Intensiivi-Belgiaa, osa 1

Aloitetaan referaatilla, jotta tylsistyneiden ei tarvitse lukea pidemmälle: viimeiset kaksi päivää ovat olleet kaaos.

Sitten siihen yksityiskohtaisempaan kertomukseen:

Meitä lähti kahden toimintaterapeutin ja minun muodostama seurue aamulla aikaisin kohti lentoasemaa. Viimeinen toimintaterapeuttimme sekä liiketalouden kv-opiskelija olivat suunannneet Helsinkiin junalla jo aiemmin. Suunnitelma oli selkeä ja harvinaisen yksinkertainen: me lennämme Helsinkiin, annamme toimintaterapeutille hänen unohtamansa passin, saatamme heidät koneesen, syömme ja lennämme itse perässä Brysseliin.

Ensin meidän Oulu-Helsinki-lentomme peruttiin ja meidät siirrettiin vasta kahden aikaan lähtevälle lennolle. Kökötimme kentällä neljä tuntia tuhlaamassa Finnairin meille maksamia kahvilippuja, joilla sai melkein kokonaan maksettua kahvin ja sämpylän. Soittelimme hätäännyksissämme Helsinkiin ja saimme kaverin lähtemään hankkimaan itselleen pikapassia.

Sitten istuimme keinutuoleihin, ja kun kaveri sai uuden passin ja pääsi matkalle, pääsimme rentoutumaan. Todennäköisesti koko lentokenttä vihasi meitä, sillä kerroimme tarinoita ja huonoja vitsejä melkoisen kovalla volyymillä. Kanssamatkustajat lennolla eivät kuitenkaan joutuneet kestämään tätä kohtelua, koska istuimme kaikki erillämme.

Vielä ennen koneeseen nousua meille tuli toinenkin viesti Finnairilta, nimittäin myös Helsinki-Bryssel-lentomme oli peruttu teknisen vian vuoksi. Lopulta olimme Helsingissä kuitenkin ihan liian myöhään, meillä oli kiire ja nälkäkiukku, hotkimme nopeasti jotain ja kipusimme seuraavaan koneeseen Belgian päässä odottelevien ihmisten panikoidessa sitä, miten ehdimme ajoissa viimeiseen junaan. Kaiken tämän kiireen keskellä ehdin myös jäädä suustani hetkeksi kiinni Pekingistä kotiin lentävän ex-työkaverini kanssa.

Istuimme jälleen lennon eri paikoissa. Finnair tarjosi jopa ruokaa ja suomalaista design-dokumenttia. Brysselissä etsimme muut matkaajat, otimme laukut, ostimme junaliput ja nousimme junaan.

Olimme rättiväsyneitä, kovaäänisiä ja kerroimme huikeita vitsejä, jotka olivat joko kaksimielisiä tai kakkajuttuja. Mummelit katsoivat meitä paheksuvasti, kun räkänauroimme koko kymmenminuuttisen matkan Mecheleniin. Konduktööri ei edes tarkistanut lippujamme, koska sillä meni se 10 minuuttia tarkistaa viiden ihmisen liput. Se jäi suustaan kiinni koko ajan.

Sama meno jatkui junassa Mechelenistä Lieriin ja taas saimme osaksemme paljon rumia katseita. Ei se ihme ole, sillä olimme kuin teinilauma lauantai-illan viimeisellä Koskilinjojen vuorolla johonkin keskelle ei-mitään. Lierissä vaihdoimme jälleen junaa ja aloitimme viimeisen etapin kohti Overpeltiä. Istuimme vahingossa ykkösluokkaan, selvisimme lipuntarkastuksesta ja jatkoimme paskan huumorin linaa Molin, Geelin ja Olenin kaltaisten ruuhka-asemien lävitse (Olen Geelissä, heh heh). Lopulta tapasimme (80-luvun alusta olevan likaisen ja kolisevan junan) rymistellessä Overpeltin asemalle vielä yhden samaan paikkaan suunnanneen eksyneen liettualaisopettajan, jonka kanssa suunnistimme majapaikkaamme.

Perillä meitä odottivat huolestunut kurssikoordinaattori, kasa voileipiä ja noin viidenkymmenen ihmisen kättely. Sitten meidät osoitettiin huoneisiimme. Sain kämppiksikseni keniansuomalaisen IB-opiskelijamme sekä englantilaisen insinöörin.

Aamulla meillä oli aluksi jonkinlainen hollantilais-suomalainen opettajien stand up -veto. Sitten meille kerrottiin vähän käytännöistä ja sitten laitettiin humpan tahtiin kävelemään ympäri huonetta tuntematomille jutellen (80-luvun Ruotsin-laiva, opettajamme totesi). Sitten teimme yhdelle tuntemattomalle nimikyltit ja tutustuimme häneen, kiertelimme lisätuntemattomien kanssa taloa ympäri ja muodostimme ryhmät. Seuraava tehtävä oli rakentaa legoista ja rakennuspalikoista jotain, joka kertoo, mitä ryhmämme odottaa kurssilta. Pykäsimme bulgarialais-englantilais-suomalaisessa ryhmässämme lentokoneen ja viisi ukkelia.

Seuraava tehtävä samassa ryhmässä oli kertoa omista sankareistamme ja sen perusteella tehdä huoneentaulu, joka kertoo, mitä menetelmiä meidän pitäisi käyttää tällä kurssilla. Päivän kolmas tehtävä tehtiin samoissa ryhmissä. Ensin piti vaellella pihalla keräämässä jotain, ihan mitä vain. Sitten tästä piti tehdä jonkinlainen esitys. Me keräsimme sekalaista roskaa ja kirjoitimme jokaisesta esineestä tarinan pahvilaatikossa asuvasta miehestä, joka oli saanut potkut, ajanut kolarin ja jonka vaimo oli vienyt erossa rahat. Lopuksi kaikki olikin vain unta. Lopuksi annoimme vielä palautteen päivästä ihmispatsaalla.

Ensitunnelmia:

+ Tämä on parempaa kuin lastentarhassa!
+ Kaikki tyypit ovat hauskoja!
+ Tämä kulttuurien törmäys on hauskaa!
+ Täällä on saanut leikkiä sydämensä kyllyydestä!

- Ruoka on erikoista: lihaa on lisukkeisiin nähden liian vähän, eikä salaattia tarjota muualla kuin leivän välissä.
- Kahvia saa kaksi kuppia päivässä (klo 8.30 ja 16.00), eli ei riitä mihinkään. Budjetti ei kuulemma kestä enempää, mutta suomalaiset kärsivät. Ostimme omat purut.

Sellaista. Nyt alkaa Culture Market.

Matkakuumetta

Tjaa, tässä sitä sitten ollaan. Lähdössä noin 10 tunnin kuluttua matkalle kohti Belgiaa. Seuraavat kaksi viikkoa kuluvat Keski-Euroopassa opiskellen. Nyt ei väsytä, syytän matkakuumetta.

Perjantaina tein lähinnä töitä. Kävin aamulla esittelemässä Kulttuurialan koulutusta Pateniemen lukiolaisille. Sitten käväisin lounaalla ja shoppailemassa kaverin kanssa, koululla yhdessä palaverissa ja lopuksi raahauduinn Otto K:hon juttukeikalle. Illalla seuraani liittyivät Vessu ja Oona. Ensiksi mainitun kanssa pelasimme futiskingiä, jälkimmäisen kanssa puhuimme henkeviä. Keskellä yötä päätimme vielä alkaa katsoa jalkapallon vuoden 1998 mm-finaalia. Ai että.

Lauantaina käytin puolitoista tuntia jalkojeni sheivaamiseen. Meillä oli illalla tiedossa kesäbileet, ja olin uhonnut tulevani vielä viimevuotistakin lyhyemmissä shortseissa. Lopulta yksi journalistifuksi sai kaivettua minulle kirpputorilta noin boksereiden kokoiset liilat naisten shortsit, jotka kiskoin ylleni. Olin seksikäs ja tiesin sen.

Teimme sangriaa ja gintoniceja sekä valkoviini-tonicia, eksyimme vaihtaritaloon ja päädyimme sinne juuri silloin, kun yhden vaihtarin yllätyssynttärit alkoivat. Meidät tungettiin täpötäyteen kämppään odottelemaan ja huutamaan yllätystä. Pyörimme siellä hetken. Sitten siirryimme minun kämpilleni laulamaan ja tanssimaan SMG:tä ja Pariisin kevättä villisti nupit kaakossa. Lopuksi lähdin vielä Nelifemmaan.

Tänään olen pohtinut pakkaamisen aloittamista, käynyt kahvilla, Soffin kanssa syömässä ja ajamassa Volvon lämpimäksi kahden viikon seisontaa varten.

Ja sitten siihen viikon kummallisimpaan tarinaan. Belgian kurssimme paikallinen koordinaattori postasi viikolla Facebookiin ensi viikon sään valitellen, miten kylmä viikko on tulossa. Me suomalaiset tietysti aloimme kuittailla, että luvassahan on trooppinen loma ja suunnittelimme bikineiden ja shortsien mukaan ottamista. Itse heitin tulevani Borat-uikkareissa.

Tästähän kurssin koordinaattori innostui ja sanoi, että jos kommenttini saa 20 tykkäystä, he olettavat minun todellakin esiintyvän Borateissa. Tähän iltaan mennessä niitä oli tullut 19, joten kävin lainaamassa kaverilta Borat-uimapuvun ja annoin yleisön painostuksen seurauksena sen viimeisen tykkäyksen. Ensi viikolla siis teen itsestäni täyden narrin ja aiheutan kurssimme hameväelle ikuiset traumat.

Sopivatempoista arkea

Nelipäiväinen viikko humahtaa nopeasti. Paluu arkeen pitkän ja rentouttavan loman jälkeen on ollut hidas, mutta ei hätää. En ole lepäillyt laakereillani, vaan tehnyt asioita ihan sopivalla temmolla. Niin ne ovat edenneet, mutta olen toistaiseksi välttänyt stressin.

Viikkoon on kuulunut haastattelujen sopimista ja juttujen kirjoittamista. Olen muun muassa jututtanut yhtä tradenomi- ja yhtä fysioterapeuttiopiskelijaa sekä kirjoittanut toiselle toimeksiantajalle vanhempaa tilausta valmiiksi. Lisäksi olen räpsinyt Osakolaisen kansikuvan, tehnyt tuotantokansiota (eli tulostanut pirusti paperia ja laittanut oikeaan paikkaan) ja suunnitellut opinnäytetyön rakennetta.

Toinen mielekäs työtehtävä kirjoittamisen ohella on ollut kulttuurialan koulutuksen esittely Pateniemen lukiossa. Kävin heittämässä yhden keikan ennen lomaa ja toisen keskiviikkona. Tämä lukio on päättänyt esitellä korkeakouluja hieman eri tavalla kuin muut. He ovat kutsuneet paikalle useita opiskelijoita samanaikaisesti, ja opo haastattelee kaikkia luokan edessä. Pidän tavasta. Se on kätevämpi kuin monologit, ja muiden kertomuksista saa näppärästi ideoita omiin tarinoihin. Lisäksi se takaa sen, että useampi luokasta on kiinnostunut siitä, mitä tunnilla käsitellään. Huomisaamuna jäljellä on vielä yksi esittely.

Lisäksi tällä viikolla olen parin kuukauden jälkeen palannut tanssin pariin. Toinen pohje teki täydellisen takalukon lomalla, joten en uskaltanut tanssia yhtä improharjoitetta enempää, vaan käytin treenit venyttelyyn. Keväämmällä pitäisi harjoitella ainakin neljästi viikossa. Ei mitään ideaa, miten kroppa jaksaa, mutta koitetaan nyt.

Tänään oli hyvin random koulupäivä. Yhden juttukeikan ja kansikuvaräpsyn lisäksi päätin kokeilla uusia vaatteita. Otin missioksi etsiä viikonlopun kesäbileisiin vielä viimevuotistakin lyhyemmät shortsit. Kaveri löysi minulle kirpputorilta liilapinkkiraitaiset naisten shortsit, jotka ovat suunnilleen yhtä pitkät kuin bokserit. Ne olivat perfect match. Vielä pitäisi keksiä sopivan kesäisen törkeä yläosa. Lisäksi kokeilin yhden tanssijan räikeän keltaisia ja hyvin tiukkoja samettihousuja. Saan ne kuulemma lainaan, kunhan seuraava proggis on ohi.

Vapise Oulu. Täältä tulee pukuhirvö.

Ps. Minulla on kesätyö Oulussa. Ikiliikkujan päiväkirja vaikenee joskus toukokuussa, mutta on hyvä tietää, että elämä jatkuu senkin jälkeen.

 

Vuoden 2013 tilinpäätös

Viimeisen viikon aikana ei ole tapahtunut sitten mitään merkittävää. Korjasin luuni Vaasasta Ouluun, nukuin pari päivää, juhlin railakkaasti uutta vuotta, nukuin pari päivää lisää ja vasta tänään havahduin siihen todellisuuteen, että koulut ja työt jatkuvat jälleen tiistaina. Veto on ollut ihan kokonaan pois, mutta tänään jälleen sorvin ääreen palatessani aloin taas toden teolla nauttia siitä, että tekemistä piisaa. Joskin nyt paljon vähemmän kuin viime vuonna.

Ei siitä uudenvuodenjuhlinnastakaan jäänyt sitten niin hirveästi kerrottavaa jälkipolville. Katselin raketit, olin numerossa ja pelasin Beer Pongia, tapasin pari kaveria ja lähdin pitsan kautta kotiin. Viimevuotiseen verrattuna aika köyhä vuodenvaihde.

Tänään olen sitten harjoitellut tulevia päiviä varten kirjoittamalla Belgian intensiivikurssin ennakkotehtävät, pienimuotoisen selviytymispaketin seuraavalle Osuman hallituksen puheenjohtajalle (minun pestini loppui ensimmäisen tilikauden myötä) ja selvitellyt, mitä kalenterissa ensi viikolla on. Huomenna käyn "muutaman" free-jutun ja opinnäytetyöni kimppuun oikein urakalla.

Mutta vielä hetkeksi takaisin viime vuoteen. Jos oikein muistan, on minulla ollut tapana yleensä kerrata viime vuosi päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Siitä tulisi kuitenkin sellainen romaani, että en ala sillä tällä kertaa ihmisiä kiduttaa. Käydään siis homma lyhyesti ja aihealueittain:

Opinnot:

Suoritin kalenterivuoden aikana 69 opintopistettä. Hieman enemmän kuin valmistumistahti vaatisi, hieman vähemmän kuin parhaimpina vuosina. Todellinen kertymä on suurempi, mutta projektin opintopisteet eivät vielä ole kirjautuneet, kun tuotantokansio on edelleen kesken. Suorittamatta on 39 opintopistettä. Niistä projekti nielaisee 10, opinnäytetyö 15 ja tuo tuleva Belgian intensiivikurssi 5. Se tekee yhteensä 30 noppaa, joten 9 pitäisi vielä raapia jostain. Oletettavasti hyödynnän projektista ylijääneet tunnit sekä tanssikurssit jotenkin. Se siitä ja (toivottavasti) paperit kevätjuhlassa ulos.

Opintoihin liittyen täytyy ehdottomasti mainita myös kuudentoista kuukauden (no seitsemäntoista, jos tuotantokansion kokoaminenkin lasketaan) järjetön rypistys nimeltä Particle Plays. Vielä lähes kuukausi ensi-illan jälkeenkään en osaa oikeins sanoin kuvailla, miltä sen tekeminen tuntuu. Se oli upea tuotanto lavalla, sen paperityöt olivat yhtä helvettiä, se vei vapaa-ajan, kouluajan, työajan ja voimat, mutta silti sitä oli upeaa olla tekemässä ja ennen kaikkea siinä tutustui upeisiin uusiin ihmisiin. Tämän parempaa tilinpäätöstä en osaa kirjoittaa. Tekisin silti saman uudestaan, jos voisin. Ehkä käyttäisin ja kohdentaisin resurssini vähän toisin.

Työt:

Työnantajina OAMK, opiskelijalehti Osakolainen sekä eräs sanomalehti. Kevät, kesä ja alkusyksy vierähtivät hyvin vahvasti sanomalehtimaailmassa, loppuajan työllisti Oamk ja loppuvuodesta putosin työelämästä pois lähes kokonaan, koska Particle Plays. Osakolainen teetti tasaisesti hommia ympäri vuoden.

Olen ehtinyt olla tänä vuonna näyttelijä, bloggari, freelance-toimittaja, uutistoimittaja, verkkotoimittaja, liitetoimittaja, päätoimittaja, juontaja, messutyttö ja koulutusesittelijä. Ja mitähän vielä. Rahaa tuli sen verran, että opintotuista oli turha haaveillakaan. Työvuosi oli raskas, mutta CV keräsi taas lisää merkintöjä. Ja rutkasti.

Vapaaehtoistoiminta:

Vähenemään päin. Vuodenvaihteessa luovuin Osuman hallituksen puheenjohtajuudesta ja vuodelle 2014 selvisi vain kolme luottamushommaa: tuutorointi, koulutusohjelmatiimi ja Sodexon asiakastyöryhmä. Jälkimmäiset kaksi jäivät hyvin vähälle syksyllä, koska niiden harvat kokoukset menivät lähes aina päällekkäin työn kanssa. Lisäksi hyppäsin viime keväänä speksien maailmaan ja jatkan vielä vuonna 2014 PahkiSpeksin yhtenä tuottajana. Toivottavasti sille on enemmän aikaa tänä vuonna.

Bileet:

Paljon, paljon ja paljon. Ehdin bilettää Oulussa, Rovaniemellä, Itämerellä, Helsingissä, Vaasassa, Jurvassa, Seinäjoella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Paltamossa, Evijärvellä, Iisalmessa ja juoda kaliaa tien päällä. Loppuvuodesta tapahtui kuitenkin jotain harvinaista, kun voimat eivät enää riittäneet työntekoon, opiskeluun ja bilettämiseen. Sen vuoksi taisin osallistua vain kaksiin tai kolmiin pikkujouluihin, kun parhaimpina vuosina niitä on ollut varmaan yhdeksät. Maksa kiittää, muistojen albumi ei. Mieleenpainuvimpina bileinä ovat mieleen syöpyneet rastibileet, Kultin halloween, yhdet häät ja parit valmistujaiset, VPS:n pronssibileet, journalistiristeily ja kuusipäiväinen vappu.

Matkat:

Pari Helsingin-reissua, Nordisk Panorama Malmössä, elämäni ensimmäinen Viron-risteily, kaksi keikkaa Ruotsin-laivoilla, sekä tuhansia kilometrejä maantiellä ympäri Suomea. Kivaa, mutta kuluttavaa. Ensi vuonna lisää.

Vapaa-aika:

Ai mikä? No okei, olen lukenut Harry Pottereita, ruotsinkielisiä dekkareita ja pelannut Football Manageria.

Rakkauselämä:

Ei tässä blogissa.

Uudenvuodenlupaus:

Lupaan kaksi asiaa.

1. Valmistun kevätjuhlassa.
2. Annan enemmän aikaa itselleni ja kuuntelen itseäni paremmin.

Helmikuussa kolme vuotta täyttävä Ikiliikkujan päiväkirja starttaa nyt viimeisen puolivuotisensa. Hyvää uuttavuotta, lukijat!

Joulu taputeltu

Ikiliikkujan joulu oli sitten siinä. Se sisälsi lojumista, lojumista, lojumista ja lojumista. Maanantaina lojuin ja tein piparitaikinan sekä hommasin kuusen. Tiistaina lojuin, paistoin piparit ja joulutortut sekä viihdytin vierailulle tullutta tätiäni ja hänen miestään. Tiistai-iltana päätimme myös kaverin kanssa skipata joulukirkkoon heräämisen. Keskiviikkona lähdinkin sitten Vaasaan.

Keskiviikkoiltana oli perinteiset joulupäivän Pullo-Waild-bileet. Kiskoimme Iivosen kanssa halpaa alkoholia ja tapasimme tuttuja. Torstaina en tehnyt mitään, perjantaina suuntasin Jurvaan kaverin luokse. Lähdimme ensin Monttu-pubiin istumaan. Siellä vastaan tuli paikallinen tyyppi, jota kutsumme fanikseni. Hän kun tulee aina minut siellä nähdessään mielissään juttelemaan. Tällä kertaa hän uskaltautui jopa esittäytymään ja kutsui paikalle jopa kaverinsa. Kaverin kontribuutio oli minun kaveriini kohdistuneet iskuyritykset sekä minulle heitetty "kiva ponnari" -lohkaisu.

Kaveriani, joka minun siellä piti tavata, ei sen sijaan näkynyt. Laittelimme viestejä toisillemme ja tajusimme, että hän on Kauhajoen Montussa, minä Jurvan Montussa. Päätimme tavata koko porukka Kauhajoen Krouvissa ja minä lähdin kuskiksi. Hengasimme Jaffan voimalla Krouvissa jonkun aikaa, köröttelimme takaisin Jurvaan, puhuimme pari tuntia politiikkaa ja simahdimme.

Lauantaina kävimme kaverin porukoilla syömässä ja jatkoimme matkaa Seinäjoelle yhden oululaisen koulukaverin luokse. Se on houkutellut minua jo ties kuinka pitkään vihaamaani kotikaupunkiinsa baariin ja lupasi majoittaa meidät porukoillaan. Kilistelimme skumppaa, puhuimme pehmeitä, tanssimme pari tuntia Ilonassa ja lähdimme nukkumaan. Nukkumisen sijaan puhuimme vielä lisää pehmeitä pari tuntia, näytimme keskaria katolle ja lauloimme pää, olkapäät, peppu, polvet varpaat. Ihme, ettemme herättäneet talossa ketään.

Tänään palasimme Jurvaan, kävin vielä kaverin porukoilla syömässä ja tulin nyt takaisin Vaasaan hengaamaan kaverille. Huomenna liikun eteenpäin.