19. luukku: Kierrätyshyllyt ja -kärryt

Kirjastotonttu muistuttaa:
materiaalit kannattaa kierrättää.
Jos kirja tai lehti on sinulle turha,
ehkä kaverille tämä on aarre hurja?
Tai käy katsomassa kirjaston poistot,
sieltä voi löytyä vaikka askartelumateriaalit loistot… 

Todistusaineistoa kirjastoista:

Lue lisää

18. luukku: Tiedonhankinnan tunnilla

Tiedonhankinnan opetusta on tarjolla eri vaiheissa opintoja: yleensä opetus painottuu opintojen alkuun ja opinnäytetyövaiheeseen.  Parhaimmillaan opetus nivoutuu opiskelijan todelliseen tiedontarpeeseen – näin tapahtuu muun muassa opinnäytetyöpajoissa. Oulaisissa ahkeroitiin opinnäytetyöpajan tiedonhankinnan osuudessa vielä 17.12.

Kirjastotonttu kävi etsimässä opiskelijoille työpajaan vietäväksi menetelmäkirjallisuutta, mutta yllättyi iloisesti - kirjat olivat jo enimmäkseen löytäneet tiensä lainaan.  

Opinnäytetyövaiheessa tunneilla keskitytään lähdekritiikin perusteiden, eri hakutekniikoiden sekä tietokantojen kertaamiseen. Uutena asiana opetellaan RefWorks-viitteidenhallintaohjelma, joka mahdollistaa viitteiden keräilyn eri tietokannoista. Ensin hahmotellaan asiasanastojen avulla opparin tärkeimpiä käsitteitä, minkä jälkeen siirrytään tekemään hakuja. 

Monesti  tiedonhaun osuuksissa on paikalla oppareiden ohjaajia – yhteistyöstä on etua puolin ja toisin. Hienoa on myös kollektiivinen tuki - opiskelijat opastavat näppärästi toisiaan eteenpäin pulmatilanteissa.  

Loppuun kokosin tämän vuoden aikana tiedonhankinnan opetuksessa saamani suosikkipalautteet. Kaikista niistä on tietty otettu opiksi.

”[Tiedonhankintaan] perehtyminen vaati todella paneutumista, mutta se avasi silmät siihen kuinka valtavaan aineistomäärään meillä on mahdollisuus päästä käsiksi.”

”Tuo Nelli on kyllä surkein ikinä käyttämäni portaali tai oikeammin surkein käyttämäni mikä-tahansa-tietokoneella-oleva-juttu...”

”Opettaja on aika virkaintoinen”

Parasta on, jos opiskelija hoksaa, että näille taidoille on käyttöä läpi opintojen ja myöhemmin myös työelämässä.

”Tietokantojen käytössä on auennut aikuisopiskelijalle uusi maailma ja olo on kuin pienellä lapsella karkkikaupassa kaiken uuden tiedon äärellä.”

Kiitos palautteen antajille! =)

17. luukku: Keikkaa pukkaa…

Joulunalusviikot ovat kiireistä aikaa tontuille. Joululauluja pitäisi ehtiä käydä laulamassa päiväkodeissa, kouluissa, kirkoissa, vanhustentaloissa ja jopa kauppakeskuksissa. Keikkailevalla tontulla pitää olla takataskussaan melkoinen repertuaari joululauluja, voisipa sanoa että melkein pukinkontillinen. Laulajatonttumme päättikin suunnata Kotkantien kirjastoon lainaamaan nuotteja, joista säestäjätonttu voisi sitten soittaa esitystilanteessa, mutta kuinkas kävikään!
 

Hylly oli aivan tyhjä! Laulajatonttumme ei osannut aavistaakaan, että suositut joulunuotit lainataan kirjastostamme jo lokakuussa. Mikä avuksi ? Kirjaston asiakaspalvelupisteessä tontulle kerrotaan, että Oamkin kirjaston sivulta löytyy ratkaisu tähänkin pulmaan, talon omaa tuotantoa oleva digitaalinen nuottikirjasto: http://www.e-concerthouse.com/library/

Sieltä laulajatonttu löytää säestäjätontulle nuotinnoksia joululauluihin ja pystyy jopa muuttamaan laulujen korkeutta hieman matalammalle, näin joulun lähestyessä alkaa laulajatontunkin kurkussa jo hieman tuntua karhealta.

Näin pääsivät tonttujen joulukeikat jatkumaan. Iloinen laulajatonttu huomasi samalla, että digitaalisesta nuottikirjastosta löytyy paljon muutakin mukavaa soitettavaa ja laulettavaa. Arvattavasti aaton kiireiden jälkeen Korvatunturilla soitto soi ja laulu raikaa!

16. luukku: Aineetonta hyvää

Pitkät joulunpyhät jo häämöttävät. Kirjastotonttu teki pientä galluppia kirjaston henkilökunnan keskuudessa ja selvisi, että suurin osa heistä aikoo omistaa vuodenvaihteensa lähinnä joulunviettoon ja lepäämiseen. Tiedämme, että ainakin osa opiskelijoistamme eivät ole niin onnekkaita, vaan joutuvat puurtamaan koulutehtävien parissa.
 

Itsenäistä opiskelijaa voi turhauttaa tieto, että kirjastot ovat kiinni 23.12. - 6.1., mutta yleiseksi lohdutukseksi sekä pahimman närkästyksen pehmittelemiseksi kerrottakoon, että kirjaston nettisivuilta, Leevistä ja alakohtaisista tiedonhakuoppaista löytyy painettuun kokoelmaan nähden moninkertainen määrä e-muotoista materiaalia. Suurin osa e-aineistoista on vieläpä käytettävissä myös kotoa, opiskelukämpältä, Helsingistä, Leviltä tai vaikkapa Korvatunturilta.

Parhaat päältä on koottu tietysti alakohtaisiin tiedonhakuoppaisiin. Käy kurkkaamassa oman alasi opasta ja tallenna se kirjanmerkkeihin. Kirjastotonttu lupaa, että tulet tarvitsemaan sitä, jos et joululomalla, niin viimeistään ensi vuonna. 

Bioanalytiikka
Energiatekniikka
Fysioterapia
Hoitotyo
International business & business IT
Journalismi ja visuaalinen suunnittelu
Kirjasto- ja tietopalvelut 
Kone- ja tuotantotekniikka 
Liiketalous 
Luonnonvara-ala
Lähihoitajien tiedonlähteet 
Musiikki 
Optometria
Radiografia
Rakentamistekniikka
Sosiaaliala
Sähkö- ja automaatiotekniikka
Tanssi
Tietojenkäsittely
Tieto- ja viestintätekniikka

15. luukku: Ennen ei kaikki suinkaan ollut paremmin

Kirjeitä henkilöille (Hymy 12/70)

Markku Särelä

Herra pastori, aluksi harras toivomus: kunpa painovirhepaholainen, joka aina kulkee ympäri kiljuskellen ja katsoo kenen nimen taas vääntelisi, ei muuttaisi Teitä Särkeläksi, Te olette siis Särelä, Särelä itte.

Olen mitä monilaatuisimmista julkaisuista lukenut hartauskirjoituksianne, tutkiskellut niitä huolellisesti Pyhän Hengen armoa avuksi huutaen ne oikein ymmärtääkseni ja niinpä järkeni on valaistu. Te olette oikeassa: enää ei kuulu liikettä kirkkotieltä, saatana on saamassa ylivallan maailmassa ja lopun ajat koittaneet, ihmiskunta on ajautunut tuskaan, hätään, ahdistukseen ja kurjuuteen.

Mainitsen tässä vain ihan muutamia esimerkkejä, jotka todistavat, miten oikeassa Te ja muut hengenmiehet olette ja mihin onnettomaan tilaan Perkeleen vääntämä kehityksen pyörä on meidät pyörittänyt vaikka kirkko, jolle kunnia ja ylistys, on parhaansa mukaan koettanut viskoa kapuloita vankkurinratasten pinnoihin.

Kysynpä vain, minne on kokonaan kadonnut esimerkiksi ravitseva, murea pettuleipä, jota hurskaat esivanhempamme pakersivat? Nytten on pakko ahmia valkoista vehnä-silkoa ja mahat eivät enää ollenkaan mahtua liiviehin. Oi noita Herralta siunattuja hyviä vuosia 1695 - 97, jolloin yksi kolmasosa kansastamme kuoli tiepuoliin nälän ja pakkasen kouriin.

Noina ah menneinä paratiisillisina aikoina, jolloin Herran siunaus vielä lepäsi kansamme yllä, ahersivat työläisetkin kiitollisin mielin 12 – 16 tuntia kaikkina arkipäivinä ja sunnuntaisin istuivat nöyrinä ja hartaina jalkapuussa kirkon porstuassa.

Entä mitä tehdään tänä pirun villitsemänä aikana: 5 - päiväinenkin työviikko on muka liiaksi pitkä, haaveillaan 4 - päiväisestä, Ja mikä on järkyttävä seuraus siitä, että raataminen ei enää ole sille kuuluvassa pyhässä arvossaan? Kansalla on liiaksi vapaa-aikaa, jonka se käyttää kevytmielisesti ”kuntourheiluun”, käypi tansseissa, katselee televisiota jota totisesti totisesti ei voi muuksi kuin helvetin lokaviemäriksi nimittää, koreilee vaatteilla (minäkin teetätin korkeakorkoiset valkoiset saappaat ja vastaavanmalliset mutta punaisesta lakeerinahasta ovat teetätettävinä, mitä seikkaa en nyt, herätykseen tultuani, kyllin osaa katua).

Ruotimuorit, jotka entisinä hurskaina aikoina makailivat lämpöisillä uunin pankoilla syöden kerran päivässä mainiota huttua puupurtiloista, saavat nyt, saatanan villittyä maan, kansaneläkkeitä ja kaikki ne, jotka eivät enää kykene itse itseään hoitamaan, raahataan ovelasti vanhainkodeiksi nimitettyihin ilotaloihin: siellä soi helvetillisen riehakas rytmimusiikki etten sanoisi yötä päivää radion kovaäänisistä eikä iäisyyteen valmistumiselle juuri aikaa anneta.

Viime vuosisadalla roihusivat kirkon kunniaksi toki edes noitaroviot, joihin viskattiin raajarikkoja lapsia ja velhonaisia. Ne muistuttivat katselemaan kokoontuneelle rahvaalle, mikä on oleva loitsimisen ja muun synnin palkka. Minne nekin ovat nyttemmin joutuneet?

Ja alkeiskoulussa lasten päihin taotaan tänä meidän aikanamme, ei vain sellaista pirusta itsestään olevaa harhaoppia että maapallo muka olisi pyöreä, vaan peräti anatomiaakin.

Minne tahansa katsookin, kaikkialla näemme syvää taantumusta ja täydellistä piittaamattomuutta kirkon sanomasta. En tiedä mitä enää sanoa siitäkään, että kaikkein jumalattomimmat tekevät taloihinsa ukkosenjohdattimiakin vastoin kirkon nimenomaista määräystä. Lääkärit, nämä paholaisen agentit, suorittavat irstaasti nauraen kirurgisia leikkauksia, nukuttavat ihmisiä, antavat verensiirtoja, rokotuksia, kaikkea tätä vain pitkittääkseen ihmisten elämää vaikka kirkko on selkeästi sanonut: ihmisen päivien luku on vain Herran tiedossa.

Sanalla sanoen, rakas pastori Särelä, ihmiskunta on suistunut tielle, joka johtaa kadotukseen. Herramme on siitä antanut kyllin selviä varoitusmerkkejä: kansa kuljeksii purppurassa, vetäisee voita läskin päälle, soittaa trox-fottia ja runpaa ja mitä kaikkia enää ovatkaan nimiltään nämä jumputukset, joita esittävät haitari ja runpu. Yksin aviovuoteissakin ilakoidaan niin että vihaksi pistää: miehet katselevat kuolaten vaimojensa häpyosia, vaimojen puolestaan niitä auliisti näytellessäkin.

Piskuinen on se joukko, joka vielä kirkkoa totuudessa palvelee. Jos vilpittömyyteen pitäydymme, oikeastaan vain papistomme jaksaa enää elää kirjaimellisesti Raamatun oppien mukaisesti: pyyteettä se suorittaa kutsumustyötään ja lähes palkatta se varoittaa lammaslaumaansa ajan merkeistä. Ajatelkaamme vain Tampereen piispaakin. Hänenkin verotettava tulonsa vuodelta 1968 vaivaiset 68 170 markkaa. Kunpa osaisimme edes tässä noudattaa Jumalanmiesten esimerkkiä: älä kerää itsellesi aarteita maan päälle.

Yhdymme joulurukoukseen.

Edellinen kirjoitus on toimittaja Veikko Ennalan (1922-1991) tyylinäyte. Kirjeen nimeltä mainittua henkilöparkaa ja ylipäätään fundamentalismia vedetään totaalisesti alta lipan. Kuitenkin tähän raivokkaan ilkeään joulupakettiin kätkeytyy mitä kaunein jouluyllätys: koskettava hyvinvointivaltion ja oikeudenmukaisuuden ylistys. Kirjoitus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alkuajoilta.

Lisää tämän lievästi sanottuna omalaatuisen toimittajan tajunnanräjäyttävää journalismia löytyy koottuna yksien kansien väliin.

PS. Tox-fotti, runpa ja runpu on tarkoituksella kirjoitettu väärin ja selitys moiseen kirjoitusasuun löytyy Ennalan kirjoituksista.

Veikko Ennala; toimittanut Tommi Liimatta: Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia, WSOY, 2007, ISBN 978-951-0-33306-8  on lainattavissa Oamkin kirjastosta sekä tilattavissa Leevin yhteislainapalvelun kautta Kuopion Varastokirjastosta. https://oamk.finna.fi/Record/leevi.132790