Ikiliikkujan päiväkirja

Hiihtoloma loppui ja arki palasi takaisin. Tavarat ovat edelleen muuttolaatikoissa ja kämppä kaaoksessa. Yksi vaatesäkki on purettu ja tietokone saatu esiin, mutta muuten täällä on edelleen kaaos. Seuraavat asiat ovat ehtineet viimeisen viikon aikana työllistää minua niin, että kämppä tulee olemaan kaaoksessa vielä tulevaisuudessakin:

1. Työt

Tänä aamuna oli toimituspalaveri Oulunsalossa. Mietin joskus lapsena, että elämän huippukohta on saavutettu silloin, kun ajetaan aamuhämärissä isolla Volvolla moottoritietä johonkin ökylasipalatsiin töihin. Tänä aamuna huomasin, että ei se välttämättä niin olekaan, vaikka hyvin meneekin. Toimituspalaverin saldo oli se, että minulle hyppäsi kuusi juttukeikkaa lisää seuraavalle parille viikolle. Lompakko kiittää, verottaja ja Kela eivät. Kaikesta selvitään.

Toimittajan työ on ihanaa, jos sen oikein oivaltaa.  Carrie Bradshawiksi aikovat voivat ihan suosiolla siirtyä suoraan muotibloggaukseen, koska vaikka työ onkin maailman siisteintä, on glamour kaukana. Seuraava tarina kertoo siitä nurjasta puolesta.

Sain pari viikkoa sitten puhelun eräältä toimeksiantajaltani. Valtaisa yhteisö tekee yhtä sun toista lehteä ja käyttää minua säännöllisen epäsäännöllisesti apuna julkaisujensa kasaan kursimisessa. Nyt oli lanseerattu uusi lehti, jonka deadline oli hiihtolomaa edeltävän viikon perjantai. Aikaa 4500 merkin jutun ja 2000 merkin gallupin tekoon oli siis viikko ja haastateltavia kuusi. Haastateltavien nimet ja yhteystiedot antoi toimeksiantaja. Haaste kiehtoi, joten otin jutun vastaan.

Ensimmäiset haastateltavat sai helposti kiinni ja haastattelut olivat hyvin antoisia. Neljä haastateltavaa oli hoidettu selville vesille jo seuraavaan maanantaihin mennessä, mutta sitten astui kuvioon ensimmäinen huoli: merkkimäärät. Ne oli ilmoitettu väärin ja oikea luku oli 6000-7000 + 2900 merkin gallup. Itse jutun suhteen tämä ei ollut iso ongelma, sillä tiivistäminen on tuskaista. Silti se toi lisämutkia matkaan.

Deadline lähestyi, mutta kahta jäljellä ollutta haastateltavaa ei saanut millään kiinni. Siirsimme deadlinen suosiolla seuraavan viikon maanantaihin ja vaihdoimme yhden haastateltavista toiseen. Maanantai tuli, mutta uudetkaan haastateltavat eivät vastanneet. Deadline siirtyi keskiviikkoon.

Vaihdoimme pääjutun haastateltavan neljästi ja siirsimme deadlinen perjantaihin. Kaikki olivat talvilomalla, mutta lopulta tärppäsi. Alkuperäinen haastateltava, jota emme koskaan olleet tavoittaneet suostui haastatteluun ja sain sen sovittua tapahtuvaksi päivää ennen deadlinea. Samalla vaihdoimme puuttuvan galluphaastateltavan, joka lupasi vastata viikonloppuun mennessä.

Galluphaastateltava vastasi maanantaina klo 10.30 ja palautin jutun samana päivänä 11.30, huikeat kymmenen päivää myöhässä alkuperäisestä deadlinesta. Helpompiakin juttukeikkoja on ollut. Yhteistyö toimeksiantajan ja kuvaajan kanssa sujui kuitenkin hyvin kaurapuuroksi menneestä aikataulusta huolimatta, joten ei se nyt ihan katastrofi loppujen lopuksi ollut. Vastoinkäymisethän sitä paitsi vain kasvattavat luonnetta, mutta taidan ensi kerralla kyllä miettiä kahdesti, kun joku puhuu uudesta lehdestä.

2. Lisää töitä

Okei, en miettinyt kahdesti, vaan lähdin itse tekemään uutta lehteä. Minut nimittäin valittiin tänään opiskelijalehti Osakolaisen uudeksi päätoimittajaksi. Pitkään telakalla ollut lehti kaipaa mielestäni uudistamista ja sitä minä myös siihen aion tuoda. Varmasti ruodin lehdentekoprosessia myös tässä blogissa, kunhan ensin saan sovittua firman hallituksen kanssa, minkälaiset salassapitosäädökset minua lehdenteon osalta koskevat. Tartun haasteeseen innoissani ja aloitan opiskelijakunnan hallituksen toimituspalavereilla rääkkäämisen heti huomenna.

3. Opinnäytetöitä

Minun piti jo aikaa sitten ruotia opinnäytetyötäni tässä blogissa. Itse asiassa sitä myös piti alkaa tehdä jo hyvän aikaa sitten. Se on kuitenkin ollut pöytälaatikossa ja mielen sopukoissa pitkään pölyttymässä ja vasta helmikuun alussa pääsin käymään sen kimppuun.

Aiheena on tuottaja seitsenpäiväisessä sanomalehdessä. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, sillä kahdeksastatoista maakunta- tai aluelehdestä löytyy tällä hetkellä toimituksellisissa töissä työskentelevä tuottaja, mutta aiheesta on kirjoitettu valtavan vähän. Itse asiassa tälläkin hetkellä muuttolaatikoiden värittämää kämppääni koristaa 14 journalismia käsittelevää kirjaa ja neljä alan lehteä, joista olen löytänyt tasan kolme mainintaa tuottajista. Rakenna siinä sitten tietoperustaa.

Tähän mennessä homma on edennyt niin, että johdantoa ja aineistoja ja menetelmiä on kertynyt kymmenisen sivua, pienoistutkielmaa pari sivua ja lähteitä kolmisen sivua. Kyselykaavakekin on lähes valmis ja lähtee varmaan huomenna puhelinkierroksen saattelemana sanomalehtiin. Valmista pitäisi olla hieman ennen vappua.

Kaikki journalismin kurssit on nyt onnistuneesti suoritettu tutkimus- ja kehittämistoimintaa lukuun ottamatta, mutta senkin numero tulee opinnäytetyön myötä. Yksi toinen arvostelu vielä puuttuu, mutta koska opettaja lähetti jo palautteet esseestä, niin eiköhän sekin kurssi ole plakkarissa. Mediatuottamisen itsenäisiä tehtäviä sen sijaan ilmestyi jostain yhtäkkiä, joten kouluhommiakin pitänee näköjään puurtaa vielä.

4. Tanssia

Kahdesti viikossa tulee itse heiluttua parketilla, mutta aikaa kuluu myös toimiston puolella. Arktiset askeleet ovat reilun kahden viikon kuluttua. Olen tehnyt ja korjannut yhden kappaleen käsiohjelmia, joka on saatu taittoon asti. Hieman enemmän haastetta tuotti harjoitusaikataulu. Ouluun ilmestyy 38 tanssiryhmää ympäri maata ja kaikille pitää löytää sopiva harjoitusaika, jota ei ole liikaa. Viimeisin, versio numero 15, tai jotain sinnepäin, lienee tuottanut tulosta, sillä pariin päivään ei ole ollut korjattavaa.

 Toinen tanssillinen harrastus on ollut askartelu. Yhteistyökumppaneiden liput ja ruokaliput on pitänyt tehdä. Liput on tulostettu ja pitäisi vielä leikata, ruokaliput ovat vielä vaiheessa. Askartelu jatkukoon.

5. Olipa kerran osuuskunta

Ei, ei osuuskunta Arina, vaan Kulttuurialan opiskelijoiden osuuskunta. Sellaista on perustettu yksikköömme pian vuoden päivät. Olin mukana homman valmistelussa vuosi sitten, mutta vetäydyin suosiolla ajanpuutteen takia. Eräät eivät uskoneet, että oikeasti kieltäydyin, vaan helmikuussa kävi kutsu valmistelutyöhön uudestaan. Koska se saatiin integroitua hyvin konkreettisesti tuottajaopintoihini mukaan, koin osuuskunnan pystyttämisen hyödylliseksi tekemiseksi.

Itse tuskin käytän osuuskunnan palveluita kovin aktiivisesti, sillä minulla töitä ja tekemistä riittää. Uskon kuitenkin, että monelle opiskelijalle siitä on korvaamatonta hyötyä työllistymisessä. Tällä hetkellä kouluun ilmeisesti virtaa hirveästi toimeksiantoja yrityksiltä, joille ei löydy tekijöitä. Niitä kyllä ilmoitellaan aktiivisesti sähköpostissa ja intrassa, mutta sähköpostit unohtuvat helposti ja intraa ei lue kukaan.

Mutta entäpä jos perustettaisiinkin osuuskunta ja työtarjoukset välittyisivät sen toiminnanjohtajalle. Hänellä olisi käytössään tieto jäseniksi liittyneiden opiskelijoiden osaamisesta ja hän voisi välittää toimeksiannon suoraan tekijälle. Tekijä tekisi sovitut työt ja toimittaisi laskun osuuskuntaan, joka hoitaisi kaikki paperisotkut. Osasta töitä voitaisiin lisäksi antaa kurssisuorituksia opiskelijoille. Win-win-tilanne ja varmasti opetusta kehittävä.

6. Vapaa-aikaa?

Hui kauhia, minulla on säännöllinen vuorokausirytmi. 11 jälkeen nukkumaan, seitsemältä ylös ja hommiin. Silmäpussit ovat kadonneet johonkin, enkä enää muistuta narkkarin ja pandan risteytystä. Tilanne on huolestuttava, joten pitänee alkaa tehdä raakasti lisää töitä, jotta se korjaantuisi. Toinen vaihtoehto on jatkaa opiskelijarymyämistä, joka Ylläksen-reissun jälkeen on ollut tauolla. En ole ollut viihteellä sitten viime viikon maanantain, mikä alkaa pikku hiljaa olla huolestuttavaa.

Vapaa-aikaakin siis riittää. Olen muuttunut tylsäksi 8-4-ihmiseksi, joka ei tee iltaisin enää yhtään mitään. Nyt, kun opinnäytetyön kanssa ei vielä ole ääretöntä paniikkia, tämä on mahdollista. Veikkaan kuitenkin, että huhtikuun puolessavälissä työskentelen taas kellon ympäri tuttuun ja turvalliseen tapaan, jotta oikeasti valmistuisin kesäksi ja vielä elättäisinkin itseni.

Loppuun hauska sattumus tältä päivältä. Eräs tanssija kosi minua karkauspäivänä, mutta kieltäydyin. Herrasmiehisyys velvoittaa, joten kävin kaivamassa hänelle tänään Kultin toimistolta parikymmentä metriä pinkkiä tyllikangasta hameeksi. Ex-puheenjohtaja kuppasi kankaat kyllä ihan luvan kanssa, eikä toiminta nyt suunnattomasti eroa tämänhetkisistä kotimaisista valtionyrityksistäkään. Kultilla ei ole miljoonia kupattavaksi, joten viedään sitten kankaat.

Viikonloppu lähestyy. Suunnitelmissa on kahvia, leffoja ja tietenkin töitä.