Rehtorin viikko opiskelijana: Oppimispäiväkirja

Rehtori Jouko Paaso vastasi opiskelijakunnan haasteeseen ja vietti viikon opiskelijana 28.9.–2.10.2015. Tentin sijaan rehtori kirjoitti viikostaan oppimispäiväkirjan.
Kuvia ja videoita viikon ajalta löydät Instagramista ja Facebookista tunnuksella #joukonviikko.

OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Tavoitteeni ja odotukseni viikon suhteen
Aloite ja haaste ”Jouko opiskelijana”-viikkoon tuli opiskelijoilta – eihän tuollaiseen haasteeseen voi olla tarttumatta. Omana tavoitteenani oli luonnollisesti päästä paremmin sisään opiskelijan maailmaan ja näkökulmaan, ja sitä kautta parantaa vuorovaikutusta ja suhdetta tärkeimmän ”tuloksentekijämme” kanssa. Kokemukseni aiemmasta vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa ovat positiivisia ja mieltä kohottavia, joten uskoin viikon tältäkin osin tuovan mukavaa piristystä arkityöhöni.

Mitä opin tai oivalsin viikon aikana
Opiskelijat tekevät opiskelu- ja vaikuttamistyötään (OSAKO) hyvällä motivaatiolla, innokkaasti ja sitoutuneesti. Heillä on aidosti kehittämisorientoitunut suhde Oamkiin; Oamkin kaikinpuolinen kehittyminen, tuloksellisesti ja vaikuttavuudeltaan, ei jää heistä kiinni! Opiskelijoilta voin saada tukea isojen kehittämishaasteidemme läpivientiin. Esimerkkeinä näistä haasteista ovat digitaalisuuden merkittävä lisääminen oppimisessa sekä aidon kansainvälisyyden kehittäminen. Edustajiston kokouksen kurinalainen läpivienti vakuutti minut opiskelijakuntatoiminnan valmentavasta vaikutuksesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toiminta ei todellakaan ole pelkkää hauskanpitoa - vaikka välillä toki sopivasti sitäkin.

Mitkä ovat hyviä ominaisuuksiani opiskelijana ja missä voisin vielä kehittyä
Uskoakseni olen hyvä heittäytymään uusiin haasteisiin – ja niissä täysillä mukana. Innostun helposti uusista asioista enkä tyydy keskinkertaiseen, itseltäni enkä muilta. Kärsivällisyyttäni voisin kehittää, jotta en turhaudu liian hitaasta kehittymisvauhdista. Voisin olla myös anteeksiantavampi itselleni ja luottaa toiminnassani vielä enemmän itseeni ja omaan näkemykseeni. Säästäväisyyttäni pitäisi myös kehittää; opiskelijan seitsemällä eurolla päivässä (ilman lainaa) tai edes 20 eurolla (lainan kanssa) voi muuten olla haasteellista selviytyä.

Mitä viikon aikana oppimiani taitoja voin käyttää tulevaisuudessa
Ensiaputaidot ovat kaikille hyödyllisiä, vaikka toivonkin, etten joutuisi niitä käyttämään – vaan paikalle sattuisi esimerkiksi hyvin koulutettu sairaanhoito-opiskelijamme. Liikuntaa ja jumppaa harrastan muutenkin, joten siinä ei itselleni ollut uutta opittavaa – olisiko liikuntatuokion sisällyttäminen viikko-ohjelmaani kuitenkin saanut virikkeensä viime vapun liikuntasuorituksestani Rotuaarilla? Haalarimerkkien suuri merkitys opiskelijalle selvisi minulle, joskin niiden ompelu haalariin ei edelleenkään ole vahvuuksiani – no onneksi lähipiiristäni, töissä ja kotona, löytyy apuvoimia.

Toteuttamiskelpoiset ja jatkokehittelyn arvoiset ideat
Opiskelijat ovat valmiita kokonaisuudessaan englanninkieliseen lukukauteen, jossa kv-opiskelijamme on integroitu samoihin ryhmiin suomenkielisten kanssa - hienoa! Opiskelijoiden puoleltaan ei myöskään ole esteitä monimuotoisten oppimissisältöjen ja digitalisuuden kaikinpuoliselle hyödyntämiselle – hehän ovat ns. diginatiiveja. Vuorovaikutuksen edelleen parantamiseksi opiskelijoiden kanssa sovimme kuukausittaisesta aamukahvitapaamisesta. 

Vanha oppija
hyppäys innostukseen
vanhalle virtaa

Jouko Paaso
Rehtori, toimitusjohtaja

Valitse minut

Yksilönpalvonta on perseestä. Etenkin minua harmittaa aina, kun joku glorifioi itseään. Siksi suhtauduin varauksellisesti, kun minua pyydettiin kirjoittamaan OSAKOn edustajistovaaleista siitä näkökulmasta, että mitä edustajistotyöstä voi saada itselle.

Mutta koska olen huono ihminen ja laiska ideoija, päätin tarttua ideaan. Tietysti muutaman päivän myöhässä aikataulusta. Ja keskellä yötä.

Kun tulin Oamkiin vuonna 2010 – kyllä, vuonna 2010 – olin hukassa. En oikein tiennyt, mitä ajatella tulevaisuudesta. En tiennyt, mihin ylipäänsä voisin työllistyä. Siksi minut oli helppo huijata mukaan kaikenlaiseen. Lähdin siis muun muassa ehdolle OSAKOn edustajistovaaliin heti ensimmäisenä opiskelusyksynäni, koska minua kysyttiin sinne.

Pääsin varaedustajaksi OSAKOn edustajistoon vuodelle 2011. Aluksi homma ei liiemmin kiinnostanut. Jossain vaiheessa huomasin, että kokouksissa kävi sen verran vähän porukkaa, että olisin aina äänivaltainen. Eipä siltikään kummemmin kiinnostanut. Noh, tuli sentään käytyä joissain edustajiston kokouksissa.

Kesken vuoden jouduin joihinkin kokousten ulkopuolisiin neuvotteluihin. En oikein tajunnut mistä oli kyse. Jälkeenpäin tajusin että ne olivat OSAKOn hallitusneuvottelut. Hallitus muodostettiin uudelleen kesken vuoden 2011.

Vuoden päätteeksi olin taas ehdolla vaaleissa. Lähinnä siksi, koska minua kysyttiin taas ehdolle. En muista pääsinkö vaaleissa läpi. Sen muistan, että minua kysyttiin vaalien jälkeen seuraavan vuoden hallitukseen. Lähdin, koska… noh, miksipä ei. Vuoden 2012 operoin siis OSAKOn hallituksessa.

Seuraavan vuoden loppupuolella minulta kysyttiin, että kiinnostaisiko lähteä valtakunnan tasolle ja muuttaa Helsinkiin. Opiskelijoiden Liikuntaliittoon kaivattaisiin varapuheenjohtajaa. No, miksei. Vuosi 2013 vierähti Helsingissä OLL:n varapuheenjohtajana.

Palattuani Ouluun vuonna 2014 huomasin olevani taas OSAKO-hommissa. Tarkemmin sanottuna edustajiston puheenjohtajana. Sama ralli jatkuu vielä vuonna 2015, tosin ei enää ihan yhtä isoissa saappaissa.

Mitä olen saanut itselleni?

  • kohtuullisen kokonaisvaltaisen kuvan OSAKOn toiminnasta
  • joitakin hyödyllisiä tietoja myös oikeasta elämästä
  • vuosien 2012 ja 2013 ansiosta myös elämää, kavereita ja tuttuja Oulun ulkopuolella, mikä saattaa olla hyödyllinen valtti journalistille joka yrittää valmistuttuaan löytää töitä
  • Helsingissä asuminen oli myös aika kiva juttu
  • joitakin unettomia öitä
  • joitakin onnistumisen tunteita
  • paljon ilmaista kahvia ja pullaa
  • enemmän tai vähemmän hyödyllisiä tapaamisia ihka oikeiden poliitikkojen kanssa
  • suurin osa niistä lienee ollut vähemmän hyödyllisiä, jos katsoo miten opiskelijan asema yhteiskunnassa on kehittynyt vuodesta 2010
  • rohkeutta hakea töitä
  • rohkeutta yrittää olla oma itsensä, vaikka vaikeaahan se on, kun välillä on pitänyt näytellä tietävänsä asioista joista ei tiedä mitään
  • oivalluksen siitä, että eivät muutkaan tiedä
  • edes vähän kirkkaamman ajatuksen siitä, mitä voisin tulevaisuudessa tehdä
  • nopeamman parrankasvun

Lyhyesti sanottuna: Olen oppinut niin paljon asioita, että olen valmis valmistumaan. Joskus. Sitä ennen harkitsen vielä kerran ehdolle asettumista OSAKOn vaaleissa.

Joten valitse minut. Tai itse asiassa, tee vielä parempi valinta ja asetu itse ehdolle. Jos voisin neuvoa viiden vuoden takaista itseäni, neuvoisin asettumaan ehdolle OSAKOn vaaleissa. Neuvoisin myös, että ihan kaikkiin nakkeihin ei ole pakko suostua. Mutta pääpiirteittäin voisin neuvoa itseäni tekemään kaiken juuri niin kuin siltä tuntuu. Eivät asiat kovin pahasti pieleen voi mennä.

Terveisin
Vesa-Ville Väänänen
Epätietoinen edustajistovaaliehdokas vuonna 2010, vaalilautakunnan puheenjohtaja vuonna 2015

Ehdolle voi asettua 15.10.2015 asti. Ehdokkaat  tunnistat tällaisesta haalarimerkistä.

Oamkilaiset fysioterapian opiskelijat Portugalissa

International Module on Paediatric Rehabilitation – Child in the Hospital, Lisbon
 
Olemme kaksi viimeisen vuoden fysioterapian opiskelijaa Oulun ammattikorkeakoulusta. Saimme viime keväänä tiedon mahdollisuudesta osallistua Portugalissa järjestettävälle lasten kuntoutuksen intensiivijaksolle. Juuri ulkomaanvaihdosta kotiutuneina halusimme päästä uudelleen reissuun ja kokemaan lisää kansainvälistä menoa. Laitoimme hakemukset vetämään ja tulimme hyväksytyiksi.
 

Kurssin järjesti Polytechnic Institute of Setúbal yhteistyössä Lissabonin keskussairaalan ja eri maiden yliopistojen kanssa. Kyseessä oli moniammatillinen ja -kansallinen kurssi, jolle osallistui noin 28 opiskelijaa Norjasta, Belgiasta, Portugalista ja Suomesta. Lisäksi mukana oli opettajia kyseisistä maista. Intensiivijakso toteutui 14.–19.9.2015 välisenä aikana Lissabonilaisessa lasten sairaalassa ja viimeisenä päivänä matkustimme yhteiskuljetuksella Setubaliin ammattikorkeakoululle päättämään kurssin. 

 

Lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, kurssia edeltävän viikon keskiviikkona. Majoituimme pieneen hostelliin lähellä sairaalaa. Ennen kurssin alkua meillä oli siis neljä päivää aikaa tutustua Lissaboniin ja sen nähtävyyksiin. Säät suosivat meitä ja aurinko porotti täydeltä taivaalta, joten vietimmekin kaksi ensimmäistä päivää Atlantin rannikolla aurinkoa palvoen. Viikonlopun aikana kiertelimme nähtävyyksiä ja kävimme muun muassa Belemissä katsastamassa Torre de Belem -linnakkeen sekä Mosteiro dos Jeronimos -luostarin.

 

 

Maanantaiaamuna suuntasimme sairaalaan aloittamaan viikon mittaisen kurssin. Päivät olivat pitkiä, sillä opetusta oli päivittäin aamu yhdeksästä ilta kuuteen. Ensimmäiset kaksi päivää olivat pelkkää teoriaa. Onneksi päivän aikana oli pari kahvitaukoa ja pitkä lounastauko. Runsas lounasbuffet sisältyi kurssin hintaan ja erityisesti herkulliset jälkiruokakakut veivät kielen mennessään. Taukojen aikana ryntäsimme ulos nauttimaan auringosta ja samalla tutustuimme muihin opiskelijoihin. 

Kolmantena päivänä meidät jaettiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oma potilastapaus. Meidät sijoitettiin eri ryhmiin, ja aiheemme olivat Child with burn sekä Child with knee pain. Loppuviikon ajan työskentelimme näiden tapausten parissa ja lauantaina esittelimme tapaukset ja tuotoksemme muille kurssilaisille. Esitysten päätteeksi saimme palautetta ryhmätyöskentelystä sekä tuotoksistamme. Saimme myös mahdollisuuden tavata potilaamme sekä jutella heidän kanssaan kasvotusten. Lisäksi pääsimme seuraamaan muutaman muun potilaan terapiaa ja kolmena päivänä järjestettiin workshopit, joissa oli mahdollisuus tutustua erilaisiin kuntoutusmenetelmiin. Itse osallistuimme Bobath-, Sherborn- ja Splints(=lastat) -työryhmiin. 

Viikko meni erittäin nopeasti intensiivisen opiskelun siivittämänä. Pitkien päivien jälkeen jouduimme vielä iltaisin valmistelemaan esitystä lauantaita varten, koska ryhmätöille ei ollut varattu päivisin tarpeeksi aikaa. Niinpä vapaa-aikaa ei opiskeluilta paljoa jäänyt. Odotimme kurssilta käytännönläheisempää toteutusta ja enemmän työharjoittelun kaltaista kokemusta. Vastoin odotuksiamme kurssi kuitenkin painottui luentoihin ja ryhmätöiden tekemiseen. Lisäksi olimme toivoneet yhteistä tekemistä myös vapaa-ajalle, esim. illanistujaisia yhdessä. Lauantaina järjestetty Closing dinner Setubalissa oli kuitenkin ainoa yhteinen illanvietto. Illan hämärtyessä palasimme takaisin Lissaboniin ja hyvästelimme kurssikaverimme ja opettajat. Seuraavana iltana lensimme takaisin Suomeen. 

Nimensä mukaisesti kurssi oli hyvin intensiivinen ja vaati veronsa. Pitkät päivät englannin kielisen opetuksen parissa olivat antoisia mutta myös raskaita. Osa asioista oli meille jo tuttuja, mutta meille jäi käteen myös paljon uutta tietoa. Oli hienoa päästä seuraamaan Portugalilaisen lasten sairaalan arkea sekä nähdä erilaisia muiden maiden ja alojen toimintatapoja ja käsityksiä. Kunhan palaudumme reissusta, meidän täytyy vielä kirjoittaa omasta työstämme raportti ryhmiemme kesken. 

Kokemuksen jälkeen voimme suositella tällaisia intensiivijaksoja jokaiselle, joka on kiinnostunut kansainvälistymisestä ja ammattitaidon syventämisestä. Kurssi tarjosi ainutlaatuisen tavan oppia sekä nähdä uutta. Tällainen kokemus vei oman ammattitaidon kehittämisen aivan uudelle monipuolisemmalle tasolle ja antoi paljon uutta näkökulmaa niin opiskeluihin kuin työelämäänkin!

 

Adeus!

Aino ja Noora 

Mukaan syksyn säpinään!

Vaikka syksyn koleus ei yllätä yhtä kylmän kesän jälkeen, eikä luonto taida esittää kaikkein kauneinta väriloistoaan tänä vuonna, on tämäkin syksy yhtä erityistä aikaa kuin lukuvuosien aloitukset aina! Itselleni syksy on tuonut paljon uutta, sillä olen aloittanut OSAKOn koulutussihteerinä eli opiskelijakuntakielellä KOS:sina ja tuttavallisemmin ”uutena Jarruna”. Olen saanut tutustua mukaviin ihmisiin, opiskelijakunnan toimintaan ja kolmeen eri Oamkin kampukseen! Pitkäaikainen koulutussihteeri ja aktiivi Jari-Pekka Kanniainen lähti jatkamaan haasteitaan opintojensa pariin. Uusi Jarru on melkein virallinen tittelini. Sen verran hyvän pohjatyön Jari-Pekka on tehnyt, että minne menenkään, on ollut helppoa esittäytyä uutena Jarruna ja kaikki tietävät heti kuka ja mistä olen.

Ensimmäiset viikot OSAKOn riveissä ovat osoittaneet, että opiskelijakunnassamme on menoa ja meinikiä! Ensimmäiselle työpäivälleni sattui kaupunkisuunnistus Tour d’Oulu ja viikon huipensi avajaistapahtuma Preludi. Olen saanut osallistua eri kampuksilla pidettäville OSAKOn ständeille, uusien opiskelijoiden OSAKO-infoihin ja lukuvuoden alkuun kuuluvaan opiskelijakorttirumbaan. Myös koulutussihteerin tehtävissä on ollut pikastartti, kun ensimmäinen järjestökoulutus on jo takana ja syksyn seuraavat koulutukset ovat järjestelyn alla.

Teitä nyt syksyllä tuutoroinnin aloittaneita tuutoreita en ole harmikseni päässyt vielä kovin paljon tapaamaan, mutta asia korjaantuu pian, sillä kaikkien tuutoreiden yhteinen pikkujouluaika on lyöty lukkoon! Meillä onkin nyt tuutoritiimissä vastuullinen tehtävä – suunnitella pikkujouluille ohjelma!

Koulutussihteerinä ja osakolaisena erityisen mielenkiintoista, mukavaa ja tärkeää on päästä edustamaan opiskelijanäkökulmaa erilaisiin Oamkin työryhmiin ja tiimeihin. On ollut ilahduttavaa huomata, että OSAKOn osallisuutta ja panosta arvostetaan ja että kehitettiinpä sitten opiskelijaintra Oivaa tai Oamkin sisäistä laatujärjestelmää, kehittämistyöhön halutaan mukaan opiskelijajäseniä.

Innolla odotan myös opiskelijalehti Osakolaisen ilmestymistä. Lehdellä on tuore päätoimittaja Juuso Taipale ja lehden suunnittelupalaverissa juttuideoita lensi tiuhaan tahtiin. Muutoinkin OSAKOn kellaritiloissa on ollut suorastaan hulvaton meininki. Haikuja kellarista on ollut pikemminkin odottavaa hihittelyä, pelonsekaisia kirkaisuja ja röhähteleviä nauruja, kun olemme viihdyttäneet toisiamme liikuttelemalla pahvisia Docventures Rikua ja Tunnaa mitä erilaisempiin paikkoihin tarkoituksena säikäyttää pahaa aavistamaton työkaveri – ja totta kai kosto on ollut suloista.

Jos sinua kiinnostaa olla mukana edellä kuvatun kaltaisessa enemmän tai vähemmän vakavahenkisessä toiminnassa ja etenkin edunvalvontatyössä, asetu ihmeessä ehdolle syksyn edustajistovaaleihin! Edustajisto valitsee joka vuosi hallitukseen kuusi jäsentä. OSAKOlla on siis edessään paitsi vilskeinen syksy, myös jännittävä vaalikausi ja uuden edustajiston ja hallituksen järjestäytyminen vuotta 2016 varten!

 

Opiskelijakuntaa
Kirkuu kellari
Tahdo mukaan rohkea

 

OSAKOn koulutussihteeri
Anne Kurkela

Tiedonvaihtoa ja uusia ideoita ammattikorkeakoulupäivillä

Osallistuimme tapahtumavastaavamme Valtteri Törmäsen kanssa 19.5- 20.5.2015 Tampereella järjestettyihin AMK- eli ammattikorkeakoulupäiville. Tapahtumaan osallistui ympäri Suomea osallistujia erityisesti opettajien, ammattikorkeakoulujen johdon, opiskelijakuntien ja opetus- ja kulttuuriministeriön väkeä. Myös ARENE eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto sekä ammattikeskusjärjestöt SAK ja Akava olivat hyvin edustettuina. Aiheita oli useita, mutta eniten keskustelua aiheuttivat lukukausimaksut ja innovaatiotoiminta.

Suurinta väittelyä kaikista aiheista käytiin ehdottomasti lukukausimaksujen kohdalla EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille. Tähän keskusteluun yleisö osallistui hyvinkin aktiivisesti mukaan lukien myös opiskelijakuntamme tapahtuman twitteriseinän kautta, josta puheenjohtaja poimi kysymyksiä panelisteille. Paneelissa olivat SAMOKin puheenjohtaja Joonas Peltonen, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sekä Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Ennen paneelia asiasta piti puheenvuoron myös Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Hannu Sirén. Väittelyssä AKAVA ilmoitti linjakseen tukevansa lukukausimaksuja, joita myös ministeriön edustaja Hannu Sirén näki väistämättömänä. Puolestaan STTK:n Antti Palola sekä SAMOKin Joonas Peltonen vastustivat lukukausimaksuja. Erityisesti Joonas Peltonen vaikutti väittelyssä pätevältä ja osasikin tiedollaan jättää vanhemmat herrat välillä mykäksi.

Lisäksi puhuttiin paljon innovaatiotoiminnasta, johon opiskelijakunnat osallistuivat ennen kaikkea tuomalla esiin sen, että korkeakoulun sisällä olevia innovaatioita syntyy vain ottamalla opiskelijat mukaan kaikille päätöksenteon tasoille ja kannustamalla sekä tilojen että rahoituksen myötä opiskelijakuntien kehittymistä. Paljon puhetta käytiin myös siitä, miten yritysmaailman vaatimuksia voisi yhdistää korkeakoulujen opetukseen. Yleisesti erilaiset kokeilut kurssien kautta nousivat paljon kannatusta saavaksi lähtökohdaksi. Tällä tarkoitettiin yleisesti sellaisia uusia lähestymistapoja, joita yritykset eivät välttämättä itse uskaltaisi toteuttaa vaan uusien lähestymistapojen testailua tutkittaisiin korkeakoulujen kautta. Luonnollisesti myös projektityöskentely tuntui olevan päivän sana,  koska projektin tavoitteeksi, toisin kuin kokeilun, asetetaan aina onnistuminen.

 

Tapahtumassa oli myös rinnakkaissessioita, joissa pienimuotoisilla workshop-tyyleillä mietittiin ratkaisuja nykyisiin ammattikorkeakoulun ongelmiin, ennen kaikkea kansainvälisyyden kehittämiseen, mutta myös muun muassa viestintään, tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaan sekä digitalisaatioon.

Tapahtumien tärkein suola oli ennen kaikkea verkostoituminen ja ideoiden ja ajatusten vaihto muiden opiskelijakuntien kanssa! Tapahtumaan osallistui miltei kaikki Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnat, joten keskustelua pääsi käymään hyvinkin monien opiskelija-aktiivien kanssa hyvinkin monenlaisista aiheista. Jälleen monia uusia ideoita rikkaampana jatkamme loppukevättä opiskelijoiden edunvalvonnan parissa.

 

 

Uudet ideat

Toisille jaettavat

Yhteiseen hyötyyn

 

OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Juha Heikkinen