print
Don Giovanni Savonlinnan oopperajuhlilla

« Edellinen 1 2

‚ÄĚTeeskennelk√§√§, taivaan t√§hden!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 26.6.2011, klo 16:51

Ollessaan n√§liss√§√§n ja kylmiss√§√§n Pyh√§n Olavin kunniaksi nimetyss√§ kivirykelm√§ss√§ tiet√§√§ hieman selvemmin, mit√§ n√§lk√§taiteilija termin√§ tarkoittaa. K√§rsiv√§ taiteilijuus perinteisine keuhkosairauksineen ‚Äď tuberkuloosi toimii aina ‚Äď ei tunnu en√§√§ niin mahdottomalta. My√∂s muita oireita esiintyy. Mozartin musiikki on alkanut jo soida p√§√§ss√§ sekavana luuppina. Illalla s√§ngyss√§ silm√§t eiv√§t mene kiinni, kun joku kohtaus py√∂rii silmien edess√§. Voisi kuvitella, ett√§ y√∂n j√§lkeen on rauhallista ja aivot lev√§nneet, mutta ei. Aamulla kappale on vain vaihtunut toiseen. Saattaapa oopperakin muuttua lennostakin, kuuntelen v√§lill√§ Taikahuiluakin. Olen mennytt√§.

Keskustelin musiikkivirrasta ja sen taipumuksista erään säveltäjä-pianistin kanssa. Hän tiesi kokemuksesta, että puolenkymmenen teoksen soidessa päällekkäisesti on turha enää saada säveliä hallintaan. Yhtäaikaiset projektit ovat pahimpia. Hänen työnsä Don Giovannissa suistaisi herkemmän jakomieliseksi: on seurattava partituuria, kuunneltava musiikkia, solisteja, orkesteria, kapellimestaria ja oltava viisi minuuttia etuajassa kaikessa. Jos putoaa, teeskentely ei onnistu.

‚ÄĚLev√§tk√§√§ v√§h√§n, suloiset tyt√∂t.‚ÄĚ

Teeskentely ei todellakaan auta, jos myöhästyy sisääntulossaan. Kiipeämme jyrkkiä tikapuita ja juoksemme linnan katolla mustien harsomekkojen repeytymistä varoen. Tuuli tarttuu helmaan ja nostaa sen korkeuksiin. Peruukin kiharat tunkevat kasvoille. Katson paljaita varpaitani ja edessäni tummana aaltoilevaa Saimaata. Ukkonen jyrisee ja pilvet tummuvat uhkaavasti, kun odotamme oikeaa hetkeä avata teltan lieve katon kupeessa. Jännittynyt kiire vaihtuu vapautuneeksi nauruksi, kun tajuamme olevamme aivan liian aikaisessa.

Odotellessamme värisemme kesäyön viileästä tuulesta. Valomies välttää katsomasta paljastavia asujamme. Tiedän, että sisäänmenojen ennenaikaisuus harjoituksissa vaihtuu myöhemmin esitysten rennon veltoksi suhtautumiseksi, joka yleensä kostautuu. Jossain vaiheessa joku myöhästyy. Vaikka valmistautumiskuulutusten ja merkkivalojen pitäisi estää unohdukset, luotan mieluummin kuulokuvaani. Kun herra O ja neiti A puhkeavat resitatiiviinsa, meillä on kiire.

‚ÄĚMaalaistyt√∂t vieh√§tt√§v√§t minua aivan liikaa; tahdon hauskuuttaa heit√§ y√∂h√∂n asti.‚ÄĚ

Tällä viikolla harjoitusten hauskuus venyi todella yöhön asti. Ensimmäisen näytöksen läpimeno oli ensimmäinen kapellimestarin kanssa, mikä tarkoitti sitä, että erinäisiä kohtia otettiin uudelleen. Kaikensorttista odottelua harrastettiin. Mutta maisema linnan katolta vaille yksitoista oli kaiken sen arvoinen. Auringonlasku värjäsi salamoita sisältäneet pilvet purppuraisiksi. Ja jalkojeni juuressa soi lapsineron suoltama nuottivirta. Klassismin musiikin ennustettavuus vaihtui tuttuudeksi, eivätkä aistini vaatineet enää mitään muuta.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚJo otti tulta!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 20.6.2011, klo 09:20

Kerrottakoon heti alkuun, että odottavalle Olavinlinna on kylmä ja kostea paikka. Sitä se on ollut yli viidensadan vuoden ajan, vuodesta 1475. Ajatella, että siellä on joskus enemmän tai vähemmän asuttu. Seiniä ovat peittäneet röijyt ja takoissa palanut kuuma tuli. Neidot ovat käyskennelleet paksuissa hameissaan ja miehet kalistelleet vyötäröllä roikkuvia miekkojaan. Iltaisin on päälle puettu turkki ja juotu kuumaa viiniä. Linnan paksut seinät ovat lämmenneet vasta heinäkuulla, jos silloinkaan. Sitten on saatu nauttia varaavan takan ominaisuuksia. Sisäpihojen lävitse kulkiessa on sadekelillä kastunut. Veto on käynyt nurkista. Saniteettitiloina on toiminut kaksi tornien kyljistä ulkonevaa huussikoppia. Reiästä on voinut ihailla myös maisemia.

Ritari Erik Tottin käskystä rakennettu Savon puolustuslinnoitus jököttää keskellä vuolasta virtaa, eikä sinne pääse kuin hieman epävarmasti liikehtivää ponttonisiltaa pitkin. Kyseistä siltaa joudutaan avaamaan veneliikennettä varten, joten linnaan saattaa jäädä myös eristyksiin. Kauniilla säällä silloilla ja saaressa parveilee turisteja. Suomen nuorin linna kerää katsojia kaukaa. Sateesta ja koleasta kelistä huolimatta märillä linnanpihojen kivillä liukasteli tänään japanilaisia. Harjoitusten alku oli edessä. Ja villahousut jäivät kotiin.

‚ÄĚTytt√∂ mokoma nauttii t√§st√§.‚ÄĚ

Olavinlinna työpaikkana ei ole siitä turvallisemmasta päästä. Yleisössä istuvalla ei ole mitään aavistusta siitä, mitä pienten aukkojen, verhojen ja ovien takana on. Labyrintti. Keskiaikainen arkkitehtuuri ei suosi suoria linjoja ja selkeitä reittejä, vaan käytävät kiertyvät kulman taa, jossa odottavat kapeat ja epätasaiset portaat. Lähtiessä pisteestä A päätyy pisteeseen A. Myös esiintymisalue koostuu osittain keskiaikaisista osasista. Ensimmäisen päivän jälkeen olen valmis lähettämään aikakoneella rakentajamiehille vatupassin ja mittanauhan. Yritys astella katonrajasta portaita alas kääntämättä katsetta kertaakaan epäonnistuu. Onneksi vauhti on eteerinen, joten jalkapohjien tuntosarvet voi lähettää tunnustelemaan alustaa. Pakaroille riittää työtä, ja horjua ei saa. Lavalla on seisottava hiljaa häiriintymättä mistään.

‚ÄĚOlen sulaa rakkautta.‚ÄĚ

Toimenkuva muuttuu ensimm√§isen n√§yt√∂ksen j√§lkeen. En√§√§ ei tarvitse seist√§ paikoillaan. Min√§ makaan. Ohjaaja kysyy ranskaksi, olenko klaustrofobinen. En, min√§ vastaan. Puvustaja heitt√§√§ liinan p√§√§ni yli. N√§en kuumentavan n√§ytt√§m√∂valon ja kuulen n√§ytt√§v√§ni aivan ruumiilta. Reilut puoli tuntia hiljaa liinan alla p√∂yd√§ll√§ tuntuu helpolta ajatukselta. Sitten tosiasiat hiipiv√§t mieleen. Olla nyt keskell√§ lavaa korokkeella kaiken kansan edess√§ solistien laulaessa ymp√§rill√§ ‚Äď vartalomaalissa. Pelkk√§ patsastelu ei lopulta riit√§, vaan on oltava ehta naisateria sankarillemme, sill√§ my√∂hemmin p√∂yt√§liina vedet√§√§n pois. Tajuan, ett√§ ensimm√§ist√§ kertaa el√§m√§ss√§ni minulle rakennetaan p√∂yt√§ mittojen mukaan. Lavastaja ja n√§ytt√§m√∂mestari keskustelevat p√∂yd√§n pituudesta ja korkeudesta maatessani. Miten t√§st√§ selvit√§√§n?

Päivän päätteeksi on sovitus. Mustat harsomekot tuntuvat kuumassa pukuteltassa ilmavilta. Se on harhaa. Tänään lavalla tarvittiin kolmet housut, neljä paitaa, joista kaksi villaista, huivi ja sormikkaat. Summa summarum: näytäntöpäivinä linnan on paras olla lämmennyt. Muussa tapauksessa naisavustajat eivät kärsi ainoastaan jätetyksi tulemisesta.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚH√§nen varsinainen intohimonsa on kuitenkin kokematon nuori tytt√∂.‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 14.6.2011, klo 12:24

Miehet. Voisiko hedelmällisempää aihetta ollakaan? Miesten toiminnasta naisten suhteen on riittänyt pureskeltavaa jo monen sadan vuoden ajan, eikä ehtyminen vaikuta ajankohtaiselta. Miehen luontoon kuuluu kaataa naisia, levittää siementään mahdollisimman laajalle, johan sen sanoo perusbiologiakin. Naiset taas tahtovat rakentaa pienen ja sievän pesän, jossa hoitaa poikasiaan. Jos mies erehtyy pesästään, ei tarina voi päättyä onnellisesti.

‚ÄĚSaa n√§hd√§ miten k√§y!‚ÄĚ

On siis mies, nuori ja komea, vähän paremmasta perheestä. Elämän ilojen nautiskelija, hetkessä eläjä. Sattumalta myös kova kaatamaan naisia. Röyhkeä tietenkin, hyvin röyhkeä. Juuri se mies, joka tietää näyttävänsä hyvältä ja saavansa puheillaan ja olemuksellaan polvet tutisemaan. Renttu, joku voisi sanoa, näitä rakastettavia. Nainen toisensa jälkeen lankeaa hänen virilin voimansa edessä, vaikka järki ehkä sanoisi toisin. Miehen moraalinvartijanana yrittää vastentahtoisesti toimia vähän yksinkertaisempi kaveri, se ei-niin-komea huumorimies, tiedättehän.

Miesten systeemi alkaa kuitenkin pett√§√§. Herra G, sankarimme, sattuu pist√§m√§√§n er√§√§n valloituksensa is√§n kuoliaaksi. Valitettavasti turhan takia ‚Äď mit√§√§n ei herunut. Sankarimme vaimo, rouva E tajuaa tulleensa petetyksi ja pahemman kerran, miesh√§n juoksee ymp√§ri kyli√§ naisten per√§ss√§! Alkaa ajojahti. Herra G:t√§ tavoittelevat kuolleen herra C:n tyt√§r eli neiti A kihlattuineen (herra O tiet√§√§, ettei saa ennen kuin appiukon kuolema on kostettu) sek√§ l√§hes hysterian partaalla h√§ilyv√§ rouva E. Viettelyfetissinen herra G ottaa uudeksi kohteekseen neiti Z:n, joka tosin on naimassa herra M:n. My√∂s he, edellinen vastustaen suurta houkutusta, liittyv√§t mets√§stysporukkaan. Lopulta my√∂s herra G:n kaveri herra L kyll√§styy herranpelkoa tuntemattomaan kaveriinsa ja liittyy parempien puolelle. Oletteko kuulleet tarinaa Don Juanista? Sama √§ij√§.

‚ÄĚT√§m√§ on vaarallinen askel, voimme joutua vaikeuksiin.‚ÄĚ

Niinp√§ niin. Hyv√§ vastaan paha seksuaalimoraalin muodossa. Elimmep√§ 1700-luvun Espanjassa tai nykyp√§iv√§n Suomessa, aihe ja teema ovat ajattomat. Inhimillisyys ja ihmisen heikkous kiinnittiv√§t Wolfgang Amadeus Mozartin oopperassa huomiota jo omana aikanaan ‚Äď Don Giovanni (KV 527) valmistui vuonna 1787. Dramma giocosona eli leikkis√§n√§ draamana se heiluu huumorin ja tragedian v√§limaastossa. Eik√∂ ooppera muka kuvasta itse el√§m√§√§? Sekavia ihmissuhteita, outoja sattumuksia, k√§rsivi√§ naisia, kuumaa rakkauden paloa. Mit√§ muuta hyv√§lt√§ tarinalta voi toivoa? Olavinlinnan uumenissa hahmottuvan oopperan maailma tuntuu olevan aivan k√§den ulottuvilla. Harjoitukset alkakoot.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

« Edellinen 1 2

Kesäkuu 2019
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
          1 2
3 4 5 6 7 8 9
10 11 12 13 14 15 16
17 18 19 20 21 22 23
24 25 26 27 28 29 30
Kirjoittaja opiskelee klassista laulua ja näyttelee Savonlinnan oopperajuhlilla W. A. Mozartin Don Giovannissa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan blogia aina harjoitusten alusta viimeiseen esitykseen saakka.

  XML-sy√∂tteet

powered by b2evolution