HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 ... 353 Seuraava »

Työn aiheesta

t0kisi00 Kirjoittanut Sini Kiprianoff   blogissa Tekniikkaa hyvinvointiin
Julkaistu 22.8.2013, klo 19:38

Opinnäytetyön ollessa alkuvaiheessa on mielestäni ihan hyvä valottaa hiukan itse aihetta. Hyvinvointiteknologian alallahan mitään ei kehitetä "huvikseen", vaan kaikilla sovelluksilla ja tuotteilla on tarkoitus vaikuttaa johonkin ihmisen hyvinvoinnin ilmiöön tai osa-alueeseen. Oman työni aiheen ollessa lasten yökastelun hoito, on siis ihan hyvä käsitellä hiukan ilmiötä nimeltä lasten yökastelu.

Melko harva tietää, että lasten yökastelu on yksi yleisimpiä lapsuusajan vaivoja. Sitä esiintyy kaikissa kulttuureissa ja roduissa, sekä tytöillä että pojilla. Pojilla yökastelua ilmenee kuitenkin tyttöjä enemmän. Tiedot esiintyvyydestä vaihtelevat, mutta varmaa on ainakin se, että kyseessä on yleinen ilmiö. Suomessa arvioidaan olevan 30 000 5-17-vuotiasta lasta, jotka tarvitsevat hoitoa yökasteluun. Yökastelulla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa lapsi ei herää yölliseen virtsaamistarpeeseen. Yökuivaksi oppiminen tapahtuu yleensä 2-4-vuotiaana.

Yökastelun tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta tutkimuksien mukaan sen taustalla voi olla monia eri tekijöitä. Yksi merkittävimmistä syistä on perimä: yökastelu on vahvasti perinnöllinen vaiva. Toinen selittävä tekijä on elimistön viivästynyt kehitys. Yökastelijoilta puuttuu plasman vasopressiinipitoituuden vuorokausivaihtelu, joten vasopressiinipitoisuuden eritys on matalalla. Vasopressiini eli antidiureettinen hormoni (ADH) on virtsan eritystä säätelevä aivolisäkkeen tuottama hormoni. Vähäisen vasopressiinin erityksen vuoksi virtsamäärät ovat suuria ja rakon maksimitilavuuden ylittäviä yön aikana. Lapsi ei herää, kun virtsaamistarve tulee unen aikana. Rakon venyttyessä vasopressiini- eli ADH-taso nousee, joten kehityksen edetessä lapsi herää rakon täyttymiseen.

Ongelmalliseksi yökastelu muuttuu silloin, kun se jatkuu huomattavan pitkään, josta voi seurata merkittäviä itsetunto- ja sosiaalisia ongelmia itse lapselle, mikä voi haitata tämän psyykkistä kehitystä. Lisäksi lapsen sosiaalinen elämä saattaa kärsiä, kun yökastelun vuoksi yöpyminen kodin ulkopuolella aiheuttaa pakollisia lisäjärjestelyjä. Pitkään jatkunut säännöllinen yökastelu onkin siksi tärkeää hoitaa ajoissa ja asianmukaisesti.

Yökasteluun on kaksi toisistaan poikkeavaa hoitomuotoa: lääkehoito ja hälytinhoito. Yökastelupotilaat kyetään hoitamaan joko vain toisella tai molempien hoitomuotojen yhdistelmällä. Kuivana pysyminen on yleensä hieman todennäköisempää hälytinhoidon kuin lääkityksen avulla. Hoito aloitetaan yleensä noin viiden vuoden ikäisenä.

Lääkityshoidossa käytetään desmopressiiniä, joka on elimistön oman hormonin vasopressiinin vastine eli se säätelee virtsan eritystä.  Toinen hoitomuoto on hälytinhoito, oman opinnäytetyöni aihe, joka perustuu oireen eli yökastelun ehdollistamiseen. Hälyttimen ideana on herättää lapsi mekaanisesti, kun tämä kastelee petinsä. Tällä yritetään opettaa elimistöä reagoimaan virtsaamisentarpeeseen. Hoitomenetelmästä ei koidu fyysistä haittaa lapselle ja johtaa lääkitystä todennäköisemmin ja nopeammin kuivana pysymiseen.

Parhaat ja nopeimmat tulokset saadaan kuitenkin yleensä aikaan yhdistelmähoidolla, jossa käytetään vuoroin lääkitystä, vuoroin hälytinhoitoa. Usein hoito aloitetaan desmopressiinillä ja ellei lapsi opi sen avulla kuivaksi, hoitoa jatketaan hälytinlaitteella. Hälytinlaitehoito kestää 2-3 kuukautta, jonka jälkeen palataan tarvittaessa takaisin desmopressiinillä.

Yökasteluhälyttimet ovat siis isossa roolissa tämän luultua yleisemmän ja pitkittyessään kiusallisen ja haitallisen vaivan hoidossa. Seuraavassa blogikirjoituksessani kerron tarkemmin hälytinlaitteista itsestään.

Paluu asemapaikalle

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 22.8.2013, klo 16:00

Olen saanut nähdä aika paljon maailmaa nuoreen ikääni suhteutettuna. Kielimatka Englannin kanaalin saarelle yläasteikäisenä, kotimaanmatkailu perheen kanssa sekä korkeakoulumme mahdollistamat työharjoittelu Pohjois-Thaimaassa ja osallistuminen YK:n nuorisokonferenssiin New Yorkissa elokuun alussa ovat opettaneet minulle valtavasti itsestäni sekä tietenkin maailmasta. Uusien taitojen oppiminen sekä erilaisten kulttuurien ja ihmisten tapaaminen antaa mielestäni avaimet menestykseen itsensä kehittämisen kautta. Tänäkin vuonna vaihto-opiskelumahdollisuuksia tarjotaan opiskelijoille monista kohdemaista.

Myös kotimaassa opiskelu on itsensä kehittämistä. Uudet opiskelijat aloittavat tällä viikolla opintonsa Oamkissa. Joillekin koulumme on unelmien täyttymys, toisille taas kakkosvaihtoehto. Korkeakoulun tavoite kuitenkin on aina yksilön sivistäminen tietyllä saralla. Uuden elämänvaiheen aloittaminen kannattaakin tehdä täysillä oppiakseen eniten itsestään. Opiskeluaika on kasvun aikaa, jolloin oman identiteetin löytyminen määrittelee jollain tasolla koko loppuelämää.

Oamkin pinnan alla myllertävä muutos ei näy vielä opiskelijoille. Ammattikorkeakoulu uudistuksen takia Opetus- ja kulttuuriministeriöltä haettavan toimiluvan valmistelu sekä tulevan Oulun ammattikorkeakoulun Oy:n strategian valmistelu on tapahtunut niin vikkelää tahtia, että opiskelijakunta on saanut olla kärppänä niin sanotusti. Hallinnon myllerryksen myötä muun muassa opiskelijapalveluiden organisaatio on muuttunut. Tämäkään muutos ei toivottavasti tule näkymään opiskelijalle, mutta opiskelijakunnassa se vaatii totuttelua ja tutustumista uudistuneisiin vaikuttamisen reitteihin.

Uuden Oulun uusi kaupunkistrategia on myös nähnyt päivänvalon. ”Oulu on Suomen paras kaupunki opiskella” lause on suoraan opiskelijoiden suusta. Kiitos kuuluu aktiivisille oamkilaisille sekä yliopiston opiskelijoille, jotka asettivat tämän kunnioitettavan tavoitteen päättäjillemme. Uuden Oulun ensimmäinen vuosi on alkanut opiskelijoiden kannalta hyvin myös joukkoliikennepäätösten myötä. Muutoksen ilmapiiriin tottuminen on poikinut monia hyviä asioita opiskelupaikkakunnallemme.

Muutoksen tuulet kuitenkin laantuvat aina hetkeksi. Näinä suvantokausina ei tule unohtaa, että jatkuva kehittyminen ja kehittely pitävät yllä muutoksen ilmapiiriä. Myös opiskelijakunta luo uutta strategiaa ja peilaa tavoitteitaan sekä kaupungin että Oamk Oy:n tavoitteisiin. Myös opiskelijakunnan ilme on ollut kevään aikana mietinnän alla. Opiskelijan arki saattaa olla vielä aluillaan, mutta OSAKOn toimistolla on jo kuukauden päivä paiskittu töitä tapahtumien ja opiskelijan paremman arjen puolesta.

Syksyllä onkin luvassa mielenkiintoisia edustajiston kokouksia, tapaamisia rehtorien kanssa, Tour d’Oulu, Preludi sekä monia muita huikeita juttuja!

Syksy tulee ah!

Kumisaappaat jalkaan hoi!

Koulu alkaa jee!


Noora Nousiainen
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja ja lätäköissä räpijä

 

Sidosryhmät - tilkkutäkistä designiksi?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 22.8.2013, klo 13:51

Sidosryhmät halutaan entistä kiinteämmin mukaan Oamkin toiminnan kehittämiseen. Yhteistyöstä halutaan vuorovaikutteista, keskustelevaa ja vaikuttavaa. Sidosryhmäyhteistyön merkitys on kasvussa koko korkeakoulukentällä, mutta samalla se on todettu myös haasteelliseksi. Miksi meidän kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä? Miksi me haluamme tehdä jonkun kanssa yhteistyötä? Kokeeko meidän tärkeäksi nostama yhteistyökumppani samoin meistä? Miten viestimme ja onko käyttämämme kanavat edes oikeita kohderyhmälle?

Keväällä kirjoitimme Marianne Isolan kanssa raportin Oamkin sidosryhmäyhteistyön nykytilasta. Samalla tarkastelun alla oli sidosryhmäsuunnitelma vuodelta 2010. Oli selvää, että suunnitelma kaipaa uudistusta, niin paljon on tapahtunut muutoksia sekä meidän organisaatiossamme että toimintaympäristössämme. Alustavasti mietimme tuolloin rakennetta ja sisältöä. Jotenkin suunnitelma pyöri käsissämme ilman että siitä sai kunnollista otetta. Oli todettava, että nyt huokaistaan kesän yli ja odotetaan selkeyttäviä päätöksiä, minkä jälkeen työhön tartutaan uudestaan. Työstöaikatauluksi sovittiin syksy.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Elokuu alkaa olla jo loppukesää tai alkusyksyä, kumpaan sen haluaa sijoittaakin. Joka tapauksessa sidosryhmäsuunnitelman löysimme työlistalta odottamassa. Pohdimme asiaa uudemman kerran ja sovimme, että suunnitelman työstämiseen hyödynnetään kaikki saatavilla olevat fiksut aivot. Niinpä työhön on nyt tarttunut myös Ismo Kinnunen ja Anne-Maria Haapala. Koska paljon hyvää tietoa on yksiköiden ihmisillä, tullaan suunnitelmassa hyödyntämään heidänkin tietojaan ja ideoitaan.

Tänään ideoimme sisältöä vanhalla kunnon mind map -tekniikalla. Ismo oli tehnyt hienoa taustatyötä ja selvitellyt, mitä asioita sidosryhmäsuunnitelmissa on huomioitu muualla. Anne-Marian viestinnälliset näkemykset olivat tarkkoja. Tavoitteena on jättää rönsyilyt pois ja tehdä suunnitelma, joka auttaa priorisoinnissa, systematisoi työtä ja saa aikaan nykyistä enemmän vaikuttavuutta. Roolit ja vastuut nousi jälleen esille, ne ovat tärkeässä asemassa myös tässä työssä.

 Jos sinulla on sidosryhmäyhteistyöstä näkemyksiä, joita haluat tuoda esille, niin laitahan meiliä tai kommenttia tulemaan. Otamme kaikki ajatukset ilolla vastaan.

Elokuisin terveisin
Sari Ahvenlampi

Koko kirjoitus »

Alumnit tutustumassa jousiammuntaan 14.8.2013

alumnit Kirjoittanut Alumnit   blogissa Oamkin alumnit
Julkaistu 19.8.2013, klo 22:15

Oulun Jousimiesten jousiammuntakenttä Hietasaaressa sai keskiviikkona vieraakseen 13 alumnia lajiin tutustumisen merkeissä. Hieman syrjäinen, metsän reunustama kenttä Johteenkujalla oli erittäin idyllinen paikka kokeilla tätä hieman erikoisempaa lajia.

 

Jousimiesten sihteeri Jani Savilampi otti alumnit ystävällisesti vastaan ja neuvoi suojavarusteiden kiinnityksessä. En muuten olisi tiennyt, että jousiammunnassa tarvitaan suojuksia, jotka myöhemmin osoittautuivat varsin tarpeellisiksi… Pieni laji-info ja sitten pääsimme jännittämään jousta.

 

Nuoli jouseen, jousi tähtäysasentoon, lyhyt keskittynyt tähtäys ja jänteestä irti… Sinne lähti! Ensimmäiset nuolet sai hakea pusikosta, mutta tasaisesti alkoi tauluihin ilmestyä osumia. Kun nuoli tärähti kymppiin ensimmäisen kerran, tuli niin hyvä mieli, että tuskin jaksoi odottaa seuraavaa vuoroaan. Jousiammunta on selvästi myös aloittelijalle sopiva laji, sillä onnistumisen elämyksiä tuli melko nopeasti ja sai tuntea itsensä ihan Wilhelm Telliksi. Me tosin käytimme vaistojousta, joka on kaikkein yksinkertaisin jousityyppi. Saimme nähdä, kuinka pidempään harrastaneet seuran jäsenet ampuivat taljajousella ja tähtäinjousella, ja näistäkin jousityypeistä saimme pienen esittelyn.

Lopuksi kisailimme leikkimielisesti kuuden nuolen kisassa. Voiton vei Tuomas 51 pisteellä ja toiseksi tuli Katja 48 pisteellä ja heidät palkittiin mitalein. Ilta oli ollut varsin mukava ja sääkin suosi, sillä luvattu sade alkoi vasta kotimatkalla. Kiitos Oulun Jousimiehille ja osallistuneille, jatkoa alumnien jousiammuntaharrastukselle on luvassa, seuratkaahan ilmoittelua!

 

Niina Lundbom,

Alumniyhdistyksen hallituksen jäsen

 
 
 
 

 

 

 

Blogin aloitus

t0kisi00 Kirjoittanut Sini Kiprianoff   blogissa Tekniikkaa hyvinvointiin
Julkaistu 19.8.2013, klo 09:00

Aivan aluksi, saannen esitellä itseni.

Olen Sini Kiprianoff, Ivalosta kotoisin oleva, sittemmin oululaistunut 21-vuotias hyvinvointiteknologian opiskelija. Opiskelen neljättä vuotta Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Tämä blogi kertoo tutkintooni kuuluvan opinnäytetyön tekemisestä eri vaiheineen.

Opinnäytetyöni aihe on ""Lasten yökastelun hälytinhoito. Hälytinlaitteiden hälytys- ja virhehälytysherkkyys". Ja tiedän, se herättää ehkä hilpeyttä. Kyse on kuitenkin melko yleisestä ja vaietusta ongelmasta, joka sopii siksi kuin nakutettu opinnäytetyön aineeksi. Aiheen sain ollessani vierailemassa Otetta työelämään -päivillä helmikuussa. Aihetta minulle tarjosi oululainen terveyden- ja sairaanhoidon välineiden valmistaja ja toimittaja Pedihealth. En jäänyt tarjousta kauan hautomaan, vaan tartuin mahdollisuuteen välittömästi.

Olen sitä mieltä, että aiheen valinnasta ei kannata ottaa itselleen stressiä. Työn määrä on liki vakio aiheesta riippumatta, eikä missään tapauksessa kannata olla liian kranttu. Parasta on, kun suhtautuu aiheeseen kun aiheeseen viileällä ammattimaisuudella, sillä työelämässäkään ei saa aina työskennellä juuri sellaisten aiheiden parissa, jotka itseä sattuvat eniten kiinnostamaan. On myös hyvä, jos aihe ei ole liian lähellä sydäntä, sillä muuten siihen saattaa uhrata tahtomattaankin aivan liikaa aikaa, mutta ei silti takaa hyvää lopputulosta.

Aloituspalaverin pidimme ohjaavan opettajan ja tilaajan kanssa maaliskuussa. Siellä sovimme aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista ja hoidimme sopimusasiat. Alunperin työni aiheena oli "Lasten yökastelun hälytinhoito. Hälytinlaitteiden hälytys- ja virhehälytysherkkyys sekä käytettävyys". Myöhemmin viimeinen kohta, käytettävyys, päätettiin yksissä tuumin jättää pois, koska sen tutkiminen olisi opinnäytetyöhön liian laaja. Käytettävyyden tutkimus nimittäin edellyttäisi laajaa käyttäjätutkimusta.

Toisin sanoen, tutkin tässä opinnäytetyössäni erilaisten yökasteluhälyttimien hälytysherkkyyttä, niiden virhealttiutta, sekä perehdyn hieman laitteiden toimintaperiaatteisiin. Jatkossa kerron tarkemmin paitsi itse aiheesta, myös työni edistymisestä.

Tervetuloa seuraamaan!

« Edellinen 1 ... 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 ... 353 Seuraava »