Japanilainen tapa toimia

Japanilainen Yuko Numata tutustui Oamkin toimintaan ennen syyslomaa. Yukon työpaikkana on yksityinen yliopisto Japanissa, Hokkaido University of Science. Hän työskentelee siellä toimistotyöntekijänä vastaten mm. opiskelijoiden arvosanojen, opintojaksojen ja läsnäolojen kirjaamisesta sekä työllistymisen seurannasta. Yuko oli kiinnostunut Oamkin laadunhallinnasta, kansainvälisistä palveluista sekä opiskelijapalveluista, ja hän vietti viikkonsa tavaten henkilöitä kyseisistä yksiöistä sekä seuraten heidän arkista työskentelyään.

Laatukoordinaattori Marianne Isola tarjoili rautaisannoksen suomalaisten korkeakoulujen laadunhallintaa sekä kertoi Oamkin laadunhallintaan liittyvistä toimintatavoista. Yukon mukaan myös japanilaisten korkeakoulujen laadunhallinnasta pidetään hyvää huolta. Eniten keskustelua keräsi kuitenkin konkreettisista asioista kuten työajoista; Yukon mukaan Japanissa työtä tehdään puoli yhdeksästä seitsemään – hyvinä päivinä. Kiireisinä päivinä työaika voi venyä jopa yhteentoista!


Suunnittelija Sanna Pusula vaihtoi Yukon kanssa ajatuksia opiskelijarekrytoinnista, sen kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Yliopistojen keskinäinen kilpailu opiskelijoista on vaikuttanut siihen, että yliopistojen ja opiskelijoiden vanhempien välistä yhteistyötä on lisätty. Usein vanhemmilla on sanavalta lastensa opiskelupaikan valinnassa ja tätä silmällä pitäen useat yliopistot ovatkin ottaneet vuosittaiseen kalenteriinsa ns. vanhemmille tarkoitetut avoimet ovet, jolloin heidän on mahdollista tutustua lastensa opinahjoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Suomalaisten tavoin japanilaiset ovat usein haluttomia puhumaan englantia ja tämän vuoksi kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita ei Japanissa juurikaan ole. Japanilaiset eivät myöskään ole kovin innokkaita itse lähtemään opiskelemaan ulkomaille ja tästä syystä Japanin hallitus onkin käynnistänyt kampanjan ’Lähde ulkomaille Japani’ millä se yrittää kasvattaa sekä ulkomailla opiskelevien japanilaisten tutkinto-opiskelijoiden että vaihto-opiskelijoiden määrää.

Koulutussuunnittelija Johanna Huttunen kertoi Yukolle Oamkin opetussuunnitelmien kehittämisestä viime vuosien aikana ja yleensä ottaen ops-prosessista. Prosessin kulusta löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Sisällöllisiä eroavaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa.  Hokkaido University of Science ei tarjoa Yukon mukaan lainkaan verkko-opintoja, vaikka niille olisi ilmiselvästi kysyntää. Yuko totesikin sen olevan kehittämiskohde. Opetuskielenä on ainoastaan Japani. Kesäopintoja ei tarjota lainkaan, sillä opiskelijoilla on vain kuukauden kesäloma. Opintojen kesto on vähintään neljä vuotta. Yukon mukaan heidän yliopistoonsa on vaikea päästä opiskelemaan, mutta opintojen edistymisestä ei ole samanlaisia rahoitukseen vaikuttavia tulospaineita kuin Suomessa. Opiskelijoille tarjotaan opinto-ohjausta, ei kuitenkaan samalla mittakaavalla kuin esim. Oamkissa. Opiskelijat valmistuvat pääsääntöisesti normiajassa.

Marianne, Sanna ja Johanna

Laadun lukua

Miten lisäisimme helposti laatua arkeen ja juhlaan? Mikä olisi sellaista toimintaa, jonka voisi jakaa toisen kanssa, mutta jota voisi tehdä silloin kun huvittaa? Näihin kysymyksiin Amokin laatukaksikko löysi yllättäen vastauksen toisen jäsenen työhuoneesta – kirjastosta. Lukeminen antaa aihetta ajatteluun, sen myötä voi unohtaa arkiset asiat ja lukemaansa voi jakaa toisen kanssa. Niinpä päätimme tarttua tilaisuuteen valitsemalla kirjastosta jonkin mielenkiintoisen kirjan, jota voisimme lukea vuorotellen ja jakaa ajatuksia lounaalla tai kahvitauolla. 

Sopivan laadukas kohdekin löytyi. Eräs kirja oli nimittäin seisonut hyllyssä melko pitkään liikkumatta, joten jo senkin vuoksi se oli hyvä valinta. Se oli Fjodor Dostojevskin Idiootti, joka sisältää 886 sivua täyttä laatua, muistia kehittäviä nimiä Adralionovnasta Prokofjevnaan ja kaikkea siltä väliltä. 

Miten tämä sitten kytkeytyy Oamkin laatutyöhön? Kuten Oamkin laatukäsikirja ohjeistaa, laadukas toiminta tarkoittaa meillä hyvin tehtyä jokapäiväistä työtä. Tämä on ollut yksi mainio oivallus laatuasioita mietiskellessä, eli ettei se tarkoita mitään muusta työstä irrallista hienoa saareketta, jonne pääsy (vertauskuvallisesti) vaatisi pelottavaa uimista yli hyisen syksyisen veden. Me löysimme täällä laatuasian osaksi arkea yhteisen lukuprojektin merkeissä. Siinä tiivistyy myös toinen laadukkaan toiminnan ulottuvuus: puhalletaan yhteen hiileen, arvioidaan yhdessä, ja sitoudutaan tähän yhteiseen projektiin.

Ensimmäiseksi lukuetapiksi sovittiin noin sata sivua. Se on kohta saavutettu ja analyysi odottaa.

Iiris Happo ja Tomi Pelkonen
Ammatillisen opettajankoulutuksen laatupari

 

Positiivista virettä lukuvuoteen

Aloittelemme lukuvuotta auringon paistellessa lämpimästi. Kukaan ei enää muistele koleita heinäkuisia sadepäiviä pahalla. Hymyilevät työkaverit ja iloinen puheensorina ovat täyttäneet koulun käytävät. Lomiltaan palaavia ja uusia opiskelijoita on odoteltu aloittamaan opintojaan.

Palasimme töihin uuden organisaation käynnistyessä elokuun alussa. Yksiköt poistuivat ja tilalla on 11 koulutusosastoa, jotka tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tämän näemme yhtenä tärkeänä askeleena muodostettaessa yhtenäistä yhtä Oulun ammattikorkeakoulua. Muutokset tuovat aina haasteita, mutta muutokset ovat myös mahdollisuuksia. Perustehtävämme hoidamme hyvin vaikka organisaatiouudistus tuo mukanaan entisten toimintatapojen tarkastelua ja uusien kehittämistä.

Yksi osoitus yhtenäisestä Oamkista on heti syyskuun alussa kaikille opiskelijoille ja koko henkilöstölle järjestettävät yhteiset avajaiset, joissa opiskelijoiden panos on merkittävä. Mielenkiinnolla odotamme, millaista jatkoa tämän tyyppiset yhteiset tilaisuudet tulevat saamaan.

Omalle Professorintien kampukselle saavuttuamme kesätauon jälkeen huomasimme, että täällä on menossa monenlaista rakennuksiin ja piha-alueisiin liittyvää muutostyötä. Parannusta on tulossa opetus- ja työtiloihin, pysäköintitilanteeseen sekä piha-alueiden turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.

Kampuksellamme käynnistyy syksyn alussa sekä Pilatesta että jumppaa henkilöstölle, minkä tiedon olemme ilolla ottaneet vastaan. Näiden avulla voimme pitää yllä fyysistä kuntoamme sekä työniloamme ja työkykyämme. Lisäksi koko Oamkin henkilöstöllä on käytettävissä kulttuuri- ja liikuntasetelit omien kiinnostustensa mukaisesti.

Toivotamme kaikille energistä lukuvuoden aloitusta!

Kirsi Jokinen, Lehtori                            
Annikki Savolainen, Koulutus- ja tki-johtaja

Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta

Elokuun alku toi muutoksen arkeen. Työt kutsuivat, arki muuttui. Vaikka ei, en edelleenkään laita kelloa herättämään aamuisin. Minun ei tarvitse, koska pieni poikani hoitaa sen täsmällisesti: ensin kolmen, neljän maissa aamuyöstä, sitten viideltä ja lopulta kuuden aikaan aamulla, jolloin hän on valmis heräämään. Minä en olisi, mutta herään silti. Töihin paluu ei tuntunut vaikealta aikaisen herätyksen vuoksi, koska se ei ole mitään normiarjesta muutenkaan poikkeavaa.

Aiemman työpisteeni sijaan suuntasin nyt uuteen paikkaan, mikä on lähempänä kotiani, joten minusta tuli työmatkapyöräilijä. Tämä jos mikä on parannusta aiempaan autolla ajeluun, pyöräily on vaivatonta, mukavaa ja virkistää sekä aamulla että iltapäivällä. Työssä oloa on nyt takana pari viikkoa. Työtehtävät ovat tuttuja, vaikka organisaatio on muuttunut sillä aikaa kuin olin kotona kasvattamassa uutta sukupolvea. Organisaatiomuutos näkyy minulle lievänä hämmästyksenä, ihmiset hakevat selvästi paikkaansa, roolit ja vastuut ovat vielä vähän auki.

Äitiysvapaan aikana minulle on konkretisoitunut monen asian yhtä aikainen tekeminen. Kotiäitiys jos mikä opettaa hoitamaan asiat vauhdikkaasti kun kaikki tapahtuu yhtä aikaa: vauvalla on nälkä ja isommalla on vessahätä, koira raapii ulko-ovella ja ruoanlaittokin on kesken. Samalla oppii ottamaan huomioon monet eri näkökulmat ja ennen kaikkea ennakoimaan. Kriisinhallinta on jokapäiväistä – uhmaikäisen kanssa tulee itkupotkuraivari, kun on väärä sukka, mekko tai jokin vaan ei tunnu juuri silloin hyvältä. Aikatauluttaminen ja siinä pysyminen on erityisen tärkeää, jotta päivät sujuvat hyvin – päiväunien välistä jääminen ei ole vaihtoehto ja täysi maha, parempi mieli nyt vaan on faktaa niin pienten kuin isojenkin kohdalta. Rutiinit pitävät koko paketin kasassa. Silti pitää luovasti vaihtaa suunnitelmaa lennosta, jos homma ei toimikaan niin kuin olet ajatellut. Varsin vauhdikasta toimintaa päivästä toiseen. Työhön paluu tällaisen moniajon jälkeen ei ole vaikeaa, organisointitaidot ovat tallella elleivät ne jopa kehittyneet tauon aikana.

Kun on pyörittänyt arkea, jossa konkretia on koko ajan läsnä, tuntuu hassulta miettiä yhtäkkiä varsin abstrakteja suunnitelmia, raportteja ja lomakkeita. Ja niihin kuitenkin sain tarttua tänne palatessani ja huomaan, että muutoksista huolimatta asiat ovat tuttuja ja lähtevät rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Samat asiat, jotka kotonakin pitävät arjen pyörimässä ovat työssäkin tärkeitä: ennakointi, aikatauluttaminen, suunnitelmien toteuttaminen ja arvioiminen sekä niiden pohjalta järkevän toiminnan jatkaminen tai sen muuttaminen. Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta sekä riittävästi touhua, vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta tekevät työstäkin mielekkään.

Aivan kuten kotonakin, työpaikoillakin on tärkeä, että on jokin perusrytmi, joka on kaikille tuttua ja pitää päivät ojennuksessa. Isojen muutosten jälkeen tulee nyt toivottavasti vaihe, jolloin saamme vakiinnuttaa uuden organisaation tutuksi ja turvalliseksi sekä luoda selkeitä rutiineja ja toimintatapoja. Näin olemme myös ketteriä, kun aikaa ei mene sen pohtimiseen, kuka mistäkin asiasta vastaa ja miten asiat on järkevää hoitaa. Iloista ja puuhakasta syksyä kaikille!

Sari Ahvenlampi
laatukoordinaattori, kahden lapsen äiti ja neljän koiran hoitaja

Hyvällä fiiliksellä työkin lähtee turvalliseen lentoon :). Kuva: Jari Mattila.

Successful traineeship in Oulu UAS

So, first of all, quick introduction. My name is Claire, and I am a business and language student from Brest, France. Last semester, I got the chance to complete a 5 months traineeship in the International Services of Kotkantie campus. I arrived in Oulu mid-January, and went home mid-June. I now want to ask myself whether this internship was a good experience or I just wasted my time over the past four months.

Claire 1: So, what did you do during this internship?

Claire 2: Well, I have been working with tutoring. I helped recruiting some students who are eager to welcome next year’s foreign students, and worked on the guides that foreign students are provided with before they come to Oulu so that they can get familiar with the city and campus life. Also, I have been helping my colleagues planning and implementing the International Teacher Exchange Week and the International Staff Training Week (by the way, if you have never heard of or taken part in those, it may be worth checking next year… J). I have also gotten the chance to touch upon many other things, and learnt a lot just by talking with my colleagues.

Claire 1: Hum that sounds like fun! Now, what about challenges?

Claire 2: It was fun, yes! Challenges? My first challenge was the language. I tried learning Finnish before I came, but, really, no matter what books and websites say, there is no way you can become fluent in a language in “15 minutes per day during 3 months”. But everyone here was great on that part. All of the people I worked with would use English with me, even those who are not used to speaking the language! I really appreciated that! And little by little, I am getting better. I now half of the time have an idea of the topic my colleagues are discussing. The second biggest challenge was the cultural differences. For instance, in France, people are usually more formal and less straightforward than in Finland. I really like how “easy” things are here, but it is also quite difficult for me. Sometimes, especially at the beginning, I feel like my emails are a bit disrespectful towards the receiver, but when I ask my colleagues to check, they say it is fine, so I trust them. Overall, I think it is just a matter of adapting to new things.

Claire 1: What was the best aspect of your internship?

Claire 2: If you want only one, definitely my colleagues! They are really nice, helpful, welcoming… in other words, great! As I said, I had to adapt in the beginning, but they were understanding and really supportive in many ways. And, speaking of adaptation, I was not the only one for whom it was necessary, it applies to them as well! It is probably not that easy to have to work with a person who knows pretty much nothing about your work! But then again, they were great! They were always available to answer questions if necessary, but they also trusted me and let me work freely. I have learnt a lot from them and I made great memories thanks to them.

Claire 1: So, success or waste of time?

Claire 2: That’s an easy one… success for sure! I have learnt so many things, made great memories, met amazing people, etc., what more can you wish for?

Claire 1: Nothing, I guess. Any advice for people who are interested in being/welcoming a trainee?

Claire 2: For a future trainee, first of all, you need to figure out what it is that you enjoy doing and want to learn. Then you have to be ready to face challenges. But, when that happens, you should ask questions, or ask for help… definitely the best way to learn! And, last but not least, you need great colleagues! As for welcoming a trainee, I am probably not the best person to answer that question…