5.luukku: Tieto-Finlandia voittaja Murtuneet mielet

5.luukku: Tieto-Finlandia voittaja Murtuneet mielet

Ville Kivimäen kirjoittama Murtuneet mielet : taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 on saanut tänä syksynä Tieto-Finlandia-palkinnon ja perustuu tekijän aiemmin julkaistuun väitöskirjaan.

Sotatraumoista, nykykielellä post-traumaattisesta stressioireista, ei osattu puhua ja niitä hävettiin. Hermojen menettäminen nähtiin mielisairautena, johon liittyi Suomessa vahva stigma. Kirjallisuudessa aihetta on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän, koska hiljaisuutta on ollut hankalaa tutkia: puhumisen sijaan sodasta traumatisoituneet sotilaat mieluummin vaikenivat koko asiasta. Monet halusivat unohtaa vaikeat kokemukset, siirtyä elämässä eteenpäin ja usein oireita vähäteltiin, koska aina löytyi niitä, joille kävi vielä huonommin. Vertailukohtana olivat tietenkin sankarihaudoissa makaavat miehet. Talvi- ja jatkosodan aikana psykiatrisen hoidon piiriin päätyi lopulta 18 000 sotilasta.

Psykologiaa ymmärtäviä rintamalääkäreitä ei sotien aikana juuri ollut, jolloin sotilaiden psyykkiset ongelmat jäivät lopulta psykiatrian piiriin siviilisairaanhoidossa. Siellä oireita ei kuitenkaan osattu liittää sotakokemusten aiheuttamiksi, eikä psykiatrian ammattilaisilla ollut kokemusta tai ymmärrystä sodasta. ”Sielusyntyinen reaktio”, ”sairasmielinen reaktio”, ”psykopatia”, ”sotapsykoosi” – muun muassa näillä termeillä diagnosoitiin sotatraumoista kärsiviä sotilaita. Silloin ajateltiin, että psyykkiset vammat johtuivat potilaan luonteen heikkoudesta ja ihanne sisukkaasta suomalaisesta sotilaasta oli niin vankkumaton, että syy henkisestä romahtamisesta vieritettiin mieluummin potilaalle itselleen. Psykiatriset hoitomenetelmät olivat rajuja: kun rauhoittelu ja lepo eivät tuottaneet tuloksia, käytettiin mm. sähkösokki- ja insuliinihoitoja.

Teoksen avulla saamme jälleen hieman tarkemman kuvan sodistamme. Eräässä haastattelussa Ville Kivimäki pohti, että Suomessa on ymmärretty hämmästyttävän hitaasti se fakta, että jokaisella sotilaalla on murtumakohtansa. Ei ole olemassa sotilasta, joka olisi immuuni sodan aiheuttamille psyykkisille oireille. Sotatraumoista kärsineet sotilaat leimattiin pitkään ja perusteettomasti pelkureiksi ja luonteeltaan viallisiksi. Näitä käsityksiä teos yrittää osaltaan häivyttää.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

4. luukku: Super Mario series for piano

80-luvun lapselle Nintendon Super Mario Bros-pelit ja erityisesti niiden musiikit ovat sitä todellista stuff of legends eli vapaasti käännettynä eeppistä nostalgiaa. Erityisesti ensimmäisen Mario-pelin musiikkien osalta allekirjoittanut on ehdollistunut nakertamaan sisäposkea keskittyessään ja vasemman peukalon (eli se millä ohjattiin sitä jäykkää ja teräväkulmaista mustaa ristikkonäppäintä) 2. nivel ylhäältä lukien lukkiutuu ajoittain vielä vuosien jälkeenkin. Ei mikään ihme loppujen lopuksi, sillä vanhempani eivät suostuneet ostamaan uutta peliä ennen kuin entinen oli menty läpi. Kohtalotoverini tietänevät, että Super Mario Bros 1 oli vaikeusasteeltaan sitä luokkaa, että pelin läpipelaamisessa meni hetki... En muista enää tarkkaan, mutta uskoisin, että puhutaan kuukausista.

Syytän siis parinkymmenen vuodentakaista voimakasta altistumista pelimusiikeille, mikä riivasi minut näppäämään lainaan tämän nuottijulkaisuhelmen heti, kun se vain lipesi luetteloijan käsistä. Julkaisuun on koottu keskeisimmät Super Mario Bros -pelien sekä vanhoista että tuoreimmista pelimusiikeista. Tämmöiselle muutaman kerran vuodessa ja enimmäkseen muutenkin korvakuulolta soittavalle autotallikiipparistille intermediate-tason nuotit osoittautuvat hippasen vaikeaksi, mutta hieman oikomalla sovituksia ja uppoutumalla harjoittelulle sillä samalla intensiteetillä kuin alkuperäiselle pelille back in the day sain kuin sainkin soiteltua säälliset oodit vanhoista suosikeistani kuten Castle -theme ja Star power.

Suosittelen lämpimästi tätä nostalgiapläjäystä muillekin soittotaitoisille 80-luvun lapsille.

Super Mario series Leevissä >>

3. luukku: Kirjan kansa / Geraldine Brooks

Tässä kirja, jota lapseni saavat syyttää siitä, että saivat kesällä lämmitellä muutaman päivän ajan Saarioisten äitien tekemiä eineksiä.

Geraldine Brooksin Kirjan kansa kuljettaa lukijan nykyajasta taaksepäin vuosisata kerrallaan, toisen maailmansodan melskeestä 1800-luvun Wienin ja 1600-luvun Venetsian kautta 1400-luvun Sevillaan. Vanhojen harvinaiskirjojen konservoija Hanna Heath saa toimeksiannon kartoittaa Jugoslavian sodan aikana Sarajevossa kadonneen ja vuosia myöhemmin löytyneen haggadan, juutalaisten pyhän kirjan kunnon. Konservointityön edetessä haggadan sivujen välistä löytyy pienen pieniä vihjeitä kirjan matkasta vuosisatojen halki. Konservoijalle hyönteisen siipi, viinitahra, suolakristalli tai hiuksenpätkä kertovat kirjan ja samalla kokonaisen kansakunnan historiasta ja ihmiskohtaloista.

Jännittäväksi juoni käy, kun Hanna huomaa juutalaisten pyhän kirjan herättävän Sarajevossa edelleenkin kiihkeitä tunteita eri uskontokuntien keskuudessa. Eikä Hanna itsekään säästy tunteilta, joita herättää haggadan sodan keskeltä pelastanut sarajevolainen kirjastonhoitaja.

Kirja on yksinkertaisesti hieno. Eikä pelkästään siksi, että sankari on kirjastonhoitaja. =)

Kirjan kansa / Geraldine Brooks ; suomentanut Arto Schroderus. Tammi, 2009.
ISBN 978-951-31-4471-5 (sid.)
Saatavissa Yhteislainauksen kautta Varastokirjastosta.

2. luukku: Joululauluja – Otteita Suomen Wanhimmasta joululaulukokoelmasta

2. luukku: Joululauluja – Otteita Suomen Wanhimmasta joululaulukokoelmasta

Juuri sopivasti joulun alla julkaistiin uusintapainos Suomen vanhimmasta joululaulukokoelmasta. Nämä laulunopettaja Anna Sarlinin kokoamat joululaulut ilmestyivät ensimmäisen kerran 1900-luvun vaihteessa 8-osaisena vihkosarjana ja ovat odottaneet uutta tulemistaan jo yli sadan vuoden ajan. Uusintapainoksen on toimittanut liminkalainen tietokirjailija Pekka Tuomikoski.

Anna Sarlin, joka oli useimmille tutun joululaulun ”Kello löi jo viisi” säveltäneen R. Raalan (Berndt Sarlin) täti, toimi musiikinopettajana sekä laulunopettajana Helsingissä vuosina 1886 – 1930. Sarlin oli myös oppikirjojen tekijä, hän julkaisi vuonna 1914 vihkosarjan Laulunopetustaulukkeita sekä 1920-luvulla kolmiosaisen Asteikkoharjoituksia –sarjan. Anna Sarlinin teosta Pieni opas musiikin alkeiden opetusta varten on käytetty koulujen musiikinopetuksessa laajalti ja siitä on otettu useita uusia painoksia. Hän toimitti ja julkaisi myös useita laulukirjoja, jotka sisälsivät Berndt Sarlinin säveltämiä lauluja, kuuluisin näistä on 20-osainen sarja Laululeivonen. Sarlin tunnettiin lisäksi laulajattarena, joka ei kuitenkaan juuri konsertoinut julkisesti vaan lauloi mieluiten perhepiirissä ja koulun juhlissa. Hän oli mukana Suomen ensimmäisessä naiskvartetissa ja oli myös suomalaisen naiskuorolaulun uranuurtaja johtamansa naiskuoron Wuokkoset kanssa.

Tämä uusintapainos, joka on nuotinnettu uudelleen käyttökuntoon oululaissäveltäjä Kari Kuosmasen toimesta, julkaistiin Limingan kirkossa järjestetyssä konsertissa 30.11. Kokoelman nuotit on tarkoitettu erilaisille kokoonpanoille aina yksinlaulusta kuoroihin. Sen myötä monet kenties unohtuneet sävelmät saavat uuden tulemisen. Nuottivihko sisältää myös lisätietoa laulujen taustoista, joten tämä on varsinainen joululaulujen aarrearkku!

Varaa oma kappaleesi Leevissä >>

Kolme yötä joulu...

...kalenteriin! Maanantaina lähtee taas kirjaston kohta melkein perinteinen lähtölaskenta jouluuun. Jatkamme viime vuonna hyväksi havaitulla linjalla eli jokainen luukku sisältää vinkkauksen hyödylliseen, hauskaan tai muuten vain hyväksi havaittuun tai nautittavaan tietokirjaan, romaaniin, musiikkiin, nuottiin tai vaikka elokuvaan.

Kaikki vinkatut aineistot löytyvät joko kirjaston kokoelmasta tai ovat tilattavissa lainaan yhteislainakumppaneiltamme maksutta.

Pysytään kuulolla... ;)