HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 ... 353 Seuraava »

Millainen on maailman paras toimisto?

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 3.2.2014, klo 13:15

Maailman paras toimisto on paikka jonne haluaa tulla, jossa haluaa viettää aikaa.

Maailman paras toimisto on paikka jossa tapahtuu. Suunnitellaan, lasketaan, tilitetään, koodataan…

Maailman paras toimisto on paikka, johon kuka tahansa on tervetullut.

Mistä tällaisen toimiston voikaan löytää? Oulun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikön kellarikerroksesta tietenkin. Trapesti Oy:n toimisto on Liiketalouden yksikön kruununjalokivi. Paikka oppia, paikka rentoutua, paikka tavata, paikka tehdä töitä!

Olen ollut Trapestilla kohta vuoden ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Aikani koodin ja grafiikan kanssa puuhailtuani oli aika siirtyä muihin tehtäviin. Näin tittelikseni julistettiin joulukuussa toimitusjohtaja.

Koulun tarjotessa tällä hetkellä neljää ohjelmointikieltä ja monia muita mielenkiintoisia kursseja, on tämä muutos varsin tervetullut. Toimitusjohtajana toimiminen on ehdottomasti paras tapa tutustua ja opiskella liiketalouden eri osa-alueita. Myöskään tämän tason vastuutehtäviä ei talossa useita ole. Hyvältä maistuu!

Kaiken tämän oppimisen ja vastuun lisäksi saan tavata huikean määrän ainutlaatuisia ihmisiä: työkavereita, asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja tietenkin Oamkin opiskelijoita.

Tule sinäkin tutustumaan Trapestin toimistoon, jonka ovet ovat lähes aina avoinna. Täällä sinut tervetulleeksi toivottaa kymmenen ahkeraa tekijää!


Hyvää vuotta 2014 toivottaen

Santeri Rönkkö
Toimitusjohtaja
Trapesti Oy

Viikko jälkeen Belgian - koska tähän arkeen tottuu

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 2.2.2014, klo 23:43

Belgiasta paluusta on kulunut noin viikko. Olen matkan jälkeen puhunut pari kertaa sekä matkalla mukana olleiden opettajien että opiskelijoiden kanssa. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että reissusta on hirveän vaikea puhua. Ei siksi, etteikö siellä olisi ollut upeaa. Ei myöskään siksi, että muisteleminen tekisi kipeää (ikävä on kyllä kova). Syy siihen, että puhuminen on niin vaikeaa on, että koko kokemusta on hirveän vaikea pukea sanoiksi.

Kun joku kysyy, mitä teimme siellä, vastaan tietysti, että opiskelimme ja joimme olutta. Mutta ei se ole vastaus. Opiskelu ja yhdessäolo ei koskaan ole ollut noin intensiivistä. Kaksi viikkoa samoja naamoja. Kaksi viikkoa aivojen äärimmilleen pusertamista, kuten Madsenin Jacob sanoi useaan otteeseen. Kaksi viikkoa hölmöjä insidevitsejä.. yes AND Letkajenkkaa. Ja Borat-letkautuksia. Ja, ja, ja...

Jumalauta opiskelijat ja opettajat: jos joku joskus näkee jossain ilmoituksen Erasmus-intensiivikurssista, niin sanokaa herranenaika YES AND ja nopeasti.

Ja Belgia-krapula onkin sitten tällä viikolla ollut melkoinen. Ja tällä en tarkoita nyt krapulaa siitä oluesta johtuen. Kahden viikon täysihoidon jälkeen kotitalouskykyni ovat edelleen ruvella. Sen lisäksi toin tuliaisina sitkeän flunssan. Kuumetta ei ollut kuin yhtenä päivänä, mutta pää oli niin pirun täynnä räkää, ettei mistään tullut mitään. Se oli aivan hiton surkea juttu, koska minulla oli valtava kasa deadlineja perjantaiksi. Yritin ja yritin kirjoittaa ja lopulta pyysin lisäaikaa osalle jutuista sunnuntaihin.

Perjantaina meillä oli kuitenkin edessä se väistämätön, nimittäin Osakolaisen vedostus. Lähdin vedostamaan raskain mielin, sillä taittajamme oli ilmoittanut lopettavansa. Toimiston väki hommasi tilaisuuteen pullia ja skumppaa. Vielä viimeisenä tekonani torstai-iltana pyysin miettimään yhden yön yli.

Riemu oli suuri, kun taittaja ilmoittikin jatkavansa. Riemu oli itseasiassa niin suuri, että lehden vedostettuamme poksautimme skumpat vain siitä ilosta, että hän jatkoi.

Eilen ja tänään on ollut speksin tehoviikonloppu. Minä en siellä ollut kovin tehokas, mikä hävettää kyllä melkoisesti. Speksistä tulee kuitenkin mahtava. Yksityiskohtien paljastaminen kuuluu muualle kuin tähän blogiin, mutta sanonpa vain, että maalis-huhtikuun vaihteessa kannattaa ehdottomasti tulla katsomoon.

Tämä ilta oli varattu viimeisten lehtijuttujen viimeistelyyn, mutta sekoitin lopulta tehoviikonlopun päättymisajat jotenkin mystisesti. Tulin kotiin vasta hetki sitten, joten viimeistely alkaa nyt. Sen jälkeen luen ja kommentoin vielä opponoitavani pienoistutkielman.

Huonommat uutiset maailmastani puolestaan kertovat, että tanssitunnit taitavat jäädä tältä keväältä kokonaan väliin. Vietin kaksi viikkoa matkoilla ja yhden flunssassa. En usko enää pääseväni mukaan siihen, mitä siellä tunneilla on tehty. Polvenkin takia on viisainta ehkä pitää taukoa. Kokonaan en kuitenkaan ole harrastusta hylännyt.

Ensi viikolla käyn todenteolla oparin kimppuun. Tein diilin speksiporukan kanssa, että jos opari ei ole merkittävästi edennyt ensi viikonlopun harjoituksiin mennessä, joudun kipuamaan jokaiselle esityssalin istuimelle. Jos en ole kirjoittanut yhtään, joudun kipuamaan kahdesti. Voisin kivuta kuitenkin. Liikunta tekisi hyvää.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 2.2.2014, klo 23:27
 

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta. Millä minä sen autotallin edustan lapioin, kun lonkka kolisee. Naapuripitäjään on avattu uusi pankkikonttori, siellä pitäisi olla yhdeltätoista, mutta ehdinkö? Kyllä en."

Näin alkaa Tuomas Kyrön suureen suosioon noussut, vuonna 2010 ekan kerran ilmestynyt Mielensäpahoittaja. Itse asiassa kyseisen opuksen neljästäkymmenestä luvusta miltei jokainen alkaa tuolla lainausmerkeissä olevan katkelman ensimmäisellä lauseella.

Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen oikeamielinen suomalaismies. Hän mm. ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoriteitä. Jouluna kinkun sijasta tarjottu kalkkunakin aiheuttaa hänelle vain harmaita hiuksia.

Täytyy myöntää, että kirjan älykäs huumori puree minuun. Kyrö kirjoittaa hauskasti, yksityiskohtaisesti ja nasevasti. Päähenkilö jaksaa narista asioista, jotka ainakin meikäläiselle ovat tärkeitä tai muuten vain riemastuttavia ("Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sain veronpalautusta" tai "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun poika kutsui jouluksi kotiinsa") . Teoksen huomionarvoisia seikkoja ovat puhekielisten sanojen (virma, dikipoksi, Foord Eskortti, krillikatos...)  ja "kyllä en" -fraasin runsas käyttö. Kirjan kappaleet ovat lyhyitä, ja lukemiseen menee vain pari hassua tuntia.

Kirjan lisäksi Mielensäpahoittaja on niittänyt mainetta radiossa ja teatterissa, en muista, onko valkokankaallakin. Keväällä aion - vihdoin ja viimein - raahautua avecin kanssa Oulun kaupunginteatteriin katsomaan tämän mestariteoksen. Huomasin myös pari päivää sitten, että jatko-osa Mielensäpahoittajan miniä on ohjelmistossa mukana helmikuun lopusta lähtien. Täytyykin ehkä jo tältä istumalta sännätä hankkimaan liput ennen kuin ne viiään käsistä... =)

Heidi Kinnunen KIR2SN

Schmuck birthday blog

tuomas Kirjoittanut Tuomas   blogissa Catching the Rainbow
Julkaistu 2.2.2014, klo 23:16

First I want to thank everybody for sending their birthday wishes yesterday for my 23th birthday and Welcome to this longer than normal blog. I know its little schmuck to brag about what a great birthday I had, but whatever screw you. MY birthday, hoe. So my Bday was on Saturday the 1st and I did a lot of fun things then, but I start by sharing how the folks at work remembered me. The guys at the office got me a card filled with heartfelt life tips on how to make the best of the big day . Also there were some goodies like cookies and chocolate thingies that tasted like stroke. After work one of the lads from work Joe took me on a short pub tour around Nottingham, thanks for that bud.

So sweet so deadly

 

 
Many kind words from my new friends

On Saturday I went to town to get some Bday goodies. I went to the shopping mall which is built in to the town hall that you saw me posing in front of in my last blog. There they have this great whisky/cigar shop where they have this awesome basement for all the goodies. From this shop I got myself a nice bottle of Scotch as a present for the special day. After that I went to the greatest fast food place in the world, Kentucky Fried Chicken. Even thou I am no bro I love me my chicken. I got a bigass bucket of chicken and some fries and gravy. The fellas back at the house were so stoked at the amount of food. Then we stuffed out fat faces and watched some rugby. Kinda lame.

 

Artistic Mofo

Art gallery thingi. Pretty sweet

The shops inside the town hall

You jelly broh?

 

In the evening I had tickets to see the Nottingham ice hockey team the Panthers play hockey. To describe the level of hockey here… hmm I would use the term dumbed down version of hockey. The level of play is what you expect that the guys just slide around without really knowing what’s happening. Luckily the low level of the play doesn’t pull down the fun of the experience, because they have all these sircus elements to keep the crowd interested. The announcer is doing everything to keep the crowd cheering which was good, but the tenth time he says “let’s hear it for Nottingham PANTHERS!” it kinda gets repetitive. And of course beer in the audience need I really say more. You. Can. Drink. Beer. In. The. Audience. I know Finland is alone on this crusade to ruin all the fun out of hockey, but god damn does it feel good to have a cold one on your own seat. In the end Nottingham lost to the visiting Cardiff Devils 1-2, but the game was still fun. There was a fight in the first period which probably was the highlight of the game and the away goalie was great and was named the best player of the game.

 

Listening to God save the Queen

Hilarious halftime show with kids doing figure skating and Yes they did fall over and i was laughing my lungs out.

Thank you all one more time for the Bday wishes, but now I got to head over to Tesco for some nachos cause its Superbowl #Dumbgame. Cheers

 

In the end the score is the one thing that matters.

Markus Zusak - Kirjavaras

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.2.2014, klo 14:47

”Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on paras pysähtyä kuuntelemaan.”

Markus Zusakin Kirjavaras on noussut maailmalla vuodesta 2005 myynti- ja arvostelumenestykseksi. Zusakin kerrontatyyliä on ylistetty innovatiiviseksi ja runolliseksi, ja kirjan kääntäjä on loistavasti onnistunut säilyttämään runollisen ja pehmeän kerrontatyylin. Kirjavaras ensi-illassa Finnkinossa 4.4.2014.

Kirja sijoittuu vuoden 1939 Saksaan ja toisen maailmansodan aikaan. Kirjan päähenkilö yhdeksän vuotias Liesel Meminger muuttaa kasvatuskotiin Hubermannin perheeseen Münchenin lähelle ja tekee parhaansa pysyäkseen hengissä. Ensimmäinen kirja, jonka Liesel varastaa on Haudankaivajan käsikirja. Pian Liesel alkaa varastaa kirjoja mistä vain kykenee, pormestarin vaimon kirjahyllystä ja natsien kirjarovioilta, mutta nämä kirjat tuovat lohtua hänelle. Sota orjuuttaa kuolemaa, joka jää seuraamaan Lieselin elämää Rosa ja Hans Hubermannin kodin ympäristössä.

Kirja on kaunis ja runollinen kuvaus toisen maailmansodan ajasta. Toisin kuin historialliset kirjat, Kirjavaras antaa hieman erilaisen kuvauksen siitä ajasta. Lieselin elämä ja kuoleman kerronta antaa erilaisen näkökulman asioille ja ihmisten arjelle sodan ajan Saksassa. Kirja tarjoaa näkökulmia, joita ei ole välttämättä itse tullut ajatelleeksi aiemmin.

"Tässä se on. Yksi harvoista.

 Kirjavaras.

 Jos olet sillä päällä, tule mukaani. Kerron sinulle tarinan. 

 Näytän sinulle jotakin."

 

Sanna K. Kir2sn

« Edellinen 1 ... 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 ... 353 Seuraava »