Rupsahda rauhassa Rakkaani

Oulun ammattikorkeakoulu Oy:llä (Oamk) on kustannusvaje. Sama kustannusvaje vaivaa myös Suomen valtiota. Kun Oamkin pitäisi säästää vuodessa noin kolme miljoona euroa, vastaava summa Suomen valtiolla on noin 3 miljardia euroa. Oamkin kustannusvaje on pitkälti seurasta Suomen kustannusvajeesta, sillä pääosa Oamkin rahoituksesta tulee valtiolta Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Runollisesti ilmaistuna voisi asian ilmaista seuraavasti: Suomi-valtamerilaivan aiheuttamat taloudelliset jälkimainingit heiluttavat Oamk-jollaa niin pahasti, että Oamk-jollan kyydistä mahdollisesti tippuu vuoden sisällä kymmeniä ihmisiä.

Oamk Oy:n hallitus on päättänyt, että kustannusvajeesta on päästävä nopeasti eroon parempi kertarutina kuin ainainen kitinä –periaatetta noudattaen. Taloutta pyritään sopeuttamaan monella eri rintamalla. Koska henkilöstömenot ovat Oamkin talouden suurin menoerä noin 70 % osuudellaan, kohdistunevat tulevat sopeuttamistoimet erityisesti henkilöstömenojen vähentämiseen. Osakeyhtiössä on helpompi vähentää henkilöstöä taloudellisiin ja tuotannollisiin syillä kuin kunta- tai valtiosektorilla.

Vaikka Kalevan päätoimittaja kirjoitti jokin aika sitten sunnuntain kolumnissaan Oamkissa käynnistettäviä yhteistyöneuvotteluja aamukahvit kurkusta pöydälle –uutiseksi, niin ei tarvitse palata kuin 1990-luvun alkuun, jolloin oli monella tapaa vastaavanlainen tilanne.

Itselläni on henkilökohtaisia kokemuksia tuosta ajasta ja sattuneesta syystä nuo ajat ovat viime aikoina muistuneet mieleeni. Työskentelin tuohon aikaan samassa rakennuksessa kuin nykyisin eli Professorintien kampuksella, joka silloin tunnettiin paremmin Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksena. Olin tullut taloon töihin vuoden 1990 tammikuussa epäpätevänä tuntiopettaja. Opetin luonnontieteellisiä aineita, kuten anatomiaa ja fysiologiaa, mikrobiologiaa sekä kliinistä fysiologiaa.

Kun lama tuli, vähenivät opetustuntien määrät huomattavasti. Esimerkiksi luonnontieteellisten opettajien määrä väheni viidestä opettajasta kahteen parissa vuodessa. Kun opetushenkilökuntaa alettiin vähentää, oli yleisenä periaatteena, että aluksi saivat lähteä epäpätevät, määräaikaiset ja taloon viimeksi tulleet opettajat. Kuuluin tähän ryhmään, joten kohtaloni oli sinetöity. Tosin hankin pedagogisen pätevyyden 1992, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Vaikka tiettyä periaatetta noudatettiin henkilöstövähennyksissä, oli kuitenkin joitakin epäpäteviä, määräaikaisia ja taloon viimeksi tulleita, jotka syrjäyttivät aikaisemmin taloon tulleita. Tällainen toiminta tuntui epäoikeudenmukaisilta niistä, joihin tämä kohdistui. Lisäksi irtisanomisuhanalaisten keskinäiset välit saattoivat kiristyä. Toisen ammattitaitoa saatettiin vähätellä ja omaa erinomaisuutta korostaa. Piikittelyä tapahtui myös kasvokkain.

Työstä lähtevälle on tärkeää, että häntä muistetaan, kun työt loppuvat. Muistaminen on merkki siitä, että sinun tekemääsi työtä arvostetaan. Itselleni ja muutamalla muullekin kollegalle muistaminen tapahtui osastonkokouksessa. Osastonjohtaja piti lyhyen puheen, antoi pienen lahjan (jota en millään muista, mikä se oli, mutta hyvin se mahtui käteen.) Muistan hyvin hänen lempeän hymynsä ja lämpimän kädenpuristuksensa. Lämmin käsi on aina parempi kuin kylmä käsi.

Olin viime joulukuussa eräässä Oamkin työryhmässä vierailijana. Eräällä työryhmän jäsenellä loppuivat työt joulukuun lopussa. Läksiäistapahtumassa mietin hiljaa mielessäni omaa vastaavaa tapahtumaa yli 20 vuoden takaa ja totesin, että ainakin tämän työryhmän esimiehellä on taito tehdä tällaisesta ikävästä tilanteesta lämminhenkinen, inhimillinen tilaisuus. Tämän hyvän käytännön voisi lisätä vaikkapa Oamkin laatukäsikirjan uuteen versioon.

Sellaistakin ihmeellistä tapahtui, että opiskelijalähetystö kävi yksikönjohtajan puheilla työsuhteeni jatkamisen puolesta, mutta laihoin seurauksin. Toinen solidaarisuuden osoitus oli myös se, että eräs minun jälkeeni tullut pätevä opettaja olisi pannut omat tuntinsa puoliksi ja antanut puolet tuntinsa minulle. Olisimme molemmat olleet silloin sivutoimisia tuntiopettajia. Tämänkin ehdotuksen yksikönjohtaja hylkäsi.

Lopuksi palaan blogini otsikkoon, jonka sisältö selviää tässä viimeisessä kappaleessa. Kun opetin toisella asteella, tapana oli koota yhteen luokkaan kaikki kansakoulunkäyneet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että luokan oppilaiden keski-ikä oli 40-50 vuoden välillä. Eräs opettaja sanoi luokkaa mummeleiden luokaksi, itse kutsuin luokkaa rupsahtaneiden luokaksi jopa luokan edessä. Onneksi suurin osa luokan oppilaista oli sinut ikääntymisensä kanssa, mutta oli joukossa tietenkin myös muutama mielensäpahoittaja. Kun lähdön hetki koitti, sain heiltä seuraavanlaisen kortin:

 

 

Seppo Pakanen, suunnittelija, vs. laatukoordinaattori
Tietotuotantotiimi, IT-palvelut

 

2 % on miljoona euroa!

Oamkilaiset ovat ahkeria kirjoittajia. Vuonna 2012 oamkilaiset tuottivat yhteensä 293 julkaisua. Vain Jyväskylän ammattikorkeakoulu (379), Metropolia-ammattikorkeakoulu (318) ja Turun ammattikorkeakoulu (424) tuottivat enemmän julkaisuja kuin Oamk.

Tämä on hyvä, koska julkaisut ovat uudessa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa yksi rahoituksen perusta 2 % painoarvolla. Laskentaperusteena on kolmen vuoden julkaisujen keskiarvo. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2014 Oamk saa julkaisujen perusteella hieman yli miljoona euroa eli jokainen julkaisu tuo Oamkille rahaa noin 4 700 euroa.

Julkaisu-sana yhdistyy usein ihmisten mielissä tieteelliseen artikkeliin. Rahoituksen perusteena olevissa julkaisuissa kaikki tiedonkeruuseen hyväksyttävät julkaisut ovat kuitenkin samanarvoisia. Tieteelliset julkaisut ovat tietenkin henkilölle itselleen meriitti, mutta liikkeelle voi lähteä jostakin matalamman kynnyksen julkaisusta. Esimerkiksi artikkeli ammattilehdessä tai sanoma- tai aikakauslehdessä, kuten Kalevassa on Oamkille yhtä arvokas. Ja onhan meillä myös oma julkaisusarja, ePooki.

Pelkkä kirjoittaminen ja kirjoituksen julkaiseminen lehdessä ei kuitenkaan vielä riitä. Oma julkaisu pitää vielä muistaa ilmoittaa Oamkin julkaisurekisteriin. Vuoden 2013 julkaisujen kerääminen onkin juuri käynnissä, joten jos et ole vielä omaa julkaisua rekisteriin ilmoittanut, teethän se heti Heimossa olevien ohjeiden mukaisesti!

Lopuksi vielä hoksautus kaikille blogien kirjoittajille. Oamkilaiset tuottavat jatkuvasti erittäin ansioituneita blogikirjoituksia. Näitä julkaisuja tiedonkeruuseen ei kuitenkaan hyväksytä eli tästäkään blogikirjoituksesta Oamk ei rahallisesti hyödy. Myös blogeilla on kuitenkin oma paikkansa ja ainahan blogikirjoituksesta voi laajentaa artikkeliin!

Sirpa Ahvenlampi
Suunnittelija
Tutkimus- ja kehittämispalvelut

Asiakastyytyväisyydestä ja palautteen vaikutuksista

 Jatkan sujuvasti palaute- eli kirjaston tapauksessa asiakastyytyväisyysaiheessa. Yleisesti ajateltuna asiakastyytyväisyyden voidaan ajatella olevan kyseessä olevan toiminnon, prosessin tai palvelun sitä perimmäisintä tarkoitusta ja ydintä. Tästä seuraa myös, että kaiken prosessia tai palvelua kehittävän toiminnan tulisi pyrkiä nimenomaan asiakastyytyväisyyden parantamiseen. Tukipalveluna kirjaston pyrkimys on pohjimmiltaan sama kuin koulutusyksiköillä eli parantaa oppimissuorituksia ja -tuloksia tarjoamalla opiskeluun tarvittavat aineistot ja järjestämällä tiedonhankinnan opetusta ja ohjausta. Asiakastyytyväisyydellä perustelemme myös resurssitarpeemme kehysorganisaatiolle.

Kirjastolla on onni omistaa erinomaisen arvokas ja käyttökelpoinen työkalu asiakastyytyväisyyden mittaamiseen: kansallinen kirjastojen käyttäjäkysely, joka on toteutettu nykyisessä laajuudessaan jo kolme kertaa (vuosina 2008, 2010 ja 2013). Kyselyn tuloksia voi verrata esimerkiksi amk-kirjastojen kansalliseen keskiarvoon sekä omiin aiempien vuosien tuloksiin.

Viimeksi kysely toteutettiin keväällä 2013, ja ilahduttavasti saimme todeta, että asiakastyytyväisyys oli lisääntynyt melkein kaikilla osa-alueilla. Lisäksi kansallisessa vertailussa saimme keskimääräistä paremmat arvosanat. Tuloksista ja palautteen vaikutuksista kirjastossaon kerrottu tarkemmin kirjaston blogissa.

Kansallinen kirjastojen käyttäjäkysely sekä aiempien vuosien data kertovat luotettavasti raa'an totuuden vuosi toisensa jälkeen, miten kirjasto on onnistunut palvelemaan asiakkaitaan. Lisäjännityksensä kyselykierroksiin tuo 3-4 vuoden välein liki täydellisesti uusiutuva asiakaskunta ja heidän mahdollisesti muuttuneet palveluntarpeensa. Sattuneesta syystä suuri osa laatutyömme mittareista on poimittu juuri kansallisesta käyttäjäkyselystä ja palautteeseen todella reagoidaan.

 Anu Liikanen, informaatikko, Kirjasto

Et taaskaan saanut palautetta, miksiköhän?

Opiskelijakunta kohtaa kuukausittain tilanteita, joissa kuulee opiskelijan kertovan palautteen vaikuttamattomuudesta sekä sen mahdollisista vaikutuksista omaan opintomenestykseen. Opiskelijasukupolvien välinen solidaarisuus - tai sen puute - eli ajatus siitä, että koska jouduin käymään kurssini näin, täytyy tulevienkin opiskelijoiden lusia ne yhtä kurjana, voi myös vaikuttaa palautteenantoinnokkuuteen. On huolestuttavaa, että tällaisia luuloja ja asenteita löytyy yhteisöstämme. Se kertoo keskinäisen luottamuksen ja yhteisön tunteen poissaolosta.

Palautteen avoin käsittely, oli kyse sitten opetustavasta tai kurssin sisällöstä, on tärkein viesti palautteenantajalle. Näin annetaan viesti palautteen tärkeydestä ja vaikuttavuudesta. Opiskelija palautteenantajana toivoo näkevänsä muutoksen ja kuulevansa palautteensa seurauksista. Tällä hetkellä opiskelijat kokevat, että heidän antamansa palaute on yhtä tyhjän kanssa.

Esimerkiksi intrassa annettava opintojaksopalaute tuntuu jäävän opettajan bittimappiin käsittelemättömänä ja vastapalaute saamatta. Ja vaikka opintojaksopalaute annetaan anonyyminä, opiskelija pelkää tulevansa tunnistetuksi palautteestaan ja tämän vaikuttavan kurssin arvosanaan. Palautteen negatiivisten seurausten pelossa myös positiivisen palautteen antaminen jää.

Palautteenanto tuntuu turvalliselta silloin, kun voi luottaa siihen, että vastaanottava osapuoli ei hermostu, loukkaannu tai muuta suhtautumistaan palautteenantajaan. Koulutuksen laatu ja siitä annettava palaute usein tuntuu kulminoituvan opettajan tapaan opettaa, ja kun kritisoidaan tapaa opettaa, sataa palaute kyseessä olevan opettajan laariin ja homma menee henkilökohtaiseksi.

Pedagogia ja opetusmenetelmät eivät ole sisäsyntyisiä, joten palaute opetuksen laadusta ei ole palautetta opettajan käytöksestä. Opettaja on monenlaisen oppijan ristitulessa urallaan ja ajan haasteista selviää ainoastaan kehittämällä omaa osaamistaan, objektiivisena pysymistä ja palautteen tärkeyden muistamista ammatillisena kehittymiskeinona!

Palautteen antoon opitaan erilaisia tapoja jo lapsuudesta lähtien. Suomalainen tapa marmattaa asioista on jo luontevaa parikymppiselle korkeakouluopiskelijalle, koska sitä kohtaa joka puolella. Kehujen antaminen taas tuntuu vaikeammalta. Puhutaan kaikenlaisista hampurilaismalleista palautteenantamisessa, mutta raaka fakta tuntuu olevan, että hyvää palautetta ja kehuja saa vain, jos sitä itsekin antaa.

Kiittämättömyys on maailman palkka - kuuluu sanonta, mutta uskomme, että se on muutettavissa. Kuten ympäristöystävällinenkin toiminta, myös palautekulttuuri koostuu pienistä epäitsekkäistä teoista. Toisen toiminnan huomioiminen kiitoksin ja pieninkin kehuin luotsaa opiskelu- ja työskentelykulttuurin sävyä kohti kehittävää kritiikkiä ja kehua.

Vuosi 2013 on ollut koko Oamk-yhteisölle raskas muutosten tuulissa. Opiskelijakunta on ylpeä ammattikorkeakoulustaan ja sen itsepintaisesta työskentelystä kohti Oamkilaisuutta! OSAKO kiittää kaikkia  yhteisestä vuodesta ja lupaa jatkaa työtään paremman palautteen puolesta.

Opiskelijakunta OSAKO

Haluatko ravisuttaa ajatuksiasi? Tule vertaisarvioijaksi

Sisäinen auditointi eli vertaisarviointi järjestettiin Oamkissa nyt kolmatta kertaa. Vertaisarvioinnin toteuttamista varten kootaan työryhmät, joissa on aina mukana sekä henkilöstöä että opiskelijoita ja mahdollisuuksien mukaan myös sidosryhmien edustajia. Laatukoordinaattori on jokaisessa työryhmässä huolehtimassa työn sujuvuudesta ja yhtenäisistä toimintatavoista. Olemme kokeneet mukana olon etuoikeutena: on hienoa päästä tutustumaan yksiköiden ja koulutusohjelmien toimintaan. Olemme saaneet tätä kautta kovasti uusia ajatuksia ja ideoita.

Auditointityöryhmät ovat toimineet hyvin ja eri taustalla olevat ihmiset tuovat uusia ja tuoreita ajatuksia ja erilaisia näkökulmia esille. Työryhmissä onkin useimmiten todettu, että työskentely on ollut antoisaa ja jopa hauskaa, vaikka työtä on saanutkin tehdä ihan tosissaan. Keskustelut sekä arviointipäivään valmistautuessa että raporttia työstettäessä ovat olleet hedelmällisiä.

Auditointiryhmien puheenjohtajina toimi tänä vuonna suunnittelijoita, opettajia ja laatukoordinaattoreita eri yksiköistä. Puheenjohtajalla on aina vetovastuu vaikka toiminnanohjauksen ja laadun puolella työskentelevältä laatukoordinaattorilta saakin toki tukea toimintaan. Puheenjohtajuus on kuitenkin koettu positiiviseksi asiaksi. Tiedustelimme puheenjohtajilta näkemyksiä sisäisenä auditoijana toimimiseen. Kaikki vastanneet suosittelivat mukaan tuloa.

Miksi sitten sisäiseksi auditoijaksi kannattaa lähteä?  Tässäpä kootusti puheenjohtajien näkemykset:

  • Pääset näköalapaikalla kuulemaan eri toimijoiden näkemyksiä asioista. Erityisen mielenkiintoista on ollut kuulla henkilöstön ja opiskelijoiden näkemyksiä ja havaita kuinka eri tavalla asiat voidaan nähdä ja kokea eli pääset näkemään asioita myös uudesta perspektiivistä. Näin myös omat näkemykset laajenevat.
  • Pääset tosi hyvin sisälle myös toisen yksikön toimintaan ja opit tätä kautta arvostamaan myös muita toimijoita.
  • Saat kokea ahaa-elämyksiä, kun kuulet toisten tosi hyvistä käytänteistä ja toisaalta hoksaat, että myös muualla kuin omassa organisaatiossa painiskellaan samojen asioiden parissa.
  • Saat tutustua uusiin henkilöihin.
  • Auditointiin osallistumalla opit paljon muilta osallistujilta ja koko ammattikorkeakoulusta.
  • Osallistuminen on oivallinen mahdollisuus laajentaa näkemystään muiden koulutusalojen toiminnasta. Tulet tietoiseksi toteutetuista hyvistä käytänteistä, korkeakoulumme vahvuuksista ja myös kehittämiskohteista.
  • Saat tutustua erilaisiin tapoihin toteuttaa koulutusta Oamkissa.
  • Vertaisarvoinnin tarkoituksena on peilata omaa osaamista toisen koulutusohjelman käytäntöihin ja tämän kautta voi oppia jotakin uutta mitä voi hyödyntää omassa työssä. Se tuo myös sopivaa vaihtelua viikkorutiineihin.
  • Prosessi on tosi opettavainen – suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat vähän ravisuttaa omaa ajatusmaailmaansa ja avata uusia ovia.

Seuraava sisäinen auditointi järjestetään vuonna 2015. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan, voit toki ilmoittaa vaikka saman tien kiinnostuksestasi niin laitamme nimen muistiin ja toivotamme sinut tervetulleeksi mukaan.

 

Sari Ahvenlampi
Laatukoordinaattori, Toiminnanohjaus ja laatu