Kyliä ja hiiliviisautta

Suoritin viimeisen harjoitteluni tammi-helmikuussa 2017 Maaseudun sivistysliitossa Pohjois-Suomen aluepiirissä. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan 5E- ja Hyvän mielen paikat –hankkeisiin. Eniten herätystä koin kylätoiminnan puolelta ja siitä, kuinka aktiivisia kyliä Suomesta löytyy! Yhtenä esimerkkinä tästä on Paltamon kuusi kylää, jotka ovat mukana Elävä ekomuseo –kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on muun muassa kerätä talteen kylien historiaa ja rakentaa opastettuja reittejä kylille. Keski-Suomesta puolestaan löytyy Onnenlaakson kyläyhdistys, joka on muun muassa kunnostanut venemajan, kosteikon ja pitäneet erilaisia tapahtumia kylällä. Eivätkä nämä teot ole jääneet huomioimatta, sillä Onnenlaakso sai vuonna 2016 Vuoden maisemateko-tunnustuksen. 

Mielestäni erityisen ilahduttava on se, että kyläläiset ovat myös yhdessä alkaneet miettimään energian kulutusta ja hiilijalanjäljen suuruutta sekä tekemään tekoja niiden pienentämiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Iitä, joka on yksi Suomen 34 HINKU-kunnasta sekä Pohjois-Iin kyläyhdistystä, joka on toiminnassaan ottanut huomioon hiilijalanjäljen pienentämisen. HINKU-sanana tarkoittaa kohti hiilineutraalia kuntaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen sitoutuneet kunnat vähentävät hiilipäästöjen 80 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. 

Harjoittelun aikana havahduin itsekin vielä enemmän miettimään sitä, mitä itse voisin tehdä ollakseni hiiliviisas. Pieninä arkipäivän ekotekoina voin mainita jätteiden kierrättämisen, turhien valojen sammuttamisen sekä lamppujen vaihtamisen led-valoihin. Ollessani helmikuun alussa Saarijärvellä Hiiliviisaat kylät –seminaarissa kuulin omavaraiseläjän mietteitä. Hänen periaatteena oli, ettei jätteitä saa syntyä vaan kaikki tulisi mahdollisimman hyvin kierrättää. Tämä ekoeläjä oli muun muassa poistattanut kodistaan jääkaapin, vesivessan, pesukoneet sekä sähkökiukaan. Ruuan hän säilytti kellarissa, minkä lisäksi hän pyrki kasvattamaan itse mahdollisimman paljon kasviksia ja vihanneksia. Vesivessan hän oli vaihtanut kuivakäymälään, jonka jätteen hän pystyi hyödyntämään. Hänellä ei ollut käytössään autoa, vaan käytti joko julkisia kulkuvälineitä tai kimppakyytiä tarvittaessa.

Kuunnellessani tämän omavaraiseläjän mietteitä pohdiskelin sitä, kuinka eri tavoin voi olla hiiliviisas. Yleisesti hyvinä ekotekoina voitaisiin pitää esimerkkinä kierrättämistä, julkisen liikenteen hyödyntämistä, energiansäästämistä sekä lähiruuan suosimista. Kaikille ei sovi samat tavat vähentää hiilipäästöjä, mutta jokainen varmasti löytää omat keinonsa olla hiiliviisas. Ja onneksi apua löytyy paljon esimerkiksi netistä. Esitänkin lopuksi ajatuksia toivottavasti herättävän kysymyksen. Millä tavoin sinä voit olla hiiliviisas? 

Aija Sarajärvi, valmistumisen kynnyksellä oleva agrologi

Pensasmustikan tuotantomahdollisuudet Pohjois-Suomessa

Pensasmustikat ovat Pohjois-Amerikasta peräisin olevia luonnonmustikkamme sukulaisia. Niiden marja eroaa luonnonmustikasta koon, sisuksen (valkoinen sisus, joka ei värjää) ja makeuden perusteella. Pensasmustikan marjat ovat selvästi makeampia kuin tavallisen mustikan. Pensasmustikan marjat kestävät hyvin kuljetusta ja säilytystä. Pensasmustikka on kylmänarka laji ja alkuperäiset korkeakasvuiset lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa. Kotimaiset ja matalakasvuiset lajikkeet voivat menestyä myös pohjoisessa Suomessa. Pienilmastoltaan kasvupaikan tulisi olla suotuisa: tuulilta suojainen, lämmin, aurinkoinen ja päivänpuolelta loivasti viettävä rinne on ihanteellinen. Sadon kypsyessä esiintyvät hallat tuhoavat sadon helposti. Pensasmustikan juuristo ei kestä seisovaa vettä, vaan tukehtuu helposti. Pensasmustikkalajikkeista parhaiten menestyviä Pohjois-Suomessa ovat Alvar, Aino, Jorma, Sine, Siro ja North Blue. Näistä kaikkein talvenkestävimpiä ovat Aino ja Sine. Pensasmustikka tarvitsee viljelyssä pölytykseen vähintään kaksi lajiketta.
 

Pensasmustikalle paras kasvualusta on hikevät hietamaat. Savimailla pensasmustikan menestymien on epävarmaa. Savipitoisten maiden pH on yleensä myös liian korkea ja niiden kosteusvaihtelut ovat liian suuria. Vähän savinen maa hiekalla ja turpeella kevennettynä sopii viljelyyn, jos lämpöolot ovat sopivat. Todennäköisesti vanhat turvesuot eivät sovellu pensasmustikan viljelyyn. Turvesoiden happamuus saattaa olla sopiva, mutta kosteutta voi olla liikaa ja suot ovat usein hallanarkoja. Lisäksi loppukesällä turpeesta ja muusta eloperäisestä maasta voi vapautua liikaa typpeä pensasmustikoiden käyttöön, jolloin ne jatkavat kasvuaan ja niiden talvenkestävyys heikkenee. Pensasmustikalla on käytetty kuorihumusta maanparannusaineena. Kun kuorihumusta käytetään maanparannusaineena, lisämäärä ammoniumsulfaattia on laitettava kuorihumuksen sekaan. Pensasmustikat ovat tuleentuneet ja talvehtineet tässä seoksessa hyvin. Kuorihumuksen positiivisen vaikutuksen oletetaan olevan sen typpeä kuluttavassa ominaisuudessa, jolloin kasvu on hillitympää ja valmistautuminen talveen on varmempaa. Satokausi vaikuttaa myös alkavan aikaisemmin, jos kasvu ei ole liiallista.

Pensasmustikka tarvitsee happaman kasvualustan pH 4,5–5,5. Pensasmustikalle sellaisenaan eivät yleensä sovi peltoviljelyssä olleet lohkot. Vanhojen viljelysmaiden pH:ta voidaan alentaa sopivaksi muokkaamalla kalkitsematonta hapanta turvetta rivien kohdalle.

Pensasmustikan lannoitustaso on alhainen. Voimakkaan typpilannoituksen aiheuttama liika rehevyys huonontaa talvenkestävyyttä. Perusparannukseen kannattaa käyttää kipsiä eli kalsiumsulfaattia, jotta kalsiumia saadaan riittävästi kasvualustaan.

Oikealla lannoituksella voi vaikuttaa istutuksen jälkeen happamuuteen. Maan pH:ta eivät nosta sulfaattipohjaiset lannoitteet, joten ne sopivat pensasmustikan vuotuislannoitukseen. Pensasmustikalle suositellaan, että typpi annetaan ureana tai ammoniumsulfaattina, fosfori superfosfaattina ja kalium kaliumsulfaattina. Pensasmustikalla tulee välttää klorideja ja nitraatteja sisältäviä lannoitteita, sillä kloridit ja nitraatit saattavat olla pensasmustikalle myrkyllisiä ja nitraatilla on taipumusta myös nostaa maan pH:ta.

Luomuviljelijä voi käyttää pensasmustikalla kevätlannoitukseen kompostiuutetta, hyvin maatunutta kompostia tai ilmastettua, laimennettua virtsaa. Maan pH:n säilyttämisessä saattaa auttaa rikkiä sisältävä täydennyslannoitus.

Viljeltäviltä pensasmustikoilta on löydetty mykorritsoja eli sienijuuria. Fosforin otossa mykorritsaa on pidetty erittäin tärkeänä, sienijuuren on myös todettu auttavan kasvia vedenotossa ja parantavan kasvin kuivuudenkestävyyttä. Tutkimuksissa on todettu, että usein mykorritsasienet puuttuvat ostotaimista ja niiden leviäminen viljelmälle on tärkeää ja suositellaan, että tuodaan maata tavallisen metsämustikan kasvupaikoilta.

Runsas lumipeite on pensasmustikalle hyväksi. Lumen kerääntyminen kasvupaikalle viivästyttää pensasmustikoiden kasvuun lähtöä keväällä ja vähentää näin hallanvaurioita ja parantaa pensaiden talvenkestävyyttä. Tuulisilla paikoilla lumen suojaava vaikutus on vähäisempi ja pakkasen aiheuttama kylmävaikutus lisääntyy. Tuulensuojaistutuksia tulisi harkita vähänkin suuremmilla aukeilla. Pölyttäjähyönteiset viihtyisivät tällöin myös paremmin alueella.

Kausihuone- ja tunneliviljelyssä pensasmustikan kukinta tapahtuu kaksi viikkoa aikaisemmin kuin avomaalla. Pensasmustikka tuottaa satoa vajaata viikkoa aikaisemmin lämmittämättömän muovisuojuksen alla kuin avomaalla ja satokehitys on sen jälkeen tasaisempi kuin avomaalla. Muovisuojuksen alla pensasmustikka on myös melko ongelmaton kasvitautien ja tuholaisten suhteen. Kausihuoneissa ja tunneleissa pensasmustikan tuleentumien on myös hyvä.

Pensasmustikan sadonkorjuu ajoittuu heinäkuun ja lokakuun väliin, pääsato on elo-syyskuussa. Pensasmustikan marjoja poimintaan useampaan kertaan, sillä tertussa olevat marjat kypsyvät eri aikaan. Poimintakertoja pensasmustikalla on 1–2 viikossa. Marjan on oltava täysin sininen korjuuhetkellä.

Pensasmustikan marjojen poimintaa on vaikea koneellistaa tai tehostaa, sillä marjat ovat kooltaan pieniä ja tertut kypsyvät eri aikaan. Osa pensasmustikkalajikkeista on liian matalia ja herkkiä vaurioitumaan konekorjuussa. Konekorjuu sopii korkeille pensasmustikkalajikkeille. Koneellakin pensasmustikan marjoja poimitaan useita kertoja. Ongelmana konekorjuussa on myös raakojen marjojen kariseminen pois pensaista.

Laura-Tuulikki Pieniniemi, valmistuva agrologiopiskelija

 Pensasmustikka, lajike: Sine (kuva Laura-Tuulikki Pieniniemi) 

 

 

Learning about different operating environments and good practices

In the School of Natural Resources at Oulu UAS the course International Operating Environment is offered in English for incoming exchange students. The aim of the course is that students familiarize themselves with a chosen sector in the field of natural resources and compare the Finnish operating environment with that of their home country. Also the students are expected to find good practices they see worth transferring from one country to another.

In autumn term 2016 there were four exchange students who chose this course in their study programme. During the course they gathered information from Finnish farms and other enterprises, talked to experts in the field and studied published materials. At the end of the course they compiled a written report on their findings and gave a presentation.

Learning about different operating environments and good practices

From left to right Kristyna Dyntarova, Tamás Banyai, Jiri Zhor, Katarzyna Tokarz

Tamás Banyai compared the feeding systems and fodder preparation of dairy cows on Finnish and Hungarian farms. Among other information sources he spoke to an expert in Finnish fodder company and visited dairy farms and interviewed the farmers.

Total mixed ration (TMR) is the practice of weighing and blending all feedstuffs into a complete ration which provides adequate nourishment to meet all the needs of dairy cows. Hungarian dairy farms often use TMR, especially the bigger ones. However, only 20% of Finnish dairy farms use TMR. Partial mixed ration (PMR) is for only sustaining the cows and concentrate must be given according to cows’ other needs. In Hungary the main protein sources are soy and sunflower seed, in Finland it is rape seed. Finnish dairy farmers use more protein supplement than Hungarian ones in average.

The main difference between Hungarian and Finnish grain feeding is the species of grains. In Hungary the most frequently used grains are corn and wheat. Finnish dairy farmers fodder barley as the main starch source. There is also difference in grain conservation. In Hungary grain seeds are stored whole, cleared and dried with about 12-14% water content. With this moisture, microbes cannot start to digest them. They can keep good for months or years. In Finland crimping is the mode of conservation. Hungarian dairy farmers feed several types of fermented forage such as maize silage, sorghum silage, grass silage and alfalfa pre-wilted silage. The most commonly used is maize silage. In Finland it is grass silage. The favourite species of grass is timothy and Finnish farmers often grow it in monoculture.

Another significant difference is the mode of fermentation. Maize contains much more starch than timothy, the microbes can digest it easier, and the fermentation is more stable. In Finland the temperature is not high enough for smooth fermentation, so farmers have to use several chemicals to advance the process. They add short carbon chain acids and microbes to the raw matter before the fermentation. These chemicals and their producing technology is very developed in Finland.

Kristyna Dyntarova compared Finnish and Czech biodynamic farming. Besides studying published information sources, she visited a biodynamic farm near Tampere and made a questionnaire to Finnish and Czech biodynamic farmers and to university students who study organic farming.

There are more biodynamic farms in Finland than in the Czech Republic (in absolute numbers, but also with respect to the total population). Generally, there are no significant differences in the experience and opinions of Finnish and Czech biodynamic farmers towards biodynamic farming. Both farmers learn about biodynamics mostly from friends or from personal experience on a biodynamic farm, but Finns also mention books and school. Two thirds of Finnish farmers confirm that in Finland it is easy to find information about biodynamics, while in the Czech Republic it seems to be more problematic. In both countries the most important reason to start with biodynamics is the social aspect, but as biodynamic farming is holistic, it is hard to separate the reasons for starting biodynamic farming.

The main problem of biodynamics is converting from conventional/common organic farming, but Finnish also mention that it is hard to gain the favour of neighbourhood or to find young people interested in biodynamic farming. In both countries the most used form of promotion is through personal contacts, but also websites, Facebook pages and summer markets are popular. Two thirds of Finnish farmers have no problem with selling their products, in the Czech Republic it is a bit worse.

In general, there are greater differences among students. The overall awareness about biodynamics is much bigger in Finland – 77.8 % of Finnish students versus 40.5 % Czech students have heard about it. They both know it mostly from school, but Finnish also mention the internet or books. 57.1 % of Finnish students know the difference between biodynamic and common organic farming while in the Czech Republic it is only 29.4 % of students. What is relatively the same is the awareness about DEMETER brand. Both know it mostly from school, but in Finland also from shops. A big difference is in the awareness about Waldorf education – 66.7 % Finnish students versus 29.7 % Czech students. Finnish students know it mostly from friends or school while Czech students mostly from internet or friends. In Finland all respondents would like to know more about biodynamics while in the Czech Republic “only” 91.9 %.

Katarzyna Tokarz studied similarities and differences between Polish and Finnish biogas plants and their management.

The number of existing biogas plants in Finland is lower than in Poland but that is not surprising. In Poland there are 40 million people and climate is easier to manage plants like this. Transport distance of heat and electricity is shorter than in Finland which is an encouragement to build and control biogas plants.

Costs for building and maintaining a plant are not very different. Also the permissions and regulations for building a plant are largely similar.

One difference is the substrates used. In Poland it is mostly agricultural waste, manure and corn silage and maize, as in Finland most biogas comes from landfills and slurry purifications. The reason for this is the big difference is waste management. In Finland waste treatment is well developed, especially bio-waste dispose. In Poland most of biogas plants use manure and grass but they could also be changed to use biodegradable waste. Biogas plant in Liszkowo is an exception but still it is not enough for the amount of waste produced in Poland.

As for biogas policy and law, in Finland it is easier for plants to share energy for municipal inhabitants. Polish law still require some changes about providing energy from private biogas plants. In both countries the governments encourage and support biogas production and use.

Jiri Zhor’s topic was the size and business of farms in Finland and in the Czech Republic

The trend in the European sphere is to increase the size of farms in order to make the farms more profitable on the trade. The speed of decreasing number of farms and increasing the size of farms is different everywhere and is mostly based on the economics of the country. Although the trend is the same in all the countries of the EU, circumstances influencing the farms´ sizes differ.

The average size of farms in Finland was 44 hectares in 2015. In the same time period, it was 133 hectares in the Czech Republic, which is the highest average in the whole EU. This is a big difference between the two countries that are both members in the European Union.

This situation is largely made by the happenings in the EU. Trade of each country bases on the trade in the EU and it influences the development of agricultural sphere and farms as well. A big impact was the abolition of milk production quotas, why the milk prices have gone rapidly down in whole Europe. Many farmers were forced to stop animal breeding and milk production and sell or rent the land to other farmers. One dissimilarity was in the economic situation. Before milk quotas abolition, the milk price in Finland was around 0.45 €, which was really extraordinarily high in the comparison with other countries of the EU.

From the point of view of the size of farms, we can´t forget the historical aspect. In the Czech Republic (originally Czechoslovakia) there was a communistic regime till 1990s, which has led to privatization of land. This had the biggest and also artificial impact on the development of farms. Big agricultural coops were formed which are the base for the big average size of farms.

One difference between the countries is the nationally funded support for farmers. Finnish agricultural system is better funded than the Czech agricultural system thanks to better financial and economical position of the country.

The ability to sell the commodities in the European trade is different for these countries. The location of the countries plays a role. The Czech Republic is situated in the middle of Europe and thanks to economically better situation of countries bordering with Czech Republic it is a really good starting point for the trade and business. Austria and Germany are really attractive and sought-after countries with well working trade, where Czech farmers can get more money than on domestic market. On the other side the Finnish trade is influenced by the position in northern Europe. First of all, the weather and environment is different than in other parts of Europe. The Farmers then don´t reach high quality of plant commodities, which is bad for potential sell. Position in Northern Europe gives to Finland little disadvantage, such as worse contact to mid-European trade. Transport is really expensive nowadays, so farmers rather sell commodities to purchasers around their farm. Really bad impact for Finnish economic, not only in agricultural sector was and still is the embargo with Russia. The Czech Republic is not that much dependent on the Russian trade as Finland.

Writers

Arja Maunumäki, senior lecturer, Oulu UAS

Tamás Banyai, student, Szent István University, Budapest, Hungary

Kristyna Dyntarova, student, Mendel University in Brno, Czech Republic

Katarzyna Tokarz, student, West Pomeranian University of Technology, Szczecin, Poland

Jiri Zhor, student, Mendel University in Brno, Czech Republic

Monipuolista yhteistyötä Slovakian Nitran Maatalousyliopiston kanssa

Slovak University of Agriculture in Nitra, tuttavallisemmin Nitran Maatalousyliopisto, on Slovakian maataloustutkimuksen ja -opetuksen sekä maaseudun kehittämisen keskus. Yliopiston keskeisenä tavoitteena on edistää turvallista ruoantuotantoa ympäristönsuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen vaatimukset huomioon ottaen. Yliopistossa on kuusi tiedekuntaa, 56 osastoa ja noin 10 000 opiskelijaa. Oamkin luonnonvara-ala on tehnyt yhteistyötä Nitran Maatalousyliopiston kanssa mm. kotieläintuotannon, maatalousekonomian, maaseudun kehittämisen ja vesiensuojelun alalla. Toistaiseksi yhteistyön muotoja ovat olleet opettaja-, opiskelija- ja tutkijavaihto sekä intensiivikurssit.

Minulla on ollut kaksi kertaa mahdollisuus osallistua opettajavaihtoon Nitran Maatalousyliopistossa Erasmus+ -ohjelman puitteissa. Viimeksi vierailin siellä marraskuussa 2016, jolloin Slovakian syksy näyttäytyi aurinkoisena ja värikkäänä, ja maissisäilörehun sadonkorjuu oli vielä käynnissä.

Maatalouden ilmastolliset edellytykset ovat Slovakiassa luonnollisesti huomattavasti suotuisammat kuin meillä täällä pohjoisilla äärirajoilla. Maatalousmaan osuus koko maan pinta-alasta Slovakiassa on 48,9 %. Toisaalta Pohjois-Slovakian Tatra-vuoristosta johtuen maatalous rajoittuu pääasiassa maan etelä- ja länsiosaan. Slovakiassa tuotetaan mm. vehnää, ohraa, maissia, perunaa, sokerijuurikasta, palkokasveja, öljykasveja, vihanneksia ja hedelmiä. Maatalouden kulmakiviä ovat lisäksi sika- ja nautakarjatalous, sekä siipikarjan kasvatus.

Vesi on yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka rajoittavat maataloustuotantoa maailmassa. Vesi on myös Slovakian maataloudessa minimitekijä. Bratislavan ja Nitran välisillä peltoaukeilla pysyvät kastelulaitteet hallitsevat maisemaa. Meillä Suomessa, humidilla ilmastoalueella, sataa enemmän kuin haihtuu, joten yksi peltoviljelyn perusasioita on riittävä kuivatus eli toimiva ojitusjärjestelmä. Tilanne meillä on siis täysin toisenlainen kuin useimmilla maatalousalueilla maailmassa. Sekä pinta- että pohjavesivarat ovat meillä tunnetusti runsaat. Pinta- ja pohjavesien hyvä laatu ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Sekä meillä että muualla painiskellaan veden laatuongelmien ja vesistökunnostusten parissa.

Mielenkiintoista oli kuulla, että maatalousyliopiston opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vesistökunnostuksia edistävään suunnittelukilpailuun. Tämä on hyvä esimerkki myös meille suomalaisille. Erilaiset opiskelijaprojektit ovat merkittävä oppilaitosten tarjoama mahdollisuus elinkeinoelämälle. Näitä mahdollisuuksia tulisi hyödyntää meilläkin entistä enemmän, sillä niistä hyötyvät yleensä kaikki osapuolet.

Vesikysymysten lisäksi pääsin opettajavaihtoni aikana tutustumaan yliopiston maaperätutkimukseen (Faculty of Horticulture and Landscape Engineering). Uudet, nykyaikaiset laitteet, joilla voidaan tutkia mm. maan rakennetta, ominaispainoa ja vedenpidätyskykyä sekä kenttä- että laboratorio-olosuhteissa tekivät suuren vaikutuksen. Eri muokkausmenetelmien vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin selvitettiin jatkuvatoimisten kenttämittauslaitteiden avulla. Tutkimuksen kohteena oli myös meillä Suomessa ajankohtainen biohiili, jonka vaikutusta maan fysikaalisiin ominaisuuksiin ja kasvihuonekaasupäästöihin selvitettiin.

Tapasin myös Oamkin luonnonvara-alan vaihto-opiskelijat Erikan ja Villen, jotka ovat viihtyneet Nitrassa jo syyskuusta lähtien. Opiskelujen lisäksi heillä on ollut runsaasti mahdollisuuksia tutustua myös ympäröivään maaseutuun ja maan kulttuuriin. Erityisen tyytyväisiä he olivat siihen ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen, millä yliopiston tutoropettajat ja -opiskelijat kohtelivat Erasmus -vaihto-opiskelijoita.

Nitran Maatalousyliopisto on kansainvälinen, nykyaikainen ja aktiivinen korkeakoulu, jossa englanninkielistä opetusta on tarjolla monipuolisesti sekä Bachelor- että Master -tasolla. Yhteistyön ja verkostoitumisen mahdollisuuksia on runsaasti. Jatkosuunnitelmista Oamkin luonnonvara-alan kanssa keskustellaan viimeistään ITSEW 2017 -viikolla ensi huhtikuussa Oamkissa.

Lisätietoa:

Slovak University of Agriculture in Nitra

 https://www.uniag.sk/en/main-page/

 

Kaija Karhunen

lehtori

OAMK, luonnonvara-ala

 


Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokas Nitran maatalousyliopiston päärakennus


 

Horticulture and Landscape Engineering -tiedekunnan peruskorjattu rakennus, jossa on mm. hyvät laboratoriotilat

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 


 

 

Nuoret vesistötalkoisiin, mutta miten?

Olin viime kesäkuun työharjoittelussa Oulun ProAgrialla VYYHTI II-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää ja suunnitella vesistökunnostushankkeiden suunnittelua helpottavia työkaluja. Hankkeen tavoitteena on laatia laaja-alaisia pilottialuesuunnitelmia, aktivoida omaehtoista kunnostustoimintaa sekä tukea paikallisten kunnostajien verkostoitumista.

Harjoittelun aikana pääsin näkemään, millaista työskentely tällaisessa vesistöhankkeessa voisi olla. Mielestäni kaikkein opettavaisinta olivat käynnit hankkeeseen valituilla pilottialueilla sekä keskustelut ohjaajien ja paikallisten kunnostajien kanssa siitä, miten vesistön tilaa voisi parantaa. Kuitenkin yhtenä suurimpana kysymyksenä nousi esiin, miten nuoret saataisiin innostumaan vesistönkunnostamisesta. Suurin osa innokkaista vesistönkunnostajista alkaa olla reilusti yli 50-vuotiaita, osa innokkaimmista jopa eläkeläisiä.

Olen pohtinut hyvin paljon sitä, miksi me nuoret emme osallistu vapaa-ajallemme vesistökunnostustalkoisiin. Veikkaan, että kaikki me suomalaiset osaamme arvostaa puhdasta luontoa ja vesistöjä, mutta mikä meillä nuorilla on kynnyskysymyksenä lähteä vesistönkunnostustalkoisiin mukaan? Onko se aika, tietämättömyys vai se, ettemme uskalla lähteä sanomaan omia mielipiteitä näille vanhimmille vesistönkunnostajille? Toki yhtenä syynä nuorten vähyydelle kunnostustalkoissa voidaan pitää sitä, että suurin osa nuorista asuu nykyisin kaupungeissa, minkä vuoksi meille nuorille vesistöjen näkeminen ei välttämättä ole edes jokapäiväistä.  Ja olemme ehkä myös erkaantuneet luonnosta kiireellisen elämän takia, jolloin vesistönkunnostaminen ideanakin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Milloin me nuoret olemme valmiita kantamaan kortemme kekoon erilaisissa ympäristö- ja vesistötalkoissa? Osallistumme helposti erilaisiin haasteisiin ja tapahtumiin, jotka ovat hyvin näkyvillä sosiaalisessa mediassa, kuten maailman Earth Hour –tuntiin. Ehkä yhtenä syynä suureen nuorten osallistujamäärään näissä tapahtumissa on se, että kaverit näkevät, mihin osallistut. Ja samalla voimme innostaa kavereitamme osallistumaan. Voisiko mahdollisesti tällainen sosiaalinen media erilaisine kotisivuineen ja tapahtumakutsuineen olla yksi keino koukuttaa nuoria mukaan vesistökunnostustalkoisiin?

Miten me nuoret saamme rohkaistua itsemme mukaan talkoisiin? Täytyisikö eri vesistökunnostuskohteille hankkia julkisuudesta tuttu kummihenkilö, joka omalla sivustollaan kertoisi avoimesti vesistökunnostuksesta ja innostaisi yhä useampia ihmisiä liittymään mukaan talkoisiin? Vai pitäisikö esimerkiksi ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa mainostaa näitä vesistökunnostushankkeita ja innostaa opiskelijoita mukaan? Olisiko YouTube-kanava se oikea kanava? Vaihtoehtoja vesistökunnostushankkeiden mainostamiseen ja niistä tiedottamiseen on paljon, mutta vielä pitäisi keksiä se kanava, joka toimisi parhaiten. Onneksi tällä hetkellä vanhemmat ihmiset kunnostavat vesistöjä mielellään, mutta jossain vaiheessa meidän tämän päivän nuorten tulee tarttua ohjaksiin. Miksi emme siis osallistuisi vesistönkunnostustalkoisiin jo nyt ja kartoittaisi tietoa, jota voisimme puolestaan myöhempinä vuosina siirtää nuoremmille sukupolville? 

Aija Sarajärvi, 3. vuoden agrologiopiskelija