travel around 20 km above the Earth’s surface in the stratosphere. Winds in the stratosphere are generally steady and slow-moving at between 5 and 20 mph, and each layer of wind varies in direction and magnitude. Project Loon uses software algorithms to determine where its balloons need to go then moves each one into a layer of wind blowing in the right direction. By moving with the wind, the balloons can be arranged to form one large communications network. This will be best understood by watching the video below. Enjoy!

Where Loon is going
The Project Loon pilot test begins June 2013 on the 40th parallel south. Thirty balloons, launched from New Zealand’s South Island, will beam Internet to a small group of pilot testers. The experience of these pilot testers will be used to refine the technology and shape the next phase of Project Loon.

Unta palloon

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 16.6.2013, klo 21:49

Helteet väistyivät ja yöunet palasivat takaisin. Tällä viikolla olen ehtinyt vihdoin myös nukkua: torstai-perjantai-yönä 13 tuntia ja viime yönä 12 tuntia. Olo alkaa vihdoin tuntua ihmiseltä. Nukkuessa olen kyllä sitten ehtinyt autuaasti missata vaikka mitä, kuten esimerkiksi perjantaiaamuisen katsastuksen.

Juhlien kannalta viikko on ollut hiljainen. Eilen juhlistimme yhtä kaveria. Yllätimme sen hakemalla sen aamulla Kainuun korvesta, pukemalla itsemme ja sen tyhmästi ja hillumalla kaupungilla pitkin päivää ja iltaa. Yllättäen totesin jo puolen yön maissa, että on aika siirtyä höyhensaarille.

Olen joskus muistaakseni kertonut tässä blogissa, että sain seitsemänvuotiaana päähäni käydä jokaisessa Suomen kunnassa. Viime tarkistuksen mukaan niitä puuttui 36. Koska liitoksia on tullut valtavasti ja kuntia kerätty kahdelle eri kartalle, en lopulta enää itsekään tiennyt, missä olen käynyt ja missä en. Päätin alkuviikosta nollata koko kartan, ottaa vuoden 1960 kuntakartan ja kulkea sen mukaan. Viikon aikana olenkin käynyt jo 12 kunnassa. Matkaa siihen 550 kuntaan, jotka nyt pitäisi kiertää on tosin vielä melko paljon.

Tänään sain yllättävän yhteydenoton, kun yksi Rovaniemellä asuva kaveri kaipasi kyytiä Tuirasta asemalle. Emme ole nähneet kolmeen vuoteen, joten kävimme kyydityksen lomassa limulasillisella Otto K:ssa. Aloimme jo suunnitella tulevaa Lapin-reissua, josko siihen maakuntaan eksyisi joskus muulloinkin kuin sunnuntaiaamuna junalla.

Edessä on jälleen uusi työviikko. Eihän täällä tapahdu mitään jännää.

Study Experience with Tamás

r0orha00 Kirjoittanut Harrison Oriahi   blogissa Home and Away
Julkaistu 16.6.2013, klo 19:08

Coming from Hungary to study in Oulu University of Applied Sciences is a 20-years-old student whose name is Tamás. He arrived Finland on the 20th of August, 2012 and according to him, it was also a day that all Hungarians celebrate the establishment of Hungary as a country. When he arrived, the only strange thing he observed was that there was not much English description on the streets and shops. This was not too logical for him being his first time in Finland.

Talking about his experience with dark and cold weather in Oulu, this is what he said: “I didn't have too many problems with the cold. The darkness was a bigger problem though. In the beginning I didn't care about the dark weather too much, but especially at the end of the winter, I started to feel a bit bad or depressed, and I had no idea what my problem exactly was.” Trying to also know his opinion about the Snow in Oulu, he concluded by saying: “Technically I have no problem with it. I have to add that it was not the first time that I saw snow on the streets, coz normally it snows during the winter-time in Hungary. Although nowadays due to the climate change we are getting less and less snow. But this year was a big exception, because there was a really big snowing everywhere.”

Tamás usually enjoy having fun with his friends who live in the building that is opposite his and when I also asked to know his opinion about Finnish people, he said this: “They are nice in general, although they seem to be afraid of social contact sometimes. Maybe not only with foreigners but even with each other. It's interesting that for example when we are talking about shared flats, sometimes they don't even know too much about the person who they live with (at least that's what i've heard). What I dislike, is that it's pretty disgusting to see so many people spitting on the street. On the other hand I appreciate that they are not lazy, and they are willing to cycle even during the winter. I also like the idea of the recycling centers and second hand stores.”

Trying to know his plans for this summer, this is what he has to say: “My original plan was to do an internship, but as I wasn't accepted, I decided to see my family and friends in Hungary. I will spend my whole summer there, and perhaps I will also go for a hitch-hike round-tour in Central-Europe, which include Hungary (obviously)-Austria-Czech Republic-Poland-Slovakia.”

Finally, he also shared his general view about Oulu UAS that he likes the school environment especially the well equipped rooms with functional computer systems. He also talked about the teaching method and concluded with these few words: “I like the teaching method. What I especially like is that they don't exactly tell us what the problem is, but they rather tell us in which direction we should look at.”

Pääsykoehulinaa

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 13.6.2013, klo 11:52

Ennen kesälaitumille lähtöä Liiketalouden yksikössä järjestettiin pääsykokeet tulevana syksynä alkaviin opintoihin pyrkijöille. Kokeisiin oli kutsuttu reilut 2 000 nuorta ja aikuista. Kokeet olivat liiketalouden, tietojenkäsittelyn sekä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelmissa.

Oppilaitoksessa oli siis hulinaa kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen alkoi kokeiden tarkastus. Homma hoidetaan ihan käsityönä eli opettajat lukevat jokaisen paperin läpi ja tarkastavat tehtävät. Tämä on siis varsin aikaa vievää ja tarkkaa työtä.

Yksistään liiketalouden pääsykokeita oli noin 1 000 kappaletta tarkastettavana. Näitä sitten useamman hengen voimin monena päivänä tarkastettiin. Pistetiedot syötettiin tietokantaan, josta ne sitten lähtevät eteenpäin. Kesän aikana valitut saavat sitten kutsun tulla opiskelemaan.

Kokeisiin oli vastattu pääosin vallan hyvin. Liiketalouden yksikkö on vetovoimainen opiskelupaikka, hakijoita on useita yhtä aloituspaikkaa kohti.

Tämän urakan jälkeen pääsemme kesälaitumille! Syksyllä jatkamme uusien innokkaiden opiskelijoiden kanssa.

Oikein hyvää kesää lukijoille Liiketalouden väen puolesta!

Terhi Mustakangas, opettaja

« Edellinen 1 ... 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 ... 353 Seuraava »