Ikiliikkujan päiväkirja

Loppuviikko oli ajankäytön juhlaa. Istuin keskiviikkona kuusi, torstaina viisi ja vielä perjantainakin neljä tuntia kuluttamassa Ravintola Kultturellin penkkejä ja juomassa kahvia. Tätä vauhtia saan vatsahaavan vielä ennen valmistumistani.

Istuskelun lomassa tehdyt muut ja järkevämmät teot voi laskea yhden käden sormilla. Pidin torstaina palaverin Miran kanssa tulevista, Arktisiin askeleihin liittyvistä tehtävistä ja ideoin kahvinjuonnin lomassa Extraan tulevia juttujani ja niiden haastateltavia sekä näkökulmia. Keskiviikkona kävin Linja 25:ssa parilla.

Koulusta perjantaina palatessani impulsiivisuuteni sai jälleen vallan. Käppäilin Otokylän asuntotoimistoon morjenstamaan työntekijöitä, joiden kanssa on usein kiva rupatella. Homma päättyi jotenkin niin, että muutan 1.3. eli 23-vuotissyntymäpäivänäni kahden talon päähän, tupakeittiölliseen ja hiljattain remontoituun kaksioon. Sopiva synttärilahja itselle, etten sanoisi.

Perjantai-iltana menin aluksi Valveelle katsomaan tanssijoiden taiteellisia opinnäytetöitä. Tai menin minä oikeastaan sinne muutakin katsomaan, sillä Idan koreografiakurssilaiset esittivät myös lyhyen, reilun kuusiminuuttisen vedon. Olin Idan kanssa miksannut biisin tuohon vetoon, joten innolla kuulin, miltä se lavalla lopulta näytti. Oikeastaan kanssamiksaaminen on suhteellinen käsite, sillä Ida ideoi ja minä toteutan huikeilla Audacity-skillseilläni.

Musiikkien vääntäminen jonkun näytökseen vie osan tanssin katsomisen nautinnosta pois, sillä omaa jälkeä kuunnellessaan etsii vain mahdollisia virheitä koko ajan. Tällä kertaa saatoin kuitenkin mielihyväkseni todeta, että biisi oli virheetön. Hirveä se silti oli.

Illalla menimme vielä yhden koulukaverin kanssa Vanhalle Paloasemalle. Valloitin puoli tanssilattiaa jollain ihmeellisellä neliön muodossa toteutuneella koreografialla ja heräsin aamulla toinen pakara venähtäneenä. Presidenttipelikin tuli käytyä läpi parin vasemmistolaisen kanssa tuolla samaisella tanssilattialla.

Lauantain kohokohtana olivat "Osataan me juua ilman Tuomastakin" -bileet. Partymasterimme Tuomas on Alaskassa, joten päätimme pitää kreisibailut ilman häntä. Pelasimme juomapelejä ja menimme Johonkin paikalliseen pubiin kumoamaan shotteja ja laulamaan karaokea. Paikan mikrofoneista loppuivat patterit, mikä oli seurueemme mukaan vain onni, sillä lauloin hieman turhankin innokkaasti.

Paikallisen vierailua seurasivatkin sitten eeppisimmät jatkot ikinä. Ne alkoivat modernilla performanssilla, jossa yksi soitti pianoa, kaksi luki eri kirjoista lauseita vuorotellen ja kaksi tanssi. Jossain vaiheessa jumitin puoli tuntia lukien Öljy-nimisen lautapelin sääntöjä tajuamatta niistä yhtään mitään.

Seuraava vaihe illasta oli, kun kaikki istuivat piirissä lattialla laulamassa Frööbelin palikoiden Perhosta loopilla. Teimme lopuksi tofupastaa ja meitä jäi noin 20-neliöiseen yksiöön nukkumaan peräti seitsemän tyyppiä. Päätimme jatkaa Öljy-pelin inspiroimina pelaamalla Monopolia ensi perjantaina jossain. Ensin pitäisi löytää se Monopoli.

Sunnuntain vietin Baletti-Idan kanssa. Meillä on aika usein tapana viettää ruotsi-iltoja juuri sunnuntaisin, kun kummallakin on paljon tarinoita viikonlopun jäljiltä kerrottavana, eikä kiire mihinkään. Tällä kertaa Ida kokkasi minulle kolmen ruokalajin aterian. Se alkoi salaatilla, jatkui perunoilla ja pekonikanalla ja jälkiruuaksi oli tarjolla jotain suklaista ja rouskuvaa.

Tämä avokätinen ele oli kiitos biisin miksauksesta ja niistä lukuisista kerroista, kun olen kuskannut Idaa tavaroineen kirpputorille. Ruuan jälkeen katsoimme vielä Chicagon ja presidentinvaalien loppurysäyksen. Vaapuin kotiini hyytävässä pakkasessa yhdeksän aikaan illalla.

Ajattelin laittaa ajoissa nukkumaan, mutta mustia pilviä mukavasti sujuneen sunnuntain iltaan toi yksi sähköpostiviesti, jossa takerruttiin yhteen Kultin hallituksen viime vuonna tekemään asiaan. En ala tässä eritellä, mikä se oli, tai sen enepää puida viestin sisältöä, mutta vietin kyllä useita unettomia tunteja miettien, oliko asiassa toimittu oikein, vai ei.

Aamulla viesti tuntui vieläkin pahalta, joten vietin aikaa tuttujen ja tovereiden kanssa siitä keskustellen. Mielenrauha oli saavutettu ruokatuntiin mennessä, joten kävin pitkästä aikaa töihin. Arktisten askeleiden teoksien kokonaisaika ja harjoitteluun sekä näytöksiin vaadittava aika piti laskea. Vietin siis pitkän tovin muuttaen minuutteja sekunneiksi, sekunteja minuuteiksi sekä laskien ja ynnäillen. Mieleen hiipivät väkisinkin yläasteen matematiikan ja fysiikan tunnit.

Koulun jälkeen ja showtanssituntia odotellessa lompsimme Kaisan kanssa Galleria O:hon, tai siihen, mitä siitä Kultin toimiston pykäämisen jälkeen on jäljellä ja aloimme tanssia. Tai siis Kaisa väänteli ja käänteli kanssani niitä juttuja, mitkä jazz-tunneilla tuntuvat kaikkein mystisimmiltä. Tunnin väännön aikana edistyttiin ainakin jonkin verran. Sieltä hipsinkin suoraan show-tunnille.

Se tunti ei ollut mikään hirveä success story. Lämmittelysarjassa vasenta, eli ehjää polveani vihlaisi yhdessä hypyssä melko pahasti ja keskityin loppuajan sen varomiseen. Lisäksi olin väsynyt ja ajatukset pyörivät kaikessa muussa kuin keskittymisessä omaan suoritukseen. Parempi onni ensi viikolla. Toivottavasti opettaja on siihen mennessä unohtanut, että uhkasi kutsua minua tulevaisuudessa aina Pekaksi.

Showtanssin jälkeen pääsin vielä hieman tekemisiin uskollisuuden kanssa. 16-vuotias Volvo-vanhukseni on seissyt pakkasessa ja kinoksen alla pian kaksi viikkoa ja tänään elohopean hieman noustua päätin kokeilla, vieläkö viisipyttyisessä on eloa ja akussa virtaa. Käyntiinhän se lähti, ensiyrittämällä. Todellinen talviauto isolla T:llä, siis.

Ilta on mennyt surkeita Youtube-videoita katsellessa. Ajattelin mennä nukkumaan, mutta naapurini aloitti juuri Singstarin laulamisen. Unen saannin kanssa ollaan siis jännän äärellä..