Sporttipassi + kaliakassi eli kaliaa ja Strömsötä

Flunssa pysyi onneksi poissa. Tämä oli hyvä, sillä maanantai oli jälleen kiireinen päivä.

Nukuin puoleen päivään ja läksin koululle syömään. Kahden aikaan aloitimme projektiopintoina tekemämme oopperan markkinointipalaverin. Kolmelta olisi ollut myös radioprojektimme palaveri, mutten ole keksinyt vielä, miten voin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Siksi missasin tunnin radiopalaverista. Molemmat rojektit etenevät hyvää vauhtia ja mielenkiintoisia juttuja riittää.

Tiistaina minulla oli vain yksi kalenterimerkintä, nimittäin tapaaminen erään opettajan kanssa. Opinnäytetyöaihepaniikkini oli kasvanut sellaisiin sfääreihin, että en enää kestänyt. Juttelin vartin. Nyt on aihe ja ei muuta kuin toteuttamaan.

Illalla saimme yläkerran Lauran ja Eevan kanssa loistoidean ja painelimme pelaamaan jalkapalloa lähikentälle. Polvi tuntui hyvältä, mutta vähäisetkin taidot olivat ruostuneet. Kyllä se vanha maalivahti vielä ilmassa pysyy. Todisteena kuva:

 Sain aikanaan, vielä jalkapalloa pelatessani, lempinimen Lentävä Hollantilainen. Se johtui pitkistä, lähes lapaluihin ulottuneista hiuksistani, joita pidin auki ja jotka heittäytyessäni lensivät perässä kuin pyrstötähti. Hollantilainen olin siksi, että asustin lapsena vuoden Belgiassa. Onhan Lentävä hollantilainen paljon seksikkäämpi liikanimi kuin lentävä belgialainen...

Keskiviikkoaamuna feilasin taas. Olin merkannut lukkarini väärin ja olin kärppänä koulussa 8.30. Fail. Koulu alkoi 10.15 tilausaihiopäivällä ja jatkui sen jälkeen opinnäytetyön valmistelun merkeissä. Missasin radiopalaverin, taas, koska en osaa vieläkään olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa.

Illalla lähdimme uudestaan pelaamaan futista hieman isommalla porukalla. Meitä oli minun lisäkseni kolme journalistiluokkakaveriani sekä kaksi tuottajaluokkakaveriani. Syöttelimme, vetelimme ja lopuksi pelasimme tuottajat vastaan journalistit. Journalistit voittivat.

Seuraavaksi päätimme lähteä kaljalle. Porukka kävi suihkussa ja kokoontui yhdelle tuottajalle juomaan olutta ja katsomaan Stömsötä. Sieltä lähdimme Linja 25:een parille, mutta meillä oli yksi 19-vuotias ja yksi 18-vuotias mukana. Heille Linjan baarimikko näytti tylysti ovea, vaikka baari oli tyhjä. Seuraava huumoripläjäys oli, kun naapuripöydästä saapui ikivanha ja kaatokänninen mies yrittämään parittaa yhtä meistä kaverilleen. Kaveri siirsi sormuksen vasempaan käteen ja tekeytyi toisen seurueemme jäsenen kanssa lesbopariksi. Perille meni.

Sitten siirryimme Kaarleen bilettämään. Väsymys futisrupeaman jälkeen oli kuitenkin melkoinen, joten lopetin illan jo puolenyön jälkeen ja painelin nukkumaan. En kuitenkaan saanut heti unta, vaan itse asiassa ensimmäistä kertaa koko syksynä minulla oli oikeasti ikävä Lappeenrantaan. Kesää muistellessa vierähti tovi, joten aamulla herätessäni olin luonnollisista syistä johtuen varsin väsynyt.

Kiskoin kuitenkin itseni sängystä ylös ajoissa ja menin palaveeraamaan kolmanteen kerrokseen muusikkojen opiskelijakulttuurista ja sen tehostamisesta. Loppupäivän suunnitelmissa on käväistä vielä yhdessä oopperapalaverissa ja sitten yhden vaasalaisen kaverin kanssa kahvilla. Suunnittelen koti-iltaa, ainakin vielä. On kuitenkin tullut jo huomattua tässä opiskellessa, että suunnitelmat eivät aina pidä.

Kovaa menoa Kaukovainion kupeessa

Niinpä niin, en muistanutkaan, että koulun aloittaminen voi olla näin rankkaa. Kulutin tiistain järjestellen Kultin asioita ja haalarihommia sun muita. Illalla lähdin naapurin Hannalle mustikkapiirakkakahville kertaamaan kesän tapahtumia.

Minun oli tarkoitus istua ilta kiltisti kotona. Sitten yksi uusista tuottajaluokkakavereistani sattui voittamaan bilepaketin illan Tour de Oulun jatkobileisiin, joten aloin harkita baariin lähtemistä. Sitten soitti Tume, joka sanoi joutuneensa vahingossa humalaan ja käski mukaan. Kahdesti ei tarvinnut käskeä, lähdin Tumelle.

Tumella istui pari nuorempaa journalistia sekä kolme sairaanhoitajaopiskelijaa, jotka porukka oli bongannut jostain. Siinä me litkimme juominkeja ja verkostoiduimme sekä aloimme katsoa Suomi-Hollanti-ottelua. Osa lähti Remakkaan, me jäimme seuraamaan jalkapalloa. Lopuksi suuntasimme Dioneen.

Aloitimme Tumen kanssa tyylillä tilaamalla saman tien neljä juomaa kumpikin. Ilta kului tanssilattialla ja kun porukka väheni, meno koveni. Soittolista muuttui sitä paremmaksi, mitä vähemmän aikaa pilkkuun oli. Lopulta hoipuimme ulos ja Grilleriinan kautta kotiin.

Tulos: kahdestatoista herätyksestä huolimatta missasin aamutunnit. Olin väsynyt ja pahantuulinen päästessäni kouluun joskus iltapäivän puolella. Koulupäiväni piti olla 8.30-18.30, mutta 12.45-18.30 kuulosti jo paljon paremmalta. Meillä oli projekti-info ja lopuksi vierailimme Ylellä. Kiinnostava paikka, etten sanoisi.

Sitten suuntasimme kauppaan ja täydensimme juomavarastot, sillä tarkoituksena oli jatkaa iltaa Vulcanaliassa, eli yliopiston lukuvuoden avauspippaloissa. Emme viihtyneet Kuusisaaressa kauaa, vaan menimme Kaarleen. Minä en viihtynyt sielläkään kauaa, vaan lähdin ihan ajoissa, jo kahden maissa, nukkumaan kuunneltuani parin kaupan kassan vuodatusta siitä, miten työ on paskaa.

Torstai oli tuskainen. Meillä oli kymmeneltä projektipalaveri, mistä siirryin puolessa välissä pitämään oman puheenvuoroni harjoitteluseminaariin. Puheenvuoroni oli olotilasta johtuen täyttä paskaa, mutta kaipa ne harjoittelupisteet kuitenkin pamahtivat plakkariin. Koska hoidin myös avoimen yliopiston hyväksilukuni, pamahti minulle viikon sisään 54 opintopistettä lisää. Ei paha saavutus.

Perjantai oli jälleen kiireinen vapaapäivä. Menin puolilta päivin koululle syömään ja käväisin Alkossa. Kahdeksi menin pitämään narikkaa Oamkin lukuvuoden avajaisiin yhdessä rahastonhoitajamme kanssa.

Narikkaan takkinsa jätti moni tuttu ja sain myös kauhukseni huomata jälleen kerran, että joku oikeasti lukee tätä blogia. Sain nimittäin useamman kommentin liittyen viimeviikkoiseen Helsingin-matkaani.

Narikasta lähdin suoraan Tumelle, mistä jatkoin Preludin vip-tilaisuuteen. Siellä litkin pohjia Osakon laskuun ja katselin sekä bändiä, että improteatteria. Olin viisaana myös piilottanut taskuuni hieman evästä, jotta grilli ei kylmenisi liian aikaisin.

Sitten saapuivatkin journalistikaverini, jotka vannottivat minut viettämään illan tällä kertaa heidän kanssaan. Hetken vietinkin, mutta eksyin jostain syystä taas tuottajaseurueeseen, joista yksi oli jo päätynyt ambulanssilla sairaalaan, koska oli itse puukottanut oman kätensä hajalle.

Ilta kului kuin siivillä, pääasiassa tanssilattialla. Ehdin myös tavata muutaman tutun Järviseudulta. Puoli neljän aikaan tajusimme bileiden päättyneen ja päätimme lähteä jatkoille tuon kätensä rikkoneen sankarin luokse.

Meillä oli liian vähän pyöriä, joten kyytsäsin yhtä luokkakaveria. Se ei luottanut ajotaitoihini, eikä ihme - meno oli nimittäin melkoista siksakkia. Torilla sain kuningasidean oikaista yhden kojun läpi. En vain tajunnut, että maanrajassa olevat metallipalkit voisivat olla kyydittävän takamukselle ikävä kokemus.

No, selvisimme ehjänä keskustaan. Sitten alkoi leikkimielinen nahistelu porukan kesken, jonka seurauksena kaaduin pyörän kanssa katuun ja avasin toisen polveni. Kävimme Mäkkärissä ja jatkoimme eteenpäin. Muut menivät taksilla, mutta minä ja yksi luokkakaveri urhoollisesti poljimme pitäen kaksi kartanluku, kaksi juoma- ja yhden ruokatauon matkan varrella. Lopulta selvisimme käsivamman luokse.

Istuimme yksien oluiden verran perillä ja lähdimme viiden maissa kohti yhden luokkalaiseni kämppää luokkakaverin, yhden selvän lappilaisen ja yhden räkäkännisen lappilaisen kanssa . Matkalla vastaan tuli rahastonhoitajamme pitsan kanssa. Hän ei muuta tehnyt kuin selitti jäätelönsyönnistä. Lupasipa myös kyyditä minut tänään kotiin.

Selvä lappilainen lähti kotiin, humalainen lappilainen sammui ja minä jauhoin luokkakaverini kanssa paskaa aamuyhdeksään saakka, jolloin simahdin patjalle olohuoneen nurkkaan. Selvisin takaisin tähän maailmaan vasta iltapäivän puolella, kun lupauksensa tosin jo kerran unohtanut rahastonhoitajamme oli sanojensa mittainen ja kyyditsi minut Höyhtyälle. Kävin pitsalla. Ilta menee päälle puskevaa flunssaa vastaan taistellessa.

Matkailu avartaa

Lukuvuosi meillä kulttuurialalla alkaa aina rastibileillä. Ne ovat yleensä myös lukuvuoden kovimmat bileet, jolloin päädytään ylilyönteihin 99,9 % varmasti. Vuosi vuodelta ne menevät vain rajummiksi ja rajummiksi. Aloitan tämän rastibilepäivityksen muistelemalla, mitä viime vuosina onkaan ehtinyt tapahtua.

2009: Oli rankkasade. Juoksimme possunaamarit päällä ympäri kaupunkia laulamassa Porsaita äidin oomme kaikkia ja Sikaa sekä valistamassa ihmisiä sikainfluenssan vaaroista. Teatterin takana hilluimme alasti. Jouduimme kesken kaiken ostamaan lisää viinaa lahjuksiin, kun taisimme juoda sen itse. Alkossa joku tyyppi selitti, että hänen pojastaan tulee maailman paras elokuvaohjaaja. Saunalle päästessämme meillä oli enää puolet vaatteista jäljellä. Sijoituimme hienosti toiseksi, mutta en jaksanut baariin. En osannut kävellä kotiin, vaan eksyin ensin Karjasillalle ja sitten moottoritien meluvallin päälle. Lopulta selvisin kotiin. Laukustani löytyi kumiankka.

2010: Olin rastivahtina Kiikelissä, juomarastilla. Muisti katkeaa siihen, kun läksin viimeiseltä rastilta pois. Osakon puheenjohtaja strippasi ja heilutti helikopteria pöydällä. Sain pullosta päähän, kun puhuin ruotsia. Lähdin Eepun kanssa ulos angstaamaan. Päätimme lähteä yhtä matkaa Karjasiltaa kohti, sillä molemmat asuivat sillä suunnalla, mutta en löytänyt pyörääni. Päädyimme jostain syystä Kaarleen, mutta emme viettäneet siellä hetkeäkään yhdessä. Kotimatkalla ilmeisesti tuhosin kaverin ovisummerin, minkä johdosta hän heräsi aamulla ovi auki.

Oletusarvoisesti tästä vuodesta siis piti tulla vielä kovempi. Tällä kertaa paikkani oli extrastunttaajana kananmunarastilla, juurikin samassa paikassa, missä itse olimme riehuneet alasti. Istuimme merimerkin päällä ja joimme viinaa ja poltimme sikareita. Puolet uusista opiskelijoista näyttäytyi meille alasti. Onnistunut ilta siis.

Muisti alkaa häilyä jälleen viimeisen joukkueen suorituksen jälkeen. Lähdin uusien luokkakavereideni, siis mediatuottajien, kanssa johonkin, ilmeisesti kauppaan. Matkalla he antoivat minulle suorituslappunsa, jonka sattuneesta syystä hukkasin. Yhtä rastivahtia piti lähteä pelastamaan, koska tämä oksensi, mutta en jostain syystä koskaan päässyt saunalta pois. Olin väsynyt ja angstasin. Sitten siirryin partioimaan pihalle, sillä taloyhtiön paapat alkoivat valittaa.

Lopuksi suljimme (tai muut itse asiassa sulkivat) saunan ja siirryimme Lentävään lautaseen. Ignorasin vanhat journalistiluokkakaverini täysin ja lähdin Dioneen tuottajien kanssa. Joku sekopää kaatoi juomat päälle ja tarjosi hyvitykseksi valkovenäläisiä. Lopuksi lähdimme etsimään yhden luokkalaisen pyörää. Se lupasi laittaa viestin, kun pääsee kotiinsa ja minä puolestaan lähdin kohti omaa kotiani.

Seuraavaksi yritin opastaa jotain turistikaksikkoa Apolloon. Ensin luulin, että he halusivat yökerhoon, mutta pian selvisi, että se on heidän hotellinsa. En tiennyt, missä se oli, joten googlauksen ja googlemapsin avulla sain heidät perille. Lähdin uudestaan kohti kotia.

Seuraavaksi tajusin, että asemalla on pendolino. Koska olen aina halunnut herätä eri kaupungista kuin missä menin nukkumaan, päätin ostaa lipun Helsinkiin. Junan lähtöön oli vielä kaksi tuntia aikaa, joten hain kotoa läppärin, ettei kotimatkasta tulisi tylsää.

Luokkakaveri lähetti viestin, että pääsi kotiin. Ilmoitin lähteväni Helsinkiin. Se oli sitä mieltä, että minun pitäisi nukkumaan. Totesin, että paskat ja sammuin junaan.

Heräsin Kokkolan asemalta taskussani lippu Helsinkiin. Junaan tuli joku futisjoukkue, jonka joukkueenjohtaja ilmoitti, että istun heidän paikallaan. Repesin, vaihdoin paikkaa ja nukahdin.

Heräsin Hämeenlinnasta. Soitin Vaasan aikojen parhaalle kaverilleni ja kysyin, haluaako se lounaalle. Halusi, joten söimme lounasta ja kahvittelimme. Kallis lounashan siitä tuli, mutta ei voi mitään.

Suunnitelmissa oli juoda vielä toinen päivä ja mennä kaverin tupareihin, mutta ei pystynyt. Hyppäsin paluujunaan, vaikka Helsingissä olisi ollut Scandinavian Music Groupin keikka. Nukuin koko matkan Seinäjoelle asti pätkissä, Facebookaten välillä. Tulin kotiin, kaaduin sänkyyn ja nukuin kevyet 12 tuntia.

Sunnuntain vietin kotona harjoitteluraporttiani viimeistellen. Yksi uusista luokkakavereistani oli leiponut suklaakakkua. Se asui naapurissa, joten menin syömään. Koitin jälleen selvitä aikaisin nukkumaan, mutta Ylen elävä arkisto menneistä rikoksista oli liian kiehtovaa. Katselin videoita puoleen yöhön.

Maanantaina minulla oli tajuton väsy, eikä päivää juuri parantanut se, että saunatilasta oli luvassa lisälasku. Pidin pikaisen haalari-infon uusille ja lähdin pitämään palaveria hyväksiluvuistani mediatuottamisen tutkinnossa. Söin toisen lounaan ja menin tunnille, joka alkoi poikkeuksellisesti vasta viideltä illalla. Tunnin aikana täyttelin hyväksilukulaput ja lähetin rage-sähköpostia lukujärjestyksistä. Suunnitelma oli jälleen mennä aikaisin nukkumaan.

Viimeistelin harjoittelurapottini ja palautin sen. Sitten lähdin kaverille juomaan teetä ja purkamaan tuntojani. Keskustelu venähti ja olin taas kotona lähempänä yhtä, mikä hajotti, koska tänään piti kouluun 8.30. Vai pitikö?

Olin nimittäin kopioinut lukujärjestykseni väärin ja tunnit, joille tulin, ovatkin vasta huomenna. Raivostutti. No, tervetuloa arkeen.

Bye, bye Myllysaari hills forever

Olen oooomeena...eikun Oulussa. Huh.

Viime viikon palautebisset venähtivät Schalke-HJK-ottelun kisakatsomoksi Birrassa. Perjantainen happi oli heikko, mutta koska Kake ja Iiro lopettivat työt, lähdimme porukalla syömään ja kaljoittelemaan. Kaljoitteluteema jatkui lauantaina, kun käväisin Kaisalla syömässä ja lähdin sen hätämajoituskämppiksen kanssa Sataman valoihin. 

Sunnuntaina oli edessä viimeinen visiitti Imatralle sekä leffankatsomista. Ilta venähti, joten maanantainen työviikko alkoi varsin väsyneissä merkeissä. Maanantaina aloin pakkailla tavaroitani ja orientoitua siihen, että lähtö tulee. Tiistaina olikin jo jäähyväiskaljojen aika. Viimeistä kertaa Birrassa. Nyyh.

Keskiviikkona sitten lähdin. Seuraava kappale kuvaa lähtötunnelmia enemmän kuin hyvin.

Pääsin kotiin, purin tavarat ja lähdin Kaarleen yhdelle. Vedimme Tumen kanssa sellaisen jälleennäkemisen tanssin, että se yhdistettynä punaisiin housuihin sai vartissa ensimmäisen fuksin kysymään, olenko homo. Toinen tuli myöhemmin kysymään, olenko se maankuulu Daniel. Ilmeisesti olen tullut kotiin.

Kaarleilta oli vanhojen kavereiden jälleennäkemistä ja uusiin fukseihin tutustumista. Lähdin aikaisin kotiin. Ei siinä paikassa perkele jaksa olla selvinpäin.

Tänään oli aika lähteä ensimmäistä kertaa kouluun. Projektipalaveri ja ensimmäiset tunnit alkoivat puolen päivän maissa. Syksy ja arki, täältä tullaan.

Koska kesä on ohi, listaan nyt kesän helmet ja paskat jutut.

Topit:

-Työ: Maakuntalehdessä oli kivaa. Sanoin alkukesästä, että tässä työpaikassa voin kehittyä. Joitain asioita teen paremmin kuin keväällä ja tiedän nyt, missä minun pitää vielä parantaa. Olin siis oikeassa. Kehittävä paikka.

-Työkaverit: IHAN LOISTAVAA! Kesurit ja vakkarit olivat ihan huippuja. Birrassa tuli avauduttua työpäivistä ja puhuttua politiikkaa. Samoin Myllysaaressa, ja Teerenpelissä, ja satamassa, ja ja ja... Noita tyyppejä tulee ikävä

-Kaupan kassa: Hellusen hymyn takaa löytyi todellinen helmi. Sen kanssa kului tuntikausia. Olisi kulunut vielä paljon lisääkin, ellei lähtö pohjoiseen olisi tullut. Kahville pyytäminen oli yksi kesän rohkeimpia, mutta kannattavimpia tekoja. Viimeisistä parista viikosta Saimaalla jäi hienot muistot.

-Saimaa: On se piru vie kaunis järvi. Se vihreys, ne kukkulat, auringonlaskut Myllysaaressa ja valleilla. Maisemat olivat kauniita ja vesi oli lämmintä. Tein kesän uintiennätyksen ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen: pulahdin kolmesti.

-Volvo: Ajoin kesän aikana 14 000 kilometriä ja autovanhus kesti yhtä rengasrikkoa lukuun ottamatta. Se tuli meille hieman kummallisissa olosuhteissa, mutta rakkaussuhteemme on kestänyt jo lähes viisi vuotta ja yli 100 000 kilometriä. Suhde jatkuu yhä.

-Maakuntamatkailu: Kesän helmiin lukeutuvat matkat kuvankauniissa Etelä-Karjalassa. Vain Parikkala ja Rautjärvi jäivät kokematta. Lemiltä mieleen jäi särä, Savitaipaleelta illanvietto Kuolimojärven rannalla. Miehikkälä ja Ylämaa olivat kuolleita paikkoja, Imatralla olivat koski ja Lättälä. Haminassa tuli kuvattua yksi autioitunut koulu. Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin.

-Ystävällisyys: Montako toimittajaa tarvitaan vaihtamaan rengas? Kaksi, jos kaksi naapuria tulee apuun. Rengashuoleni paljastivat, että ystävällisyyttä on yhä olemassa. Työkaveri jäi auttamaan puhjenneen renkaan vaihdossa ja kun emme siitä selvinneet, toivat naapurit lisää työkaluja. Lisäksi rengas tyhjeni kerran keskellä Savitaipaleen metsiä. Silloin paikalliset kaivoivat kompressoria keskellä yötä naapureita myöten, että toimittaja saatiin kotiin.

 -Poliisin tiedottaminen: Mitä ne siellä Kotkassa ja Haminassa oikein vetävät? Poliisin sivustolta löytyvät tiedotteet ovat varsin koomisia. "kansankielellä ruorijuoppous", "nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta", "ajokorttia ei ollut, eikä ajokuntoakaan". Niistä on aina riittänyt huumoria.

-Älypuhelin: Aloin vihdoin viimein mäkkirunkkariksi ja ostin iPhonen. Nyt minut tavoittaa Facebookin välityksellä mistä vain ja milloin vain. VAPAUS <3

Flopit:

-Kämppikset: Ensimmäinen käy kotona puoli tuntia viikossa ja huudattaa musiikkia täysillä sen aikaa. Toinen kehittelee draamoja sen tyttökaverin kanssa keskellä yötä. Kolmas oli 16-vuotias. Se oli paras. Viihtyi omissa oloissaan, eikä melunnut. Sääli, ettei ketään niistä kiinnostanut siivoaminen.

-Välimatkat: Lpr-Oulu 560km, Lpr-Vsa 505km. Miksi se on niin jumalan selän takana? Pahintahan tässä on se, että kun sieltä oli tänne pitkä matka, on täältä nyt sinne ihan perkeleen pitkä matka. Aina ei voi voittaa.

-Ryssäviha: Ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää. Se ainut  venäläinen, johon minä tutustuin, oli ihan loistava tyyppi. Tottahan niitä saa silti vihata, kun niitä on joka paikassa, kun ne etuilevat jonoissa ja mikä pahinta, sotivat meitä vastaan vuonna kivi. Matkailumiljoonat ovat sivuseikka, sitä paitsi eiväthän ne näy edes kaupan kassan palkoissa...

-Iltapäivälehdet: "KANNATTAA SUOMEA JÄÄKIEKOSSA" "DRAMAATTINEN TIETO: KAROLIINA OLI KAKSIN POJAN KANSSA", "AUTO ROMUTTUI". Menkää hiiteen, tuo ei ole journalismia. Tiedänpähän, mihin en mene töihin.

-Paavo Väyrynen: Paavo olisi omasta mielestään loistava presidentti, mutta kukaan ei tajua sitä. Kenenkään muun mielestä Paavo ei ole loistava presidentti, mutta Paavo ei itse tajua sitä. Pressarallista tulee hauskempaa kuin odotinkaan. Jää nähtäväksi, kenen syy Paavon Mäntyniemestä rannalle jääminen tällä kertaa on.

-Kesäopinnot: 12 opintopistettä otin ja ilmeisesti osan suoritin. Ei tullut noppia, ei. Ei voi mitään. Onneksi on koko syksy aikaa.

-Liikuntaharrastus: Minun piti reippaana alkaa aamuisin aamulenkkeillä ja juosta töihin. Kahdesti pääsin juoksulenkille. Se siitä uudesta elämästä.

 Olen puhunut. Nyt alan opiskella.

Lappeenranta tj 6: In Lpr we have this pink paper mill.

Viimeistä viikkoa viedään ja töitäkin on jäljellä enää huikaisevat neljä päivää. Sitten se on Bye, bye Myllysaari hills.

Ikiliikkujan kone alkaa selvästi pikku hiljaa hyytyä, ainakin viime viikonlopun perusteella.

Vodkabileet olivat melkoista viihdettä. Pidimme puheita, pelasimme seurapeliä, jossa meidän piti tunnistaa toistemme juttuotsikoita ja Urheilu-Tuomo vetäisi sellaiset räpit, että Cheek ja Fintelligens olisivat hirttäneet itsensä munistaan puuhun silkasta häpeästä. Muut lähtivät Ilonaan, mutta minun juhlakuntoni ei enää kestänyt. Lähdin kotiin nukkumaan ja vetäisin kevyet 12 tunnin tirsat.

Koska lauantaina väsytti, päätin olla tekemättä mitään. Koomailin päivän kotona ja vetäisin toisen 12-tuntisen perään. Sunnuntaina yritin aamulenkkiä. Kestin kolme kilometriä ja lähdin koomailemaan kotiin. Vetäisin vielä kolmannen kaksitoistatuntisen putkeen. Kesäopinnot my ass. Vielä ehtii.

Maanantai oli vielä pahempi päivä. Päätä särki ja väsytti niin järjettömästi, että sain itseni tekemään illalla vain puolituntisen kävelylenkin ennen simahtamista.

Palasin elävien kirjoihin tiistaina. Sain töissä jotain aikaan ja illalla tekaisin vajaan viisituntisen rupeaman kesäopintoja. Sain ihme kyllä jotain palautettuakin. Vielä on silti varmaan 20 sivua kirjoitettavaa ennen kuin se koulu vihdoin alkaa minun osaltani.

Alkuviikosta on tullut tehtyä muitakin kouluhommia. Siellä Oulun päässä on melkoisesti järjesteltävää ennen paluuta ja puhelinsoittoja on tarvittu useita. Näyttää kuitenkin siltä, että asiat alkavat olla kasassa, joten mitäpä sitä murehtimaan. Nautitaan Saimaasta niin kauan kuin tätä nyt vielä kestää.

Keskiviikon lehdessä minun viikkojen työni tulos alkoi vihdoin näkyä. Siellä oli nimittäin tämän näköinen sivu:

 

 

Keskiviikkona satuin myös iltakävelylle Lappeenrannan maaseudulle. Maisema tosin oli vähän hassu, sillä Lappeenrannan näkyvin maamerkki, Kaukas, näkyi sinnekin. Lappeenrannassa ei itse asiassa taida olla kolkkaa, johon tämä valtaisa savupiippu tuprutteluineen ei näkyisi. Okei, ehkä Ylämaalle ei näy.

Mutta tuli ilta ja maaseutu pimeni. Niittyjen ja peltojen ylle laskeutui usva ja vain tähdet valaisivat taivaan. Ainakin siihen asti, kunnes Kaukas tuli mutkan takaa näkyviin. Yleensä se tehdas on niin ruma, että se on kaunis, mutta tällä kertaa se oli oikeasti kaunis. Sen lamppujen ja usvan yhteisvaikutuksesta koko massiivinen rakennus nimittäin hehkui hennon vaaleanpunaisena. Sääli, että kamera ja jalusta eivät olleet mukana. Siitä olisi saanut koko kesän upeimman kuvan.

Pitkä valvominen ja tehtaiden tuijottelu ei tehnyt terää. Väsymys painaa päälle. Tänään pitäisi vielä jaksaa lähteä kollegojen kanssa palautebisselle. Me kesätoimittajat nimittäin päätimme kommentoida toistemme juttuja vähän vapaammassa ympäristössä. Birra tai Teerenpeli it is.

Ps. Viime kerralla kirjoitin, että kuulemma kävelin puskan kautta kotiin Vaasassa. Viikolla sain siitä todisteet. Valitettavasti.