HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 ... 353 Seuraava »

Alkuräjähdys

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 16.1.2014, klo 14:35

 

Edellisen vuoden paukut on paukuteltu ja nyt alkaa uusi vuosi, uusilla panoksilla! Kuvassa uusi hallitus (paitsi Arto ja Maria) keilaamassa edustajiston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kanssa. Selvästikin Vessu varautuneena kovempaankin rytinään. Tästä vuodesta tulee värikäs, iloinen, vauhdikas ja toivottavasti myös näkyvä! Ainakin puheenjohtajan merkittävin salainen ase, eli motivaatio ja kiinnostus ovat ladattuina. Tämä vuosi tulee olemaan oppimisen vuosi ja toivottavasti myös täynnä potkua!

Päätin aloittaa vuoden 2014 olemalla ajoissa ja kuuntelemalla enemmän. Päätin aloittaa kuuntelun itsestäni, joten olen nyt nauhoittanut unissapuhumistani ja muita yöllisiä seikkailujani. Pientä alkukankeutta oli kuultavissa ja aluksi en saanut nauhoitettua kuin lähinnä kevyttä sahausta, unissanaurua ja tyytyväistä myhäilyä. Viikon odotuksen jälkeen sain lopultakin nauhoitettua yöllisen aktin ja tänä aamuna kuuntelin hengentuotettani aamiaispöydässä. Mielestäni yöllinen toteamukseni summaa aika hyvin näitä kahta viikkoa niin säiden, kuin uuden pestinkin puolesta: ”Suoraan kylmään talvi-ilmaan!”

Toimistolla on menty suoraan asiaan, mutta kaikki on tuntunut uudelta, raikkaalta, piristävältä ja erilaiselta. Tuntuu, että nyt on päästy siihen, mitä on kauan odotettukin. Loskan ja rännän jälkeen on ihanaa, kun on kirpeä pakkassää ja välillä aurinkoistakin. On ihana aloittaa hommat ja päästä asiaan!

Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäistä työpäivää edeltävänä yönä jännitti. Unetkin jäivät lyhyiksi, kun puoli viiden jälkeen ei enää nukuttanut, kun päässä pyöri hurjana vain monenlaisia asioita, joita haluan tehdä toimistolla! Uskon kuitenkin, että pieni jännittäminen kertoo vain siitä, että olen tosissani.

Heräsin samana yönä myös mielenkiintoiseen uneen, jossa Pinja Laukkanen, hallituksen uusi varapuheenjohtaja, sekä edustajiston puheenjohtaja Vesa-Ville Väänänen ja edustajiston varapuheenjohtaja Matti Haarala olivat asunnossani ihmettelemässä ikkunoita, joissa oli reikiä ilmeisesti luotien tai kivien jäljiltä. Rakas varapuheenjohtajani totesi sitten kannustavaan sävyyn: ”Kuule, jos tämä vuosi ei käynnisty hyvin, niin sulle käy niin kuin Kennedyille.”

Totesin unessakin, että toivon kyllä OSAKOn herättävän tunteita, mutta en usko väkivaltaan asioiden ratkaisussa. Olisi hyvä, jos OSAKO herättäisi opiskelijoiden mielenkiinnon ja mahdollisesti vahvempiakin intohimoja. Puheenjohtajan tehtävä on vastuullinen, mutta luotan myös siihen, etten ole yksin. Jos koen Kennedyjen kohtalon, niin toivottavasti myös muu puheenjohtajisto on paikalla, kuten unessakin.

Ensimmäisen päivän jälkeen olen ollut huomattavasti optimistisemmalla mielellä. Eräänä yönä heräsin omaan äänekkääseen myhäilyyni ja naureskeluuni, kun olin nähnyt unta, jossa koulutussihteeri  Jari-Pekka ja minä olimme OSAKOn toimistolla ja OSAKOlla meni kaikki nappiin. Toivottavasti se oli enneuni. :D

 Räiskyvin terveisin, Heidi "Heke" Keränen, OSAKOn hallituksen uunituore puheenjohtaja

 

Alkuräjähdys,

Olen ilotulitus!

KABOOM KAKABOOM!

 

Olen iloinen,

Vauhdikkaasti suihkahdan,     

Värikkäästi, BOOM!

Winter sports or sports during winter?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 16.1.2014, klo 11:54

Coming to Oulu soon or maybe you are already here? Now it is August or September, sun is high birds are singing, everything seems to be perfect? Afternoon or morning run is always pure pleasure. But before coming to Finland you have heard about strong and burdensome winter with ice wind. Finns seems to confirm all those stories and they even trying to convince you to seize the day and summer hot time. If you like to spice up your life with a little bit of running during a week, now probably you are asking yourself “is it possible to keep my running trainings during this ice cold winter in Finland?”. Before I try to answer your question first things first. Yes winter in Finland is super cold and yes you will be missing sun so much. Imagine that you wake up - it’s still dark. You finish your school at 3 pm. – already dark!  Those few hours of sun you will spend at school, not running across Oulu, admiring the views which here are perfect for running. In temperature reaching -25 you need appropriate clothes, otherwise chilblain is guaranteed! So use your thermal underwear wisely and don’t forget your cap and gloves.

Finns seems to not even be aware how cold it is outside and continue with their regular running. To be honest most of them will change snickers for skis, though. Nevertheless they won’t give up on their trainings so why should we? In my opinion Oulu is perfect place for running regardless during summer or wintertime. All paths in forests are maintained and illuminated very well so we don’t have to care about lack of sun. I have to be honest, running in deep forest full of snow in quiet or with your favorite music in your headphones is magical and helps you fight against voices in your head saying “it’s too late, too cold, too dark etc.).

For the rest of you, who are not such a big running maniacs or are afraid of the weather outside after all, University Sports of Oulu has prepared broad offer of indoor sports available for you in Oulu. Check out this page http://www.oulunkorkeakoululiikunta.fi/?page=home to learn more. And all my running friends see you soon!

Artur Andersz, Erasmus Exchange student

Work Mexican Work

tuomas Kirjoittanut Tuomas   blogissa Catching the Rainbow
Julkaistu 15.1.2014, klo 00:51

So let’s babble about the working life here in Nottingham. I have now worked for seven work days at Medi Direct and it has been surprisingly has been fairly nice. The three days felt painful the loooooong days back in the real world took their toll. My working hours are from 9am to 5:30pm with a 45 minute lunch break somewhere around noon. On top of this the travels take close to two hours thanks to loads of road working sites. This means that I am at home around 6pm which is 8pm back home in Finland. This is a tough blow because I can’t watch my beloved Kärpät play ice hockey.  I hate it. Also a thing that my long days make hard is that, by the time I get to the city central to switch busses all the stores are closed. This has been a little difficult thing as coming to a new place has all its little problems

Cool view every morning on my way to work

Actually waking up in the morning again hasn’t been that hard. The hard part has been to mechanize the morning routines so you don’t have to open your eyes fully before you arrive at work. Of course it hurts a little inside when you don’t get to rule the night by tolling around till the break of dawn, but you can’t win always, besides this gives you the excuse to drink your brains out every Friday.

The short cut through the claypit nature reserve, no more than 200 metres

 

When arriving at the bus stop near my working place. You have two choices of path to walk. The first one is a walk by the road twisting between industry buildings and the other is to take a shortcut through a clay pit nature reserve. It sounds terrific, but there is really nothing else to see but mud. Even thou the view there is pretty, overlooking Nottingham.

 

Business about to pick up, son
 


The working building is a part of industrial area with a lot of production building and also other company offices. The offices aren’t anything huge. We have two floors at the end of one of the industrial buildings. Upstairs is a rather large office floor where I work and in the lower floor there is our storage for lot of the products.

Cool movie posters in the entry room at Medi Direct
 

There was actually so much to babble out work so I will probably talk about what I actually do there in the future so we can sink in to every juicy code detail. So Ladies and gentlemen, boy and girls and children of all ages whip out your Codelad books and freshen up your nerd vocabulary. Byyyyeee.

 
Derp

Intensiivi-Belgiaa, osa 1

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 14.1.2014, klo 21:21

Aloitetaan referaatilla, jotta tylsistyneiden ei tarvitse lukea pidemmälle: viimeiset kaksi päivää ovat olleet kaaos.

Sitten siihen yksityiskohtaisempaan kertomukseen:

Meitä lähti kahden toimintaterapeutin ja minun muodostama seurue aamulla aikaisin kohti lentoasemaa. Viimeinen toimintaterapeuttimme sekä liiketalouden kv-opiskelija olivat suunannneet Helsinkiin junalla jo aiemmin. Suunnitelma oli selkeä ja harvinaisen yksinkertainen: me lennämme Helsinkiin, annamme toimintaterapeutille hänen unohtamansa passin, saatamme heidät koneesen, syömme ja lennämme itse perässä Brysseliin.

Ensin meidän Oulu-Helsinki-lentomme peruttiin ja meidät siirrettiin vasta kahden aikaan lähtevälle lennolle. Kökötimme kentällä neljä tuntia tuhlaamassa Finnairin meille maksamia kahvilippuja, joilla sai melkein kokonaan maksettua kahvin ja sämpylän. Soittelimme hätäännyksissämme Helsinkiin ja saimme kaverin lähtemään hankkimaan itselleen pikapassia.

Sitten istuimme keinutuoleihin, ja kun kaveri sai uuden passin ja pääsi matkalle, pääsimme rentoutumaan. Todennäköisesti koko lentokenttä vihasi meitä, sillä kerroimme tarinoita ja huonoja vitsejä melkoisen kovalla volyymillä. Kanssamatkustajat lennolla eivät kuitenkaan joutuneet kestämään tätä kohtelua, koska istuimme kaikki erillämme.

Vielä ennen koneeseen nousua meille tuli toinenkin viesti Finnairilta, nimittäin myös Helsinki-Bryssel-lentomme oli peruttu teknisen vian vuoksi. Lopulta olimme Helsingissä kuitenkin ihan liian myöhään, meillä oli kiire ja nälkäkiukku, hotkimme nopeasti jotain ja kipusimme seuraavaan koneeseen Belgian päässä odottelevien ihmisten panikoidessa sitä, miten ehdimme ajoissa viimeiseen junaan. Kaiken tämän kiireen keskellä ehdin myös jäädä suustani hetkeksi kiinni Pekingistä kotiin lentävän ex-työkaverini kanssa.

Istuimme jälleen lennon eri paikoissa. Finnair tarjosi jopa ruokaa ja suomalaista design-dokumenttia. Brysselissä etsimme muut matkaajat, otimme laukut, ostimme junaliput ja nousimme junaan.

Olimme rättiväsyneitä, kovaäänisiä ja kerroimme huikeita vitsejä, jotka olivat joko kaksimielisiä tai kakkajuttuja. Mummelit katsoivat meitä paheksuvasti, kun räkänauroimme koko kymmenminuuttisen matkan Mecheleniin. Konduktööri ei edes tarkistanut lippujamme, koska sillä meni se 10 minuuttia tarkistaa viiden ihmisen liput. Se jäi suustaan kiinni koko ajan.

Sama meno jatkui junassa Mechelenistä Lieriin ja taas saimme osaksemme paljon rumia katseita. Ei se ihme ole, sillä olimme kuin teinilauma lauantai-illan viimeisellä Koskilinjojen vuorolla johonkin keskelle ei-mitään. Lierissä vaihdoimme jälleen junaa ja aloitimme viimeisen etapin kohti Overpeltiä. Istuimme vahingossa ykkösluokkaan, selvisimme lipuntarkastuksesta ja jatkoimme paskan huumorin linaa Molin, Geelin ja Olenin kaltaisten ruuhka-asemien lävitse (Olen Geelissä, heh heh). Lopulta tapasimme (80-luvun alusta olevan likaisen ja kolisevan junan) rymistellessä Overpeltin asemalle vielä yhden samaan paikkaan suunnanneen eksyneen liettualaisopettajan, jonka kanssa suunnistimme majapaikkaamme.

Perillä meitä odottivat huolestunut kurssikoordinaattori, kasa voileipiä ja noin viidenkymmenen ihmisen kättely. Sitten meidät osoitettiin huoneisiimme. Sain kämppiksikseni keniansuomalaisen IB-opiskelijamme sekä englantilaisen insinöörin.

Aamulla meillä oli aluksi jonkinlainen hollantilais-suomalainen opettajien stand up -veto. Sitten meille kerrottiin vähän käytännöistä ja sitten laitettiin humpan tahtiin kävelemään ympäri huonetta tuntematomille jutellen (80-luvun Ruotsin-laiva, opettajamme totesi). Sitten teimme yhdelle tuntemattomalle nimikyltit ja tutustuimme häneen, kiertelimme lisätuntemattomien kanssa taloa ympäri ja muodostimme ryhmät. Seuraava tehtävä oli rakentaa legoista ja rakennuspalikoista jotain, joka kertoo, mitä ryhmämme odottaa kurssilta. Pykäsimme bulgarialais-englantilais-suomalaisessa ryhmässämme lentokoneen ja viisi ukkelia.

Seuraava tehtävä samassa ryhmässä oli kertoa omista sankareistamme ja sen perusteella tehdä huoneentaulu, joka kertoo, mitä menetelmiä meidän pitäisi käyttää tällä kurssilla. Päivän kolmas tehtävä tehtiin samoissa ryhmissä. Ensin piti vaellella pihalla keräämässä jotain, ihan mitä vain. Sitten tästä piti tehdä jonkinlainen esitys. Me keräsimme sekalaista roskaa ja kirjoitimme jokaisesta esineestä tarinan pahvilaatikossa asuvasta miehestä, joka oli saanut potkut, ajanut kolarin ja jonka vaimo oli vienyt erossa rahat. Lopuksi kaikki olikin vain unta. Lopuksi annoimme vielä palautteen päivästä ihmispatsaalla.

Ensitunnelmia:

+ Tämä on parempaa kuin lastentarhassa!
+ Kaikki tyypit ovat hauskoja!
+ Tämä kulttuurien törmäys on hauskaa!
+ Täällä on saanut leikkiä sydämensä kyllyydestä!

- Ruoka on erikoista: lihaa on lisukkeisiin nähden liian vähän, eikä salaattia tarjota muualla kuin leivän välissä.
- Kahvia saa kaksi kuppia päivässä (klo 8.30 ja 16.00), eli ei riitä mihinkään. Budjetti ei kuulemma kestä enempää, mutta suomalaiset kärsivät. Ostimme omat purut.

Sellaista. Nyt alkaa Culture Market.

Challenge: 3 Germans learning Finnish

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 13.1.2014, klo 12:43

We – Julia, Philipp and Katharina – are German degree students from Neu-Ulm.

Approximately one year ago we decided to participate in the double degree program with OUAS so that Julia and Philipp (both BIT) will stay here for two and Katharina (DIB) for three semesters.

Three months ago we arrived here in Oulu and immediately were confronted with the Finnish language.

Of course, it was a real challenge to go shopping, to the swimming hall or out for eating or the cinema as nobody knew that we are no Finns until we explained our situation.

Nevertheless, we tried our best to communicate with others and as soon as the semester started also participated in the Basic Finnish course.

Thanks to Anne, we learned a lot of vocabulary and grammar so that we were able to introduce ourselves and greet others in Finnish.

Of course, we do not want to keep back our skills and therefore we wrote a short introduction of ourselves:

 

Terve,

Meidät nimit ovat Julia, Philipp ja Katharina ja me asumme Oulussa nyt. Me olemme Saksalaisia ja opiskelemme Neu-Ulmssa.

Olemme 20, 20 ja 21 vuotta vanhoja.

Yleensä, Julia tykkää ratsastaa hevosella kotona.

Philipp rakastaa pelata jalkapalloa ja Katharina myös.

Me käymme uimahallissa.

Tykäämme Oulun tori poliisista ja yökerho Biskettistä.

 

For us it was quite demanding to learn the vocabulary as there are only few similarities to the German language. Nevertheless, we tried our best and were able to make some Finnish friends stun.

Now we are able to do our grocery shopping completely in Finnish and we also understand some scraps of conversations.

We are really satisfied to be no longer helpless in our temporary new home.

But not only the language became familiar also Oulu itself and our colleagues at OUAS.

We are really happy to having been so brave to make this step into a foreign country so that we do not regret anything.

In the last four months Oulu became a second home for us.

 

Kiitos to all our new friends and teachers

 Julia, Philipp & Katharina

« Edellinen 1 ... 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 ... 353 Seuraava »