Iceberg Slim: Parittaja

Omaelämäkerrallinen Parittaja kertoo Iceberg Slimin (oik. Robert Beck) kivikkoisesta parittajanurasta 1940- ja 1950-lukujen Chicagossa. Teos kertoo kaunistelematta parittajan arjesta ja avaa syitä siihen, miksi älykäs nuori mies ryhtyi rikolliselle uralle. Kirjassa kuvataan elävästi Beckin karikkoista lapsuutta ja vaikeaa äitisuhdetta, vankilareissuja sekä rikollista elämää huumeiden ja väkivaltaisuuksien keskellä.

Paikoin Parittaja on melkoisen karua luettavaa, ja onnellista käännettä odotellessaan saattaa moni herkempi lukija turhautua. Prostituoidut eivät tarinassa nauti lähellekään ihmisarvoista kohtelua, eivätkä väkivallalta välty sen paremmin muutkaan ryhmät. Erikoista tarinassa on se, ettei Slim niinkään ajaudu rikoksen poluille pakon sanelemana, vaan parittajan ammatista muodostuu hänelle unelma. Nuori Slim jättää collegeopintonsa kesken ja ryhtyy parittajaksi vain 18-vuotiaana.

Kulttisuosiota nauttiva Iceberg Slim on toiminut innoittajana monille rap- ja hiphop-artisteille, kuten Parittajan esipuheen kirjoittaneelle Ice-T:lle. Teos on julkaistu ensimmäisen kerran 1967. Suomennettu versio ilmestyi 2011. Kaikesta karusta rehellisyydestään ja paikoin ontuvasta suomennoksestaan huolimatta Parittaja on lukemisen arvoinen.

 

-Riikka, KIR3SN

Hannes Råstam: Kuinka tehtiin sarjamurhaaja; Thomas Quickin tapaus

Thomas Quickin tapaus on aivan uskomaton, järjetön tositarina siitä, mitä voi tapahtua kun ihmiset ns. tulevat hysteerisiksi, ovat jonkin uskomuksen sokaisemia ja yhtään luopuvat tieteen tai oikeudenkäytön periaatteista. Thomas Quickin uskottiin pitkään olevan kauhuelokuvamainen sarjamurhaaja, sillä hän tunnusti yhä lisää ja yhä kauheampia murhia, jotka muka palasivat hänen mieleensä psykoterapiassa yhdessä yhä kauheampien lapsuuden traumojen kanssa. Terapeutti ja muutama oikeuslaitoksen edustaja Thomas Quickin oma asianajaja mukaan lukien kaikki uskoivat tähän ja huolehtivat, että todisteita löytyi ja että Thomas Quick sai tuomioita. Kirja tuntuu enimmäkseen absurdilta ja synkältä huumorilta, joka muuttuu yhä hullummaksi, mutta myös surulliselta ja ennen kaikkea vakavalta varoitukselta, ettei pidä ikinä olla välittämättä oikeusperiaatteista, vaikka miltä tuntuisi. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista tai oikeudellisista asioista tai henkilöhistoriasta, mutta myös kaikille draamannälkäisille, sillä kirjan voi tosiaan lukea sekä vakavana opetuksena että kaikkien aikojen tositarinaviihteenä. Kirja saattaa tuntua vielä hauskemmalta tai vakavammalta niistä, jotka muistavat 80- ja 90-lukujen psykoanalyysi"uskonnon" tai muuten tietävät siitä vähän ennestään.

Pauliina Mäki, Kir14SN

Nick Cave: Balladi pahasta olosta

Olen jo kauan pitänyt Nick Caven musiikista ja sanoituksista ja joku aika sitten huomasin kirjastossa olevan saatavilla Nick Caven kirjoittama kirjaThe sick bag song eli suomeksi Balladi pahasta olosta. Lainasin kirjan heti, koska en ollut ikinä lukenut Nick Caven kirjoittamia kirjoja ja olin kiinnostunut kirjasta. 

Kirja yhdistelee mielestäni aika nerokkaasti Nick Caven kiertue-elämän, Caven ajatukset ja mielikuvituksen tuotteet yhteen. Kirjassa on Nick Caven ajatusten välissä myös kuvia lentokoneiden oksennuspusseista, mikä oli mielenkiintoinen ominaisuus kirjassa. Oksennuspusseihin Nick Cave on kirjoittanut ja piirtänyt mietteensä. Kirjasta tulee tunne, että sitä ei ole liikaa suunniteltu tai hiottu. Kirja oli mielenkiintoinen ja luen varmasti tämän jälkeen myös enemmän Nick Caven kirjoja. 

Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka ovat tietävät jotain Nick Cavesta ja hänen musiikistaan, ja ovat kiinnostuneita hänestä ihmisenä ja kirjoittajana. Kirja ei ollut pettymys. Suosittelen siis lämpimästi lukemaan tämän kirjan, jos vain kiinnostaa. 

Lotta Anttila KIR14SN

Sinikka Piippo: Kasvien salaiset voimat (Helmi 2008)

Sinikka Piippo: Kasvien salaiset voimat (Helmi 2008)

"Kasvien salaiset voimat on kiehtova tietopaketti kasvien taikamaailmasta. Kirjassa käydään läpi taiat, loitsut ja uskomukset, joilla kasvien maagiset ominaisuudet houkutellaan esiin. Lisäksi perehdytään wiccoihin, noitiin, shamaaneihin ja druideihin taikojen harjoittajina sekä kasveihin liitettyjen uskomusten historiaan.

Kirja on myös kattava opas kasvien rohtokäyttöön. Monien kasvien vaikutukset on todennettu käytännössä: Ginseng-juuri ja soija lisäävät elinvoimaa. Sitruunamelissa, mäkikuisma, salvia ja laventeli rentouttavat ja tuovat apua unettomuuteen, nokkonen parantaa vastustuskykyä ja kaura auttaa alentamaan kolesterolia." (Outi-kirjaston linkki kirjan kuvaukseen. http://data.kirjavalitys.fi/data/servlets/ProductRequestServlet?action=showreferat&ISBN=9789515561268 Haettu 29.2.2016)

Huomasin tämän kirjan espoolaisen kirjaston hyllyssä ja mielestäni kansi oli hieno. Tovin selailtuani kirja herätti mielenkiintoni.

Minua kiinnostaa magiaan ja ei-kristilliseen uskontoon liittyvät asiat. Tämän kirjan ansioista kokeilin kasvattaa salviaa, koska lukemani perusteella sillä oli jännittäviä vaikutuksia. Muun muassa salviateetä juomalla voi lisätä itsearvostusta. (Mieli ja tunteet-osiossa s.424).

Monilla tutuilla kasveilla on ollut mielenkiintoisen maagisia vaikutuksia mieleen ja kehoon. Esimerkiksi mustikka suojelee psyykkisiltä hyökkäyksiltä ja niitä syömällä voi stimuloida kuulemma älyllistä keskustelua. (s. 456). Tai perunalla on maadoittavia ja suojelevia vaikutuksia. Silmiini osui perunasta kirjoitettu kohta Mieli ja tunteet-osiossa: ”Syö perunamuusia lohdutukseksi.”(s. 420). Samassa osioissa kerrotaan perunan syönnin vahvistavan myötätuntoa ja empaattisia kykyjä. Peruna rentouttaa ja helpottaa myös stressiä. (samalla sivulla eli s.420).

On hauskaa huomata, että tutuista aineksista voi löytyä hauskoja tai kiehtovia vaikutuksia. Tosin joidenkin kasvien kohdalla herää huvittuneisuutta ja ihmetystä, kun lukee vaikkapa juuri perunan vaikutuksista.

Kirjassa on hyvin selkeästi jaoteltuja osioita, kuten ”mieli ja tunteet”, ”rohtokäyttö” ja ”myytit ja taiat” näin muutamia mainitakseni. Hyvä niin, sillä silloin lukija voi selailla paremmin itseään kiinnostavia aiheita, oli kiinnostunut sitten kasvin historiasta, rohtokäytöstä tai kasvin haittavaikutuksista.

Olen yrittänyt etsiä tätä kyseistä kirjaa kaiken maailman nettikaupoista ja kirjakaupoista, mutta ei ole ollut saatavilla tai myynnissä. Oletettavasti kirja on niin vanha, ettei sitä enää myydä. Harmi, olen lainannut ja varannut tämän kirjan niin monta kertaa, että olen katsonut parhaakseni, että olisi parempi hankkia kirja ihan omaan kirjahyllyyn. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet kasvien maagisista vaikutuksista, magian harjoittajista ja vastaavista asioista.

 

Jutta-Kaisa Lehikoinen, KIR14SN

 

Lähteet:

Outi-kirjaston linkki kirjan kuvaukseen: http://data.kirjavalitys.fi/data/servlets/ProductRequestServlet?action=showreferat&ISBN=9789515561268 Haettu 29.2.2016

Kirjan kansikuva: https://www.booky.fi/image.php?id=9789515561268&size=noresize Haettu 1.3.2016.

Atiq Rahimi : Maata ja tuhkaa

Atiq Rahimi : Maata ja tuhkaa

Atiq Rahimin ensimmäinen teos Maata ja tuhkaa oli lukukokemuksena lyhyt, mutta kirjan sisältö painava. 

Päähenkilö on vanha mies, Dastaguir, joka lapsenlapsensa Jassinin kanssa on matkalla kohti kaivosta, jossa miehen poika, Jassinin isä, työskentelee. Tämän on saatava tietää, mitä kotikylässä on tapahtunut, mitä on jäänyt jäljelle, kun Neuvostoliiton asevoimat ovat tulleet ja venäläiset ovat varastaneet äänetkin Jassinin ympäriltä. 

Aluksi lukeminen tuntui haastavalta, sillä kirjan kertoja on näennäinen kolmas, kaikkitietävä persoona, joka kuitenkin tuntuu antavan jopa suoranaisia käskyjä kirjan päähenkilölle, Dastaguirille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lopulta kertoja saattaa itse asiassassa olla Dastaguir itse, joka näkee itsensä ulkopuolisen silmin. Kirjan puhujan tyyliin on aluksi hankala tottua, minkä lisäksi myös hahmojen keskinäinen dialogi tuntuu aluksi vaikealta käsittää, mutta kuten aina, lukemisen jatkaminen avartaa paljon. 

Maata ja tuhkaa -teoksen keskiössä on Dastaguir ja hänen perheensä kohtaama tragedia, mutta lopulta on huomattava, miten sota vaikuttaa kaikkiin, koko maassa. Dastaguirin suru on vain yksi kaikkien muidenkin murheiden seassa, ja hänen kokemansa kohtalo vain pintaraapaisu siihen kaikkeen, mitä muutkin ovat kokeneet. Kotikylän pommituksen aiheuttama suru ei löydä muotoa vanhan miehen sisällä, eikä hän tiedä, miten jakaa sitä muiden kanssa, vai tulisiko sitä päästää ulos laisinkaan. Teos ei liiemmin selitä syitä eikä seurauksia, mainitsee vain, kuinka asiat ovat, mutta niihin ei jäädä tarpomaan. Kyseessä on lyhyt kirja, jonka keskiössä on suru - se ei tarvitse ympärilleen selityksiä. 

Välipalakirjaksi Maata ja tuhkaa on hyvä, mutta ei tule luulla, että lukemisen jälkeen vallitsisi hyvä olo. Murheellinen kirja tuntuu jäävän ikään kuin kesken, sallimatta todellista lopetusta tai helpotusta. Suru jatkuu ja vallitsee, kuten arvata saattaa. Kyseessä ei ole hyvän mielen kirja, ja ehkä juuri siksi lukukokemus on niin koskettava. 

 

- Laura, KIR14SN