print
Kirjavinkit

1 2 3 Seuraava »

Max Brooks - Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat

Kirjoittanut kir9sn Sähköposti blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 1.3.2012, klo 19:34

"Niitä tuli tuhansittain, niitä pursui moottoritien kaiteiden yli, sivukatuja pitkin, talojen ohitse ja läpi... niitä oli niin paljon, niiden urahtelu yltyi niin äänekkääksi, että se kaikui korviimme suoraan huppujen läpi."

Sukupolvi Z on scifi-kertomus ihmiskunnan taistelusta zombeja ja ihmisrodun sukupuuttoon kuolemista vastaan. Kirjaan on koottu aikalaishaastatteluja ympäri maailmaa, joiden avulla selviää zombisodan lähtökohdat ja eteneminen. Yksilöhaastatteluista selviää miten äärimmäisiin ratkaisuihin eri maat ovat joutuneet turvautumaan. Kirjassa kuvaillaan ihmisluonnon synkimmät ja raadollisimmat puolet sekä se, kuinka ihmisten solidaarisuudella, neuvokkuudella ja kekseliäisyydellä sota voitettiin.

Kirjassa minua kiehtoi eniten sen rakenne: Brooks tarjosi palaset, josta lukija sai itse koota kokonaisuuden. Vaikka Sukupolvi Z on scifiä, antaa se ajateltavaa jonkin realistisemman maailmanlaajuisen katastrofin uhasta. Kirjaa voi suositella myös niille, jotka eivät ole perinteisen scifin/zombi kirjallisuuden ystäviä sen realistisen näkökulman vuoksi.

 

-Miska- 

 

Salman Rushdie: Vimma (2002)

Kirjoittanut kir9sn Sähköposti blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 23.2.2012, klo 23:39

Keski-iän kriisiä poteva nukentekijä Malik Solanka pakenee vaimoaan ja lastaan Lontoosta New Yorkiin, mistä käynnistyy maukas, satiirinen ja filosofinen tarina. Solanka pohtii elämäänsä ja nyky-Amerikan menoa kyyniseen, mutta älykkääseen tyyliin, ja surkuttelee, kun hänen luomansa Pikku Aivot -nukke on riistäytynyt hänen kontrollistaan markkinakoneiston vietäväksi. Hän myös törmää viehättävään, salaperäiseen Milaan, joka osoittautuu nuken faniksi, ja sotkeutuupa murhamysteeriinkin, ja kokee uuden inspiraation aallon nukkejen parissa. Hän luo Milan ja erään toisen ystävänsä kanssa virtuaalisen nukkemaailman, joka alkaakin toistaa pelottavalla tavalla itseään tosielämässä, ja Solanka joutuu osaltaan "luomiensa" tapahtumien pyörteeseen traagisella tavalla.

Intialaissyntyisen, sittemmin brittiläistyneen Rushdien romaani on erittäin värikäs, ja modernilla tavalla tyylikäs sekoitus erilaisia tyylilajeja, mutta pohjavireinä ovat silti draama, sekä filosofinen satiiri. Päähenkilö tekee jatkuvasti havaintoja, jotka sotivat hänen maailmaansa vastaan, mutta jotka myös vetävät häntä syvemmälle todellisuuden absurdiuteen. Vaikka teos sisältää varsin popularistisiakin elementtejä, kuten romantiikkaa ja jännitystä, ne tukevat luontevasti juonen muita elementtejä. Itseni kirja piti ainakin otteessaan - luin sen yhdeltä istumalta.

-Sakari

 

Terry Pratchett: Keskiyö ylläni

Kirjoittanut kir9sn Sähköposti blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 21.2.2012, klo 11:42

Nuorten fantasiasarjan neljäs osa on sävyiltään edeltäjiään huomattavasti synkempi, vaikka kerronta onkin Pratchettille tyypillistä hilpeää verbaaliakrobatiaa. Sarjan päähenkilö Tiffany Särkynen on jo 16-vuotias ja koska hän sattuu olemaan Liitumaan oma noita-akka, hän kokee ja näkee päivittäin asioita, jotka ovat tehneet hänestä huomattavasti ikäänsä kypsemmän.

Noita on yhteisössään monella tapaa korvaamaton henkilö ja Liitumaan asukkaat kohtelevat noitaansa yleensä kunnioittavasti mutta nyt jokin on pielessä. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet oudon vihamielisiksi. Tilanne kärjistyy, kun paroni kuolee hämärissä olosuhteissa ja tapaukseen liittyy Tiffany, hiilihanko ja pussillinen taalareita.

Ihan kuin murhasyytteessä ja noitavainossa ei olisi tarpeeksi sulateltavaa, on Tiffanylla lisäksi lemmenhuolia. Hänen melkein poikaystävänsä, paronin poika Roland on kihlautunut herttuattaren ärsyttävän tyttären kanssa.  Tiffany joutuu varsinaiseen tulikokeeseen, kun hän yrittää kaiken tämän keskellä hoitaa noidan tärkeät velvollisuudet. Apunaan (ja riesanaan)hänellä ovat Nac Mac Feeglet, rääväsuiset ja huonosti käyttäytyvät siniset pikkumiehet.

Pratchett onnistuu käsittelemään rankkoja teemoja tekemättä lukijansa oloa silti ahdistuneeksi. Keskiyö ylläni on jatkoa teoksille Vapaat pikkumiehet, Tähtihattu ja Talventakoja mutta vauhdikas ja monisyinen tarina toimii myös itsenäisenä teoksena.

Hanne

Thomas H. Cook: Yön säännöt

Kirjoittanut kir9sn Sähköposti blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 12.2.2012, klo 19:45

Julkaisuvuosi: 1998

Alkuperäinen nimi: Instruments of Night

Paul Graves on tunnettu jännityskirjailija, jonka viimeisin teos ei vain ota valmistuakseen. Hän saa kirjeen Allison Davies –nimiseltä naiselta, joka kutsuu Gravesin kotiinsa Riverwoodiin ratkaisemaan vanhaa murhaa. 50 vuotta aiemmin nuoren Allisonin ystävä Faye löydettiin kuristettuna metsästä, eikä murhaa koskaan ratkaistu.

Yön säännöt on hyytävä psykologinen trilleri, joka ei kuvaa vain murhatutkimuksia, vaan menee henkilöiden pään sisälle paljastaen heidän syvimmät ja salatuimmat ajatuksensa. Kirjan päähenkilön muistot lapsuudesta, jolloin hän joutui todistamaan sisarensa raa’an murhan, tulevat erottamattomaksi osaksi tarinan nykyhetken tapahtumia. Kirjailijan tyyli on hyvin persoonallinen, tapahtumia kehitellään hitaasti ja vain pieniä palasia paljastetaan lopussa odottavasta totuudesta.

Yön säännöt sopii sellaisille lukijoille, jotka tahtovat uppoutua lukemaansa tekstiin, ja miettiä tarinaa ja sen hahmoja vielä pitkään viimeisen sivun jälkeen.  

- Maria

Katariina Romppainen: Mustikkasoppa (2011)

Kirjoittanut kir9sn Sähköposti blogissa Kirjavinkit
Julkaistu 7.2.2012, klo 13:30

Tämä viihdekirjallisuudeksi luokiteltava romaani kertoo 28-vuotiaasta Sini-Marjasta, joka on gradua vaille valmis kirjallisuuden maisteri. Hän on lyhyitä suhteita harrastava sinkku, jonka läheiset vihjailevat vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Asiaa ei helpota se, että Sini-Marjan siskolla on jo mies sekä 4 lasta. Oman lisänsä tähän soppaan tuo myös dementiaa sairastava ja rivoja puhuva mummo, joka näkee asiat välillä liiankin tarkasti. Siksi perhejoulu vanhempien luona ei kuullosta houkuttelevalta, mutta muitakaan vaihtoehtoja Sini-Marjalla ei ole.

Joulupäivän aamuna Sini-Marja menee äitinsä kanssa joulukirkkoon ja tapaa siellä teinivuosiensa rakkauden perheineen. Sen seurauksena Sini-Marjan biologinen kello alkaa tikittää. Hän päättää etsiä itselleen elämänkumppanin, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista. Samaan aikaan kun Sini-Marjan miehen metsästys epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, hänen vanhempansa eroavat ja hän riitaantuu äitinsä, siskonsa sekä ystävänsä kanssa. Lisäksi hänen työkaverinsa Saku katoaa jäljettömiin. Miten Sini-Marjalle käy, kun kaikki jättävät hänet? Entä löytääkö hän koskaan unelmiensa prinssiä?

Mustikkasopan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Tarinassa on monia kommelluksia ja tapahtumat ovat tavallisia sattumia tavallisesta arjesta. Kertomuksen voisi sijoittaa mihin tahansa suomalaiseen kylään tai kaupunkiin. Siksi pidin tästä kirjasta niin paljon, että luin sen alusta loppuun yhden illan aikana. Suosittelen Mustikkasoppaa erityisesti niille, jotka haluavat lukea jotain kevyttä ja viihdyttävää.

-Riikka

1 2 3 Seuraava »