Tanssahtelua Suvivirren tahtiin

Asuinpaikka: Lappeenranta. Niin sanoo Facebook, joten kai se tosiaan totta on. Nyt olen tosin jälleen Vaasassa varsin vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.

Keskiviikkona oli siis ensimmäinen työpäiväni Etelä-Saimaassa. Lähinnä päivä oli perehtymistä uuteen ympäristöön. Työkaverit vaikuttivat huipuilta ja lähdimmekin  kesäporukan kanssa yksille heti ensimmäisenä iltapäivänä. Lämpöä oli 29 astetta, joten käväisimme yhdessä sataman ravintolalaivoista. Sieltä jatkoimme vielä kolmeen baariin. Hauskoja olivat veitikat!

Kämppiselämä sen sijaan lähti harvinaisen surkeasti käyntiin. Itse olin jo yhden maissa nukkumassa. Kolmelta tuli toisen kämppiksen tyttökaveri melko ryminällä sisään. Se alkoi puhua puhelimessa jollekin kämppiksen kaverille, joka halusi tulla meille yöksi. Sitten se alkoi huutaa sille. Huutoa kesti vartin. Sitten hiljeni.

Puoli tuntia myöhemmin tuli kämppis kotiin. Tyttökaverinsa alkoi avautua sille kaverista. Kaksikko päätti mennä nukkumaan, mutta seuraavaksi heräsin siihen, kun tuo kaveri yritti tulla läpi ovista ja ikkunoista. Ovisummeri, ovikello ja koputus eivät auttaneet, ovea ei avattu.

Varttia myöhemmin kämppis ja sen tyttökaveri alkoivat riidellä. Tyttökaveri lähti ovet paukkuen ulos ja kämppis painui perässä. Takaisin ne tulivat puolen tunnin päästä ja jatkoivat riitelyä. Simahdin viideltä. Seuraava päivä meni nukkuessa.

Perjantaina pääsinkin sitten tositoimiin töissä. Oli sellainen päivä, että en hirveästi onnistunut missään, mutta niitä sattuu. Illalla lähdin kohti Vaasaa. Nakkasin yhden työkaverin Valkealaan ja otin entisen koulukaverin mukaani välille Tampere-Vaasa. Vähemmän yllättäen yövyn taas Iivosen sohvalla. Yllättäen emme kuitenkaan alkaneet heti kitata olutta. Vielä.

Aamulla kahdeksalta lähdimme vanhalle yläastelleni kevätjuhlaan, koska Iivosen pikkusisko sai päättötodistuksen. Istuimme entisen maantiedonopettajani vieressä, seiskaluokkalaisille tarkoitetuilla paikoilla. Ope oli sitä mieltä, että paikat sopivat meille varsin hyvin.

Perus kevätjuhlahan se oli. Ensin Suvivirsi, pari tylsää juhlapuhetta, voimistelu- ja bändiesitykset sekä todistustenjako. Tämän jälkeen suuntana olikin Alko. Nyt vuorossa ovat seitinohuet ranskalaiset päiväkännit ja muutamat ylioppilasjuhlat. Illaksi siirryn Hoviskalle, joka on Vaasan teinien ryyppypaikka kesäisin. Siellä olen itsekin monta kertaa riehunut, joskin viimeiset 2 vuotta olen pysynyt poissa. Ironista on se, että Hoviska tarkoittaa hovioikeuden rantaa. Teinit siis ryyppäävät ja kuseskelevat oikeuslaitoksen takapihalla.

 

Loppuja ja alkuja

Se tapahtui maanantaiaamuna kello 4.30 noin viisitoistatuntisen, taukoamattoman kirjoittamisen päätteeksi. Viimeinen tiedotusopin essee lähti virtuaaliselle matkalleen kohti Tamperetta. Nyt vain enää odotellaan, kelpasiko se opettajalle.

Koska vuorokaudessa ei enää ollut tarpeeksi tunteja, niitä oli lainattava nukkumiselta. Henkisesti olin valmistautunut valvomaan ympäri vuorokauden, mutta sain itseni silti liikkeelle maanantaiaamuna ruhtinaallisilla, nelituntisilla yöunilla.

Mitään lepopäivää maanantaista ei kuitenkaan siunaantunut, sillä seuraava rasti oli asunnon kevätsiivous. Paskaiseen kämppään kun ei viitsi 600 kilometrin ajomatkaa tehdä. Kun paikat olivat järjestyksessä, olikin jo aika pakata. Illalla korkkasin pullon kuohuvaa, ihan vain tiedotusopin selättämisen kunniaksi.

Hyvää yötä ei tullut seuraavastakaan, kun erehdyin kaverin luokse nukkumaan. Syy ei ollut nukkumisen yrityksen puutteessa, vaan siinä, että se ei omista pimennysverhoja. Herkälle hipiälleni oli aivan liian valoisaa ja nukuin jos mahdollista vielä edellistäkin yötä surkeammin.

Aamulla hortoilin mediatuottamisen pääsykokeeseen zombin tavoin. Sain vastattua kaikkeen kunnialla, mutta onnistumisprosentistani ryhmätehtävässä en jaksa olla kovin varma. Samapa tuo on, pääsinkö sisään vai en, kun kuitenkin jatkan samassa talossa syksyllä.

Kokeita paljon suurempi haaste oli 560-kilometrinen ajomatka Oulusta Lappeenrantaan. Pakkasin auton ja lähdin kahden maissa tien päälle. Ylenpalttisen väsymyksen takia jouduin alkumatkasta taukoilemaan Rantsilassa sekä kolmen liikenneympyrän Kärsämäellä. Jälkimmäisessä ostettu jäätelö siivitti minut Jyväskylään asti, missä tapailin viimekertaisen reissun uusia tuttavuuksia. Uuteen "kotiini" saavuin tunti sitten. Ensiksi laitoin sängyn, sitten netin.

Seuraavat elämän haasteet ovatkin totutella eteläkarjalaiseen elämäntyyliin sekä asumaan kahden kämppiksen kanssa! Yksin jo lähes viisi vuotta vietettyäni voi jälkimmäinen osoittautua melko suureksi haasteeksi.

Soiko Lappeenrannassa humppa, vai löytyykö Karjalasta heili? Se jää nähtäväksi. Huomenna alkaa kuitenkin työnteko!

Maailman ympäri

Viime viikolla mainitsemani loppurutistus lähti käyntiin varsin lupaavasti. Kirjoitin heti saman viikon torstaina mediainstituutiokurssin loppuun. Perjantaina evakuoiduin yhden tuotantopalaverin jälkeen mökille ja istuin nokka kiinni läppärissä koko viikonlopun. Tulos oli mykistävä: vetäisin maanantaihin mennessä puolet viestintäoikeuden kurssista läpi kertaheitolla. Arvosanat tulivat jo tiistaina ja kaikki oli mennyt hienosti läpi.

Kirjoittaminen kuitenkin loppui, kun lähdin kiertämään maailmaa. Sain tiistaina katsastetun ja huolletun Volvon puolen päivän aikaan ja suuntasin Pietarsaaresta Vaasaan tapaamaan erästä Lontoosta hiljattain palannutta kaveriani. Vaasasta matka jatkui Tampereelle, missä kävin syömässä entisen luokkakaverini kanssa. Kahteen vuoteen emme olet tavanneet. Eipä meissä kummassakaan ole paljoa muutosta tapahtunut, mitä nyt kummankin hiukset ovat kasvaneet hitusen.

Tampereelta jatkoin vielä illalla Hollolaan, missä yövyin. Vein tuoreelle kihlaparille lahjaksi vesipyssyn, jonka ostin hirveässä paniikissa Hämeenkosken kirkonkylästä kymmenen minuuttia ennen paikallisen Salen sulkemisaikaa. Sen siitä saa, kun jättää ostokset viime tippaan. Hämeenkoski itsessään oli viehättävä pieni kyläpahanen, jonka ohi on melkoisen helppo mennä huomaamatta sitä.

Hollolassa nautimme paikallisista erikoisherkuista, nimittäin salaatista ja kananugeteista. Jälkimmäisten laitto aiheutti kämppään melkoisen käryn, mutta emme kuitenkaan tukehtuneet savuun. Saamenkielisten uutisten ja hyvin ilmapatjalla nukutun yön jälkeen suuntasinkin sitten kohti Saimaan helmeä, Lappeenrantaa, johon muuttokuormani tiistaina kuljetan.

Lappeenranta vaikutti paikalta, jossa voisi vaikka viihtyä. Siellä oli vihreää ja avaraa ja ihmiset olivat puheliaita ja ystävällisiä. Tuleva työpaikka vaikutti sellaiselta, mihin menee mielellään ja asuntokin oli ihan siisti. Mitä nyt huolettaa vain se, että pitäisi asua kahden kämppiksen kanssa, kun lähes viisi vuotta on jo majaillut ypöyksin. Tästä tulee vielä mielenkiintoista.

Iltapäivällä lähdin suuntaamaan kohti seuraavaa etappiani, Jyväskylää. Meillä oli tarkoitus pitää viimekesäisen kesätoimittajakollegan kanssa pienenpienet iltamat. Ne alkoivat lupaavasti, sillä paikallisen terassilla istuessamme päädyimme suoraan City-lehteen kuvan kera. Illalla meillä olikin jo käynnissä täysimittaiset bileet, joiden ehdoton kruunu oli minun Tiehallinnolle lähettämäni valitus  liikennemerkissä esiintyvästä pilkkuvirheestä.

Aamulla aloimme tuon ex-kollegan siskon kanssa miettiä mahdollisimman ärsyttäviä jäyniä tälle. Lopulta soitimme ja vaadimme aamukahvitarjoilua. Ei tullut. Koomailin päivän Jyväskylässä yrittäen lukea eri maiden journalistin ohjeita. Hommasta ei oikeastaan tullut mitään, joten lähdimme kaupunkikierrokselle. Iltapäivällä suuntasin takaisin Ouluun.

Oulussa minua odottivat samantien leffailta ja karonkkahulinat. Leffat olivat hyviä, mutta karonkka ei ollut hyvä idea, sillä nukuin koko päivän, eikä tiedotusoppi juurikaan enää edennyt.  Sain kuitenkin neljännen tehtävän palautettua. Illalla suuntasimme Amarilloon viettämään erään hollantilaisen ystävämme läksiäisiä. Tilasin listan tulisimman annoksen, eikä henkilökunta halunnut millään uskoa, että saisin sen alas. Kahdesti varoittelivat tulisuudesta ja kolmesti kävivät tarkistamassa, saanko sen alas. Sain ja helposti, vaikkakin naamasta katosi tunto pian aterioinnin jälkeen.

Tänään olen yrittänyt suoriutua tiedotusopista, joskin laihoin tuloksin. Vielä olisi vajaat kaksi kirjaa tentittävänä. Nyt vuorossa ovat lukuvuoden päättäjäis- ja läksiäishulinat, joten journalistietiikan ihmeelliseen maailmaan palataankin sitten huomenissa..

Titaanien taisto

Nyt se on lopultakin alkanut. Loppurutistus kisassa, jossa avoimen yliopiston opinnoista kamppailevat D. Wallenius ja neiti aika. Ensin kuitenkin pieni ote jostain, joka muistuttaa enemmän juoppohullun kuin ikiliikkujan päiväkirjaa.

Perjantai 13.5.

Heräsin puolen päivän maissa ja rynnin kouluun syömään. Tänään oli suuri päivä: puoli vuotta järjestellyt lukuvuoden päätöstanssiaiset olivat nimittäin ovella. Käväisin reippaana koulussa aamukahvilla, palautin kepit sairaalaan ja lähdin katsastamaan tanssiaisten jatkopaikkaa sekä allekirjoittamaan vuokrasopimusta.

Seuraavassa pari esimerkkiä siitä, miksi tanssiaisia ei kannata järjestää perjantaina 13.pvä

- Alkuperäinen päivä, eli 6.5. oli tietysti varattu.
- Bändin saaminen kaatui kahdesti eri syistä
- Budjetti paisui
- Jatkopaikassa oli tuplabuukkaus.

Onneksi oli tuplabuukkaus, lopulta saamamme jatkopaikka oli nimittäin upea. Hietasaaressa, rannassa ja lääniä vaikka muille jakaa. Oli aika mennä kouluun lounastamaan, kaivaa puku kaapista ja lähteä koristelemaan salia.

Greta ja Tume olivatkin löytäneet hienot koristeet ja saimme ne suhteellisen nopeasti ylös. Bändikin saapui ajallaan, mutta lopulta eteen tuli vielä viimeiset vastoinkäymiset: tanssiaistemme avauspuheenvuoron pitäjä oli sairastunut ja myös tanssisali oli tuplabuukattu. Paikalle piti tulla kuulemma parisataa tanssikoululaista, jotka lopulta päätyivät pihalle treenaamaan.

 

Lopulta kauan odotetut juhlat saatiin alkamaan, kun itse avasin karkelot. Paikalle tuli reilut kuusikymmentä pyörähtelijää ja edustusta oli kaikista kolmesta koulutusohjelmasta. Palkitsimme tietysti tanssiaiskuninkaan ja -kuningattaren. Lopulta juhlakansan ujoimmatkin jäsenet oltiin saatu parketille.

Jatkopaikkaan meitä kokoontui huomattavasti vähemmän. Sana oli kiirinyt, että siellä ei ole digiboksia, joten porukka oli mennyt muualle katselemaan ilmaveivejä. Lopulta meitä oli enää parisenkymmentä. Kuuntelimme musiikkia, rillasimme (voja voja) ja juttelimme mukavia. Lopulta alkoi kreisibailaus, missä yhteydessä sain mojovan iskun hampaisiini. Epäilen parin niistä haljenneen, mutta se on sivuseikka. Tuossa vaiheessa iltaa puvuntakki oli jo lentänyt pois, kravatti löystynyt ja kauluspaita auennut napaan saakka. Olipahan menoa.

Illan saldona on myös hukattu kaulahuivi sekä hampaita pestessä irronnut puvunhousujen nappi. Kestiväthän ne housut sentään seitsemän vuotta.

Lauantai 14.5.

Sain kiskottua itseni ylös sängystä siinä vaiheessa, kun Iivonen soitti ja kysyi, koska pääsen Vaasaan asti. Pakkasin tavarat ja hyppäsin Volvoon kierrettyäni ensin poliisiaseman kautta tarkistamassa, että varmasti kykenen selviämään perille asti. Pysähdyin Pyhäjoella kahvilla ja saavuin Vaasaan kuuden jälkeen iltasella. Matkalla tein jotain odottamatonta ja ikiliikkujan imagoon sopimatonta: ilmoitin opiskelijakunnan edustajiston puheenjohtajalle, etten ole enää tänä vuonna käytettävissä. Nyt hommia on yksinkertaisesti liikaa.

Perillä minua odotti kuninkaallinen vastaanotto. Pöytään oli katettu pekonikanaa, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä ja salaattia sekä jellonasnapsit. Taustalla soi Scandinavian Music Groupin Kaunis Marjaana. Iivonen täytti jääkaapin kaljallani. Rappioelämä alkaa piru vie joka kerta, kun sen kanssa astuu jalallaankin samaan kämppään.

Aloimme nautiskella alkomaholia ja syödä. Myöhemmin paikalle saapui myös Emppu, joka sekin oli tulossa illan keikalle. Kymmenen aikaan lähdimme kohti baaria. Ulkona satoi, joten soittelimme Empun vanhemmat läpi. Sen isä lupasi tulla heittämään meidät baariin, halusi kuulemma pitkästä aikaa tavata minut.

 

Terhi Kokkonen ja kumppanit olivat tietysti jälleen kerran ykkösiä. Ylpeää sydäntä en kuullut vieläkään, vaikka ennen keikkaa käväisin Melasniemen Joelilta sitä varsin sivistyneen känniääliön tavoin pyytämässä. Uusi ja vanha materiaali toimivat kuitenkin hyvin yhdessä ja keikka oli loistava, mikä tuskin yllätti ketään. Samaan aikaan kilpailtiin joissain ihme Euroviisuissa? Mitkä ne ovat ja ketä edes kiinnostaa?

Koska yksi turkulainen ystäväni halusi väkisin SMG:n keikkajulisteen, mutta sitä ei vielä hänelle annettu, päätin narikassa kysäistä portsareilta, saisinko sellaisia mukaani kaksi kappaletta. Oli varmasti melkoinen näky, kun talutin ovimiehiä kaksin kappalein sisään repimään julisteita seinästä. Tulipahan kannettua nekin mukaan.

Sunnuntai 15.5.

Päivä, jona mikään ei mennyt niinkuin Strömsössä. Alkuperäinen suunnitelma oli nukkua myöhään, nähdä pari kaveria, käydä Vepsun pelissä ja lähteä ajamaan. Vaasa-Kokkola -välillä minun piti kuunnella lätkäfinaali radiosta ja Suomen johtaessa jäädä lähimpään baariin katsomaan se.Kotiinpaluu olisi venynyt yöhön, mutta mitä sitten?

Muuttujat alkoivat heti aamusta. Heräsin liian aikaisin ja väsyneenä, ulkona satoi ja Litmanen ei ollut HJK:n kokoonpanossa. Aloin vähitellen miettiä futismatsin skippaamista ja Ouluun aikaisin lähtemistä, kun kaveri soitti ja kysyi kyytiä Ouluun. Kerroin suunnitelmani, jolloin hän totesi oman ideansa olevan parempi. Lupasin olla kuudelta Kokkolassa.

Raahasin itseni ylös sohvalta ja kaupungille juomaan kahvia. Kahvittelut ja ruuat venyivät, joten olin lopulta Kokkolassa vasta puoli seitsemän. Matka Ouluun sujui nopeasti ja rauhallisesti. Yllätys tuli vasta kotiovella, kun tajusimme Volvon puskevan bensa-autoksi melko mustaa ja kananmunapierun hajuista pakokaasua. Pitänee viedä taas huoltoon mokoma kiukutteleva teinilapsi.

Ehdin 45:een hieman jääkiekkofinaalin alkua. Muut olivat jo juhlatunnelmassa, joka kuitenkin laski hieman Ruotsin siirryttyä johtoon. Seurueeseemme kuului myös yksi espanjalainen, Norjassa asuva heppuli, jonka kanssa aloitin pian keskustelun sujuvalla ruotsin kielellä.

Pian alkoi Suomen vyörytys ja illan kruunasi pari minuuttia ennen loppusummeria tullut tekstiviesti, joka kertoi koulun alkavan kaksi tuntia aiottua myöhemmin maailmanmestaruuden vuoksi. Päätin viedä auton kotiin ja siirtyä shottibaariin muiden kanssa. Ennen sisään menoa naukkailin akvavitia ja aloin laulaa Den glider iniä. Koko kaupunki oli tukossa ja sekaisin juhlijoista.

Baarissa tilasin kuusi shottia suomen maaleille, oluen ruotsin maalille ja veden, koska minun piti olla selvinpäin. Puolessa tunnissa olin tyhjännyt tarjottimen ja matka kohti kaupunkia saattoi alkaa. Lauloin edelleen Den Glider iniä, vaikka ääneni oli jo kadonnut.

Torilla olikin sitten melkoinen hulina. Hukkasin kaikki kaverit ja päädyimme yhden puolitutun kanssa pummimaan juotavaa kaikelta, mikä liikkui. Ehdottomina plussina olivat kaksi euroa maksaneet rommipullon pohjat sekä vanha humalainen mies, joka kertoi edellisen maailmanmestaruuden aikaan ryypänneensä ja itkeneensä yksin kotona ja omaavansa nyt vaimon, omakotitalon, työn ja uuden auton. Voittaja-ainesta selvästi.

Yritimme vielä Apolloon, mutta ovet eivät enää kolmen jälkeen auenneet. Lopulta sain nukuttua yön aikana huikeat kaksi tuntia, mikä näkyi aamulla koulussa. Kurkusta lähti epäselvää korinaa ja aivoissa liikettä oli vielä vähemmän. Istuin hiljaa koko päivän ja katselin Youtube-videoita takarivissä. Sopiva tapa aloittaa kesäloma. Illalla en saanut aikaan sen enempää. Kävin kaupassa ja koska mieleni teki pahanmakuisia roiskeläppämikropitsoja, ostin sellaisia ensimmäistä kertaa vuosiin. Koomailin illan Facebookissa.

Tiistaina palasin normaaliin työrytmiin vapaapäivän kunniaksi, sillä tiedotusopin tehtävillä on palautusaikaa kaksi vikkoa ja kirjoja on edelleen kuusi ja puoli tenttimättä. Etenin 100 sivua kirjassa ja menin nukkumaan. En saanut unta, joten nousin aamukolmelta uudestaan kirjoittamaan. Viideltä sammuin kirja kädessä ja ihme kyllä heräsin seitsemältä valmistautumaan pääsykokeisiin.

Kuin ihmeen kaupalla selvisin mediatuottamisen pääsykokeista nukahtamatta. Tieto toiseen vaiheeseen pääsemättömyydestä tullee ensi viikolla, suuria toiveita muunlaisista tuloksista ei ole, vaikka koe tuntuikin menneen kohtalaisesti. Aamupäivän koomailujen jälkeen lähdin kotiin, mutta en suinkaan lepäämään.

Iltapäivän aikana sain aikaiseksi tiedottamisen ja tuutoritoiminnan raportit, joista hyvällä tuurilla napsahtaa mukavasti opintopisteitä vapaasti valittavien sarakkeisiin. Sitten jouduin edustajistosta poistumisestani huolimatta lähtemään opiskelijakunnan hallitusneuvotteluihin. Kahden tunnin aikana join kaksi olutta, muuta tulosta neuvotteluissa ei syntynyt.

Ilta kului kotona koomaillessa. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen puoli yhdentoista aikaan, mutta sitten soitti tanssinopettajakaverini, jonka kanssa emme ole koko vuonna ehtineet jutella kunnolla. Tuloksena oli kahden tunnin ja vartin mittainen maratonpuhelu, jonka aikana keskusteltiin koko tunne-elämän kirjosta, tanssista, uravalinnoista, opiskelijapolitiikasta sekä kuluneesta keväästä.

Kuuden ja puolen kirjan tenttimiselle on aikaa 12 päivää. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa!

 

Tanssahdellen kohti lomalaitumia

Maanantaina olin harvinaisessa tilanteessa. Seisoin luokan edessä ja 50 opettajaa kuunteli lähes tarkkaavaisesti (voisin vaikka vannoa, että puolet oli Facebookissa).  Käväisin nimittäin pitämässä myös henkilökunnalle pienen luennon, aiheista Kultti on kiva, Kultti on aktiivinen, Kultti kaipaa tukea ja Kultti sitä, Kultti tätä. Jälkeenpäin kuulluista kommenteista päätellen luento oli sittenkin ihan onnistunut. Jee, kehuja!

Haahuilin päivän päämäärättömästi koululla saamatta oikein mitään aikaan. Onnistuin kuitenkin varmistamaan itselleni asunnon Lappeenrannasta kesäksi. Tuleepahan töistäkin jotain, kun ei tarvitse autossa koko kesää nukkua. Nyt olenkin sitten iloisessa kahden asunnon loukussa ja vuokramenot ponnahtavat 444 eurosta 688 euroon. Nice. Verottaja ei tue, kuten oheisesta linkistä voi lukea.

Vedin vielä maanantain lopuksi Kultin hallituksen kokouksen. Löimme syksyn tapahtumat ja tanssiaisrumban lukkoon ja lähdimme sosiaalipoliittisen vastaavan kanssa ostamaan olutta illan lätkämatsin kyytipojaksi. Meidän piti juoda vain pari, mutta Jellonien voitto johti siihen, että kumosin pullon Jellonaa perään. Terapeuttista.

Tiistaina päivystin Kultin toimistoa ja rämmin epätoivoisesti eteenpäin median ja vallan suhteiden tutkimuksesta kertovaa 500-sivuista opusta. Ihme kyllä etenin Päivän ja illan aikana 140 sivua. Kävin myös kaverin synttärikahveilla. Oli oikeastaan ihme, että se järjesti vain kahvituksen, koska se on melkeinpä boheemimpi taiteilijaluonne kuin minä...

Tänään meillä oli jopa koulua. Kävimme aamupäivän läpi projektisuunnitelmia ja peruutimme ensiviikon toisen koulupäivän. Kesälomille pitäisi siis suunnata jo maanantaina. Koska toinen osa meidän kovasta poikakoplasta vanhenee silloin, taitaa mennä kesäloman juhlimiseksi.

Lounaan jälkeen kävin ostamassa autooni uudet kesärenkaat. Ilmeisesti oli jo aika, sillä edellisiä alle laittaessani kysyi huoltomies "ootko tosissas?" Sen jälkeen menin kouluun saamaan väsyneen mielen kuningasideoita, vyötin muovikaktuksen päähäni ja lähdin koikkelehtimaan ruokalaan. Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta ainakin ihmisten päivä piristyi.

 

Iltapäivästä meidät valtasi joku mystinen tanssiaiskuume. Avasimme toimiston ovet ja ikkunat, löimme Yle X3M:n täysille ja aloimme puhallella ilmapalloja, leikellä tylliä ja kirjoitella kylttejä tanssiaisia varten. Illan kruunasivat vielä tanssiharjoitukset. Kummasti siellä tuli humppaa ja valssia vedeltyä, vaikka lääkärit kielsivätkin raskaan liikunnan tämän kuun ajalta...

Nyt pitäisi löytää motivaatio tehdä edes jotain. Tanssiaiset, tulkaa jo...