HUOM! Olet Oamkin vanhassa blogissa. Siirry uuteen blogiimme tästä »
Oamkin blogeja

« Edellinen 1 ... 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 ... 353 Seuraava »

Dan Simmons: Hyperion

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 17.3.2014, klo 10:51

src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/7/73/Hyperion_cover.jpg/200px-Hyperion_cover.jpg" alt="Hyperion cover.jpg"

Kirjan on kirjoittanut Dan Simmons ja sen ensimmäinen painos ilmestyi v. 1989. Kirja on ns. kovaa scifiä, mutta yhdistelee runsaasti myös muita tyylejä ja teemoja. Saagan muita kirjoja ovat Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu ja teokset ovat ovat olleet menestyksiä ympäri maailmaa. Hyperionista on myös suunnitteilla elokuva, mutta projektin etenemisestä on tällä hetkellä tarjolla varsin vähän tietoa. Elokuvan kuvauksia ei kuitenkaan ole vielä aloitettu.

Hyperion on sci-fi osastolta lempikirjani ja kirjan ystäviksi ovat tunnustautuneet myös Esko Valtaoja sekä A.W Yrjänä. Yleisesti kirja on on erittäin arvostettu alan piireissä ja voittanut useita palkintoja. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka malttavat lukea myös vähän paksumpia romaaneja. Se on kerrassaan loistava teos, joka pohdiskelee elämän suuria mysteerejä jännittävästi.

Taustaa:

Hyperion kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan taipaleesta Hyperion planeetalle kohti mystisiä Aikahautoja. Pyhiinvaeltajilla on aikaisempia kokemuksia Hyperionista ja he kertovat kukin vuorollaan matkakumppaneilleen oman tarinansa ja syynsä palata takaisin planeetalle. Jokainen tarina on hyvin erilainen tyyliltään ja tapahtumiltaan, mutta tarinoissa on yhteisiä tekijöitä. Yhdistävä päätekijä on mystinen hirviö, Lepinkäinen (shrike). Lepinkäinen on kuolettavan legendaarinen olento, puoliksi tappokone ja puoliksi jumala. Sen voimat pystyvät muuttamaan ajan ja avaruuden lakeja.

  -Olli Tähtinen Kir3sa

I’m Batman

tuomas Kirjoittanut Tuomas   blogissa Catching the Rainbow
Julkaistu 17.3.2014, klo 02:16

Again I have to apologize for the silence around here. First I need to bring up a little bad news. Everything is good, but I have some school work I need to do from here. This will unfortunately take a bite out of the time I use on writing my blog. So for the next month about I most likely will only post a new update once a week or whenever I can. I have tons of stuff still to write about and I have lots of stuff planned for April so hopefully I can get the school work out of the way fast.


Also last weekend I had my sister and bro-in-law visiting me here in Nottingham so I was rather busy showing them around. Good side to that is that I have a pile of pictures to go through and write blogs abut. But still I would like to cast memories a few weeks back when my parents were still here. Back then we visited an interesting place in Nottingham called Wollaton Park.

 

The Wollaton Park and Hall area is again just an old manor house and crap large yard around it. Actually kinda interesting that people go to see stuff that some old nark owned back in the day. Well in the end that’s the same thing with the Pyramids so let’s move on. The park was really impressive. It was large fields of lawn and ponds and gardens, so fairly nice. Fun thing there was that they have a lot of animals roaming free in the yards. Pond was full of ducks and ducks and other birds that my English is not good enough to name. More impressive than that was they had a couple of herds of deer just chillin around the place. They were not totally wild I suppose, but there were some warning signs not to piss them off.

 

Weirdo duck with blue face and all
 

Sorry I din't have the balls to go up to the deer


Inside the Wollaton Hall they held the Nottingham’s Natural Museum. Again little like the castle it felt kind off out of place and just to fill some space. Then again I always have had a soft spot for natural history stuff, you know dinosaurs and sh*t.

I find this thing extremily creepy

Perhaps the more interesting fact to you young whippersnappers is that the hall was used as a filming location for the latest Batman movie, the one with the mumbling bald warlord. I have not seen the movie so I can’t say what the scene is, sorry again Obama. Just if you have seen the film I am sure you recognize what ever happened around there.

Good day and a fun place. Here is father and son signing off

Löytyykö OSAKOlta ratkaisu nälänhätään?

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 14.3.2014, klo 14:08

 

Haukkuminen on rumaa ja sormella ei saa osoitella, niin minulle lapsena opetettiin. Mummokin sanoi, että ruokaa ei saa haaskata, sillä Afrikassa lapset näkevät nälkää. Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Paaso puolestaan sanoi, että kuulostan kipakalta puhelimessa.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa?

Maailmassa on liikaa vastuutonta sormella osoittelemista ja vallitsevien rakenteiden kritisoimista. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen valittaja myös tekisi jotain epäkohtien parantamiseksi. Jos jokainen ihminen tekisi aktiivisesti arjen työtä ongelmien ratkaisemiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, niin tuskin olisi nälänhätää.

Olen käyttäytynyt rumasti ja osoittanut sormella Oamkia yt-neuvottelujen toteutuksesta. Siksi päätinkin, että valittajan on tarjottava myös vaihtoehtoisia ratkaisuja ja uusia ideoita. Olemmekin OSAKOssa pohtineet monenlaisia vaihtoehtoja. Johtoportaan keventäminen on mielestämme hyvä ratkaisu, sillä säästöjä pitää hakea tasapuolisesti koulutuksen eri osa-alueilta. Lähiopetuksen karsiminen ja verkko-opetuksen lisääminen voi tuntua pelottavalta, mutta OSAKO näkee myös siinä suuren mahdollisuuden.

Vielä suurempi mahdollisuus piilee mielestämme sähköisissä tenteissä ja tentti-ilmoittautumisen sähköistämisessä. Mielestäni sähköiset tentit ovat tulevaisuus ja Oamk elää vielä menneisyydessä. Tenttiakvaariot paitsi helpottavat opiskelijoiden ja henkilöstön elämää, myös tuovat säästöjä Oamkille. Oamkin tavoitteet kehittää monimuoto-opetusta ovat askel oikeaan suuntaan.

Lapsena nautin alasti kirmailusta, johon äiti sanoi aina, että köyhän perheen lapsilla ei ole vaatteita. Kun sain uudet kumisaappaat, osasin iloita niistä niin paljon, etten suostunut ottamaan niitä pois edes yöksi.

Nyt mietit: miten tämä puolestaan liittyy yt-neuvotteluihin?

Köyhän perheen lapsena ymmärrän, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa on tehtävä vaikeita ratkaisuja. Vaikeita ratkaisuja helpottaa kuitenkin luovuus ja uuden yrittäminen. On tärkeää, ettei keskitytä ylläpitämään vanhoja toimintamalleja, jotka eivät toimi. Jos jokin ei toimi, siitä luovutaan. On tärkeää keksiä erilaisia vaihtoehtoja ja katsoa tulevaisuuteen.

Tällaisessa vaativassa muutostilanteessa olennaisinta on saada henkilöstö ja muut asianosaiset osallistumaan aktiivisesti muutokseen. Muutoksen lopputulos ei tunnu niin lamaannuttavalta, kun asianomaiset ovat saaneet olla mukana kehittämässä ja suunnittelemassa tulevaisuutta. Päätöksien on oltava yhteisiä.

Tällä hetkellä yhteistyö Oamkin ja OSAKOn välillä on omassa pienessä mielessäni yhtä tärkeässä asemassa, kuin Afrikan nälänhätä oli 5-vuotiaan Heidin mielessä. Sillä erotuksella, että melkein aikuinen Heidi ei itke yöllä Oamkin ja OSAKOn yhteistyön takia. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, että OSAKOn tarkoitus on toisinaan olla kipakka ja muistuttaa kärkkäästi opiskelijoiden asioista, sillä jos me emme sitä tee, niin kuka tekee? Yritän vähentää sormella osoittelua, mutta mielestäni OSAKOn kuuluukin olla piikkinä Oamkin lihassa, ainakin silloin tällöin.

 

Uivatko kalat

Tenttiakvaarioissa?

Eivätpä taida.

 

Opiskelijat

Haluaisivat uida.

Vähän enemmän.

 

Tykkään uinnista,

Se on hyötyliikuntaa.

POLSKITAAN PIAN!

Heidi Keränen

OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Työnarkomaanin tunnustuksia

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 14.3.2014, klo 11:25

Hei, olen Anna, työnarkki.

(Hei, Anna!)

Kaikki alkoi jo urani alkumetreillä ihan viattoman näköisestä koepinosta, jonka päätin ottaa mukaan kotiin pitkän ja rankan työpäivän päätteeksi. ”Jos minä vielä nämä korjaan tänään, huomenna kaikki ei kaadu päälleni”, ajattelin. Siitä se ajatus sitten lähti ja pikkuhiljaa kotiin alkoi lähteä kassissani järeämpiä oppimistehtäviä siirtyessäni vähitellen kovempaan kamaan. Häpesin ja salailin ongelmaani ja vedin vessassa lukittujen ovien takana punakynäviivoja erinäisiin raportteihin. Tärisin, kun sain käsiini vastatulostetun opinnäytetyön ja tykitin arvosanoja koneelle kuin viimeistä tutkintotodistuksenhakupäivää. Lapsetkin kärsivät, kun isä vastasi perheemme muonituksesta. No, OD:han siitä seurasi eli tajusin jossain vaiheessa, että Olen Dorka.

Moni uransa alkumetreillä pinnistelevä kansankynttilä varmasti haluaisi olla se elokuvien ope, joka hankalasta menneisyydestä ja alkuvaikeuksista huolimatta voittaa slumminuorten luottamuksen ja saa heidän elämänsä raiteilleen viulujen vinguttaessa mollivoittoisia sävelmiä taustalla. Mutta minulle ei ainakaan käynyt niin, sillä a) minulla ei ole hankalaa menneisyyttä, b) Oulussa ei ole slumminuoria ja c) Oulun nuorisotyöttömyys taitaa edelleen olla maan korkeinta. Monella voi myös olla hieman harhaanjohtava kuva opettajan työstä; harvoin yhden oppitunnin suunnitteluun voi käyttää niin paljon aikaa kuin opetusharjoittelun aikana. Kannattaa siis muistaa, kun Antero Mertaranta alkaa selostaa elämääsi päässäsi (Ai jai, ai jai, hirveältä näyttää! Ja voi Luoja, voi Luoja paratkoon!) että aina ei voi eikä tarvitse panostaa täysillä eikä aina pukkaa priimaa.

Jos olet kuin minä olin, haluan sanoa jotain, joka toivottavasti pysäyttää naputtelusi edes hetkeksi (kuitenkin lukiessasi tätä kirjoitusta käyt samanaikaisesti inboksiasi läpi, naputtelet tekstaria, rustaat kauppalistaa pidellen kynää varpaiden välissä ja jumppaat toista jalkaa): ole armollinen itsellesi. Ole armollinen itsellesi, kun työ tuntuu ylivoimaiselta. Mutta ole armollinen itsellesi myös silloin, kun pää pursuaa työhön liittyviä ideoita myös vapaa-ajalla. Minäkin olin armollinen itselleni, kun huomasin kirjoittavani tätä blogikirjoitusta kännykkääni lähempänä puoltayötä, kun yritin tehdä rentoutumisharjoitusta.

Anna Alapeteri-Marin, englannin ja markkinoinnin lehtori

 

Paluu arkeen

l3ilai00 Kirjoittanut Aino Ilkka   blogissa Alan agrologiksi
Julkaistu 10.3.2014, klo 10:23

Ensimmäinen arkipäivä loman jälkeen on yleensä vaikea. Päälle jääneet lomarutiinit, puolille päivin nukkumiset ja yöriekkumiset on vaikeaa kytkeä pois päältä. En tiedä mitä nyt on tapahtunut, sillä heräsin tänään ennen herätyskellon soittoa. Takaisin arkeen pirteänä kuin peipponen, aivan kuin loma olisi toden totta ladannut akkuni. Lähdin pyöräilemään kohti Kotkantietä leveä hymy kasvoillani, järkyttävän kovasta pohjoistuulesta ja hetkenä minä hyvänsä hajoavasta polkypyörästä huolimatta. Koulu oli kuitenkin autio ja tyhjä: Luvan toimisto (harvinaista kyllä) pimeänä, tupakkapaikka tyhjillään, samoin kuin kulttuurin kirjaston työtila. Luonnonvara-alan yksikössä näkyi vain oranssilla lattiakoneellaan hurjasteleva siivooja. Missä kaikki ovat? Olenko tosiaan ainoa, joka palasi kouluun innosta puhkuen?

Keväästä on tulossa hektinen, mutta varmasti myös mielenkiintoinen. Viime jaksosta jatkuvat laajemmat kurssit Ympäristöasioiden hallinta ja matematiikka. Alkavia kursseja ovat English for Working Life ja kovasti odottamani Pieneläimet ja Bioindikaattorit ja ilmanlaatu. Bioindikaattorit ja ilmanlaatu -kurssia opettaa vieläpä lempiopettajani Kaisu Sipola, joten odotettavissa on erityisen mielenkiintoinen ja opettavainen kevät.

Hiihtoloma ei todellakaan ollut tänä vuonna hiihtoloma. En ole päässyt tänä talvena kertaakaan laduille, vaikka olen entisaikaan ollut aikamoisen intohimoinen hiihtäjä. Luistellut olen tänä talvena kerran. Onko tämä sattumaa, vai onko TÄMÄ nyt sitä ilmastonmuutosta? Ikäänkuin kunnollisia vuodenaikoja ei enää olisi olemassakaan. Luulenkin tämän virtapiikkini johtuvan siitä, että pimeä, märkä, synkkä ja ankea talvi on vihdoin selätetty. Herätyskellon soidessa ei ole enää pilkkopimeää, koulusta lähtiessäkään ei ole enää pilkkopimeää. Tiet ovat sulia, pyörän vaihteet eivät ole enää jäässä, aurinkokin toisinaan näyttäytyy. Talvikooma on selätetty, ulkoilustakin voi oikeasti nyt nauttia, ja sekin luonnollisesti lisää energian määrää. Kahvia ei enää tarvitse juoda litraa aamupäivän aikana pysyäkseen hereillä. Tervetuloa, kevät! Olen taas elossa!

Maaliskuista harmautta Kiikelissä
Maaliskuista harmautta Kiikelissä

« Edellinen 1 ... 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 ... 353 Seuraava »