Taistelu aikaa vastaan

Maanantain ja tiistain päättömän pitkien päivien jälkeen tulin siihen tulokseen, että pää on tilthissä. Päätin siis pitää keskiviikon mittaisen tauon opiskelusta.

Vaikka keskiviikko oli lukujärjestyksessä vapaapäivä, ei vapaata taaskaan tullut toimistoaikoina pidettyä. Aamu alkoi toimituspalaverilla puoli yhdeksältä. Epäonni ja väsymys johtivat siihen, että eksyin kahdesti ja liukastuin kerran matkalla ja saavuin kymmenisen minuuttia myöhässä. Ensivaikutelma kymppi, taas. Sainpahan silti pari juttua kirjoitettavakseni.

Palaverin jälkeen astuin tutkivan journalismin maailmaan. Lähdin selvittämään kaupungille, saako julkisen palvelun paikoista palvelua ruotsiksi. Tuloksia voi lukea täältä: http://www.vienetti.fi/?p=5676 .

Parituntiselta virastokierrokselta palattuani pidin lyhyehkön tanssiaisia koskevan palaverin koulumme ravintolan nokkamiehen, tai oikeastaan -naisen kanssa. Iltapäivän viimeinen rasti oli projektiopintojemme ohjelmakaavion luonnostelu. Illan vietin huonoja Youtube-videoita katsellen.

Torstaina sain vihdoinkin nauttia pitkästä aamusta, kun projektipalaveri alkoi "vasta" kymmeneltä. Aamupäivä menikin eeppisiä radiotvsuunnitelmia kertaillessa ja väännellessä ja lounastauon jälkeen suuntasin pitämään koulutusalajärjestömme toimistoa auki. Ilta kuluikin suomalaisen sanomalehdistön historiaa tutkiessa, avointa yliopistoa varten tietenkin. Luovutin kuitenkin jo yhdeksän aikaan, sillä kolmatta viisitoistatuntista päivää en olisi kestänyt.

Perjantaina odotti ikävä yllätys. Sosiaalisen median historiankirjani laina-aika umpeutuu maanantaina, eikä lainaa voi uusia. 350 sivua referoitavaa ja vielä englanniksi. Verkkojournalismin tunnit menivätkin uutisen kirjoittamisen lisäksi kiroillessa viikonlopun askareita.

Koulun jälkeen rysähdin sänkyyn, avasin läppärin ja aloin kirjoittaa. Viisitoistatuntinen päivä tuli perjantaistakin. Samoin piti käydä lauantain kanssa, mutta kaveri puuttui peliin, kävi ostamassa pullon leijonaa ja tuli kylään. Laitoin pillit pussiin neljältä ja suuntasin parin journalistin, parin kirjallisuuden opiskelijan ja kahden hollantilaisen kanssa naapuriin pelailemaan juomapelejä. Illan paras antini oli fraasin "turpa kiinni" toteaminen hollanniksi paikallaolijoille. Hiljensi.

Olutkrapulassa voi vielä kirjoittaa, mutta viinakrapula on toinen juttu. Tämä päivä onkin kulunut pääosin hirveän päänsäryn ja sosiaalisen median historian kanssa. Uskomatonta kyllä sain koko kirjan kahlattua viikonlopun aikana ja vaaditun, 12-sivuisen referaatin kirjoitettua. Deadline on paras kannustin.

Työviikon pituus 80 tuntia. Jatkuu huomenna.

 

Eilen meni myöhään, vaikka nyt on tiistai...

...ja niin muuten meni tänäänkin, koska kello näkyy taas pian olevan yksitoista. Tuossa otsikon lähteenä toimineessa SMG:n biisissä taidettiin laulaa baari-illasta, mutta täällä ei sellaisista ole tietoakaan. Tv-historian lyhyt (400-sivuinen) oppimäärä on juuri lyöty kiinni ja jos avoimen yliopiston professorit punakynineen niin suovat, ei sitä tarvitse hetkeen enää uudestaan avata.

Päivä alkoi jälleen joskus puoli yhdeksän jälkeen viimeisellä verkkojulkaisun tunnilla. Kävimme läpi koodaamiamme portfoliosivuja ja teimme niihin viimeisiä viilauksia. Sivut olivat kohtalaisen hienoja kaikilla, tosin en ihan kaikkia kyllä kovin suurella ajatuksella katsonut läpi. Flight of the Hamsters vei mielenkiinnon, valitettavasti.

Osan tunnista missasin myös, sillä olin pitämässä kaksi esittelyä koulutusalajärjestömme toiminnasta. Tarkoitus on siis kiertää kaikki kulttuurialan yksikön opetusryhmät ja urakka alkaa olla puolessa välissä - osa ryhmistä kun on kaukana vaihdossa.

"Vapaan" iltapäivän ohjelmaan kuului koulutusalajärjestön toimiston isännöintiä. Tänään meillä kävi jopa oikeita asiakkaita, kun muutama innokas opiskelija kaipaili itselleen haalareita. Ehdinpä myös eksyä nokkineni taas yhteen lyhytelokuvaan. Tällä kertaa esitin työhöni ilmeisen kyllästynyttä panttilainaamon työntekijää, joka lueskeli ajankuluksi Dan Brownin Murtamatonta linnaketta. Lukaisin oikeasti sivun tai pari ja otin kirjan filmiporukalta lainaan. Kahlaan läpi, kun ehdin. Sen lupaan.

Neljältä oli jälleen aika koulutusalajärjestön hallituksen kokouksen. Suurimman ajan kokouksesta vei tulevien tanssiaistemme suunnittelu. Kaikki on niiden kanssa edelleen vaiheessa, mutta päätimme vihdoin julkaista tapahtuman koko maailmalle. Ilmeisesti sille kysyntää olikin, koska parissa tunnissa jo useampi kymmenen on ehtinyt ilmoittaa osallistuvansa.

Kokouksen jälkeen pääsinkin sitten televisiohistorian kimppuun ja sitä olen puoli kuudesta saakka yhtä kauppareissua lukuun ottamatta naputellut kasaan. Neljätoistasivuinen referaatti lähti kuin lähtikin palautukseen. Seuraavaksi pitää käydä kotimaisen lehdistön historian kimppuun, kunhan jaksaa.

En malta olla mainostamatta täällä vielä suunnattoman hienoa päähänpistoani, nimittäin koulutuspaikan hakua. Valmistun toivottavasti vuoden kuluttua ja ihan siltä varalta, että töitä ei sen jälkeen omalta alalta siunaannu, nakkasin paperit nykyiseen koulutusohjelmaani, mutta mediatuottamisen suuntautumisvaihtoehtoon.

Syy tähän järjettömältä näyttävään siirtoon on yksinkertainen. Vaikka koti-ikävä Pohjanmaalle välillä koetteleekin ja työelämä siintää mielessä, on kulttuurialan yksikössä opiskelu varsin hyvältä maistuvaa hommaa. Itse asiassa siellä on niin kivaa, että ellei mielekästä tekemistä löydy, jään mieluummin nykyisten opettajieni riesaksi kuin menen Mäkkärin kassalle ;)

Ensin pitäisi tietysti päästä sisään. Valintakokeita odotellessa voikin kellottaa itsensä lepoon tältä päivältä. Koulupäivän pituus 14 tuntia, 22 minuuttia.

Tv-historiaa, tanssiaisia ja totaalinen kyllästyminen.

Viime viikon osalta jäätiinkin sitten yhteen kirjoitukseen. Eipä ole ihme, tappotahti nimittäin jatkui lauantaihin asti.

Viisitoistatuntista maanantaita seurasi tiistai, jonka jätin suosiolla kahdeksaan tuntiin. Sen jälkeen kävimme kavereiden kanssa oluella ja katsomassa Black Swanin. Jännää käydä elämänsä työtaakan painamana katselemassa filmi, joka kertoo nimenomaan liiallisen kunnianhimon ja raadannan lieveilmiöistä.

Keskiviikko oli jälleen viidentoista tunnin mittainen ja torstai venyi yhdeksään. Torstai-iltana lähdin ihailemaan Natalie Portmania jo toisen kerran samalla viikolla. Superpäivän kunniaksi vuorossa oli romanttinen komedia, Näin ystävien kesken. Elokuvan jälkeen lähdin viettämään helmikuussa kuvaamamme lyhytelokuvaprojektin karonkkaa. Baariin asti en jaksanut, joten illan saldoksi jäi luokkasormuksen hukkaaminen johonkin Heinäpäähän. Aika siitäkin oli jo päästä eroon.

Perjantai venähti jälleen viisitoistatuntiseksi, sillä tartuin koulusta päästyäni pitkästä aikaa tv-historian kirjaan ja tahkosin sitä iltayhteentoista. Sama meno jatkui vielä lauantaina koko päivän, enkä vähemmän yllättäen jaksanut lähteä Las Vegas -bileistämme enää baariin. Sunnuntain lojuinkin sitten kotona tekemättä yhtään mitään.

Tuli siis paiskittua kevyet 68 tuntia koulu- ja järjestöhommia viikon aikana. Eipä siinä. Huolestuttavampaa on tosin, että en osaa enää tässä vaiheessa eritellä, mitä muuta kuin leffareissuja tein tiistain ja torstain välisenä aikana. Muistaakseni naputtelin yhden verkkokurssin loppuun, mutta varmuutta ei ole. Missäs ylityölisät?

Valitettavasti sama tahti jatkui vielä tänäänkin. 8.30-11.45 oli varsinaista koulua, jonka  saldo oli avoimen journalismin analysointia ja tulevan verkkouutisen suunnittelua. Vapaan iltapäivän huvituksiin kuuluivat kalvosulkeiset koulutusalajärjestömme toiminnasta, pitkä avautuminen liiallisista työmääristä eräälle tanssijalle, kahvinkeittimien ja termoskannujen etsintä sekä uuden tuutorin lobbaaminen musiikin koulutusohjelmaan. Lisäksi minua työllistivät tanssiaiset.

Meillä nimittäin on kulttuurialan opiskelijoiden koulutusalajärjestössä kunnianhimoinen tavoite saada koko yksikkö saman katon alle samaan tapahtumaan. Päädyimme tanssiaisiin, sillä uskoimme livemusiikin ja tanssin houkuttelevan myös muiden osastojen väen mukaan. Viestinnän tyyppien paikalle houkuttelu ei tule olemaan ongelma, sillä nämä tulevat sinne, missä on bileet.

Muutamia ongelmia kuitenkin vielä on ja niiden ratkomiseen ja lobbaustyöhön menikin sitten aikaa loppuiltapäivä. Koulun jo päätyttyä suuntasin myymään lippuja yksikkömme urku- ja ooppera-aariakonsertteihin, sillä nekin kuuluvat koulutusalajärjestömme tehtäviin.

Kun vihdoin raahustin vesisateessa  (jota erehdyin vielä aamulla toivomaan) kotiin, olin niin rättipoikki, että soitin puolentunnin mittaisen avautumisen kaverille. Tämän jälkeen yhteisestä sopimuksesta päätimme ottaa illalle vielä yhden kirjoitusrykäisyn yhdessä. Tekstiä syntyi kolmisen sivua lisää ja huomenna pitäisi televisiohistorian olla minun osaltani historiaa.

Päivän pituus: 14h 19min. Ikiliikkuja kuittaa.

Hard Day's Night

Millanen päivä sul on huomenna? Mul oli ainaki tänää normipäivä.

Lojun sängyssä läppärin kanssa. Silmät meinaavat väkisin painua kiinni, joten taitaa olla aika lopettaa hommat tältä päivältä. Eihän siitä ole kuin vaivaiset 15 tuntia, kun suljin kotioven lähteäkseni kouluun.

Hiihtoloma loppui ja tänään olikin aika aloittaa peräti kaksi uutta opintojaksoa. Tai siis oikeastaan yksi, koska toisen saan hyväksiluettua avoimen yliopiston opinnoillani, jotka toivottavasti valmistuvatkin joskus.

Aamupäivällä tutustuimme kuitenkin verkkojournalismin saloihin. Opettaja on talossa ensimmäistä kertaa ja vaikka pääsimmekin jo tehtävien makuun ja Wikipedian syvintä olemusta analysoimaan, taisi hän oppia meiltä vielä toistaiseksi enemmän kuin me häneltä. Oli silti mielenkiintoista palata jälleen journalismin pariin kaikkien av- ja radiohässäköiden jälkeen. Olihan niitäkin mukava tehdä, mutta ainakin oma tulevaisuus tuntuu olevan kirjoittamisen puolella, joten mieluummin sitä toki niiden asioiden parissa aikansa käyttää.

Kun muu luokka suuntasi lounaan jälkeen viestintäoikeuden tunnille, minä lukkiuduin koulutusalajärjestömme toimistoon ja aloin vääntää Power Point -esitystä. Olemme ajat sitten havainneet, että Kultti ry:n täytyy tiedottaa ihmisille olemassaolostaan paljon nykyistä tehokkaammin.

Vuori ei tullut Muhamedin luo, joten Muhamedin on mentävä vuoren luo. Siispä päätimme, että kierrämme jokaisen ryhmän tunneilla levittämässä järjestömme ilosanomaa. Onneksi talossa on vain viisisataa opiskelijaa...

Koulupäivän jälkeen ehdin juuri ja juuri heittää läppärin kotiin ja ottaa Mp3-soittimen matkaseuraksi kävelylenkille keskustaan ja koulutusalajärjestöjen puheenjohtajatapaamiseen. Miitti oli järjestetty baarissa, mikä ei välttämättä tehnyt hyvää heikolle mielelleni: lähdin tiskille hakemaan kahvia ja tulin oluen kanssa takaisin. Onneksi jäi siihen yhteen Lappariin.

Päästyäni kotiin aloin kirjoittaa erään verkkokurssin tehtäviä. Kun viestintäoikeus jäi pois, otin vapaavalintaiseksi median työmarkkinat, ettei vain tulisi tylsää. Onhan se mielenkiintoista, mutta voin luvata, että tekemistä riittäisi ilmankin. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt.

Puoli yhdeksän maissa  huomasin, että pesukoneen letku on juuttunut kiinni siihen, missä pitäisi olla suihku. Lähdin naapuriin hakemaan pihtejä, mutta koska niitä ei ollut, päätin ratsata tyttöjen jääkaapin. Palasin koneen ääreen mehevän ruisleivän kanssa ja jatkoin verkkotehtävien naputtelua.

Kun ajatus viimein alkoi hidastua niin paljon, ettei referaatin tekeminen enää luonnistunut, siirryin tekemään tuotannossa avustamisen raporttia kerätäkseni siitä irto-opintopisteet pois. Olen paiskinut lähes 90 tuntia eri tuotantojen parissa ihan omaksi ilokseni, mutta journalismia en juuri niistä ole oppinut. Toivotaan, että varsin vapaamuotoinen raportti menee läpi.

Haasteellisempaa oli työajan seurannan tekeminen noista tuotannoista. Tunnit olen tunnollisesti merkannut ylös, mutta en tietenkään päivämääriä. Seurasi tunnin mittainen kalenterin ja sähköpostin kaivelu ja lopulta kaikki tarpeellinen oli löytynyt. Illan ratoksi lähettelin vielä vähän laskuja tehdyistä töistä.

Huomenna olisi vapaata, mutta taidanpa nousta aikaisin kirjoittelemaan. Iltapäivällä vuorossa on jälleen Kultin toimistolla päivystämistä. Gonatt.

Vaihtelu virkistää

Selvittyäni maanantaina Pietarsaareen asti tein jotain, mitä en ole aikoihin tehnyt: pidin lomaa. Maanantaista torstaihin röhnötin sängyssä läppärin kanssa Football Manageria pelaten ja tämä aivojen narikkaan heittäminen olikin varsin hyvä päätös.

Noiden kahden päivän aikana sain itseni ulos asunnosta vain kahdesti. Tiistaina teimme äidin kanssa pienen ostosreissun Kokkolaan ja keskiviikkoaamuna käväisimme siellä uudestaan. Äiti kävi asioilla ja minä käppäilin Suntin varrella ja Neristanissa sen puolisen tuntia aamuauringon paisteessa. Hyvästi D-vitamiinin puutos.

Torstai-iltana suuntasin levänneenä kohti kotia. Volvo lipitti matkalla huikeat 18 litraa bensaa sadalla kilometrillä ja päätyi pihaan seisomaan parempia aikoja ja uutta korjaamokäyntiä odotellessa. Tämän seurauksena suuntasin nokkani Hevimestan euroille: kun kerran auto on lisännyt etanolinkulutustaan, niin pitäähän omistajankin!

Perjantai menikin sitten nukkuessa euronmerkkejä pois päästä. Seurassani aikaa viettivät myös maailman pahimmat painajaiset, jotka takuulla pitivät hereillä loppupäivän. Myöskään sakea lumisade ei hirveästi houkutellut lähtemään ulos, joten vietin päivän lukemalla hyllystä löytynyttä ruotsinkielistä dekkaria. Ehdin käväistä myös syömässä naapurin appelsiinirahkaa. Nam!

Tänään päätin herätä aikaisin, mikä ei ihan onnistunut. Pääsin kuitenkin hyvin vauhtiin jostain ylimääräiseksi tekemiseksi kaappaamani Median työmarkkinat -verkkokurssin kanssa ja ensimmäiset tehtävät lähtivät jo menemään. Opintopistelaskuri tikittää tällä hetkellä 101:ssä, joten ihan hyvässä vauhdissa ollaan.

Hieman huonommassa vauhdissa ollaan avoimessa yliopistossa, jonka tehtävät on näköjään laadittu täsmällisesti opintopisteiden tuntisuosituksia noudattaen. Mediahistoria on edelleen kesken, mutta media-analyysistä tuli sentään arvosana, nimittäin varsin rohkaiseva kakkonen. Aikaa tehdä on vielä 2,5kk. Sitten pitäisi olla kaikki sieltä suoritettuna. Kiireinen kevät siis luvassa.

Tänään ohjelmassa on vielä ruuanlaittoa ja viihteelle lähtöä. Ensi viikolla voisi jopa opiskella taas.