1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 28.4.2017, klo 14:27

Opetussuunnitelmamme yhtenä osa-alueena on kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen, jonka merkitystä nykyisessä kansainvälisessä toimintaympäristössä tuskin kukaan enää kiistää. Opettajana, erityisopettajana tai opinto-ohjaajana toimiessamme meidän täytyy esimerkiksi syventyä opiskelijoidemme erilaisiin kulttuuritaustoihin, jotta voisimme vahvistaa opiskelijan identiteettiä sekä tukea hänen kehitystään oppijana ja ihmisenä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Tuutorina toimiessani olen itsekin oppinut paljon opiskelijoiltamme ja olen ylpeä siitä, kuinka kansainvälisiä opiskelijamme ovat. Olen kuitenkin myös huomannut, että monilla opiskelijoistamme ei välttämättä ole juurikaan tietoa Euroopan unionin alueen ainoasta alkuperäiskansasta eli saamelaisista, joita Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, sen verran vähän saamelaiskulttuuri tai saamelaiset ovat esillä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Meillä Amokissa on koulutusvastuualueena koko Pohjois-Suomi, mukaan lukien Suomen puoleinen saamelaisalue (Pohjois-Suomen lisäksi saamelaisia on Norjan, Ruotsin ja Venäjän alueella). Moni saamelainen asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella, minkä lisäksi saamelaisalueelta tulee paljon nuoria opiskelemaan etelämmäksi, joten on erittäin todennäköistä, että Amokin opiskelijat valmistuttuaan toimivat myös saamelaisnuorten ja –aikuisten kanssa. 

Olen itse saamelaisena huolestunut siitä keskustelusta, mitä esimerkiksi mediassa (erityisesti sosiaalinen media) käydään saamelaisuuteen ja saamelaisten perustuslaillisiin oikeuksiin liittyen. Usein taustalla onkin tietämättömyys ja erilaiset ennakkoluulot. Opettajankouluttajana koen velvollisuudekseni omalta osaltani lisätä tietoisuutta kulttuuristamme. Tätä varten olen valmistellut opetusmateriaalia, jota olen kerännyt (ja kerään) eri puolilla saamelaisaluetta. Ja psykologina haluan tukea etenkin saamelaisnuoria kulttuurien välisissä kohtaamisissa, joissa valitettavasti tapahtuu yhteentörmäyksiä. Lapset ja nuoret ovat kulttuurimme tulevaisuus ja heidän hyvinvointinsa sekä voimavaransa takaavat myös kulttuurimme säilymisen elinvoimaisena.   

Kannustan Amokin opiskelijoita tutustumaan saamelaisten kulttuuriin, historiaan sekä oikeuksiin alkuperäiskansana. Valveutunut ja asiantunteva opetus- ja ohjaushenkilöstö on tärkeä tukiverkosto etenkin saamelaisnuorille, jotka tulevat opiskelemaan saamelaisalueen ulkopuolelle.   

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Sámi oahpahusguovddáš eli Saamelaisalueen koulutuskeskus (SOGSAKK, www.sogsakk.fi) on 2. asteen oppilaitos, joka järjestää monialaista koulutusta saameksi ja suomeksi sekä edistää saamelaiskulttuuria koko saamelaisalueella. SOGSAKK on yksi Ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteistyöoppilaitoksista. Kuvassa on saamenkäsityöalan (pehmeät materiaalit) lehtori Báršše-Piera Irma Anniina (Anniina Turunen), joka on valmistunut SOGSAKKin, Amokin ja Opetushallituksen yhteistyössä toteutetusta näyttötutkintomestarikoulutuksesta sekä suorittanut omat pedagogiset opintonsa Amokin verkko-opiskeluryhmässä. 


Lisää tietoa esim.

http://www.samediggi.fi/

Markelin, L. (2017). Saamelaiset, uhattu kansa?

 

Jovnna Ándde Arvi Tomi (Tomi Guttorm)

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 21.4.2017, klo 14:26

Mitä osallisuus on?

Osallisuus on käsitteenä monisyinen ja sitä käytetäänkin hyvin erilaisissa asiayhteyksissä kuvastamaan toimintaa, joka jollain tapaa liittyy osallistumiseen tai vaikuttamiseen. Osallisuudesta ei ole olemassa täysin vakiintunutta ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta suuntaviivoja sille mitä osallisuus on, voidaan kuitenkin vetää.

Osallisuus voidaan yhtäältä nähdä suhteena yksilön ja ryhmän, yhteisön tai yhteiskunnan välillä. Osallisuus voi silloin olla yhteiskunnallista vaikuttamista tai ainakin potentiaalisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon, vallan jakamiseen ja toisaalta vastuun kantamiseen. Osallisuus voidaan nähdä myös sosiaalisina suhteina, jolloin osallisuus on vuorovaikutusta ihmisten välillä. Tällöin keskeisenä esiin nousevat yhdessä toimiminen, ryhmään tai yhteisöön kuuluminen ja tunne siitä, että on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

Osallisuutta voidaan ajatella myös oikeuksien ja vastuun näkökulmista. Osallisuus on oikeutta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Osallisuus on tällöin mukaan pääsemistä ja mukaan kuulumista. Toisaalta oikeus tuo mukanaan myös vastuun, jolloin osallisuus on vastuuta toisten huomioimisesta, kuulemisesta, kunnioittamisesta sekä kaikkien hyvinvoinnista. Osallisuus on erilaisuuden hyväksymistä ja kaikkien mukaan ottamista. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

Yksilön näkökulmasta osaamisperusteinen koulutusmalli on jo itsessään osallisuutta tukevaa. Osaamisperusteisuus toteutuu henkilökohtaistavana osaamisen tunnistamisen, hankkimisen ja tunnustamisen prosessina. Tällaisessa prosessissa toteutuu osallisuus opiskelijan omista lähtökohdista käsin: jokainen opiskelija tarvitsee erilaista osaamista saavuttaakseen tarvittavan osaamisen tason, joten opintopolkukin rakentuu jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Henkilökohtaistaminen ja oppimisen omistajuus toteutuvat aidosti, sillä osaamisperusteisuudessa opiskelija on keskiössä.

Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija suunnittelee itse opintopolkunsa, ja koulutuksen järjestäjä ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja tarjoaa oppimisympäristön sen mukaisesti. Oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunnitellaan opiskelijan tilanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi. Tässä prosessissa opiskelija saa aidon tunteen osallisuudesta opintoihinsa ja osaamisensa kehittymiseen. Opettaja toimii prosessissa tukijana ja tarjoaa ohjausta ja kumppanuutta opiskelijalle. Jokaisen opiskelijan osaamista arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä.

Osaamisperusteisuus toteutuu siis vahvasti yksilön lähtökohdista käsin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että oppilaitos on myös aina yhteisö ja koostuu erilaisista toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista yksilöistä ja ryhmistä. Opiskelija kehittää osaamistaan yksilöllisesti, mutta aina myös suhteessa toisiin ja yhdessä muiden kanssa. Ryhmien dynamiikkaan, vuorovaikutukseen ja jatkuvaan ryhmäyttämiseen on siis kiinnitettävä huomiota. Osallisuudessa tärkeää on, että yksilö saa tunteen kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön ja että hän kokee tulevansa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin hän on.

Opiskelijoiden osallisuutta ei pitäisi nähdä vain ”suorituksena”, asiana joka kuitataan tehdyksi pienellä eleellä, kuten kysymällä opiskelijoiden mielipidettä jo valmiiksi tehtyyn ja jopa päätettyyn asiaan. Kokonaisvaltaisesti osallisuus on jotain paljon suurempaa, koko oppilaitosyhteisöä koskevaa. Osallisuus on asenne, joka jokaisen oppilaitoksessa työskentelevän tulisi omaksua. Oikeanlainen asenne johtaa tekoihin, joilla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan tuoda näkyväksi. Osallisuutta tukevat toimintatavat vahvistavat opiskelijaryhmien ilmapiiriä ja sitä kautta parantavat niiden työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista luottamusta. Tämä lisää viihtyvyyttä ja on todettu olevan keskeinen opiskelujen läpäisyä edistävä tekijä. Vahva sosiaalinen luottamus taas on keskeinen taustatekijä nuoren hyvinvoinnille ja yhteiskuntaan integroitumiselle. (Maunu, 2016.)

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ammattilaisiksi. Yhtä lailla koulutuksen tarkoituksena on tukea erityisesti nuoren opiskelijan kasvua yhteiskunnan jäseneksi: osalliseksi, itseään kehittäväksi ja aktiiviseksi toimijaksi omassa elinympäristössään. Oppilaitoksilla on siis tärkeä merkitys nuoren toimijuuden tukemisessa ja elämään valmistamisessa. Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija kehittyy taidoissa, jotka helpottavat hänen kiinnittymistään ympäröivään yhteiskuntaan oman alansa ammattilaisena ja tukevat aktiivista ja osallistuvaa toimijuutta. Koulutukseen osallistuminen myös ehkäisee syrjäytymistä laajassa mittakaavassa, kun koko oppimisyhteisön hyvinvointiin panostetaan.

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

 

Osaamisperusteinen opettajankoulutus osallisuuden edistäjänä

Opettajat ovat keskeisiä toimijoita osallisuuden edistämisessä. Osallisuuden voidaan ajatella olevan opettajan toimintaa ohjaava arvo ja koko oppilaitosyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä asenne. Hyvinvoiva ryhmä ja yhteisö toimii aina paremmin ja pienilläkin teoilla opettaja voi edistää jokaisen opiskelijan tunnetta siitä, että hän on tullut kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.

Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa osallisuus toteutuu opiskelijan kohtaamisessa: jokaista opiskelijaa kunnioitetaan ja kuunnellaan, hänen vahvuuksiaan nostetaan esiin ja uutta osaamista kehitetään niistä käsin. Osaamisperusteinen opettajankoulutus mahdollistaa siten omakohtaisen kokemuksen osallisuutta edistävästä yhteisöllisestä toimintatavasta, joka vahvistaa opettajaopiskelijoiden valmiuksia toimia opettajana ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen kentillä. Osaamisperusteisissa opettajanopinnoissa opiskelija saa omakohtaisen kokemuksen oppimisensa omistajuudesta, osaamisensa arvostamisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Tämän kokemuksen kautta opettajaopiskelija, mitä todennäköisimmin, siirtää oppimaansa tulevaan työhönsä opettajana.

 

Amokin tuntiopettaja,

Laura Halonen

 

Lähteet:

Gretchel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) 2012. Demokratiaoppitunti. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118.

Karjalainen Asko & Co. 2016. Osaamisen opettaja. Tarinoita osaamisen opettajilta osaamisen opettajille. Oulun ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Maunu, Antti 2016. Yhteisöjen aika. Ryhmäilmiö-malli ja sosiaalipedagogiikka ammatillisissa oppilaitoksissa. EHYT katsauksia 1/2016.

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, Vuosikirja 2013. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry., 9-41.

MILLÄ TAVALLA JATKUVAN KEHITTÄMISEN KEHÄ NÄKYY OMASSA TYÖSSÄSI?

laatuleipuri Kirjoittanut Vieraileva leipuri   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 20.4.2017, klo 10:44

Kulttuurin osaston huhtikuun henkilöstökokouksessa pohdimme otsikossa mainittua teemaa. Tässäpä nopean kyselyn tulos toteutettuna AnswerGarden.ch-nettikyselyllä. Sanapilvestä nousee esille mm. prosessin jatkuvuus, palautteen tärkeys, vuorovaikutus, yhteistyö ja reflektointi. Myös Oamkin arvot, yhteisöllisyys, kehittymishalukkuus, työelämäkumppanuus ja tuloksellisuus, ovat näkyvillä.

 

Pohjana kyselylle toimi henkilöstöintra Heimossa sekä www.oamk.fi –sivustolla oleva laadunhallintaan liittyvä materiaali mm. jatkuvan kehittämisen kehä - laatuympyrä. Saimme myös kunnian katsoa lehtori Jukka Savilammen tekemät uunituoreet laatuvideot, joiden virallinen julkaisu on ”Hyvien käytänteiden kierrätysaamun” ohjelmassa 24.4. klo 8.30-10.00. Idea videoihin lähti kampusopoltaimme keväällä 2016. Heillä oli virinnyt idea, että videoiden avulla laatuasiat voisivat tulla tutummaksi opiskelijoille ”Opiskelijana ammattikorkeakoulussa”- opintojakson Moodle-kurssialustalla. Ensi syksynä sekin on siis mahdollista.

  

Kokouksessa kävimme läpi myös kuluvan vuoden tavoitteita viestimisestä laadun osalta. Pääajatushan on, että lähdetään viemään laatuasiaa esille oamkilaisten kautta. Henkilökunta ja opiskelijat tuovat kasvot näkyviin, arkistavat asioita omassa työssään ja opinnoissaan. Teemana on positiivisesti onnistuminen.

Lisäksi kokouksessa oli esillä sisäinen auditointi palauteseminaareineen sekä marraskuussa toteutettava ulkoinen auditointi. Olipa asialistalla introjen uudistustyökin sekä niihin liittyvät ajankohtaistiedotteet.

Tilaisuudessa esiteltiin tutkintovastaaviemme, Pekka Isomursun, Kristiina Puolitaipaleen, Riikka Kaskenviidan ja Niina Vahtolan, toimesta opiskelijakyselyn tuloksia sekä raportteja valittujen kehittämiskohteiden osalta. Tutkinto-ohjelmatiimeissä oli käyty vilkasta ja antoisaa keskustelua opiskelijakyselyn tiimoilta. Esiin oli noussut myös kehittämisehdotuksia kyselyn toteutukseen liittyen.

Mitä sinä vastaisit kysymykseen? MITEN VARMISTAT KÄYTÄNNÖSSÄ OMAN TYÖSI LAATUA JA TYÖSSÄ ONNISTUMISTA?

Paulina Melakari-Mustonen,
Kulttuurin osaston laatukoordinaattori

Vastatuuleen

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 19.4.2017, klo 09:34
 

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. :-D Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. :-D

 

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… :-D

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta... Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. :-D No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. :-D Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. :-D Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

 Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! :)

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

- Noora

Työympäristöryhmässä mukana olleen Rakennusarkkitehtiopiskelijan ajatuksia

sussuc Kirjoittanut Susanna   blogissa Yhteiskampus
Julkaistu 14.4.2017, klo 11:19

Lähdin mukaan Yhteiskampus 2020 hankkeeseen siksi, että minua kiinnosti nähdä oikean rakennushankeen kulkua. Uskon, että tämä olisi sopiva lisä opintojen ohelle.Lisäksi porukkaan vielä tarvittiin yksi lisää.

Ensimmäisenä päivänä (9.2) muistan ajatelleeni, että voi ei mihin oikein lähdin mukaan ja taisin harkita, että jos vain lopettaisin. Opinnot ovat vielä sen verran pienimuotoiset minun kohdallani, etten kokenut olevani tarpeellinen. Ensimmäisen tapaamisen lopussa olin kuitenkin toisella mielellä, päädyinkin tuottamaan yllättävän paljon ideoita uutta kampusta varten.

Aloitimme työtilojen suunnitteluryhmässä tietysti homman etenemisen esittelyllä ja yleiskatsauksella. Minä näin seinillä paljon muistilappuja, ja punaisia tarratäpliä, myös tekstiä. Olen jo aikaisemmin aloittanut ideointia samalla systeemillä ja ajattelin, että osaisinkin tämän homman ehkä kuitenkin. Aloimme kirjoittaa huonoimpia skenaarioita ja parhaimpia skenaarioita lapuille. Mietimme myös muita asiaan liittyviä juttuja ja samalla kävimme läpi kirjoittamiamme asioita, joista poiki lisää ideoita. Minä itse yritin miettiä asioita opiskelijan näkökulmasta katsoen. Kirjoitin niitä asioita mitä itse olin huomannut ja niitä mistä olimme keskustelleet ystävienkin kanssa. Oli mukava huomata, että minunkin ideat otettiin mukaan muiden joukkoon, eikä mitään heitetty pois!

Toisessa kokoontumisessa (16.2) kävimme läpi aikaisemman kerran kerättyä materiaalia. Tapaaminen oli enemmänkin luentomainen ja ideointia ei tehty.

Kolmannessa kokouksessa (23.2) oli taas vähän erilaista, kävimme edelleen läpi ensimmäisen kerran materiaalia. Ideoitiin myös uutta siitä mitä tarvitsisimme uudelle kampukselle. Tarvitsemmeko opiskelualueita ja tiloja sekä mitä tiloja opettajat tarvitsevat. En kokenut tarvitsevani uusia tiloja, mutta nyt käytyäni yliopistolla viikon ajan, ymmärsin, että uudet tilat voisivat tuoda muutoksen mikä olisi hyväksi myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Ajatellen tietysti rakennusarkkitehtien koulutusta, yhteistyötehtävien tekeminen koulun tiloissa onnistuisi mukavammin yhteistiloissa, pajatilatkaan eivät olisi pahitteeksi. Näitä en ole kuitenkaan vielä ehdottanut yhteiskampus projektissa, mutta ajattelin että voisin ehdottaakin.

Olemme miettineet minkälainen työskentely olisi parhainta opettajille, tehtäisiinkö omia työhuoneita enää ollenkaan? Ilman omia työhuoneita, yhteistyö lisääntyisi muiden opettajien kanssa. Näen kyllä hyvää tässä ideassa, vaihtelu voi olla hyväksi. Jos opiskelijoilla taas olisi yhteistiloja enemmän, työskentely kampuksen alueella lisääntyisi, eikä tarvitsisi välttämättä tehdä kotona niin paljon kuin tulee tehtyä.

Hiihtoloman jälkeisessä työryhmäkokoontumisessa (16.2) seinille oli laitettu ensimmäisiä pohjapiirroksia ja aamulla oli ollut avoimet ovet opiskelijoille. Tuntui todella tärkeältä, että opiskelijat saivat sanoa mielipiteensä ja tuoda ideoita esille!

Työryhmäkokoontumisessa jatkoimme sitten pohjapiirrosten kehittämistä keskustelemalla niistä. Itse olin kysellyt yliopistollakin pienimuotoisesti siitä mitä he toivoisivat ja toin muistamiani seikkoja esille kokouksessa. Olin itse ainakin tyytyväinen jo niihin pohjapiirroksiin mitä seinille oli laitettu, vaikka ne olivatkin vasta ensimmäiset vedokset. Ehkä en osaa vielä olla tarpeeksi kriittinen?

Pidin pohjapiirroksista ja siitä mielikuvasta millaista yliopiston tiloissa tulee näyttämään, että otti hieman päähän, etten pääse sinne opiskelemaan koska valmistun, ennenkö muutto tapahtuu. Tämä voi kuitenkin olla myös hyväkin asia minun kannaltani!

Tässä kokouksessa (23.3) katseltiin Archicad piirustusta suoraa tekeillä olevasta tiedostosta. Uusimpia pohjapiirroksia oli myös laitettu seinille esille. Omia ajatuksiani olivat tällä hetkellä, että olisin kaivannut opiskelijakaveria näihin kokouksiin niin olisi voinut tulla enemmänkin ideoita yhdessä. Koin, että opettajilla sekä muulla henkilökunnalla oli enemmän ideoita, pyyntöjä ja vaatimuksia kuin minulla opiskelijana.

Muistan, että suurimpana keskustelunaiheena ja huolena oli se, että saako opettajat oman työhuoneen, minne laitetaan omat tavarat ja kaikki paperit ja muut jutut joita tarvitsee työnteossa. Esille otettiin myös se, että onko tulevaisuudessa sitten yhtä paljon paperia vielä vai onko ne sähköisessä muodossa? Entäs ne tilat missä on vain opettajia joihin ei ole opiskelijoilla pääsyä? Keskustelun aiheena oli myös se, onko tiloja, joissa on opettajia sekä opiskelijoita. Tilat missä olisi opettajia valmiina auttamaan opiskelijoita oli myös yksi puheenaihe. Nyt tajusinkin, etten tainnut tuoda ajatustani esille siitä, että pidin tätä ideaa todella hyvänä, harmi!

Odotin tältä prosessilta ehkä enemmän aktiivista tekemistä ja vähemmän pelkkää keskustelua. Ehkä tästä näkee kuitenkin minun kokemattomuuttani kokoustilanteista. Aina oppii jotain uutta, ihan vain kirjoittamalla tätä blogia ja miettimällä asiaa! Ensimmäiset kerrat jäivät mieleen, kun pääsin kirjoittamaan lappuihin tekstiä ja kertomaan omia ajatuksia. Oli helpompi tuoda ideoita esille kirjoittamalla niitä paperille ja kuulla jonkun toisen lukevan niitä ääneen.

Koin kuitenkin myös iloa ja ylpeyttä siitä, että pääsin mukaan tähän projektiin, varsinkin kun opintoni ovat puolivälissä ja kesätöitä en ole vielä saanut tältä alalta. Tunsin saavani arvokasta kokemusta, vaikka kyseessä ei edes ollut varsinainen työpaikka. Tämä projekti oli suurempi mihin kuvittelinkaan pääseväni mukaan edes ideoimaan!

Tietysti tämä taisi olla poikkeustapaus, mutta mielestäni tämä oli oikein hyvä ja kekseliäs keino lähteä liikkeelle ja kysyä suoraa heiltä jotka tulevat tiloja oikeasti käyttämään. Koin olevani tärkeä osa tätä ideointiryhmää, kun ideoitani ja ajatuksiani kuunneltiin, kun toin niitä esille!

Yhteenvetokerta Linnanmaalla (30.3) tämä kokoontuminen pidettiinkin koko porukan voimin, eli kaikki työryhmät olivat mukana yhtä aikaa. Käytimme tilana kunnostettua auditoriota, jossa oli kiva uusi idea käynyt suunnittelijan mielessä. Ajattelinkin että jännä, kuinka joillekin tulee yksinkertainen mutta kiva idea mieleen mitä toiset eivät välttämättä edes ajattele! Huoneessa oli todella toimiva akustiikka. Miinuksena kuitenkin se, että valkokankaat olivat kyllä suuret, mutta sinne heijastetut diat näkyivät todella pienenä.

Aloitimme käymällä läpi opiskelijakyselyn tuloksia, mietin että olisi pitänyt itsekin vastata mutta en ollut vastannut. Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin joistakin ideoista mitä oltiin tuotu esille, muun muassa siitä, että uudella kampuksella olisi mukavat ulkotilat käytettävissä. Joku oli myös ehdottanut, että olisi hyvä, jos saisi käyttöönsä atk luokassa monta näyttöä eikä vain yhtä. Itse taas ajattelin sitä, että olisi hyvä, jos tietokoneet olisivat nopeita, ettei tarvitsisi jumittaa pitkään yhdessä asiassa.

Edelleen koin, että projektissa oli kiva olla mukana, varsinkin kun näitä mahdollisuuksia ei kovin usein avaudu.

Mietin sitä, että tämä prosessi on minun silmissäni lähtenyt lennokkaasti vauhtiin, mutta suunnittelijat itse kertovat, että työtä riittää vielä rutkasti. Itse vain näin edessäni valmiin näköisiä piirroksia ja mietin, että mitä siinä sitten vielä on tehtävää. Oletan, että ehkä määräyksiä, ohjeita, lupia ja hienosäätöä riittää, vaikka muille jakaa?

Jatkoimme kokouksessa eteenpäin hauskalla paneelikeskustelulla, jossa oli myös opiskelija mukana. Paneelikeskustelu olisi saanut kyllä kestää kauemmin, mutta idea oli kiva, se oli lähtenyt TV-ohjelmasta ”Pitäisikö olla huolissaan?”. Mielestäni nyt kun muistelen, niin vastaukset olivat aika positiiviseen suuntaan meneviä, vaikka varsinkin yksi kysymys oli hyvinkin, ehkä hieman pessimistisen realistinen rahankäyttöön liittyen.

Lopuksi kiersimme OAMK:in tulevat tilat yliopistolla ja kuulimme suunnitelmista niiden oikeassa ympäristössä. Kierros oli minun mielestäni mielenkiintoinen.

Nykyiset yliopiston tilat olivat kivan näköiset varsinkin niistä kohdista mistä tähän laitoin kuvia ja ne kaikki tilat mitä muutetaan, tulisi minun mielestäni muuttaa niin, että ammattikorkeakoulu erottuu edukseen. Uusien tilojen tulee näyttää Oulun ammattikorkeakoululta ja olla motivoiva ympäristö opiskelijoille! Unohtamatta OAMK:in oranssia sekä muita värejä!

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 342 Seuraava »