Kuluttaminen on arkista ja kokoaikaista. Emme eläisi, ellemme kuluttaisi. Toisaalta elämän ylläpitämisen kannalta juuri kuluttaminen on noussut ratkaisevaksi kysymykseksi: ymmärrys raaka-aineiden rajallisuudesta ja niiden uuskäytön vaatimuksista, sekä toisaalta ilmastonmuutos ja kiristyvät energiamääräykset kohottavat kuluttamisen ympäristökysymykset kestävän kehityksen ytimeen. Hyvinvoinnin, niin luonnon kuin ihmisenkin, säilymisen avainkysymys on, saadaanko globaalisti ajoissa edistettyä kestävien tuotanto- ja kulutustapojen käyttöönottoa. Tällä hetkellä ihmiskunta käyttää luonnonvaroja yli luonnon kestokyvyn. Muutos on välttämätön – ja mahdollinen.

Kotitalouksien ympäristökuormitus muodostuu pääasiallisesti kolmesta perustarpeesta: asumisesta, liikkumisesta ja elintarvikkeista. Kuormitus kasautuu globaalilla tasolla teollisuusmaihin, joissa asuvien ihmisten kulutus nielee yli 80 % maapallon luonnonvaroista. Siksi suurin paine kulutustapojen muutoksiin on juuri teollisuusmaissa, vaikka samaan aikaan on pidettävä huoli siitä, ettei nousevilla talousalueilla ajauduta samanlaisiin kestämättömiin tuotantotapoihin kuin mitä meillä pari vuosikymmentä sitten.

On myös muistettava, että kaikkien köyhimpien maiden ja kaikkein köyhimpien ihmisten rasitus ympäristölle voi olla yllättävän suuri. Köyhiä ihmisiä ei pidä tästä syyllistää, vaan energiatehottomuuden takana on köyhyys. Vaikka käytetyt energiamäärät ovatkin pieniä, energia tuotetaan heikkolaatuisilla polttoaineilla ja suurella hävikillä. Ruuan valmistus avotulella kuluttaa energiaa. Köyhimmillä ihmisillä ei myöskään ole varaa investointeihin, joilla torjutaan maatalousmaan kulumista ja eroosiota. Niukka maatalousmaa ja tehoton tuotanto eivät anna varaa suojavyöhykkeille ja puiden istuttamiselle, eikä ravinteita säästävälle kiertoviljelylle. Köyhyyden vähentäminen on siksi ympäristötyötä.

Vauraassa teollisuusmaassa asuva ihminen tuntee usein toivottomuutta tilanteen edessä. Se on myrkkyä maailmanparantamiselle, sillä vain toivo käynnistää muutoksen ja saa ihmiset toimimaan. Tekojen ei välttämättä pidä tarkoittaa nykyisen elämäntapamme täydellistä hylkäämistä. Itse asiassa arjen pienillä valinnoilla voimme saada aikaan isoja muutoksia. Minusta on hurmaavaa, että uudet puhelimet muistuttavat lataamisen jälkeen poistamaan laturin pistorasiasta energiankulutuksen säästämiseksi. Uudet älykkäät kodinkoneet ohjaavat huomaamattomasti energiansäästöön.

Arjen kestäviin ratkaisuihin kuuluu esimerkiksi se, että kävelee tai pyöräilee lyhyet matkat – itselleni tämä on kaiken lisäksi mainiota hyötyliikuntaa. Voin myös paljastaa, etten esimerkiksi työpaikallani eduskunnassa käytä juuri koskaan hissiä. Neljänteen kerrokseen nouseminen saa sitä paitsi kivan punan poskille. Hyvä vinkki keittiöjätteen vähentämiseksi on keittää perunat kuorineen. Biojäteastia täyttyy huomattavasti hitaammin, ja kuinka ollakaan: myös perunan kuoriminen käy kätevämmin keitettynä.

Tytti Tuppurainen, kansanedustaja (sdp)

Haaste seuraavaksi blogistiksi: vaatesuunnittelija Katja Iljana

Viimeiset viisi viikkoa on ollut kyllä yhtä haipakkaa. Tuntuu kuin vasta eilen olisin ollut Kemin miellyttävissä ilmapiireissä viettämässä POSIO-päiviä. Vapun,vuosijuhlien ja Amazing Oulun vaatiman rankan puristuksen jälkeen on hyvä hölläillä ja valmistella ensi syksyn tapahtumia. Eikä missään nimessä pidä unohtaa sidosryhmiemme järjestämiä uusia tapahtumia, joihin tulemme tulevaisuudessa osallistumaan.

Vuosijuhlat olivat ensimmäiset laatuaan. Valitettavasti osa ihmisistä, jotka ansiomerkin olisivat ansainneet, eivät meidän muistiimme mahtuneet. Näin 15 vuoden ikäisenä alkaa OSAKO saada omia perinteitä ja vakiinnuttaa toimintamallejaan. Vuosijuhlan lahjoista en olisi uskonut syntyvän draamaa toimistollemme, mutta olin väärässä. Toivoisinkin, että ensi kerralla muistetaan lahjalistaan kielto kaikesta söpöstä.

Viimeinkin saimme kaikki vapun tapahtuman järjestäjät Oamkin alta samaan pöytään istumaan. Siitä haluan antaa suuret kiitokset teille kaikille ja oli mukavaa nähdä haalarikansaa jokaisena päivänä. Tänä vuonna rastisuunnistuksessa oli 104 joukkuetta, mikä on uusi ennätys. Eikä meininkiä puuttunut kesäteatterin jatkoilta, vaikka herra Nygårdin sanoin oli vähän mä-mä-mä-mä-märkää.

Harri Leinonen

Tapahtumavastaava
Ja haiku:

kostea juhla
pohjalla mutakakku
vappu puistossa

Kevään laatukoulutuksessa käsiteltiin ulkoisen auditoinnin palautetta. Puheenjohtaja Riitta Pyykkö Korkeakoulujen arviointineuvostosta kertoi ensimmäisen auditointikierroksen vaikutuksista. Korkeakoulujen tavoitteellisuus on lisääntynyt ja laatukulttuuri kehittynyt, hän arvioi. Laatutyö on tarkoituksenmukaistunut; kun aluksi tehtiin liikaa ja monimutkaisesti, nyt osataan jo keventää ja yksinkertaistaa järjestelmiä.

Oamkia auditoineen ryhmän puheenjohtaja Marjo Nykänen kävi läpi auditoinnin tuloksia ja vastaili osallistujien kysymyksiin. Hän kertoi auditointiryhmän olleen varsin yksimielinen raportissa esitettyjen havaintojen osalta. Oamkin vahvuuksiksi hän nosti intrat, jotka ovat laajuudestaan huolimatta hyvä pohja järjestelmän kehittämiselle. Kateeksi käy, hän kommentoi verratessaan niitä oman korkeakoulunsa Mamkin järjestelmiin. Myös Oamkin koulutusohjelmatiimien toimintamalli sai kiitosta.

Lopuksi Oamkin kehittämistä pohdittiin vararehtori Risto Kimarin luotsaamassa paneelikeskustelussa. Rehtori Jouko Paaso kertoi kehittämisen vireen jatkuvan myös yhtiöittämisen myötä. Yksikönjohtaja Riitta Tötterström avasi, millä tavalla henkilökuntaa ja opiskelijoita on sitoutettu laatutyöhön Kulttuurialan yksikössä. Lehtori Timo Heikkinen ideoi Heimon käyttöliittymää uusiksi ja informaatikko Sanna Savolainen kertoi kirjaston vakiintuneista palautekäytännöistä.  Hallituksen puheenjohtaja Markus Mäkitalo OSAKOsta valaisi, millaisten prosessien kautta opiskelijakunta perehdyttää uudet toimijansa.

Lopuksi todettiin, että auditoinnin perusteella tehtävistä toimenpiteistä päätetään Oamkin laadunvarmistus -työryhmän kokouksessa ensi viikolla. Osittain kehittämiskohteita on  tosin jo linjattu yksiköiden johdonkatselmuksissa huhtikuussa. 

Laatukoulutuksesta voi antaa palautetta Heimon ja Oivan kautta. Seuraava laatukoulutus järjestetään lokakuussa 2012 - ehdota kiinnostavaa aihetta koulutukselle!

Marianne Isola,
Laatukoordinaattori

Viime viikosta ei jäänyt muuta mieleen kuin häviöt jääkiekossa Kanadasta ja Yhdysvalloista. Menimme katsomaan kaupungille yhteen pubiin Suomi-Kanada peliä isolla porukalla. Baarin omistaja pisti pelin näkymään isolta scereeniltä. Meitä oli noin 20 suomalaista, 10 tyyppiä eri kansalaisuuksista ja 3 Kanadalaista katsomassa peliä. Tunnelma oli hyvä ensimmäisen erän jälkeen, mutta 3-3 tilanne kolmannessa erässä pisti baarin hiljaiseksi.

Onneksi Groningenin keskustassa on tällä hetkellä tivoli, joka saa tunnetusti miehen kuin miehen hymyilemään. Pelin jälkeen oli mukava käydä muutamassa laitteessa. Tivoli on toiminnassa puolitoista viikkoa, yleensä keskustassa on muutamana päivänä viikossa tori josta voi ostaa tuoretta ruokaa ja hollantilaista herkkua, stroopwafeleita. Nyt torilla ei ole muuta kuin tivolilaitteita.

Seuraavana odotettiin Suomi-Yhdysvallat peliä. Tällä kertaa katsoin pelin opiskelija-asuntolassa, koska peli oli sunnuntaina eikä ketään erityisesti kiinnostanut lähteä katsomaan peliä kaupungille. Jääkiekon maailmanmestaruuskisat ei ole kovin suuri juttu Yhdysvalloissa, koska kukaan yhdysvaltalainen ei edes tiennyt että Suomi ja USA pelasivat. Perjantaista sunnuntaihin on Erasmus Sound Festival Belgiassa. Odotettavissa on 2 päivää bändejä esiintymässä aamusta iltaan.

Noita edellisiä blogipostauksia lukiessa (ja Danielin kommentin jälkeen) oli ihan hyvä, että tulin takaisin kotiin. Suomen kieli on näemmä ruostunut ihan tyystin.

Viimeinen viikko Alaskassa meni final testien merkeissä. Maanantai alkoi nettisivujen suunnittelulla ja yllätyksenä tulleella esseekokeella. Pienessä paniikissa mieleen muistui melkein kaikki online-julkaisun kurssilla opitut asiat. Onneksi koe tehtiin tietokoneluokassa, eikä opettaja valvonut. Selailin koetta tehdessä foorumeita ja erilaisia ohjeita, joista sain apuja nettisivujen tekoon.

Tiistaina päästiin editoimaan radiomainosta ja vastaamaan kahdeksaankymmeneen mahtavaan nippelitietoa vaatineeseen kysymykseen radiokurssin loppukokeessa. Ja tiistain kruunasi TV-reportaasikurssin viimeinen, kahdeksas puhe ja oman viimeisen TV-reportaasin esittely luokalle. Tähän sisältyi myös tunteita. Koska kyseessä oli viimeinen tuntini ikinä Alaskassa, kiitin kaikkia suomeksi ja lopulta englanniksi. Kurssikaverini liikuttuivat ja lempiprofessorini lauloi minulle laulun. Saksaksi ja ruotsiksi. Lopulta koko luokka alkoi nauraa ja ilmapiiri oli pelkästään positiivinen.

Siinä olikin se viikko koulun osalta. Nyt, kun katson tuloksia, niin olen pelkkää hymyä! Sain jokaisesta kurssista arvosanan A, joka on siis korkein arvosana, minkä jenkkien mittapuulla voi saada! Älkää lukijat siis yhtään vähätelkö, kyllä minä jotain oikeita hommiakin siellä Alaskassa tein!

Keskiviikkona alkoikin torstain syntymäpäivien suunnittelu. Lähettiin ostamaan vodkaa, olutta ja grillattavaa. Ja tietenkin Fisherman's friendeja. Joista Suvin kanssa tehtiin Fisu-shotteja. Käytiin parilla pubissa ja törmäsin tuttuuni Annieen, jonka bändin olen nähnyt Pubissa esiintyvän monta kertaa. Kysäisin puolivitsillä haluaisivatko he bändin kanssa esiintyä synttärijuhlissani. Vastaus oli myöntävä! Tiesin bileiden olevan jotain eeppistä, mutta oma bändi!

Torstaina olikin sitten aika juhlia. Harrison oli raivannut kämppänsä (joka siis sijaitsi keskellä metsää) pihan ja raahannut Tannerin kanssa nuotion ympärille kymmenittäin jakkaroita kaikille tarvitseville. Lähdimme valmistelemaan bileitä hyvissä ajoin. Ja totta kai boolikin piti valmistaa hyvissä ajoin.

Boozabalooza alkoi kuudelta. Tavoitteena oli saada aikaan jenkkityyliset kotibileet ja niissä onnistuttiin. Parinkymmenen tärkeän ja loistavan ihmisen voimin biletimme pihalla lopulta aamukuuteen. Fisu teki kauppansa ja kaikki lupasivat tehdä tätä jumalten nektaria myös tulevaisuudessa. Bändi soitti pitkän rupeaman ja ihmiset nauttivat akustisesta livemusiikista. Pidimme puheita, muistelimme vanhoja. Iltaan sisältyi paljon vahvoja tunteita, eikä kukaan halunnut lähteä jatkamaan baariin. Osa joutui lähtemään kotiin aiemmin (kuten eräs ruotsalainen, joka joi liikaa... Suomi-Ruotsi 1-0).

Kymmenhenkinen porukka yöpyi Harrisonin kotona ja perjantai menikin rentoutuessa ja naureskellessa edelliselle illalle. Päivällä söimme ehkä elämäni parasta falafelia ja illalla kokoonnuimme viimeiselle illalliselle Fairbanksin parhaimpaan Thai-ravintolaan. Aika oli koittanut ja kaikkien oli lähdettävä suuntaan jos toiseen. Lukukausi päättyi ja suurin osa ihmisistä häipyi Fairbanksista viikonlopun aikana.

Kuten minä. Lauantaina oli dormin loppusiivouksen aika. Mitään sakkoja ei tullut, pelkkiä kehuja siisteydestä. Siitä huoneesta, jota ei oltu siivottu neljään kuukauteen! Unohdin noutaa vuokratakuun vaihtaritoimistosta ajoissa, joten saan ne 300 euroa vasta jossain vaiheessa Suomeen postitettuna. Lopulta oli lähdön hetki. Soitin kaikki tärkeimmät ihmiset Wickershamin aulaan, nauroimme ja itkimme ja lähdin kohti lentokenttää Tannerin, Harrisonin, Donovanin, Suvin ja Kirkin saattelemana.

Lento Fairbanksista Seattleen meni kivuttomasti. Olin etukäteen varannut hotellihuoneen Seattlesta, jotta nukkuisin hyvät yöunet ennen lentorupeamaa. Pah, muistelin vain kaikkea kokemaani ja katselin vanhoja kuvia reissulta. Äitienpäivä-aamun kiersin Seattlea 25 lämpöasteen voimalla. Lähdin lennolle Seattlesta Amsterdamiin, Helsinkiin ja lopulta Ouluun. Jotenkin viisaana osasin nukkua oikein. Vaikka lennot kestivät vaihtoineen noin 20 tuntia, en potenut suurta väsymystä maanantai-iltana Oulussa.

Oulussa minua vastassa olivat rakkaat vanhempani ja lopulta vanha kunnon asuntoni oli täynnä hyviä ystäviäni. Ihmiset hokivat samaa: "Aivan kuin et ikinä olisi edes ollut poissa!"

Aivan, mutta nyt vain ihmettelen tätä suomen kielen paljoutta. Onneksi ruisleipä on aivan yhtä hyvää kuin aina ennenkin.

(Käytin postauksessa kovaa sensuuria kuvien suhteen. Syystä.)