Härkäviikot

Vietin lauantainkin varsin viihdepainotteisesti, vaikken aivan baariin asti päässytkään. Sunnuntaina minun piti olla varsin ahkera, mutta tämän viikon kalenterimerkintöjä katsoessa meinasi päästä itku ja hommat jäivät alkutekijöihinsä samantien.

Maanantai: koulussa aamupäivä, lyhytelokuvan kuvauksia koko päivä, samalla halipäivä ja vaihtokirppis, illalla ohjausryhmän kokous ja antipinkkipippalot.

Elokuva tuli näyteltyä loppuun ja halisydänkin täyttyi, joten päätin olevani oikeutettu vielä yhteen juhlapäivään. Niinpä suksin koulutusalajärjestömme järjestämiin antipinkkibileisiin. Ohjausryhmän kokous oli pakko jättää välistä, siihen eivät paukut riittäneet.

Koko Kultti oli jälleen päättänyt juoda sokka irti -meiningillä ja bileet olivat täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Baariin en jaksanut, joten siivoilin muiden hallituslaisten kanssa saunaa ja lähdin kotiin päin vain päätyäkseni kaverille keskustelemaan lempiaiheestani - pakkoruotsista. Kotona olin neljän aikaan, kun naapuritalon edustalle keskiyön aikaan saapuneet paloautot olivat poistuneet.

Tänä aamuna torkutin (taas) lahjakkaasti pommiin, sillä oma sänky tuntuu niin paljon mukavammalta kuin ulkona paukkuvat -30 celsiusta. Täten lupaan pyhästi, etten valita yksistäkään kesähelteistä koko vuonna.

Aamulla oli taas koodausta, jossa jo valmiiksi roikun muita perässä. Sainpa kuitenkin puolessatoista tunnissa äherrettyä supermakealle suklaakakulle harvinaisen neitimäiset nettisivut. Ei kukaan sanonut, että niiden piti olla hienot, niiden piti olla toimivat...

 

 

Ruokatauon jälkeen säntäilin Torinrantaan juttukeikoille. Ensin vietin tunnin aitoilla motion novelin maailmassa ja jatkoin teatterille pudottamaan viulunsoittajaa katolta. Materiaalia tuli paljon ja kun koulutusalajärjestön hallituksen kokous, pyykkäys, tiskaus ja ruokailukin on saatu jo alta pois, niin olisikin aika alkaa kirjoittaa. Jos lehtijutut eivät syystä tai toisesta ota syntyäkseen, voi aina käydä tuotannon avustaminen -kurssin raportin kimppuun, jota sitäkin saa alkaa kirjoittamaan, kun tunnit vihdoin tulivat täyteen.

Sängyssä tuo ajatus tuntuu kuitenkin juoksevan paljon nopeammin kuin työpöydän ääressä, joten läppäri matkaan ja pötköttämään. Huomenna lupaan olla nukkumatta pommiin.

Making of ja meikkailua

Jos alkuviikko kului ahkerasti opiskellessa, niin loppuviikko vietettiinkin sitten aivan toisenlaisissa merkeissä. Keskiviikkona eksyin kaverin kaksikymppisille ja aina niin petollisille Mestan euroille. Torstaina puolestaan käväisimme Raahessa pelaamassa hankifutista, mikä ei aamukolmeen venyneen "parilla" käymisen jälkeen ollut välttämättä paras ajatus.

Hirveän vakavasti emme kuitenkaan jaksaneet Raahessa elämää ottaa ja korkki narahti jo menomatkalla. Ulkona oli pakkasta reippaasti päälle 20 astetta, joten lämmike  tuli kieltämättä tarpeeseen. Saldona kolmesta pelistä oli huikea 7-0 -voitto turnausisännistä sekä kaksi tappiota selkeästi paremmille joukkueille.

Paluumatkan jälkeen käväisimme kaverilla saunassa ja siirryimme meille jatkamaan iltaa oluen, viinin ja pizzan merkeissä. Illanistujien järjestämisessä spontaanisti on omat puolensa - tarjoiluja ei tarvitse järjestää, joten pullorahoilla saattaa vielä päästä illasta voiton puolelle.

Tänään olisi ollut hyvää aikaa kirjoitella lisää esseitä avoimeen yliopistoon, mutta en malttanut. Ensimmäisen vuoden mediatuottajaopiskelijamme nimittäin tarvitsivat lyhytelokuvaansa näyttelijöitä ja omat koodaustunnit jäivät hyvin äkkiä kesken, kun kutsu kameran eteen tuli. Filmitähden leikkiminen oli kuitenkin tänään varsin kova extreme-laji, sillä kahden päivän juhlinta ja tunti umpihangessa hyppimistä saattavat väsyttää kroppaa vähäsen.

Aivan kommelluksitta ei kuvauksistakaan selvitty. Ensimmäiset kohtaukset kuvattiin lähes 30 asteen pakkasessa ja ne käsittivät  lähinnä eestaas juoksemista ilman takkia, pipoa ja kaulahuivia. Pääsimme kuitenkin lämmittelemään hyvin nopeasti, sillä paikallinen lastentarha ei ilmeisesti tunne käsitettä pakkasraja, vaan päätti käyttää kuvauspaikkaamme pulkkamäkenä.

Viimeiset kuvat otettiin iltakuudelta, eikä sen jälkeen kyllä ole oikein riittänyt virtaa tehdä yhtään mitään. Roolisuoritukseeni kun on kuulunut juoksua mäessä ja portaissa, punnerruksia ja vatsalihaksia. Kuten sanoin, se kroppa ei ollut tänään ihan parhaassa terässä...

Kouluviikon saldona on siis tähän mennessä keskeneräinen mediahistorian essee ja reilu jälkeenjääminen verkkojulkaisun kurssilla. Vaikka en kummoinen koodari olekaan, niin sain vihdoin koulutusalajärjestömme nettisivut päivitettyä keskiviikkona ährättyäni maailman ikävimpien koodien kanssa puolet iltapäivästä. 

Tämän jälkeen olinkin niin hellämielinen, että sallin parin viulistin meikata itseni varsin hemaisevaksi. Toki pesin meikit pois ennen yöelämään lähtöä, mutta silmien rajaukset eivät irronneet, vaikka miten hinkkasi. Eipä siellä Mestassa kuitenkaan mustien rajausten kanssa pahasti joukosta erottunut. Tätä kai voisi kutsua eri koulutusohjelmien lähentymiseksi.

Näköradion lumoissa

Tämä päivä on mennyt pääasiassa eilisen puurtamisesta toipuen. Päätin nimittäin kerrankin viettää viikonlopun poissa Kaarlen ikkunalaudoilta ja keskittyä nukkumiseen. Tämän valinnan seurauksena oli poikkeuksellisen pirteä maanantaina ja kuulemma säteilin aivan kuin olisin raskaana.

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli loistoidea väsyttää itsensä heti kättelyssä tekemällä viisitoistatuntinen koulupäivä. Kahdeksasta neljään istuin koulussa perehtymässä esiintymistaidon ja koodauksen saloihin, illan istuin kirjoittelemassa avoimen yliopiston esseetä television historiasta Suomessa. Kun vihdoin laskin tiiliskivimäisen lähdeteoksen pöydälle, oli kello jo pitkästi päälle kaksitoista yöllä.

Onneksi koulua oli tänään vain puoleenpäivään saakka ja media-alan opiskelu näytti jälleen kerran parhaat puolensa. Aamupäivä meni tv-ohjelmamainoksia suunnitellessa ja kuvaillessa. Käytännössä ja kaunisteltuna se tarkoitti sitä, että tekaisimme foliohatut ja menimme kaappiin piiloon. Iltapäivästä käväisin opinto-ohjaajan juttusilla miettimässä, miten tämä koulu oikein hoidettaisiin ensi vuonna.

Juuri koulumaailmassa nimittäin piilee syy tähän koko blogiin. Päätin syksyllä tehdä opiskelua koskevista tavoitteistani astetta kunnianhimoisempia ja valmistua nelivuotisesta medianomin tutkinnostani kolmessa vuodessa. Siinä sivussa toimin kulttuurialan koulutusalajärjestön puheenjohtajana, istun opiskelijakuntamme edustajistossa Kulttuurin edustajistoryhmän puheenjohtajana, tuutoroin, kuulun koulutusohjelmatiimiin ja toimittajakoulutuksen neuvottelukuntaan sekä teen freen töitä.

Ennen kuin kukaan ehtii napata leimasimen pöydältä ja iskeä tekstin "Hikari" otsaani, voisin vielä huomauttaa, ettei opiskeluaikani suinkaan ole pelkkää raatamista. Viihdyn nimittäin opiskelijariennoissa erittäin, erittäin hyvin. Jopa epäterveen hyvin, jos äidiltä kysyttäisiin, mutta eipä onneksi kysytä.

Kertoilen tässä blogissa tarinoita siitä, miten arki kaikkien velvollisuuksien keskellä sujuu. Oikeastaan tällainen kiireinen elämänrytmi sopii, sillä tuskin olisin ottanut yhtään näistä tehtävistä taakakseni, ellen nauttisi niistä. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä sukat ja astiat ovat puhtaita, eikä sängynkään alla ole vielä villakoirafarmia.

Tämän lyhyen katsauksen jälkeen on hyvä palata taas television historian pariin, lueskelemaan siitä, miten näköradio oli kovin outo kokemus suomalaisille kaupungistumisen kynnyksellä..