Ikiliikkujan päiväkirja

Jos minulla joskus on ollut huono päivä, niin ehdottomasti tiistaina. Työpäivä oli pitkä ja lähdin toipumaan siitä Toppilaan, yhden lukiokaverini luokse. Juttelimme teekupin ääressä henkeviä pari tuntia ja kahdeksan aikaan kotiin mennessäni olin kaikkeni antanut ja poikki kuin hyppääjän seiväs.

Avasin ulko-oven ja otin postin. Päästessäni asuntoni ovelle avain ei sopinutkaan lukkoon. Aikani ronkittuani tajusin, että se hissin ovessa ollut lappu lukkojen uudelleen sarjoittamisestahan koski tätä viikkoa, ja minä viisas olin unohtanyt hakea uudet avaimeni. Menin naapuriin katsomaan telkkaria ja jäin sohvalle punkkaamaan.

Keskiviikkopäivänä lähdin töiden jälkeen koulukaverin kanssa Biskettiin parantamaan maailmaa. Onnistuimme yhteistuumin kassajonossa lähmimään mangosoodan tarjottimelle puolukkapullan päälle ja aiheuttamaan melkoisen sotkun. Talo siivosi ja tarjosi korvaavat pullat. Kahvittelun jälkeen kiertelimme vielä kaupungilla ikkunaostoksilla.

Torstai meni taas pitkäksi, sillä meillä oli speksikokous ja illalla piti touhuta Osakolaisen kanssa. Tein varmaan kiroilun maailmanennätyksen tajutessani puhelimessa, että olen editoinut juttuihin ajatusviivojen tilalle hipsut.

Torstaina juttelin myös pitkästä aikaa yhden vaasalaisen kaverini isän kanssa. Kun äitini muutti Vaasasta pois minun ollessani 17, totesi tämä kaverin isä, että minun pitää alkaa käydä syömässä heidän luonaan, että edes kerran viikossa saan kunnon ruokaa. Hänen kuullessaan, että olen lähdössä Rovaniemelle, kutsui hän mökilleen Pelloon.

Perjantaina sitten työpäivän jälkeen lähdin kohti Pelloa. Käytin poikkeuksellisesti kahta navigaattoria, jotka antoivat eri reittiä. Pääsin lopulta perille, ihme kyllä, sillä navigaattori, jonka ohjeita noudatin, oli päättänyt, että minulla on maastoauto.

Pellossa söimme, saunoimme ja höpisimme henkeviä pitkälle yöhön. Lauantaina siirryin muutaman kymmenen kilometriä Rovaniemelle ja lähdin parin muusikkotutun kanssa nauttimaan kaljasta puistoon. Kävelimme pari kilometriä festarialueelle ja hipsin sisään hyvissä ajoin, sillä halusin nähdä PMMP:n viimeisen festarikeikan mahdollisimman edestä. Tämän saavuttaakseni  minun oli pakko katsoa Petri Nygårdin keikka myös eturivistä.

Pahempaa paskaa saa musiikkimaailmasta hakea. Ainut lavaste oli reva levällään oleva muovinen nainen. Keikan lopussa Petri päätti vielä ilahduttaa yleisöä ruiskuttamalla päälle kuohuviiniä. Oulun kaupunginteatterissa 1980-luvulla nämä.

PMMP sen sijaan oli upea. Viimeksi minua piteli keikalla kädestä Mira, tällä kertaa Paula. Lopuksi tytöt vielä päättivät mäiskiä rummut palasiksi mikkitelineellä ja taisi siinä pari kitarankieltäkin katketa. Se oli upeaa.

Lähdimme paikalliseen Tivoliin, joka oli ihan jotain muuta kuin Sedun Tivolit, jatkamaan iltaa. Sieltä päätimme lähteä jatkoille johonkin kilometrien päässä olevalle esikaupunkialueelle. Kävelymatka yöllä kesti tunnin ja polttavassa auringonpaisteessa taitettu paluumatka seuraavana päivänä saman verran.

Torniolainen, Rovaniemellä töissä oleva kaveri tuli paluumatkan mukanani Meri-Lappiin asti. Söimme Tervolassa huoltoasemalla, jossa oli töissä kaksi nuorta naista, joiden kummankin kanssa meillä oli yhteisiä tuttuja.

Jätettyäni kaverin Tornioon, ajoin Yli-Iin kautta kouluun. Kesäkuun alun jälkeen olen nyt käynyt 107 entisessä tai nykyisessä kunnassa.

Illan olen kuunnellut La Rouxia. Kuulin ensimmäiset biisit yhtyeeltä jo vuosia sitten, mutta vasta nyt innostuin toden teolla.