Bone

Kirjailija: Jeff Smith

Kustantaja: Cartoon Books, 1332 s.

Bone

Bone on alunperin 1991-2004 julkaistu sarjakuvasarja, joka on koottu yksiin kansiin luoden yhden rakastetuimmista sarjakuvaromaaneista. Suomessa Luupäät nimellä tunnetussa fantasia tarinassa seurataan kolmea serkusta, jotka on karkoitettu luumäeltä. Sympaattinen Leppo (Fone Bone), ahne Tahvo (Phoney Bone) ja hömelö Auvo (Smiley Bone) eksyvät maagiseen laaksoon, jossa vuorilla asuvat rottaolennot odottavat sopivaa hetkeä vallatakseen laakson takaisin itselleen. Jostain lukijalle ja luuserkuksille selittämättömästä syystä, rottaolennot ja heidän johtajansa palavat halusta saada Tahvon siepattua. 

Tarina suorastaan pursuaa rakastettavia hahmoja, mieltä lämmittävää huumoria, hurjia juonenkäänteitä sekä traagisia menetyksiä. Smithin kynänjälki saa hahmot eläviksi, jolloin yli 1300 sivuinen teos etenee useammin kuvilla kuin sanoilla. Luupäiden hauska maailma ja lupsakkaan näköiset hahmot luovat illuusion onnellisesta sadusta, en usko että kukaan voi aloittaa tätä kirjaa yllättymättä mitä kaikkea kansien välissä ehtii tapahtua.

-Kim R.  KIR16SP

Leijonankesyttäjä

Leijonankesyttäjä

 

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Gummerus 2015, 442 s.

Minulle ei koskaan riitä yksi kirja, vaan haluan koko sarjan. Näin kävi jälleen, kun tartuin sattumalta kirjastossa Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjään. Kansi näytti kivalta ja takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta. Jäin koukkuun ja tällä hetkellä luen Fjällbacka -sarjan seitsemättä osaa, eikä ole tuntunut vielä missään vaiheessa pakkopullalta. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin Fjällbackaan, josta myös itse kirjailija on kotoisin, joten paikkojen kuvailu kirjoissa on hyvin elävää.

Leijonankesyttäjä on sarjan yhdeksäs osa ja kirjan päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck sekä hänen miehensä, poliisina työskentelevä Patrik Hedström. Useita nuoria tyttöjä on kadonnut lähiaikoina ja sattumalta yksi kadonneista ilmestyy metsästä päästyään karkuun kiduttajiaan. Kadonneiden tyttöjen tapaus vie kaiken Patrikin ajan, kun taas Erica työstää uutta kirjaansa, joka kertoo leijonankesyttäjämiehensä murhanneesta Lailasta. Läckberg saa kuitenkin kaikki sivujuonet nidottua hyvin yhteen ja pian myös Erica on avainasemassa kadonneiden tyttöjen tapausta tutkittaessa. Täysin realistinen kirja ei silti ole, sillä Patrik ei noudata poliisin vaitiolovelvollisuuttaan vaan hän kertoo surutta vaimolleen yksityiskohtia rikostutkimuksesta. Jos näitä pieniä yksityiskohtia ei jää liikaa miettimään, niin kirja on jännittävä ja viihdyttävä alusta loppuun saakka.

Camilla Läckberg osaa myös sulauttaa menneen ja nykyajan todella hyvin yhteen, eikä hän paljasta liikaa ennen viimeistä loppuratkaisua. Läckbergin kirjoissa murhaajaa voi koittaa veikkailla kirjan kuluessa, mutta todennäköisesti tulee silti yllättymään lopussa.

Lähde: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512095643/leijonankesyttaja/

Ira-Maria, KIR16SP

Kevyesti kipsissä

Kevyesti kipsissä

Kirjailija: Vaahtera, Veera
Kustantaja: Tammi, 2016
Sivuja: 243

Valitsin tämän kirjan tuoksun perusteella. Ollessani töissä, laitoin kirjoja hyllyyn, samalla niitä hieman pläräillen. Kohdatessani Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä, nenäni tavoitti niin hyvän tuoksun, etten voinut laittaa kirjaa hyllyyn, vaan pidin sen vieressäni koko päivän ja viattomasti sitä välillä availlen. Sanottakoon, että kirja ei enää tuoksu siltä. Sanottakoon myös, etten tavallisesti kirjoja imppaile tai siis en ainakaan vietä päiviäni kirjoja haistelemalla.
Kuitenkin, haisteltuani kirjaa pitkin päivää (kerrottuani vielä toverilleni tästä mystisen hyvästä tuoksusta), luin mistä kirja itseasiassa kertoo. Päätin lainata teoksen. Kannet ovat mielestäni oikein lähestyttävät ja takateksti hyvä. Kesti kuitenkin puoli vuotta ja lähestyvä eräpäivä, ennen kuin viimein luin tämän kirjan.

Kevyesti kipsissä kertoo naisesta nimeltä Lotta. Lotta työskentelee kirjaston vahtimestarina ja hänen päivänsä kuluu kirjoja lukemalla. Lotta välttelee sosiaalisia tilanteita ja piiloutuu välillä vessaan lukemaan, kun ei vain halua olla ihmisten kanssa.
Kirjan alussa Lotta jää kuitenkin auton alle ja hänen kämpässään on vesivahinko. Lotan täytyy muuttaa sisarensa Memmun ja hänen avovaimonsa Katan luokse. Asioita alkaa tapahtumaan, kuvioihin ilmaantuu niin Jiri kuin Ollekin.
Mielestäni Kevyesti kipsissä on mielenkiintoinen ja hauska kasvutarina. Lukiessa kirjaa eteenpäin, Lotta muuttuu vessaan piiloutuvasta ihmisestä ihmiseksi, joka ei välttele työtovereitaan tekemällä pakoreitti suunnitelmia.

Ollessani ihan alussa, olin hieman, että jaahas, mitähän sitä on tullut aloitettua, mutta odottelin niitä hilpeänhauskoja asioita, mitä takakansi oli luvannut. Eräänä yönä minulla olikin oikein hauskaa ja olin sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä. Aamulla taas olin eri mieltä. Mutta kukapa ei kyseenalaistaisi lukuvalintaa, kun päähenkilö itse miettii "Mikä ihme oli joskus saanut minut tarttumaan romaaniin?". Sitä mietin itsekin. 

 Lukiessani kirjaa loppuun, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pidin tarinasta. Minulle jäi positiivinen olo kirjasta ja suosittelen kyllä muillekin. Kevyttä lukemista, rentoa ja hauskaa, välillä miettii, miksi edes tätä luen, ärsytystä, kun sanotaan Elsa jääprinsessa ja monenmoisia kohtia: eikä, tämä on niin loistava, pitää laittaa kaverille kuva. Ja nyt minulla on tunne (vaikka välillä en pitänytkään tästä kirjasta), että voisin sen omaan hyllyyn hommata, voidakseni sitä välillä selailla ja lukea ne hyvät kohdat uudestaan. 

Tämä oli ensimmäinen Veera Vaahteran kirjoittama kirja, jonka luin ja en kieltäydy kohdatessani muita hänen kirjojaan. 

Tämän kirjoitettuani, selailin Goodreadsissa olevia arvosteluja, Veera Vaahtera onkin Pauliina Vanhatalo, jännittävää.

Hilma M. KIR16SP

Kaikki kaikessa

Maddy sairastaa SCID-tautia, jonka ansiosta hän on allerginen miltein koko maailmalle. Sairauden kurissa pitämiseksi Maddyn koti on täysin steriili ja laitteistettu. Maddy on lukenut paljon ja tietää paljon – mutta on sairautensa takia kokenut vain vähän. Naapuriin muuttava Olly saa Maddyn ajatukset sekaisin. Ennen tilanteensa kanssa sinut ollut Maddy alkaa kaipaamaan jotakin mikä näyttää mahdottomalta saavuttaa.

”Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa, ja se on eri asia.”

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva.

Jenna Ojala KIR16KM 

Nick Cave – Bunny Munron kuolema

Bunny Munro on keski-ikäinen kaupparatsu ja pelimies, jonka elämä pyörii seksin ympärillä. Bunny pakenee vastuutaan perheestään kauppamatkoilleen, jättäen masentuneen vaimonsa Libbyn ja poikansa Bunny Juniorin pärjäämään keskenään. Kun Libby tekee itsemurhan, joutuu Bunny ottamaan vastuun pojastaan. Hän ottaa pojan mukaansa irstailun täytteiselle kauppamatkalleen, jonka päässä häntä odottaa kuolema.

 Bunny Munro on ehkä iljettävin antisankari mihin olen törmännyt. Hän kauppaa kauneudenhoitotuotteita naisille ja koittaa päästä mahdollisimman monen pöksyihin työnsä ohessa. Hän on pakkomielteinen seksimaanikko joka hakee myös rentoutusta alkoholista ja muista päihteistä. Häntä ei kuitenkaan voi olla säälimättäkään, sillä hän myös yrittää olla isä pojalleen – kehnosti, mutta kuitenkin.

Tarina on mustan ja groteskin huumorin siivittämä kertomus yhden sikamaisen irstailijan matkasta kohti ansaittua, likaista loppuaan. Tai se olisi sitä, jos mukana ei olisi myös vastaparia: viatonta, isäänsä ihailevaa ja autossa tietosanakirjaa lueskellen odottavaa Bunny Junioria, jonka 9-vuotiaan näkökulma tuo tarinaan herkempää syvyyttä.

Tämä kirja oli lukukokemuksena vaikuttava tunteiden vuoristorata, joka tarjoaa lukijalleen niin räkäisiä nauruja kuin myös syvällisempiä pohdintoja moraalin ja syyllisyyden äärellä. Hyvin omaperäinen kuolema nauratti. Suosittelen kirjaa kaikille mustan huumorin ystäville, jotka tahtovat lukemaltaan myös syvyyttä. Jos pidät Nick Caven musiikista tai Bukowskin kirjallisuudesta, kannattaa tarttua tähän kirjaan.

Reeta Kostiainen, KIR15SP