20. luukku: Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia…

20. luukku: Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia…

… kertoo mikä on ihminen ja mikä on hevonen, ja miksi homma ei aina toimi näiden kahden välillä. Kirjan avulla voi tehdä tutkimusmatkan sekä itseensä että hevoseensa (tai muuhun hevostuttavaan).

Tämän lisäksi kirja sisältää hurjan määrän harjoituksia (laadultaan sekä henkisiä että fyysisiä), joilla voi korjata mm. istuntaa, apujen käyttöä, yllätystilanteissa reagoimista, oikeaoppista tipahtamista ynnä muita hevosten kanssa äärimmäisen hyödyllisiä taitoja.

Lupaan, että tämän kirjan parissa muutama asia voi loksahtaa kohdalleen, ja pari solmuakin saattaa jopa aueta.

Pieni kauhukauppa Leevissä >>

19. luukku: Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita / Outi Moilala

Siltä varalta että joululomalla iskee inspiraatio pelkän lekottelun sijaan myös vähän sivistää itseään, kirjastonhoitaja suosittelee lomalukemiseksi myös jotain mielenkiintoista tietokirjallisuutta. Tällaista edustaa esimerkiksi kuluneena syksynä julkaistu Outi Moilalan kirjoittama Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita.

Kirja valottaa sitä, millaisissa olosuhteissa vaatteita tuotetaan ja kuinka pitkiä vaatteiden tuotantoketjut oikein voivat olla.  Kirjassa esitellään myös eri vaatetehtaiden tarkastusjärjestelmiä ja arvioidaan niiden mahdollisuuksia vaikuttaa vaatetuotannon vastuullisuuteen. Kirjassa vilahtelee esimerkeissä  tunnettujen vaatebrändien nimiä ja myös se selviää mitä nuo kirjan nimessäkin  mainitut tappajafarkut oikein ovat.

Sen verran monimutkaisilta nuo vaatteiden tuotantokuviot vaikuttavat, että  tavallisen kuluttajan lienee mahdotonta pysyä kärryillä siitä, miten juuri hänen ostamansa vaatteet on tuotettu.  Onneksi kirjasta saa myös vinkkejä siihen, mitä vaateostoksia tehdessä kannattaa ottaa huomioon.

Kenelle: ihan kaikille jotka joskus ostavat itselleen uutta päälle pantavaa.

Tappajafarkut Leevissä >>

18. luukku: Elämä / Keith Richards & James Fox

Tänään 70-vuotisia viettävä Keith Richards on sanonut: “You’ve got the sun, you've got the moon, and you've got the Rolling Stones”. Totta. Nyt nyt jo edesmennyt ystäväni toi minulle sähkökitaran lainaan vuosia sitten. Mukana tuli käsky opetella soittamaan kunnon musiikkia -  ei mitään mikkihiiribiisejä vaan Rolling Stonesia. Kitaran palautin aikanaan, mutta Rolling Stones jäi ikilainaan.

Richardsin vuonna 2010 julkaistuun omaelämänkertaan on suhtauduttu sekä naureskellen että ylistäen. Se voisi suurimpien kriitikoiden mielestä olla kenen tahansa kirjoittama, sillä Keefin muistikuvia pidetään sattuneesta syystä jokseenkin epäluotettavina. Ja onhan kirjan tarinat välillä aika uskomattomia. Elämä on sekoitus historiaa, komediaa, addiktioita ja syväluotaavaa pohdiskelua – sekä ennen kaikkea musiikkia. Richards kuvaa musiikkia tavalla, joka saa maallikonkin innostumaan bluesin juurista, lickeistä ja uusista vahvareista.

Pidin kirjasta siksi, että se luo loistavaa ajankuvaa matkan varrelta. Pidän myös näin kolmenkympin kriisin lähestyessä siitä, että yli 40 vuotta vanhempi Richards on edelleen innostunut vähän kaikesta. Eniten pidin kuitenkin Keefin asenteesta, jota kuvaa hänen lausumansa  “It's really good to be here and as I always say, it's really good to be anywhere!” Hyvä motto niin jouluun kuin juhannukseenkin.

Muistetaan näin joulunaikaan, että You can’t always get what you want

Elämä Leevissä >>

17. luukku: Katja - elämä särkyy edessäni

Koskettava, mutta samalla elämänmyönteinen kertomus mielenterveyshoitaja Katja Kotikankaan, neljän pienen lapsen äidin, taistelusta ihosyöpää eli melanoomaa vastaan.

Katjalle syöpä tuli täytenä yllätyksenä ja hoitoalalla toiminut Katja tiesi että syöpä johtaa lopulta kuolemaan. Taistelu syöpää vastaa kesti noin 2 vuotta ja Katja piti päiväkirjaa tuntemuksistaan sekä ajatuksistaan lähes kuolemaansa saakka. Näistä päiväkirjamerkinnöistä toimittaja Tiina Merikanto on koonnut tämän kirjan Katjan toivomuksen mukaisesti.

Katja taisteli syöpää vastaan, mutta hän eli myös ”tässä ja nyt” ja halusi elää jokaisen päivän hyvin, ”et sit ku mä kuolen mä voin ajatella että mulla on ollut hyvä elämä”.

Katja taisteli kotiavusta ja sai sitä perheelleen Oulun lääninhallituksen myötävaikutuksella vuoden taistelun jälkeen.

Katjan valmistautuminen kuolemaan ulottui perheeseen sekä läheisiin ystäviin. Hän halusi varmistaa, että lapsista pidetään hyvää huolta myös hänen poismenonsa jälkeen. Lapsille puhuttiin myös kuolemasta.

Itse pidin kirjasta, vaikka sen lukeminen tuottikin kyyneliä.  Suosittelen kirjaa etenkin hoito- ja sosiaalialalla työskenteleville.

Varaa kirja Leevissä >>

16. luukku: Liikuttavimmat tv-sarjat TOP 3

Kaikkihan tietävät, että nauraminen kehittää vatsalihaksia. Hassunhauskojen tv-sarjojen katsominen on siis oivallinen tapa yhdistää sohvaperunointi ja kuntoilu. Erityisesti joulunpyhinä. Jos sattuu kaipaamaan hieman tehokkaampaa treeniä, voi kierroksia lisätä valitsemalla katsottavaksi niitä kaikkein noloimpia ohjelmia. Faktahan on, että myötähäpeä on se, mikä saa kehon liikkeelle ja sykkeet nousuun.

Seuraavaan listaan on koottu TOP3 liikuttavimmista tv-sarjoista (IMHO):

  1. Office (se alkuperäinen sarja, ei se venytetty jenkkiversio).
    Vähän niin kuin Sinkkuelämän ja Teho-osaston risteytys paitsi, että vähemmän tapaturmia ja vähän vähemmän kaikkea muutakin. Enemmän ”ihan tavallista” toimistoarkea.
  2. Solsidan / Onnea onkimassa
    Vähän niin Sinkkuelämä, paitsi että kaikki on naimisissa ja kaikilla on lapsia ja kaikki asuvat kauniissa lähiössä meren rannalla ja puhuvat ruotsia ja kaikilla on oikeita ongelmia.
  3. Flight of the Conchords
    Vähän niin kuin Sinkkuelämän ja Gleen risteytys, paitsi että ystävyksiä on kaksi ja ne ovat miehiä ja laulutkin on itsetehtyjä. Ja lisäksi: New Zealand Rocks !!! !!!

Suositellaan hankittavaksi itselle ihan omaksi tai ystävälle lahjaksi, mutta ensi hätään löytyvät kirjastostakin (jollei joku ole niitä jo ehtinyt lainaamaan…)