Cecilia Ahern - Ihmemaa

Me kaikki tiedämme tarinan sukkia syövästä pesukoneesta. Kun sukkaparin laittaa pesukoneeseen, niin sieltä ulos tulee vain toinen. Toinen sukka on kadonnut omille teilleen, eikä sitä löydy mistään. Cecelia Ahernin romaanissa ”Ihmemaa” käsitellään juuri tätä asiaa, minne kaikki kadonneet tavarat päätyvät.

Sandy Short etsii työkseen kadonneita ihmisiä ja kadonneiden asioiden löytäminen on hänelle lähestulkoon pakkomielle. Tutkiessaan yhden henkilön katoamista Sandy yllättäen huomaa olevansa itsekin kadonnut.  Hän ei tiedä missä on, vaan tuntuu joutuneen paikkaan, jonne kaikki kadonneet asiat päätyvät. Paikkaan, joka tuntuu olevan oman maailmamme rinnakkaismaailma.  Sieltä löytyvät hänen tavaransa, jotka ovat joskus kadonneet ja joita hän on etsinyt turhaan. Siellä myös asuvat ne ihmiset, jotka ovat joskus kadonneet jälkiä jättämättä ja joita Sandy on etsinyt. Mutta vaikka se on paikka, jonne kadonneet asiat päätyvät, niin ei sieltä kuitenkaan kaikkea kadonnutta löydy. Kaikki kadonnut ei oikeasti ole kadonnutta.

Kirja oli hyvin mukaansa tempaava ja sitä oli hyvin miellyttävää lukea. Siinä oli jokin koukku, joka melkeinpä vaati lukemaan vielä seuraavankin sivun, vaikka oli jo väsynyt ja teki mieli mennä nukkumaan.  Kuitenkin sitä vain halusi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä uutta tulee ilmi. Kirjan tapahtumia miettiessä huomaa, ettei siinä paljoa tapahtumia loppujen lopuksi ollut. Pyörittiin koko ajan kahden asian ympärillä ja mietittiin asioita uudesta näkökulmasta. Kuitenkaan kirja ei päässyt yllättämään tylsyydellä, sillä tylsä se ei ollut.

Toinen asia, mikä jäi kirjassa hieman häiritsemään, oli sen ennalta arvattavuus.  Välillä tuntui, että olin lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, jotenkin kaikki oli niin tuttua. Juoneen olisi kaivannut hieman yllätyksellisyyttä. Mieleeni jäi eräs kohtaus, joka tapahtui aika lähellä kirjan keskikohtaa. Minulle tuli vahva tunne, että kirjan keskikohdassa kohtaus tulisi jatkumaan näin. Olin oikeassa, niin siinä kävikin. Ennalta-arvattavuus oli hieman häiritsevää, sillä se vei osan lukuilosta mukanaan. Miksi muutoin niin ihanassa kirjassa oli niin tavallinen juoni? Kirjan henkeen olisi sopinut jokin hyvin erikoinen ja ennalta-arvaamaton taoahtuma; jotain, mitä ei olisi osannut odottaa. Loppujen lopuksi koko kirja päättyi niin, miten olinkin sen olettanut päättyvän. Mikä kyllä oli harmi.

Jotenkin kirja oli hieman ristiriitainen. Vaikka se olikin ennalta-arvattava, niin silti se ei ollut tylsä. Ahernin kirjoitustyyli oli jotenkin niin lumoavaa, että haluaisin vain kadota jälleen tuohon taianomaiseen maailmaan ja unohtaa kaiken muun ympäriltäni. Pitäisi tarttua Ahernin muihin kirjoihin ja lukea, että ovatko ne yhtä lumoavia kuin Ihmemaa.

 

         Katja Seppä, KIR15SP

Jules Verne- Around the World in Eighty Days

Kirja lähtee liikkeelle, kun kertoja kuvailee lukijalle Phileas Foggin ja millainen hän on ja mitä hän on tehnyt. Samalla myös tapaamme Passepartoutin, kun hän menee töihin Foggille. Kirja sijoittuu 1870-luvulle ja sen ajan tapoja kuvaillaan myös. 

Phileas Fogg ottaa hänen kerhon Reform Clubin haasteen vastaan, että hänen pitää matkustaa maailman ympäri 80 päivässä. Useat Reform Clubin jäsenet eivät usko, että se olisi mahdollista. Fogg lähtee samantien matkaan Passepartoutin kanssa ja matkalta ei puutu tapahtumia. Välillä on tiukkaa ehtiä seuraavaan laivaan tai joltain laivalta myöhästytään. Asiaa ei auta myöskään se, että Fogg saa peräänsä etsivä Fixin.

Mie luin tämän kirjan englanniksi ja teksti oli aika helppo lukuista ja sujuvaa. Kirja on kirjoitettu kolmannessa persoonassa, mutta se ei haitannut lukemista. Lukiessa kirjaa tuli verrattua siihen saman nimiseen piirrettyyn, mutta kirjassa useat asiat oli eri tavalla kuin piirretyssä.

Katja K. KIR15SP

Jodi Picoult – Sisareni puolesta

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Anna, jonka siskolla Katella on leukemia. Anna tietää saaneensa alkunsa koeputkesta, sillä Katelle tarvittiin geneettisesti yhteensopiva luovuttaja. Tytöillä on myös isoveli Jesse. Anna ja Jesse ovat vanhemmilleen kuin ilmaa, sillä Kate tarvitsee jatkuvaa huomiota.

Kirja alkaa siitä, kun Anna nostaa kanteen vanhempiaan vastaan ja haluaa lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden. Varsinkin perheen asianajaja-äiti Sara on järkyttynyt ja syyttää Annaa ”miten voit tappaa oman siskosi?”. Anna rakastaa siskoaan, mutta on väsynyt olemaan hänen kudos- ja solupankkinsa, eikä halua luovuttaa munuaistaan. Lopulta perhe menee oikeuteen ja siellä selviää myös perimmäinen syy kanteen nostamiselle.

Kirjassa seurataan tapahtumia vuorotellen kaikkien perheenjäsenten sekä myös Annan asianajajan Alexander Campbellin näkökulmasta. Kirjassa on melko paljon lääketieteellisiä termejä, mutta ne eivät häiritse lukemista.

Tämä kirja oli mielenkiintoisin ja yllätyksellisin, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Kirja oli myös koskettava, kun ollaan tällaisten asioiden äärellä. Lisäksi kirjan lopussa tapahtui vielä jotain, mitä lukijalle ei varmasti tule mieleenkään koko lukuprosessin aikana. En lue tämän tyylistä kirjallisuutta kovin usein, mutta tämä teos vei mennessään.

Heidi KIR15SP

Merie Kondo, KonMari - Iloa säkenöivä järjestys

Jos haluat lisää iloa ja selkeyttää elämääsi, niin tämä on juuri oikea kirja sinulle. Kirjassa neuvotaan kuinka tunnistaa iloa tuottavat esineet ja säilyttää vain ne. Muut tavarat laitetaan pois. Tämä vähentää ylimääräisten tavaroiden määrää. Tavarat käydään tietyssä järjestyksessä läpi: vaatteet, kirjat, paperit, sekalaiset tavarat ja muistoesineet. Kirjoittajan keksimästä vaatteiden viikkaustyylistä on muutamia esimerkkejä.

Kirja sisältää havainnollistavia esimerkkejä kirjoittajan asiakkaiden järjestelyprosesseista. Kirjoittaja kertoo myös omasta elämästään ja miten hän päätyi iloa tuottavaan järjestykseen.


KIR15SP Riikka

Deborah Spungen - Nancy

Kirja: Nancy (eng. And I Don't Want to Live This Life)

Kirjoittaja: Spungen, Deborah

 

Deborah Spungen - Nancy

Nancy on äidin näkökulmasta kerrottu tositarina, joka päättyi 70-luvun loppupuolella murhenäytelmään ja sensaatiolehtien otsikoihin.

Kirja kertoo Nancy Spungenista, joka tuli tunnetuksi Sex Pistols bändin basisti Sid Viciousin tyttöystävänä. Kirjailija on Nancyn äiti Deborah Spungen, joka kertoo Nancyn koko tarinan syntymästä kuolemaan ja kuinka Deborah itsekin kärsi kasvattessaan ongelmalasta. Kirja lisäksi tuo puolustusta vanhemmille, joilla on vaikeita lapsia.

Jo syntyessään Nancy oli erikoisempi. Hänen ihonsa oli keltainen veren korkean bilirubiinitason takia, ja vauva joutui välittömästi verensiirtoon. Äitinsä mukaan verensiirrosta toivuttuaan Nancy itki jatkuvasti ja potki ilmaan voimakkaasti, aivan kuin olisi taistellut jotakin vastaan. Nancy oli räväkkä tyttö koko ikänsä ja ihmiset eivät pitäneet juurikaan Nancystä. He näkivät hänet epätoivoisena bändärinä ja narkkarina. Hän oli kuin domina, joka otti ohjat käsiinsä hänen ja Sidin parisuhteessa. Uskotaan että Nancy oli syypää miksi Sidin elämä meni pilalle huumeiden myötä.

Sid antoi hieman erilaisen kuvan kirjassa kuin mitä olen hänen luullut olevan. Koska kirjan tekijä oli Sidille läheinen, kirjoittaja kertoo myös yllättäviä asioita sekä mikä hänen epäilyksensä on siitä mitä tapahtui Nancyn kuolinpäivänä.

En pettynyt kirjaan millään tavalla. Ensivaikutus kirjasta oli hyvä, kun luin tekstin takakannesta. Nancyn tarina on aina kiehtonut. Vaikka hän oli luonteeltaan ja persoonaltaan vähemmän siedettävä mutta hänen tarinassaan on vain sitä jotain, joka vetää minua puoleensa. Nancy saattoi pistää ärsyttämään, mutta sympatiakin koin häntä kohtaan. Kirja kuitenkin vie lukijan sen ajan punk-maailmaan, jossa turmiollisuus, synkkyys ja huumeet olivat osa elämään ja asennetta.

Spungen oli hienosti aloittanut kirjan kertomalla ensin pikkuisen lopusta. Se toi mukavasti lukijalle tietoa siitä, mikä lopussa häntä odottaa. Ja vaikka teos olikin kirjoitettu auttamaan muita “Nancyja” niin kuin kirjailija itse sanoi, se herätti itsessäni hiukan turhamaisuuden tunnetta Nancya kohtaan. Mutta tosiasiassa tällaiset kirjat ovat hyviä: ne laittavat ajattelemaan asioita sekä herättämään tunteita.

 

- Nina, KIR15SP