Raahen korkeakoulukirjastosta tuli minikirjasto

”Täälläkö se minikirjasto on” kysyi opiskelija kurkistaessaan kirjastoon. Hän oli löytänyt Raahen kampusalueen perällä olevaan auditoriorakennukseen ja siellä ensimmäisen kerroksen käytävälle puoliväliin käytävää. Hänelle olimme kertoneet oikeat koordinaatit jo ennen muuttoa. Samoin olimme kertoneet sen, että kirjasto tulee sijaitsemaan kolmen hengen työhuoneessa. Minikirjastoksi hän oli nimennyt meidät itse mielikuvissaan. Otin sen termin heti käyttööni.

Seuraava asiakas tuli reippaasti sisään, astui viisi askelta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän oli jo kävellyt palvelutiskin ohi ja oli jo menossa kirjahyllynkin ohi. Sitten hän kääntyi ja kysyi ”tässäkö koko kirjasto on”. ”Tässä” vastasin minä hymyillen. Samoin kävi toisellekin asiakkaalle samana päivänä.

Eilen nostelin parikymmentä Oamkin muista kirjastoista Raahen lähetettyjä asiakkaiden varaamia kirjoja varattujen kirjojen hyllylle. Siis kirjojen ja lehtien lainaaminen onnistuu myös minikirjastossa. Raahen oma kokoelma supistui varsin vaatimattomaksi, mutta kirjoja ja lehtiä saa Raaheen varaamalla Oulussa ja Oulaisissa olevaa aineistoa. Suosittelen hyötyliikuntaa, joten kirjastossakin voi käydä varaamassa kirjoja, mutta helpoimmalla pääsee, jos tekee varaukset omatoimisesti Leevissä tai ottaa minuun yhteyttä jollain muulla ulottuvilla olevista välineistä.

Minikirjastossa muutokset aikaisempaan kirjastoon näkyvät paitsi hyllyjen ja niissä olevien aineistojen vähenemisenä myös opiskelutilojen ja erilaisten laitteiden tarjonnassa. Ryhmätyö- ja tutkijanhuoneita ei enää ole käytettävissä, kuten ei hiljaista lukutilaakaan. Myös kopiointi ja tulostaminen kuuluvat menneisiin palveluihin. Tietokoneita löytyy kaksi käytävältä kirjaston edestä, mutta opiskelutehtävien tekemiseen ne eivät oikein sovellu. Tiedonhakuun nekin kyllä soveltuvat!

Kirjastopalveluista lainaamisen lisäksi edelleen tarjolla on tiedonhaun ohjausta, jota annan mielelläni jatkossakin! Sitä annan myös etänä AC:n välityksellä. Samoin e-aineistot ja kirjaston verkkopalvelut ovat Raahenkin asiakkaiden käytettävissä aivan kuten ennenkin. Myös kirjojen palauttaminen onnistuu kirjaston ollessa suljettu, kun vain elokuvateatteri on auki.

 

 

taskuLeevi -testejä Androidissa, sympparissa ja iPadissa

Tarkkasilmäisimmät lienevät jo huomanneen, että saimme Leevistä viime syksynä mobiiliversion. Syyslukukauden hulinoista johtuen pääsin itse testaamaan taskuLeevin nimellä kulkevan mobiilikäyttöliittymän toimintoja vasta nyt. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Aloitin testailut Kulttuurialan kirjaston Android-tabletilla. Leevi-linkki löytyy luultavasti helpoiten kirjaston etusivulta. Vasemmanpuoleisessa navigointipalkissa on kätevästi sormellanäpättävä oranssi Leevi-banneri. Leevi tunnistaa yleisimmät mobiiliselaimet automaattisesti, ja ohjaa minut suoraan taskuLeeviin.

Ensimmäiseksi haluan testata aineiston hakua ja varaamista. Testiyksilö olkoon Jari Parantaisen Sissimarkkinointi, joka on Kulttuurialalla kurssikirjana, mutta löytyy myös muista toimipisteistä. Naputan nimekkeen eli 'Sissimarkkointi' hakukenttään ja tökkäisen "Hae"-nappia. Hakutuloksia on 4, joista valitsen uusimman eli 2008 painoksen. Kaikki niteet ovat lainassa, joten päätän tehdä varauksen. "Varaus/pyyntö"-nappi löytyy kätevästi sivun yläosasta, ja sitä klikkaamalla avautuu kirjautumislomake.

Kirjautumislomakkeeseen syötetään tuttuun tapaan kirjastokortin numero, oma sukunimi ja PIN-koodi.

Vielä kerran "Varaus/Hold"...

Kirjautumisen jälkeen taskuLeevi pyytää vielä varmistamaan varauksen ja valitsemaan, mistä toimipisteestä haluan noutaa kirjan. Valitsen Kulttuurialan kirjaston ja klikkaan "Tee varaus/pyyntö" ja taskuLeevi kertoo varmistukseksi, että "Pyyntö onnistui". Melko kätevää. =)

Tablet-tietokone ei ole loppujen lopuksi kovin kaukana normiläppäristä, joten lisään vaikeusastetta, ja testaan taskuLeeviä seuraavaksi, jos nyt ei varsinaisesti antiikkisella niin ainakin karvalakkimallisella, älypuhelimellani ja sen mininäytöllä.

Tällä kertaa päätän testata lainojen uusimista. Kirjautumissivulle pääsee klikkaamalla taskuLeevin yläreunasta "Omat tiedot / Lainojen uusinta". Sitten taas syötetään kirjastokortin numero, sukunimi ja PIN-koodi. Painikkeet tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, mutta osun niihin silti kiitettävästi. Kirjautuminen onnistuu ja lainani räpsähtävät näytölle. Ruksin niistä kaikki, jotka haluan uusia. Lopuksi klikkaan "Uusi valitut" ja taskuLeevi ilmoittaa uusinnan onnistumisesta. Noniin, sekin oli melko kätevää. Tuon voi tehdä oikeasti melkein missä ja milloin vaan. Bussissa, kotona, kävelyllä, kaupungilla, rinteessä, after skissä jne. ;)

Lopuksi haluan testata vielä, että mitä iPad sanoo taskuLeevistä.

Hakeudun taskuLeeviin jälleen kirjaston etusivun Leevi-bannerin kautta. Mutta mitä ihmettä? TaskuLeevin sijaan avautuukin Leevin normaali näkymä. Olen jo hätyyttelemässä kirjaston atk-tukea, että nyt on Leevin mobiiliohjauksessa jotain vikaa, kunnes hoksaan, että iPadissa ei olekaan erillistä mobiiliselainta, vaan se käyttää Applen tavallista pöytäkoneselainta Safaria. Dah! Nähtävästi iPadin ominaisuudet ovat niin lähellä läppäriä, että se ei tarvitse erillistä mobiilioptimoitua käyttöliittymää.

Selainten varsin avuliaasta itseohjautuvuudesta huolimatta halusimme kuitenkin tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden valita kumpaa Leevin versiota mieluummin käyttää; Molemmista käyttöliittymistä pääsee siirtymään toiseen versioon ja takaisin halutessaan.

Ja niin on lainojen uusiminen taas pikkuisen helpompaa. Jos jotakuta nyt huolestuttaa, että kirjaston talous kriisiytyy menetettyjen myöhästymismaksujen vuoksi, niin olkaa huoleti: kirjaston toimeentuloa ei ole ennenkään laskettu myöhästymismaksujen varaan. ;)

21. luukku - kirjaston joulukalenteri

Walking in the air

Eräs mieleenpainuvimmista joulumuistoistani on kaukaa 1970-luvulta. Olin tuolloin Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla ja meidän jouluperinteisiin kuului laulukeikka aattoaamuna klo 7.00 Sokos-tavaratalon henkilökunnalle. Aika ankeaa oli hartaasti odotetulla joululomalla vielä pistää herätyskello soimaan aamukuudelta jotta ehti keikalle. Onneksi aamuheräämisellä oli hyvä motivaattori, suklaarasia, jonka jokainen laulaja kotiin lähtiessään sai.

Tänä kyseisenä aattoaamuna eräs kuorolaisistamme oli lähtenyt keikalle ilmeisesti huonon aamupalan turvin, vai liekö muuten heikottanut, sillä kesken esityksen (olisikohan vuorossa ollut Heinillä härkien kaukalon) hän pyörtyi. Seisoimme silloisen pääsisäänkäynnin portailla, joilta nuori laulajatar kupsahti suoraa kosmetiikkaosastolle. Sokoksen myyjättäret olivat välittömästi ajan tasalla, nostivat pyörtyneen jalat kohti taivasta ja joku juoksi tavaratalon toiseen kerrokseen kahvioon hakemaan kinkkuviipaletta, joka sitten työnnettiin pyörtyneen huulien väliin, suolaa piti kuulemma saada.

Rutinoituneina laulajina veimme kuitenkin keikan loppuun, tosin ahkerasti kaupan kelloa tuijottaen. Meillä kaikilla luultavimmin mielessä pyöri jo kohta televisiossa alkamassa olleet aattoaamun piirretyt, joita katsomaan minäkin juoksin suklaarasia kainalossa. Se oli tietysti myös leuhkimisen aihe pikkuveljelle, jolla ei omaa suklaarasiaa ollut, kuten ei monella muullakaan pimeällä 1970-luvulla.

Enää ei tarvitse aattoaamuisin juosta keikalle, mutta Joulupukin Kuumalinja kuuluu perinteisiin lasten kanssa. Tänä jouluna on mukana jo ensimmäinen lapsenlapsikin. Monessa perheessä joulun perinteisiin kuuluu tuon ohjelman ehkä kuuluisin piirretty, englantilainen Lumiukko, jota on esitetty yhtäjaksoisesti jo joulusta 1992 saakka. Kaikki varmaankin tuntevat musiikin, joko heleänä poikasopraanon esityksenä suoraa piirretystä tai Tarja Turusen versiona. Säveltäjä Howard Blake ei urallaan liene saanut yhtä suurta menestystä kuin tuon sävellyksensä myötä, vaikka on säveltänyt musiikkia myös moneen tunnettuun elokuvaan.

Ja tästäpä joulu voikin sitten alkaa, mukavan korvamadon kanssa. =)

Lähdeviite: Lumiukko / director Dianne Jackson, based on the book of Raymond Briggs. Helsinki : Buena Vista Home Entertainment, [2004] Varaa tämä aineisto Leevissä!

Tämä olikin kirjaston joulukalenterin viimeinen luukku, jonka myötä toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein rauhallista joulua!

20. luukku - kirjaston joulukalenteri

Tietokirjoista kiinnostuneita - erityisesti historian ja eläintieteen ystäviä - hemmotellaan tänä syksynä ilmestyneellä Anto Leikolan kirjoittamalla kirjalla Norsusta nautilukseen: löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan. Kirjassa kerrotaan eläinkuvituksen historiasta 1550-luvulta 1850-luvulle saakka.

Kun kameraa ei vielä oltu keksitty, kulki löytöretkillä ja tutkimusmatkoilla usein mukana taitelijoita, jotka kuvasivat kohdemaan elämiä ja kasveja piirtäen ja maalaten. Joistain taiteilijoista tuli myös itsestäänkin tutkimusmatkailijoita ja luonnontieteilijöitä, kun he halusivat päästä tutkimaan ja kuvaamaan kaukomaiden luontoa paikan päälle. Norsusta nautilukseen esittelee näiden matkojen tuloksena syntyneitä kirjoja ja kuvia.

Kirja jakaantuu kuuteen lukuun, joissa käsitellään nisäkkäät, linnut, perhoset, hyönteiset, kalat sekä viimeisenä –muttei vähäisimpänä- merten hirviöt. Jokaisen luvun lopussa on muutaman sivun mittainen tietoisku, jossa esitellään joku kuuluisa tutkimusmatkailija tai luonnontieteilijä, kuten Charles Darwin ja James Cook.

Kirja on mukavan yleistajuisesti kirjoitettu, eli vaikka lukija ei entuudestaan olisikaan esim. löytöretkiin tai luonnontieteen historiaan perehtynyt, kirjaa pystyy hyvin lukemaan. Kirja ei myöskään ole ahdettu liian täyteen tekstiä, vaan yleisilme on ilmava. Pääosassa ovat upeat kuvat eläimistä ja kasveista eri puolilta maailmaa. Kirja on siis paitsi mielenkiintoinen lukea, myös kaunis katsella.

Norsusta nautilukseen oli syksyllä ehdolla Tieto-Finlandia –palkinnon saajaksi. Palkinnon sai tänä vuonna Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut: miten ruokasi eli elämänsä, joka muuten myös löytyy Oamkin kirjaston kokoelmasta.

Lähde: Norsusta nautilukseen : löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan / Anto Leikola. Helsinki : John Nurmisen säätiö, 2012. ISBN:978-952-9745-34-0 (sid.) Varaa tämä kirja Leevissä!

19. luukku - kirjaston joulukalenteri

19. luukku - kirjaston joulukalenteri

Kahvakuulakoulu

Onko oma hyvinvointi sinulle tärkeää? Kaipaatko piristystä arkeen? Haluatko liikkua, mutta et tykkää käydä kuntosalilla? Vai onko uudenvuodenlupauksesi kenties uusi liikuntaharrastus?

Ratkaisu on kahvakuula! Oululaisen Tuomo ”koko kansan Kahvakuulamies” Kilpeläisen kirja Kahvakuulakoulu neuvoo, kuinka harjoitellaan kahvakuulalla. Kirja sopii ohjekirjaksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kahvakuulailusta, sekä aloittelijoille että jo kokeneillekin kuulailijoille. Kirjassa esitellään laaja kirjo kahvakuulaliikkeitä hienojen tekniikkakuvien avulla. Oikeaan suoritustekniikkaan pureudutaan tarkasti ja visuaalisesti.

Kahvakuula on siis metallinen kuula, jossa on kahva. Liikuntavälineenä kuula on kuin mikä tahansa paino, mutta muotonsa ansiosta sillä voi tehdä lukuisia erilaisia liikkeitä. Kuulien paino vaihtelee neljästä kilosta jopa sataan kiloon. Aloituspainoksi Kilpeläinen suosittelee naisille kuusikiloista, miehille 12-kiloista kuulaa. Treenit tehdään yleensä vaihdellen kahta eripainoista kuulaa, joten kannattaa hankkia kaksi kuulaa. Kaupoissa myydään nykyään jopa muovisia ja erimuotoisia kuulia. Jos aiot ostaa oman kuulan, satsaa perusmalliin: metalliseen, pyöreäkahvaiseen ja pyöreään kahvakuulaan. Se on paras!

Kahvakuulailun vahvuus on sen riittävän yksinkertaiset ja suhteellisen helpot liikkeet. Se sopii eritasoisille liikkujille ja on erittäin monipuolista liikuntaa. Kahvakuula kehittää lihaskuntoa, kehonhallintaa, tasapainoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Yksi parhaista puolista on se, että kahvakuulailla voi helposti eri paikoissa, sekä sisällä että ulkona, ja jopa vartissa saa tehtyä hyvinkin tehokkaan treenin. Kahvakuula sopii siksi erinomaisesti työpaikalle taukoliikuntavälineeksi, ja on helppo ottaa matkallekin mukaan. Kahvakuulailu on myös erittäin haastava laji, jossa ratkaisevaa on koko kehon hallinta. Kaikki lihakset pääsevät ja joutuvat töihin! Minulle itselleni hyvänolontunne kahvakuulailun jälkeen on sanoin kuvaamaton. Muista kuitenkin venytellä suorituksen jälkeen. Seuraavana päivänä voit huomata käyttäneesi lihaksia, joiden olemassaolosta et aiemmin tiennyt mitään.

Jos innostus jostain syystä lopahtaa, ja olet kerinnyt hankkimaan kuulan kotiin, voit käyttää sitä vaikka ovistopparina tai paperipainona. Varoitan kuitenkin, että kuulailuun jää todella helposti koukkuun. Oulussa voit onneksi harrastaa kahvakuulailua monessa eri kuntokeskuksessa, jos sittenkin tykkäät liikkua ryhmässä.

Kaikki kuulailemaan! Varo vain, ettet saa kuulaa kalloon!

Kilpeläiseltä on aiemmin ilmestynyt kirja Kahvakuulalla kuntoon.

Lähdeviite: Kahvakuulakoulu / Tuomo Kilpeläinen. [Lahti] : Fitra Oy, 2012. ISBN:978-952-6618-02-9 (nid.) Varaa tämä kirja Leevissä!