1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 327 Seuraava »

Millainen osaaminen voi olla tunnustettavaa?

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 2.12.2016, klo 18:22

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat kouluasteesta riippumatta asioita ja käsitteitä, joista kahvipöydissä ja eri yhteyksissä keskustellaan kiivaasti. Varmaa on, että aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen merkitys tulee koko ajan kasvamaan kaikilla kouluasteilla.

Toimin näyttötutkintomestarin (NTM) koulutusohjelman parissa ja tässä kirjoituksessa tuon erään esimerkin kautta näkyväksi mitä osaamisen tunnustaminen NTM-ohjelmassa voi käytännössä tarkoittaa. Nämä perusasiat pätevät riippumatta kouluasteesta, toki tilanteen mukaan tarvittavilla tarkennuksilla. Tämän esimerkkicasen tulos oli, että osaaminen voitiin tunnustaa NTM-ohjelman yhden osan kohdalla aikaisemmin hankitun ja osoitetun osaamisen pohjalta. Toivottavasti tämän esimerkin kautta saat rohkeutta ja lisänäkemystä arviointitoimintaasi.

NTM-ohjelman perustana on Opetushallituksen määräys (2016:16), jossa on kuvattu koulutusohjelman muodostuminen sekä arviointi. Voidaankin ajatella, että kyseessä on ”näyttötutkintomestarin tutkinnon perusteet”. Osaamisen tunnustamisen perustana NTM-ohjelmassa on olemassa yhteiset osaamisvaatimukset, siitä mitä tulee osata sekä arvioinnin kriteerit, joista selviää, kuinka syvällistä osaamisen on oltava. Tässä on ensimmäinen peruspilari, joka osaamisen tunnustamista käsiteltäessä täytyy taustalta löytyä. Yhteiset osaamisvaatimukset, joihin osaamista verrataan.

Kyseessä on hiljattain aloittanut NTM opiskelija. Lähtökohta hänellä opiskelun alkaessa oli sellainen, että hän oli jo pitemmän aikaa toiminut näyttötutkintojen järjestäjän organisaatiossa toteuttamassa tutkintotilaisuuksia sekä tutkintosuoritusten arvioijana kolmikannassa, arviointeja oli kymmeniä. Näillä lähtökohdilla tunnistin NTM-koulutuksen järjestäjänä jo hakeutumisvaiheessa, että kyseisen henkilön kohdalla voi olla eväitä suoraan osaamisen tunnustamiseen kunhan asioita saadaan tarkennettua.

NTM opiskelija (olkoon tässä vaikkapa Kerttu) oli opiskelijavalinnan jälkeen, hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lähipäivää, saanut käsiinsä HOT-asiakirjan, johon me koulutuksen järjestäjänä olemme purkaneet edellä mainitsemani määräyksen sisällön. Emme siis toimita niitä alkuperäisiä ”tutkinnon perusteita”, vaan opiskelijat saavat käyttöönsä laatimamme henkilökohtaiseen osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen kehitetyn asiakirjan/suunnitelman. Tämän apuvälineen avulla NTM-ohjelman tavoitteet olivat jo alkaneet selkiytyä ja kun tapasimme ensimmäisellä lähipäivällä, Kertulla olikin jo näkemystä ja ajatuksia tavoitteista sekä vaatimuksista ja mikä huomioitavaa, hän oli kirjannut itselleen useita kysymyksiä niihin liittyen. Tutustuessaan NTM-ohjelman tavoitteisiin hän oli samalla tunnistanut omaa osaamistaan ja huomannut, että hänen ”osaamisrepussaan” onkin asioita, joita hän löysi myös osaamisvaatimuksista, ja hän myös tiesi osaavansa ne. Opiskelija oli siis aktiivisesti selvittänyt asioita jo heti alkuvaiheessa.

Millainen osaaminen voi olla tunnustettavaa?

Näyttötutkintomestareita, joiden osaaminen on tunnistettu

Ensimmäisellä lähipäivällä käsittelimme ja avasimme NTM-ohjelman tavoitteita opiskelijoiden kanssa yhdessä ja sitten myös pienemmissä ryhmissä, meidän koulutuksen järjestäjien toimiessa ohjaajina. Tähän kohtaan on hyvä tuoda esiin toinen peruspilari, joka täytyy toteutua kun käsitellään osaamisen tunnustamista: Minun koulutuksen järjestäjänä, ohjaajana ja NTM-opiskelijan osaamisen arvioijana, on tunnettava ”tutkinnon perusteet” ja kriteerit niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Ne täytyy osata kääntää ja vääntää konkreettisiksi käytännön teoiksi ja työkokonaisuuksiksi. Kun tämä tehdään yhdessä oppijoiden kanssa, arvioinnista tulee aidosti osaamisperusteista.

Palataan tilanteeseen lähipäivällä. Opiskelija oli kirjannut itselleen kysymyksiä, joihin hän halusi tarkennusta kysyen ”mitä tämä osaamisvaatimus oikein tarkoittaa käytännössä?”. Näihin kohtiin löysimme hyviä konkreettisia esimerkkejä yhdessä opiskelijoiden kanssa ja asiat alkoivat selkiytymään. Huomioitavaa tässä on myös se, että kun Kertulla oli jo reilusti osuvaa kokemusta, joista hän avoimesti kertoi, se sai myös muut opiskelijat pohdiskelemaan omia osaamishistorioitaan tämän esimerkin innoittamana. Joku taisi myös todeta ääneen että ”lähtötaso on näköjään tässäkin koulutuksessa opiskelijoilla hyvin eritasoista” ja näinhän se on käytännössä aina. Toki se antaa myös mahdollisuuksiakin mm. ohjauksen kohdistamiselle heille, jotka sitä ehkä enemmän tarvitsevat.

Jossain vaiheessa keskusteluja sovimme Kertun kanssa, että lähipäivän päätteeksi otamme asian esille henkilökohtaisessa keskustelussa, jolloin hän voi avoimemmin ja tarkemmin tuoda esiin omaa osaamistaan ja hän saa myös täsmäohjausta ihmetystä aiheuttaviin kohtiin. Tämä osoittautui tässä tilanteessa oikeaksi ratkaisuksi, opiskelijaryhmän yhteistä aikaa käytettiinkin sitten hieman eri asioihin, enemmänkin yhteisesti askarruttaviin ja Kerttu sai sitten erikseen juuri hänelle osuvaa ohjausta. Keskustellen saimme rakennettua yhteistä näkemystä osaamistavoitteista sekä hänen osaamisesta jota hän oli myös valmistautunut tuomaan näkyväksi. Tässä tapauksessa mukava mainita, että osuvaa sellaista. Hän oli järjestänyt viimeisten parin vuoden aikana useita näyttötutkintotilaisuuksia omalla ammattialallaan, siitä hänellä oli esittää kirjallista aineistoa ja myös valokuvia. Minulle arvioinnin näkökulmasta käymämme keskustelun perusteella Kerttu käytti ajantasaisia käsitteitä moitteettomasti, hän pystyi kuvaamaan järjestämänsä tutkintotilaisuuden järjestämisprosessin aukottomasti alusta loppuun huomioiden asiat, jotka kuuluvat tutkinnon järjestäjän vastuulle. Hän huomioi toiminnassaan myös vastikään voimaan tulleet lakimuutokset eli hänen osaamisensa oli myös ajantasaista. Siis juuri siten ja sellaisia asioita kuin tavoitteena onkin. Lopuksi ynnäsimme vielä esiin tulleet asiat, joita tarkastelimme suhteessa NTM-ohjelmassa oleviin osaamisvaatimuksiin ja tavoitteisiin, tulos oli hyvin selkeä: Kertulla on ja hän on tuonut näkyväksi sellaista osaamista tutkintotilaisuuden järjestämiseen henkilökohtaistetusti sekä osaamisen arviointiin, joka vastaa osaamisvaatimuksia. Tuolloin minä Kertun osaamisen arvioijana pystyin tunnustamaan osaamisen. Tässä on hyvä esimerkki siitä, kun osaamista on, niin silloin sitä pystytään hyödyntämään oppijan/suorittajan eduksi. Tällä hetkellähän tämä esim. ammatillisessa aikuiskoulutuksessa on mahdollisuus, mutta reformin toteutuessa nykyisen esityksen mukaan aikaisemmin osoitetun osaamisen tunnustaminen on koulutuksen järjestäjän velvollisuus. Kannattaa siis ottaa tällainenkin toimintaperiaate ja -tapa haltuun ja käyttöön jo nyt samantien.

Taustaksi vielä pari sanaa toiminnastamme. Pidän erittäin tärkeänä, että tavoitteet ja osaamisvaatimukset käsitellään ja avataan yhdessä oppijoiden/suorittajien kanssa käytännön teoiksi. Näin oppimisprosessi lähtee liikkeelle ja pikkuhiljaa palaset alkavat loksahtelemaan kohdalleen. Tyypillisesti jo tässä vaiheessa osa porukoista tunnistaa omassa työssään sellaisia työtehtäviä, joiden kautta osaamisen osoittaminen on mahdollista ja aletaan vain hankkimaan tarvittavaa ammattitaitoa itselle sopivalla tavalla. Se, miten vauhdikkaasti asia lähtee etenemään, riippuu yleensä sekä henkilön näyttötutkintokokemuksen määrästä, että myös olemassa olevasta tukiverkostosta. Useasti lähdetäänkin selvittämään ja tarkastelemaan mitä ja kenen kanssa asioita voitaisiin lähteä selvittelemään ja tekemään. Siitäpä ne asiat lähtevät sitten etenemään jokaiselle omaan lähtötilanteeseen sopivaan suuntaan ja tahtiin. Ohjauksen merkitystä tässä ei kyllä voi liikaa tuoda esille, erityisesti oppimisprosessin alkuvaiheessa. Oman oppimispolun ja sen ”vision” käynnistäminen vaikka maltillisestikin, on tavoite, johon ensimmäisellä tapaamisella panostamme.

Tässä tapauksessahan Kerttu meidän keskustelun aikana myös osoitti osaamistaan ja minä tein samalla hänen osaamisestaan arviointia, pyytäen tarkennuksia ja selvennyksiä. Lopputuloksen kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, oliko tässä kyse osaamisen osoittamisesta vaiko aikaisemman osaamisen tunnustamisesta suoraan. Haasteena suoraan tunnustamiseen on se, että osaaminen olisi oltava arvioitua, luotettavin dokumentein osoitettua ja esimerkiksi tähän kyseisen NTM-ohjelman osaan sellaista ei oikein ole olemassa. Näin minun arvioijana on varmistettava, että aikaisempi kokemus on osuvaa osaamista ja se on sopivalla tasolla suhteessa tavoitteisiin.

Lopuksi vielä osaamisen ja ammattitaidon arviointiin vinkki, miten toimimalla olet jo pitkällä. Tämä on yhdessä työryhmässämme ideoimaa kolmen AAA:n näkökulmaa:

Toteutamme arviointia Arvokkaasti Ammattitaitoa Arvostaen!

Tällä esimerkillä tsemppiä tekemisiisi ja rohkeutta!

AMOKin lehtori
Hannu Korkala

Arjessa osaava, hyvinvoiva ja vaikuttava korkeakoulu

sajarvin Kirjoittanut Sari Ahvenlampi   blogissa Laatuleipuri
Julkaistu 1.12.2016, klo 13:03

Osallistuin lokakuun lopussa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) järjestämään seminaariin kolmannesta auditointimallista. Seminaarissa esiteltiin kehitteillä oleva auditointimalli ja eri sidosryhmien edustajat kommentoivat sitä. Työpajatyöskentelyssä me osallistujat saimme ideoida auditointimallia eteenpäin. Uusi auditointikierros alkaa vuonna 2018.

Jatkossa arvioidaan edelleen laatujärjestelmän toimivuutta ja sitä kuinka se tuottaa tietoa toiminnan kehittämiseksi, mutta tavoitteena on lisäksi rohkaista korkeakouluja muun muassa kansainvälisyyttä tukeviin toimintatapoihin ja avoimeen ilmapiiriin. Tavoitteena on, että auditoinneissa noin puolet olisi kansainvälisiä. Tämä olisi myös Oamkille luonteva tavoite seuraavalle kierrokselle, onhan kansainvälisyys voimakkaasti näkyvillä meidän strategiassamme.

Auditointikohteet on tässä vaiheessa määritelty seuraaviin kokonaisuuksiin:

1 Osaamista luova korkeakoulu

2 Vaikuttava korkeakoulu

3 Kehittävä ja hyvinvoiva korkeakoulu

4 Vapaavalintainen auditointikohde

Mitä nämä kokonaisuudet lopullisesti pitävät sisällään, selviää vuoden loppuun mennessä kun auditointimalli valmistuu.

Auditointimalliin on tulossa uutena asiana vertaisoppiminen. Toiveeni on, että vertaisoppiminen tai -arviointi voidaan sijoittaa järkevästi ja luontevasti osaksi korkeakoulujen normaalia kehittämistoimintaa eikä sitä tehtäisi erikseen auditointia varten. Tällöin työtä voidaan tehdä ajallisesti järkevästi, esimerkiksi kolme vuotta ennen ulkoista auditointia, jos vertaisoppiminen on siinä vaiheessa hyvä työkalu korkeakoulun omassa kehittämistyössä. Erilaisia projektejahan on ollut Oamkissakin viime vuosina, esimerkiksi koulutuksen kehittämisessä tai vaikkapa osana Heimon ja Oivan kehittämistyötä.

Suomalaisten korkeakoulujen laatutyöstä halutaan myös tuottaa tietoa lisäämällä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Auditointimallia pyritään kehittämään itsearviointiraportin tuottamisesta lähtien. Tavoitteena on verkossa toimiva auditointialusta, jonne korkeakoulut laativat sähköisesti oman raporttinsa ja jonne myös valmistuu aikanaan korkeakoulun auditointiraportti. Näin lopulliset raportit koostuisivat korkeakoulun itsearvioinnista ja sen perään tulevasta auditointiryhmän arviosta.

Itsearvioinnit olisivat siis jatkossa kokonaan julkisia. Malli lisäisi avoimuutta ja hyvien käytänteiden levittämistä, minkä lisäksi se tehostaisi ja nopeuttaisi työskentelyä, jolloin auditointivierailun jälkeen saisi myös tulokset nopeammin. Tavoitteena on, että erilaisia sähköisiä koosteita voisi tehdä raporteista helposti ja vertailla korkeakouluja keskenään nykyistä paremmin. Toivottavasti hyvä teknisesti toimiva alusta löytyy, jotta näihin tavoitteisiin päästään. Mielestäni avoimuuden lisääntyminen ylipäätänsä on hyvä asia ja tukisi meitä omissa kehittämistoimissamme.

Opetus- ja kulttuuriministeriön terveiset toi seminaariin Johanna Moisio. Hän totesi, että tällä hetkellä OKM ja Karvi eivät tee yhteistyötä, vaan kumpikin pyytävät erikseen raportointia korkeakouluilta. Tulevaisuudessa olisi hyvä pyrkiä siihen, että yhteistyötä tehdään niin, ettei korkeakouluja rasiteta monilla selvityksillä. Avoimuus kolmannen kierroksen auditointimallissa voisi antaa tällekin työlle hyvät lähtökohdat.

Seminaarin materiaaleihin ja auditointikohteiden tarkempaan kuvaukseen voit tutustua tässä vaiheessa tarkemmin Karvin sivuilla.

Sari Ahvenlampi, laatukoordinaattori

Osaamisapajalla

amok Kirjoittanut Amok   blogissa Amokin aakkoset
Julkaistu 29.11.2016, klo 12:48

Osaamisen kehittyminen on osa prosessia, joka lähtee uusien kysymysten asettelusta. Osaaja organisoituu jatkuvasti uusilla tavoilla, jotta toiminta tuottaisi positiivisia tuloksia. Osaaminen ei synny vastausten, vaan kysymysten kautta. Osaava opettaja on kuin kalastaja. Osaava kalastaja valitsee vieheensä haluamansa saaliin mukaan, ei omien mieltymyksiensä mukaan. Näin toimii myös osaava opettaja.   

Toiminnan tulos (oikeanlaisen kalan saaminen) on avain järjestelmän rakenteen ja toiminnan ymmärtämiseen; tietty tulos on nimittäin mahdollinen vain, jos järjestelmä on rakentunut tulosta vastaavalla tavalla (pyydys pitää tehdä oikein). Toiminnan tulos voi olla yhden toimintajärjestelmän toteuttama, mutta useimmiten kysymys on valtavien toimintajärjestelmäjoukkojen koordinoidusta toiminnasta (tulosta ei saavuteta ilman tietoa).

Toimintajärjestelmät muovautuvat aina sen mukaan, millaisia hyödyllisiä tuloksia eliön toiminnan tulee saavuttaa (hyödyllisin tulos on haluttu kala, ei mikä tahansa kala). Tällaiseen järjestelmään kuuluvat kaikki ne osat, jotka ovat olennaisia tietyn toiminnan tuloksen saavuttamiseksi (on tunnettava kohde).  

Kalastaja haluaa saada kalaa, koska hän elää sillä. Kun hän rakentaa pyydyksen, hän rakentaa sen kalan maailmaan, ei omaan maailmaansa. Ei liene virheellistä ajatella siten, että kalan maailmassa ja ammattikasvatuksen maailmassa ovat voimassa samat lainalaisuudet. Kalastaja haluaa oikeanlaista kalaa, opettaja/ohjaaja haluaa saada positiivisia oppimistuloksia. Seuraavassa videossa keskitytään kalan maailmaan.

Teoriaa ei voi olla erillään käytännöstä, sillä kaikki toiminta perustuu teoreettisiin lähtökohtiin. Eli ennen toimintaa olemassa olevaan ajatukseen siitä, että jotakin voidaan saada jollakin tavoin aikaan. Teoria on jonkin asian järjestäytymisen tapa. Käytäntö taas tähän järjestykseen perustuvaa toimintaa. Koulutus ei siis tarkoita yksittäisten asioiden opettelua, vaan sitä, että opittavat asiat laajentavat ja kehittävät oppijan omaa käsitystä maailmasta. Tämä on mahdollista silloin kun opetus on oppijan ja opettajan yhteistyötä, jossa opiskeltavat asiat suhteutetaan jatkuvasti kummankin näkemyksiin ja maailmankuvaan.

AMOKin yliopettaja
Jarmo Salo 

Vuoden mukavin työtehtävä

osako Kirjoittanut osako   blogissa Haikuja kellarista - Oamkin opiskelijakunta OSAKOn blogi
Julkaistu 28.11.2016, klo 11:40

Parasta opiskelijakunnalla työskentelemisessä on se, että aina toisinaan pääsee tekemään jotain sellaista, joka ihan oikeasti ilahduttaa ihmisiä. Jotain sellaista, jonka tietää osallistujien muistavan vielä vuosienkin päästä. Juuri tällaisena on jäänyt mieleen kolmen vuoden takainen joulukuu, kun OSAKOn ja Oamkin kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu ystäväperhetoiminta pyöräytettiin käyntiin ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla huolehdin, hakeeko mukaan yhtään perhettä. Vaikka tiesin vastaavaa toimintaa järjestettävän onnistuneesti monessa muussa korkeakoulussa, jännitin meidän onnistumistamme. Jälkeenpäin turha pessimismi harmitti, sillä mukaan lähti joukko ihania perheitä, jotka ottivat ystäväopiskelijansa lämpimästi vastaan. Opiskelijat taisivat jännittää perheitä enemmän. Yhteisen aloitustapaamisen lopuksi viimeisetkin jännityksestä kireät hartiat näyttivät kuitenkin rentoutuneen.

Ystäväperheet ja perheille valitut opiskelijat ovat muun muassa kokanneet ja leiponeet yhdessä, retkeilleet, katsoneet elokuvia ja juhlineet synttäreitä. On kuulemma mietitty porukalla, miten jokin asia sanotaan englanniksi ja todettu, ettei kellään ole aavistustakaan. On keskusteltu kulttuurieroista ja yhtäläisyyksistä, opittu ja opetettu.

”Parasta oli oppia tuntemaan eri kulttuuria ja ulkomailta opiskelemaan tulevan maailmaa. Oli kiva lähteä yhdessä retkeilemään ja antaa opiskelijalle mahdollisuus tutustua meidän elämäämme. Parasta oli, kun näki miten opiskelija tykkäsi seurata lasten touhuja ja olla osa "normaalia" suomalaista perhettä”, kertoi yksi perheistä loppupalautteessaan.

Tänä syksynä ystäväperheitä etsitään kolmatta kertaa. Mukaan toivotaan kaikenlaisia Oulussa ja Oulun lähialueella asuvia perheitä; pariskunnat, sinkut, lapselliset, lapsettomat, yksinhuoltajat ja eläkeläiset voivat kaikki ryhtyä ystäväperheeksi. Koska toiminnan tarkoitus on tarjota kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille mahdollisuus tutustua oululaiseen elämään ja suomalaiseen kulttuuriin opiskeluympyröiden ulkopuolella, mukaan toivotaan ensisijaisesti perheitä, jotka eivät vietä opiskelijaelämää, vaikka perheessä opiskelija olisikin. Tärkeintä on kuitenkin avoin ja positiivinen asenne ja se, että on aina silloin tällöin valmis lahjoittamaan hetken aikaa uudelle ystävälle. Itselläni monet jutut tyssäävät yleensä juuri tähän. ”Eihän mulla mitenkään ole aikaa, kun nykyiselläänkin on niin kiire.” Totuus kuitenkin on, että esimerkiksi tänä syksynä olen katsonut telkkarista todella monta kertaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Se siitä kehittävästä ajankäytöstä. Kuulostaako kenestäkään yhtään tutulta?

Tilanne on alusta asti ollut se, että perheitä on hakenut mukaan hieman opiskelijoita vähemmän. Jos oman perheesi piiriin mahtuisi uusi ystävä arkea piristämään, suosittelen lämpimästi uskaltamaan ja osallistumaan. Toiminnasta kannattaa mainita myös kavereille! Ehkäpä omasta tuttavapiiristä tulee mieleen perhe, jota toiminta voisi kiinnostaa? Osoitteesta oamk.fi/ystavaperhe löytyy paitsi hakulomake, myös lisätietoa toiminnasta. Haku päättyy 11.12.

Uusi ystävä
Parempaa joululahjaa
ei voi toivoa

Tanja Vallo
OSAKOn kulttuurisihteeri, joka koordinoi ystäväperhetoimintaa

Kovilla kierroksilla

liike Kirjoittanut Liikkeessä   blogissa Liikkeessä
Julkaistu 28.11.2016, klo 08:00

Jokainen meistä käy välillä kovilla kierroksilla. Hyvä stressi pistää käsillä olevaa hommaa eteenpäin ja pukkaa vaikka projektia tai opinnäytetyötä valmiiksi, huono stressi puolestaan kuormittaa ja hiivuttaa energiavarastot loppuun. Hyvä stressi on siis hyväksi, huono puolestaan ei. Huono kuluttaa ja siitä pitäisi oppia hankkiutumaan rakentavilla tavoilla eroon – muuten se vie voimat ja elämänilon. 

Huono ja kuluttava stressi, se tavallinen jokamiehelle ja -naiselle tuttu ”stressaantuminen”, on monen opiskelijankin tuttava. Kun opiskelu on aivotyötä, se kuormittaa nimenomaan aivoja. Tuo kuormitus voi jäädä päälle, jos kuormitus ei välillä kevene eikä opiskelusta jää riittävästi aikaa ja henkistä tilaa palautua.  

Joskus stressi johtuu haasteiden laadusta, joskus työkuorman määrästä. Joskus luettavia tenttikirjoja on yksinkertaisesti käytettävissä olevaan aikaan nähden liikaa, toisinaan kaikki on vain niin uutta ja vaatii koko ajan venymään osaamisensa ja oppimiskykynsä äärirajoille, että opiskelu tai työ taikka pahimmillaan molemmat muuttuvat raskaiksi.  

Usein tuossa vaiheessa tulee tarve keventää rasituksen kuormaa. Palautuminen on keventämistä, sillä sen aikana pääsemme eroon stressitekijöistä ja palaudumme kuormitusta edeltäneeseen tilaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tarvitsemme siis palautuaksemme henkistä tilaa, jossa kuormittavia stressitekijöitä ei ole.  

Neuvoja tähän palautumiseen ja stressinhallintaan kyllä riittää. Tiedon puutteesta ei siis varmaankaan ole kyse, kun niin internetin ihmeellisistä syövereistä voi googlaamalla löytää alle sekunnissa noin 48 000 tulosta termillä ’stressinhallinta’.  Lisää hyviä neuvoja tarjoaa jokainen lukijoitaan arvostava lehti aina sanomalehdistä naistenlehtiin ja kirjoja ja oppaitakin aiheesta on hyllykaupalla. Kysymys ei siis niinkään ole tiedon puutteesta, vaan pikemmin sen paljoudesta ja siitä, että meidän pitäisi löytää tuota mielekästä muuta ajateltavaa, rentouttavaa ja palauttavaa arkityön rinnalle. 

Hallitsemalla vapaa-aikaamme hallitsemme myös stressiä. Kun teemme vapaa-ajallamme – vaikka sitten sillä vähäiselläkin – itsellemme tärkeitä ja mielekkäitä asioita, vähennämme stressiä ja lisäämme arkiseen aherrukseen tarvittavia voimavaroja. 

On siis tärkeä välillä irrottautua opiskelusta ja työstä. Rentoutuminen, henkinen irtipäästäminen opiskelusta ja työstä sekä aivan uusien taitojen oppiminen irrottavat arkihaasteista. Ennen muuta saamme siis ajatuksemme suuntautumaan uudelleen ja kiinnittymään toisiin, mielekkäisiin ja jopa kehittäviin asioihin. Stressi helpottaa, kun ajatukset ovat välillä muualla – ja aivan luvan kanssa.  

Nyt on helppo tutustua uuteen ja antoisaan. Torstaina 1.12. kello 9-15 järjestetään Teuvo Pakkalan kadun kampuksen hyvinvointipäivä, joka kokoaa monenlaisia oululaisia toimijoita näppärästi tutustuttavaksi oman kampuksen alueelle. Mielekästä ja stressiäkin purkavia haasteita, iloa ja seuraa voit löytää itsellesi urheiluseurojen ja liikuntapalveluiden tarjonnasta tai sitten kokonaan toisenlaisia virikkeitä, kun päivässä esittäytyvät Oulu-opisto tarjontoineen ja vapaaehtoistyön järjestöt ja monenlaiset muut yhteisöt opiskelijajärjestöistä alkaen. Rentoutumisen, terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin teemoista on mahdollista kysyä ja niiden haasteita jakaa päivän aikana useista näkökulmista. Kattaukseen kuuluu myös mahdollisuuksia päästä kokeilemaan uusia asioita, jotka saattaisivat olla juuri sinun juttusi.   

Lähde siis liikkeelle ja päivän teeman hengessä TUU MUKKAAN! Nyt puhutaan sinusta ja sinun hyvinvoinnistasi.


Katariina Pitkänen, oppilaitospastori

 

Katso päivän tarkempi ohjelma Oivasta

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 327 Seuraava »