print
Don Giovanni Savonlinnan oopperajuhlilla

1 2 Seuraava »

‚ÄĚAh, aikasi on lopussa!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 26.7.2011, klo 15:50

Oopperalla on elinkaarensa, kuten draamalla kaarensa. Esityksemme oli aika laskeutua muistojen joukkoon vuoteen 2014 saakka. En sano vihdoin, sill√§ kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. Irtautumiskipuja oli havaittavissa, sill√§ lopettajaisia suunniteltiin hartaasti. Realistina p√§√§tin katsoa loppua suoraan silmiin ja ehk√§ v√§h√§n jo ohitsekin. Monelle joukossamme projektin loppuminen oli kova pala, varsinkin kun ty√∂tovereihin oli ehtinyt tutustua viikkojen aikana. Ehtiih√§n siell√§ takahuoneessa vaihtaa ajatuksia useammastakin aiheesta. Ty√∂mme tuli p√§√§t√∂kseen ilman suurempia juhlallisuuksia ‚Äď oopperajuhlat jatkoivat toisten esitysten ja Unkarin valtionoopperan vierailun kanssa. Meid√§n rekvisiittamme pakattiin pusseihin ja peruukit pestiin odottamaan uusia esityksi√§.

‚ÄĚViel√§ viimeisen kerran tahdon todistaa sinulle rakkauteni.‚ÄĚ

Viimeisessä esityksessä tunnelma oli herkkä. Kaikki tiesivät viimeisen mahdollisuuden olevan edessään; nyt oli näyttävä parastaan. Viimeiset esitykset ovat aina tunteellisesti ladattuja, tosin hieman eri tavalla kuin ensi-illat. Jälkimmäisissä päällimmäinen tunne on selviytyminen. Muistanko kaikki sanat ja sisääntulot? Edelliset taas ovat näytön paikkoja tapahtuneelle kehitykselle. Roolit on sisäistetty, hahmoista on tullut omia. Tekniikka toimii nopeasti ja tarkasti, orkesteri muistaa suuret linjat ja pienet vaaran paikat. Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaiken yllä häilyy haikeus, tieto siitä, että tästäkin kokemuksesta tulee pian muisto. Elämän aikataulut on muokattava uudelleen, päästettävä arki sisään. Pari päivää siihen menisi, normaaliuden etsimiseen, pyykkipussin purkamiseen.

Kaiken keskellä sitä ei huomaa, että on sovittanut elämänsä perusraamit toimimaan esitysten ehdoilla. Se ei tarkoita, ettei linnan ulkopuolella olisi elämää, ystäviä, harrastuksia, työtä, perhettä, puolisoa. Kaikki se, mitä on lavan ulkopuolella, saa suuremman merkityksen, sillä rajat maailmojen välille piirtyvät tarkasti. On olemassa monta olevaisuutta. Esiintyvät taiteilijan on osattava metamorfoosin mahdoton taito hukkaamatta minuuttaan. Uudelleen ja uudelleen on omaksuttava uusi ympäristö, uusi yleisö, uusi rooli, uudet kumppanit. Taiteessa kaikki on väliaikaista ja alati muuttuvaa. Teoksesta tulee jokaisessa näytöksessä eri, sillä jokainen subjekti numeroidulla paikallaan vaikuttaa lopputulokseen. Viimeisen esityksen yleisö antoi palasen itsestään, kuten kaikki me verhon toisella puolella. Yksikään nuotti ei jäänyt vaille merkitystä.

‚ÄĚSellainen on pahantekij√§n loppu, ja kelvoton kuolee aina niin kuin on el√§nytkin!‚ÄĚ

Ja niin työni oli ohi. Kuuntelin kotimatkallani vielä kerran Don Giovannin finaalin. Sulkiessani silmäni näin kaiken uudelleen. On ihmeellistä, miten meidän on mahdollista muistaa ja merkitä erilaisia tekstejä. Riittävän monta kertaa kuultu musiikki vie ajassa taaksepäin. Se antaa mahdollisuuden elää uudelleen jo kauan sitten unohdettuja hetkiä. Kaikilla on oman elämänsä soundtrack tallennettuna harmaan aivomassan syövereihin. Sama järjestelmä toimii myös hajuilla, vaikka emme mitään koiria olekaan. Olen varma, että tunnistan aina valkoisen maskimaalin yllättävän raikkaan tuoksun. Pesukoneen luukku odottaa avonaisena ja valmiina huuhtoakseen sen merkin mennessään, mutta muistiini jäänyttä jälkeä ei voi poistaa valkaisuaineella. Tunne säilyy. On kumarrusten aika.

Lopuksi on muistettava erästä korvaamatonta kollegaa: kiitos tarpeistonhoitajallemme Lauralle liinan täydellisestä asettelusta.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta oivallisesti suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚMik√§ juoni t√§m√§ on? Olen ymm√§ll√§ni!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 18.7.2011, klo 17:09

Esitykset rullaavat eteenpäin. Enää ajoituksia ei tarvitse hermoilla, vaan toistojen määrä alkaa vaikuttaa rentouttavasti takahuoneessa olemiseen. Nyt vaarana on pikemminkin unohtuminen ja liiallinen luotto. Onneksi musiikkijärjestäjän kuulutukset herättävät toimimaan viimeistään viisi minuuttia ennen. Silti joskus tulee herätyksen hetki, kun yhtäkkiä tajuaa, että lavan tapahtumat ovat edenneet ihmeellisellä tavalla jo yllättävän pitkälle. Yleensä alun maskia tekee kiireellä, ja kaikki valmistuu liiankin ajoissa. Sitten joutuu ihmettelemään, mikä kohta onkaan menossa. Eihän tämä ole normaalia, vai onko? On lohduttavaa, että aivoihin piirtyy musiikillinen käyrä, josta alitajuisesti, jopa ilman aktiivista kuuntelemista, pystyy saamaan tietoa. Ihmeelliset nuo aivot.

‚ÄĚH√§n ei n√§yt√§ hullulta eik√§ puhu niinkuin hullu.‚ÄĚ

Jännittynyt odottelu on siis jo jäänyt taa. Harjoitusjakson tiiviydestä ja lyhyydestä johtuen pieniä korjaavia seikkoja tulee mieleen edelleen. Tässä kohdassa voisin olla näin, ja tässä taas olisi parempi, jos tekisin sittenkin näin. Sitä yrittää miettiä, miltä asiat näyttävät yleisöön päin ja muistella ohjaajan neuvoja ja visiota. Päälinjat on pidettävä koko ajan mielessä, mikä kohtauksessa oli tärkeää. Tarkkaa suunnitelmaa on turha laatia, sillä oma toiminta ei ole pelkästään itsestä kiinni. Lavalla on myös muita, joiden toimiin on osattava reagoida. Jos sankarimme ei ole päätynytkään tällä lyönnillä tähän kohtaan, mitä siinä tapauksessa teen? On osattava improvisoida kiikkerissä tilanteissa.

Mitä enemmän musiikin antaa viedä, sen parempaa jäljestä tulee. Vaikka Mozartia on saanut kuulla harjoituksissa, sitä tulee pyöriteltyä pään sisällä ja soittimissa myös vapaa-ajalla. Erilaisten nyanssien ja pienten erikoiskohtien kuuleminen selkeyttää huomattavasti tulkintaa. Ehkä tämä on sitä kapellimestarin työtä pienoismittakaavassa, teoksen kuulemista sekä kokonaisuutena että yksittäisinä numeroina. Jokaisella aarialla on oma luonteensa, joka olisi osattava tuoda ilmi karkaamatta kuitenkaan raameista. Musiikkia ei voi vääntää kaavaan, johon se ei sovi, johon sillä ei ole taipumuksia, vaan on mentävä mukana. Kuunneltava. Ja minähän kuuntelen, lähes vuorokauden ympäri, sillä eräänäkin yönä heräsin klo 5.48 ja päässä soi oopperamme. Harkitsen vakavasti korvatulppien käyttöönottoa.

‚ÄĚTuo nainen siis...? On j√§rjilt√§√§n.‚ÄĚ

Mozartin musiikin helppoudesta ollaan montaa mielt√§, samoin sen populaariksi mieltyvist√§ ominaisuuksista. Useinhan ajatellaan, ett√§ nimenomaan s√§velt√§j√§mme teokset soveltuvat ensimm√§isiksi lajinsa edustajiksi niiden l√§hestytt√§v√§n luonteensa vuoksi. Matka suosituksi teokseksi vaatii enemm√§n kuin mit√§ musiikki tai tarina erikseen voivat antaa. T√§ss√§ ajassa Mozart saattaa vaikuttaa ‚ÄĚhelpolta‚ÄĚ ‚Äď sit√§ kun ei pidet√§ varsinaisesti kovin raskaana kuunneltavana. Monet eiv√§t pid√§ klassismin n√§enn√§isen sujuvasta luonteesta. Sanon n√§enn√§isen siksi, ett√§ helppoa se tuskin koskaan on. Jokainen musiikkityyli, s√§velt√§j√§ ja teos vaativat omanlaisensa, jopa personifioidun koneiston. Oikea ote on haettava, solistit etsitt√§v√§. Ei ole sattumaa, ett√§ saman √§√§nityypin laulajat eiv√§t hoida kaikkea maailman oopperaohjelmistoa. √Ą√§nenv√§ri vaikuttaa roolien valinnassa. Tietyt roolit sopivat vain tietyille √§√§nityypeille. √Ą√§nest√§ on pystytt√§v√§ kuulemaan hahmo.

Kaikenlaisten äänien soidessa on hyvä odotella viimeistä esitystä. Minä jatkan kuuntelua sekä tietoisesti että tahtomattani.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚTaivas, mik√§ outo tunne viri√§√§k√§√§n rinnassani!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 14.7.2011, klo 10:53

Esitysten py√∂riess√§ on aikaa tarkkailla Linnan ulkopuolistakin ymp√§rist√∂√§. Savonlinnan kaupunki sijoittuu t√§rke√§n vesireitin varrelle. Vihre√§n kullan kulttuuritie vie J√§rvi-Suomen syd√§meen. Kaupungista p√§√§se vesitse pohjoiseen Kuopioon ja etel√§iseen Lappeenrantaan saakka ‚Äď ja sielt√§ Suomenlahdelle asti. Satamaan parkkeeratut laivat kuljettavat turisteja ihailemaan maisemia, ja onpa laituriin kiinnittynyt muutama huvijahtikin. Siniset ledvalot paistavat y√∂n h√§m√§rtyess√§.

Kuten arvata saattaa, Savonlinna on erinomainen kesäkaupunki. Suurin osa oopperaan tulijoista on seudun ulkopuolelta, pidemmän matkan takaa. Lähiseudulta löytyy mökki jos toinenkin. Oman lisänsä tuovat ulkomaalaiset, jotka lisäävät katukuvaan kansainvälisyyttä, vaikka enemmistö heistä oopperan henkilökuntaa onkin. Eurooppalainen tunnelma valloittaa: ravintolat ovat auki myöhempään kuin on totuttu ja terassien kattokruunut valaisevat pimeneviä iltoja. Punainen kuu heijastuu vedestä, kun kävelen sorisevien pöytien ohitse. Viinilasit kilahtelevat ja naiset nauravat. Rantareitti tuntuu kulkevan ulkomailla.

‚ÄĚVihell√§ sill√§ aikaa kun min√§ sy√∂n.‚ÄĚ

Kauniit maisemat ja valloittava tunnelma saattavat erehdytt√§√§ uskomaan, ett√§ oopperan tekeminen olisi jotenkin glamor√∂√∂si√§. Ei ole. Kyseess√§ on l√§hes otsikon kaltainen (ep√§)oksymoron, josta selvi√§minen, esitys toisensa j√§lkeen, on pieni ihme. Onneksi kaupungin insfrastruktuuria ollaan parantamassa, tietenkin pelk√§st√§√§n oopperan vuoksi. Uusi ohitustie tulee siirt√§m√§√§n p√§√§kadun ruuhkat olemattomiin. Edes Oulussa en ole moisessa matelemisessa istunut! V√§enpaljous puristaa katuja erityisesti esitysten alkaessa ja loppuessa. Kauniilla s√§√§ll√§ liikahtaminen otetaan el√§m√§st√§ nautiskeluna. Suositeltavin tapa liikkua on kahden jalan avulla ‚Äď mukulakivill√§ py√∂r√§ileminen vaatii hammasvakuutuksen.

Korkeammaksi kutsutun kulttuurin piiriss√§ tapahtuu paljon vulgaariksi luokiteltavia sattumuksia. Oletettu valkoinen v√§ripurkki ei olekaan valkoista, vaan keltaista, mutta huomaat sen vasta l√§nt√§tty√§si t√∂k√∂tti√§ roimalla k√§dell√§. Maskeeraaja ei ehtinyt v√§liin. Ja joskus ne marinoidut kanankoivet eiv√§t mill√§√§n tahdo pysy√§ niille tarkoitetulla tarjottimella, vaan er√§skin kimmoisa yksil√∂ lenn√§ht√§√§ reisiesi v√§liin. Eih√§n siin√§ mit√§√§n, mutta pit√§√§h√§n jonkun se sielt√§ pois ronklata ja viel√§ yleis√∂n edess√§. Kuumuudessa voi sent√§√§n syytt√§√§ ilmojen herraa, tosin saattaapa sit√§ rintakarvahike√§ lenn√§ht√§√§ pari pisaraa muidenkin p√§√§lle. Kun vihdoin silmiss√§ siint√§√§ viilent√§v√§ suihku ja viilet√§t pelkk√§ pyyhe ymp√§rill√§si kohti takalaituria, kulman takaa eteesi avautuu kutsuvieraiden hienostunut joukko matkalla erityispaattiinsa. El√§mysten Oopperajuhlat, mais bien s√Ľr!

‚ÄĚEl√§k√∂√∂t naiset, el√§k√∂√∂n hyv√§ viini, ihmiskunnan voima ja ylpeys!‚ÄĚ

Tämän kaiken tuotantotiimi pystyi korjaamaan. Meille järjestettiin rentouttava päivä Tanhuvaaran urheiluopistolla. Tarjolla oli brunssin lisäksi kaikenlaista aktiviteettiä seinäkiipeilystä laser-ammuntaan. Sauna lämpesi ja hiekkaranta kutsui kahlaamaan. Kärsivällisimmät pystyivät rauhoittamaan hermojaan keskittymistä vaatineella minigolf-radalla. Rennosta yhdessäolosta saattoi nauttia koko perheen voimin, sillä myös työntekijöiden omaiset olivat tervetulleita. Lapset olikin selvästi otettu huomioon ohjelman suunnittelussa. Päivä huipentui stipendien jakoon, jossa juhlittiin vuoden kuorolaista, orkesterilaista ja kollegaa. Lopulta oma bussi kuljetti sakkimme takaisin keskustaan. Musiikin maailma oli taas näyttänyt uuden puolen itsestään.

Otsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚKaikki valmiiksi suurta juhlaa varten!‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 11.7.2011, klo 19:25

Ensi-illan aika koitti. J√§nnitys ei vaivannut samoin kuin kenraalissa, mik√§ tuntui omituiselta. Olo oli tyyni, sill√§ alustavasti tiesi, mit√§ kolmen ja puolen tunnin aikana tulisi tapahtumaan. Vaikka ramppikuumetta ei ollut, tunnelma oli tyystin erilainen kuin kenraaliharjoituksissa, jossa oli viel√§ paikalla toimittajia ja valokuvaajia, jotka r√§psiv√§t otoksiaan. Kenraali oli harjoitus muiden joukossa, kuten kapellimestarimme korosti. Nyt oli tosi kyseess√§. Solisteista n√§ki ja kuuli heti, ettei milli√§k√§√§n s√§√§stelty. √Ą√§net oli viritetty kauneimmilleen. Lopussa yleis√∂ palkitsi meid√§t pitkin aplodein, ja kukkien lis√§ksi jaettiin solisteille perinteiset saunavastat. Kumarruksiin tulivat mukaan my√∂s ohjaaja assistentteineen. Heid√§n ty√∂ns√§ oli tehty. Nyt oli jatkettava itsen√§isesti.

‚ÄĚMit√§ pid√§t konsertista?‚ÄĚ

Uudelle produktiolle ensi-illan merkitys on suuri. Vaikka lippujen tiedettiin menneen hyvin kaupaksi, ensi-illan jälkeen ilmestyvät arvosteluilla saattaisi olla vaikutusta viimeisten esitysten myyntiin. Sillä ei riitä, että ooppera joutuu kriitikoiden katseen alle: oikealle yleisölle ja maksaneiden asiakkaiden rahoille tulisi antaa vastine. Subjektiiviset omaiset vaihtuivat objektiivisiin tuntemattomiin. Savonlinnan oopperajuhlien kaltainen organisaatio ei selviäisi ilman lipputulojaan, vaikka saakin valtion tukea. Vaikka taiteenlajimme on romanttinen, on sen taloudellinen puoli puhdasta bisnestä. Meidän onneksemme katsomo oli täynnä, vaikka lippujen hinta varmasti monia, vaikkapa opiskelijoita, kauhistuttaakin. Tosin kaikille kesäfestivaaleille pääsystä joutuu maksamaan, Oopperajuhlat ovat vain yksi muiden joukossa.

Meidän konserttimme siis onnistui. Myöhemmin lehtien seurapiiripalstoilta sai lukea, keitä nimekkäitä vieraita katsomossa olikaan istunut. Lavalta käsin julkkisbongailua ei oikein ehtinyt tehdä, eihän yleisöön valojen takia mitään juuri nähnytkään. Arvostelut lehdissä olivat varsin positiivisia, mikä lämmitti mieltä. Omaan produktioon oli jo alkanut suhtautua kuin rakkaaseen lapseen. Solistit erityisesti altistivat itsensä kritiikille; onneksi oma roolini oli riisinjyvän kokoluokkaa. Mitään suurempia vikoja ei kenestäkään löytynyt, ja sekä näyttämöllinen että musiikillinen anti sai kehuja. Oma porukka silti tiesi, että parempaankin pystytään, kun ensi-illan jännitys poistuu. Lyhyen, mutta tehokkaan harjoitusperiodin vuoksi tulkinta kypsyy vielä itse esityskauden aikanakin.

‚ÄĚOnko my√∂h√§? Oho, ei viel√§ kahtakaan.‚ÄĚ

Ensi-iltojen jälkeen koko oopperakansamme juhlisti tapahtunutta yhteisessä karonkassa. Kuuman päivän päätteeksi kuuma ilta henkäili juhlasalin ikkunoista. Itse kukin pyyhki helmeilevää hikeä ylähuulestaan. Vihdoin oli mahdollisuus tavata muiden produktioiden väkeä sekä tutustua kollegoihin paremmalla ajalla. Omasta väestä koottu House Band soitti motown-musiikin lisäksi uudempiakin hittejä. Klassisen musiikin ammattilaiset kuuntelevat siis muutakin kuin pelkkää klassista! Tunnelma oli ihastuttavalla tavalla kansainvälinen. Siniset valot sävyttivät koristeltua salia. Joitakin työn haittapuolia havaittiin: ilman maskia ihmiset näyttivät erilaisilta eikä samassa oopperassa työskennellyttä tahtonut tunnistaa juhlatamineissa. Maskeeraajilla todella on valtava määrä taikatemppuja hihoissaan. Ilta päättyi valoisan kesäyön tunnelmiin, ja kaduilla kaikuivat korkokenkien äänet vielä pikkutunneille asti. Työn ääreen olisi palattava taas parin päivän päästä, mutta se alkoi tuntua jo kotoisalta.

Väliotsikot Lorenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

‚ÄĚEik√∂ riit√§, jos katkomme luita ja murskaamme olkap√§√§t?‚ÄĚ

m0kije00 Kirjoittanut Jenni Kinnunen   blogissa Neito vanhassa linnassa
Julkaistu 4.7.2011, klo 14:38

Kenraalista selvittiin. Se meni varsin perinteisesti: pieniä mokia riitti kaikille. Jostain syystä huomasin olevani loppuaplodien aikana hyvin hengästynyt. Jalkapöytään oli ilmestynyt verta vuotava nirhauma, vaikka säästelläkin olisi voinut. Ensi-ilta oli nimittäin vielä edessä. Lataus oli tästä huolimatta korkealla, sillä ensimmäistä kertaa linnanpiha oli täynnä yleisöä. Samalla oli mahdollisuus tunnustella oopperan kokonaisrakennetta. Hetki, jolloin kapellimestarimme nosti tikkunsa, oli taianomainen. Aurinko hyväili lämmöllään salia, josta hulmahti pukuhuonetiloihin lämmintä, jännitystä ennustavaa ilmaa. Viimeistelevä harjoitus oli alkamassa.

‚ÄĚHyvin sujuu, totisesti!‚ÄĚ

Mozartin musiikissa on jotain mystistä. Kun sain aitiopaikalta kuunnella oopperan alkusoittoa, lävitseni kävivät kylmät väreet. Helvetin portit kalahtelivat jo sankarillemme. Pelko alkoi hiipiä jäseniini, ja tarina imaisi mukaansa. Musiikki oli kuin vartalon päästä varpaisiin peittävää silkkiä. Orkesterin sointi oli täydellinen. Kun kaikki osuu kohdalleen, oopperan tuottama tuntemus on pakahduttava. Taiteenlaji aktivoi monia aisteja. Sillä on mahdollisuus näyttää tunteiden kirjon ja välittää se katsojalle, sille kokijalle, joka ottaa viestin vastaan ja lisää siihen oman kontekstinsä. Inhimillisyyttä ei ainoastaan näytellä, se koetaan.

Minun inhimillisyyteni ilmeni hienoisena tärinänä polvissa. Onneksi roolissa ei ole aikaa ajatella sitä toista ihmistä sisälläni, vaan päällimmäisenä minussa on ohjaajan muovaama hahmo. Se maailma, jossa hahmona toimin, oli toinen. Siinä maailmassa Don Giovanni vietteli ja jätti, kunnes kohtasi tekostensa seuraukset. Kaikista hahmoista on alkanut tulla yhä elävämpiä, todellisempia. Musiikki tekee meistä toisia, mikä tuntuu sekä ihmeellisen oudolta että oikealta. Ilmassa väreilevät sävelet ja hukuttavat harmoniat ovat oopperan salainen aines, sen taika.

‚ÄĚOlen luopunut h√§veli√§isyydest√§.‚ÄĚ

Opin hiljalleen ymmärtämään erään tärkeän seikan: se mikä tapahtuu näyttämöllä, on suurten taustajoukkojen ansiota. Pukijoita, tarpeistonhoitajia, tekniikkaa, lavastemiehiä, valomiehiä, sähkömiehiä, maskeeraajia, kampaajia, peruukintekijöitä, siivoojia. Ilman heitä lavalla pönöttäminen, ei siis edes se, onnistuisi. Jos linnan takahuoneissa on sokkelo, siellä on myös labyrintin verran tärkeitä ihmisiä. Osittain heidänkin työpanoksensa vuoksi lavalla ei halua epäonnistua. Ensi-illan koittaessa tiesin, että solistit tulevat antamaan kaikkensa. Kenraalissa vielä säädettiin, mutta ensi-illassa oli aika luopua viimeisestäkin häveliäisyydestä. Sen tunnelman haluaisin tallentaa iäksi.

Otsikot Loenzo da Ponten libretosta suomentanut Leena Vallisaari

1 2 Seuraava »

Huhtikuu 2017
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
          1 2
3 4 5 6 7 8 9
10 11 12 13 14 15 16
17 18 19 20 21 22 23
24 25 26 27 28 29 30
Kirjoittaja opiskelee klassista laulua ja näyttelee Savonlinnan oopperajuhlilla W. A. Mozartin Don Giovannissa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan blogia aina harjoitusten alusta viimeiseen esitykseen saakka.

  XML-sy√∂tteet

powered by b2evolution