Eka viikko takana, mietteitä paperilla

Jos osaat miksaa sekasi englantia ja saksaa, ja sulla on kuuma peruna minkä voit tunkia suuhun, onnittelut osaat jo hollannin alkeet!

Mulle on kerrottu, että hyvä teksti tai puhe pitää alottaa vitsillä. Siinä teille olkaat hyvät, saa nauraa! Eivaa jos totta puhutaan ni tämän ensimmäisen viikon aikana oon kuullu vaa hyvin vähän hollantia, kiitos siitä teille saksalaiset, te paskiaiset!

Ehkä on ihan hyvä alottaa ensimmäinen blogaus kertomalla, mistä kaikki lähti.. Eli se oli yks kesä minä, Ape ja Sute.. Ei vaa oikeesti olin tuossa kesän töissä yhessä tehtaassa, ja vaihtohommat tuntu jotenki etäiseltä, "sitten joskus syksyllä", eli ei paniikkia blogien ja muitte vaihtoshittien kans. -> Vaa yhtäkkiä se oliki eessä. Lähtö. Juntti, joka ei oo koskaa ollu lentokoneessa oliki yhtäkkiä Oulun lentoasemalla rinkka selässä oottamas Blue1:n lentoa Hollantiin.

Välilasku Arlandan lentokentällä Tukholmassa ku astuin lentokoneesta housut märkänä, ei pelosta vaa touhutipoista ku lentäminen oli nii huikeeta, huomasin et täällä ei ookkaa ketää puhumassa mulle suomee. Rupesi pikkuhiljaa valkenee jutun juju; oon oikeesti menossa hengaa vieraaseen maahan puoleksi vuojeksi. Ei mitää boarding meni jällee iha hyvi ja kohta jo istuin SAS:n koneessa kohti Amsterdamia.

Amsterdamissa suunnitelmana oli ettiä juna-asema ja ottaa juna kohti Eindhovenia, josta sit jatkoyhteydellä Venloon. Kuten Google Maps väittiki, junat lähti tosiaa lentoasemalta. Tuota pikaa olin Intercityssä matkalla Eindhoveniin, ohi Ajax Amsterdamin kotihallin ja satojen peltojen.

Eindhovenista sain napattua helposti junan kohti Venloa. Tässä vaiheessa pimeys laskeutu tulppaanien maahan ja näkyvyys ei ollukaa enää nii hyvä että ois nähny kaikkien asemien nimiä, ja kuulutukset ku jäi Amsterdamin junaan ni rupes jänskättää millo osuu oikia asema kohalle. Venlo oli onneksi päätepysäkki ni pääsin ku pääsinki oikiaan kohteeseen. Enää jäljellä suunnistaminen Google Mapsista tulostamani kartan avulla oikeaan osoitteeseen, omaan opiskelija-asuntoon.

Kämppä ei ole mikää pramee, mut kuitenkin aivan asuttava. Oma huone sängyllä, pöydällä ja vaatekaapilla varustettuna -> kelpaa.  Yhteisestä keittiöstä löytyy kaikki tarvittava ja yhteisestä suihkusta tulee lämmintä vettä, ainaki sopparin mukaa pitäs tulla. Joo eli tää ihme tyyli täällä käyttää kaasua kaikkeen lämmitykseen: hella käy kaasulla ja huomattii siinä vaiheessa ku lämmintä vettä ei tullu enää vuorokauteen suihkusta, että myös vesi lämmitetään kaasulla ja jostai syystä liekki oli sammunu lämminvesivaraajassa. Ehkä saadaan selko tuon varaajan suhteen mite sitä pitää käyttää ettei enää tuu ylläreitä. Meitä on siis 6 tässä soluasunnossa: 3 saksalaista (ylläri!), yks unkarilainen, yks japsi ja meikä. Mukavia tyyppejä, oikeenki kelpo kämppiksiä. Ei voi moittia, ainakaa viikon kokemuksen perusteella.

Viikko sitten tiistaina meillä alko Introweek (tutustumisviikko suom. huom.). Homma alko siis sillä että meijät jaettiin kaikki familyihin. Pulla taisi käydä, satuin varmasti parhaaseen perheeseen koko skabassa. Ei, me ei voitettu mitää mut nää oli aivan huippu tyyppejä! Jännä tunne alkaa vetää rallienkkua iha lonkalta ku kukaa oo turvaamassa selustaa, pakko painaa eteenpäin. Niin ja näin kommunikoinnista selvisin, ottipa Lontoon poika Sim tavaksi puhua suomen aksentilla mun kans et ymmärsin sen puhetta. Mikä kohteliaisuus! Eka päivä skabailtiin koululla, jotai perus performanssia, aliasta ja paperipalmun rakentelua. Illalla sitten vaellettiin koulun vieressä olevalle urheilukentälle, johon meille oli pystytetty 20 Hollannin armeijan (?) telttaa, yks kullekin familylle.

Toinen päivä vietettiin Venlon kaupungin ytimessä. Ydin tuskin on Oulun ydintä suurempi, mutta täynnä pieniä putiikkeja ja kuppiloita eli erittäin viihtyisä.  Tosiaan kierreltiin sitten kulttuurirasteilla ja kanoottirasteilla, ja olipahan kylän oman futisjengin VVV-Venlonkin potkisrasti saatu ujutettua sekaan. Illaksi taas majapaikkaan, telttakylään. Yöt oli vähän kylmiä, mun makuupussi lupasi +3 asteelle arvosanan extreme, ja sitä se todellaki oli.

Kolmas päivä alotettiin reippaasti urheilulla. Ottaen huomioon, että introweek tarkoittaa opiskelijakielellä viikon verran kippaamista, oli tältä porukalta aika hatunnoston arvonen suoritus raahautua urheilukentälle kisaileen paremmuudesta biitsissä, pehmolätkässä, jossai pesiksen variaatiossa ja muutamassa muussa lajissa. Urheilun ja lounaan jälkeen alko sitten se, missä opiskelijat on aika harjaantunutta sakkia. Drinking games. Huhhuh, raittiina miehenä seurasimpa vierestä, mutta sen voin vannoa että ainaki saksalaisilla oli kivaa.

Perjantai eli introweekin päätöspäivä oli koulun virallinen tervetuloa-päivä. Paikalla oli kaikki vaihtarit, ja sattupa kiva ylläri ku samaan ryhmään löysi tiensä suomalainen Matti Tampereelta. Sitä riemun määrää ku viikon rallienkun jälkeen sai jauhaa suomeksi huonoa helttaa ja nauraa aasialaisille. Niitä on muute paljo täälläki. Mistä ne sikisi? Introweekillä ei ollut yhtäkään. Kaikki näyttää samalta ja suuttuvat ku erehtyy sanoo vahingossa korealaista kiinalaiseksi. Mut ei mitää, muutaman aasialais-yksilön kanssa kerkesin sinunkaupat tehä ja todeta että nämäki on vaa tavallisia tyyppejä ja oikeenki lunkia sakkia!

Saksalaisista siis sen verran, että niitä on täällä paljon. Ja ei mulla niitä vastaan mitään ole, ne vaa liikkuu isoissa laumoissa ja puhuu saksaa. Eli täysin tavoittamattomissa. Mutta kyllä, olen tavannut paljon loistavia yksilöitä: Mun kämppikset Sven ja Jessica, meijän perheen daddy Daniel ja perheenjäsen Laura, hullu saksalainen Felix ja monia muita hyypiöitä. Jonkun heittämä arvio oli, että 70-80% tän international yksikön opiskelijoista tulee Saksanmaalta. Venlo on siis aivan Saksan rajalla, siksipä paljon saksalaisia tulee rajan tälle puolelle opiskelemaan. Ne siis suorittaa kokonaisen tutkinnon (~4v) täällä, niiku moni muuki opiskelija eri maasta. Meitä true vaihtareita on loppuunsa vain kourallinen täällä.

Introweek siis tuli ja meni, ja jätti jälkeensä paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä eli homma meni niiku pitiki. Oon nyt viikonlopun verran kerenny rauhottua kämpille, ja tutustua vähän Venlon kaupunkiin omatoimisesti. Paikkana oikeenki kiva, niiku koululta totesivat "Small enough to 'not to get lost' and big enough for fun and action." Lidl löytyy ehkä 100m päästä, plus-market on vähän kauempana ja kaupungin keskus hädin tuskin puolen kilsan päässä. Kävin shoppailee, hinnat yllätti todella: farkut oli 9€, huppari 12€ ja pitkähihanen paita 7€, eli oikeenki sopuhintaan sain täytettyä aiemmin niin tyhjänä ollutta vaatekaappiani. Nuo löyty siis kaikki kaupasta nimeltä 1982, iso peukku heille. Tiete täältä löytyy Jack&Jones ja H&M vähä halvempina ku Suomessa. Sit jotai America today ja Canadan fashion- muotiseppälöitä, jotka liikkuu sit suomalaisenkin silmin aivan persehinnoissa. Pyöriä täällä on aivan homona, kaikki liikkuu pyörillä nii pukumiehet ku äiti kahen lapsen kans toinen repussa ja toinen tangolla.

En laita vielä ekasta koulupäivästä mitään, se jääköön ens viikon blogiin. Iceman kuittaa, pakkaa koululaukkunsa ja valmistautuu toiseen koulupäivään. Tot ziens!

Kuvia ette saa ku en ossaa lisätä!

Alkujörötys takana ja mieletön meno eessä!

Terve! Tähä pätkään on kasattu kooste toisen viikon tapahtumista täällä Venlossa.

Kaikki on tullu nyt kokeiltua: Hanavesi, maito, raaka liha eikä mistää oo tullu ripattia eli naapurin Ristoa alias ripulia. Raaka lihako? No oisikko ite arvannu et makkarahyllystä löytyvä rauwe ham tarkottaa suomeksi raakaa kinkkua?

Vaikka tuun tekniikan yksiköstä, oon silti täällä lukemassa bisnestä. Mun opetusohjelma on IBMS - International Business & Management Studies. Tähä siis kuuluu vähä projektinhallintaa, markkinointia ja bisnesmatikkaa, eli aika samaa ku mun tuotantotalouden linjalla Oulussa. Enkä oo katunu tätä Venlon valintaa sekunttiakaan. Täällä on typyjä, aivan ihania misuja ja nii paljo eri etnistä alkuperää et vaihtelua riittää koko päiväksi. Sää voit kävellä tän koulun pihan poikki, saaha siinä ajassa kymmenen sievää hymyä, laskea kymmenen eri kansallisuutta, ja miettiä, että jos en ois aikoinaa valinnu tekniikkaa lukuaineeksi, tää vois olla mun arkipäivää.

Ekasta koulupäivästä ei oikeestaa jääny muuta kätee ku naurettavin lukkari ikinä. Kattelin tuossa, että ku saan puotettua kahet enkun tunnit torstai-aamulta pois mulle jää 16h viikossa töitä. Jotka jakautuu neljälle päivälle koska perjantai on vapaa. Eli joteki must tuntuu et mun pikkuveliki, jolla oli just lähteny eestä maitohampaat ja tilalle kasvanu ne naaman kokoon nähen kohtuu järeät rautahampaat, omistaa kovemman kaliiberin lukkarin tällä hetkellä ku meikäläine.

Musta alko tuntuun yhellä tunnilla et insinöörit on maailman viisaimpia ja kovimpia jätkiä. Vähä niiku Iso Arska ja Einstein yhessä.  Tuli vaa semmone tunne, ku tuun tekniikan yksiköstä, tän pitäs olla bisnestä ja olin silti iha ylivoimane:

"What means the project?"

"The project means, that you have the starting point and the goal to reach. Furthermore you need some resources: 1. time, 2. people, 3. money. "

"That's brilliant Toni! Is every single in Finland that smart?"

"Not all of us.. Just the engineers"

No tuo oli vaa fiilistelyä siitä, mite homman ois pitäny mennä. Oikeesti olin vaa hiljaa ja väistelin opettajan katsetta. Mutta joo, tiesin vastauksen. On opetettu mikä projekti on.

Sain tiistaina itelle Fontys biken. Tuommonen maksaa the Hubista vuokrattuna 40€ lukukausi, eli ei paha. Kävin sitte uuella pyörällä kiertää josko löytäsin itelle sopivan kuntosalin missä vois vähä kesyttää hollantilaista rautaa. Ku olin liikkeellä ja ei ollukaa sanakirjaa tarjolla, ni piti lunttaa kaverilta pikkuse sanastoa. Varovasti laitoin mun hormonikaverille Koselle viestiä, mitäköhä maastaveto ja kyykky on lontooksi. Tuntu taskunpohjalla ku vastaus putos perille. Viestissä oli pelkät sanat, "deadlift ja squat". Mut sit tuli uus viesti, "Ei nuita kantsi tehä, tee benchiä vaa."  ei mulla ollu aikomustakaa kyykätä tai vetää mavea, varmistaa vaa että siellä punttiksella mihi mää meen ei varmasti oo Markkuja jotka vetää deadliftiä tai squatia. Niinpä varmistin vielä mitä hauiskääntö on enkuksi, ja vastauksena tuli, "Bicep curl".

Viime viikolla löysin itelle todellisen sielunystävän, oikeesti! Tää jätkä tekee nytte jotain thesistä sillai kellonympäri. (Thesis jos oikei ymmärsin ni on kai Saksassa joku isompi päättötyö, mitä pitää tehä kaks kappaletta tutkinnon aikana). Hänellä on ollu yks ja puol vuotta aikaa tehä tuo thesis, ni se nyt alottelee ja sillä on kaks viikkoa jälellä enneku koululta tulee joku vääntää tän jätkän kesäaikaan. Tuossa oltii sitte viettämässä illallista, ku puhe käänty pikkuhiljaa siihe et tällä hienolla miehellä on pleikka ja fifa täällä Venlossa. Hommaha meni sitte joteki näi: "Shall we.." "Yes, let's go!" ja sit oltii jo 21'' ruudun äärellä flippaamassa kolikkoa siitä, kumpi saa Barcan ja kumpi tyytyy Realiin. Vejettii sit pikku fifamaratoni ja sovittii että huomisesta eteenpäi ollaan ahkeria. Tää jätkä on mun kämppis, Sven. 

Mun parta kasvaa täällä aivan ennätysnopiaa. Tulipaha aika pian huomattua mikä unohtu kotia. Mun viidakkosaha. En oo nähny mun suuta enää pariin päivään enkä oo voinu koululla syödä lounaalla niitä ihania sandwicheja. Täällä on ihme kulttuuri tuon ruoan kans. Nää vetää lounaaksi jonku sämpylän ja sit oottaa iltakuutee asti et syö ekan lämpimän aterian. Lisäksi täällä koululla sämpylä juoman kans maksaa 4€ ni onko pikkuse ikävä kotikoulun Sodexo-ruokalaa ja 1.13€ maksavaa lämmintä lounasta. Parrasta ei sen enempää, se oli vaa mun aasinsilta kertoakseni, kui ikävä mulla oikeesti on koulun ruokalaa.

Meillä oli yhellä tunnilla mielenkiintone kysely ku opettaja intoutu ottaa ylös, mitä kaikkia kieliä me kolme IBMS-luokkaa pystytään yhessä tulkittee. Alussa tuli helpot enkku, saksa ja hollanti. Sit pääsi äänee joku hc travelleri joka tako taululle seuraavat 5 kieltä. Sit oli vuorossa muchachos, jotka veti jonoo espanjan ja portugalin kielet. Seuraavat oli yksittäisiä havaintoja nii Puolasta, Balttian rannikolta ku kaukaisista Aasian maista ja monia monia muita. Sit lähti soimaa Sakari Kuosmasen Finlandia-hymni ku suomipoika nosti skandinaavisen jämyn nyrkin pystyy niiku yks kylmä talvi Sodankylän kasarmilla, nousi tuolilta, ja ujolla pakkasen pieksämällä ralliaksentilla lausui ääneen kaks kieltä, mitä koko salissa ei oltu tähän mennessä vielä kuultu: "Finnish.. And swedish". Ja voin sanoa, että oli isänmaalinen olo ku taululle täydentyi 26 kieltä eri maista, ja viimesimpinä löyty rakas suomen kieli ja sit tää joku ruottin kieli.

Jovain, voisipa sanoa että hommat rupee täällä pyöriin jo aika omalla painollaan. Onneksi arki ei ole vielä tullu vastaan on tää vielä sen verra uutta. Mut kokoajan oppii lisää ja vielä löytyy uutta nähtävää mistä raportoin teille tän blogin kautta ens viikolla. Katellaa!

 

Nii vieras mut nii kotoisa

Mitä tapahtuu ku Suomi voittaa Saksan fudikses? Saksalainen sulkee pleikkarin! Kolmas viikko menny fifaa pelates, vähä koulua, uusia harrastuksia ja uusia kokemuksia. Alkuhypetys on takana ja nyt Venlo alkaa näyttää tavalliset kasvonsa.

Kämpän kaikki jäsenet saatu kasaa. Loistavia tyyppejä, niiku sijaisperhe täällä Venlossa. Ollaa sit Svenin kans kahestaa 4 napun kans tässä kämpässä. Voiski kerrata vähä: Sven, Jessica ja Nike Saksasta, Márta Unkarista ja Nozomi Japanista. Viimesenä tuli siis Nike. Oli aika reilua ku jopa meiä vuokraisäntä sano meille et vielä on yks jätkä tulossa Saksasta tähä asuu. Sit se oliki tyttö. Oikeenki pirtiä ja hauska tyttönen. Nike osottautu aika nopiaa meiä kämpän aktiivivastaavaksi, se on tottunu tekee hulluna töitä ja koulua samaa aikaa ni se osaa täälläkää sit millää rauhottua.

Oli yks lämmin päivä, istuin koneella sisällä kaihtimet kii ettei varmasti tuu kuuma, ku Nike tuli vaahtoo et ulkona on nii kuuma et pakko päästä rannalle. No se oli sit Sven joka murjasi jotai jostai laguunista et sinne mennää. Otettii sit Svenin, Niken ja Martan kans Svenin baijerilaine alle, katto veke ja Saksan baanalle tukka putkella painaa kohti Saksan sisämaata. Jos joku sattuu ikinä eksyy Venloon vaihtoo ni suosittelen ehottomasti alkaa veljeileen jonku paikallisen kans jolla on auto. Ja autolla sit hurauttaa 10km Saksan puolelle rannalle. Täällä ei muualta löyvy oikee minkäälaista rantaa tai uimakelposta vettä yleesäkkää. Mut Saksan puolelta löytyy paratiisi nimeltä Blaue Lagune. Paikka ku jostai turistioppaasta. Sinne makso opiskelijalle 3€ sisää, mikä ei todellisuudessa ole iha mitään tästä paikasta! Ekana tuli vastaa 3 beachvolley kenttää, ja taisipa olla joku jättitrampoliini ja beachfutiskenttä siinä vielä kylkiäisenä. Näitte jälkee avautu näkymä järvelle. Cable wakeboarding, jotai kai semmosta mitä Ukkohallasta löytyy jos joku on käyny.

Tiiätte sen tunteen, ku ei oikee haluta ja vähä ujostuttaaki. Sit tulee se Tarzan jostai sun sisältä ja kertaa sulle, ettei täällä kukaa tunne sua, sää voit nolata ittesi iha nii pahasti ku haluat et mee nyt kerra on mahollisuus. Makso 16€/tunti vetää vähä lautalla laineitte päällä, ja oli muute huikeeta hommaa! Tiete otti alussa aikasa enneku tuolla vehkeellä pääsi liikkeelle. Vedin jotai 6 kertaa heti lähöstä iha suorat naamat, ja joka kerta ku vedin sen fail-kierroksen: Lipat, vähä koirauintia ja jonotus, ni piti sit vielä kuunnella ku se ärsyttävän hyvin ruskettunu lihapala jakso kerrata aina mitä mun kanttii tehä et pysyn pystyssä. No hyväähä se tarkotti, mutta se tilanne ku oot korvat punasena siinä jonossa ku porukka kattoo sua sillee "No voi jösses." Niken kans kuiteki tsempattii toisia ja oisko ollu ehkä joku 7s kerta ku olin yhtäkkiä edenny 200m ekaan mutkaa. Pannut. Seuraavalla vejin jo koko radan ympäri, pannut maaliviivalle. Sit jo vajaa 2 kiekkaa päätyen viimesee mutkaa pannuttae.  Meillä loppu kuite aika keske ni piti sit siirtyä cocktail baariin pikku jälkikäynnille. Ystävät ympärillä, letkeetä musiikkia, auringonlasku ja hellät raajat. Oli aivan mukavaa.

Tuli buddyltä yks päivä viesti, jossa se kysy et oonko lähteny vetää Venlosta. Ku se oli saanu koulun vaihtovastaavalta postia et oon jättäny Fontysin, eli tän amk:n. Pakko oli vaa vastaa et kai mää oon vielä täällä. Se oli vissii joku erehys, niitä sattuu täälläpäi. Tuli tältä samaiselta vastaavalta yks päivä myöski mailia meille vaihtareille, et jos halutaan jatkaa Project Organization of Businesses- kurssia meiä pitää suorittaa myös samalla kaks muuta kurssia. Saahaa nuista 2 lisäopintopistettä, 4 tuntia viikkoo lisää ja homona lisää tekemistä. Kuulustelin sit muita vaihtareita ni ne oli puottanu tuon kurssin hiivattii ku olleet jaksanee ees yrittää. Toisaalta kutkuttaa et menis virran mukana, puottas tuommoset höpötykset pois ja ottas rennosti 11h viikos. Toisaalta sit taas joku ääni pään sisällä sanoo et täällä pitäs varmaa tehäki jotai.

Tuo oiski iha hyvä puottaa pois, ku tällä hetkellä mulla on toine projekti samaa aikaa mihi pitää keskittyä täysiä. Opettaja laitto mut johtaa kyseistä projektia. Tää yks ainu projekti kestää tammikuun loppuu asti, tää on 6op laaja ja lisäksi opettaja fiilistelee "life is bitch"-asennetta. Eli suomeksi vaikka homma ei toimis ni maikalla ei kiinnosta. Se laittaa kurssin kii ja alkaa viettään joulua. No aluksi tuntuki aika kusiselta ja olin jo perumassa koko juttua mut sit tuli taas se sisäine Tarzan kertaa mulle et tää on parasta mahollista reeniä oikiaa elämää varte et jos otettas tää enemmä mahollisuutena ku haasteena. Pitää vaa muuttaa omia työskentelytapoja, eli täyskäännös vässykästä liideriksi. Meiä projektiryhmässä on siis 6 jäsentä, me suunnitellaa semmone lelu jonka jokaine hollantilaine lapsi haluaa ja tästä pitää siis tehä iha kunno bisnessuunnitelma kannatuslaskelminee ym. Toisaalta iha mielettömän siisti juttu mut silti aika hanurista.

Yhellä tunnilla aiheena oli isot boikotit, mm. Adidas ja Samsung lapsityövoiman takia. Oli hämmentävää kuunnella oululaisena ku alarivistä tuli saksalaisen kommentti: "Me boikotoijaan Nokiaa, koska Nokia veti tuotannon pois Saksasta." Jepaa, 10k työpaikkaa ja kolme tehasta, 19% Nokian saksalaisista työntekijöistä. Hei c'mon on teillä muutaki teollisuutta siellä! Tiiättekö sakut mun kotikaupunki on tällä hetkellä niiku jatkosodan jäljiltä: Raunioina, Nokiasta on enää piiput jäljellä, insinöörit nuolee haavojaan, Oulun kaupunki anoo rakennemuutosalueeksi ja Oulun autoliikkeet pursuaa saksalaisia ex-leasing autoja. Ottakaa nuo autot sinne, teiltä ne on tulluki! Eivaa jos totta puhutaa ni ei se oo helppoa muuallakaa, oikeesti hirviä huomata kui tää meiä lippulaiva on nii multikansallinen yritys ja konttaaminen näkyy rajuna muuallaki ku vaa meillä Suomessa.

Löysin ruisleipää! Ja lihapullia! Kaupasta nimeltä "2".  Lisäksi siellä oli aiva homona kahvia myynnissä. Pakko sanoa et hollantilaiset tekee tyylillä mut ne ei vaa osaa. Siellä oli jos minkämakusta kahvia ja jos minkälaista pakkausta, kahville oli omistettu iha kokonaine osasto. Mut sitku koitat niiku oikeesti löytää kahvia ni ei vaa ole. Ei vaa oo semmosta neliskanttista kuutiota minkä voi nappaa yhellä käjellä hyllystä mukaa. Oli kahen kilon kassia, pientä ja isoa Nescafe lasipurnukkaa, 3-in-1 päkkejä, dieetti- ja kofeiinittomia kahveja, kolmesti laukeavia kahvipusseja, aromit vaniljasta kasviksiin ja jopa hylly&tiski missä neiti oli kauha käjessä valmiina laittaa sulle eri kahvipapuja, sanot vaa minkälaista haluat ni varmasti tulee! No ne sit löyty ne tutut neliöpaketit, niitäki kuuessa rivissä yks seinä täynnä. Jos minkälaista Jacobsista Lavazzaan. Minkä nuistaki uskaltaa ottaa mukaa? Katoin sitku joku myyjäisseurue siinä lappas Jacobsia kärryy et tuon on pakko olla hyvää ja tein ostopäätöksen. Mitä lähemmäs saavuin kassoja ni sitä enemmä näky näitä myyjäisseurueita kärryt täynnä kahvia. Kai tää on sit koko Limburgin läänin ainut kahvikauppa ja tää jengi tulee hamstraa sitä sitte iha kunnolla.

Kämpillä oliki sit aika sinivalkosta juhlaa ku vedin oikeenki suomalaisen aterian pitkästä aikaa:

Lihapullia, nää ei ollu mitää Atrian pierupullia vaa aivan kelpo pyöryköitä.

Ranskalaisia, iha vaa Raksilan kämppisten kunniaksi raneja.

Ruisleipää, maku on makiampi ku meiä limpussa, mut nää kai on makiamman perää.

Metukkaa, puolen tuuman paksusia meetwurstisiivuja, väittäsimpä että suoraa hevosen reijestä leikattua. 

Täysmaitoa, lidlistä 0.59€/l.

Älkää kysykö mitää hollantilaisesta ruokakulttuurista! En osaa vastata mitää, vielä. Tai sen verra et juustoa nää vissii syö iha hyvi. Oli juustoillekki omistettu iha ikioma tiski, ja tuoksu aika perseestä. Sovitaa tähä asti et nää elää sämpylällä ja juustolla.

Löysin täältä loistavan punttiksen. Paikka itessään ei oo kovi pramee, semmone kellaripunttis. Muutama hassu tanko ja pino rautakiekkoja, ehkä pari kuntolaitetta. Tarpeeksi Uunolle joka ei tykkää ihmismassoista taikka jonottamisesta. Mut mikä tästä tekee nii loistavan paikan, ni tää on samalla kamppailuklubi, missä voi reenaa mm. karatea, muay thaita eli thainyrkkeilyä ja aikidoa. Olin sit yks päivä venyttämässä mun pulkannaruja, ku siinä ikkunan toisella puole alko thaikkureenit. Homma oli muute iha jees mut ku siellä oli vaa se vetäjä, yks nainen ja yks lihava poika juoksemassa ympyrää. Ne oli tosiaa vaa vapaareenit. Paljastu sitku olin vähä pitempää luumuillu paikassa, et tää on klubien eliittiä. Sattuu tää vetäjä olee Hollannin thaiboxingin presidentti, eli osaamista ja ammattiapua täältä löytyy enemmä ku tarpeeksi.

Eksyin sit vähä vahingossa ikkunan väärälle puolelle ku koitin bossilta saaha treeniohjelmaa mikä ei ois pelkkää punttista vaa auttas rähinähommissa ku ollu mietteissä et joskus alottas. Ni joko se oli mun paska kielitaito tai sit tää kaveri ei vaa ymmärtäny mitä mää koitin selittää ni se vaa pyys mut mukaa reeneihi. No mulle laitettii sit tiistai-illalle klo 20.00 muay thai voor beginners ja sen voin kertoa et ei oo aikoihi hapottanu näi pahasti. Eikä oo tullu otettua näi hyvi pataa sitte viime kevään ku Juho dunkutti mua Intiön salissa. Nää tais pikkuse naattia tilanteesta ku yks Teuvo tarjos sipulia mihi mällätä. Koitti se bossi kovasti rauhotella poikia "first time, first time!" mut suomalaisena en todellakaa voinu sanoa et kipiää tekee ni käskin poikia jatkaa samaa mallii.

Ei mitää, tällä hetkellä aurinkoinen sunnuntai kääntyy ehtoon puolelle, asteita on vieläki jotaa 20 vaik pimiää pukkaa. Huomenna meinattii Svenin ja Jessican kans ottaa ja suihkasta rannikolle viettää näitä viimesiä aurinkoisia päiviä, täälläki rupee jo tuo syksy hiipii lähemmäs. Reissun pointtina on juhlia Svenin thesiksen valmistumista, tää jätkä teki ku teki tuon opparin kahessa viikossa. Meikä fanittaa!

Syksy saapuu hiljalleen

Neljäs viikko. Maakuntavierailua, koulua ja thainyrkkeilyä. 

On mukava olla suomalaisena ulkomailla. Meillä on hyvä maine muualla maailmassa. Voi oikeeki ylpiänä sanoa "I'm from Finland". Aasian porukka pitää Suomia jonain eksoottisena mikämikämaana ja Euroopan sakki näkee meissä asennetta ja suoraselkäsyyttä. Nää tietää et suomalaine ku puhuu ni se puhuu vaa asiaa. Kaikki tietää et Suomessa on pimiä ja kylmä. Tai et kesällä aurinko ei laske ollenkaa (hesalaiset voi olla iha hiljaa. Oon kaikille sanonu et jos haluaa nähä oikiaa Suomia ni menevät pohojossee). Ja ihmisiä masentaa. Kuka niille senki on kertonu? 

Oli taas yhellä tunnilla jotai puhetta eri brändeistä, ja ku päästii Porschee asti ni opettaja sit heitti kysymyksen ilmaa, missäköhä Porsche testaa autoja. No villejä arvauksia tuli nii Kaliforniaa ku Italian vuoristoja, mut opettaja puotti kaikki maanpinnalle, yhellä lausella: "In Finland. They drive cars on the snow. Don't ask me how they do it, but.. They do" Oisimmää voinu päteä ja sanoa et jäärata on keksitty mut annoin aiheen jäähä mysteeriksi iha vaa kaikkie kiusaksi. Tulkaa ite kattoo missä me ajetaa! Miks Porsche sit testaa autoja meiä lumihangissa? No, täällä jääkarhujen luvatussa maassa ku sääolosuhteet on vaa nii tasoa extreme et jos auto selviää täällä ni se sit selviää missä vaa. Ja Nokiasta vielä sen verra et koitettii miettiä iPhonen mahollisia kilpailijoita, ni ainut ehokas joka keräsi Nokiaa isommat naurut oli Motorola.

Ei oo vielä hetkiäkää ollu ikävä Suomeen. No okei, jahtihommiin on iha hirviä polte ja jos ei ois facebookia ni oisin tullu jo kattoo kavereita sinne. Mut täällä ku on nii lepposta ni vähä semmone kakspiippune juttu. Suosittelen ehottomasti kaikille lähtä vaihtoon! Ja parasta jos onnistuu yksin lähtä. Tää on nii uskomattoman erilaista ja nättiä täällä ku pakko tehä näistä ihmisistä se tukirengas ympärille, onneks kuite helppoa ollu ku tänne pesiytyny maailman parhaat kämppikset, lisäksi tää sakki yleesäkki nii avointa ja näihi on helppo tutustua. Ku jaksaa hymyillä menemää ja toivoa kaikille pelkkää hyvää ni nää kaikki on aiva ihania ihmisiä. Täälläku on vielä nii kymmenittäi eri maista porukkaa ni ku kyselee ja on kiinnostunu eri kulttuureista ni täällä saa avarrettua nii paljo omaa maailmankattomusta. Tampereen poika Matti näky ekalla viikolla vähä aikaa mut sen jälkee pitäny selvitä täysi omillaa, edustaa koko Suomia täällä. Mut on siistiä, saa iha täysiä ratsastaa suomalaisuuella, iha mieletöntä olla suomalaine!

Ootteko muute koskaa kattonu kartasta minkä kokone valtio Suomi on? Ku oon pitäny Suomia aina pikku paskana jossai tuolla pohjosessa. Suomen pinta-ala on 330 000kmtoisee jotai ja Saksa on 350 000kmtoisee jotai. Niitä on 82miljoonaa ja meitä rapiat 5 miljoonaa. Ni on siinä meillä kenttää missä temmeltää.

Ootteko koskaa pelannu ghettofutista? Emmäkää. Vaa nyt oon! Ku eka päivällä tuli facebookissa Shayolta viesti, et tuunko pelaa futista. Shayo on siis Nigeriasta lähtösi oleva täysaikane opiskelija täällä, jonka kaikki tuntee ja jota kaikki rakastaa. No, kuiteki. Menin sit puol seiskaksi kentälle, sielloli jo muutama meiä koululaine oottamassa: Lontoon poika Sim, italiaano Angelo ja saksanpoika Ben, kovia pelimiehiä kaikki. Näie lisäksi oli vielä joku kymmenen asennejamppaa siellä kentällä jo valmiiksi karjumassa toisille. Meiä peleissä keski-ikä oli siis varmaa 17, kenttä oli mallia tekniikka ja muuteki koko ympäristö oli semmone mallia ghetto. Ei mitää, oikeenki kiva oli poikie kans potkia palloa, vaikka huomas aika nopiaa mikä ero on sillä jos futis on pääurheilulaji tai sit se on marginaalilaji. Olin aika erottuva kentällä. Tiiätte millä tavalla. No, kuiteki. Poikie kans oli loistava pelaa, ja jos joku on tutustunu Zlatanin elämänkertaan ni tää meininki oli ku just ku Malmön Rosengårdin lähiökentältä. Nää jätkät veti nii tosissaa tätä futista et vähä meinasi itellä olla hilpiätä. Silti nii arvostan tuota kebabinhjuista spontaaniutta. Näissä jätkissä oli asennetta! Oltii jo aiemmi sovittu kämppisten kans et pietää grilli-ilta meillä kämpillä, ja ku futiksesta raahauvuin kotio ni täällä oli salaatit ja potut valmiina ja grilli kuumana. Myöhässä ku tulin ni mut nakitetii kokiksi, mut en valita. Oli oikeeki mukava, rauhalline ja viihtysä grilli-ilta meiä pienellä takapihalla.

Nyt tulee pala hollantilaista kulttuuria: Iha sama kui myöhässä ite oot koulusta ja kui sää vejät selkä märkänä Fontys-bikellä tuolla kaupungilla. Silti saat kokoaja olla varuillaa taaksepäi et joku tulee ohi. Mummotki tulee sun ohi. Tää porukka vissii näkee tuosta pyörästä ettei oo täkäläisiä ni ne tulee vaikka kiusalla ohi.

Jos haluatte hoitaa asioita maailman helpoiten, ni menkää kokeilee hollantilaiseen pankkiin nimeltä ING! Tunnistaa useimmiten oranssista väristä. No se oli se tilanne, ku menin sinne täkäläistä pankkikorttia tilaan ja koitin jostai infotabletista kattoa mitä mun pitää siellä tehä ku mut tuli keskeyttään joku pukupäinen herrasmies, joka ohjas mut oranssin pöyän ympärille. No se sit näki mun introweekiltä saadun oranssin kansion ING:n logolla varustettuna ni se jo ties että vaihtareita täs ollaa. Aiemmi katoin tuosta kansiosta et mul pitää olla mukana passi sekä todistus asunnosta ja koululta. No se sit printtas jotai papereita, täytti ne mulle valmiiksi sillai et vedin vaa nimmarit alle ni se jo tokas et 5pv ja kortti lupsahtaa luukusta. Kiitti ja näkemii. Tämmöstä se asiakaspalvelun pitää olla, ottakaa mallia maailman kaikki konttorit! Kela iha etunokassa. Iha mieletön service!

Den Haag ja Rotterdam, check'd! Käytii maanantaina Jessican ja Svenin kans Hollannin länsirannikolla. Jos Svenin mututuntumaa on uskominen ni vaikka Amsterdami on pääkaupunki ni silti hallitus istuu Den Haagissa. Ja muuteki oli aika iso paikka. Mentii kuite iha ekana käymää meren rannalla. Oikeeki kivan näköne biitsi, varsinki ku kelit osuu kohalle ni avot. Meillä vaa sattu vähä tuuline päivä, oli se tieteki iha siisti käyä hetke aikaa leikkii siellä ittiä isompien aaltojen kans, ja sen aikaa mitä aurinko näyttäyty ni lojua aurinkotuolilla. Koitettii kysyä apua joltai rouvalta mitä Den Haagissa ois semmosta mitä joka turistin pitäs nähä, ni se opasti meiät vanhaan kaupunginosaan. Näytti iha hyvältä mutku sinne ei päässy autolla, eikä autoa saanu mihikää parkkii ni annettii sit asian olla. Homma meni lopulta siihe et ajeltii autolla ympäri kaupunkia, ja ku tuli vanhaa rakennusta etee ni otettii kuvia. Aikamme pyörittyä otettii ja ajeltii Rotterdamiin, eli tultii varmaa joku 30km itään eli takasipäi, jossa oliki sit sama soutaminen eessä, ku ei kellää oo mitää hajua mitä siellä ois nähtävää. Sven se taisi senki murjasta et Rotterdamissa on Euroopan suurin satama. Iha vaikuttavan näköne satama-alue löyettiiki. Kerkes tulla pimiä ni valojen loisteessa kelpas nollailla pitemmänki aikaa. Tän jälkee otettiiki jo nokka takas kohti Venloa. Kaike kaikkiaa kätee jäi reissusta oikeestaa vaa kokemuksia ja lisää tekstiä blogiin.

Tuli yks päivä facebookissa viesti mun hongkongilaiselta ystävältä, et haluanko auttaa häntä ja hänen maan opiskelijoita. Mul pitäs seukki päivänä laittaa mustaa päälle ja antaa Yau Yungin ottaa kuva. Kuva jossa oon käsivarret ristissä rinnalla merkkinä heiä hallituksen National and Moral Education -politiikan vastustamisesta. Iha reilulta kuulostaa, sisäinen rebeljukka heräs tässä vaiheessa ja nosti tumpun pystyy. Ei muuta ku naamaa tarjolle ja terveiset Suomesta facebookin kautta maailmalle. Tuli vähä semmone olo et tuli oikian asian puolesta liputettua ku kattelin sit Yau Yungin kuvia tuon päivän opiskelijoitten tempauksesta. Siello porukka aika tosissaa aatteensa kans. Peukut heille.

Saksalaisesta kaupasta sen verra et siellä on iha homona erilaisia purkitettuja nakkeja, pussikeittoja ja kaikkia valmisruokia. Ja meikäläine herkisty ku kylmähyllystä löyty Ehrmannia. Mut ei ollu Ehrmannin rahkaa ni piti sit valita jotai ouompaa saksalaista laatua, nimee en muista mut 35snt/0.25kg ni eipä tuo kauheesti kukkaroa rokottanu. Ja ehkä mää nyt ymmärrän miks tuolla meiä kakkoskaupan kahvihyllyllä oli nii sutina. Saksan puolella Jacobsi maksaa 5€ paketilta, kakkosesta saat saman paketin 3€. Mut saksalaisille pisteet siitä et niillä on joku järki nuissa kauppojen järjestelyissä. Iha eri ku hollantilaisten kans, taas tullaa siihe et hollantilaiset tekee kauniisti mut ne ei vaa osaa. Saksan kaupassa oli niiku meilläki et vaikka eka tulee vihannekset ja muut, sit tulee jotai pussikeittoja ja muita ja siitä eteepäi jokseenki järjestyksessä, sää oikeesti löyvät sieltä jotai. Hollantilaiset heittää vähä hammastahnatuupia makkaran sekaa ja vieree varalta pääsiäismunat jos sattuu halut iskee, samaa hyllyy jos laittaa vähä olttermannia ku keltane kuiteki liittyy pääsiäisee. Maitoa varalta hyllyssä ja kylmähyllyssä, just sama paketti ja tuoteselostus pelkästää hollanniksi ni ei varmasti ota selvää mikä supermansikki sen toisen maijon on luovuttanu. Hyvä saksalaiset, näkee et teilläki insinöörien työskentely on korkeella tasolla.

Vielä haluan punttiksesta sanasen sanoa. Kellä ei kiinnosta ni voi sulkee blogin täs vaihees. Ku Nike kyseli et mite mää löysin tuonne mut en vaa osannu antaa vastausta. Ku hommaha meni sillee et lähin sillo aikoinaa koulun ympäriltä ettii kahta punttista, mut todellisuuessa en löytäny niistä kumpaakaan, eksyin ja löysin itteni Dale Tanin pihasta. Ja tuli semmone olo et tänne mää kuulun. Nike on muutes kova mimmi, kävi tsekkaa yhet thaikkureenit mun kans viikko sit. Mut menetin sit kaikki mun kämppikset yhtee Health Centterii. Se on siis tuossa vähä lähempänä, 10€ kuussa halvempi ja monipuolisempi paikka, josta myös löytyy thaiboxing sekä lisäksi nii zumbat, spinningit ku pilatesjumpat, solkut ja saunat. Kaappasivat mun kämppikset mut mua ne ei saa Dale Tanista erotettua millää. Tarzan mun sisällä sanoo et tänne kuulun ni sillo kuulun. Tää Dale Tanin bossi on aiva loistava tyyppi ja tietää kamppailulajeista kaiken mitä ikinä tarvitkaa tietää. Lisäksi nää jätkät kene kans reenaan täällä thaikkua ei osaa oikee kukaa lontoota, mut meijä yhteine kieli, smile ja hi-fivet, toimii kommunikaationa täydellisesti.  Ja on motivoitunutta sakkia. Nää jätkät löytyy joka päivä täältä klubilta ja nuo reenit joissa mää oon on vasta poikie lämppärit. Niillä alkaa oikeet reenit vasta nuitte jälkee. Tuossa ku Hubertia haastattelin, sillo sunnuntaina matsi Rotterdamissa, ni se veti tälle viikkoa seittämät reenit 5 päivää. Siinä on asennetta josta jokaine voi ottaa mallia.

Viikot vierii, liianki nopiaa. Introweek oli aiva eile mut silti siitä on jo neljä viikkoa. Tää viikonloppu oli aika tynkä, eipä juuri mitää tullu tehtyä. Mut siello tulossa Lontoon viikonloppu, potkastii suunnitelmaa jo alulle Svenin kans, Amsterdami on vielä tsekkaamatta, syyslomalla Tour de Europe ja marraskuun alkuun buukattuna reissu San Sebastianiin Espanjaan serkkupokaa kattomaa, siellä se o vaihossa. Reviiri laajenee. Sven on tällä hetkellä kaverisa kans Amsterdamissa mut sen pitäs illan päälle tulla kämpille, laitetii fifa 13:sen demo latauksee perjantaina eikä olla vielä keritty koekuormittaa, vähänkö ootan millo se jätkä tulee ni voi iha yhen fifan ottaa.. Mut nyt pitää alkaa tekee aikataulua huomisee projektitapaamiseen, katellaa!

Vyölaukku, lippalakki ja sukkasandaalit

Viies viikko tarjos pikkuse erilaista. Pari uutta tuttavuutta, koulua ja pikkuse maakuntamatkailua.

Ehkä viikon kohokohta oli ku tiistaina Jessican luokkalaiset piti tapaamisen yhe niie luokkalaisen kämpillä. Niillä ei liikaa ollu tulossa porukkaa ni mentii sit Niken kans Jessican siivellä sisää. Oli aivan kivaa. Tuli tutustuttua uusii ihmisii, vähä katottua mestarien liigaa ja väiteltyä jonku itäeurooppalaisen sankarin kans kumpi on kovempi jätkä, Zlatan vai Crisse, karppi vs Realin prinsessa. Oli aivan mahtava ku pirttii pamahti Matti "meil Tambereel syärää mustaa makkaraa" Tampereelta. Neljän viikon tauon jälkee heittää läppää suomeksi, ja tuntu hyvältä. Ja kyllähä meillä oli hilpeetä ku Bulgarian poika laitto yhtäkkiä soimaa Uniikin pojat on poikii -kappaleen. Tää jätkä oli löytäny tuon kappaleen ku se oli Ilari 'Ziigmund' Sahamiestä googlettanu. On se vaa jännä et vaikka näitte ihmisten kans tulee hyvi toimee ja näi mut sitku tulee suomalaine pitkästä aikaa ni se on nii helppoa ja kotosta. Kaikki menee putkee. Tulipaha taas naurettua Matin kans Youtuben tän hetken parhaalle pätkälle "Granlundille ei heitetä". Ei muut oikee ymmärtäny, mut mite alat selittää näille koko ilmaveivijätkää ku nää ei tiiä mitä ees on koko jääkiekko.

Luulin jo et sain ekan hollantilaisen ystävän. Hubert thaiboxingista. Mut sit paljastu et seki tullu Hollantii pari vuotta sitte Puolasta. Mut me vietii meijä ystävyys nextille levelille, meistä tuli facebook-kavereita. Eli solmittii liitto ystävyydestä. Hubert jatko tappiotonta putkeaan ja kävi hakee päänahan Rotterdamista sunnuntaina. Kova jätkä recordilla 4-0-2. Ystävistä tuliki mielee, entiiä voiko näitä kämppiksiä kehua koskaa liikaa. Nää on aiva mahtavia! Nyt nää saksalaiset kämppikset on sitte huomannu uue keinon aiheuttaa hilpeyttä ku ne opettaa mulle saksalaisia sanoja. Sanoja joita ei saa sanoa saksalaiselle tytölle. Mukava kuite oppia vähä saksaa.

Otti neljä viikkoa enneku tajusin ettei Venlolla oo mulle viikonloppusi oikee mitää annettavaa. Punttis menee lauantaina klo 13 kii ja seuraava kerra aukiaa maanantaina, eli siinä menee viimeneki syy miks jäisin viikonloppua viettää Venloon. Perjantaina tuliki tehtyä jotai järkevää, ku otin junan ja suihkasin Eindhoveniin. Ei kauheen hintasta ku 8,7€ suunta ilma opiskelijakorttia. Ei mitää, Venlon asemalta 45min ja nousin jo Eindhovenin asematunnelista maan pinnalle. Siihe sit sattu heti kohille turisti-info, ja ku nielin ylpeyven ja menin kysyy sitä turistikarttaa, ni oikeenki ilosesti tervehtivä täti anto mulle kätee taitellun A3:sen missä oikeesti näky kaikki must see ja culture reitit, ja kartan sai vielä ilmatteeksi. Oli oikeenki vapauttavaa lähtä nemoileen uutee kaupunkii turistikartan ja kamerapuhelimen kans. On muute iha mieletön etu olla turisti. Sulle annetaa kaikki nemoilut anteeksi. Jopa se sun vyölaukku. Oli jopa nii vapauttava tunne et päätin etten vietä enää yhtää ainutta tyhjää hetkeä Venlossa. Matkustelu on se miks tänne on tultu.

Tuli otettua ja vejettyä 'must see in Eindhoven' -roundi joka sisälsi jotai iha siistejä rakennuksia ja muuta nähtävää. Enemmänki lohutti se et tuolla ikäänku oltii rajattu se todelline keskus, ja ku se ei mikää iso ollu ni uskalsi kartan heittää taskuu ja lähtä kattelee silmät auki minkä näköstä Eindhovenissa oikeesti on. Samannäköstä ku muuallaki vähä erilaista. Mut jokaisen penkkiurheilijan se 'must see'- juttu on ehottomasti pyhiinvaellus kaupungin stadionille. Asemalta oli ehkä kilometrin taivallus Philips-stadionille, PSV Eindhovenin pyhättöön. Aikani ku nollailin ja fiilistelin tätä massiivista Eindhovenin helmeä ni tuli mielee, mitä journalistiopiskelija Jussi Kotila omassa blogissaan Alankomaata näkyvissä oli kirjottanu fanikulttuurista Hollannissa: "Esimerkiksi Ajaxin juutailaistaustat muistettiin tuoda esille. Kuitenkaan PSV Eindhovenin fanien suosima "kaasusuihku" -ääni ei korviini kantautunut."


Eindhovenin keikasta innostuneena Hc Travelleri ottiki sit lauantaina uusiksi, ja nappasi päivän keikan junalla Saksan puolelle Düsseldorffii.  Eestakane matka 34€ ilma opiskelijakorttia vähä kirpas mut en voinu enää perääntyä tiskiltä ni otimpaha tripin Saksaa. Ja nää matkat tuli tehtyä yksin ku en kämppiksiä saanu lähtee mukaa, mut aivan kivaa se on yksinki mennä. No kuiteki Venlosta Düsseldorffii ku suihkasee junalla ni käännekohta tapahtuu paikassa nimeltä Mönchengladbach. Meinasi hätä iskiä ku juna lähtiki samaa suuntaa mistä oli tullukki. Hädissää sit tarruvuin vähä englantia puhuvaan herrasmieheen vastapäätä ja kysyin mitä paskaa tapahtuu. Iha Düsseldorffii juna oli menossa, no panic. No uralilainen aksentti oliki aika tappava jäänmurtaja ja tää tumma herrasmies tarttu heti kiinni täkyyn. Vertailtiin sit Afrikan ja Suomen kesää, fiilisteltii Afrikan 45 asteen helteitä, ihailtii meijä pitkiä kesäiltoja ja kauhisteltii meijän talven pimeyttä. Löyettii lisäksi melkee yhteisiä tuttuja ku hänen serkkusa asuu Helsingissä.
 
Ois tieteki jotai taustakartotusta voinu tehä enneku lähtee seilaa. Olin tässä vaiheessa jo nii tyytyväine itteeni ku Eindhovenin keikka meni eile nii putkee ettei tullu mieleekä et Düsseldorf saattaa olla vähä isompi city ku Eindhoven. Vaikka tumma herrasmies mainittiki mulle et metrolla pääsee rautatieasemalta keskustaan ni ei siltikää ollu nii helppoa. Iha ekana sain taistella et löysin jonku sightseeing kartan kätee et ois ees jotai alustaa minkä pohjalta lähtä rakentaa tätä trippiä. No sain semmosen 12€ maksavan 120 sivusen "discover the city"-taskuaapisen mukaa asemahallin kipsalta. Tuosta kolossista löyty onneksi keskiaukeamalta se highlight tour kartta mitä etinki. Seuraavaksi piti tunnelbaanaan saaha lippu ja sehä se vasta osottautu aika haastavaksi. Kaikki sano et sen saa siitä samasta masiinasta ku junaliput mutku ei vaa saanu. Ei vaa oo semmosta "osta_lippu_metroon_tästä" -painiketta. No siinä sitte ku vartin olin tolskannu sen paskavekottimen kans ni apuun tuli joku erittäi huonoa enkkua puhuva papparainen joka paino kaks kertaa näyttöä ni näytölle tuli kurzstrecke hintaan 1,40€, ni kai tää oli sit oikia. En vielä tänä päivänäkää tiiä mistä valikosta se papparaine veti tuon lipun esii.
 
Düsseldorffin asemalla meininki oli ku steissil Stadis, sain piffaa spadduu kahellekki eri ammattilaiselle, tiiätte näitä tinaamisen ammattilaisia. Ja vippaa pari eugenii narkille joka tuli mun suojamuurista läpi kissanpentuilmeellä ja särkyneen enkelin äänellä. Oikeesti söpö tyttö mut vaa nii hukassa. Ku ois voinu muuteki auttaa ku heittämällä pari lanttii. Joteki mää edustan sitä "tää jätkä ei ainakaa lyö jos kysyy"- sakkia ni kokoaja saa olla sanomassa etten puhu hollantia taikka saksaa. Ja sit ne vetää sen ässän hihasta "Okei okei, katokku ei mitää haittaa. Mä osaan myös enkkuu kato. Katokku mullo täs tilanne ku pitäs pari euroo saaha burgerii ni viitsitsä hei vippaa pari euroo". Ei, mulla ei oo Guccia tai Giorgio Armania päällä taikka ees tukkaa sliipattuna. Pipo ja huppari, ei pitäs hirveesti kertoa varallisuuesta. Lisäksi Hollannin puolella porukka joteki vaa näkee et oon pohjosesta ja meillä juuaa paljo kahvia ku ne kaikki on ettimässä coffee shoppia. Venlossa koitin neuvoa ne meiä kakkoskauppaa et siel on läänin paras valikoima mut ne ei tykänny iha yhtää. Eindhovenissa pelastuin heiluttamalla mun turistikarttaa ja esittämällä tyhmää. Rotterdamissa koitin istua huomaamattomasti Svenin avobemmissä ni ne löysi mut sieltäki. Ajoivat vierelle ja kyselivät haluanko ostaa niitte omatekosta kahvia.
 
Mut vois pikkuse koittaa summata näitä kaupunkeja. Jos Venlo on ku Oulu, Eindhoven vois olla niiku Tampere ja Düsseldorf niiku Helsinki. Tuski kauhee kauaksi heittää. Meinaan asukaslukua ja ydinkeskustaa sillai silmämääräsesti kussaki kaupungissa.
 
Takas Düsseldorffii. Ku nousin metrotunnelista maan pinnalle, ikäänku pääkadun vieree, ni oli pikkuse suunnat sekasi ja kattelin sit et tuolla on populaa et vaellampa mukaa niiku murmelit. No tää ei ehkä ollu se kaikista fiksuin liikku tässä vaiheessa ku yhtäkkiä olin jumissa ihmismassassa. Satuin siis just Düsseldorfin vilkkaimmalle kadulle jonka varressa on kymmenet pubit ja mölyävät potkisfanit oli kaikki kerääntyny siihe yhtee kujalle hakee nousua illan pelii. No löysin sit jonku Döner Kebab - mestan siitä kadunvarresta ja siihe ku pääsin turvaa istahtaa ni kerkes alkaa kattoo ihmisiä. Pakko sanoa et nytku oon Hollannissa ekan kuukauden ollu ja ku tulin Saksan puolelle kattoo meininkiä, ni hollantilaiset on nössöjä ja saksalaiset aivan hulluja. Tietekää ei pitäs lukita omaa stereotypiaa saksalaisesta futisfanista mut niitä ny sattu ekana silmää ni tuli semmone "tervetuloa Düsseldorffiin"-olo. No se onneksi sit helpotti ku pääsin pois tuolta kadulta ja aloin kiertää cityä. Aivan kelpo paikka, tuski toista kertaa tarvii käyä tutustuu mut tuommosena päivän reissuna oikenki kiva.
 
Kattelin kartasta näitä 'highlights'-paikkoja ni mitä vihkonen tarjosi ekana oli Köningsallee, eli tuommone mailin mittane pätkä täynnä ökyä. Kaikki oli ökyä. Autot tien varressa, näyteikkunat, ihmiset, seittämän euron kahvikupponen, kaikki. Niiku nää sitä kuvas: "The Kö is a synonym for fashion, luxury, and shopping without limits. This world famous boulevard is a most trendy shopping mile for the rich and the beautiful, for star and starlets. But above all it is an cat-walk event open all year, not only for professional models." (Droste - Düsseldorf Discover the city, 2011) Niiku aika nopeesti huomasin, ni jengi tulee oikeesti tänne kattelee minkä näköstä possea liikkuu, ikäänku lihatiskillä. No the Kö jäiki sit oikeestaa parhaiten mielee Düsseldorfista. Muute siel oliki sit aika samannäköstä ku missä vaa muualla. No okei, oli vähä erilaista. Rheine-joen rannassa ku pimiä tuli ni kelpas nollailla pitemmänki aikaa siltoja, ravintolapaatteja ja erilaisia valoja. Tiiätte sen kui siinä näkymässä silmä lepää. Sit jäi mielee Emmi's waffel & crepes-kipsa. Maailman parhaat vohvelit! Valehtelin et ei tarvis toista kertaa tulla, näitte vohveleitte takia tuun vielä palaa Düsseldorffii.

 
Jovain, jos sanoisin et tää on täällä vieläki mieletöntä hypetystä ni valehtelisin. Arki tänne on tullu ja syksyä pukkaa, mut silti tää on vähä erilaista ni vielä jaksaa painaa eteepäi. Katellaa!