Hedonistin päiväuni

Tässä on taas ehtinyt sattua ja tapahtua paljon ja kaikenlaista. Maanantaina oli julkkistenbongauspäivä: näin nimittäin Lyly Rajalan Oulussa ja Salkkari-Helenan (Maken sanoin Mustalaiskuningattaren) Lappeenrannassa.

Maanantai oli matkapäivä. Olin hieman suruissani aamulla, sillä Oulussa ei ollut ollut järin paljoa tuttuja. Kaikki muuttui kertaheitolla, kun käväisin Vanillassa syömässä. Suunnilleen seitsemän tuttua käveli matkalla vastaan ja yhden kanssa aloimme jo suunnitella matkaa Kouvolaan viikon päästä. Lisäksi vastaan käveli yhden kaverin ilmeisesti kaksossisko, jota moikkailin turhaan. Enpä muuten muistanut, että sillä oli kaksonen...

Matkalla pysähdyin perinteiseen tapaan Jyväshyvässä entisen kesätoimittajakollegan ja tämän siskon luona. Tuhosimme laatikollisen donitseja periaatteella jokaiselle kaikkea. Aivan kunnolla logiikkamme ei toiminut, sillä jaoimme donitsit neljään osaan. No, tulivatpahan syötyä.

Tiistaina olikin aika palata työelämään. Tehtäväkseni asettui lähteä Luumäelle raportoimaan elämästä siellä. Tapasimme valtavan sympaattisia ihmisiä ja teimme myös kaksi uskomatonta rakennuslöytöä: puoliksi hylätyn meijerin, jota sormeni syyhyävät päästä valokuvaamaan, sekä Venturo-muovihökkelin. Rakastuin tuohon 70-lukulaiseen järkytykseen aivan korviani myöten. Niitä on tiettävästi enää muutama jäljellä, mutta ehkä joskus, ehkä joskus...

Viime yönä nukuin huonosti ja se heijastui tänään koko päivään. Luovuus oli tipotiessään, tai sitten sitä oli liikaa. Tekemäni jälki muistutti nimittäin enemmän Scandinavian Music Groupin sanoja kuin journalistista tekstiä. Lopulta pistin läskiksi ja sanoitin SMG:lle uuden laulun. Sen nimi on Pehr Evind Svinhufvud. Terhi, jos luet tätä, niin pistä seuraavalle lev...no et lue kuitenkaan.

Soratie rapisi.
maasturin renkaiden alla,
kun kaahasin aution meijerin ohi.

Valleilla oli hiljaista,
ei tuulikaan puhaltanut,
kun istuin muurin päällä.

Ajelin kirkolle,
halki metsien,
ja näin pellosta nousevan linnun.

Ukko-Pekan haudalla,
istui korppi ja lauloi
ja olin yksin kesätuulessa.

Ajoin tavernalle,
jossa rasva kärysi,
olut oli kylmää

Lähdin kohti itää,
katselin ympärilleni
ja haaveilin muovitalosta.

Ukko-Pekan haudalla,
istui korppi ja lauloi
ja olin yksin kesätuulessa.

Kuulin tarinoita ajasta,
jolloin meijeri vielä teki maankuulua juustoa

Ukko-Pekan haudalla,
istui korppi ja lauloi
ja olin yksin kesätuulessa.

Ukko-Pekan haudalla,
istui korppi ja lauloi
ja olin yksin kesätuulessa.

Olipahan hetken hauskaa ja lopulta alkoi tekstiäkin syntyä. Päivä oli kuitenkin kovin tahmea, joten lähdin lohtushoppaamaan. Tarkoitukseni oli ostaa farkkushortsit, mutta niiden lisäksi mukaan tarttui t-paita, täydennystä alusvaate- ja sukkalaatikoihin, uudet puuhelmet ranteeseen, halpisaurinkolasit sekä Burberryn (wtf, Dankku?) hajuvesi. Koska tajusin rällänneeni vähän liikaa, päätin tehdä illasta todellisen nautinnon. Kävin Alkossa ostamassa puolen desin pullot Amarettoa ja Portviiniä sekä sikarin.

Kotimatkalla kävin vielä haukkaamassa Vedyn. Se on ilmeisesti paikallinen erikoisuus, eli lihapiirakka, johon on survottu keitettyä kananmunaa, kinkkua, voita, suolaa, ketsuppia, raakaa sipulia, kurkkusalaattia ja valkosipulimajoneesia. Ei jumalauta, se maistui täydelliseltä. Vaiva kannatti.

Kotiin saavuttuani tajusin, että toinen kämppiksistäni on muuttanut pois. Olohuone kiilsi puhtauttaan, samoin vessa ja kylpyhuone. Kyllä kelpasi! Vaapuin siis parvekkeelle, löin luurit korvaan ja aloin nauttia Alkon antimista ja sikarista. SMG:tä vielä vapaasti mukaillakseni totean, että auringon laskiessa puiden oksille, oli kyllä melko upeaa. Viiniä, sikari ja Saimaan kesä. Kyllä tämä vielä tästä!

Voitto kotiin

Olihan juhannus.

Torstain päätteeksi kuljetin yhden työkaverin Jyväskylään. Se pirulainen alkoi litkiä kaljaa jo Lappeenrannassa ja kovasti houkutteli minua "norppajahtiin" keskikesän juhlan aikana. En pahemmin lämmennyt ajatukselle. Jätin sen Jyskyyn ja suuntasin itse mökille.

Olin Lappajärvellä yhden maissa yöllä. Äiti oli jättänyt jääkaappiin voileipiä ja termospulloon teetä. Sammuin heti syötyäni ja lyötyäni pääni tyynyyn.

Aamulla oli vuorossa äidin uuden Volvon koeajaminen. Se pikkuinen oli niin mahtava ajaa, että minulle kehittyi varsin kovan luokan autokuume. Grillauksen jälkeen lähdin kohti Kannusta ja Alavieskaa poimimaan kavereita mukaan Kalajoelle.

Kalajoella löimme leirin ABC:n pihaan ja aloimme kiskoa olutta ja skumppaa. Tutustuimme telttanaapureihimme ja kävimme grillailemassa niiden kanssa. Teimme myös Hullunkuriset perheet -korteista aivan uudenlaisen juomapelin: mietimme yhdessä, kuinka juopolta hahmot näyttävät asteikolla nollasta viiteen. Sitten löimme kortit maahan ja aloimme nostella. Niin monta kulausta piti juoda, kun korttiin oli merkitty. Ensimmäisessä erässä Make sai kaikki vitoset ja minä kaikki nollat.

Liekö liiallisesta juomapelistä johtuvaa, mutta Make päätti häippästä takaisin Alavieskaan jo illalla. Me rohkeat yövyimme autossa ja seurasimme naapurileirissä kehittyvää draamaa. Ilmeisesti jonkun bemariamiksen tyttökaveri vei autonavaimet ja lähti kävelemään.

Aamulla totesimme kylmästi, ettei tuota menoa jaksa enää toista päivää katsoa. Kaveri suuntasi Kannukseen, minä Ouluun. Kotona minua odotti melkoinen postivuori, sillä olin mennyt unohtamaan ei mainoksia -kyltin ovesta. Vuoren keskellä oli avoimen yliopiston opintosuoritusote. Neljä nelosta, yksi kakkonen. Viisi kurssia läpi ja 25 opintopistettä rapsahtanut. Päätin jatkaa avoimen ja juhannuksen juhlistamista juomalla olutta ja pelaamalla The Simsiä.

Sunnuntaina kävin kahvittelemassa yhden flunssaa potevan kaverin luona. Kahvittelun lisäksi katsoimme tv:stä jotain romanttista paskaleffaa ja juttelimme Facebook-stalkkauksemme tuloksista. Lopulta poistuin kotiin.

Illalla kävin Z-kirjaimen luvatussa maassa, eli Kempeleessä, morjenstamassa yhtä Arnoldsin myyjää. Kylkiäisiksi matkaan tarttui iso laatikko donitseja, vaan ketään ei kiinnostanut tulla syömään niitä. Kaikilla oli joko liian paha krapula tai he olivat poissa Oulusta. Jatkoin siis kaljanjuontia ja donitsien syömistä.

Tänä aamuna aloinkin pakata kamppeita. Käyn lounastamassa yhden tanssijakaverini kanssa ja suuntaan sitten takaisin etelään. Matka Suomineidon lantiolta nilkkaan on pitkä, vaan Volvo kulkee (toivottavasti).

Aamulla hoksasin myös, että päähäni on ilmaantunut kolme orastavaa rastaa. Hiusten harjaaminen joskus ei olisi pahitteeksi, vaan antaapa noiden takkuuntua, kun ne kerran syksyllä oletettavasti lähtevät päästäkin..

Lisäksi olen päättänyt ainakin leikkimielisesti kirjoittaa aforismikirjan niistä aforismeista, joita näen unissani. Viime yön uni tuotti sisältöä seuraavanlaisen verran. Totesin sen muistaakseni työskennellessäni lento-onnettomuustutkijana.

"Elämä on ihmisten haaveiden ja odotusten yhteensovittamista. Kun yhden omat toteutuvat, särkyvät toisen omat samalla pirstaleiksi."

Kaunista.

Norppajahdista keskikesän rientoihin

Tällä juhannuksen harmillisesti katkaisemalla tynkäviikolla olen paiskinut töitä hieman myöhemmässä vuorossa. Aamut, joina saa nukkua pitkään ovatkin olleet tervetullut lisä.

Tämä viikko on ollut varsin mielenkiintoinen. Maanantaiaamuna sain soiton yhdeltä Oulussa majailevalta kotkalaiselta arkkitehtikaveriltani, joka vietti aamupäivän täällä matkallaan Venäjälle. Lähdimme aamukahville Coffee Houseen, minkä jälkeen kiersimme kaikki keskusta-alueen kauppakeskukset ja suurimmat kaupat.

Kierros oli sikäli hyödyllinen, että tiedän nyt, mistä kaupat löytyvät. Sikäli se oli haitallinen, että kolme levyä kahdellakympillä oli ohittamaton tarjous. Tervetuloa levyhyllyyn Chisun Vapaa ja yksin, Pariisin kevään Astronautti sekä Soundsin Living In America.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme vielä syömässä paikallisessa kuppilassa. Katkarapupasta oli hyvää. Siitä kelpasi lähteä töihin.

Tällä viikolla olen tutustunut Lappeenrannan vuoden rakennukseen sekä käynyt norppajahdissa Saimaalla. Emme me mitään norppia oikeasti jahdanneet, vaan pyydyksiä. Ehdin myös yhdessä kommentissa teilata Lappeenrannan arkkitehtuurin ihmetellen suureen ääneen, onko täällä ollut elämää ennen 80-lukua.

 

Kämppiksiä ei ole koko viikolla näkynyt. Toinen on töissä muualla, mutta toisen osalta on ollut kovin hiljaista sen jälkeen, kun älähdin sen tyttökaverille melusta viiden aikaan aamulla. Toivottavasti en ajanut raukkelia kodistaan :(

Muuten onkin ollut aika hiljaista. Eilen kävimme tosin pitkästä aikaa oluella. Minulla oli syyni juhlia, sillä rakas Volvoni täytti 16 vuotta. Nyt se on sitten isojen pahojen autojen armoilla, kun ei pirulainen ole enää edes sakkolihaa. Nyyh. Toivottavasti se kaikesta synttärihulinasta huolimatta kuljettaa minut luotettavasti juhannuksen viettoon.

Tämän työpäivän lusittuani hyppäänkin autoon ja lähden Jyväskylän kautta kohti Lappajärveä ja mökkiä. Sieltä jatkan aamulla Kannuksen ja Alavieskan kautta Kalajoen hiekoille. Juhannushulinat, here we come!

Lähde Lappeenrantaan, Humppa siellä soi

No tosiaan soi. Eihän tässä ole aikaa tehdä oikein mitään muutakaan kuin humpata.

Viime viikon keskiviikon jälkeen taisin saada vihdoinkin nukuttua yöni kunnolla. Torstai oli myös välipäivä kaljottelusta, jota on täällä suunnalla ehditty harrastaa melkoisen paljon.

Perjantaina kuitenkin korkki narahti taas. Käväisin yhden työkaverin luona pesemässä pyykkiä ja siirryimme sen jälkeen Saimaan rannalle istumaan ja puhelemaan henkeviä. Kaunista oli, kovin kaunista.

Lauantaina oli työpaikan kesäretki. Silloin oli vielä kauniimpaa. Aloitimme sen aamupalalla Vuoksen rannalla. Aurinko paistoi ja helle oli hellittänyt. Lämpöä oli karvan verran alle 25 astetta, joten päivä oli lähes täydellinen.

Vuoksen rannalta menimme tutustumaan paperitehtaisiin. Visiitti oli mielenkiintoinen, mutta vasta sitä seurannut opastettu ajelu Imatralla ja Ruokolahdella sulatti toden teolla sydämeni. Kaikkialla oli vihreää, kaikkialla oli kaunista ja Imatralla oli Lättälä.

Lättälä on 30-luvun lopulla paperityöläisten asunnoiksi rakennettu, funkistyylinen asuinalue, joka on edelleen täysin alkuperäisasussan. Koska olen funkiksen vannoutunut ystävä, jäi pieni pala sydäntäni tuonne imatralaisen metsän keskelle. Ei vain voinut käsittää, että tuollaisia paikkoja on koskaan ollut olemassa ja vielä vähemmän, että ne ovat selviytyneet tähän päivään asti.

Lättälän jälkeen ihailtavia kohteita riitti vielä Vuoksenniskan ankeahkossa, 60-luvulle juuttuneessa keskustassa sekä kosken ja valtionhotellin nurkilla. Kiersimme myös niin läheltä rajavyöhykettä, että Svetogorskin teollisuuden piiput tuntuivat kaatuvan päälle. Sen jälkeen vierailimme maailman oudoimmassa kotimuseossa ja söimme karjalaisia makkaroita. Ilta päättyi terassille, jälleen kerran.

Sunnuntaina koettiin toisen ääripään tunteita. Auto piti hakea toimituksen edestä ja ukkosmyrsky kasteli yhden krapulaisen läpimäräksi monta kertaa matkalla. Rapula-ahdistus on paha juttu. Se saa ihmisen tuntemaan yksinäisemmäksi ja huonommaksi kuin oikeasti onkaan. Auto tuli haettua ja hyvien yöunien jälkeen olikin aika suunnata kohti uutta työviikkoa ja uusia haasteita.

Uudet haasteet tarkoittivat tässä tapauksessa vaatteiden lisäämistä, sillä helle oli loppunut. Selvittelin alkuviikon mitä erilaisimpia asioita, joista yllättävän moni päätyi jopa lehden sivuille asti. Maanantaina kaljoittelin parhaan kaverini kanssa, kun se oli Oulusta tullut käymään. Tiistaina vuorossa oli jälleen Birra ja työkaverit. Keskiviikkona kävimme työkavereiden kanssa hieman pidemmällä keitoksella.

Loppuviikko kului varsin mieluisan työtehtävän parissa, sillä pääsin juttukeikalle rakastamaani Lättälään. Mikäs siinä oli Imatralle ajellessa, kun Scandinavian Music Group soi radiossa ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Joskus vielä menen Imatralle oman kameran kanssa ja kuvailen kortin täyteen, kunhan vain ehdin.

Viikonloppu on mennyt kotona levätessä. Sen verran rajuksi on tämä kesäelämä äitynyt. Pieni palauttava tekikin terää, koska hoksasin juuri, että viikon päästä on juhannus.

Saimme myös tällä viikolla uuden perheenjäsenen, sillä äiti päätti viimein ostaa uuden auton. Nyt meillä on kaksi Automaatti-Volvoa. Jee.

Nyt voisikin olla hyvä aika lopettaa tämän diibadaaban kirjoittaminen ja etsiä pyykkitupa.

Tää on uneton yö...

Lappeenrannassa on vierähtänyt jo viikko. Ensimmäinen johtopäätös on, että paikka oli tismalleen oikea valinta.

Ensinnäkin kaupunki on kaunis. Keskustasta löytyy mäkiä, paljon puita ja vehreyttä ja melkein takapihalla avautuu Saimaa niin kauas kuin silmä siintää. Ihmiset ovat tähän mennessä osoittautuneet ystävällisiksi ja uutta näkemistä ja kokemista tulee Pohjanmaan pojalle joka nurkan takaa. Plussaa on poikkeuksellisen runsas baaritarjonta.

Toiseksi luulin viettäväni yksinäisen ja epäsosiaalisen kesän sekä ryntääväni vapaina viikonloppuina suorinta tietä Ouluun. Väärin luultu. Muut kesätoimittajat ovat kiitettävästi pitäneet huolta siitä, että iltoja ei ole tarvinnut nyhjätä yksin kotona. Lähes joka päivälle on keksitty jotain aktiviteettia töiden jälkeen. Porukalla tuntuu olevan huumorintajua ja kaikista asioista saa melko mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Siihen en ota kantaa, olenko aina muiden kanssa samaa mieltä...

Kolmas syy on työpaikka. Halusin ottaa askeleen pienestä paikallislehdestä maakuntalehteen ja sain tilaisuuteni. Alussa on ollut totuttelemista, enkä ole järin tyytyväinen siihen, mitä tähän mennessä olen saanut aikaan. Uskon silti, että tämä kesä paitsi antaa minulle arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten, myös kehittää minua todella paljon.

Sitten ne huonot uutiset: unettomuus. En ole nukkunut viime viikolla yhtään kunnollista yötä. Seuraavassa kootut selitykset:

su-ma: avoimen yliopiston tehtävien tekemistä puoli viiteen aamulla
ma-ti: en ollut kotona, eikä nukkumapaikassa ollut pimennysverhoja.
ti-ke: olin Lappeenrannassa illalla yhdentoista aikaan. Uni ei jostain syystä tullut
ke-to: kämppis riiteli tyttökaverinsa kanssa
to-pe: uni ei jostain syystä tullut
pe-la: Olin Vaasassa puoli yhdeltä yöllä
la-su: valloitin Vaasan yöelämää
su-ma: olin Lappeenrannassa kahdelta yöllä.

Maanantai olikin varsin nihkeä päivä. Illan piristykseksi mainittakoon, että lähdimme kesisporukalla rantaan. Istuimme terassilla ja kirkon puistossa parilla ja paransimme maailmaa. Tai muut paransivat, minä pahensin. Lisäksi tapasimme mielenkiintoisen vanhan deekun, jonka elämän suurin toive oli: "Ehkä mie joskus vielä saan sellasen naisen, joka antaa vitun miulle nii, et mie saan panna." Olin kotona kymmenen jälkeen, mutta uni ei yllätys vaan, tullut.

Eilen kokoonnuimme töiden jälkeen kesätoimittajaporukalla paikalliseen katsomaan Suomi-Ruotsi -ottelua. Ei olisi pitänyt, sen verran kamalaa paskaa se oli. Päätimme yksissä tuumin, että lauantaina, työpaikan kesäretken jälkeen on aika krebata eli kreisibailata. Samalla päätimme, että lauantaina on myös kesän ensimmäisen "norppa"jahdin aika ;)

Hyvät yöuneni menivät pilalle, kun kämppis seurueineen saapui kotiin. Joku, ilmeisesti sen tyttökaveri (taas) oli hukannut kännykkänsä ja kertasi kolmatta kertaa illan tapahtumia huoneeni oven edessä neljältä aamuyöllä. Sitten riitti. Käskin sen mennä ulos etsimään puhelintaan tai odottaa huomiseen. Tytöt hiljenivät, vaan eipä se uni sieltä taaskaan enää takaisin tullut.

Tuskaisesta väsymyksestä huolimatta sain töitä tehtyä ja jopa jutun valmiiksi. Päivän keikka suuntautui sairaalan synnytysosastolle. Se oli isolle miehelle pysäyttävä kokemus. Meinasi taas tulla itku, kun ne kaksipäiväiset mytyt olivat niin suloisia otuksia. Ihan oikeasti! Totesivat keikan jälkeen, että huonosti menee pojalla kesä, jos viikon jälkeen iskee vauvakuume...

Työt tehty on ja arvatkaapa vaan, mitä seuraavaksi. Yksi kesätoimittajistamme täyttää tänään vuosia, joten suuntaamme rantaan hengailemaan. Ehkä patiolle, ehkä ei. Tällaista se koko kesä sitten taitaakin olla. Nyt lupaan tulla ajoissa nukkumaan!