Ensimmäiset vetistelyt

Seuraavat puoli vuotta ovat tässä blogissa varsinaista vetistelyä, sillä viimeisen opiskeluvuoden viimeinen puolivuotinen alkaa pikku hiljaa olla käsillä. Se tarkoittaa sitä, että myös moni tuttu, turvallinen ja ihana opiskelukokemus tulee koettua viimeisen kerran. Jäähyväisten jättö alkoi rastibileillä alkusyksystä (vaikka muutama journalisti lupasikin hoitaa minulle kutsun vielä ensi vuoden tapahtumaan). Päästäkseen eteenpäin on aina pakko luopua jostain, ja tällä viikolla on tullut jo lisää hyvästeltävää.

Tiistaina kävin tällä erää viimeisillä luennoillani Oamkissa. Meillä oli viimeiset rahoittajaesittelyt sekä yleistä keskustelua tuotantojen rahoituksesta. Koulu loppui sitten oparia ja projektia lukuun ottamatta siihen. Varsinkin jälkimmäinen on kuitenkin työllistänyt koko viikon. Particle Playsin markkinointimateriaali saatiin julki perjantaina. Lisää projektistamme voi nyt lukea osoitteesta www.oamk.fi/particleplays. Verkkosivujen lisäksi julki saatiin teaser ja flyerit. Huomenna seuraa Facebook-tapahtuma. Lisäksi maanantaina aloitettiin studiokuvien ottaminen kaikista taiteilijoista verkkosivuja varten.

Lisää jäähyväisiä oli vuorossa keskiviikkona ja torstaina, kun kävin viimeistä kertaa esittelemässä Oamkia Abipäivillä. Abipäivät eivät ole aivan yhtä mukava tapahtuma kuin Studia-messut. Silti niissä on oma suolansa. Parin päivän viettäminen yliopistolla ja siellä olevien tuttujen tapaaminen on yksi elementti. Toinen on tietysti sitten motivoituneiden hakijoiden houkuttelu kouluun. Parasta on niiden ihmisten kohtaaminen, jotka aidosti ovat kiinnostuneet opinnoista meillä. Heidän kanssaan saa aikaan pitkiä, hyviä keskusteluita ja vielä hienompaa on keväisin ollut nähdä, että osa näistä keskustelukumppaneista löytyy pääsykokeista.

Abipäivistä ei tietenkään selvitty ilman kommelluksia, kun itse häärin varsin tehokkaana niitä aiheuttamassa. Ensimmäisenä päivänä saimme luentosalin videolaitteet niin solmuun, että viimeiset opiskelijamme eivät saaneet esityksiään pidettyä. Lisäksi onnistuin photobombaamaan itseni lähes jokaiseen tapahtumassa otettuun Oamkin viralliseen kuvaan, ostin kasvatustieteilijöiltä haalarimerkkejä ja bondasin ruotsinkielen opiskelijoiden kanssa. Erityistä hauskuutta tuli, kun yksi heistä tunnisti minut kaverinsa facebook-kaveriksi. Lopulta meistäkin tuli Facebook-kavereita. Lisäksi päätin jälkimmäisen päivän Oamk-esittelyssä heittää mikrofoniin julkistavani kihlauksen paikalla olleen tradenomiopiskelijamme kanssa. Se oli hämmentävä hetki, kun koko sali repesi, kaikki amk-laiset repesivät, enkä itse pystynyt jatkamaan koulutusesittelyä, koska nauroin niin paljon.

Mutta ei hätää, tein minä ihan oikeita töitäkin palkkani eteen siellä.

Ja onhan tällä viikolla tullut harrastettua muutakin kulttuuria kuin Particle Playsia. Torstaina meillä oli perinteinen speksin palaveri ja keskiviikkona speksin ensimmäiset tanssiharjoitukset. Minun piti tanssia mukana, mutta tiistain tanssitunnit olivat kipeyttäneet tuon tässä blogissa kymmeniä kertoja kirotun polven niin pahasti, etten sitten tanssinutkaan.

Eikä tämäkään viikko sujunut ilman biletystä, ja tällä viikolla pääsin poikkeuksellisesti taas melko mielenkiintoiselle seikkailulle. Lähdin perjantai-iltana kahden kuvallisen kaverini kanssa Club Bossanovaan (sinnekin viimeistä kertaa, koska koko klubi loppui). Paikkana oli perinteinen Vanha Paloasema, mutta olin lähes shokissa sinne päästyäni. Joku sankari oli tuhonnut sen kotoisan olohuonemaisen lookin rakentamalla urheilukatsomon tökerön kopion keskelle koko komeutta. En taida mennä enää toiste, paitsi sitten ehkä katsomaan jäkiksen MM-kisoja keväällä.

Kesken illan pari muuta kaveria laittoi viestin, että missä bileet. Kehotin heitä siirtymään Paloasemalle, mihin he saapuivatkin pitkään jonotettuaan. Toinen kavereista ilmoitti jostain matkaan tarttuneella venäjänkielisellä aksentilla seuraavanlaisen suunnitelman: ensin tanssimaan, sitten syömään siihen paikkaan, joka tuoksuu hyvälle, sitten jatkoille, sieltä Juha Tapion keikalle päivällä, sieltä pitsalle Ohariin ja sieltä laulamaan Singstaria. Koska suunnitelmasta lipeämisen rangaistuksena oli kuulemma kaulan katkaisu, päätin hypätä mukaan.

Hyvältä tuoksuva  paikka oli Kino Grilli, josta jatkoin kaverin lattialle nukkumaan. Sieltä matka jatkui Juha Tapion keikalle Stockmannille, missä kestimme kuunnella kaksi biisiä. Suunnitelma muuttui siten, että väliin tulivat kolmen tunnin päikkärit ja sitten pari tuntia koomailua kaverin kämpillä. Yhtäkkiä paikalle tuli joukko muita tuttuja ja se Singstarkin saatiin kaivettua esiin. Lopulta bileet jatkuivat aamukahteen, Tuomaskin soitteli pitkästä aikaa ja ainakin minä nautin olostani. Siitä, nauttivatko muut minun laulustani, en ole ihan varma.

Mutta koska viikonlopun slogan oli "EI ENÄÄ TARINOITA!", lopetan tähän. Ensi viikolla reissataan ja rellestetään. Ja tehdään vähän töitäkin.

Pimiää ja pimiää

Niin viuhahti sekin viikko vauhdilla. Minulla oli opetusta kahtena päivänä ja kaksi  päivää vietin uutisia kirjoitellen kaukana koululta. Kävin tietysti kahdella tanssitunnilla ja yhdessä speksin palaverissa. Siinä ne rutiinit.

Muihin kuin rutiineihin on kuulunut viinilasillisella käyminen erään työkomennukselta palanneen toimittajanretkun kanssa sekä Kulttuuriosuuskunta Osuman avoimien ovien päivä. Töitä on teettänyt myös Particle Plays. Suurin työ tosin oli turha: jouduin käymään läpi 30 sopimusta kolmena kappaleena ja tussaamaan niihin muutokset yliviivauskynällä.

Lauantai oli jälleen bileilta. Lähdimme yhden journalistifuksin kanssa alkoon vakaana aikomuksenamme juoda hieman tavallista vähemmän viiniä. Alkossa keksimme pitää etkojen etkot ja ostimme viinin sijaan kaljaa. Puhuimme meillä henkeviä pari tuntia tuopin äärellä, menimme hänen äitinsä kyydissä kaksoissynttäreille ja jatkoimme juhlia siellä. Yksi juhlijoista sai itsensä sen verran huonoon kuntoon, että kävin saattamassa sen kotiin ennen baariin menoa.

Illan aikana ei tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa ja ilta oli itseasiassa varsin hauska. Minulle tuli myös juttelemaan ihminen, jota haastattelin lähes kaksi vuotta sitten. Ilmeisesti olen jättänyt hyvät traumat. Nukkumassa olin viideltä.

Yksi tämän viikon kummallisuus on ollut se, että koulumme on ilmeisesti alkanut tehdä suru- tai ilotyötä, ihan miten asian haluaa ottaa. Useaan otteeseen sekä opiskelijat että henkilökunnan jäsenet ovat tulleet kyselemään, miten selviän ilman Oamkia valmistuessani keväällä. Onpa joku myös havahtunut kysymään, miten Oamk selviää ilman minua. Pari opiskelijaa on jo laittanut omien sanojensa mukaan pystyyn vedon siitä, että olen ihan varmasti talossa taas syksyllä enkä karkaa yhtään mihinkään. Aika näyttää, vaikka tällä hetkellä vahva aikomus onkin lähteä.

Marraskuu on ikävän pimeää aikaa. Koska nukuin niin myöhään, en tänään ole nähnyt päivänvaloa juuri ollenkaan. Siitä muistui mieleeni eräs tapahtuma syksyltä 2010. Olimme matkalla Espooseen opiskelijoiden pesäpallon SM-kisoihin. Olimme ajaneet koko päivän ja pysähtyneet Lahdessa pitsalla. Kun tulimme känkkylästä ulos, käytiin seuraava keskustelu.

I: "On muuten pimiää"
M: "O. Ja pimiää"

Sillä sitä onkin sitten vuosien varrella vitsailtu.

 

Verta, hikeä, kyyneliä ja suunnitelmia

Oli todella yllättävää, että totaalinollausloman jälkeen oli käynnistymisvaikeuksia. Selvisin kuitenkin maanantaiaamuna ajoissa kouluun rahoituksen kurssille. Meillä oli tällä kertaa pitchausharjoituksia. Harjoittelimme siis kolmiminuuttisen rahoitusesittelyn pitämistä. Juuri muuta en sitten saanutkaan aikaan.

Tiistaiaamuna aloitin valtavan sopimusrumban pyörittämisen. Kaikille Particle Playsin tekijöille pitää tehdä sopimukset, kolmena kappaleena. Täytin ja tulostin reilusti yli kolme ja puolisataa lappua. Tai siis aloitin sen työn. Keskenhän se jäi, kun piti rynnätä Klaffi-tuotantojen toimipisteeseen pitämään se edellispäivänä harjoiteltu pitchaus. Ilta vierähti toimittajan töissä ihan normaalissa työvuorossa. Yhdentoista jälkeen surffailin sitten kotiin nukkumaan.

Keskiviikkona jatkoin sopimusten kanssa siitä mihin jäin ja sain vihdoin kaiken tulostettua. Keskiviikkona myös ehdin vihdoin keskustella torstain lyhkäisestä työkeikasta tapahtuman tuottajan kanssa. Minun piti mennä Oamkin isännöimille korkeakoulujen talous- ja hallintopäiville pyöräilemään konserttisaliin tki-videon jälkeen ja kyselemään rehtorilta pari kysymystä.

Juoksentelin keskiviikkoiltapäivän pitkin koulua etsimässä tanssijoita ja muusikoita pistämään nimiään sopimuspapereihin. Sitten söin ja lähdin kotiin valmistautumaan Kultin ja Luvan halloweenkekkereitä varten. Lainasin kaverilta hänen isänsä kasvoja esittävän naamarin, pukeuduin insinöörimäisesti ja lähdin Backstagelle kököttämään. Istuin koko illan paljussa. Kerran sieltä ulos hypätessäni astuin suoraan lasinsirpaleeseen. Katselin jalkaa useamman kerran, mutta se ei näyttänyt vuotavan verta, joten puin ja lähdin kotiin.

Eipä näyttänyt ei. Kun aamuseitsemältä heräsin tarkoituksenani lähteä seuraamaan Particle Playsin harjoituksia havaitsin ulko-ovella olevien kenkien edestä vessaan kulkevan verivanan. Huusin ärräpäitä, luuttusin eteisen ja päätin mennä takaisin nukkumaan todeten päivän olevan  pilalla.

Kymmenen jälkeen nousin uudestaan ja lähdin tekemään tätä huikeaa pyöräilystunttia. Jutun juju on siis siinä, että tki-video kuvaa minua etsimässä lounasta. Päädyn ruokalan sijasta seikkailulle ympäri Oamkin yksiköitä ja tutustun samalla hankkeisiin ja opetukseen. Lopussa muistan, että Kotkantiellä on bileet ja lähden pyörällä sinne. Tässä vaiheessa ilmestyn livenä konserttisaliin, kysyn rehtorilta kysymyksen, heitän huonon ruokavitsin ja poistun aplodien saattelemana.

Seisoskelin salin ovella odottamassa vuoroani, kun kuulin erään keskustelupätkän videosta:
"Dankku, miten olis matka?"
"Mihin?"
"Seinäjoelle."
"No jos pistät piikin auki ravintolavaunussa. Ei kai sitä kaupunkia muuten kestä."

Tässä vaiheessa minulle valkeni, että salissa on myös Seinäjoen ammattikorkeakoulun porukkaa. Heidän reaktioistaan en tiedä. Vaasalaiset olivat kuulemma nauraneet urakalla, ainakin näin minulle kerrottiin jälkeenpäin. Tein iltapäivällä vielä jonkun verran paperihommia ennen speksikokousta. Sen jälkeen menin nukkumaan.

Perjantaina oli jälleen vuorossa rahoituksen tunti. Ne ovat katoava luonnonvara, sillä jäljellä on enää kaksi. Ne ovat tällä tietoa viimeiset luentoni tänä vuonna. Luentoja kuitenkin tuli tammikuulle hieman lisää, sillä sain kuulla päässeeni opiskelemaan luovuustyöpajaan Belgian Hasseltiin tammikuussa. Lisää seikkailuja luvassa siis.

Iltapäivällä tuli vielä lisää ihmetyksen aihetta, kun tuli pyyntö lähteä esittelemään Oamkia Lappajärven lukioon ja kutsu Sodexon kalifornialaiselle illalliselle. Aiemmin viikolla sain kuulla lähteväni vielä kerran Studiaan esittelemään Oamkia. Mistä näitä reissuja oikein pukkaa?

Eilen illalla lepäsin, siistin kämppää, tein ruokaa ja suunnittelin tulevan viikonlopun hommia. Tänään piti ottaa aamusta futiskingisessiot kaverin kanssa, mutta herätessäni kahdeksalta huomasin, että häneltä oli tullut viesti neljältä aamulla. Viestissä hän ilmoitti olevansa kaatokännissä Kuivaniemellä, eikä näin ollen taida olla aamulla pelikunnossa tai edes Oulussa. Tulee jotenkin mieleen eräs oma reissuni, johon liittyvät isänpäivä ja Kemijärvi..

Tänään olen tehnyt töitä sängystä käsin, mutta kovin vähän on saatu aikaiseksi. Suurin ponnistus on ollut apurahan hakeminen opinnäytetyöni tekemiseen. Apurahat myönnetään ensi vuodelle, eli voin suosiolla lykätä sen tutkielmankin kirjoittamisen sinne. Matkustelen opinnäytetyön teon vuoksi aika paljon, joten kannattaahan se lykätä, jos sitä varten saa rahaa. En pääse alkuperäiseen tavoitteeseeni, eli saa kaikkea tehtyä jouluksi. Ei se mitään, sillä nyt jää aikaa tehdä se mitä tekee, paremmin. Olen silti vielä yli vuoden tavoiteaikaa etuajassa.

Viimeisiä lomatunnelmia

Jaa, sinnekö se loma nyt sitten katosi. Tehdäänpä lyhyt, tai oikeastaan pitkä yhteenveto.

Kuten suunnittelinkin, pistin lättytaikinan tulille ja kutsuin Moraalinvartijan kylään. Paistoimme lätyt ja aloimme pelata Monopolia. Saimme aikaiseksi kaksi matsia, minä voitin kummatkin. Moraalinvartija lähti kotiin, minä sen sijaan yritin nukkua. Siitä ei tullut mitään, joten aloin tekstailla kaverille Ruotsiin. IPhonen autocorrect teki viestittelystä varsin levotonta heti alusta alkaen: se kun päätti, että "ryömiä" taipuu muotoon työministeri ja "speksi" taipuu muotoon seksi. Ei kai siinä.

Lähdin kuuden jälkeen ajamaan hirveällä kiireellä mökiltä lentokentälle. Kiire oli turhaa, sillä aamun ensimmäinen Tukholman-lento oli peruttu ja 9.15 sijasta koneeni lähti vasta kymmenen jälkeen. Minua väsytti. Ehdin pistää luurit korviini ja alkaa kuunnella varsin lupaavaa lentomusiikkia: Lana del Reyn Born to Dieta. Sitten simahdin ja nukuin autuaasti siihen saakka, että kapteeni ilmoitti meidän olevan valmiit laskeutumaan Arlandaan. Huono tuuri jatkui: Arlandan juna-aseman lippuautomaatit eivät pelittäneet, juna läksi nokan edestä ja Tukholmassa satoi kaatamalla. Löysin kuitenkin kaverini, sain laukun säilytykseen ja lähdimme kiskomaan lattea ja katkarapuvoileipiä. Tuuli parani kertaheitolla.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli citykierros rankkasateessa ja käynti astrologilla. Kädestäennustuksen tulokset jätän tässä erittelemättä, mutta täytyy sanoa, että ne olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Astrologin jälkeen läksimme kaverin kotiin. Matkalla poikkesimme yksillä afterwork-oluilla. Käyhän se kaupunkikiertelykin työstä.

Kaveri asui kahden muun suomalaisen kanssa vastarakennetulla, Etu-Lyöttyä muistuttavalla alueella, jossa kadut oli nimetty Peppi Pitkätossun, Mikko Mallikkaan ja muiden sarjakuvasankareiden mukaan. Kaveri ja kämppikset päättivät suoda minulle kuninkaallisen kohtelun. Olin ehtinyt olla talossa vain reilun tunnin, kun minulle oli jo tarjottu kaksi ateriaa, olutta ja viiniä ja istutettu pelaamaan Fifaa Brasilian naismaajoukkueen pelaajan kanssa. Samainen pelaaja oli varsin kova Barcelona-fani, joten lähdimme läheiseen pubiin katsomaan Barcan peliä latinalaisrytmien raikuessa autonikkunasta.

Seuraavana aamuna huippukohtelu jatkui valmiiksi tehdyllä aamupalalla ja hiusten manteliöljyhoidolla, koska "ne näyttivät niin ohuilta". Lähdimme keskustaan ja päivän toisen aamukahvin jälkeen kipaisimme Skatteverketillä hoitamassa pari asiaa. Ero Suomen valtion virastoihin oli kuin yö ja päivä. Tuo toimi kuin junan vessa ja palvelupisteiden lisäksi siellä oli olemassa henkilökuntaa, jonka ainut tehtävä oli auttaa lomakkeiden täytössä.

Jatkoimme shoppailun merkeissä. Bongasin ensin Henkkamaukasta paidan, sitten ostin toppatakin samasta kaupasta kuin kolme vuotta sitten. Lopuksi ostin törkykalliin hajuveden ja koska saimme vielä älynväläyksen värjätä hiukseni illalla, ostin hiusvärin ja hopeashampoota. Kävimme syömässä lehtipihvit ja sitten lähdimme värjäämään hiuksia.

Illan ohjelmassa oli pubissa käynti oululaisten kaverieni kanssa. Lähdimme ensin Södermalmille yhteen paikkaan ja vaihdoimme pian baaria. Ruotsalaisportsarit osoittautuivat kuitenkin rasistisiksi: seurueessamme oli kaksi ihmistä, jotka osasivat ruotsia ja yksi, joka ei osannut. Me kaksi kyllä pääsimme mihin tahansa baariin ja meille tarjoiltiinkin, mutta jos kolmannelta ei evätty sisäänpääsyä, hänelle ei myyty olutta. Koska kaikki olivat juoneet suunnilleen yhtä paljon tai vähän, miten sen haluaa nähdä, emme oikein keksi muuta selitystä kuin kielen.

Kaveri oli lähtenyt kotiin jo aiemmin ja minä lähdin perässä mukanani hyvät kirjalliset ohjeet Sundbybergiin pääsystä. Metro oli kuitenkin lakannut jo siltä illalta toimimasta, joten lähdin taittamaan alkumatkaa keskustaan jalan. Jännittävimmät hetket koin vanhan kaupungin reunalla, missä kolmen latinomiehen joukkio koitti kaupata minulle kokaiinia vakuuttaen sen olevan aitoa ja puhdasta 100-prosenttista kolumbialaista tavaraa. Kieltäydyin kohteliaasti ja diileritkin olivat sitten sen verran herrasmiehiä, että eivät ryhtyneet ikäviksi. Otin rautatieasemalta bussin ja vaihdoin vielä matkalla pari sanaa viereen eksyneen italialaisen kanssa ennen kotiin onnellisesti löytämistä.

Torstaina pidimme tehopäivän ja värkkäsimme pitkälle iltapäivään asti kouluhommia kaverin kanssa. Sitten lähdimme juhlimaan viimeistä Tukholma-päivää kolmen ruokalajin aterialla lähikiinalaisessa. Tämän jälkeen palasimme takaisin kaverin kämpille. Minä jäin kokkaamaan lisää ruokaa kämppisten kanssa ja kaveri käväisi jumpassa. Erinomaisen aterian loppuhetkillä kämpille hypähti pari brasilialaista lisää ja jälleen oli edessä sivistynyttä oluen maistelua ja Fifan pelaamista.

Heräsin kukonlaulun aikaan, nappasin taksin Arlandaan ja olin Vaasassa jo ennen yhdeksää aamulla. Lähdin aamukahville ja aloin samalla nakella viestejä kaikille tutuille. Päädyin yhden peruskouluaikaisen luokkakaverin kanssa lounaalle, vierailulle tämän äidin kiinteistönvälitysfirmaan ja sieltä kahville toisen vanhan kaverin luokse. Menin erään futistuttupariskunnan luokse istumaan iltaa, saunomaan ja pelaamaan Fifaa. Yösydännä minut tuli hakemaan kaveri ja nakkasi keskustaan. Tilausbussi Maarianhaminaan kauden viimeiseen liigapeliin nimittäin lähti puoli kolmelta yöllä. Siitä se seikkailu sitten alkoikin.

Ajattelin käydä kaljalla ennen bussin lähtöä ja marssinkin keskustan pahimpaan räkälään. Siellä tiskillä istui yksi vanha futistuttu, joka tituleerasi minua "Suomen parhaaksi maalivahtivalmentajaksi" ja oli tyrmistynyt, kun olen jättänyt futiksen. Lähdin yhden oluen jälkeen kohti bussin lähtöpaikaksi merkattua kaupungintaloa, missä oli täysi hulina päällä. Joukko humalaisia vaasalaisfaneja ampui paukkupommeja ja ilotulitteita ja huusi kannatuschantteja. Poliisithan siellä olivat hyvin äkkiä paikalla. Koska meno bussissa oli ilotulitteita lukuun ottamatta yhtä villiä kuin ulkona ja matkalla bussiin käsiini oli suorastaan työnnetty kaljatölkkejä, totesin, että oli sama alkaa juoda niitä tyhjiksi - nukkumisesta kun ei olisi tullut yhtään mitään.

Nousimme Turussa laivaan ja päätin alkaa saman tien nukkua. Heräsin sopivasti tuntia ennen maihinnousua ja aloin valmistautua iltapäivän otteluun. Yksi faneista läksi poliisiasemalle jo ennen peliä ja muutkin kävivät hivenen kuumana. En halunnut hankaluuksia, joten hylkäsin jossain vaiheessa fanikatsomon ja päätin mennä kaljatelttaan katsomaan peliä. Siellä rupattelin mukavia myyjien ja paikallisten kanssa hyvässä hengessä ottelun toisen jakson lopun. Yksi järkkäreistä tuli jopa kiittämään siitä, että ainakin osa faneista osasi käyttäytyä hyvin.

Pelin jälkeen porukka kaivoi taas ilotulitteet esiin ja niinpä poistuimme stadionilta Kotipizzaan syömään poliisisaattueessa. Sen jälkeen porukka hajaantui. Osa meni baariin ja me lähdimme muutaman muun kanssa pussikaljalle pimenevään Maarianhaminan iltaan puhumaan fanikulttuurista, politiikasta, suomalaisesta yhteiskunnasta ja muusta henkevästä. Lopuksi liityimme jälleen joukkueen ja fanien mukaan läheiseen baariin.

Yöllä aloimme siirtyä kohti Helsinkiin menevää laivaa. Kaksi faneista jäi Maarianhaminaan putkaan menon äidyttyä liian villiksi. Minä käväisin lupaavilla hyttietkoilla erään Vantaalaisseuran naisjoukkueen pelaajien luona, mutta liityin pian joukkueen seuraan yökerhossa (kolmas laivamatka kolmen vuoden sisään ja ensimmäinen kerta, kun olen jaksanut yökerhoon asti). Bileet olisivat jatkuneet ties kuinka kauan, mutta valloitettuani hetken tanssilattiaa, päätin suunnata nukkumaan. Pahaksi onneksi vain hyttimme oli jossain autokannen alla ja sinne johti vain yksi laivan useammasta portaikosta ja hissiryppäästä. Seikkailin melko tovin pitkin Serenadea, mutta löysin oman vuoteeni.

Aamulla bussi odotteli meitä Helsingissä ja lähdimme takaisin kohti Vaasaa. Takapenkin sikaosasto aloitti vielä uuden nousun, minä käytin ajan nukkumiseen ja musiikin kuunteluun. Vaasassa söin vielä päivällisen yhden kaverin kanssa, kahvitin toisen, nappasin entisen lukiokaverin kyytiin ja suuntasimme kohti pohjoista. Matkalla moikkasimme vielä äitiä Pietarsaaren kulmilla.

Oulussa olin puolen yön aikaan. En kovin levänneenä, mutta sitäkin paremmin arjesta irtaantuneena ja hyvin syöneenä ja juoneena. Niin kai se loma kuuluukin viettää, niin jaksaa vielä kerran rypistää ennen joulua. Ilmoittauduin vahingossa myös journalistiristeilylle marraskuun lopussa. Onko tämä paha?

 

Ensimmäisiä lomatunnelmia

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin. Ihan seuraavaa kahta viikkoa en matki Naantalin aurinkoa, mutta viikon kuitenkin.

Perjantaina töistä päästyäni lähdin kauppaan suunnittelemaan PMMP:n keikkaan valmistautumista. Minun oli tarkoitus  lähteä parin ensimmäisen vuoden journalistin kanssa liikenteeseen, mutta tapasinkin kaupassa kaksi ensimmäisen vuoden tanssijaa, jotka suunnittelivat tupareitaan. He asuivat lähellä ja kutsuivat minut syömään mokkapaloja, joten minähän lähdin.

Kymmenen maissa lähdimme yhden seuraan liittyneen journalistin kanssa kohti Teatriaa. Päästyämme jonoon kommentoi takanamme seissyt mies, että minullahan on Vepsun takki. Meille paljastui hyvin nopeasti, että olimme käyneet samaa lukiota, minä hän ja hänen tyttöystävänsä. Olimme jopa tavanneet aikanaan pariinkin otteeseen. Ehdimme mukavasti vaihtaa kuulumisia, sillä jono oli ihan perhanan pitkä. Jonotimme lähes puolitoista tuntia ja suunnilleen heti sisään päästyämme keikka alkoi.

Jäähyväiskeikka oli huikea, samoin minun ja kaverini koreografiat. Tanssimme kuin sekopäät jossain Teatrian keskivaiheilla mitä älyttömämpiä muuveja biisien sanoista keksien (esimerkiksi bändin laulaessa "Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan" nostin kaverini ilmaan). Keikan jälkeen tapasin vielä toisen kaverin kaupungissa ja lähdin hänen kanssaan juomaan kokista Jumpruun. Lopulta en edes juonut sitä kokista, kun jonot olivat niin hirveät. Mitä nyt istuimme hetken aikaa jauhamassa kakkaa. Jäimme vielä hetkeksi kaverin kämpille juttelemaan mukavia ja lopulta nukkumapaikkani löytyi hänen karvalankamatoltaan (ne ovat muuten yllättävän hyviä nukkua).

Seuraavana aamuna maa oli valkoinen. Kirosin mielessäni talvea, Oulua, Suomea ja sitä, että ilmaston lämpeneminen ei tee Hailuodosta kanariansaaria, mutta sotkin kuitenkin pikavauhtia pyörällä kotiin, sillä luokseni oli tulossa valokuvaaja räpsimään kuvia johonkin ihme nuorisoesitteeseen, johon lupauduin mannekiiniksi. Kuvaussession jälkeen pakkasin loput tavarat ja lähdin luistelemaan kesärenkaisella Volvolla kohti Raksilaa.

Nappasin Raksilasta kyytiin koulukaverin ja hänen tyttöystävänsä ja lähdimme matkaan. Kasitie oli suhteellisen sula jonnekkin Lumijoen eteläpuolelle, mutta sitten alkoi hillitön lumimyrsky, koko tie oli luminen, eikä  eteen nähnyt kymmentä metriä. Ajoimme sitten kuuttakymppiä. Pysähdyimme Kalajoella täyttämässä pissapojan ja Kokkolassa tekemässä muutamia viikonlopulle välttämättömiä ostoksia. Sitten matka jatkui Vaasaan ja Iivosen tuttuakin tutummalle sohvalle.

Aloitimme lupaavat pikkujoulut, joiden aikana teimme glögiä ja katsoimme Uuno Turhapuroa. Sitten lähdimme muistelemaan kadonnutta nuoruuttamme Fontanaan. Eksyin jossain vaiheessa muusta porukasta bilettämään erään kaverini lukioikäisen pikkusiskon kanssa, ja näin vanhaksi juhlijaksi kestin baarissa jopa pidempään kuin hän. Iivosen sohva kuitenkin kutsui ennen pilkkua.

Sunnuntaina oli vain yksi ohjelmanumero, nimittäin kauden ensimmäinen visiitti Hietalahteen ja Vepsun derby Jaroa vastaan. Voitolla VPS olisi voinut varmistaa pronssin. Jopa tasapelillä,  jos muut tulokset olisivat suotuisia. Voittajasta ei hetkeäkään ollut epäilystä ja VPS takoi taululle 3-0-numerot. Kun Honka vielä voitti Lahden ja pelin viimeisillä minuuteilla tullut kuulutus kertoi MIFK:n jääneen tasapeliin, hulppeat pronssijuhlat saattoivat alkaa. Kymmenkunta fania juoksi kentälle soihtujen kanssa, eli seura saa taas sakkoa. Mitä väliä sillä tosin on, kun ensimmäinen mitali viiteentoista vuoteen varmistui.

Skippasin pronssijuhlat. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä tarina kertoo muutaman joukkueen pelaajan vetäneen Frontside Ollieta karaokessa myöhemmin illalla. Sen sijaan ajoin mökille äitiä katsomaan. Matkalla kävin kahvittelemassa yhden seinäjokisen kaverin kanssa Ylistarossa.

Matkalla tuli myös osoitus siitä, että olen asunut pohjoisessa liian pitkään. Lappajärven ja Alajärven rajalla havaitsin yhtäkkiä, että tiellä on joku eläin. Ehdin ensin miettiä, että onpas iso poro. Sitten aloin miettiä, että eiväthän hevoset juokse tiellä. Vasta tämän jälkeen jokin osa aivoistani huusi HIRVEÄ niin lujaa, että älysin painaa jarrua. Vai vielä poro. Onneksi tiellä ei ollut jäätä.

Tänään olen sitten vain käynyt vaihdattamassa renkaat äidin ja minun autoihin. Omaani vaihtuivat myös öljyt ja yksi palanut vilkun polttimo. Seuraava ohjelmanumero lienee lättyjen paistamista ja Monopolia Moraalinvartijan kanssa. Huomenna Ruotsiin.