Jälleennäkemisiä ja oudompia näkemisiä

Kulunut viikko on jälleen ollut viikonlopputöitä ja viikkovapaita. Se onkin sitten lajissaan viimeinen tälle kesää, sillä siirryn pian pääosin takaisin tutulle ja turvalliselle uutispuolelle, mikä tarkottaa, ah, säännöllistä työaikaa. Se tosin jättää hieman vähemmän sijaa seikkailuille.

Maanantaina lähdin Vanillaan syömään lounasta. Menin yksin, mutta yksin ei tarvinnut istua. Pöytääni istui yksi tanssijatuttu ensin yhden kaverinsa, sitten toisen kaverinsa kanssa. Päätimme lounaan jälkeen lähteä ajankuluksi kahville ja pian höpisimme ökyhintaisten erikoiskahvien ääressä, mistäpä muustakaan kuin seksistä. Viikon mielenkiintoisin keskustelu ajoittui heti maanantaihin. Sääli, että se piti keskeyttää lähtemällä töihin.

Tiistai oli jälleen vapaata, ja jälleen lähdin yksin Vanillaan syömään. Hetken päästä pöydässä istui viisi tuttua. Yhden kanssa lähdin torinrantaan kahville. Päätimme lähteä ostamaan sinistä sifonkia, mutta jäin matkalla suustani kiinni DaMaxin terassilla istuneen kaverin kanssa ja eksyin edellisestä kaveristani. Lähdin kotiin puurtamaan kouluhommia.

Keskiviikkona tein normaalia päivävuoroa. Vuoron jälkeen lähdin kaverin kanssa 1bariin kaljalle. Kaveri vaihtui toiseen, ja kävimme kaupan kautta ostamassa olutta ja siirryimme kaverin takapihalle. Hän oli järjestänyt Taka-Nokela soi -tapahtuman, jossa terassille oli kasattu orkesterivermeet ja kuka tahansa sai esiintyä.

Me kokosimme vartissa orkesterin, jossa oli rumpali, kosketinsoittaja, melodica, feikkimelodica ja laulaja. Esitimme Juha Vainion legendaarisen Vanhojapoikia viiksekkäitä. Itse olin bändin laulaja, mikä oli vähintäänkin mielenkiintoista laulutaidottomalle. Loppuillasta jammailimme muuten vaan. Soitimme Scandinavian Music Groupia, PMMP:tä ja Krokotiilirockia. Jossain vaiheessa löysin itseni rummuista ja hieman myöhemmin 45:stä.

Torstai meni jälleen kouluhommien parissa. Eilen käväisin kiertelemässä kaupunkia katselemassa, josko näkisin vaasalaisia festaroijia. Ei näkynyt, joten lähdin töihin. Töiden jälkeen, puolilta öin, suuntasin vielä uudestaan rantaan. Yhtäkkiä minua käveli vastaan kaksi epämääräisen tutun näköistä tyttöä. Hetken blackoutin jälkeen muistin, että olin tavannut heidät Qstockissa 2011 ja miettinyt juuri pari päivää sitten, että mitähän heille kuuluu.

He olivat sattumalta myös miettineet, mitä minulle kuuluu, koska emme olleet tavanneet kahteen vuoteen. He yrittivät kovasti houkutella minua baariin, mutta minä jatkoin rantaan istumaan ja koulukavereita tapaamaan. Sieltä hipsin nukkumaan.

Nyt takana ovat hyvät yöunet ja edessä yksi kesän viimeisistä iltavuoroista. Sitä odotellessa voisin vielä pyörähtää Qstock-alueen edessä.

Kun kesä taittuu syksyksi

Tämä viikko on ollut karujen huomioiden aikaa. Kesästä on alle puolet jäljellä, mikä tarkoittaa sitä, että koulunpenkki on lähempänä ja lähempänä. Samalla sitä huomaa, että on keskittynyt niin antoisasti kesätöihinsä, että kaikki kouluhommat ovat jääneet vähemmälle. Itsenäisiä opintoja pitäisi kiireen vilkkaa alkaa vääntää, mikä nyt jopa saattaa olla mahdollista: kesätöiden lomassa olen ehtinyt välistä nukkua niin paljon, että univelkaa on ehkä hieman vähemmän kuin loman alkaessa.

Samalla kesän lopun läheneminen tarkoittaa lähes varmuudella sitä, että myös toistaiseksi viimeinen (ellen vedä ässää hihastani) syksy opiskelijana alkaa olla käsillä. Se on pelottavaa.

Kulunut viikko on ollut varsin rikkonainen. Olen tehnyt tiistaina aamuvuoron ja perjantaista sunnuntaihin teen iltaa. Välipäivät käytin toki hyödyksi, eli jälleen kerran reissatessa. Lähdin tiistaina töiden jälkeen ajamaan äidin luokse mökille. Söimme jauhelihapihvejä, jotka olivat niin herkullisia, että taisin popsia niitä jopa kahdeksan kappaletta. Päivällisen jälkeen lähdin sen naapurikunnassa tylsistyvän bioanalyytikon kanssa tutustumaan Kivitipun antimiin. Kolusimme kirjaston ja kiersimme meteoriittinäyttelyn, pelasimme lasten leikkihuoneessa pingistä, kunnes pari oikeanikäistä lasta hääti meidät pois ja joimme limsaa nurkkapöydässä henkeviä keskustellen.

Keskiviikkoaamuna suuntasin Vaasaan. Tein matkani kiertotietä kolutakseni pari uutta kuntaa lisää. Reittini kulki Purmon, Jepuan, Alahärmän ja Oravaisten kautta teitä, joita tuskin koskaan aiemmin olen ajanut. Siellä viivasuoralla hiekkatiellä keskellä ei mitään, missä edes puhelin ei kuulunut, meinasi usko välillä loppua siihen, että olin oikealla reitillä. Pääsin kuitenkin ehjänä Vaasaan.

Kaksipäiväiseni Vaasassa meni vaateostoksilla, kavereiden kanssa lounastaessa ja kaupunkia kierrellessä. Poikkesimme myös Hulluun Pulloon kahden euron päiville: jonkinlainen kesäperinne.

Loppuviikko on ollut aika mitäänsanomaton, sillä olen pääasiassa nukkunut. Ai niin, tilasinhan minä valokuvakirjoja Detroitin rappiosta melko muhkealla summalla. Kaikille hulluille ei pitäisi Visaa antaa.

Kulttuuria kolmessa kaupungissa

Kulunut viikko on ollu toimistoaikojen mukaan työskentelyä, mikä on tarkoittanut sitä, että on ollut aikaa tehdä vaikka ja mitä töiden ohessa. Oikeastaan vain maanantaille jätin aktiviteetit keksimättä, sillä maanantai on lähtökohtaisesti huono päivä.

Tiistaina menin töiden jälkeen tilailemaan uusia piilolinssejä ja jatkoin sieltä Raattiin katsomaan AC Oulun ja Viikinkien välistä kamppailua. Viikingit voitti yhden upean maalin ja hölmön punaisen jälkeen lopulta 2-0. Ottelu oli minulle vasta toinen kesäkauden kamppailu paikan päällä nähtynä, eikä Vepsuakaan ole vielä tullut katsottua. Skarpata pitäisi, mutta minkäs teet, kun vaasalaiset eivät pelaa koskaan silloin, kun minä olen maisemissa.

Keskiviikkona lähdin korkkaamaan kesän festarikautta ja ulkoiluttamaan itseäni Rotuaari Piknikiin. Syynä oli se, että halusin vielä kerran nähdä PMMP:n festivaaleilla ennen kuin yhtye lopettaa. Katsoin sitten Samuli Putron ja Ismo Alangon samalla lähes eturivistä, koska halusin mahdollisimman hyvät paikat PMMP:tä varten. Keikka oli hyvä, joskaan Rotuaarin pieni lava ei oikein tee oikeutta normaalisti vauhdikkaalle lavashowlle. Päädyin myös Miran tueksi tämän noustessa laulamaan yleisön ja lavan väliselle aidalle. Toisin kuin työkaverit väittävät, olen pessyt käteni keikan jälkeen, useasti. Keikan aikana minulle laittoi viestiä yksi vaasalainen kaveri, jonka kanssa lähdin vielä hetkeksi istuskelemaan kaupungille.

Torstaina lähdimme kahden kuvallistytön kanssa roadtripille Otanmäkeen. Kyseessä on entinen kaivoskylä entisellä Vuolijoella parinsadan kilometrin päässä Oulusta. Kiertelimme tyhjähköjen kerrostalojen lomassa, kuvasimme suljettuja baareja ja lopuksi seikkailimme vanhalla kaivosalueella henkeviä samalla jutellen.

Myös perjantaina oli matkustamisen aika, sillä lähdin iloiseen Iisalmeen. Siellä aikanaan asustanut kaveri kertoili, että Olusten aikaan päätyy aina kummallisiin seikkailuihin, joten halusin lähteä mukaan. Päädyin majoittumaan kaverinkaverin luokse, joka sattuu olemaan entisen englanninopettajani sukulainen.

Mitään ihmeellistä seikkailua ei tullut, mutta hauskaa kuitenkin. Lähdimme ensin rantaan istumaan, mistä siirryimme noin 15 hengen porukalla postimerkin kokoiseen yksiöön laulamaan karaokena Queenia ja PMMP:n Kesäkavereita samalla, kun kaksi mukana olleista pojista muisteli heidän parin vuoden takaista Rockperry-reissuaan Vaasaan. Lähdimme baariin, missä Sini Sabotagen tanssimisen lomassa päätimme Kesäkavereiden hengessä kokeilla, montako fisua kannattaa kumota yhdessä illassa. Siirryimme vielä toiseen baariin jatkamaan tätä kumoamista ja pilkun jälkeen aloitimme vaelluksen kotiin.

Lauantaina jatkoin Kajaaniin ja ystävieni kesäjuhliin. Juhlat olivat ensiluokkaiset: ruoka oli hyvää ja sitä riitti, samoin kuin juomaakin. Illan kruunasi yllätysesiintyjä, joka osoittautui Catcatiksi. Olin lopulta Kajaanissa hotellihuoneessani kolmen maissa, mutta mukaani oli tullut kolme paikallista hengaamaan hetkeksi huoneeseeni. Kun he lähtivät neljän aikaan, pistin vielä saunan tulille.

Tänään olen käynyt Kajaanissa kahvilla ja ajanut takaisin Ouluun. Riittänee saavutuksiksi?

Olen hyvä ja annan otsikon

Takana on ehdottomasti rennoin kesäviikko sen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa eksyin kesätoimittajaksi johonkin. Siis moneen, moneen vuoteen. Töitä on ollut neljä päivää, mutta kaikki iltavuoroa. Se on tarkoittanut vain yhtä asiaa: unta. Olen nukkunut viisi yli kymmenentuntista yötä, mikä viime vuosien hillittömän paahtamisen jälkeen on kyllä tullut tarpeeseen epäilyksettä.

Maanantaina lähdimme äidin kanssa Vaasaan. Meillä ei oikeastaan ollut sen kummempia suunnitelmia, kunhan ajattelimme kierrellä ja katsella, mitä entisellä kotikaupungilla on tarjota. Joimme kahvit Cafe de Parisissa, söimme Pancho Villassa ja shoppailimme. Minun mukaani tarttui kaksi kirjaa, kaksi laatulevyä musiikkia (Hurts ja Ultra Bra) sekä uudet pyyhkijän sulat Volvoon.

Päivän päätteeksi kävimme vielä koeajamassa kuusivuotiaan Volvo V70:n. Se oli shampanjanvärinen, nahkasisustettu automaatti. Se oli pari tonnia liian kallis ja kuuden vuoden turbovolvoilun jälkeen ihan liian tehoton. Kauppoja ei tullut, vaan olihan se hieno. Ehkä jopa liian hieno.

Iltasella lähdin Evijärvelle tapaamaan erästä vapulta tuttua bioanalyytikkoa. Se kuulemma tylsistyy kotiseudullaan koko kesän, joten me pakkasimme tuhdin eväskorin ja lähdimme Purmojärven rantaan kiikkerälle laiturille pönöttämään. Piknik kesti peräti kolme tuntia kunnes hoksasimme, että nukkumaankin voisi joskus lähteä.

Tiistaina aloitin vaellukseni kohti Oulua. Koska minulla edelleen on se hölmö tavoite, että käyn jokaisessa Suomen kunnassa, tein kotimatkani varsinaista kiertotietä. Ajoin Lappajärveltä Vimpelin, Vetelin ja Teerijärven kautta Alaveteliin, tein täyskäännöksen ja ajoin Kaustisten kautta suorinta reittiä Liminkaan asti, mistä koukkasin Temmeksen ja Tyrnävän kautta töihin.

Olo oli vähän kuin lapsuuden kesälomilla. Jahtasimme niin antoisasti niitä kuntia, että meillä ei usein ollut hajuakaan missä olimme, kun pysähdyimme karttakirjan kanssa keskelle autonlevyistä metsätietä miettimään, että hitto, eihän sitä Pihlajavettä ole enää neljäänkymmeneen vuoteen ollut Keuruun sivukylää kummoisempana paikkana.

Keskiviikkona nukuin koko päivän. Torstaina lähdin ennen töihin menoa yhden kanttoritutun kanssa lounaalle ja kahville Torinrantaan. Perjantaina puolestaan hilluimme ydinkeskustassa kattoterassilla viiniä juoden ja sieluamme keventäen. Eilen olin työvuoron jälkeen liikkeellä Oulun yöelämässä, joskin autolla. Kävin työkaverin tupareissa ja 45:ssä katsomassa katutanssijoiden jatkoja.

Olo on hyvin levännyt ja virkeä ja tästä on hyvä aloittaa uusi työvikko. Puurtamisen lomassa on vuorossa ainakin yksi roadtrip, yhdet festarit ja isot kesäjuhlat.

Ainoa synkkä pilvi tässä kesäparatiisissa on se, että läppärin virtajohto on ilmeisesti sanoutumassa irti palveluksesta, kun sitä pitää koko ajan räpeltää, jotta vempele pysyisi latauksessa. Toivottavasti se on vain se virtajohto.

 

Miniloma

Huh hei, viikon työt on vihdoinkin lusittu. Viikosta tuli odottamattoman raskas, sillä tein punasilmävuoroa (aamuaikaista) keskiviikosta perjantaihin, minkä jälkeen vaihdoin tekemään inhimillisempiä aikoja. Vietin töissä myös viikonlopun.

Koska olen aamutorkku, en ole jaksanut tehdä iltapäivisin yhtään mitään. Olen joka ikinen päivä raahannut salikamoja laukussani mennäkseni töiden jälkeen edistämään sitä edelleen kesken olevaa missio rantakuntoon 2005:ttä, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Salikamat ovat edelleen autossa.

Perjantai-iltana päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni kesäopintojen suhteen. Opinnot ovat muuten edelleet niin mallikkaasti, että ei kesäopintoja edes tarvitsisi tehdä. Haluan kuitenkin ne paperit jossain vaiheessa, joten pidetäänpäs kiirettä. Tähän mennessä tekstiä on syntynyt huikeat kolme sivua yritystoiminnan perusteiden itsenäistä suoritusta.

Sunnuntaina starttasin työvuoron jälkeen kotia kohti. Nappasin äidin tavaroita (ja valtavat Korv-Görans-kebabit) mukaan Pietarsaaresta ja tulin tänne mökille Lappajärvelle loikoilemaan. Nyt minulla on sylissäni läppäri ja Aku-Ankkoja vuodelta 1989. Samalla suunnittelen kesän roadtrippiä ensi viikolle parin kaverin kanssa. Tästä tulee jännää!