HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 ... 353 Seuraava »

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 22.2.2014, klo 16:59




Onnen tunti on Anna-Leena Härkösen vuonna 2011 ilmestynyt teos. Kirjan päähenkilöitä ovat Tuula, Tuulan 10 - vuotias poika Roope ja Tuulan mies Harri. Kirja kertoo uusperheen ryhtymisestä sijaisperheeksi ja heidän haasteellisesta arjestaan, johon lisämausteensa tuo sijoitettujen lasten moniongelmaiset biologiset vanhemmat. Myös Tuulan omissa lapsuuskokemuksissa riittää käsiteltävää, ja niitä kirjassa myöskin valotetaan Tuulan omasta näkökulmasta.

Kirja on hyvin uskottava ja realistinen. Härkönen uskaltaa kirjoittaa vaietuista aiheista niitä ajoittain huumorilla keventäen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja nopeasti luettava. Itse valitsin tämän kirjan luettavaksi, koska myös Härkösen aiemmat teokset ovat olleet mielestäni hyviä ja pidän hänen kirjojensa realistisuudesta huumorilla höystettynä. Voin suositella kirjaa kaikille aiheesta kiinnostuneille ja niille, jotka ovat pitäneet Härkösen aiemmista teoksista.


- Marjut KIR2SN

 

 

Melkein muistokirjoitus

m9wada00 Kirjoittanut Daniel Wallenius   blogissa Ikiliikkujan päiväkirja
Julkaistu 21.2.2014, klo 21:54

Kulunut viikko meni maakuntalehden palkkalistoilla vailla mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Vapaa-ajan aktiviteeteista päälimmäiseksi nousevat lähinnä torstaiset seikkailut. Kävin speksin tuotantopalaverissa, seurasin yliopistolla keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista ja istuin iltaa bioanalyytikoiden kanssa. Tänään kävin muuttokuskaamassa yhden bion tuolin, ja kävin kahvilla ja kaupassa toisen bion kanssa.

Viime viikolta puolestaan jäi kertomatta ehkä hienoin käytännön pila ikinä. Koulun radiostudion ovi oli auki ja radiolähetys kaikui käytävien näytöillä, joten nohevana ex-radiotoimittajana päätin mennä juontamaan. Yksin lätiseminen oli tylsää, joten hain studiovieraaksi yhden musiikin opiskelijan, jolta kyselin hänen edellisiltaisesta baarireissustaan. Kun hän tajusi, että oli suorassa lähetyksessä, minä juoksin. Lujaa.

Tämä on hyvin todennäköisesti toiseksi viimeinen Ikiliikkujan päiväkirjan kirjoitus. Minulle ilmoitettiin tänään, että osana Oamkin säästötoimenpiteitä blogeista ei enää makseta kirjoittajapalkkioita. Kolmen vuoden ajan tämä on ollut sivutoimeni, ja piilodemari sisälläni kieltää minulta töiden tekemisen ilman korvausta. Olen arponut kolmen vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on ilmaiseksi jatkaminen, toinen on Oamkin blogien ulkopuolella jatkaminen ja kolmas on kokonaan lopettaminen. Viimeinen vaihtoehto on todennäköisin, vaikka mielestäni kaikkein surkein. Valmistumiseen asti kirjoittaminen olisi ollut draaman kaaren kannalta hienoa.

Vaikka tällä hetkellä harmittaa vietävästi, haluan myös sanoa, että säästötoimenpide on mielestäni järkevä. Jos kolme miljoonaa pitää leikata, lienee luonnollista aloittaa sellaisista kohteista, jotka eivät  suoranaisesti liity pääasiaan eli opetukseen ja oppimiseen. Niihin tätä blogia ei ehkä voi lukea.

Ellei mieleni muutu, ensi viikolla ilmestyy viimeinen kirjoitus. Siinä toimittaja Daniel Wallenius haastattelee yksinoikeudella Ikiliikkuja Daniel Walleniusta. Aiheita muun muassa tunnelmat blogin lopettamisesta, muistot Ikiliikkujan päiväkirjasta ja tulevaisuudensuunnitelmat.

Stay tuned!

Dankku

Mistä on Pikkulaskiainen tehty

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 20.2.2014, klo 13:02

Pullista ja mehusta, mäenlaskusta ja haalarimerkeistä, niistä on Pikkulaskiainen tehty”, saattaisi tuumata vanhan lastenrunon muunnelma. Vaan kulisseissa tapahtumien järjestäminen on melkoinen soppa, jota hämmentämässä on kahmalokaupalla eri tyyppejä. On graafista suunnittelijaa, on tekstien kääntäjiä sekä kokonainen tapahtumavastaavista koostuva kulttuuritiimi heittämässä mukaan omia ideoitaan.

Tämän ohjeen mukaiseen tapahtuman valmistukseen tarvitset noin kahdeksan viikkoa aikaa.

Ainesosat

1 huikee idis
2 kpl paikkoja
2 kpl lupahakemuksia
1 järjestyksenvalvoja
5-7 kpl viestintäkanavia
2-3 kpl markkinointitekstiä per viestintäkanava
40 kpl julisteita
1 kpl juontaja
6 kpl tuomareita
200 kpl laskiaispullia

+ ripaus haalarimerkkejä oman maun mukaan
 

Kahdeksan viikkoa aiemmin

Pohjusta huikee idis hyvin. Sekoita mukaan vanhoja ideoita, uusia ideoita sekä vielä keksimättömiä asioita, jottei pohjasta tule turhan yksipuolinen. Mitä, missä ja miten tapahtuma järjestettäisiin?

Seitsemän viikkoa aiemmin

Idea on nyt hyvin pohjustettu sekä päivä- ja iltatapahtumien paikat päätetty. Joten on aika laittaa hautumaan yleisen alueen käyttölupa -hakemus, jonka kypsymisaika voi olla jopa kolme viikkoa. Samalla voi tehdä myös ilmoitusta yleisötilaisuudesta, vaikka sen valmistumiseen ei menekään kuin noin viikko. Samaan aikaan laitetaan vielä kolmaskin asia hautumaan, sillä tässä vaiheessa tehdään graafiselta suunnittelijalta tilausta haalarimerkkien ja julisteiden suunnittelemisesta.

Viisi viikkoa aiemmin

Valmistuneet julisteet siirretään hetkeksi sivuun odottamaan markkinointikeitokseen lisäämistä. Haalarimerkkitilaus pistetään porisemaan omaan kattilaansa ja odotetaan niiden saapumista.

Neljä viikkoa aiemmin

Haalarimerkkien kypsymistä odotellessa aloitetaan markkinointikeitoksen sekoittaminen muun muassa viestintäsuunnitelman laatimisella. Aloitetaan viestintämateriaalien tekeminen suomeksi ja englanniksi.

Kaksi viikkoa aiemmin

Markkinointisoppa alkaa olla nyt valmis. Heitetään vielä mukaan  Facebook-tapahtuma, julisteet, Oiva, opiskelijatiedotteet, infotelevisiot, ständit ja blogit. Facebook-tapahtumaa voi myös oman maun mukaan maustaa esimerkiksi myös oulustetulla versiolla tapahtumatekstistä.  

Viikkoa aiemmin

Heitä mukaan vielä viimeiset mausteet: ripaus sopimuksia, palkintoja ja etuuksia, hyppysellinen markkinointia, kourallinen lisänäkyvyyttä, roppakaupalla some-myllytystä sekä aimomäärin viime hetken valmisteluja tarjoilusta käytännön järjestelyihin sekä paljon innokasta odottamista.

Tapahtumapäivänä

Koristele koko komeus laskijoilla, tuomareilla, katsojilla,  järjestyksenvalvojalla ja lipunmyyjillä.  Kata pöytä ja odota vieraita.

Kohta se alkaa!


Ei saa unohtaa
Kysyä vierailta nyt
Maistuiko ruoka

 

Vekkulein tapahtumaterveisin

Heta Jyrälä
Tapahtumavastaava

Lipastolta amkkiin

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 19.2.2014, klo 07:16

Aloitin korkeakouluopintoni kaksi vuotta sitten Oulun yliopistolla, eli opiskelijaslangissa “lipastolla”. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen pääsykoe oli helppo, sillä pääsykoekirjoja ei ollut ja aloituspaikkojakin on vuosittain reilusti yli 100. Aloitin opinnot intoa täynnä ja päätin käydä ahkerasti luennoilla, vaikka varsinaista läsnäolopakkoa ei ollutkaan. Yliopistoelämä osoittautui kuitenkin hyvin haasteelliseksi.

Luentoja, ei oppitunteja

Yliopistolla ei ole oppitunteja vaan luentoja. Ei ole myöskään opettajia vaan luennoitsijoita. Minua oli varoitettu etukäteen yliopiston haasteista, mutta ymmärsin asian merkittävyyden vasta ensimmäisten luentojen jälkeen.

Hämmentävimpiä kokemuksia olivat matematiikan luennot. Salissa saattoi istua kolme tuntia ymmärtämättä luennoitsijan puheesta yhtään mitään. Luento saattoi vilistä sellaista ammattislangia, jonka ymmärtämistä ei ensimmäisen vuoden opiskelijata voi mitenkään odottaa.

Niinpä varsinainen oppiminen tapahtui yleensä kotona, ja koulussa käytiin vain kotitehtäviä tarkistuttamassa. Henkilökohtaista opastusta sai vain opiskelukavereilta. Monet lähtivät luennoille joka aamu vain Facebookia selailemaan.

Teoriaa, ei käytäntöä

Jotkin kurssit kuulostivat erityisen mielenkiintoisilta, joten odotin niitä muita enemmän. Innostus hiipui kuitenkin nopeasti.

Tietokonearkkitehtuurin kurssilla opin lähinnä hyvin hämärästi, miten tietokoneen prosessori yleisestiottaen käsittelee bittejä. Internet ja tietoverkot -kurssilla käsiteltiin todella laaja-alaisesti koko internetin toimintaa, mutta silti tyypillinen opiskelija ei kurssin käytyään ymmärrä oman kotiverkkonsa reititystä. Ihminen tietotekniikan käyttäjänä ja kehittäjänä -kurssilla opiskelijoiden täytyi kijoittaa essee kivestä.

Ehdin puolessa vuodessa osallistua kolmeen kurssiin, joiden pääasiallinen toteutustapa oli pitkien esseiden palauttaminen viikottain opettajalle. Tärkein yliopistolla oppimani taito onkin ehdottomasti tyhjien ja mekrityksettömien täytelauseiden muodostaminen. Lopulta alkoi olla selvää, ettei yliopisto-opiskelu ole minua varten.

Vaihto ammattikorkeakouluun

Koska opinnot eivät tuntuneet mieluisalta, teimme yhdessä ystäväni kanssa rohkean päätöksen ja haimme molemmat tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan liiketalouden yksikköön. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Oamkissa opiskelu on ollut todella mukavaa. Lähes jokaisen oppitunnin jälkeen kokee oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä, se on hieno tunne. Opettajat osaavat asiansa pääasiassa hyvin, ja apua saa aina pyydettäessä. Opintojaksot ovat hyvin käytännönläheisiä, eli käytännössä opettaja näyttää miten asia tehdään, ja opiskelijat seuraavat perässä omilla tietokoneillaan.

Jo puolen vuoden opintojen jälkeen jokainen luokkatoverini osaa tehdä yksinkertaisia tietokoneohjelmia tai luoda tyhjästä standardin mukaisen verkkosivun. Opiskeljoiden taitotaso opintojen alussa oli hyvin vaihteleva, mutta siitä huolimatta jokainen on pysynyt kursseilla hyvin mukana.

Nykyään

Opintojen ohessa olen ehtinyt soluttautumaan mukaan koulutusalajärjestömme Otron toimintaan, sekä aloittanut työskentelyn yksikössämme toimivan Trapesti Oy:n web-suunnittelijana. Suosittelen kaikkia muitakin opiskeljoita tutustumaan paremmin näihin kahteen nimeen. Tarjolla on nimittäin hienoja kokemuksia, mahtavia ystäviä ja tärkeää työkokemusta!

Haluaisin omasta puolestani kiittää kaikkia opettajiamme hyvästä työstä ja opetuksesta, sekä kaikkia ihania ystäviä, joihin olen täällä ehtinyt tutustua. Kehotan myös jokaista opiskelijaa tarttumaan hetkeen ja ottamaan kaikki irti tästä hienosta mutta lyhyestä vaiheesta elämässämme!

Janne Annala, TIK3SN

Viestintävastaava,OTRO ry

Minusta tulee agrologi!

l1ikmi00 Kirjoittanut Katriina   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 18.2.2014, klo 08:02

Heissuli vei!

Minä olen Katriina eli tutummin Kattis! Olen kolmannen vuoden agrologiopiskelija ja täysin oululainen. Olen kotoisin kaupungista, eikä minulla näin ollen ole omaa tilaa tai muuta, mutta lapsuudessa olen viettänyt aikaa paljon maalla mummolassa ja serkuilla!

Olen käynyt kouluni OSAO:n Muhoksen Koivikossa ja valmistuin siis eläintenhoitajaksi vuonna 2010. Sitä ennen olen valmistunut Madetojan musiikkilukiosta, eli kouluja on tullut käytyä! :D  Vielä Koivikkoon mennessä olin kiinnostunut pieneläimistä, mutta kun näin ja tutustuin lehmiin, jäivät pieneläimet sen siliän tien! 

Olen erittäin iloinen ja positiivinen ihminen, joten myös tätä opiskeluelämää minä rakastan! Musta tuntuu, että oon saanu tosi hyviä kavereita täällä ja meidän koulun ilmapiiri on huikee! Opet on kivoja ja varsinki koulukavereilta saa tosi paljon jeesiä opiskeluun liittyvissä  asioissa. Kiva huomata, että on tavallaan täysin toinen elämä täällä koulussa ja sitten kotona. 

Hei ja niin, mä lähdin opiskelemaan agrologiksi, koska mielestäni parempaa alaa ei ole! Maatalous on yksi suurimmista ympäristöongelmien aiheuttajista ja siltikään maatalalous ei voi loppua koskaan! Haluan siis olla vaikuttamassa tulevaisuuden ruuantuotantoon, sillä elämme mielestäni käännekohdassa. Kohta pitää tapahtua muutoksia, sillä eihän ruuantuotanto voi tällälailla jatkua. Tässä lähinnä ajattelen siis eläinten julmaa kohtelua ja ilmastonmuutoksen lisääntymistä!

Mutta mä palailen tässä uudelleen asiaan ja tässäpä on kuva minusta Koivikossa vanhassa.... öö minkähän merkkinen tuo traktori nyt olikaan..! :D


 
 

« Edellinen 1 ... 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 ... 353 Seuraava »