Saataisko opiskelijat kiinnostumaan tiedonhankinnasta?

Laatukiertueella opiskelija kysyi minulta ”miltä tuntuu opettaa tiedonhankintaa”. Taka-ajatuksena hänellä oli, että onko kukaan opiskelijoista kiinnostunut tiedonhankinnan opetuksesta.

Aina tunneilla on asiasta kiinnostuneita, mutta pakko on myöntää toisenlaisiakin löytyvän. Siis opetusta suunnitellessani ja opettaessani joudun miettimään – ainakin silloin, kun vanhat konstit eivät enää tehoa – miten saan pidettyä opiskelijoiden mielenkiinnon kohdistettuna siihen, mitä minä puhun ja teen.

Jos opiskelijat eivät muuten jaksa keskittyä asiaani, yksi konsti on laitattaa koneiden näytöt kiinni ja läppäreiden kannet alas. Sehän on myös ympäristöystävällistä ja kestävää kehitystä edistävää! Noh, tuo on kieltämättä pakkokeino.

Toinen – pakkokeinoksi luettava sekin ja ei ehkä oppimista edistävä konsti – on vaikeneminen puheensorinan yltyessä. Voi järkytyksen järkytys viime kerralla, puheensorina jatkui ja jatkui! Pojat eivät siis edes huomanneet, että opettaja on hiljaa.

Kolmas konsti saada opiskelijat kuuntelemaan minua, on opettaa vain aikuisopiskelijoita. He tietävät, että on heidän etunsa kuunnella ja tehdä omaan alaansa liittyviä tiedonhankinnan tehtäviä. Mutta ei taida olla sekään paras konsti…

Paras konsti onkin ajoittaa ja sijoittaa opetus oikein!

Kyllä, alkuvaiheessa opiskelijat tarvitsevat ohjaamista kirjaston tarjoamien tiedonlähteiden käyttöön ja niiden käytön opetusta. Siitäkin huolimatta, että ne ovat niitä tunteja, joilla voi olla mielekkäämpää miettiä ihan muita juttuja kuin luotettavia tiedonlähteitä ja lähdekritiikkiä. Sitten tarvitaan kertausta opintojen aikana, ja kolmanneksi vielä tukea opinnäytetyön aloittamisvaiheessa.

Oikeanlaista opetuksen sijoittamista on se, että tiedonhankintaa kerrataan silloin, kun opiskelijalla on siihen todellinen tarve. Eli tiedonhankinnan opetus sisällytetään muihin kursseihin! Tiedonhankinnan opetus muista kursseista irrallisena kurssina ei ole tehokkainta opetusta millään mittarilla mitattuna. Ei, vaikka sitä tekeekin asiantunteva opettaja.

No emmehän me kirjastosta halua sentään jokaiselle kurssille mukaan! Kirjasto voisi osallistua ammattiaineiden kurssille esim. kerran lukukaudessa. Kurssiin pitäisi kuulua tiedonhankintaa vaativa tehtävä. Kirjaston osuus kurssista voisi olla 15-45 minuuttia tehtävän aloittamisen yhteydessä.

Kuulostaako yksinkertaiselta? No sitähän se onkin! Eikä kuulosta vaikealta toteuttaa? Eihän se olekaan vaikeaa! Tuo malli vaatii vain koulutusohjelmatiimiltä kohtuullista suunnittelua ja opettajilta yhteistyötä. Yhteistyötä keskenään sekä kirjaston kanssa, kun he päättävät sopivimmat kurssit, joille tiedonhankinnan opetus sisällytetään. Siis sen opinnäytetyön tekoon liittyvän kurssin lisäksi.

On hukkaan heitettyä laadunvarmistusta, kun tiedonhankinnan opetus jää irralliseksi muusta opetuksesta. Kirjasto osallistuu valmistumistalkoisiin tarjotessaan monipuoliset kirjastopalvelut ammattitaitoisen henkilökunnan voimin. Tiedonhankinnan opetuksen tehostaminen olisi hieno lisä niihin talkoisiin!

Teija Harju, informaatikko

Olipa kerran Ammattikorkeakoulu

Olipa kerran Ammattikorkeakoulu, joka oli aikoinaan saanut toimilupansa korkeimmalta valtakunnan opetuksesta vastaavalta taholta, jota myös Virastoksi kutsuttiin. Ammattikorkeakoulussa oli useita koulutusohjelmia ja koulutusaloja. Nämäkin ammattikorkeakoulun toimintaan liittyvät asiat määrättiin Virastosta käsin.

Opiskelijat opiskelivat. Opettajat opettivat. Ammattikorkeakoulun muu henkilökunta tuki sekä opiskelijoita että opettajia heidän päivittäisissä toimissaan. Osa opiskelijoista valmistui. Osa opiskelijoista jätti opintonsa kesken kukin mistäkin syystä. Keskeyttämisiä ei huomioitu mitenkään erityisesti, koska se oli osa normaalia oppilaitoksen toimintaa.

Eräänä päivänä Virasto halusi verrata valtakunnassa olevia ammattikorkeakouluja toisiinsa. Ammattikorkeakoulujen toimintaa alettiin mitata monilla eri mittareilla. Opintojen läpäisy -mittarissa tarkasteltiin niitä opiskelijoita, jotka valmistuivat viimeistään viisi vuotta opintojensa aloittamisesta. Opintojen eteneminen -mittarissa tarkasteltiin läsnä olevien opiskelijoiden ahkeruutta edellisen lukuvuoden aikana. Tutkintojen määrä -mittarissa tarkasteltiin tutkintojen määrää tilastointivuoden aikana.

Kerran vuodessa Virasto lähetti Ammattikorkeakouluille laskelmat, joista selvisi, miten Ammattikorkeakoulu sijoittui suhteessa muihin ammattikorkeakouluihin koskien noita Viraston mittareita.

Ammattikorkeakoulussa havahduttiin siihen, että monissa mittareissa Ammattikorkeakoulu oli valtakuntansa heikoimpia. Itse asiassa monien mittareiden tulokset olivat niin heikkoja, että opintojen läpäisy -mittaria alettiin kutsua opintojen häpäisy -mittariksi, opintojen eteneminen -mittaria opintojen mateleminen -mittariksi. Tutkintojen määrä -mittaria alettiin kutsua hutkintojen määrä -mittariksi, koska tutkintoja tupsahteli tavoitteeseen nähden aivan liian harvoin.

Ammattikorkeakoulussa alettiin miettiä, miten saataisiin tulokset paremmiksi. Ratkaisuksi keksittiin koko Ammattikorkeakoulun toimintaa rekisteröivä toiminnanohjausjärjestelmä, joka sai nimekseen Nitro. Kun Ammattikorkeakoulun rehtori jossakin palaverissa rypisti kulmiaan, silloin jokin Nitron mittareista meni heti punaiselle.

"Kun käytät Nitroa, et tarvitse nitroja" -tunnuslause levisi ylitse Ammattikorkeakoulun. Sen osasivat ulkoa sekä opiskelijat että henkilökuntakin.

Nitron kuningasajatuksena oli automaattinen heikoimman koulutusohjelman lakkauttaminen. Tämä tapahtui vuosittain. Kun Nitro oli ollut toiminnassaan muutaman vuoden, alkoivat Ammattikorkeakoulun tulokset pikku hiljaa parantua. Ei aikaakaan, kun Ammattikorkeakoulu oli valtakunnassaan paras ammattikorkeakoulu. Tämän muutoksen huomasi myös Virasto. Tutustuttuaan Ammattikorkeakoulun toimintaan, päätti Virasto ottaa Nitron käyttöön kaikissa valtakunnan ammattikorkeakouluissa.

Kului vuosia. Kaikkien ammattikorkeakoulujen tulokset paranivat vuosi vuodelta. Silti joka vuosi valtakunnan ykkösenä oli kuitenkin Ammattikorkeakoulu, joka kehitti Nitron.

Kaikki oli hyvin, kunnes koitti päivä, jolloin Ammattikorkeakoulussa oli jäljellä vain yksi, valtakunnan paras koulutusohjelma. Silloin huomattiin, että muuten niin täydellisessä toiminnanohjausjärjestelmässä, Nitrossa, oli yksi puute: siitä puuttui Keskeytä-painike. Ennen kuin Keskeytä-painike ehdittiin tehdä konsulttifirman toimesta, lakkautti Nitro Ammattikorkeakoulun parhaimman ja samalla myös heikomman koulutusohjelman.

Kun vuosia, vuosia myöhemmin muisteltiin Ammattikorkeakoulua, niin muistelot alkoivat aina sanoilla olipa kerran Ammattikorkeakoulu...

 

Seppo Pakanen, suunnittelija, Rehtorin toimisto/Tietotuotantotiimi

 

Tuhkasta nousee uusi nuori feenikslintu

Oamkin Täydennyskoulutus-yksikön toiminta itsellisenä yksikkönä lakkautettiin tämän lukuvuoden alussa. Tuhkasta syntyi uusi koko Oulun seudun ammattikorkeakoulun aikuis- ja täydennyskoulutusta palveleva toimintamalli. Uudessa toimintamallissa koordinoinnista ja yksiköiden ohjauksesta vastaa rehtorin toimiston alaisuudessa toimiva täydennyskoulutuksen tiimi.

Täydennyskoulutus-yksikön lakkauttaminen ei siis vähäisimmässäkään määrin tarkoita sitä, että täydennyskoulutuksen rooli ja merkitys Oamkin ja Osekkin toiminnassa pienenisi, vaan pikemminkin päinvastoin. Uusi organisointimalli mahdollistaa edellytyksiämme toimia aikuiskoulutuksen ja työelämäosaamisen ylläpitäjänä ja vahvistajana entistäkin paremmin.

Täydennyskoulutus on nyt koko Oamkin asia. Yksiköt vastaavat tulostavoitteisesti täydennyskoulutuksen toteuttamisesta. Jokaisessa yksikössä on oma vastuuhenkilö, jonka kautta täydennyskoulutuksen ohjausta ja seurantaa toteutetaan. Yksikön nimeämä vastuuhenkilö on myös täydennyskoulutuksen ohjausryhmän jäsen. Ohjausryhmä on keskusteleva ja yhteistoiminnallinen foorumi, jossa edistetään ja linjataan muun muassa täydennyskoulutuksen monialaisuutta, työelämäläheisyyttä, sidosryhmäyhteistyötä, aluevaikuttavuutta ja myös täydennyskoulutuksen roolia ja vaikutusta yksiköiden perusopetuksen tuloksellisuuteen.

Uuden toimintamallin suunnittelutyötä on tehty erittäin tiiviisti ja sen tulokset alkavat näkyä myös ulospäin hyvin pian. Täydennyskoulutustoiminta ei ole syksyn aikana ollut pysähdyksissä, vaan sitä on toteutettu vanhoille ja uusille asiakkaille entiseen malliin. Täydennyskoulutuksen näkyvyyttä vahvistetaan asiakkaillemme ns. yhden luukun -periaatteella.  Monialainen ja vahva osaajaverkostomme mahdollistaa alueemme yrityksille ja muille organisaatioille laajan koulutus- ja palvelutarjonnan. Oamkin tulee olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.

Suurimmat haasteet ovat meidän omien korvien välissä. Kysymys ei ole siitä, että haluammeko tehdä täydennyskoulutusta, vaan miten toteutamme sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Täydennyskoulutus ei ole rasite perusopetuksen toteuttamiselle, vaan täydennyskoulutuksen tulisi muodostaa tutkintoon johtavan koulutuksen kanssa saumattomasti toisiaan täydentävä kokonaisuus (www.futurex.utu.fi). Olennaista on myös, että maksullista palvelutoimintaa kehitetään oppimisen ja opetuksen laadun parantamiseksi ja että maksullista palvelutoimintaa toteutetaan kannattavasti.

Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnoksessa (2011-2016) kirjoitetaan täydennyskoulutuksesta seuraavasti:

”126. Korkeakoulut suunnittelevat koulutustarjontaansa kokonaisuutena siten, että tutkintoon johtava koulutus ja muu koulutus muodostavat työelämän tarpeisiin vastaavan yhtenäisen kokonaisuuden. Korkeakoulut huolehtivat siitä, että tutkinnon osien ja kurssien suoritusmahdollisuuksia on riittävästi tarjolla joko integroituna tutkintokoulutukseen tai järjestettynä erillisissä ryhmissä. Koulutus voidaan toteuttaa omaehtoisesti suoritettavana avoimena korkeakouluopetuksena ja/tai maksullisena täydennyskoulutuksena esimerkiksi työnantajan tilauksesta. Selkiytetään korkeakoulujen aikuiskoulutuksen maksuperusteita.”

Täydennyskoulutustiimin ammattilaiset vastaavat mielellään kysymyksiin ja toivomme keskustelun avauksia täydennyskoulutusta vahvistavista ajatuksista ja ideoista!

Pekka Silvén, täydennyskoulutuspäällikkö

Laadukasta päivää Sinulle!

Laatuleipurit jalkautuivat jälleen kaikkiin yksiköihin viikoilla 41 ja 42. Kiertue alkoi Sotelta, jossa tuoreen laatuleivän tuoksu houkutteli paikalle paljon opiskelijoita ja henkilökuntaa. Liiketalouden yksikössä oli myös vilkas meininki ja myös kv-opiskelijat innostuivat visailemaan. Raahen molemmilla kampuksilla leivät menivät kaupaksi yllättävän nopeasti, ja Rehtorin toimistolla kilvoiteltiin siitä, kuka voittaa Laatutekijä-paidan arvonnassa. Amokissa keskusteltiin Tyrnävän perunasadosta ja muista polttavista puheenaiheista henkilöstön ja kahden opiskelijaryhmän pohtiessa laatuvisan kysymyksiä.

Oulaisten kiertueen kanssa sattui hassuja ja ikäviäkin kommelluksia, kun ensin kiertueen rekvisiitat olivat hukassa, auto oli liian pieni ja vain yhdellä Oamkin opiskelijaryhmällä oli opintoja sinä aamuna, mutta henkilökuntaa oli sentään hyvin paikalla ja reissu oli hilpeä. Kulttuurin ja Tekniikan yksiköiden yhteinen kiertue oli vilkas. Leipiä oli ennätysmäärä ja päivä oli pitkä. Iltapäivän laatukoulutus toi jopa auditointiryhmän puheenjohtajan ja sihteerin visailemaan opiskelijoiden kanssa. Leivänjakoa suoritettiin vielä loppuviikosta Luovalla ja kuntayhtymäpalveluiden tiloissa Oulunsalossa mukavissa tunnelmissa.

Laatuvisan suorittamisen kriteerit olivat tiukentuneet kevään kiertueesta, sillä tällä kertaa piti saada kahdeksan vastausta oikein. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt puremaan kynsiään vaan kaikki saivat hyvän mielen ja leivän matkaansa. OSAKO pyysi palautetta opiskelijaintrasta ja vastanneiden keskeen arvotaan laatukintaita. Lisäksi pyöritimme diaesitystä oppimispalautteesta. Oamkissahan otettiin syksyn alusta lähtien käyttöön kaikille yksiköille yhteinen opintojaksopalaute, joka kautta opiskelijat osallistuvat Oamkin laadunvarmistukseen ja toiminnan kehittämiseen. 17.10.2011 julkaistu tiedote löytyy sekä Oivasta että Heimosta.

Enimmäkseen laatuvisa meni hyvin läpi, mutta ulkoisen auditoinnin ajankohta ei vieläkään näyttänyt olevan selvillä kaikilla opiskelijoilla. Myös koulutusohjelmatiimien kokousten osallistumismahdollisuudet eivät olleet riittävästi tiedossa: koulutusohjelmatiimien kokoukset ovat nykyisin avoimia kaikille! Viimeistään nyt henkilöstön kannattaakin tutustua Laatuleipurin reseptit henkilöstölle–oppaaseen sekä Laatukäsikirjaan ja opiskelijaintra-Oivasta löytyy Opiskelijan laatureseptikirja. Laatuleipuri-konsepti sai kuitenkin paljon positiivista palautetta ja laatuleivän idea lohkoineen avautui monelle opiskelijalle. Kaiken kaikkiaan kiertue oli laadukas! 

Pinja Hietalahti, laatukiertueen koordinaattori

Laatuvisaa tehtiin ahkerasti Sotella ja Liikkeellä

Perinteinen laatukiertue starttasi tiistaina sosiaali- ja terveysalan yksiköstä. Opiskelijat ja henkilökunta olivat aktiivisia, ja jo puolen päivän jälkeen kaikki laatuleivät oli ansaittu.
 
Keskiviikkona kiertue jatkoi Liiketalouden yksikköön. Visa osoittautui niin suosituksi, että läppäreitä piti hakea lisää!
 
 
Torstaina laatukiertue on Raahessa (molemmilla kampuksilla), ja perjantaina rehtorin toimiston työntekijät pääsevät visailemaan. Tuoksuva kiertue vierailee muissa yksiköissä sekä kuntayhtymäpalveluissa ensi viikolla.