How about a loma?

Tjaa. Erehdyin viimeiseksi iltapuhteekseni päivittämään iTunesin ja iPhonen käyttöjärjestelmän. Siinä menee ikä ja terveys, joten voisin samalla iBlogata.

Tämä on ollut pitkä viikko. Tiesin jo viime viikon lopulla viettäväni kaikki päivät tiistaista torstaihin päivätyössä, joten yritin maanantain aikana hoitaa kriittisiä Particle Playsin juttuja siihen malliin, että proggis kestäisi tuottajansa karkaamisen ulkomaille pariksi päiväksi ensi viikolla. Kotimaasta kun voin lomallakin näitä asioita hoitaa.

Tällä viikolla olemme edenneet sekä lavastuksen, puvustuksen, graafisen materiaalin että teaserin kanssa. No niin kai se pitääkin edetä, jos ensi-iltaan on vajaat kaksi kuukautta.

Viimeistelin maanantaina neuvottelutaitojen itsenäiset tehtävät ja palautin 20-sivuisen paketin referaatteja ja omaa kokemusta neuvotteluiden käymisestä. Tiistaina kipaisin kahdella tanssitunnilla ja niiden jälkeen aloin kirjoittaa tuotannon rahoituksen ja jakelun tehtäväpakettia välikatselmusvalmiiksi. Välikatselmus olisi huomenna, tai siis tänään, mutta en ole siellä, koska olen kirjoittamassa uutisia.

Eilisilta töiden jälkeen kului Osuman tehotiimin parissa. Tälle vuodelle on vielä joitakin Osuma-asioita hoidettavana, mutta alan pikku hiljaa valmistautua elämään ilman oamkilaisia luottamustoimia: Kultti jäi viime vuonna edustajiston tavoin ja seuraavaksi jää Osuma. Viimeisenä hylkään koulutusohjelmatiimin ja Sodexon asiakastyöryhmän ensi keväänä, kun valmistun. Samalla loppuu tuutorointi. Luottamustehtävien pitkään jatkunut saattohoito on kuitenkin ollut tuloksellinen: parhaimmillaan niitä oli 7-8 päällekkäin.

Eilen illalla viimeistelin Osakolaisen viimeisten juttujen editoinnin ja lähetin muutaman tärkeän sähköpostin, jotka piti saada liikenteeseen ennen lomaa. Koska kello oli kymmenen, eikä minua väsyttänyt, kokeilin jotain niinkin radikaalia kuin haalaribileitä selvinpäin. Varsin intiimissä Gloriassa ne olivat mukava kokemus. Tuttuja oli paikalla paljon ja uusiin ihmisiin oli helppo tutustua. Näin paljon ekaluokkalaisiamme, Moraalinvartijan, yhden toisen vappubioanalyytikon, osakolaisia ja tutustuin pariin uuteen opiskelijaamme yksikkömme taiteellisemmilta osastoilta. Yksi heistä sitoi haalareihini ilmapallon. Koska haalareista ei saa poistaa mitään, mitä niihin laittaa, on tuo nyt siinä sitten hamaan haalarielämän loppuun saakka.

Haalaribileissä minua tuli vastaan se samainen opiskelija, joka tunnisti minut Ikiliikkujaksi Preludissa. Ei se ollutkaan blondi, vaan brunette. Se jäi porisemaan pidemmäksi aikaa ja eksyi lopulta kavereistaan kokonaan. Koska se katosi, se ilmeisesti löysi ne.

Tänään oli koulun jälkeen vuorossa Osakolaisen vedostus. Meillä meni neljä tuntia vääntää syysloman jälkeen ilmestyvä lukupaketti kasaan. Päivien pituudet ovat tällä viikolla olleet sellaista suhteellisen siedettävää 10-16 tuntia. Okei, se on hullua. Mutta ei tätä enää kauaa kestä, sillä pian on joulu ja kaikki tehty (ehkä). Eikä ainakaan toistaiseksi ole sellainen olo, että paikkani olisi Peltolassa suljetulla osastolla.

Vedostuksen jälkeen olen täyttänyt Osakon edustajistovaalin vaalikonetta (ehdokasnumero on 3, muistakaa se) ja pakannut laukkujani lomaa varten. Ensi viikolla reittini on mallia Oulu-Vaasa-Lappajärvi-Vaasa-Tukholma-Vaasa-Maarianhamina-Vaasa-Oulu. Jos tuolla pirun talvessa pääsee matkaan edes vähän alusta, kun kesärenkaat odottelevat Lappajärvellä.

Itunes on päivittänyt. On aika käydä unille.

Akut latinkiin napapiirillä

Se olikin sitten melkoinen viikko, ja päivien pituusennätykset menivät kerralla uusiksi. Torstaina onnistuin nimittäin rätkimään peräti 18 tuntia koulu- ja työhommia.

Heräsin kukonlaulun aikaan valmistelemaan Opopation juontojani. Kymmeneksi menin seuraamaan Particle Playsin tanssiharjoituksia, joiden jälkeen keskityin jälleen tanssiteoksen paperitöihin. Kahdelta tapasin Marian ja kävimme läpi seuraavan päivän juontoja. Sen jälkeen jatkoin paperitöiden parissa.

Puoli viideksi siirryin Jumalan selän taakse, eli yliopistolle. Kävimme kaksi PahkiSpeksiin liittyvää palaveria, jonka jälkeen seurasin sen harjoituksia. Olin kotona vasta reilusti kymmenen jälkeen ja aloin kirjoittaa juontojani loppuun. Pääsin nukkumaan kolmelta.

Perjantaina konserttisalissa juonsi väsynyt ja jännittynyt mies. Tämä oli elämäni ensimmäinen juontokeikka elävälle yleisölle (radiossa ja nettistriimissä olen juontanut aiemminkin). Mitähän siitä keikasta voisi sitten sanoa. Alussa jännitti ihan pirusti, myöhemmin iltapäivällä ei enää niinkään. Minun tapani juontaa on kirjoittaa asiasisältö ranskalaisilla viivoilla lappusille ja suunnitella etukäteen aasinsillat niitä lennosta sitten muokaten. Mielestäni juontaja, joka hieman selittää aiheen vierestä on  parempi kuin paperilapuista kaiken lukeva. Annan itselleni kuusituntisesta keikasta kouluarvosanan 7,5. Sain paljon positiivista palautetta, mutta aina on varaa parantaa. Voisi tuota tosin tehdä toistekin.

Suoraan juonnon jälkeen hyppäsin autoon, hain luokkakaverini ja käänsin Volvon keulan kohti Yllästä. Muut olivat menneet jo edeltä. Ajatuksena oli viettää viikonloppu rentoutuen yhdessä ja tehdä samalla rästiin jääviä projekti- ja muita koulujuttuja. Matkalla meille selvisi, että muut olivat pistäneet pystyyn bileet. Liityimme niihin heti, kun pääsimme perille, paistoimme laavulla makkaraa ja saunoimme. Joidenkin osalla bileet jatkuivat aamun tunneille, minä puolestani olin harvinaista kyllä ensimmäisenä nukkumassa.

9 tuntia myöhemmin olin pirteä kuin peipponen. Tein vähän Osakolaisen hommia ja kirjoitin referaattia pari kappaletta eteenpäin, mutta lopulta päätin pyhittää viikonlopun levolle. Katsoimme elokuvia ja saunoimme lisää. Tänään tulimme sitten kotiin.

Eilen illalla aloimme pelata pillupeliä. Se ei ole niin likaista kuin miltä se kuulostaa,vaan vaatii lähinnä likaista mielikuvitusta, kulttuurintuntemusta ja kekseliäisyyttä. Pelin idea on valita joku kategoria (tv-ohjelmat, elokuvat, musiikki tai muu vastaava) ja muokata tässä kategoriassa olevien teosten nimeä niin, että yhden sanan vaihtaa pelin nimikkosanaksi. Pelasimme illan, pelasimme yön, aamun, päivän ja kotimatkan. Ideat ovat lopussa.

Kotiinpaluun jälkeen olen katsonut brittidekkareita ja päivittänyt Particle Playsin blogia. Akut on pitkien yöunien ansiosta ladattu ja työ paremman opintopistesaldon eteen jatkuu taas huomenna.

182

Otsikon luku tarkoittaa opintopisteitä. Harjoittelun kirjautumisen jälkeen niitä on kasassa 182 ja jäljellä siis vielä vaivaiset 58. Alun perin suunnittelin, että joulujuhlaan mennessä tilillä on 240 noppaa. Se ei tule onnistumaan, sillä vaikka tiedän palauttavani projektiopinnot ja uskon vakaasti palauttavani opinnäytetyönkin vielä ennen joulurauhanjulistusta (ohjaajani ei kyllä usko tätä radiohiljaisuudestani johtuen), palautan viimeiset työt niin myöhään, ettei niitä kukaan (täysipäinen) opettaja ole enää koululla korjaamassa. Heidänkin täytyy olla ansaitussa lomanvietossa.

Maanantait ovat henkisesti raskaita päiviä, vaikka niille ei aikatauluttaisikaan seitsemän tunnin kuvaussessiota. Olin yhdeltätoista koulussa tekemässä paperitöitä, ruokatunnin ajan valmistelemassa studiota ja yhdestä neljään kuvasimme Particle Playsin tanssijoita työryhmämme kanssa teaseria varten. Tanssijoiden lähdettyä omiin töihinsä jatkoimme vielä viimeisen kohtauksen kuvaamista tyttöjen kanssa. Sen olisi saanut varmaan puolessa tunnissa kasaan, mutta olimme niin väsymyshysterian vallassa, että väänsimme sitä tunnin. Sen jälkeen siivosimme jälkemme ja poistuimme takavasemmalle. Ilta kului itsenäistä koulutyötä tehden ja Osakolaisen juttuja editoiden, vaan ei siitä tullut mitään, kun väsytti niin.

Tiistait puolestaan ovat fyysisesti raskaita päiviä. Tämä tiistai alkoi Sodexon asiakastyöryhmän kokouksella, jatkui aikaisella lounaalla koulukaverin kanssa ja sen kautta suuntasin setvimään Particle Playsin lavastushommia. Iltapäivällä kuuntelin samaisen tuotannon orkesteriharjoituksia, josta karkasin päivälliselle koulun ruokalaan. Ehdin olla parikymmentä minuuttia yhden lääkisopiskelijan testikaniinina, kun piti jo vetää omat tanssitrikoot päälle ja lähteä discon pauloihin. Sen jälkeen vuorossa oli tunti koomailua, jonka jälkeen ilta jatkui showtanssilla.

Laitoin aikaisin nukkumaan, mutta uni ei tullut. Nousin takaisin jalkeille ja aloin fiksata Particle Playsin ulkoista budjettia joskus yösydännä. Nukuin huonosti ja meinasin tänä aamuna nukkua pommiin sisäisestä auditoinnista, jonka haastatteluun olin lupautunut.

Tunnin auditointisession jälkeen vietin pitkän kahvitauon, söin lounaan ja editoin parin viikon päästä julki tulevan Osakolaisen juttuja kokonaista yhdeksän tuntia. Virta ei enää riitä neuvottelutaidon esseeseen, mutta yhden blogitekstin vääntää vaikka puoli päätä tyynyssä, eikö totta.

Rakas päiväkirja, rakkaat lukijat ja erityisesti suntio Pikkupata: Ensi keväänä lupaan levätä. Ihan pikkaisen enemmän kuin nyt.

Gaalahumua ja öisiä hetkiä liukumäessä

Kuluvalla viikolla olen saanut jopa kaksi suoraa palautetta blogiini liittyen. Toinen lukija sanoi, että meno on ollut aika villiä, mutta rauhoittunut vuosien varrella. Väärin. Meno on edelleen yhtä villiä, mutta jostain syystä sisäinen pikku sensuroijani on iskenyt. Ehkä pitää skarpata

Alkuviikko kului ihan täydessä työntouhussa. Olen tehnyt itsenäisiä kurssisuorituksia, opinnäytetyötä ja tietysti Particle Playsiä. Viimeksi mainittu etenee hyvää vauhtia ja minulla on sen suhteen hyvä draivi päällä. Päivät ovat venyneet jopa 16-tuntisiksi, kun koulun ohella olen tehnyt Osakolaista ja sopinut uusia keikkoja.

Tiistaina kävin pitkän tauon jälkeen taas tanssitunneilla. Olin pihalla kuin lumiukko, koska muut olivat menneet niin paljon eteenpäin. Lisäksi olin pihalla sen takia, että kuntoni on ihan pirun surkea. Pitäisi liikkua enemmän. Tekisi mieli pitsaa.

Torstaista lauantaihin olivatkin sitten käynnissä varsinaiset Oulun juhlaviikot. Torstaina teinihelvetti-Tivolissa oli poikkitieteelliset haalaribileet, joihin suunnistin ekaluokkalaistemme kanssa. Koko Oulu on ollut pari viikkoa täynnä lippulappusia joilla Tivolista saa kaljaa 1,5 eurolla. Minulla niitä oli noin 80, joten jaoin osan ekaluokkalaisillemme ja päätin, että tuhlaan mahdollisimman monta.

Kun pääsimme Tivoliin, minua tuli heti halaamaan kolme tummahaalarista tyttöä, jotka kyllä tunnistivat minut, mutta minä en heitä. Paikalle tuli olemattomaan partaansa naureskeleva Ida, joka kertoi, että olin näiden tyttöjen kanssa suunnistanut koko vappurallyn. Sitten muistin, eli ei muuta kuin tanssimaan. Veivasin alati täyttyvällä tanssilattialla koko illan. Lopulta totesin, että en ainakaan kotiin ole menossa ja heräsin kaverin sohvalta Etu-Lyötyssä. Juomalippuja käytin tasan yhden. Kalja nimittäin maksoi 1,50 euroa kello yhteen asti ilman niitäkin.

Perjantaina homma jatkui Oamk-gaalalla, joka kiillotti jo valmiiksi ylisuurta egoani taas melkoisesti. Kävin lavalla ajamassa polkupyörällä ja jakamassa yhden palkinnon. Kidutettiinpa yleisöä myös 8-minuuttisella TKI-toiminnan esittelyllä, jota tähditti mikrofonia kanniskeleva oranssiin takkiin pukeutunut nälkäinen nutturapää.

Gaalan paras osa tuli ehdottomasti virallisen ohjelman jälkeen, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää. Ehdin vaihtaa muutaman sanan oman yksikkömme väen kanssa, tavata Liiketalouden yksikönjohtajan ja vararehtorin vaimoineen. Koululta lähdimme juhlimaan Tapio of Korhosen vuoden Oamkilaisen titteliä Osakon toimiston kautta Snookeriin. Minä jatkoin juhlia vielä 45:een, missä en tuntenut ketään, mutta onnistuin illan aikana tutustumaan kahteen nuoreen viihteelle lähteneeseen äitiin, jotka olivat ihan hyvää seuraa siihen asti, että valomerkki tuli. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Homma jatkui eilen journalistien, kuvallisten ja moraalinvartijan kanssa Kaarlessa. Lähdimme kaverin kanssa pois suhteellisen aikaisin, mutta olin nukkumassa vasta viideltä. Ensin pysähdyimme kotimatkalla keinumaan. Sitten kiipesimme liukumäkeen kuuntelemaan musiikkia. Kun lopulta kolmen maissa olimme kumpikin omissa kodeissamme viidenkymmenen metrin päässä toisistamme, aloimme lähetellä tekstiviestejä toisillemme. Viestittelimme kaksi tuntia, pääasiassa laulun sanoin. Oliko mitään järkeä? Ei, ei niin mitään, mutta hauskaa oli.

Näin elämäänsä on taas lyhentänyt tälle viikkoa riittävästi, juhlat ovat loppuneet ja on aika alkaa tehdä töitä. Tänään editoin Osakolaisen valmiiksi taittoa varten, kirjoitan vähän ja suoritan neuvottelutaidot loppuun!

Kiireestä kantapäähän

Takana on jälleen vauhdikas viikko. Aloitin sen mökiltä, tyhjäsin äidin tavarat autosta ja ajoin rauhalliseen tahtiin kohti Savoa. Nappasin kaverin kyytiin Siilinjärveltä ja jatkoimme Kuopioon, missä vuorossa oli Kauppakadun impro.

Ennen improa kävimme syömässä kiinalaisessa Kuopion torin alla. Pyysimme paria haagahelialaista ottamaan meistä joukkuekuvan. Siinä hetken rupateltuamme paljastui, että yksi heistä oli Pietarsaaresta ja vaihdoimme kokemukset kaupungista. Sitten lähdimme improamaan. Meidän piti käydä 15 baarissa suorittamassa jokin yksinkertainen tehtävä ja ostaa 10 paikasta jokin tuote, viinaa, vettä tai ruokaa. Tehtävät olivat muun muassa keilausta, tikanheittoa, kynän ponnautusta, kirppupeliä ja muuta tarkkuutta vaativaa, missä emme pärjänneet niin hirveän hyvin. Ainut matkalla sattunut kertomisen arvoinen kommellus oli Freetimessa, kun kävelimme rastivahdin luokse ja totesimme, että "Täsä me ollaan!" Rastivahti alkoi puhua sujuvaa turkua takaisin ja selittipä vielä ohjeetkin turuksi. Turkulainenhan se oli.

Jonotimme jatkobileisiin yli tunnin, eikä mikään sisäänpääsyjärjestely oikein toiminut. Paikan päällä tutustuin yhteen mikkeliläiseen sote-puolen opiskelijaan ja törmäsin pariin Iisalmen-tuttuun, jotka olivat pukeutuneet yhden heistä isäksi. Naamari oli niin koominen, että päätin pukeutua siihen halloweenina. Pääesiintyjä Stigiä en jaksanut edes katsoa.

Keskiviikko meni kotiin palaillessa. Torstaina päällä oli jälleen täysi henki palavereiden, Pahkin tutustumisillan, balettiproduktion säätämisen ja tietysti jalkapallon parissa: Los Gonzos otti kauden viimeisessä ottelussaan hienon 5-1-voiton. Maalia ei sarjan tyylikkäin maalivahti tänä vuonna tehnyt, mutta kaudesta jäi hyvä maku suuhun tuon voiton myötä.

Perjantai oli päivistä raskain. Olin 8.30-11.45 oppitunneilla, värkkäsin balettia ruokatunnin, seurasin sen treenejä seuraavan tunnin ja lähdin illaksi töihin. Kotona olin hieman ennen kahtatoista. Koska olin pahalla päällä, soitin vielä maratonpuhelun Eepulle Tukholmaan. Puhelun lopputulos: lentoliput Tukholmaan syyslomalla. Kun vielä lauantaina ilmoittauduin mukaan Vepsun fanimatkalle Maarianhaminaan, alkaa syysloman ohjelma olla melko hyvin selvillä.

Lauantaipäivän paiskin kouluhommia ja illalla lähdin palauttamaan Moraalinvartijalle sen kotikotoa matkallani mukaani poimimiani tavaroita. Pelasimme kolme erää Monopolia, se voitti 2-1. Sen jälkeen lähdin Snookeriin juhlistamaan erään koulukaverin synttäreitä ja Los Gonzosin päättäjäisiä. Muut lähtivät pitämään melkoista sekoilua yllä Nelifemmaan, minä lähdin kotiin nukkumaan. Sunnuntai menikin sitten kouluhommissa. Ja tulihan sitä vähän töitäkin tehtyä: kävimme Hailuodossa kuvaamassa esittelyvideota. Matkustimme melkein kaksi tuntia, olimme perillä - vartin.

Ja samoin on mennyt tämä päivä. Olen värkännyt kuusi tuntia baletin sopimusteknisiä asioita ja aikatauluttanut trailerin kuvauksia, näytellyt osani loppuun eräässä lyhärissä ja kirjoittanut viisi sivua esseetä. Kunhan vielä teen yhden laskun, olen kuitti. Kiitti, moi!