1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 350 Seuraava »

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 17.1.2018, klo 21:44

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Jalava 2017, 608 sivua

Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta on Usvasyntyinen-trilogian ensimmäinen osa. Se on kiehtova ja jännittävä kertomus hyvän ja pahan taistelusta Viimeisessä valtakunnassa, jossa taivaalta sataa tuhkaa ja aurinko on verenpunainen. Toivoa ei juuri näy heille, jotka ovat joutuneet pahan vallan alle. Pieni joukko varkaita ja katujen kasvatteja kuitenkin yrittää päästä pahuuden otteesta irti. Mukaan joutuu myös nuori Vin-tyttö, joka ajautuu onnettomasta katuelämästä osaksi vastarintaliikettä. Heitä johtaa usvasyntyinen Kelsier, joka punaisen auringon alla johdattaa joukkonsa uhkarohkeaan hyökkäykseen Viimeisen valtakunnan pahaa Lordihallitsijaa vastaan.

Olen lukenut fantasiaa ennenkin, mutta viime vuosina olen melkein erkaantunut koko genrestä. Tämä kirja kuitenkin palautti uskoni fantasiaan. Kirja valitsi minut eikä toisinpäin. Se suorastaan käveli luokseni. Vähemmän runollisesti sanottuna: asiakas palautti tämän kirjan, minä luin takakannen ja lainasin kirjan itselle saman tien. Näyttää siltä, että asiakas tietää parhaiten; luin kirjan melkein yhteen menoon. Sen henkilöt ja tapahtumat vain vetivät mukaansa, tuntui kuin olisin itse varkaana mukana taistelemassa pahuuden voimia vastaan. Tarinassa ei melskaa lohikäärmeitä tai perinteisiä velhoja. Tarinan sankarit ovat melkein tavallisia ihmisiä, mitä nyt osalla on salaisia voimia. Ehkä siksi heihin oli niin helppo samaistua. Tai sitten itselläkin on usvasyntyisen voimat…

Trilogian toinen osa, Ylenemisen kaivo, ilmestynee huhtikuussa 2018.

Irene N, KIR16KM

Niemi

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 17.1.2018, klo 12:26

 Juha Hurme:Niemi

Teos 2017, 448 s.

Juha Hurmeen Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2017, kirja olisi voinut mielestäni olla hyvin myös tietokirja-luokassa.

Kirja kertoi mielenkiintoisella ja hauskalla tavalla historiaa maailmankaikkeuden synnystä alkaen, elämän kehittymisen, evoluution sekä ihmisen kehityksen ja historian kautta aina 1800-luvulle saakka. Erityisesti keskitytään erääsen pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaan Niemeen, tällä Niemellä sijaitsee nykyinen Suomen valtio. Niemen historiassa käsitellään aikaa ennen Venäjän valtaa ja Suomen itsenäisyyden aikaa.

Kirjassa keskitytään sivistykseen, kulttuuriin, tieteisiin ja filosofiaan niin maailmanlaajuisesti kuin Niemellä ja käsitellään muun muassa suomalaista kansanrunoutta, suomen kielen kehitystä ja Suomen kansainvälistä historiaa. Sotiminen ja uskonnolliset asiat jäävät teoksessa vähemmälle huomiolle, kirkollisia henkilöitä toki sivutaan, onhan heillä tärkeä roolinsa muun muassa lukutaidon kehityksessä.

Teoksessa tulee vastaan runsas määrä historiallisia henkilöitä Aristeteleen ja Galileo Galilein kautta Mikael Agricolaan, Gezeliuksiin ja kirja-Mattiin eli Matti Pohtoon, oli mukava törmäillä luennoilta tuttuihin henkilöihin. Pientä miinusta on annettava siitä, että kirjastoja teoksessa ei käsitellä vaikka niillä on tärkeä asema sivistyksen tuojina ja kulttuurin vaalijoina. Tästä huolimatta kirjaa voi suositella hyvänä tietopakettina kaikille historiasta yleisesti ja Suomen kulttuurihistoriasta erityisesti kiinnostuneille. Paljon asiaa tiiviissä paketissa ja vielä miellyttävää lukea.

 

Susanna L, KIR16SP

Bone

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 23:33

Kirjailija: Jeff Smith

Kustantaja: Cartoon Books, 1332 s.

Bone

Bone on alunperin 1991-2004 julkaistu sarjakuvasarja, joka on koottu yksiin kansiin luoden yhden rakastetuimmista sarjakuvaromaaneista. Suomessa Luupäät nimellä tunnetussa fantasia tarinassa seurataan kolmea serkusta, jotka on karkoitettu luumäeltä. Sympaattinen Leppo (Fone Bone), ahne Tahvo (Phoney Bone) ja hömelö Auvo (Smiley Bone) eksyvät maagiseen laaksoon, jossa vuorilla asuvat rottaolennot odottavat sopivaa hetkeä vallatakseen laakson takaisin itselleen. Jostain lukijalle ja luuserkuksille selittämättömästä syystä, rottaolennot ja heidän johtajansa palavat halusta saada Tahvon siepattua. 

Tarina suorastaan pursuaa rakastettavia hahmoja, mieltä lämmittävää huumoria, hurjia juonenkäänteitä sekä traagisia menetyksiä. Smithin kynänjälki saa hahmot eläviksi, jolloin yli 1300 sivuinen teos etenee useammin kuvilla kuin sanoilla. Luupäiden hauska maailma ja lupsakkaan näköiset hahmot luovat illuusion onnellisesta sadusta, en usko että kukaan voi aloittaa tätä kirjaa yllättymättä mitä kaikkea kansien välissä ehtii tapahtua.

-Kim R.  KIR16SP

Leijonankesyttäjä

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 17:22
Leijonankesyttäjä

 

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Gummerus 2015, 442 s.

Minulle ei koskaan riitä yksi kirja, vaan haluan koko sarjan. Näin kävi jälleen, kun tartuin sattumalta kirjastossa Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjään. Kansi näytti kivalta ja takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta. Jäin koukkuun ja tällä hetkellä luen Fjällbacka -sarjan seitsemättä osaa, eikä ole tuntunut vielä missään vaiheessa pakkopullalta. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Fjällbackaan, josta myös itse kirjailija on kotoisin, joten paikkojen kuvailu kirjoissa on hyvin elävää.

Leijonankesyttäjä on sarjan yhdeksäs osa ja kirjan päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck sekä hänen miehensä, poliisina työskentelevä Patrik Hedström. Useita nuoria tyttöjä on kadonnut lähiaikoina ja sattumalta yksi kadonneista ilmestyy metsästä päästyään karkuun kiduttajiaan. Kadonneiden tyttöjen tapaus vie kaiken Patrikin ajan, kun taas Erica työstää uutta kirjaansa, joka kertoo leijonankesyttäjämiehensä murhanneesta Lailasta. Läckberg saa kuitenkin kaikki sivujuonet nidottua hyvin yhteen ja pian myös Erica on avainasemassa kadonneiden tyttöjen tapausta tutkittaessa. Täysin realistinen kirja ei silti ole, sillä Patrik ei noudata poliisin vaitiolovelvollisuuttaan vaan hän kertoo surutta vaimolleen yksityiskohtia rikostutkimuksesta. Jos näitä pieniä yksityiskohtia ei jää liikaa miettimään, niin kirja on jännittävä ja viihdyttävä alusta loppuun saakka.

Camilla Läckberg osaa myös sulauttaa menneen ja nykyajan todella hyvin yhteen, eikä hän paljasta liikaa ennen viimeistä loppuratkaisua. Läckbergin kirjoissa murhaajaa voi koittaa veikkailla kirjan kuluessa, mutta todennäköisesti tulee silti yllättymään lopussa.

Lähde: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512095643/leijonankesyttaja/

Ira-Maria, KIR16SP

Kevyesti kipsissä

kir9sn Kirjoittanut Lukeminen kannattaa aina   blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 16.1.2018, klo 13:33
Kevyesti kipsissä

Kirjailija: Vaahtera, Veera
Kustantaja: Tammi, 2016
Sivuja: 243

Valitsin tämän kirjan tuoksun perusteella. Ollessani töissä, laitoin kirjoja hyllyyn, samalla niitä hieman pläräillen. Kohdatessani Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä, nenäni tavoitti niin hyvän tuoksun, etten voinut laittaa kirjaa hyllyyn, vaan pidin sen vieressäni koko päivän ja viattomasti sitä välillä availlen. Sanottakoon, että kirja ei enää tuoksu siltä. Sanottakoon myös, etten tavallisesti kirjoja imppaile tai siis en ainakaan vietä päiviäni kirjoja haistelemalla.
Kuitenkin, haisteltuani kirjaa pitkin päivää (kerrottuani vielä toverilleni tästä mystisen hyvästä tuoksusta), luin mistä kirja itseasiassa kertoo. Päätin lainata teoksen. Kannet ovat mielestäni oikein lähestyttävät ja takateksti hyvä. Kesti kuitenkin puoli vuotta ja lähestyvä eräpäivä, ennen kuin viimein luin tämän kirjan.

Kevyesti kipsissä kertoo naisesta nimeltä Lotta. Lotta työskentelee kirjaston vahtimestarina ja hänen päivänsä kuluu kirjoja lukemalla. Lotta välttelee sosiaalisia tilanteita ja piiloutuu välillä vessaan lukemaan, kun ei vain halua olla ihmisten kanssa.
Kirjan alussa Lotta jää kuitenkin auton alle ja hänen kämpässään on vesivahinko. Lotan täytyy muuttaa sisarensa Memmun ja hänen avovaimonsa Katan luokse. Asioita alkaa tapahtumaan, kuvioihin ilmaantuu niin Jiri kuin Ollekin.
Mielestäni Kevyesti kipsissä on mielenkiintoinen ja hauska kasvutarina. Lukiessa kirjaa eteenpäin, Lotta muuttuu vessaan piiloutuvasta ihmisestä ihmiseksi, joka ei välttele työtovereitaan tekemällä pakoreitti suunnitelmia.

Ollessani ihan alussa, olin hieman, että jaahas, mitähän sitä on tullut aloitettua, mutta odottelin niitä hilpeänhauskoja asioita, mitä takakansi oli luvannut. Eräänä yönä minulla olikin oikein hauskaa ja olin sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä. Aamulla taas olin eri mieltä. Mutta kukapa ei kyseenalaistaisi lukuvalintaa, kun päähenkilö itse miettii "Mikä ihme oli joskus saanut minut tarttumaan romaaniin?". Sitä mietin itsekin. 

 Lukiessani kirjaa loppuun, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pidin tarinasta. Minulle jäi positiivinen olo kirjasta ja suosittelen kyllä muillekin. Kevyttä lukemista, rentoa ja hauskaa, välillä miettii, miksi edes tätä luen, ärsytystä, kun sanotaan Elsa jääprinsessa ja monenmoisia kohtia: eikä, tämä on niin loistava, pitää laittaa kaverille kuva. Ja nyt minulla on tunne (vaikka välillä en pitänytkään tästä kirjasta), että voisin sen omaan hyllyyn hommata, voidakseni sitä välillä selailla ja lukea ne hyvät kohdat uudestaan. 

Tämä oli ensimmäinen Veera Vaahteran kirjoittama kirja, jonka luin ja en kieltäydy kohdatessani muita hänen kirjojaan. 

Tämän kirjoitettuani, selailin Goodreadsissa olevia arvosteluja, Veera Vaahtera onkin Pauliina Vanhatalo, jännittävää.

Hilma M. KIR16SP

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 350 Seuraava »